11.

  Hiki virtaa pitkin vartaloa. Tina Turnerin konserttia, "One Last Time- Live in Concert 2020 ", tabletiltaan seuraava ja kuunteleva samalla kuntopyörää polkeva kesäyön hämäryydessä nainen kaipaa niin miesystäväänsä. Miestä, jota hän on tapaillut vuoden 2010 joulukuusta lähtien. Ja joka ei ole poistunut hänen elämästään, vaikka on joutunut seuraamaan läheltä naisen kokemaa suurta tuskaakin erään tämän läheisensä johdosta. Toki monenkin. Kaikkea ja kaikenlaista on sisältynyt näihin vuosiin ja yhteisiin varastettuihin hetkiin elämässä. Tällä hetkellä hän oli uudenlaisessa hänelle , velkojen määrän suhteen, vaikeassa taloudellisessa elämäntilanteessa ex-yrittäjänä ja tämä pakollinen ero, joka erottaa maailmalla monta muutakin läheistä ihmistä toisistaan, meinaa saada välillä yliotteen naisen henkisestä jaksavuudesta. 

  Kerrostalo, vanha, 1959 vuonna rakennettu on kaikkea muuta kun ihanteellinen ihmiselle, joka erittäin herkkäuninen eli heräisi normaalisti milloin mihinkin pienimpäänkin ääneen. Talossa kuuluu kaikki äänet läpi. Melkein voisi jutella naapurin kanssa poistumatta kotoaan, nainen naurahtaa ajatukselleen. Niin totta kuin se olikin. Siksi nainen onkin joutunut turvautumaan yöunensa taatakseen korvatulppiin. No nyt unta on yritettävä ottaa kupoliin silloin kun väsymys pakottaa sänkyyn. Hän on yrittänyt tehdä kaikkensa muuttaakseen unirytminsä toisenlaiseksi. Mutta ehei. Joku naapuri aina saa hänet heräämään korvatulpista huolimatta. Nyt toinen makuuhuoneen seinänaapureista. Vanhempi nainen tällä kertaa. Järjesti jonkun, varmastikin itselleen ja talolaisille tarpeellisen show:n käytävässä. Tähän herättyään ja vähän aikaa yrittäessään kuunnella , mitä tapahtui , hän sai sen kuvan, että ehkä asia koski käytävässä olevaa palovaroitinta. Hän ei ollut siitä varma, koska unennälkä vei voiton ja hän iski tulpat takaisin korviin ja jatkoi uniaan. Tai nainen ei ole laisinkaan varma sen tarpeellisuudesta. Tahallista herättelyä ainakin toinen seinänaapuri suorittaa. Tekee hänelle samat mitä hän oman harrastuksensa vuoksi tekee. Eli laulaa välillä niin, että hän herää siihen. Talossa pitäisi asua hänen tietojensa mukaan, ei kyllä ole varma, asuuko vielä. Eräs kitaransoittaja ainakin. Tämän hän oli kuullut omalta yrityksen työntekijältä. Eläkkeellä jo olevalta, mutta vielä töitä tekevältä ihmiseltä. Tämän oma puoliso kun oli muusikko. Soittanut 65 vuotta trumpettia ja ollut eri kokoonpanoissa yhtenä musiikkitaiteen luojana sekä nautinnon tuojana kuuntelijoille. Todella kunnioitettava ura olla tällä takana siis. Musiikki vaikuttaa eri tavoin eri ihmisille. Jotkut eivät voi olla ilman päivittäistä musiikkiannostaan ja joille kuille sillä ei ole läheskään niin suurta merkitystä. Kaikki eivät varmasti vihaa häntä hänen omien tekemien laulujensa ja niiden laulamisensa takia. Musiikki on hänelle, jo lapsesta asti, merkinnyt tosi paljon. Ja jotenkin jo kauan mukana kulkeneen kirjoittelukiinnostuksen alustamana, hän alkoi kiinnostua myös laulujen ja sävelten tekemisestä. Eräs lähestyvä äitienpäivä ja idea laulun tekemisestä äidille lahjaksi sai uudenlaisen ponnahdustarpeen tehdä niitä urakalla. Hän tekikin niitä sitten aluksi blogin ja sitten loi Facebook- sivun niitä varten. "Lauseita Lyyrisiä". Nyt avasi sitten jo toisen, "Sävel sanat sinulle- laulaen" sivun, tämän äkkijyrkän taloudellisen syöksyn alas kauhistuttamana. Ajatteli, josko, ehkä kevytyrittäjyyteen vähitellen vievä ura urkenisi ja apu myös ahdinkoonsa aukenisi näin hänelle. Niin monet kyllä olivat samassa tilanteessa. Naisellakin aivan pian lähtisi laskut, ainakin ex-yritykseen liittyen menemään perintään. Ja se jos mikä häntä suretti. Hän olisi edelleen halunnut auttaakin eräitä läheisiään, jotka ovat avuntarpeessa. No, kallis oppi tuli kyllä juuri tämän auttamishalun johdosta koettua yrityksen puitteissa. Ensin lähti mukaan R-kioski kauppiaaksi auttaakseen ex-pomoaan, jolla oli vuonna 2018 useampi kioski hoteissaan. Pomppu oli helppo naiselle sen suhteen, koska veri veti tiskin taakse. R-kioski myyjänä aiemmin toimineena, ensimmäisen kerran vuosina 2002-2005 jaksona ja silloin alaan ihastuneena ja myöhemmin myös tuoreemmin alalla olleena houkutus oli liian suuri. Ja myös sisäinen yrittäjyyspalo myös ajoi naista tähän. Toki myös, että sai palkata yhden vakituisen entisen työntekijän lisäksi Kutsutaan töihin - sopimuksen turvin myös, ihmisiä, joita halusi auttaa ja turvata heidän elantoaan. Vanhaa eläkeläispariskuntaa naisen palkkauksen myötä sekä vakituisen työntekijän veljen ja oman edesmenneen siskon pojan.  Hän sai tehtyä siis hyvääkin. Mutta toki tällaisessa maailmantilanteessa kun maksettavat ex-yrittäjyyteen liittyvät pyörivät maksut eri tahoille odottivat maksusuorituksiaan, hetki oli kaikkea muuta kuin mukava. Oliko kokemus siis kannattava. Ei. Ei ainakaan siltä osin, että velkaa jäi. Muuten todellakin silmiä suuresti avaava. Mitä kaikkea se toikaan tullessaan. Kaikki se tieto työympäristössä tapahtuneista asioista, ei niinkään siihen normityötehtävä saraan kuuluva vääntö, vaan kaikki se muu. Elo kioskissa. Ihmiset ja heidän välinen kanssakäyminen. Kaikki sanotut sanat. Ja jotkut tehdyt teotkin. Niiden joiden joidenkuiden merkityksen nainen tietää vasta nyt. Tällä hetkellä, tässä elämänmenossa, jotkin saavat naisen hiukset nousemaan pystyyn. Niin kauhuissaan hän oli. Jotain todella suunnitelmallista kaikessa oli takana. Ja tämä jos mikä, sai pelon tuntemukset nousemaan ylös rinnasta suuremmalla voimalla. 

  Silti, joku alkukantainen ihmisen voima, suurten vaikeuksien edessä, saa naiseen virtaamaan voimaa. Tai ehkä se oli tuo musiikki ja miehen ajattelu. Hän muistelee hetkiä, jotka saa hänet hymyilemään.  Hurmuri mies oli kaikin puolin. Huumorintajullaan, vallattomuudellaan ja heti kahden ihmisen välille syntyneelle alkuvirekemialla, olikin sitten kauaskantoisemmat seuraamukset.  Nyt tuleva jouluna 2020 tulisi siis kymmenen vuotta täyteen, jos luoja suo. Ja toivoo sitä sydämestään. Myös kaikkien muiden läheistensä osalta. Jännä miten ihminen muistaakin niin paljon ja kaukaa vuosien takaa asioita. Onneksi. Muistot kantavat myös tällaisella hetkellä. Nainen nimesikin erään kerran miehen, "Uunokseen" keltaisine kesäisine verkkopaitoineen, tämän taas kerran ollessa siinä häntä tiskin takana viihdyttämässä. Oli tämä vaan sen verran hurmaavaa ja charmanttia seuraa aina. Niin ja se pikkujouluhurlumlei. Siitä oli jo edesmenneen ihmisen alulle laittama Jättömaa-festivaali uutisointi paikallisen sanomalehden sivuilla. Tapahtumaan tuli muutoksia tänä vuonna. Se järjestetään festifaalin sijaan kutsuvierastilaisuutena tunnelmallisessa maalaismiljöössä. Noin 100-150 vieraan Jättömaa pihalla - tapahtumassa musiikkitarjonta on suunniteltua suppeampi, mutta rehevä. Tapahtumasta tehdään Woodstock-elokuva 1960-luvun malliin. Oi, yeah, nainen ajatteli. I like it. Mikä-harrasteteatterin entinen johtaja, Seppo Siren, laittoi hyviä projekteja pyörimään ja kerkesi olla mukana monessa. Niin ja tämän henkilön kanssa hän kyseisenä iltana tanssi tanssilattialla tämän oman tulevan tapailukumppanin seuratessa sivusohvalta. Joo, kyllä vain mukavia muistoja kaikki konsasaan. Jotkut joskus ohimennen varmasti huomasivatkin kipinöiden lentelyn työpaikalla näiden kahden ihmisen välillä. Eikä se oikeastaan haitannut vaikka eivät he toki sitä niin ilmoille halunneet tuodakaan. 

  Menetyksen pelko oli valtava. Niin kuin kaikilla kaikkialla läheisiä rakkaita ihmisiä ajatellen. Ja oikeastaan myös koko maapallon väestöä ajatellen. Tällä hetkellä kolmas päivä elokuuta 2020 menehtyneitä ihmisiä koronaviruksen johdosta kotimaassa oli 329 henkeä. Yhteensä sairastuneita oli 7453. Pikkuhiljaa kesäkuun puolella vilahtaneesta nollapäivä tilanteesta oli alkanut virustilanne sairastuneiden määrän osalta taas kasvamaan. Toisen aallon uhka oli mahdollinen. Ja ehkä odotettavissa. Koko maailmassa oli tällä hetkellä 17 849 843 varmistettua tapausta, kuolleita 684 834. Euroopassa 2878271 tapausta puolestaan ja kuolleita 203585. 

  Päivän HS-uutisista luettua ja poimittua. "Saksalaisnuorten katujuopotteluun puututtiin Hampurissa poikkeuksellisella keinolla. HS seurasi ulkobileitä kaupungin yössä. Monet saksalaiskaupungit seuraavat, miten Hampurin malli toimii, sillä ulkona juhliva nuoriso on noussut Saksassa suureksi pandemiahuoleksi." Kyllä vain sitä, huolta tunnen minäkin näistä kotimaassamme juhlivasta niin nuorisosta kuin vähän vanhemmastakin ihmisväestöstä. "Heinäkuun aikana ihmisten käytös tuoreen mielipidekyselynkin mukaan vapautunut liikaa, vaikka maskipakkoa ja muita sääntöjä noudatetaan hyvin. "  Juuri tämän asian sisällön maailmankattavasti mainitsi tuoreeltaan WHO. "Koronapandemia tilanne ei ole Hampurissa erityisen huono. Koko Saksassa yli 200 000 koronavirustartuntaa. Uusia tartuntoja raportoitiin 955. Viruksen aiheuttamaan tautiin on kuollut Saksassa yli 9000 ihmistä. " Suomessa julkisissa kulkuvälineissä suositellaan käytettäviksi, mutta muuten maskipakkoa ei vielä ole.

  Jutussa mainitaan, että: "Baarit ovat auki ulosmyyntikiellosta huolimatta Hampurissa. Kenties Saksan kuuluisin katu , Reeperbehn, sivukatuineen näyttää juuri niin syntiseltä paikalta kuin Irwin Goodmanin laulamassa iskelmässä vihjaillaan. Baarien ja seksiklubien lisäksi alueen liikkeet ovat pieniä kioskeja, joista voi ostaa mitä vain alkoholijuomia , nimenomaan kadulle. Tänne tulla päihtymään. Bordellit ovat kuitenkin kiinni koronaviruspandemian takia. Yksittäisiä prostituoituja näkyy kadulla, mutta turisteja on paljon vähemmän kuin tavallisesti, joten asiakkaista on pulaa." Katkelmia:" Hampurilaisittain hiljainen katu tarkoittasi Helsingissä erittäin vilkasta iltaa. Se, mikä Hampurissa oli tähän asti normaalia, tarkoittaisi suomalaisittain festivaalitunnelmaa- kun kadulla ei meinaa mahtua kävelemään. Moni Hampurissa pelkää, että kaupungin sielusta saattaa rajoitusten ja yöelämän hiljenemisen takia kadota jotain pysyvästi. Ravintolaelämä on kaukana normaalista, vaikka aukiolot ovat taas sallittuja. Grobe Freiheit 36- nimisellä musiikkiareenalla ovat aikoinaan esiintyneet monet maailmantähdet Princestä Robbie Williamsiin. 1960-luvulla samoilla nurkilla toimi konserttipaikkoja, joissa uraansa aloitteleva The Beatles esiintyi useita kertoja." Hän oli itse juuri aika tuoreeltaan katsellut kyseisen bändin vanhoja livetaltiointeja, yleensä kuntoillessaan, tämän koronaviruspandemian aikana. Uskomattomia hienoja, kiehtovia ja niin antoisia otoksia bändistä. Ja elossa edelleen olevien bändin jäsenten tekemiset toki kiinnostavat kaikkia suuresti. 

  Hänelle, naiselle tulee eräs aamullinen kohtaaminen kauppareissultaan talosta lähtiessään ja tullessaan takaisin, mieleen. Juuri tästä hengailusta kuin kyydin odottelusta. Eräs nuorehko nainen notkui ovenpielessä kädessään kännykkänsä. Oli ehkä raskaana. Kun hän palasi kaupasta, kolme muuta naista oli saapunut oven lähistölle kadulle, seurassa oli myös yksi mies ovenpielessä. Asia jäi häntä hiukan häiritsemään. Olivat varmaan tuttuja keskenään ja lähtemässä jonnekin. Tai sitten eivät. Ehkempä se oli sitä kulmilla oleilua, "kulmailua". Vaatetuksesta ja olemuksesta päätellen kuitenkin niitä huonompi osaisia. Tämä asia eritoten tällaisena aikana surettaa. Ja ilman tätä aikaakin, suru asian johdosta on valtava. No, hän itse kuitenkin joskus kun oli sopinut tapaamisen mielitiettynsä kanssa samalla tavoin saattoi odotella jo ulkosalla. Tosin talon kulmalla ehkä useammin. Yleensä mies laittoi aikamääreen jonka avulla hän osasi tulla sopivasti ja pompata tämän auton kyytiin. Auton, joka oli ajan kanssa vaihtunut aika tiuhaan tahtiin. No se oli ilmeisesti aika kannattavaa kuitenkin vaihdossa. Volvo oli automerkki, joka ainoastaan kelpasi miehelle. Volvo nimenä tarkoittaa: "Minä pyörin". Jeps. Pehmeä ääninen rullaus paikalle ja naisen kyytiin kiepsautus. Kyllä vain. Mies oli odotettu kulmilla pyörähtäjä naisen elämässä. Nainen huomasi joskus lähitalojen asukkaiden seurantaa asian suhteen. Päätti kuitenkin olla sanomatta miehelle mitään. Elämme vuosilukua, jolloin kaikenlaiset suhteet olivat sallittuja. Ja hän oli varmasti yksi niistä monista joiden parisuhteet eivät yhdistäneet arjessa paria toisiinsa vaan molemmilla oli omat asunnot ja omaa muutakin elämää. Nainen koki, että juuri tilan antaminen toiselle oli niitä hyviä puolia suhteessa. Toki joskus se toi mukanaan myös sitä perinteistä ihmisen kaipuuta toisen luo. Kainaloon. Ihmisen välisen kontaktin janoa. Puhumisen janoa.

  Naisen oma lapsi on päihteiden uhri. Jos Suomeen tulisi laki, jolla omaisen olisi mahdollista saada täysi-ikäinen pakkohoitoon olisi tämä ikionnellinen. Jo alkuvaiheessa jos asiaan voisi puuttua suurella volyymilla ja ihminen saataisiin pitemmäksi aikaa hoitoon, siksi aikaa että on varmasti irti alkoholista, tai muista päihdyttävistä aineista, ja sen jälkeen pakko sijoitettaisiin johonkin yksikköön, joka turvaisi elämää tarvittavan jakson ihmiselämässä, niin kylläpä säästyttäisiin paljolta surulta ja harmitukselta, menoiltakin asian suhteen. Tämä, poika tulee siis olemaan samalla tavalla huono-osainen koko loppuelämänsä, jos tämä itse ei saa jollain tapaa asiaa muutettua, mikä on hyvin epätodennäköistä. Naisen olisi se tehtävä ja hän toivoo sydämestään, että saa asiaan muutosta vielä aikaiseksi. Yrittäjyys aikana nainen sai kuitenkin häntäkin niin kuin myös ex-aviomiestä, joka huolehtii pojasta päivittäin, autettua. Tarpeeseen tulleiden irtainostojen myötä.  Molemmilla on omat asunnot, mutta pojan ruuan saannista jonkun pitää pitää huolta. Kaikki muukin elämä ja kuviot, jotka kuuluu päihdeongelmaisen kolmekymppisen syrjäytyneen ihmisen elämään on voimavaroja kuluttavaa. Vaikka raha ei tee aina onnelliseksi, niin sillä pystyy kyllä auttamaan ja turvaakin luomaan toisen elämään.  

    01.08. oli artikkeli HS-lehdessä, jossa kymmenen miestä ja kaksi naista vangittiin murhasta epäiltynä Helsingissä. -"Kyllä se poikkeuksellista on", tutkinnanjohtaja kommentoi HS:lle. Tällaisen otsakkeen kun lukee, niin mielenkiinto viriää välittömästi ihmisissä. Ja mitä naiselle itselleen tulee nousee heti mieleen. 

 Hänet uhria, ei olisi varmaan muuten saatu houkuteltua paikalle, muutoin kuin käyttäen koko tätä henkilömäärää. Kaikilla on ollut oma tehtävänsä. Nainen kantaa sisällään, pelosta pelkoon - kulkevana ihmisenä jatkuvasti omien läheisten puolesta tällaista pelkoa, sekä itsensä puolesta myös. Toki suurin osa ihmisistä kokee päivittäin aivan samoja pelkoja kaikkialla. Maailmassa riittää hulluja ja psykopaatteja, jotka haluavat toisille pahaa. Todellista pahaa, kurjuutta ja jopa viedä tämän hengen. Pahuutta on paljon tässä maailmassa. On toki myös kevyemmin perustein tehtyjä tekoja esim. yksinkertaisesti epätoivon, ahdingon tai vaikkapa humalatilan tuoksinassa tehtyjä rikoksia. Mutta sitä todellista pahuutta näkee juuri tällaisissa teoissa. Olen kohdannut elämässäni uskoisin, niin molempia. Ja tuo pahuus, se ei kunnioita ihmishenkeä siinä määrin, että kohde yleensä jäisi henkiin.