47.

  Ismo Leikola, Maailman hauskin mies- tittelin 2014 vuonna voittanut koomikko, Hollywoodissa semifinaaliesityksellään Funniest Person in The World, hänen Youtube- video Lukeminen, nainen haluaisi saada melkein sen pakolliseksi katsottavaksi yläasteikäisille lapsille koulussa. Kasvavat nuoret ymmärtäisivät huumorin tuomin suomin keinoin niin alkoholin vaaroista kuin lukemisen tuomista ihanuuksistakin. Niin hän on yksi niistä suomalaisuutta hyvin esiin tuovista edustajistamme maailmalla. "The Best" - mies tuohon toimeen. Tänään oli artikkeli Kausalan erikoisautojen valmistaja Kiitokorilla valmistetusta uudesta kirjastoautosta, joka tulee vaikuttavasti olemaan Suomessa ja Kouvolassa ensimmäinen kirjastoauto, joka lähtee tienpäälle ulospäin levittyvine seinineen. Kuin "siivilleen nousisi". Ei vaan ominaisuus tuo lisää kapasiteettia tuottaa palvelua isommalle asiakaskunnalle kerrallaan. Hyviä juuri tähän aikaan kuuluvia ja suuntauksen vaatimia muitakin ominaisuuksia on. Vaihdettavat kirjahyllyt, lasikatto ja aurinkopaneelit. Lainausautomaattia autossa ei ole, joten jotain hyvääkin ja perinteistä oli vielä säilytetty palvelun tuottamisessa. Turussa oli artikkelin mukaan otettu kesäkuussa käyttöön Suomen ensimmäinen sähköinen kirjastoauto. Latauspaikkojen vähäisyys ja niiden pitkä välimatka oli tällä suunnalla esteinä sille, ettei tämä kirjastoauto täällä voinut olla sähkökäyttöinen. Silti, hienoa. "Lukeminen kannattaa aina" - lause ja liike jyrää edelleen ja turvaa kaikille lukemisenmahdollisuutta. 

  Kausalan Kiitokorista tulee eräs mies mieleen ja tästä taas siskon ystävä, jonka kanssa tämä piti sitten ensikohtaamisen Lahden Kansalaisopisto aikojen yhteyttä läpi elämän. Nainen muistaa, erään kerran kun hän oli lähtenyt siskoa viemään oman pikkuveljiensä kera tuohon opinahjoon. Oli ollut talviaika ja naisen äiti oli pyytänyt lapsia katsomaan auton takaikkunasta sopivaa etäisyyttä parkkialueella peruuttaessaan ja kuinkas ollakaan, lapset sanoivat sitten kun auto jo osui jysähtäen lumiseen jäiseen aurattuun lumiseinämään, että: Perillä. Kyllä vain. Nainen muistaa oli kerran ollut hakemassa silloista aviomiestään Tykkimäen Soran alueen kuorma-autojen hallialueelta, kääntänyt autoa napakasti ja peruuttanut sitten isojen ovien edessä jutellen samalla pojalleen, joka istui autossa istuinkorokkeeseen ja turvavöihin laitettuna. Oli tehnyt samat vahingossa, mitä naisen äiti aikoinaan. Isot hallin ovet olivat vain heilahdelleet vähän aikaa paikallaan. Nainen oli lapsineen: Perillä. Ja miestä, monia sellaisia oli alkanut tupsahdella ulos hallin uumenista. "Nainenko ratissa" ? Nauramaan pääsivät. Oliko tämä tätä suvun yhteistä kirottua perimää. Hömelyys. Savolaisuuden piikkiin nainen ei sitä suostu laittamaan. Vaikka "viäntää ja kiäntää" tuossakin tilanteessa piti niin, että huomio jäi kiinnittymättä hetkeksi siihen tuiki tärkeään olennaiseen asiaan, peruuttamiseen. Nainen on vetäissyt isompaakin autoa, kuorma-autoa taskuparkkiin tiukasti, joten syy oli ehkä tuossa ulostulevassa puheentuotannon tuottamisessa. Inssiajossa kuorma-autoa  ajaessa kuumaakin kuumempana kesäpäivänä Kouvolan keskustassa Oikotieltä peilin turvin Koulutien yli jatkaen risteyksessä jarrun sijasta kaasua painaessaan kyse oli luultavasti silloisesta olotilasta, raskaana olosta, sekä ehkä suuremmin kuitenkin "kauhusta", "pelottelusta", ennakkotiedon annosta kyseistä inssiä koskien. Kuin lupauksena tuosta alkuasetelmasta johtuen nainen järjesti lisää "kauhua". He siis kiitivät lensivät tien yli. Onneksi kuitenkaan muita ei ollut risteyksessä sillä hetkellä. Kauhusta, naisen itsensä järjestämästä tilanteeseen ja siitä järkyttyneenä, silmät apposen aukinaisena ja silti näkemättömänä seuraavaksi liikennemerkki ja tietysti se inssin puoleinen sivupeili otti lähikontaktia liikennemerkin kanssa, joka nyt vaan jostain syystä oli ilmestynyt siihen tien laitaan. Oli ihan oikeassa tilassaan asemissaan siinä. Huusi, melkein "näe" minut. Nainen ei ehtinyt näkemään. Hylätty, oli koeajon tulos. Neljä lisätuntia ja ajokortti taskussa. Mitä tästä opimme. "Muista aina liikenteessä monta vaaraa ompi eessä"- laulun sanoin, ammoisista ajoista tähän päivään ja tuleviin, muistakaa kaikki te vasta-aloittelevat kuskitkin tuo aina missä vaan ja missä kurveissa ikinä matkaattekin. Ne lähestymiset vierailut talon seinien läpi ihmisten olohuoneisiin keittiöihin, niin kyllä sitä vähemmälläkin kerkeää sinne perille ja pääsee vähän kevyemmin tokaisemaan, että: Perillä. Kaikenlainen muu säheltäminen ratin takana pitää unohtaa. Onneksi elämmekin nykyaikaa, joka mahdollista monia asioita. Tupakointi on kyllä edelleen eräs vaaraa tuottava tekijä tien päällä. Sähkötupakointi , "I mean", nainen tarkoitti, vaikka niin ihania mielikuvia tuo "sähkötupakointi" nostattikin mieleen, sähkötupakkatupakointi yhtä vaarallista se on ihmiselle kaikkinensa kuin normaalista savukkeestakin henkoset otto. Ajatusvirhe saa hetken pontta vielä, ajatella jos ihmiset juoksisivat tietyltä tankkaus / latauspisteeltä toiselle ja olisikin jokin muu koukuttava ainesosa kuin nikotiini, vaikka onhan noitakin jo saatavilla, mutta vaikka makuna joku mielimaku, jota ilman sen suomia nautintohetkiä ihminen ei pystyisi elämään. Terveysvaikutteinen "pakko lähteä liikkumaan kuntoilemaan" -ilmiö. Jonkun pitäisi nyt kyllä äkkiä alkaa pohtimaan tätä mahdollisuutta.  Suklaa kun alkaa ehtymään, sen tuotanto kaakaon saanti maailmasta niin jo vain, nainen olisi vaikka valmis juoksemaan sen perässä sitä saadakseen. Niin ilmastonmuutoksen tuomat uhkat ja pelotteet on päivä päivältä lähempänä meitä. Nainen muistaa, äitinsä kertoneen, että kun tämä oli näiden kahden opiskelevan nuoren naisen opiskeluhuoneeseen, pieneen kahdelle tarkoitettuun kerran sitten tehnyt yllätysvisiitin. Niin tupakansavu oli ollut niin valtavaa, että kahta ikkunan pöydän ääressä istuvaa hahmoa oli vaikea edes nähdä melkein ovensuusta katsottuna. Se entisaika, kun joka puolella sai polttaa. Kun tupakanvaaroista ei niin tiedetty, tai jos tiedettiin ei välitetty. Monet ammattiryhmät altistuivat passiiviselle tupakoinnille ja olivat tupakoinnin uhreja tupakkaa käyttämättä suussaan. Luojan kiitos, nainen ajatteli, että elämme tätä aikaa. Ja tiukat rajat on vedetty asian suhteen. Periytyvyys vanhemmilta lapsille on kyllä edelleen yksi kielteinen ilmiö. Siihen nainen toivookin opastavaa asennetta kaikkien lasten vanhemmilta. Tupakointi on eräs tie kovimpiin riippuvuutta aiheuttaviin aineisiin. Stoppi ja täyspysäytys siis tuollekin kululle, sitä nainen toivoo täydestä sydämestään. Olkaa etukäteisviisaita vanhemmat. Kaikki. Harrasteet harrasteet harrasteet. Käsillä tekemistä löytyy jokaiselle. Ja silläkin voi tähän tukea tarvitsevaan maailman menoomme vaikuttaa. Lahjoittaa hyväntekeväisyyteen osa vaikka tekemästään käsillä tuotetusta "lämmöstä, rakkaudesta", tuoteartikkeleista. Niin kuin eräät naisenkin tuntemat ihmiset ovat jo tehneetkin. Kunniakasta. 

  Henkilökohtaiset avustajat, heille oli myönnetty maksuvapautus Kouvolan kaupungin tapahtumiin. Niin, naisen sisko olisi ollut ilahtunut tästäkin uutisesta. Kuusankosken palvelutalolta tutuksi tulleeseen samoin edesmenneen siskon tavoin Kouvolan keskustaan muuttaneena ja miehen pyörätuolillaan naisen kioskilla asioineena, nainen tietää, että niin monet liikuntarajoitteiset ihmiset olivat odottaneet tätä myönteistä päätöstä. Omassa kioskissaan, nainen kun oli jo kauppakeskus kioskissa tottunut tähän helppoon kulkemiseen tuloon kaikilla kioskilla asioivilla, niin tämä oli potenut omatunnon tuskia asian kanssa yrittäjyyden alussa. Oli sitten kuitenkin saanut hämmästellä sitä vanhojenkin ihmisten ja iänkin tuomien liikuntaa hankaloittavien asioiden osalta, sitä ihmisten sitkeyttä. Rollaattorit eivät näitä pysäyttäneet. Pyörätuolilla istuvat tulivat sitten asioimaan avusteisesti kioskiin. Sisukasta kansaa Suomen kansa, aina. Niin, ja tähän voisi vielä lisätä erään naisen siskon esiin nostaman asian. Kaikilla meillä kun on täällä oikeus olla ja nauttia kulttuurista sekä kaikista mahdollisista paikoista mitä maailma maan päällään kantaa, siinä missä kaikki muutkin ihmiset. Muuttuvaa maailmaa tuotakin asiaa tukevaa kaivataan vieläkin joltain osin lisää. Parempaan päin ollaan jo paljon kuitenkin kuljettukin sitten entisaikojen. Kun olit se "paikan erikoisuus", melkein "nähtävyys" kun uskaltauduit paikalle. Mikä oli heitä suuresti loukkaavaa. Kirjattu. Puhun äänelläsi, nyt, siskoni. Kuuleva kansa korva kuulolla. "Valtakunnassa kaikki hyvin"- sinne päin maailma matkalla. Heikki Kinnunen "lanseerasi" Mallasjuoman uuden tuotteen, Lahden Sinisen ja sketsisarjankin myötä vuonna 1986 ulos tämän lauseen kansan muistiin kaiketi ikuisiksi ajoiksi. Ainakin tämän ikäluokan ja hiukan vanhemman. Kaikki kunnia hänelle siitä siis. 

  

  

 46.

  "Flasbackit " hyökkäsivät naisen kimppuun menneiltä vuosilta heti aamutuimaan. Helsinki kesä 1987, ravintola rautatieaseman oikealla laidalla. Kuuma kesäpäivän ilta ja Koskelan sairaalasta tutuksi tulleet pari naistyökaveria mukana. Illan aikana kurkusta alas meni "bisseä", sitä seudun halvinta ja kukkarolle sopivaa juomaa. Nainen ei ole tuon kesän jälkeen juonut kaljaa toiste. Siitä on 33 vuotta. Yhdessä vaiheessa iltaa nainen huomaa istuvansa samassa pöydässä Anneli Sarin tyttärien kanssa. Naiselle jäi kuva upeista fiksuista nuorista naisista. Nämä illan hyvästä menosta viehättyneinä kiipeävät pyöreälle pöydälle. Tanssi jatkuu hieman yläilmoista katsottuna näillä siis. Meno on aika vallatonta. Tarjoilijat pyrähtävät paikalle rauhoittamaan sitä. Nainen huomaa sivummalla erään tunnetun näyttelijän, koomikonkin. Tämä seisoskelee keskustelemassa erään komean nuoren miehen kanssa. Jostain syystä, olisiko osittain humalatilan rohkaisemana nainen alkaa luomaan katsekontakteja nuoren miehen kanssa ja huomaa jossain vaiheessa loppuiltaa keskustelevan tämän kanssa. Mies lähtee saattamaan naisen kotiinsa. Hän tuo tuntematon mies, olisi se "valkoisella hevosella saapuva ritari" naisen elämässä. Tämä mies jostain syystä vaistosi ymmärsi naisen tilanteen. Heittäytyi täysillä pelastamaan naista. Naista, jonka sisällä riehui kesän traagisen kokemuksen jälkeen syvän surun nostattama myrsky ja aallokot. Nainen oli karahtanut karille. Hän oli sisältä rikki. Loppuelämänkö. Nainen ei ole unohtanut miestä koskaan. Tämä pelasti tietämättään naisen. Antoi tälle rakastavan hellän käden kosketuksen. Miehen poistuessa, naisen katsellessa miehen perään aamuyön aamun taitteessa sateen ollessa hellittänyt yön jäljiltä usvan kohotessa asfaltin pinnasta, nainen alkoi hyräillä laulua, Sinä lähdit pois / Ultra Bra. "Sinä lähdit pois. Minä katselin parvekkeelta. Loittonevaa selkääsi. Kiersit vesilammikot. Ja arvaan ettet  murehdi tätä eroa." Oli ollut tyypillinen kahden aikuisen ihminen kohtaaminen kesäyössä. Mies jätti jäljen, jonka avulla naisesta tuli ehyempi. 

  Nainen oli jäädä Helsinkiin kesän jälkeen. Oli saanut Hesperiasta aamupalakylmäkön oppisopimuspohjaisen työpaikankin. Nainen oli kuumeisesti yrittänyt löytää itselleen asuntoa. Ne asunnot, joissa kesän työntekijät olivat Käpylässä asuneet olivat menossa syksyn opiskelujen pariin palaaville. Nainen oli osittain rakastunut pääkaupungin sykkeeseen. Kesän koetut kokemukset Helsingissä olivat vahvistaneet naisessa sitä tunnetta, että hän voisi viihtyä siellä pitempäänkin. Popedan / Pitkä kuuma kesä-laulu single oli 03.kesäkuuta 1985 julkaistu ja tuona kesänä 1987, nainen muistaa biisiin soineen siellä täällä eri ravintoloissa. Svenska Teatterin talossa, Espan päädyssä, Happy Days "Häppäri" veti porukkaa puoleensa paljonkin. Kahdessa kerroksessa oleva tila oli ollut ihanteellinen illanvietto paikka. Otsrobotnialla "Bottalla" tuli eräskin kerta oltua viihteellä. Kerran naisella oli lähtenyt lapasesta, oli humaltunut nopeaan tahtiin liikaa. Tyynesti kevyen oloisesti portsari oli heittänyt naisen olalleen ja kantanut ulos ravintolasta. Nainen oppi illasta paljonkin, ja käyttäytyi asiallisesti sen jälkeen kyseisessä paikassa. Merikaupungin antimet myös siellä meren äärellä olivat antaneet niin paljon. Toki se nuoren ihmisen seikkailun halu ja toisaalta myös ehkä se ymmärrys seudun hyvistä mahdollisuuksista edetä urallaan ajoivat naista tässä yrittämisessään jäädä asumaan elämään ja eheyttämäänkin itseään sinne. Nainen kierteli vuokra-asuntonäyttelyjä. Eräs Lauttasaaressa ollut yksiö ja sitä vuokraava kokki erään ravintolan keittiön puolella siinä viimeisissä epätoivon metreissä mitä nainen otti asian suhteen, laukaisi tilanteen suuntaan, joka oli myös naiselle täysin tämän suunnanmuuttaja. Mies meni tökerösti liian pitkälle kertoessaan yksiöstä. Heitti tyypilliset "luonnossa maksu"- vaihtoehdot kehiin silloin tällöin. Nainen oli hetken tuijottanut miestä vaan järkyttyneenä, kääntynyt sitten vaan kannoillaan ja kävellyt ulos ravintolasta. Niin "iisiä" biisiä. Voisiko sanoa, oli se. Nainen, kun oli kertonut sitten ettei ollut löytänyt asuntoa ja joutuu perumaan oppisopimuksen, ihminen, jonka kanssa nainen oli sopimuksen tehnyt ei olisi millään halunnut luopua jo kaksi viikkoa talossa olleesta lupaavasta ravintolan keittiön puolen ihmisestä. Nainen palasi siis Kouvolaan. Vanhemmat olivat varmaan ilahtuneita asiasta, nainen itse ei ensi alkuun ollenkaan. 

  Nainen palasi vuosiin ennen noita aikoja. Naisen äiti oli järkännyt naisen Kouvolan kaupungille töihin. Nainen oli ollut eräällä kasvipuutarhalla Myllypuronkadun varrella töissä. Kun Tykkimäen huvipuistoa rakennettiin ja alkuvaiheessa siellä istuteltiin erilaisia monivuotisia kukkaperennoja ja puidenkin taimia, nainen oli mukana niissä työaherruksissa. Kaupungin traktorikuskit toivat isot puuntaimet paikalle ja kaasuttelivat paikalta. Naiset kaivoivat lapiolla isot kuopat ja raahasivat nämä isohkot puuntaimet kuoppiin istutuksen hoitaen. Tämä kaupungintyönteon, miten sen nyt sanoisi, nainen naurahti, työnteon jako, olikin ikuinen huumorinheiton kohde kaupungin sisäpiireissä, työyhteisöissä. Tykkimäen huvipuisto perustettiin vuonna 1986 sekä Terraario avattiin keväällä 1987. Kohde, josta oli tuleva myöhäisempinä vuosina elämän edetessä naisen oman pojan mielipaikka Tykkimäen huvipuistossa. Naista käärmeet, eivät niin kiehdo. Pertunmaalla lenkillä aamuvarhaisella kerran olleessaan nainen oli hiekkatiellä kerällä olleen yli vain pompannut, kun ei ollut ensin sitä käärmeeksi edes tajunnut. Kyy oli ollut kyseessä ja tuo lenkki saikin vauhdikkaat loppukilometrit naisen kohdalta. Toki Tykkimäessä oli eräs karuselli myös jossa nainen, kun vielä oli vuosia eteenpäin kulunut, istui sitten kuin "aikamatkaajana" oman lapsenlapsensa kanssa. Nainen oli tuolloin ollut niin herkistyneessä tilassa, että kyyneleet olivat olleet lähellä saada putousmaisen ilmiön aikaiseksi naisen poskille, mutta nainen oli oman lapsenlapsen ollessa sädehtivän onnellinen karusellin suomasta nautinnosta ja ilosta, onneksi saanut kyynelvirran ehtymään, jämään vain kimallukseksi silmäkulmiin. Ikään kuin merkiksi kruunuksi hetken tärkeydestä. 

  Niin naisen äiti oli ollut omalle tyttärelleen niin ihana äiti kaikilla tavoin. Myös tällä esimerkkiä näyttävällä tavalla, jolla tämä ohjasti naista työelämän saloihin. Sanotaanko kunnon työntekijän saloihin. Nainen muistaa erään äitinsä työkaverin noilta ajoilta. "Iso vaalee". Tuosta nimestä tuli kyllä naiselle toinen "Iso vaalee" mieleen. Veikko Kerttulan ohjaama elokuva vuodelta 1983. Veikko Meren romaanista "Jääkiekkoilijan kesä". Ja isosta naisesta taas, eräs naisnäyttelijäsuosikeista, Kaarina Hazard Liian paksu perhoseksi - elokuva vuodelta 1998. No, tämä nainen, äidin työkaveri, oli pitkä ja vaalea hiuskuontaloltaan. Purkista suoraan taisi olla kuitenkin värisävy. Monen monituiset kerrat kuitenkin tämä äidin elämän läpikulkenut ihminen jaksoi hauskuuttaa tempauksillaan naisen äitiä. Niin tuolloinkin. Naiselle muistuu eräs omakohtainen hulvattoman huumorin heitto hetki. Käytiin jo iltapäivää. Nainen oli parin nuoremman työkaverin kanssa alueella "risusavotassa" eli tienvierellä josta maisemanäkymästä piti karsia turhaa kasvustoa pois. Porukalla oli ollut hauskaa mutta naista myös väsytti haukotutti jo tuossa vaiheessa päivää. Erään haukotuksen myötä jotain tapahtui. Toisella puolen leukakulmia kuului joku pieni ääni. Leukanivel hyvä ettei jumiutunut täysin paikoilleen. Puoli tuntia ja toinen puoli kasvoista poskipielistä oli turvoksissa. Siinä toisten vielä enemmän saadessa naurun aihetta ja huumorin heiton jatkuessa. Naisella oli vaikeuksia. Nauraa ja nauraa niin että kyyneleet valuivat silmistä. Samaan aikaan tämän "työtapaturman" alaisena, miettiä pitäisikö tästä huomenna todella lähteä lääkärin pakeille. Sairauslomaa saamaan haukotuksen ja naurun perusteisten, näiden aiheuttamien vakavien vammojen jälkeen. No, nauru jatkui seuraavana aamuna päivänä. Ei onneksi tarvinnut. Jäljen se jätti naiseen, kuitenkin tuokin tapaturma. Sellaisen jäljen, joka joskus muistuttelee itsestään. Älä avaa suuta liian auki isoksi. Tai pureskele oikein. Haukotus / nauruvamman. Jonka johdosta alkaa hohottamaan, kun sen muistaa. Vakavan sortin vamma kyseessä siis. Diagnoosia vailla tosin vielä.

  Nainen pyrähtää vuoteen 1988. Se oli traagisen kesän jälkeinen kesä. Kesä jonka loppupuolella nainen törmää tulevaan aviomieheensä. Sitä ennen naisen oli koettava vielä eräs epämieluisa asia miesrintamalla. Hän oli ollut "Alfan lipan alla" olevassa grillikioskissa eräiden kahden vakituisen työntekijän kanssa töissä koko kesän. Tämä kuului Juho Manner Oy: n alaiseen toimintaan. Kahvila oli kioskin vieressä. Illaksi meni ja aamuyön tunteina työvuoro oli ohi. Sopi vallan mainiosti nuoren naisen elämään. Kolme vuoroa putkeen ja vapaata tyylin. Töiden jälkeen pyöräili joskus Käyrälammelle uimaan vielä kun ei nukuttanut sitten ei yhtään. Vallaton kesä vallaton maailma sydämessä naisella. Tuolloin tapahtui eräs mieleen painunut asiakaspalvelutilannekin. Tai sanotaanko sen mahdollinen jälkinäytös seuraavana iltana kioskin edessä. No, nainen palveli erästä tuiskeessa aikamoisessa ollutta miestä. Tällä jää 20 penniä uupumaan vielä pienen maitoannoksen saamisesta tilaamansa annoksen kylkeen. Nainen noudattaa vakituisen naisen opastamaa linjaa ja tämän pomon seuratessa vieressä pahoitellen sanoo miehelle, että ei voi myydä maitopikaria tälle. Mies suutahtaa ja tarttuu naisen pitkiin hiuksiin. Pomo toimii ja suihkauttaa pippurisumutetta miehen kasvoille, jonka seurauksena tilanne rauhoittuu. Naisella alkoi vapaa. Seuraavan kerran kun tulee töihin vapaiden jälkeen kuulee, että kioskin edessä oli riehuttu aseen kassa seuraavana päivänä. Tuo oli ensi kokemus naisen kohdalla, myynnin puolella tapahtuneista vaarallisista uhkaa aiheuttavista kokemuksista. Matkaa asiakaspalvelijana tällä kuluttajamyynnin saralla se ei pysäyttänyt. Eläviä tilanteita elämää tuo kaikki vaan on. 

  Nainen kohtaa grillikioskissa töissä ollessaan miehen, joka liehittelee naista niin pitkään, että tämä suostuu treffeille miehen kanssa. He tapaavat rautatieaseman yläkerrassa olevan ravintolan terassilla. Tällä miehellä on kaksi muuta miestä mukanaan. Mies oli työkseen jonkin sortin tavarakuljetusfirman leivissä. Ajoi Tolkkilankadulle sillä kuorma-autollaan naista aina tapaamaan. Nainen asui tuolloin tuossa kerrostaloasunnossa oman veljensä kera. Pienen itsenäistymisjakson, jonka jälkeen vanhemmat myivät kyseisen asunnon, asukkaidenkin löytäessä rinnalleen ihmiset. Näiden siis jatkaessa sen jälkeen elämäänsä toisaalla. Kerran naisen tykö tulleessaan oli unohtanut jotain kiiltävää sormeensa. Matka päättyi tuohon. Nainen oli saanut selville häkeltyneen kiinni jääneen miehen puheesta että tällä oli tytär ja vaimo. Nainen oli sanonut miehelle, että ajattelee ensin aina lastaan, silloin jos aikoo suunnata pettämään vaimoaan. Lapsi tarvitsee sinua niin kuin tiedät, mutta vaimo ei tarvitse pettävää miestä. Mies oli lähtenyt nolattuna nopeatahtisesti ulosajettuna pää painuksissa naisen asunnolta. Nainen oli ollut vihainen niin miehelle kuin vähän itselleenkin asian johdosta. Mutta tiesi, että mies itse oli ollut vastuussa teosta tänne asti. Tätä muistuttava ihminen oli yrittänyt houkutella kerran naista yrittäjänä olleessaan kioskilta perjantai-illan rientoihin. Nainen oli ihmetellyt tuon miehen käytöstä. Kahteen kolmeen otteeseen tämä oli tullut kioskin sisälle. Nainen ei todellakaan lähde kenenkään ventovieraan matkaan. Ei etenkään "varattuna" naisena monta vuotta jo ollessaan. Nainen on aina yhden miehen nainen. Ei tunne vetoa pettämiseen koskaan. Vaikka väljässä tilaa antavassa suhteessa olikin.

  Nainen muistaa yhtäkkiä erään seikan tulevasta aviomiehestään. Nainen oli mennyt tämän kanssa kihloihin. Naisen veli seurusteli tulevan aviovaimonsa kanssa. Oli ollut juhlimisilta takana. Mies oli humalansa takia lähestynyt yöllä toista naista tällä samaisella asunnolla. Nainen oli yllättänyt tämän. Nainen halusi erota. Mies ei. Teki fritsuja naisen kasvoihin niin, että se oli kuin kovankin tappelujupakan jäljiltä. Tai näöltään kuin jonkin taudin ollessa päällä. Vesirokon aikoinaan lapsena sairastettaessa naisen kasvot olivat olleet täysin rokon aiheuttamien paiseiden rupien täyttämä. Nyt oli tuolloin melkein yhtä kauhistuttava näky meneillään. Mies sai aikaa saada naisen mielen muuttumaan. Tämän ollessa paikalleen kuin "ammuttu". No sen tämä sai tehtyäkin. Ahdistava olo kohosi jostain syystä rintaan. Rakkaat läheiset olivat joutuneet turhan päiten tulilinjalle tuolloin. 

 45.

  28.08 päivitetty uutinen, KS : THL poisti maskisuosituksen Kymenlaaksosta, vaikka Kymsote on kertonut kahden viikon aikana uusista koronavirustartunnoista. Riski, että heikon testituloksen saanut olisi tartuttanut virusta lähiaikoina on hyvin pieni muttei kuitenkaan nolla". Samana päivänä illalla punaisella taustalla : "Juuri nyt kaksi uutta koronatartuntaa Kymenlaaksossa". Se tarkoitti sitä, että tartuntamäärä koronan kohdalla nousi 60:neen. "Shit" ja saman tien nainen, muisti oman julisteen seinällään Tolkkilankadulla Kouvolassa. Siinä norsun sirkuskouluttaja koettaa saada norsua istumaan, norsu kuulee väärin komennon: "Sit". Ja antaa tulla täyden lastin kouluttavan komentajan niskaan. Huumori oli iskenyt sen ikäiseen naiseen. Mutta nyt ei tällä hetkellä, ei, naurattanut. Samana päivänä Youtube musiikkivideotaltiointi , Shit Pasta - tekijältä  AC / DC :n musiikkia etsiessään vain lisäsi tätä "Shittimäistä" fiilistä. Jep. Mikä liemi, missä maailma nyt lilluikaan, oli käynnissä. "Mask"- sanasta puolestaan tuli mieleen se elokuva, jonka ensi-ilta oli vuonna 1994. Ja yhdysvaltalainen animaatiosarja, joka aikoinaan oli pyörinyt televisiossa. Vuosina 1996- 1997 suomessakin. Se perustui Dark Horse Comicsin sarjakuvasankari Naamioon. Sarjaa oli esitetty uudelleen uusintoina vuoden 2011 lopulla. 

"Pientenkin oireiden ilmaantuessa tulee jäädä kotiin- Koulut varautuvat virustilanteen pahenemiseen. Langinkosken koulussa on tähän mennessä säästytty sairastumisilta." Kymen Sanomat " Naisella oli niin pelko rinnassa omien läheistensä vuoksi. Näiden, jotka olivat eniten tartunnoille alttiina tällä hetkellä. "Kymsoten uudet infektiovastaanotot aloittavat maanantaina. Infektiovastaanotot toimivat ajanvarauksella. Koronanäytteenottopisteet sijaitsevat Kymenlaakson keskussairaalassa, Pohjois-Kymen sairaalassa ja 31.08 lähtien Kouvolan Marjoniemessä. " KS. Hyvä, nainen oli ajatellut. Laajemmat resurssit otetaan käyttöön. Ja keskittämissuunnitelmat, tulevat, vaikuttivat hyviltä. Ohjeistuksien anto kansalaisille oli edelleen jämäkästi hallussa. 

  Tänään vietetään valtakunnallista Poliisi päivää - sekä Suomen Luonnon- päivää. 2017 Suomesta tuli maailman ensimmäinen maa, joka virallisesti liputtaa luontonsa kunniaksi. Nainen toivoi, että ihmiset jaksaisivat ja hakisivat voimaa itseensä ajan aiheuttaman henkisenkin paineen alla edelleen luonnosta. Että vältyttäisiin liioilta mentaalipuolen rasitteilta. Suomen sisua sielussa ja sydämessä, sitä vahvuutta koettaisimme kaikki kaivaa vaikka mistä. Tyhmät vaihtoedot jättäisimme hyllylle, tekemättä, niitä tekoja joissa maamme poliisiakin silloin tällöin  mahdollisesti tarvitaan paikalle. Viranomaisluottamus se on ja säilyy, kaikenlaisissa eteen tulevissa vaativissa tilanteissakin. 27.06.2018 nainen oli tehnyt alkuperäisnimeltään "Kaipuu lapsuusvuosiin" olevan kappaleen, joka sai kuitenkin nimen: "Siimes". Hän oli ollut luonnossa, katsellut hiljaa puroa ja lennähtänyt muistossaan synnyinseudulle, ja sinne paikkaan, jossa puro metsän siimeksessä solisi ja houkutti lapsia sen ääreen leikkimään sitä ihastelemaan sekä katselemaan. Kaarnaveneet löysivät paikkansa lipumiselleen sen pinnalta. Pysyisivätkö ne pystyssä. Jännitys väreili ilmassa silminnähden. Tuo lasten riemu luonnosta, oli jäänyt elämään naisessa. 

Sanat laulussa menee näin:

Siimes

Kun mä katson.

Tuota hiljaa soljuvaa.

Vettä.

Puroa solisevaa pientä.

Metsän siimeksessä.

Kaipuu nousee.

Rintaan.

Menneisiin lapsuusvuosiin.

Ol silloin.

Kaik niin paljon.

Yksinkertaisempaa.

Ei ollut.

Tietä asfalttista. 

Maaseudulla.

Ei valopylväitä.

Tietä reunustamassa.

Ol luonto.

Paljaimmillaan.

Kaunista.

Ja vaik karuakin.

Koki sen niin täydemmin.

Näin me.

Ollaan kuljettu.

Läpi vuosikymmenten.

Nähty tää.

Muuttuva maailma.

Ja vaik.

On tässä ajassa.

Paljon hyvää.

Niin kaipuu.

On jäänyt rintaan kytemään.

Siks nää.

Meidän luontokohteet.

Jäljellä olevat.

On tärkeätä.

Säilyttää ja niit suojella.

On sydämes.

Jokaisel tää ikävä.

Pysyvä.

Ääreen luonnon.

Kauneimman.

Joka meitä kantaa.

Joka meille niin.

Antaa.

Joka saa tään.

Oman maamme.

Ylpeyden rinnas kohoamaan.

On tää nää maisemat.

Meidän omaa.

Unelmaamme.

Josta me vain.

Olemme vastuussa.

Sulje siis kun.

Tääl kuljet.

Maisemat nää sydämees.

On ne ainutlaatuisia.

Toivotaan että.

Ei ne minnekään katoa.

Yritetään tehdä.

Tästä maailmasta.

Viel hetken kaikille.

Jotain kaunista.

Maisemakuvaa antoista.

Ja vaik muuttuva maailma.

Meitä mukanaan.

Kuljettaa.

On jotain siit.

Kuitenkin jäljellä.

Joko viel tääl.

Ihailtavana tai ainakin muistois.

Sydämis.

On tää maa.

Ja luonto maisemineen unelmaa.

On tää maa.

Ja luonto maisemineen unelmaa.

Kun mä katson siis.

Tuota hiljaa soljuvaa.

Vettä.

Laulu jatkuu kohtaan, jossa kaksi kertaa toistuu, säkeen "Joka saa tään" jälkeen säe:

On tää nää maisemat.

Meidän omaa.

 Unelmaamme.

Josta me vain.

Olemme vastuussa.

©Kirsi-Marja Vahter

  Nainen oli laulanut laulua eilen illalla. Laulu on saanut paljon tulkintaa ja syvyyttä sitten ensiesityksen itseensä. Sävel oli viimein siinä muodossa kuin nainen halusi sen olevan laulettaessa. Nainen oli vain tahtonut laulaa ja tästä laulusta hän tykkää eritoten. Laulu oli syntynyt myös todella nopeasti. Nainen kaipaa luonnon ääreen ja nainen kaipaisi niin nähdä omin silmin omia synnyin seutujaan. Onneksi eräs sukulaisiin kuuluva naispuolinen ihminen olikin pyörähdellyt tänä suvena juuri niissä maisemissa. Jakanut kuviakin Siimeksestä. Tämä oli aika uusi Facebook- kaveri erään toisen sukulaisnaisen kanssa. Hän oli jonkin ajan kuluttua näiden hyväksymisestä Facebook- kavereikseen saanut taas kerran kaveripyynnön, jota ei hyväksynyt. Mies, Lugard Festus niminen oli lähettänyt sen hänelle 11.05.2020. Hän oli tiedustellutkin tältä naiselta juuri oliko tämä hänen somekavereissaan, tunsiko tämä tätä. Ja oli samalla lisännyt, ettei ota ketään tuntemattomia Facebook- kavereikseen. Tällä ei ollut mitään tietoa tästä henkilöstä. Asia jäi kummastuttamaan ja vaivaamaan naista. Seurasiko joku näitä hänen Facebook- kaverihyväksyntöjään ja ajatteli mahdollisesti tilaisuutensa tulleen. Ja mahdollisesti väärällä tekaistulla Facebook - statuksella. Hän oli "Syksyn sylissä"- blogin puolella komiikan keinoin tuonut näitä erilaisia "vale- ammattilaisia" nimikkeellisiä karrikoidusti esiin. Ihan sinne maan ylimmälle portaalle edeten "Vale resitenttiin". Noin niin niinku savolaisittain ja omaa synnyinseutujen murretta kunnioittaen sekä esiin tuoden murrekirjoitelmassaan. Todettakoon tähän, että nainen niin kuin suurin osa maamme kansalaisista on ollut todellakin tyytyväinen istuvaan presidenttiin niin kuin myös aiempina vuosinakin. Nainen, muistaa yhteistuumin maamme ensimmäistä naispresidenttiäkin äänestäneensä edesmenneen äitinsä kanssa. Nainen on aina koettanut pitää naisten puoliakin niissä ammattiryhmissä nimikkeissä missä nämä sitten toimivatkaan. Naispappi oli aikoinaan vihkinyt alttarille astelleen parin ja toinen naispappi oli kastanut maailmaan syntyneen lapsen.  Niin "kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta", Kolme muskettisoturia / Alexandra Dumas, naisen lapsuudessa lukema kirjasarja, mielleyhtymä kerrannaisena, ehkä vain sanojen puolesta pulpahti esiin. Koko maailma tekee yhdessä ja kaikkien puolesta tällä hetkellä asioita. Tämä luo turvallisuutta kaikkialla. Ja toisaalta tuo esiin ilmiöitä, jotka jaksavat järkyttää toistuvuudellaan. Kärjistetyt tapahtumat, kuin kohtauksia jostain kauhunäytelmästä luovat turvattomuutta. Nainen hätkähti, kolme miestä ja vielä tuo lause. Niin mitä nämä naisen raiskaukseen liittyvät miehetkin olisivat valmiit tekemään, jotta he eivät enää tässä hetkessä, vuosien jälkeen paljastuisi. Tekisivätkö jotain uudelleen sen estääkseen. Voisiko se olla syy seuraamisessa? Vai oliko kyse tässä jostain näistä muista rikoksista? Vielä yksi vaihtoehto tulee naiselle mieleen. Onko olemassa joku ihminen, joka ei voi esiintyä omalla nimellään, ja on halukas pääsemään naisen Facebook-kaveriksi. Tähän vaihtoehtoon nainen ei itse usko. Lähestyjällä oli muu motiivi. Testata naista? Se on selviö ainakin. Hetkinen, nainen mietti vielä. Punainen auto Kotkassa Sapokassa, joka oli vuosia sitten naiskuskin ajettavana, selvittyä ainoana kuitenkin hengissä, auto oli ollut lainassa nuorilla, oliko turmassa menehtynyt joku mahdollisesti näistä naisen raiskaukseen liittyvistä henkilöistä? Haluttiinko se kostaa? Oliko sellainen ihminen yrittänyt juuri lähestyä naista? Oliko joku näistä jo onnistunut siinä? 

 44.

  "Kuhan sain" . Mitä tästä nousee kaikille mieleen. No, nämä somemeemit Kuha - sanasta. Naiselle nousee myös mieleen tietty ryhmä myös esimerkiksi Facebookissa. Sanoilla leikittelijöiden ryhmä. Oi, mihin ihana kotomaamme kieli taipuukin. Olemme onnekkaita, nainen ajatteli. Kaikki työkseenkin , ammatikseen, sanojen kanssa työtä tekevät, sanoittajat, kirjoittajat, puheen tuottajat, koko tämä sosiaalinen kanssakäyminen. Kuinka ihanaa on tuottaa sanaa. Kyllä vain mikä joka päiväinen rikkaus, ilman että kukaan meistä niin pysähtyisi sitä ajattelemaan. YLE:n Lahjoita puhetta- hanke: "Lahjoita puhetta ja ole mukana Suomen suuressa yksittäisessä puheenkeräyshankkeessa sitten Kalevalan. " Kampanja kerää 10000 tuntia puhetta vapaasti puhuttua Suomen kieltä. Tarkoituksena opettaa puhuvat älylaitteet ja robotit oikeasti ymmärtämään suomea. Niin, ne meidän maamme eri alueiden murteet. Moni on meistä kokenut tuon rikkauden kohteen iskiessä kimppuun, toisen ihmisen tuottamana, tälle lausumana, niin onpa saattanut olla siinä hetken aivan "kuutamolla". Täh..häh..ja olla ymmärtämättä mitä toinen tarkoitti. Tätä hanketta siis todellakin tarvittiin. Nainen, oli heti jakanut hankkeen Facebookissa sen äkättyään. Olisiko Murteenkääntäjä- kännykkäsovellukselle käyttöä vielä nykysuomessa. Kyllä voisi olla. Nainen oli eilen törmännyt serkkunsa Kala saalis- postaukseen. Tuolla kyseisellä otsakkeella. Hurtin huumorin ystävä, joka oli kokenut lähivuosina paljon. Rintasyövänkin. No, postaus oli ikävästi nostanut mieleen myös tämän R.K:n . Kalastaja ihminen hänkin. Kaikille se suotakoon. Mutta tämä oli Kuha-vitsien ja tuon tietyn "Sananmuunnos"- ryhmän jäsen. Sanassa oli voimaa. Taas kerran tuotakin tuli koettua, nainen ajatteli naurahtaen. Nainen oli eilen katsonut myös Akun tehtaan, Eppu Normaali - yhtyeen kitaristin videopostausta, jossa esiteltiin kangaskassien tekomahdollisuutta yhtyeen lavan seinätaustakankaasta, jossa yhtyeen tunnusmerkistö "kädessä oleva kirves" kohoaa taivasta kohden. Niin, nainen oli mielessään yhdistellyt asioita taas Facebook- päivitysten seurantaan. Ilkivallan teko Kouvolan leikkipuistossa kirveen kera. Niin oliko tällä jotain tekemistä asian kanssa. Yhtyeen live-esiintymistä viimeksi nainen oli katsomassa täällä paikkakunnallaan Halkotorilla Rock in The City- festivaaleilla. Yhtye oli ollut illan viimeinen esiintyjä. Muita illan esiintyjiä oli ollut muun muassa Klamydia, Tuomari Nurmio& Spuget. Koronaviruspandemian takia se oli peruttu tänä vuonna Kouvolassa. Vai oliko näiden tekijöiden taustalla vanha sanonta nyt olisi "Kirveellä töitä". Suurin osa vanhoista suomalaisista sananlaskuista on tehty kalevalaiseen runomittaan. "Työ tekijäänsä kiittää" vääntäen nainen itse oli käyttänyt "Työ tekijänsä opettaa ja lisännyt perään "ja toisaalta lopettaa." Tämä oli hänellä, naisella ollut vuosia, pitkään esillä aikoinaan Facebook-profiilissakin. Oli ottanut tuon loppuosan pois, olisiko elämässä tuolloin alkanut ilmetä näitä tekijöitä, jotka mietityttivät. R-kioski Oy käyttää kioskin somistuksessa myyntipisteeksi seinillään erilaisia sanan väännöksiä sanonnoista tai sananlaskuista. Nainen ei muista koska tämä on otettu heillä käyttöön. 20 kpl vadelmamunkit 10e hintaan mainos, jota nainen mainosti yrityksensä Facebook- sivustolla tapaan: "Nyt sinulla kävi munkki", löysi tiensä jälkikäteen kioskimainoksiin, ikkunamainokseen. 

  Nainen serkkunsa vuoksi alkaa ajatella lapsuusmuistoja ja vähän vanhempiakin muistoja takaa vuosien, Haapamäeltä. Niin hän muistaa lapsuudestaan hyvin asemanseudun jostain syystä. Nainen oli halunnut viedä lapsensa käymään myös siksi Haapamäen Veturipuistossa. Tämä on avattu vuonna 1988. Rautatieaiheinen matkailukohde sijaitsee entisen höyryvetureiden halkotarhan alueella. Näyttelyalueella on pääosin VR:n lahjoittamia höyryvetureita ja muuta rautatiekalustoa. Höyryveturipuiston kalusto on vain ulkoisesti kunnostettua. Museoveturi Ruuhvelttin kunnostus talkoovoimin Kouvolassa olikin todella naista ilahduttava asia, niin kuin kaikkia kaupunkilaisia. Puistoisäntä, Mr. Martti Vainio oli toiminut jo tuolloin myös hyvänä vetonaulana kohteessa. Tämän tausta suomalaisena kestävyysjuoksijana on kaikille tuttua. Nainen itsekin lapsena yleisurheilua harrastaneena, kahden veljensä kanssa, Kausalan Ravilinnan urheilukentän maisemissa, jopa liittyen Kausalan Yritys - urheiluseuraan, oli yksi kokemus naisen lapsuudessa, joka on kantanut ja pitänyt naisen kiinni urheilussa, jokapäiväisessä mukana. Terveysvaikutteinen pohja tuli tuolloin elämään luotua huomaamatta. Nainen olikin yrittänyt samalla tavoin saada oman poikansa kiinnostumaan urheilusta. Vaikka toki lasten normaalin liikkumisen myötä nämä saivat automaattisesti sitä liikuntaa päivittäin ulkosallakin. Hippo´s jalkapallo matsi urheilutapahtumassa poika olikin erään kesän esimerkiksi mukana. Yleisurheilukisoja ei tuolloin siinä määrin enää järjestetty mitä ennen vanhaan. Joita kuita mutta kiinnostusta sinne pojalla ei niin ollut. Nainen oli juossut eri matkoja. Erään kisakerran hän muistaa tänä päivänäkin. Hänen oma äitinsä oli kerrankin ehtinyt paikalle, yleensä sisarukset yksin tai keskenään suuntasivat kentälle. No, oli kyseessä 400 metrin juoksu. Oma äiti oli muiden vanhempien tai läheisten tavoin jossain kentän laidalla, tämä oli maaliviivan toisella puolen lastaan odottamassa. Kisa alkoi. Taisi olla eräs kisakumppani Tiina tai Kirsti, joka oli sadan metrin kohdalla johdossa. Nainen itse alkoi lähestymään pikku hiljaa perältä kärjessä olijaa. Jostain alkoi kuulumaan huuto, kimeä ja korkealta kovaa, kuin huudettaisiin lehmiä laitumelta melkein tyyliin: "Kirsiiiii, kiriiiii." Nainen, tyttönä oli ensin pelästynyt, sitten ajatellut että eihän muuta voi kuin lisätä vauhtia pinkomiseen. Vähän oli hävettänytkin tilanne. "Kirkuminen" oktaaviin suorastaan oli niin totaalista. Kuin sopraano oopperassa - Kaksin kisassako, olisi ollut käynnissä. Kaksisataa kolmesataa. Hän oli aivan kannoilla johdossa olevan. Viimeinen satanen. Maali. Hän oli voittanut. Ja tytär ja äiti saivat ikimuistoisen ihanan kahdestaan koetun hetken toisillensa. Yhtäkkiä nainen muistaa Haapamäki reissusta erään huvittavan asian. Tuolloinen aviomies, suuntavaistoltaan aina ehkä se huono, sen takia nainen päätti itse ajaa matkan. Lahti, Jyväskylän suunta, Jämsä ja  Jämsänkoski vilahtelivat tienviitoissa. Perille päästyä mies oli ollut jostain syystä huonovointinen. Ei. Syy oli. Tämä ei tykännyt reissaamisesta. 

  Eino- ukki ja Kirsti- mummo nousevat lapsen silmin katsottuun vanhan ajan maisemaan. Oli ollut vaalea puutalo, jonka päädystä kulki sisäänkäynti. Pieni asunto. Mummo hymyilevänä. Pihakeinu taisi olla vehreässä pihamiljöössä puiden katveessa. Äidinäiti oli menettänyt vähitellen näkökykyään, sokeutunut melkeinpä. Tällä oli ollut varmasti sama silmänpohjan ikärappeuma tauti, mikä oli ollut todettuna naisen äidilläkin. Nykyään siihen tai kosteaan rappeumaan on hoito olemassa. Ajoissa löydettynä siis oli tilanne osittain pelastettavissa. Nainen oli joskus lukenut Suomalaisen Kuvalehden artikkelin: "Suomalaisen sotilaan palkka / Korsusta kodittomaksi. Jatkosodasta kotiutui miehiä joilla ei ollut kotia." Näillä kahdella Eino-ukilla ja Kirsti-mummolla oli ollut onnea matkassa kuitenkin elämässään. Eino-ukilla perhe, joka toivoi hänen palaavan kotiin, selviävän hengissä sodista. Kaikkien kohdalla nuo sodan jälkeiset vuodet eivät olleet niinkään hyviä tai selviytymismahdollisuutta täynnä olevia kohtaloita. Näillä oli ollut tuolloin jo sukupolven vaihdoksen jälkeinen elämä uudessa ympäristössä Haapamäellä käynnissä. Ruoista leipäressut ja läskisoosit. Niin ne on jatkaneet matkaansa. Saaneet uusia kehiteltyjä muotoja mahdollisesti gourmet ravintolan menulistalla. Nainen muistaa oman isänsä, jopa tehneen niin hartaudella läskisoosia lieden äärellä. Se makunystyröitä hivelevä tuoksu ja maku niin, sitä nainen voi sanoa ikävöivänsä pääsääntöisesti kasvissyöjänä ollessaan. Naisella on tallessa tämän äidin antama vanha kulunut hyvin palvellut ja naarmuja kylkeensä saanut mittaamattoman arvokas tunnepuoleltaan oleva ilmatiivis peltinen kahvipurkki, Erikois KUTSU kahvi - nimikkeellä kulkeva. Tämä malli otettiin Pauligilla käyttöön vuonna 1955 ja SOK:lla vuonna 1956. Kyllä vain vaikka tuota arvoa oli vähän muutenkin niin nainen muistaa, kun tästä nimenomaisesta purkista kaivoi pienellä desimittaa vastaavalla peltisellä kupposella kahvijauhetta. Keitti äidin oppien mukaan liedeltä välillä pois vetäen kahvipannussa kahvijauhetta ja siirtäen kahvipannun sivuun "tulelta" odotti hieman ja kaatoi kupposeen kahvia, jonka kaatoi sitten takaisin pannuun. Pannun sisällön annettiin tekeytyä ja jauheen laskeutua kannun pohjalle. Kahvi oli valmista nautittavaksi. Tyttönen oli niin onnellisena mennyt pyytämään vanhempiaan kahville eräänäkin aamuna ennen sitä kattoi pirttipöydän asianmukaisesti. 

  Naisen äiti leipoi lettipullaa, ja jos kaikki perheen lapset, ne nuorimmaiset, eivät saaneet saman suuruisia viipaleita, johon siitä äläkkä nousi. Murojen kanssa samoin melkein. Sarjakuvien lukeminen pöydässä, sen tavan he perivät naapurin tytöltä. Tämä luki Aku Ankkaa aina syödessään. No niin tai näin sarjakuvien tai yleensä lukeminen on todella hyvästä. Oli tuota kyseistä lehteä, joka sopii lukuikäisestä yli satavuotiaillekin. Asterix, Tintti, Lucky Luke, Ahmed Ahne, Tarzan- sarjakuvia luettavana. Sitten kerran nainen oli löytänyt veljen jemmoista myös erään tuhman sarjakuva-lehden. Eros- sarjakuvalehti olisiko ollut. No, se tuli tietyn iän lähestyessä tarpeeseen. Naisen sisko tykkäsi myös kauhu-sarjakuvista. Shokki, Frankenstein & Ihmissusi. King Kong- sarjakuvalehti oli myös jännittävä luettava. Kyllä vain, nainen tykästyi myös. Veljien kanssa kerrotut kummitustarinat olivat löytäneet voittajansa. Siskon kannustamana tämän ostettua tälle taskupokkarin, oikean kaunokirjallisuus teoksen, joka kertoi hevoshullu pojasta, nainen jo lapsena tajusi kirjallisuuden avaamat suuret mahdollisuudet, ne maailmat, joihin lukija voi sukeltaa ja saada sitä kautta elämäänsä suurestikin tietoutta tai elää melkein kokemuksia läpi kirjoittajan avulla. Perheen pää luki myös ahkerasti. Valitut palat tulla tupsahtivat säännöllisesti ja kirjoja erilaisia alkoi kerääntyä kirjahyllyyn. Kirjasto tarjosi omalta osaltaan täydennystä kaikille lukemisennälkäisille. Tuon ajan musiikkilehdistä siskolle tuli, tämä joka omalla musiikin kuuntelullaan, omakotitalon melkein pomppiessa paikoillaan ja rytmissä mukana, pakotti ikään kuin hienovaraisesti käyttäytymällä kaikki muutkin kiinnostumaan musiikista, jos ne eivät olleet olleet jo sitä. Vanhemmat molemmat olivat olleet musiikista ja tanssimisestakin kiinnostuneita. Kävivät Kausalan kansantalossa pyörähtämässä milloin minkäkin orkesterin musiikin viedessä nämä hurmioon kaltaiseen onnelliseen tilaan. Musiikki ja tanssi. Senhän ne tekevät ihmisille. Ja mikä liikuntamuoto. Suosikki, Intro ja Help taisivat olla ne lehdet joita sisarukset pääsivät siskon avituksella lukemaan. Ja julisteita sitä kautta seinillensä. Yksi veli oli saanut akustisen kitaran. Tämä osasi soittaakin jotain kappaleita sillä. Opetti naisenkin soittamaan Emma- kappaleen, Väinö Siikaniemen sanoittaman kansansävelmän. "Sen varhaisia levyttäjiä olivat Ture Ara, Teddy Björkman ja Leo Kauppi, kaikki vuodelta 1929. Kappale alkaa sanoin Oi muistatkos Emma, sen kuutamoillan ja laulu jatkui. Kappaleen suosio sota-aikana johti siihen, että neuvostoliittolaista sotasaalisasetta, DP 27- pikakivääriä, kutsuttiin kappaleen ja aseen levymäisen, pyörivän lippaan välisen mielleyhtymän perusteella lempinimellä Emma. Ture Aran gramofonilevytys Emmasta vuodelta 1929 on Suomen kaikkien aikojen toiseksi myydyin kotimainen singlelevy noin 40 000 kappaleen myyntimäärältään. Sen edellä on vain Mauno Kuusiston, Kertokaa se hänelle / Heijastus vuodelta 1959 myyntimäärällä 47 000. Voi, noita muistoja, antoisia ihania muistoja. Nainen toivoi, että hänen lapsenlapsensa kiinnostui samalla tapaa ahmimaan kirjallisuuden tuottamaa hyvää kirjallisuutta, samoin kuin nainen itsekin on kahlannut läpi eri luokkiin kuuluvia kirjoja. Ja antaisi niin musiikin kuin kädentaitojensa kehittyä jos vetoisuutta ja kiinnostuta tällä ilmenisi sinne suuntaan. Tämän mummo on taitava piirtäjä esimerkiksi. Jos siis jokin harrastus alkaa viehättää ja viedä enenevässä määrin niin antautuisi tyttö vaan pelotta sen vietäväksi. Harrasteiden harrastamisesta seuraa vaan niitä hyviä asioita aina ihmiselle.

 43.

  Roskapostitarkistus ja poisto. Central Bank OF Nigeria. 25.08 saapunut. Dear beneficiary, Central bank of  Nigeria. Operations Directorate, 566 To 566 Victoria Island, Lagos Nigeria. Dear beneficiary, this is very urgent and an urgent attention is needed. In our office sometime last month ja mitä sen jälkeen on kirjoitettu, sitä nainen ei näe ilman, että avaisi sähköpostin. Samoin samana päivänä on tullut Catital One Bank.U.S.A 2301 E Riverside Dr,Austin  TX 78741, United States sähköposti. Oliko Henry L. Williams sittenkin Amerikoista päin vaikuttanut henkilö. Nainen, oli käynyt myös tuon vaihtoehdon tuolloin läpi. Kumpaakaan sähköpostia nainen ei avaa. Mitä tämä on? Hän oli tuoreeltaan kirjoittanut toissa päivänä äidistäänkin. Kyseinen henkilön kanssa hänestäkin oli juttua samoin kuin siskosta joka oli joutunut sairaalaan. Tuolloin nainen ole lopettanut yhteyden pidon juuri.  Leikittiinkö hänen kanssaan jotenkin taas, oikein urakalla? 

  Eilen oli uutisoitu biopohjaisten suojavarusteiden valmistusmahdollisuudesta puukuidusta täysin omavaraisesti kotimaassamme ehkä parin vuoden sisällä. Jätemäärä vähenisi ja muovista valmistettuja suojavarusteita ei enää tarvittaisi. Kotimainen tuotanto ja saanti oli näin siten turvattu. Kuulosti todella hyvältä, nainen oli tuolloin heti ajatellut. Näiden huoltovarmuusketjun alkuselkkausten sekä epäonnistuneiden kauppojen teon jälkeen. Miten häpeällisiä kuvioita se olikaan sisältänyt kaikkinensa. Niin, ja suomalaistenkin osalta, jotka koko jupakassa oli osallisia. Uutisointia seuratessaan kuviot sen kuin paisuivat. Naisesta oli tuntunut, niin kuin varmasti kaikista suomalaisista, että tässä seurataan nyt kovan luokan huijauskuvioita, joihin oli sekaantunut sellaiset ihmiset, joista sitä ei olisi ensi alkuun uskonut. Niinhän se aina menee. Joka alueella, onko sellaista edes, jossa ei koettaisi epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä. Ei ole. Mutta suomalaisethan on tunnettuja rehellisyydestään ja siihen perustuen tämä kuvio kokonaisuudessaan tavoitti farssimaisia tasoja. Ja suurin seuraamuksin. "Pää pölkyllä"- seuraamuksin. Suojamaskitilausten suhteen kaivattaisiin tällä hetkellä kilpailutusta. Kiinassa suojamaskien Tyyppi 2 kirurgien maskien hinta on pudonnut, ovat nyt 10 senttiä kappaleelta. Saksaan ja Australiaan niitä ainakin toimitetaan. 

  "Päitä oli tippunut" myös politiikan puolella. Ikuista tuulista tilaa sekin, vaikka pääsäätöisesti tästä valtavasta urakasta koronaviruspandemian aiheuttamasta harteita kuluttavasta tilanteesta oli suoriuduttu hyvin. Perussuomalaiset haluaisivat puolestaan kaataa EU:n koronatukipaketin. "Suomalainen veronmaksaja ollaan laittamassa omilla korkeilla veroillaan rahoittamaan muiden maiden matalamman verotuksen. Tämä tulee estää." Niin,  nainen olisi halunnut, varmaan kuten aika iso osa suomalaisista,  takaisinmaksettavan lainaosuuden ainakin olevan suurempaa luokkaa vielä mitä se nyt tukipaketissa on. Vaikeita asioita erittäin vaativana aikana ja niin monien vuosien taakse ulottuvia päätöksiä. Parhaansa päättäjät Suomenkin edustaja / edustajat kuitenkin aina yrittävät varmasti tehdä maailmalla edustaessaan Suomea. Suomi oli vain se yksi maa muiden joukossa. Muihin mahdollisiin tuleviin muutoksiin, työttömyysturvan porrastamiseen, eläkeputken poistamiseen tai alipalkkauksen kriminalisoimiseen, niistä nainen on samaa mieltä muiden osalta, mutta ei eläkeputken poistamisen suhteen. Miksi vuosikausia hyvin toiminut systeemi halutaan romuttaa. Ne ihmiset, jotka ovat työkykyisiä jatkavat työntekoa mahdollisimman pitkälle muutenkin. Tämä on helpottava osio niiden ihmisten kohdalla, joiden terveys ei ole enää sitä luokkaa, jota vaaditaan täyspainoisessa työnteon hallittavuudessa. Työssäkäyvien eläkeläisten verotuksen muutos on sen sijaan todellakin tervetullut. Monet eläkkeellä olijat haluavat jatkaa työssä käyntiään. Sillä on niin siihen taloudelliseen kuin ihmisen virikkeelliseen terveyden ylläpitämiseenkin vaikuttavat suotuisat vaikutukset. Jonkin sortin vapaaehtoisuus on siis hyvä säilyttää ikääntyvää kansaa ajatellen. Suomi nostetaan niin kuin muutkin maat työllä. Mutta, nainen toivoo, että oikein tavoin ja perustein. 

  Eilisen päivän, Jämsä paikkakunnan, ja siellä sijaitsevan Kaipolan paperitehtaan viimeisen sanomalehtikoneen sammumisesta vuoden loppuun mennessä, uutisoinnista kannattamattomana ulkoisten kustannussyiden vuoksi. Nainen muistaa, kun oli tykännyt Jari Lindströmin Akateemisen kirjakaupan - livehaastattelusta tämän kirjoittamaan kirjaan "Syvään päähän muistelmani". Kirjassa käsiteltiin juuri myös näitä politiikan uralla eteen tulleita asioita. Kerrottiin politiikan maailmasta, millaista se on. Joutua omien selkään puukottamaksi ja vieraitten kehumaksi. Syy miksi nainen tykkäsi haastattelusta oli juuri tämän ihmisen uskallus kirjoittaa kirja, tuoda esiin omaa elämäänsä, jopa niitä koulukiusaamisen uhriksi joutuneen ihmisen tuntoja asiasta. Nainen muistaa törmänneensä Facebookissa johonkin häntä hiukan kummastuttaneeseen jälkikäteen annettuun, viittaukseen, joka koski juuri kyseistä haastattelua. Vihamielistä. Ikään kuin hänen tykkäyksestä johtuen. Niin ihmiset ovat joko ymmärtämättömiä, tai eivät vaan halua hyväksyä, tässä tapauksessa, tämän kuitenkin elämässään edenneen entisen politiikan vaikuttajan, joka myöntää ja kantaa tehdyt erheensä selkä oikeutetusti eteenpäin kulkien edelleen suorassa. Elämä jatkuu. Jokaisen ja kaikki ovat oikeutettuja siihen. 

   Postin kirjeidenkanto päivät tulisi supistumaan kolmeen jakopäivään viikossa. Niin ne kultaiset ihanat vuosien takaiset ajat jolloin kaikki lähettelivät toisilleen kirjeitä ja postikortteja. Kun ei ollut muuta keinoa pitää yhteyttä rakkaisiin. Tämä päivänä korttisuma on jouluna. Tästä asiasta hän oli kioskilla jutellut erään samassa talossa asuvan vanhan naisen kanssa kioskillakin. Nainen oli muistanut häntä yrittäjänä ensimmäisenä jouluna villasukilla. Nainen oli ollut liikuttunut tämän eleestä. Tämä jotenkin kaipasi niin kuin nainenkin osittain tuota aikaa. Niin, korostuiko siinä se nähty vaivannäkö toista ihmistä lähestyttäessä, se kirjeen käsituntuma ja se tunne kun se tipahtaa postiluukusta. Kaihoa ja kaipuuta vanhaan aikaan. Sitähän se oli. Muuttunut maailma oli luonut uusia työtehtäviä postinjakajille. Ovat kuin "yleismies Jantusia". Kirjeitä lähetettiin enimmillään vuosina  1990- 2000. Pakettilähetysten määrän kasvu, koronaviruspandemiankin vauhdittamana jatkaa kasvuaan. Kaikki tahot, R-kioskitkin hyötyivät asiasta näiltä osin. Nainen mietti oliko Europcar vuokra-auto palvelua, Ärräauto ja Kausiauto palvelumuodot, oliko tämän palvelun hyödyntäminen asiakkaiden osalta kiihtynyt ja lähtenyt nousuun. Koronaviruspandemiasta oli joltain osin ollut joillakin aloilla hyötyä ja toisaalla saattanut aiheuttaa juuri pahimman. Yrityksen lopettamisen ja työntekijöiden jäännin työttömiksi. 

  

 42.

  Nainen, on täysin varma. Joku hullu tai tietysti eri rikoksiin, häneenkin kohdistuneisiin, joihinkin niistä syyllistynyt oli Kouvolassa liikkeellä. Näkikö ulkopuolinen katsoessaan hänen Facebook- profiiliaan hänen laittamia kuvia aikajanalleen vai oliko se joku joka hänellä on Facebook- kaverinaan, tai sitten tämän tuttu. Joku joka haluaa viestiä hänelle näin, "tuki turpasi". Älä kirjoita ja kerro. Kerro mitä, nainen ajatteli. Hän muistaa erään myöhäisen illan ajankohdan. Olisiko ollut keväällä. Jotenkin tutun oloinen hahmo oli vienyt roskia. Mies hahmo, joka oli näyttänyt ihan R.K :lta, Luumäkeläiseltä, jonka nainen luuli vielä asuvan siellä. Niin tai miksei tämä voisi olla lyöttäytynyt jonkun sellaiseen matkaan joka asuu Keskikadun puolella, jossain asunnossa, mutta on tätä samaa rakennusta, kuitenkin. Nainen oli pelästynyt suuresti. Pirulauta, jos tuokin ihminen oli koko ajan ollut lähellä eikä hän ollut tajunnut sitä. Tällä oli ollut jotain yhteyksiä joihinkin venäläisiin myös. Venäläisen oppositiojohtajan myrkytys kemialliseksi aseeksi kehitetyllä hermomyrkyllä oli jäänyt mieleen. Nainen oli aiemmin viitannut kirjoituksessaan kemiallisiin aseisiin. Siperiasta Saksaan hoitoon päässeeltä uhrilta löydettiin siellä tarkkojen tutkimusten perusteella juuri tämä juodun teen kautta elimistöön saatu myrkky. Löydökset viittasivat koliiniesteraasin estäjiin ja tätä käytetään juuri muun muassa Alzheimerin taudin hoidossa. Twitterin puolella hän oli Twiitannut Alzheimeriin liittyviä artikkeleita. Naisen isä oli kuollut aikoinaan tähän sairauteen. Tosin tämän sydän petti elimistön antaessa periksi taudin edetessä. Nainen oli kertonut myös kaikkialla avoimesti asiasta muutenkin. 

  Tai sitten tekijä on joku muu. Kuitenkin ihminen joka pelkää paljastuvansa tekijäksi. "Kouvolassa on tehty viime aikoina havaintoja uudenlaisesta vaarallisesta ilkivallasta. Joku tai jotkut rikkovat lasten leikkipaikkoja ja niiden turvarakenteita muun muassa kirvestä käyttäen." MTV Uutiset. Nainen oli pitkään tehnyt nyt kevään ja kesän ajan lauluja lapsenlapsesta, jossa tämä on Kotkan lasten eri leikkipuistoissakin. Ja tietysti on kuvia joissa hän on vaikka meren rannalla. Onko tämä isku kaikkia läheisiäni kohtaan. Onko takana yksittäinen tekijä tai ryhmä joka on riehunut jo siellä täällä. Joilla on kontakteja sinne tänne jopa maailmalle. Pelkäävätkö tekijät nyt tosissaan. Vai haluavatko niin paljon pahaa hänelle naisellekin että haluavat uskotella olevansa pikkutekijöitä. Sälyttää syytä jonkun toiseen niskaan. Huomiota ainakin saavat ja ovat niitä tunkeutujia. Hänen kirjoitelmansa lukijoita jopa jo. Suunnitelmallisuus on tuon vandalismin takana. 

 Kotkan Katariina puistossa vipelsi minkkejä 04.08 uutisoidun uutisen mukaan. "- Rannat ovat minkkien luontainen elinympäristö. Niitä liikkuu Kotkan alueella muuallakin, ja ne myös liikkuvat pitkiä matkoja, joten ei yllätä, että niitä näkyy Meripuistossakin. Lisäksi puistossa käydään eväsretkillä, ja jos jotakin ruoan tähteitä jää, niin ne voivat houkutella minkkejä, Ojala sanoo." KS. Tuonkin uutisen luettuaan nainen oli kauhuissaan. Tietojen urkkija ja kalastaja oli liikkeellä ja oli ollut jo kauan. Hän on sohaissut nyt mahdollisesti isoonkin rikossumaan, tekijään / tekijöihin tai sitten nämä on näitä erillisiä rikoksia. Ja mitä rikoksia on tehty kaikkia on tehty.

  Hän on vuosia seurannut ja tykännyt Saksassa asuvan sokean kirjailijan teksteistä ja postauksista somessa. Nyt aika hiljattainkin. Kun tämä viimeksi postasi jotain Facebook- sivullaan. Tämä on suomentanut Rammstein yhtyeen laulun sanoja. 18.12.2019 Seura: Sokea Jonna Heynke ällistyi, kun enneuni kävikin toteen- Näin upeasti Rammsteinin solisti Till Lindemann auttoi kielenkääntäjää urallaan." Kirjailija oli kohdannut aiemmin elokuussa Tampereella solistin ja tälle oli tullut tunne, että he tulevat vielä kohtaamaan ja mitä siitä sitten seurasikaan. Tämän yhtyeen musiikki, kirjailijalle itselleen elämässään, oli merkinnyt paljon.  Tämä oli jossain vaiheessa alkanut vaan suomentamaan laulun sanoituksia ja runokirjaakin joka oli solistilta tullut. Ja loppu on historiaa. Unessa hän oli päätynyt Till Lindemannin halaukseen. Se oli kohtaus oikeasta elämästä, jossa kustantaja on saanut käännösoikeudet runokirjaan.  Rammstain yhtyeenä haluaa omalla lavashow esiintymisellään olla kantaaottava, herättää keskustelua ja suunnata katseita yhteiskunnan epäkohtiin. Järkyttää palavilla lastenrattailla, höyryävällä suurella kattilalla. Lauluihin liittyviä, sisällön kauhistuttavuutta ja maailman hulluutta esiin tuovia elementtejä kaikkien silmien eteen konkreettisesti ja korostaen tuotuna. Ottavatko ihmiset miten nämä vastaan, nainen mietti. Oliko kuuntelijoiden seassa niitä, jotka eivät tajua sen olevan vain musiikkia. Onko niitä pimeyden uhreja, pahuutta palvovia tällaisten yhtyeiden kuuntelijakansassa. Tämä kirjailija oli asunut myös Saksassa miehensä kanssa. 

  Saksasta kotoisin, sukujuuret siellä, oli hänen eräällä työntekijän miehelläkin. Myös eräs naisen tiskillä vieraillut, saksasta tullut englantia tämän naisen kanssa puhunut tummahiuksinen, ihan mukiinmenevän näköinen mies oli käyttäytymisellään saanut naisen huomion. Jonkin aikaa oli siis Suomessa päin oleilemassa ilmeni naiselle jotenkin. Tämä halusi päästä lähelle naista jollain tapaa, sellainen tunne naiselle tuli. Keskustelivat musiikista kuin ohimennen. Ja kaikesta vähän yleisestäkin. Tarkkaan nainen ei enää muista. Nainen mietti ketä kaikkia suomalaisia Saksassa on kuluneina vuosina asunutkaan. Eppu Nuotio tulee heti mieleen. Twitterin puolella hän on jakanut tähän kirjailijaan liittyviä twiittejä tai tykännyt jostain. Paremmin kuin kukaan muu- laulun tekijöissä on mainittu Eppu Nuotio. Nainen oli oman siskon kuolemaan liittyen, jotenkin siinä, surun niin totaalisesti viedessä, jakanut Twitteriin myös tämän laulun. Poisti sen kyllä myöhemmin. Jukka Kuoppamäki oli myös kaikkien tuntema nimi musiikin saralla. Todella laaja-alainen osaaja. Tämä viettää eläkepäiviään Saksassa. Nainen ei tiedä tämä aika tuonut kaikki nämä takaisin sieltä Suomeen. Naisessa elää vahvasti tunne, että tämä voisi olla kannanottoa joiltakuilta tai jonkun yksittäisenkin ihmisen kannanotto. Mitä vastaan ja  minkä sisältöinen. Häntä, naista. Kirjailijoita ja musiikkia vastaan olevan. Saksassa jonkun paikallisen kannanottoakin. Jonkun jolla on sukua, ystäviä, tuttuja täällä kotosuomessamme.  

  Toimittaja, 43-vuotias Ari Lahdenmäki oli kuollut Saksassa. Palkittu ja useita kirjojakin kirjoittanut. Oli vuonna 2005 kirjoittanut artikkelin, jossa käsiteltiin ihmiskauppaa. Oli saanut myös tuomion 2017 raiskauksesta. Ja 2018 pakottamisesta seksiin. 16.07.2020 IS. Saksassa oli myös 14.07 uutisoinnin mukaan radiotoimittajana ja tv-tuottajana tunnettu Samuli Sainio kuollut kesäkuun lopussa pyöräilyonnettomuudessa. Pyöräilyonnettomuus jossa nainen oli ollut, hetkinen, niitähän on läheltä piti tilanteita useampia. Kaksi kunnollista sellaista. Toinen vuosien takaa, juuri ennen tähän samaiseen taloon muuttamista. Hän oli ihan lähellä, keskusta alueella ylittänyt tietä ja tien ollessa mustassa jäässä, nainen oli huomannut yhtäkkiä vain lentävänsä kasvot edellä, keskellä suojatietä maahan, jonka seurauksena etenkin suun alue oli saanut kunnolla tuta. Nainen oli luullut hampaiden menevän sisään ja purukaluston olevan entinen. Ei onneksi. Huulet turvoksissa ja nenänseutu ruhjeilla sekä pää ja myös toinen käsi ja kylki olivat ottaneet tuntumaa asfalttiin. Kolmen päivän sairausloman jälkeen töihin henkilökuntakahvilaan. Miehet siellä osasivat helpottaa naisen oloa huumorillaan. "No, kuinkas se toisen kävi?" Naisella oli tuolloin ollut enää puolitoista kuukautta noin, ehkä enemmän enää töitä silloisesta työjaksostaan kyseisessä työpaikassa. Lähtiäisiksi nainen sai, liikennemerkin, muu vaara merkistä muunnellun: "Mummi vaara" - liikennemerkin.  Kyllä vain, liikenteessä liikkujat varokaa. Nainen, jo iältään mummoikäinen, porhaltaa edelleen Kouvolan maisemissa "satalasissa". "Ottakaa kiinni ja antakaa palautetta. Tämän pitäisi toimia ikänsä edellyttämällä tavalla jo. " Nainen pystyi kuvittelemaan tämän vaikka Napakat- ilmoituksiin. Ei, nainen oli hyvä ajaja. Liikennesäännöt huomioiva. Kerran talvella, jo tämän yrittäjyyden aikana oli lähdössä palvelutalolta jossa tämän äiti oli ja oli ajanut pyörätietä vain vähän matkaa, kun Vire-hoivakodin nurkilla olevaa suojatietä ylittäessä auto tulee ja ajaa vain naista kohti. Nainen saa viimehetkellä pyöränsä käännettyä vauhdissa autonmeno suuntaan osoittavaksi. Auton etupuskuri töytäisee naisen pyörään lisää vauhtia ikään kuin. Nainen onneksi saa hallittua pyöränsä niin ettei se kaadu. Kiitos vuosien pyöräilyn, taidon karttumisen. Nainen on ylittänyt siis sillä töytäisyllä Myllypuronkadun ja huomaan auton tulevan ja pysähtyvän vinoittain kadulle. Onneksi sillä hetkellä ei ollut muuta liikennettä. Pian oli. Mies nousee autosta ja katsoo ensimmäisenä etupuskuriaan. Ja sitten vasta naista. Nainen: "Tajuatko sinä mitä tässä olisi voinut käydä?". Vähitellen mies ikään kuin havahtuu. Pyytää sitten anteeksi. Kysyy, oliko tässä kaikki. Nainen jotenkin asiasta järkyttyneenä ja pohjalla suru oman äidin tilasta, tyytyy vain tokaisemaan: "Tämä oli tässä". Ja jatkaa matkaa. Myöhemmin tajusi tämän olleen niitä "Hirviökuskeja". Kuskeja, jotka kiihdyttävät vauhtiaan kun tulevat risteykseen. "Minä kerkeän kyllä" - tyylillä. Monta jäisellä tiellä taiteiluakin on naisella takana. Mutta, pyöräily on rakas harrastus ja nostaa kohottaa kuntoa sekä ennen kaikkea on se ekologinen tapa liikkua. Mikäs sen mukavampaa siis olisi. Tämä tulee aina liputtamaan ja mainostamaan pyöräilyn hyötyjä kaikille. Niin, nainen jäi pohtimaan näitä joskus mahdollisesti tahallisia tekoja liikenteessä sekä tätä vyyhtisumaa, eri tapahtumia ja ilkivallantekojakin. Päivä oli vasta aluillaan. Keskivaihe viikossa menossa. Keskiviiva. Reunaviiva. Viivojen maalarit. Viivan sutijat. Kolmion takaa tulija. No, niin. Taas nämä, jo taakse jääneen varikkokahvila työpaikan, miesasiakkaiden kaupungin työntekijöiden sanailut ja vitsailut nousi jostain muistojen syövereistä. Naista naurattaa, sitä se liikenteeseen liittyvä muistelu teettää. 

  Nainen muistaa äkkiseltään myös muitakin muuallakin toimineista kaupungin työntekijöistä, paikoista joissa nainen oli käynyt työvuosihistoriansa aikana pyörähtämässä. Eräs oli kaupungintalossa työskennellyt. Hän oli törmännyt naiseen Kotkassa. Hän oli istunut ravintola Kairossa, perinteisen merimiesravintolan terassialueella lapsenlapsensa mummon ja kummin seurassa. Oli tullut Kotkaan näkemään taas lapsenlastaan. He olivat viettäneet illalla aikaa kyseisessä paikassa. Nainen oli kuunnellut tosi tarkkaavaisesti mitä hän oli jutellut pöytäseurueensa kanssa. Ja nainenhan oli keskustellut yksityiselämän saloistaan täysin vapaasti. Liittyikö tämä siihen erääseen asiaan mitä nainen on pohdiskellut elämän kulkua ajatellessaan. Vai onko, joku muu tuttavuus näistä kertyneistä työpaikkatuttavuuksista mahdollisesti takana. Nainen halusi uskoa, että kaikki halusivat hänelle hyvää. Naisella itsellään ei ollut jäänyt ketään kohtaan minkäänlaisia negatiivisia tunteita. Kaikki hänen kohtaamansa ihmiset olivat olleet mukavia ja ihania häntä kohtaan. Toki milloin mitäkin juoruja kaikista sai kuulla mahdollisesti. Mutta kaikki tämä on ihmiselämää. Jokaisen elämään siihen yksityiselämäänkin kuuluu vaikka ja mitä. 

  

  

 41.

  Nainen lennähtää vuosien taakse muistoissaan.  Aikaan jolloin Kouvolan lähiössä, Eskolanmäessä oli vielä Posti. Tarkkaa vuotta hän ei enää muista, mutta tämä oli sijoittunut Kouvolan Muotoiluinstituutissa suoritetun Artesaani tutkinnon aikaan. Oli talvi 1997, nainen arvio. Keväällä tuolloin hän oli suorittanut opinnot loppuun tehden lopputyönään naisen juhla-asun, mekon jossa keskellä kulkevat saumat jäljittelevät ruusun terälehtien muotoa ja rinnan kohdalla yksittäiset terälehtien kärjet hieman kaareutuvat ulos - ja ylöspäin. Harteille tarkoitettu keeppi, samoin jäljitteli, mutta nyt suunta olikin alaspäin sen kohdalla eli terälehtien avautuminen olikin alaspäin. Saumat jäljittelivät ruusun muotoa edelleen. Opiskelun ajan eräs kohokohta oli ollut Kouvolan teatterilla suoritettu työharjoittelu. Toki osan hän suoritti Kouvolan kaupungin, Naisten työtuvan ompelimolla. Teatterilla oli puvustus esimerkiksi Alladdin ja taikalamppu satuun menossa. Tuolloin pyöri myös Zorbas näytelmä teatterissa vai oliko siihen harjoitukset käynnissä. Näistä äänenavaus osiot kuuluivatkin joskus puvustamon ompelimon puolelle: Tuliko sitä juotua illalla kaljaaa. Kaljaaa-kaljaaa-kaljaaaa. No arvatenkin huumorilla päivään ja energiaa pyllyyn kaikille haettiin tuollaisella sisällöllä. Kuju Hyttinen oli pääosaa näyttelevä näyttelijä. 

  Eräänä talvisena aamuna hän oli lähtenyt pojan kanssa kyseiseen Postiinkin asioimaan. Tällä oli hänen opintojen ohessa valmistamansa Batman- talvihaalari päällänsä. Jokaisen oppilaan piti suunnitelle asu, jossa oli turvallisuutta huomioitu esim. heijastimena ikään kuin toimivaa materiaalia käytetty sekä jotain kivaa muuta asussa. Talvihaalarissa oli rinnan saumojen muodossa huomioitu hyvin "timmissä" kunnossa oleva Batman hahmon lihakset, huppuosassa oli korvat, joiden sauman sisään nainen oli pujottanut rautalankaa, jotta korvat sai muotoiltua haluamaansa asentoon. Ja selässä totta kai oli se viitta. Pieni lyhyt hartialinjaa seuraava viitta laskeutui, alalaita oli kaareutuva kuin sydämen muodossa. Ja ennen kaikkea mustassa viitassa sisällä oli keltainen lepakko. Viitan reunoissa ja silmiä sekä ikään kuin lepakon kynsiä mallasivat heijastin kangasosiot. Heijastin kangasta oli myös muualla. Näky oli tuohon aikaan, jolloin ei missään hupuissa näkynyt, korvia varmastikin huomiota herättävä, samoin kuin muutenkin. Eräs vanha mies ei voinut olla tarttumatta hupussa oleviin korviin ja olla sanomatta, että kuinka ihana tuo asu oli. Niin poikaa kuin naistakin asia oli ja kaikkia paikalla olevia hymyilyttänyt ja naurattanut. Neulepainotteinen ompelulinjan opiskelujen ohelle neulekoneessa valmistettu työ Spiderman- kuvioinen lasten neule oli näytillä vähän aikaa Kuusankoski talossa, nainen ei enää muista, olisiko ollut joku opiskeluahjoon liittyvä tempaus, lasten vaatettamiseen liittyvä. Samoin villakankaasta valmistettu viittatakki ja tähän asuun valmistettu huovutettu päähine, pillerihattu jossa sivussa oli ruusu, pääsivät koulun loppunäytös tilaisuuteen "catwalkille". Takista oli jotkut "Catwalkilla" mannekiineina esiintyvät alkaneet taistella keskenään, siitä kuka sen saa harteilleen, sillä seuraamuksella että ison tekoturkiskauluksen alle oli tullut pieni repeämä. Sitä ei onneksi siis näkynyt. Nainen oli ensin ollut vihainen. Lopulta otettu. Tuohon aikaan noita täyspyöreitä tuolla lailla etenkään hihaosuudeltaan tehtyjä ei ollut katukuvassa eikä missään tehtaallisessa tuotannossakaan. Nekin ilmestyivät vuosia vasta sen jälkeen. 

  Samaisessa Postin toimipisteessä oli ollut eräs nainen, joka omalla asiakaspalvelutaidoillaan oli jäänyt naisen mieleen. Tähän tämä oli törmännyt myös Kouvolan keskustan Postitoimipisteessä vuosien aikana. Nyt nainen luki uutista, jossa kerrottiin 02. lokakuuta kyseisen pääpostin sulkemisesta. Veturiin, kauppakeskukseen avataan Citymarketin sisäänkäynnin lähettyville asiamiesposti. Keskustan yrittäjät eivät olleet muutoksesta iloissaan. Ja yrittäjänä, jolla oli ollut Smartposti - automaatti kioskissaan ymmärsi näiden tuskan. Kyllä vain muuttuva maailma aiheutti huomaamatta myös niitä hankaluuksia. Miten muutoksessa tultaisiin huomioimaan jollain tapaa rajoitteiset ihmiset. Pituudeltaan esimerkiksi. Eräs nainen kategoriaan kuuluva oli käynyt tällä asiakkaanakin. Hesaria ostaessaan oli aina tarvinnut naisen apua. Nainen muistaa kun oli kesällä erään vanhan naisen kanssa kuuluvalla äänellä ja olisiko se ollut myös aiemmin, alkanut puhua palvelusta, jossa ihmisten olisi samalla kun he hakevat pakettinsa, he voisivat samalla sovittaa tilattua tuotettaan. Nainen muistaa, että he olivat jopa yhdessä keksineet yritykselle nimen BOX.  Tällainen toimipiste sitten avattiinkin keskelle Helsinkiä 01.marraskuuta 2019. Postin verkkokauppaan keskittyvä tila. Tilassa jättimäinen pakettiautomaatti, digitaalinen kioski sekä sovituskopit. Nainen oli vinkannut asiasta Postin alaisuudessa toimiville ihmisille. 

  Naisen kioskilla tapahtui pariin otteeseen, pakettien anastusta. Sellaisten pakettien kohdalla, joita ei ollut vielä ehditty sijoittaa hyllyyn. Postin paketit tulivat rullakoissa kioskille ja tyhjäksi jääneessä rullakoissa oli ne isoimmat paketit mitkä eivät mahtuneet SmartPosti- automaattiin. Kioskille tuli myös DBSchenker - kautta tulevia paketteja tuli myös. Varastetut paketit olivat näitä. Nainen oli itse työvuorossa kun eräs paketti vietiin. Hän huomasi pakettien lähellä norkoilevan ihmisen ja meni kysymään asiasta, tiedusteli oliko tälle mahdollisesti tulossa paketti. Mies selaili kännykkäänsä ja sanoi, jonkun nimen jonka perusteella alkoi nainen komerosta, jossa jo hyllytetyt paketit sijaitsivat aakkosjärjestyksessä. Joita kuita tähän, näitä tämän pakettikuljetusfirman alaisuuteen tulleita, ei oltu ehditty käsittelemään ja vastaanottamaan eikä näin ollen hyllyttämään. Ja osa hyllytetyistä saattoi sijaita kassa-alueen päädyssä, jos ne eivät olleet mahtuneet säilytystilaan. Nainen huomaa sivusilmällä, että mies kumartuu ja lähtee menemään. Nainen ei ole uskoa asiaa. Varmistaa kassalle tulleelta naisasiakkaalta näkikö tapausta. Tämä sanoi, että kyllä hänenkin mielestään anastus kävi. Nainen toimi asiaan kuuluvalla tavalla. Kun pakettia tultiin hakemaan, nainen sai kuulla sisällön. Tyttärelle tarkoitettu kynsien kuivauslaite. Paketti saatiin takaisin kokonaan. Sisältö täysin kunnossa olevana. Se oli palautettu Punaisen Ristin toimipisteen lähettyville. Nainen oli twiitannut joskus aikoinaan twiitin, jossa hän mainosti Punaisen Ristin myymiä kestopusseja juuresten, vihannesten ja hedelmien ostossa käytettäviksi. Hän oli miettinyt tuolloin, että vaikka varas oli ollut teossaan röyhkeä, tämä oli lopulta tajunnut toimia oikein. 

  Keskustan kauppakeskus Valtariin puolestaan avattiin Omaposti-piste. Siellä ennen ollut olikin varmasti tullut joltain osin päätepisteeseensä. Nainen oli kuullut yrittäjänä olleessaan juuri näiden parin kioskilta varastetun paketin tiimoilta eräältä pääkaupunkiseudun pakettialalla toimivalta ihmiseltä, että pakettivarkaudet saattavat nykyaikaan olla täysin kohdistettuja. Tiedetään jonkun paketin saapumisesta tiettyyn kohteeseen ja sen anastus yritetään suorittaa, jotta kenenkään ei tarvitsisi normaaliin tapaan asioida noutopisteessä. Jos paketti sisälsi esimerkiksi huumeita, kukaan ei halunnut jäädä kiinni. Varkauden tapahtuessa haluttiin ikään kuin hämätä ja uskotella, että kyseessä oli vain varastettu paketti, jonka sisältö vähävaraisuuden takia esimerkiksi, laitettiin myyntiin. Nainen kerran juuri täältä kauppakeskuksen pakettien noutopisteestä isoa "pölysuodatinpussia tarvitsematonta" imuripakettia hakiessaan, naisen edellinen sellainen jatkoi matkaa elämäänsä täysin toimivana naisen pojalle, oli huomannut tutun ihmisen kioskillakin asioineen istuneen, jonkun keski-ikäisen vaaleahiuksisen naisen kanssa tilan penkillä. Oli vaistonnut naisen olevan mahdollisesti jonkin viranomaistaholla ehkäpä työskentelevän. Sellaisen, joka koittaa mahdollisesti auttaa juuri näitä, jollain tapaa yhteiskunnan ulkopuolelle tipahtaneita henkilöitä. Niitä, jotka esimerkiksi juuri tämän ja vähävaraisuutensa takia joutuvat hankaluuksiin. 

  Naisen vuosien takaa, Postin toimipisteistä tutuksi tullut nainen, asioi tällä kioskissaan. He olivat ennenkin vaihtaneet törmätessään aina kuulumisia. Kerran kauppakeskuksen K-Supermarketissakin. Hän oli tuolloin kertonut tälle äidistään, tämänkin tuntemasta. Äidistä, joka oli tuolloin päätynyt asumaan erinäisten mutkien kautta Haanojan palvelukeskuksen dementiaryhmäkoti Ihantalaan. Naisen äidin retki pois omasta kodista, jossa tämä oli pystynyt vuosia itsenäisesti toimimaan oli alkanut erään Äitienpäivän jälkeisenä maanantaina. Aivoinfarktista oli alun perinkin ollut kaatumisessa kyse. Se selvisi vasta ajan myötä, uudelleen sairaalassa kaatumisen, lonkkamurtumisen hoidon jälkitunnelmissa palatessa taas omaan lähisairaalaan. Nainen itse, oli tuolloin ollut töissä Veturin R-kioskilla vielä. Siskoa ei enää ollut heidän elämässään tuolloin. Vuosi oli ollut 2017. 

Äitienpäivänä, oman äitinsä surun nähneenä, lapsensa menetyksen johdosta, nainen olikin äidilleen sanonut: "Että ensi äitienpäivänä tehdään jotain erityistä. Pysytään elossa siis sinne asti." Tuo toive ja suunnitelma ei toteutunut. Nainen muistaa, että oli lähtenyt siskon pojan kanssa kahdestaan äidille jätettyjen hyvästien jälkeen ensin ovesta, siskon avopuoliso, leski, oli jostain syystä palannut vielä äidin tykö vähäksi aikaa. Tuon jälkeen oli kait vielä yksi sisarusparven perhe vieraillut äidin tykönä. Seuraava aamu ja päivä olikin päivä, jonka jälkeen äiti ei palannut enää rakastamaansa kotiin. Miten surullinen koko tuo naisen äidin matka oli ollut. Toki toivoa kannettiin alkumetreillä kauankin mielissä vielä. Sen takia sisarusten kesken jaettiin äidin asunnosta aiheutuvia kustannuksia, jos tämä voisi vaikka palata takaisin kotiin. Lopulta asunto meni myyntiin. Asunnon osti asunto-osakesijoittaja kaiketikin. Naiselle tupsahti eräs samankaltainen tarina mieleen. Paimiosta kotoisin olleen kauppiaskoulutukseen liittyvässä kouluttautumisessa Vantaalla nainen oli tutustunut tähän niin kuin erääseen Savonlinnasta päin olevaan naiseen paremmin. Heille kaikille oli varattu samasta hotellista huone, jossa asustelivat koulutuksen ajan. Tämän naisen autolla kuljettiin välimatkaa Ärrävaaraan. Nainen oli kertonut omasta äidistään. Hämärästi muistaa tämän maininneen äitinsä asunnostakin jotain. Oliko se saatu myytyä ja tyhjennettyä. Oliko tämän oma äiti huonona ja sairaalassa tai hoitolaitoksessa vai oliko jo kuollut, jostain syystä ei sitä muista. Kivoja ihmisiä kaikki se vähäinen määrä joka silloin kouluttautui kauppiaiksi. Savonlinnalainen ja kauppakeskus Kaaressa silloin aloittava kauppias olivat molemmat asuneet Briteissä pitkään ja tämä mies myös Australiassa. Hän mietti nyt kaikkien kohtaloita. Oliko kukaan heissä selvinnyt tässä ajassa yrityksensä kanssa. Koronaviruspandemian jyllätessä. 

Tämän tutun Postista tulleen naisen äitikin oli ollut yhtaikaa samassa palvelukeskuksessa. Tämä oli nähnyt naisen äidinkin vilaukselta. Tämä oli tullut eräs päivä naisen oman äidin kuoleman jälkeen kioskiin asioimaan ja nainen oli nähnyt tämän kasvoilta jo mitä oli tapahtunut. Naisen äiti oli kuollut. Niin monesta ihmisestä, siellä olevasta, kun naisen äitikin oli eläessään ehtinyt kertoa hänelle, naiselle. Eräästä vaimon ja miehen suuresta rakkaustarinastakin, jossa nämä viimeisinä elinvuosinaan joutuivat elämään toisistaan erossa. Olivat sijoitettu kuitenkin samaan palvelukeskukseen. Koskettavia elämäntarinoita kaikki. Jokainen ja jokaisen. Jokainen ihminen on laulun arvoinen / Veikko Lavi / 1976. Naiselle kihoaa kyyneleet silmiin. Ne valuvat pian taas valtoimenaan. Ajatus heissä, rakkaissa, pois nukkuneissa.

 40.

  Lottopotti osuma oli tullut Kouvolaan Kaunisnurmen R-Kioskille, nainen oli kuunnellut Kympin uutisia eilen ja ilahtunut suunnattomasti. Potti oli jakautunut kymmenen hengen porukalla asiakkaista, ja porukkaveikkaus oli ollut kioskin oma tekemä. Ja potin suuruus 10 miljoonaa. Syy miksi uutinen toisaalta painoi mieltä alas oli se, että tämä tuttu ihminen jollain tapaa hänelle toimi siellä nykyään kioskin myymäläpäällikkönä. Sehän tarkoitti siis sitä, että yhden kauppiaan matka yrittäjänä oli taas päättynyt. Voi naista suretti suunnattomasti törmätä tietoon näin. Jos tämä entinen kauppias olisi vielä ollut yrittäjänä tämä hyötyisi hiukan voiton osuessa kioskiin. Ja tietty jos olisi ostanut jonkun osion kymmeneen jaetusta lottoporukasta se olisi tietänyt sitä, että tällä ainakaan ei olisi näitä kurjia aikoja edessä. Nainen mietti itsensäkin kohdalla, kumpi vie hengen häneltä loppujen lopuksi. Ja nopeammin. Tämä ex-yrittäjyyteen liittyvä velkavankeus, siihen liittyvä mahdollinen useiden vuosien ahdinko vai sairastuminen mahdollisesti koronavirukseen.  Edellinen voitto oli sattunut täällä päin Kuusankosken R-Kioskille 12.02.2018. Kahden hengen lottoporukkaan ja voitto-osuus oli ollut tuolloin 1,8 miljoonaa / voittopelitosite. Niin kyllä näitä tällekin seudulle on osunut. Voittajat voisivat nyt vaikka osan lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Tai ainakin käyttää rahaa alueen yrittäjien tukemiseen. Vaikeat ajat on monella menossa. Niin vaikeat. Nainen oli itsekin puhunut ja haaveillut yrittäjyysaikana siitä, että olisi pystynyt auttamaan juuri lahjoituksin, no erään pienen lahjoituksen hän teki, tai juuri hyvää tehden. Auttaen esimerkiksi myös niitä tahoja, joilta hän oli itse saanut elämässään vaikeina aikoina aiemmin apua. Opiskelijoita tukevaan, netissä mainostettavaan ja kännykkäsovelluspohjaiseen mainontaan perustuvaan tempaukseen hän kyllä ehti lähteä mukaan ilolla. Sain sen myös omasta pussistaan kustannettua. Slice.fi, Opiskelijaedut online oli tämä taho. Halusi ehdottomasti tukea opiskelijoita, näiden ostokykyä lisäten, kun tietää opiskeluaikojen vallitsevan tiukan taloudellisen tilanteen yleensä kaikilla. Tuo suurempi haave hyväntekeväisyyden harjoittamisesta laajemmin jäi toteutumatta.  

  Eräs hyväntekeväisyystempaus oli myös ollut uutisissa: "Poksin kiipeämistempaus tuotti 2288 euroa. KS". Sairaalamäki 24-tapahtuma, jossa kivuttiin Sairaalanmäen portaita, oli kerryttänyt kaikkien osallistujien osalta 759 nousua. Jokainen nousu tiesi 3 euron lahjoitusta Hope ry:lle eli potti oli huikea saavutus. Siihen osallistuivat päivystyksen ja ensihoidon työntekijät. Kerrassaan upeata, nainen ajatteli. Tämän hetkinen maailma tarvitsee kaiken avun ja tuen, mitä vaan sille voimme ojentaa. Ja nainen ajatteli näitä ihmisiä, jotka tempaukseen osallistui. Ihmisiä, jotka muutenkin uhrautuivat työssään ja silti vielä venyivät lisää auttamaan. Tämä jos mikä oli kunnioitettavaa. Paljon oli jo kerättykin rahaa ja hienosti eri tahot on osallistuneet omalta osaltaan kaikkialla.

  Metallica- yhtyeen avun jakoon nainen oli kiinnittänyt tänä vaikeana sekä myös aiemmilta vuosilta huomionsa. Yhtye on sinne tänne lahjoittanut eri kohteille rahaa. 17.07.2019 taho lahjoitti rahaa Hope ry:lle, jotta vähävaraiset nuoret pystyisivät jatkamaan harrastuksiaan ainakin vuoden. Metallica oli lahjoittanut rahaa myös Australialle, jossa olivat riehuneet nämä valtavat metsäpalot. Tämä oli tapahtunut 08.01.2020. Nainen oli twiitannut myös uutisen menneinä vuosina, jossa yhtye oli lahjoittanut rahaa Hurstin ruoka-avulle. Kyseessä oli ollut iso 25 000 euron lahjoitus. Nainen itsekin kovia aikoja ennenkin nähneenä ja nähnyt myös sitä laajasti muutenkin ihmisten keskuudessa ja näiden kokemana, oli ollut tuon uutisen johdosta tuolloin todella iloinen. Tällaisia toimijoita maailma tarvitsee kaikkina aikoina. Hyvä sydämisiä auttajia. 04.02. 2020 oli uutisoitu, että yhtyeen nokkamies James Hetfield pääsi pois vieroituksesta, jonne oli syyskuun lopussa 2019 mennyt. Ja tästä jos mistä uutisesta nainen oli hyvillään. Musiikkialalla artisteille heidän itsensä kertoman mukaan tarjotaan huumeita ilmaiseksi ja niin paljon kuin haluaa käyttää. Nainen ei ollut tiennyt edes tämän tämänkaltaisista ongelmista. Toivoa saattaa siis aina vaan huumevapaampaa maailmaa tulevaisuudessa. Jotain heräämistä, jo muutenkin suuren ongelman edessä. No, toisaalta koronaviruspandemia todella oli herättänyt maailman. Niin, ja jossain oli uutisoitu, että jo maailmastamme väistyneet taudit, syntyvät kuin uudestaan keskuuteemme. Syinä kaikki tulevat muutokset maailmassamme. Joten ihmiskunnalla riitti mitä vastaan taistella, ilman näitä tämän päihdekulttuurin tuomia ongelmia keskuudessamme koko maailman kattavasti. 

  Tällä hetkellä on Suomessa on 7938 tartuntaa ja kuolleita 335. Euroopassa 3 375 247 tartuntaa ja kuolleita 205 318. Koko maailmassa 23 420 418 tartuntaa ja kuolleita 808 398. Vantaalla oli kaupungin vähävaraisille tarkoitetut kertakäyttömaskit loppuneet varastosta. Seuraavaksi olisi tulossa jakoon kangasmaskeja. HS. Taistelu jatkui koronaviruspandemiaa vastaan kaikkialla. Ja kaikkine niine keinoineen mitä maailma on oppinut tästä pandemiasta. 

 39.

  Nainen tuijotti ulos parkkialueelle, joka näkyy makuuhuoneesta katsottuna vähän oikealla. Talon oma parkkialue sijaitsi ihan parvekkeiden alapuolella. Oliko tuo musta viistoperäinen musta auto sen yhden hullun. No, ehkä ilmaisu oli liian voimakas, mutta tiesi tämän hulluuteen kykeneväisyyden. Tai olisiko voisiko puhua riman ylittävään menevään ei sallittuun ja suositeltavaan toimintaan kykeneväisyys. Oliko tämä se blogiin tunkeutuja. Se joka samalla kun hän kirjoittaa, on omalla kännykällään tai kannettavallaan ja kopio tekstiä. Vai oliko se joku muu? Jonkun talossa asuvan luonako tämä kävi? Teksti muuttuu välillä sinisellä valituksi kappaleosioksi. Parempi olisi pysyä kaukana, nainen ajattelee. Aiemmin samalla parkkialueella oli ollut valkoinen isompi auto, josta oli tullut se auto, joka erään kerran naista seuraili Kuusaalle. Liittyikö nuo autojen omistajat toisiinsa ja tähän hänen seurailuun, jota häntä kohtaan oli tapahtunut. Jos auto ei ollut sen Myllykoskelaisen. Oliko tässä kaksi juttua / "keissiä" rinnakkain?  Erillisiä jotka eivät liity toisiinsa. Mutta, jotka oli silti kohdistettu häneen. Aikajanallisesti eri aikaan osuvia ehkäkö?  Liittyikö toinen hänen kirjoitelmiin. Lauseita Lyyrisiä- sivulla esimerkiksi. Nainen on ihmetellyt myös seinänaapuriaan tai mistä se laulaminen sitten kuuluikaan, niinä päivinä kun hän ensin oli tehnyt itse laulun. Oli ollut hiljaista nyt kun hänkään ei laula. Tästä voisi vetää johtopäätelmiä, todellakin. 17.01.2018 sivuille nainen laittoi erään pahuudesta kertovan laulun. Jakoi sen laulettuna myös Facebook- kavereidensa kesken. Nainen alkaa muistella sanoja:

Lumen taian maa

Pahaa maailmaa. 

Me tääl paetaan. 

Sitä joka meitä. 

Joskus läsnäolollaan muistuttaa.

On tää lumen taian maa.

Tääl jotain sellaist joka lohduttaa.

Sen avulla kaiken muun helposti unohtaa.

Tätä talvimaisemaa.

Nyt kun ihaillaan.

Se on juur sitä.

Mitä hetkeen tähän kaivataan se tunnelman kohottaa.

On tää unelmaa.

Jota kulkijain sydän elää saa.

Se murheet harteilt nopeast karistaa.

Parempaa maailmaa.

Me aina kaivataan.

Ja sellaist tästä elämästä.

Tehdä haluaa kaikille varmistaa.

On tää lumen taian maa.

Sellaist jota ei halua koskaan kadottaa.

Se kun päiväämme aina kirkastaa.

Tätä talvimaisemaa.

Nyt kun katsellaan.

On se niin osa talvea meitä.

Ettei sitä voi koskaan sivuuttaa.

On tää unelmaa.

Jonka ihminen kokea taas saa.

Sen saapuminen meille kaikien huomion varastaa.

Parempaa maailmaa.

Me aina kaivataan.

Ja sellaist tästä elämästä.

Tehdä haluaa kaikille varmistaa.

On tää lumen taian maa.

Sellaist jota ei halua koskaan kadottaa.

Se kun päivämme ain kirkastaa.

©Kirsi-Marja Vahter

  Nainen yritti muistella mitä tuohon laulun teon aikaan elämässä oli tapahtunut. Ajatus kuitenkin edelleen itää naisessa siitä pelosta, että tämä Myllykoskelainen olisi tunkeutunut hänen miestuttavansa elämään. Se alkaa saada lisää jopa ulottuvuutta. Tänä koronaviruspandemian aikanahan ihmiset, paritkin ovat osa päätyneet olemaan etäyhteydessä toisiinsa. Ja ennen kuin pandemia iski päälle hänen miestuttavansa oli halunnut alkaa lähettelemään "lämmittely" kuvia naisen kanssa. Naiselle oli heti noussut, vaikka oli oman miestuttavansa kanssa halunnutkin tehdä niin, ja halulla, tämä kahjo jostain syystä mieleen. No taas hän käytti noin voimallista sanaa, mutta ei mahda mitään sille. Tämä oli lähetellyt naiselle naisten kuvia tiukat pöksyt päällänsä, joissa "kamelin varvas" ilmiö näkyi selkeästi. Ja myös niitä täysin paljaita alapääkuvia. Naisten kuvia tällä oli tuhottomasti. Oli lähettänyt jopa hevosen "siitä" kuvan, kun ori oli kiihottuneessa tilassa. Tämä kertoi lähetelleensä niitä kaikille naisille, joiden kanssa oli tekemissä. Oliko tämä tosiaan luullut, että naisten kuvien katsominen kiinnostaisi naista. Että tämä olisi heterona kiinnostunut niistä. Naista kiinnosti naisen ja miehen välinen kanssakäyminen. Tai vaikka miehen kuvien katselu, jos se oli naiselle suunnattua. Juuri tämä naisten ja tämän naisenkin johonkin sellaiseen pakottaminen, mikä suorastaan saattaa ällöttää näitä, oli ollut niin luotaantyöntävää miehessä. Toki tässä kaikki muukin. Niin kuin nainen jälkikäteen totesi. Tämä oli sopiva naiselle, joka oli vaikka biseksuaali.  Nainen tiesi tämän kykenevän vaikka mihin netin kautta suoritettavaan tekoon. Jopa siihen, että ottaisi yhteyttä tähän hänen miestuttavaansa ja alkaisi lähetellä tälle naisten kuvia. Tekeytyen vaikka naiseksi, joka haluaa tuottaa mielihyvää lähettämällä myös toisten naisten kuvia. Tämä mies kuului sellaiseen Facebook- ryhmään jossa miehet ja naiset, naiset olivat siellä vähemmistössä, laittoivat siellä muiden nähtäväksi juuri näitä tämänkaltaisia kuvia. Ja niitä paljaita kuviakin. Sensuellikuvia, jonkin sortin hyvänmaun rajoissa kulkevia kuvia sivuston suositusten mukaisesti. 

  Mies oli työllistynyt samaan paikkaan Kouvolan puolelle, Kouvolan Työttömät ry:n työtuvalle ensi alkuun, jolla tämän naisen ex-aviomieskin oli joskus ollut bensakorvauksiin perustuen ainoastaan, apuna hakemassa eri kaupoista näitä ilmaiseksi jaettavia  leipiä, pullia ja muita ruokahävikkiruokia työttömille. Tämä kyseinen mies oli sen jälkeen työllistynyt Kuusankosken puolella samankaltaiseen jakotoimipisteeseen. Tällä oli ehkä jotain koulutustaustaakin alalle. Oli päässyt tutustumaan kotihoidon saraankin. Käynyt vanhusten tykönä suorittamassa erinäisiä näitä kotona-asumiseen tukea tuovia palveluita, työtehtäviä. Nykyajan tämän hetkisestä miehen tilanteesta nainen ei tiedä mitään. Toisaalta tiesi, että tämä oli kokenut asian mielekkääksi, joten oikealla alalle oli kouluttautunut jos sitä koulutusta oli. Ihmisten auttaminen tuo monellekin sitä mielekkyyttä elämään. Ja ammatikseen sitä harjoittamaan pääsevät kokevat sitä joka päivä mahdollisesti. 

  Naisen oma ex-mies oli tykännyt käydä täällä Kouvolan toimipisteessä. Siellä käy monet ihmiset, jotkut eläkeläisetkin syömässä. Niin, kioskilla eräs eläkeläismieskin kertoi käyvänsä. Mies, jolle nainen tarjosi tämän syntymäpäivän kunniaksi kioskilla ilmaiset pullakahvit. Mukava jääkiekosta, niin kuin nainen itsekin, kiinnostunut. Etenkin niistä maailmanmestaruus kisoista kuten nainenkin. Toki paikalliset liigapelitkin veivät mennessään. Nainen muistaa vuosien takaa, kun ex-miehellä oli ollut joku selkkaustilanne kyseisissä tiloissa. Joku oli puhunut ja riitaa haastanut ex-miehen kanssa. Ja tämä oli, miestä paljon pienempänä, vääntänyt riidan alulle panneen sormea niin että, toisen miehen sormi sen jälkeen oli tarvinnut tukevan siteen. Niin mihin hankaluuksiin ex-aviopuolison luonteen kiivaus tämän veikään näiden vuosien saatossa. Nainen oli alkanut miettimään oliko tämä kyseinen ehkä vielä Kuusankosken toimipisteessä toimiva mies tuonut ilmi tälle hänen ex-miehelleen tutustuneensa naiseen ensin somen välityksellä ja sitten puheluiden sekä Skypen kautta. Ja mitä oli sitten tapahtunut. Olivatko yhteistuumiin päätyneet puhumaan naisesta ja jopa päätyneet mahdollisesti haukkumaan tätä. No naista se nyt ei sillä lailla kiinnosta eikä vaikka näin olisi tapahtunut, haittaakaan. Menneet on menneitä eikä niitä voi muuttaa. Ihmiset ovat törmänneet ihmisiin joiden tapaamisen ehkä myöhemmin olisi halunnut jostain syystä jättää väliin. Normaalia ihmiseloa. Antakaamme kaikkien kukkien kukkia silti edelleen. Sillä edellytyksellä että mitään rikollista ei tehdä. Kenenkään päänmenoksi. Ei etenkään sellaisia, joista on uhkana hengenlähtö. 

  Jeesus. Nainen pelästyi mielikuvituksen ehkä tehdessä hänelle tepposet. Kaikki oli mahdollista mahdottomuudenkin äärellä. Siitä puhuvat ja uutisoivat jokapäiväiset lööpitkin ympärillämme eri mediatahojen tuomalle ne päivänvaloon. Niin oliko taustalla yksi vai useampi tekijä. Yksinliikkuja vain lähestyi näitä hänen läheisiään ja teki liikkeitään. Tai voihan sen tehdä suuremmallakin volyymilla. Yksinliikkeellä oleva pystyi ehkä paremmin manipuloimaan ihmisiä, jotka eivät tiedä tämän yhteydestä häneen. Tai ne jotka siitä tietävät, mutta saa heidät toimimaan haluamallaan tavalla. Tavalla, joka tuo ilmi juuri sitä hulluutta pahuutta, joka itää silloin kun jotain ihmistä kohtaan on jäänyt jotain "hampaan koloon" niin sanotusti. Yritettiinkö hänelle kostaa jotain ja oliko siinä jo osin onnistuttu. Saatu hänet tähän jamaan taloudellisesti etenkin. Ja ketkä kaikki tässä oli mukana. Kiristettiinkö jotain tahoja? Jotain jopa hänen läheisiään? Tai muita tuttuja. Millä? Päivä, jolloin hän oli laulun tehnyt 17.01 oli hänen edesmenneen isänsä syntymäpäivä. 18.päivä oli kuollut hänen äitinsä ja 16.päivä hänen äitinsä sisko. Molemmat hoivakodeissa. Oliko tämä puoli tässä silkkaa sattumaa. Ja naista hirvitti. Tammikuun puolellahan alkoi tihkua uutisia tästä koronaviruspandemian irtipääsystä Kiinassa, Wuhanissa. Nyt nainen oli niin kauhuissaan kuin olla ja voi. 

 38.

    "Kouvolassa liikkuu väärää rahaa"- kirkui otsikko. Artikkelista ilmeni, että täällä Kouvolassa liikkunut väärä raha on ollut 10- 500 euron seteleitä ja kuusi tapausta oli ilmennyt pelkästään elokuussa. Pohjois-Kymenlaaksossa on tänä vuonna kirjattu yhteensä 27 tapausta, joista 24 on Kouvolasta ja 3 Iitistä. Määrä on kymmenen suurempi kuin samalla alueella viime vuonna. Voihan, nainen ajatteli. Lisääntymään päin olisi tuokin siis. Nainen, muistaa kuinka oli kertonut kioskilla joille kuille työntekijöilleen sekä ehkä puhunut jopa joidenkin asiakkaiden kanssa väärennetystä rahasta. Erään sellaisen asiakkaankin, joka teki heille Vakio- veikkauspelin porukat. Ja joskus Toto- porukkapelejäkin. Sitä hän kauppiaana oli painottanut juuri, että nykyään kaikilla yrittäjillä pitäisi olla käytössään setelien tunnistuslaita. Väärää rahaa on liikkunut vuosikausia. Nainen muistaa hänen omaa edesmenneen äitinsä kokemuksen vuosia sitten. Tämä oli silloisen lähikauppansa kassalla yrittänyt maksaa ostoksensa, mutta kassaneiti olikin huomannut, että kympin seteli olikin väärennetty. Naisen äiti oli ollut aivan kauhuissaan. Ei ollut meinaa todeksi. Vanha ihminen oli aivan tohkeissaan ja hädissäänkin. Tämä oli saanut väärennetyn setelin varmastikin itselleen keskusta-alueella asioidessaan. Naisen äiti olikin, he kun juttelivat päivittäin yleensä puhelimessa tai ainakin useamman kerran viikossa, oli soittanut naisellekin heti. No nainen puolestaan ei heti meinannut uskoa. Kympin seteli väärennetty. No, siinä kait se juju juuri onkin. Pienemmät setelit menevät helpommin läpi. 500 euron seteleiden kohdalla setelien aitouden tarkistus on yleisempää, jos laite siihen löytyy maksupisteellä. Niin naisellekin oli tullut itselle vastaan näitä suuriakin seteleitä vuosien varrella toimiessaan siellä täällä asiakaspalvelussa kassalla. Joskus hän on ottanut vastaan kyseisen rahan ja joskus sanonut, ettei myyntitaholla oli sillä hetkellä mahdollisuutta ottaa vastaan noin suurta seteliä. Mikä on ollut mahdollisesti juurikin näin. Toisaalta joskus arvioinut tilanteen ja tehnyt päätöksen sen perusteella vaikuttaa se rehelliseltä taholta, jolta raha on tulossa myyntipisteeseen. Jossain paikoissa, pienemmissä liikkeissä, kauppias ei halua edes ottaa vastaan isoja seteleitä. No he, olivat äiti ja tytär päässeet asialle nauramaankin jälkikäteen. Löytäneet sen koomillisen puolen asiasta. "Vanha nainen, vanha tekijä" - nimikkeet yhdistäen. 

  Nainen naurahtaa muistolleen varikko-kahvilan ajoilta. Vuonna 2010 maaliskuussa avattu henkilökuntakahvila kaikkine alun avaustohinoineen ja muutenkin juuri tämän rahastustavan valinta ensi alkuun, joka oli hänen kansioon A4-arkille merkkaamien ostosten perusteella tapahtuva rahastus näiltä henkilökuntaan kuuluvilta tietyn aikajakson puitteissa. Siinä voi vaan jokainen kuvitella minkälaista huulen heittoa ja huumorin vääntöä yleensäkin miespuoliset asiakkaat naiskassalle keksivät. Mites olisi? Kävisikö luonnossa maksu? Ettet laittaisi sinne mustaan kirjaan mitään merkintää. Etten joutuisi "mustalle listalle"? Kyllä hurtti huumori lensi ja niin sen pitikin. Nainen on hyvillään siitä, että näki sen maksutavan kehityskaaren vuosien myötä. Niin, että viimeksi siellä kassan takana toiminut rahasti normaaliin tapaan jo asiakkaansa. Kassakoneen turvin. Niin nainen muisteli, eräs näistä miekkosista oli ennen tätä hänen monivuotista mieskumppania, joka naisella oli vieläkin elämässään. Oli ollut joulusta 2010. Niin, hänellä oli kesällä, samana vuonna, pieni parin kerran, naisen kolmen vuoden "koomasta" herättävä , avioeron jälkeisistä tunnelmista eroon auttava, pyrähdys erään miekkosen kanssa. Tämä oli sanonut naiselle: " -Eiköhän se ole aika jatkaa matkaa jo. Elämä on elämistä varten." No, nainen on oikeastaan kiitollinen miehelle. Eihän hän ehkä ilman tätä olisi tajunnut niin selkeästi asiaa. Sen johdosta heittäytyikin täysin tämän toisen vuosia mukanaan pysyneen miehen vietäväksi. Jeps. Oikea valinta tuli tehtyä. Eteistila kahvilasta tullessa ja keskustelu Pepe Alghvista, muusikosta ja blueslaulajasta - lauluntekijästä. Mies, joka poistuessaan kahvilan puolelta näyttää naiselle kieltä ja hymyilee päälle. Ja nainen takaisin. Kaikki nuo pienet hetket, ne on jäänyt naiselle mieleen, uskomatonta. Miehestä jolla on nyt naisen sydämessä paikka. Nainen, sitten kun sattumoisin ex-aviomieskin pääsi kaupungille töihin ja saman henkilökuntakahvilaan tuli asioimaan tai muuten joutui puutarhaosaston johdosta, sen jonka alaisuudessa toimi, siellä päin piipahtamaan niin nainen oli jo oikeastaan valmis kohtaamaan tämän myös vaikka omalla työpaikallaan. Ensimmäisenä päivänä, nainen oli kuulleessaan asiasta, ollut kyllä hieman pois tolaltaan. Oli miettinyt aiheutuisiko tämän ilmaantumisesta kahvilaelämään, naiselle itselleen tai jolle kuille muille tai jopa sille pomotaholle jonka alaisuudessa tulisi toimimaan jotain harmia. Mutta ei. Kaikki meni pääsääntöisesti hyvin. Mies teki työnsä niin kuin aina ennenkin oli tehnyt, niin hyvin. Alussa hän nainen oli jännittänyt tilannetta. Koska tunsi miehensä. Tämän äkkipikaisuudenkin. Oli miettinyt pystyykö tämä käyttäytymään korrektisti muiden läsnä ollessa. Tämä kaikki oli juuri sitä eronneen parin jälkinäytäntöön kuuluvaa tilaa. Onneksi ei mitään Encore- uusintaa siis tullut riitelyn muodossa. 

  Nainen muistelee kaikkia niitä osastoja, jotka aina olivat kahvilan toiminnan mahdollistavia tahoja. Ruokapalvelut osaston johtajasta, Saarisesta ja kaupungin tuottamasta ruokailusta oli ollut juttua lähiaikoina sanomalehdessä. Päivittäin valmistettiin 14 000 lounasateriaa. Sitä valmistetaan päiväkoteihin, hoivalaitoksiin ja kotipalvelun asiakkaille. Se mikä oli ilahduttanut naista kun oli lukenut uutista oli että kouluissakin on tarjolla enimmäkseen Sydänmerkki- suositusten mukaisia ruokia. Se on ennaltaehkäisevää toimintaa kasvavien ihmisten terveyttä ajatellen. Naisella itsellään on ollut joita kuita ehkä sydänperäisiä oireiluita jo lapsesta pitäen. Ensimmäisen tällaisen mikä on mieleenpainuvasti mieleen tapahtui naisen lapsuudenmaisemissa synnyinseudulla Riistaveden Ryönän pitäjässä. Nainen oli ollut kahden veljensä kanssa Myöhästen perheen kolmen lapsen kanssa, kahden pojan ja yhden tytön, kera uimassa läheisessä rannassa, joka kuului tälle perheelle. Olivat jo uimassa siltä päivältä jo, nainen ei muista, monesko kerta se oli. No, jossain vaiheessa, nainen, tyttö tuolloin oli tuntenut rinnan alueella puristavaa tunnetta ja älynnyt alkaa siitä sitten puhumaan toisille. Nämä olivat kertoneet tämän huulten sinertävän. Vanhimmalla Myöhästen perheen pojalla oli mahdollisuus ajaa Pappa- tunturimopolla, jonka tämä äkkiä sitten hakikin, tytön pyydettyä tätä viemään tämän kotiinsa Siimekseen, siihen aikaan Ostoniityksi tai Niitynpääksi kutsuttuun paikkaan. Poika vei kiiruusti hytisevän vapisen kivuliaan tytön kotiinsa. Tytön vanhin sisko oli tätä ainoana vastaanottamassa. Kiireellä patisti tämän alakerrassa olevaan makuuhuoneeseen ja peittojen alle. Keitti vielä lämmintä teetä tytölle. Tyttö selvisi siitä juuri tällä tavoin. Monen monituiset kerran elämässään kohdannut samanlaisia hetkiä elämässään. Lämpö, paikallaan olo, ei selällään vaan vaikka toisella kyljellään makuu, ei puhuminen sillä hetkellä vievät kohtauksen ohi. Viime vuosina ja yrittäjyysaikana kipuilu ei yllättänyt. Vaikka olisi luullut. Eikö yksinkertaisesti ollut aikaa moiseen. Nainen naurahtaa, "ne yrittäjän kiireet". Ei rasitus ei onneksi tuonut mitään mukanaan vaikka olisi voinut. Ja lähellä hän kävi. Kylmettyminen on kyllä myös yksi osatekijä laukaisija tuossa kuviossa aina. Siksi nainen onkin hyvillään tästä ravinnon laatuun kiinnitetystä nykyajan tavasta suositusten mukaisesta tyylistä tehdä aterioita eri tahoille. Koska, kasvavassakin lapsissa saattaa olla näitä juuri tällä tavalla etenkin valmistettua ruokaa tarvitsevia ihmisiä. Nainen toivoi, ettei hänen lapsenlapselleen geeniperimän alttiuden mahdollistavan osion myötä koskaan tulisi näitä tiettyjä samoja sairastavuushaittoja tai ongelmia. Osa ainakin olisi vältettävissä juuri tällaisen ennaltaehkäisevän toiminnan avulla. 

  Hänellä oli yrittäjyyden aikana kioskissa asioinutkin näitä tuttuja sieltä kahvilalta. Eräs pomokin, joka oli palkannut hänet aikoinaan kahvilaan. Niin ja sitten eräs toinen "piällysmies". Tämän nimityksen nainen itse oli antanut kahvilassa töissä ollessaan yhdelle miehistä, joka yritti pitää näiden varikkomiesten oman kahvipaikan kahvista huolen. Kahvinkeitosta kahvirahan keräilyyn asti. Lupsakka mies, toki niitä oli muitakin tuolla kahvilassa pyörivistä miehistä, ja naisistakin, joilla oli aina hymy herkässä. Niin ja niitä naisiakin oli käynyt häntä kioskilla moikkaamassa. Kaupungin eri osastoilta ja tahoilta. Miten hyvältä se olikaan tuntunut. Nähdä tuttuja ihmisiä. Jakamassa eräällä tavalla hänen kokemustaan yrittäjyydestä tuolta nimenomaiselta alalta. Ja tukemassa häntä, siinäkin.