38.

    "Kouvolassa liikkuu väärää rahaa"- kirkui otsikko. Artikkelista ilmeni, että täällä Kouvolassa liikkunut väärä raha on ollut 10- 500 euron seteleitä ja kuusi tapausta oli ilmennyt pelkästään elokuussa. Pohjois-Kymenlaaksossa on tänä vuonna kirjattu yhteensä 27 tapausta, joista 24 on Kouvolasta ja 3 Iitistä. Määrä on kymmenen suurempi kuin samalla alueella viime vuonna. Voihan, nainen ajatteli. Lisääntymään päin olisi tuokin siis. Nainen, muistaa kuinka oli kertonut kioskilla joille kuille työntekijöilleen sekä ehkä puhunut jopa joidenkin asiakkaiden kanssa väärennetystä rahasta. Erään sellaisen asiakkaankin, joka teki heille Vakio- veikkauspelin porukat. Ja joskus Toto- porukkapelejäkin. Sitä hän kauppiaana oli painottanut juuri, että nykyään kaikilla yrittäjillä pitäisi olla käytössään setelien tunnistuslaita. Väärää rahaa on liikkunut vuosikausia. Nainen muistaa hänen omaa edesmenneen äitinsä kokemuksen vuosia sitten. Tämä oli silloisen lähikauppansa kassalla yrittänyt maksaa ostoksensa, mutta kassaneiti olikin huomannut, että kympin seteli olikin väärennetty. Naisen äiti oli ollut aivan kauhuissaan. Ei ollut meinaa todeksi. Vanha ihminen oli aivan tohkeissaan ja hädissäänkin. Tämä oli saanut väärennetyn setelin varmastikin itselleen keskusta-alueella asioidessaan. Naisen äiti olikin, he kun juttelivat päivittäin yleensä puhelimessa tai ainakin useamman kerran viikossa, oli soittanut naisellekin heti. No nainen puolestaan ei heti meinannut uskoa. Kympin seteli väärennetty. No, siinä kait se juju juuri onkin. Pienemmät setelit menevät helpommin läpi. 500 euron seteleiden kohdalla setelien aitouden tarkistus on yleisempää, jos laite siihen löytyy maksupisteellä. Niin naisellekin oli tullut itselle vastaan näitä suuriakin seteleitä vuosien varrella toimiessaan siellä täällä asiakaspalvelussa kassalla. Joskus hän on ottanut vastaan kyseisen rahan ja joskus sanonut, ettei myyntitaholla oli sillä hetkellä mahdollisuutta ottaa vastaan noin suurta seteliä. Mikä on ollut mahdollisesti juurikin näin. Toisaalta joskus arvioinut tilanteen ja tehnyt päätöksen sen perusteella vaikuttaa se rehelliseltä taholta, jolta raha on tulossa myyntipisteeseen. Jossain paikoissa, pienemmissä liikkeissä, kauppias ei halua edes ottaa vastaan isoja seteleitä. No he, olivat äiti ja tytär päässeet asialle nauramaankin jälkikäteen. Löytäneet sen koomillisen puolen asiasta. "Vanha nainen, vanha tekijä" - nimikkeet yhdistäen. 

  Nainen naurahtaa muistolleen varikko-kahvilan ajoilta. Vuonna 2010 maaliskuussa avattu henkilökuntakahvila kaikkine alun avaustohinoineen ja muutenkin juuri tämän rahastustavan valinta ensi alkuun, joka oli hänen kansioon A4-arkille merkkaamien ostosten perusteella tapahtuva rahastus näiltä henkilökuntaan kuuluvilta tietyn aikajakson puitteissa. Siinä voi vaan jokainen kuvitella minkälaista huulen heittoa ja huumorin vääntöä yleensäkin miespuoliset asiakkaat naiskassalle keksivät. Mites olisi? Kävisikö luonnossa maksu? Ettet laittaisi sinne mustaan kirjaan mitään merkintää. Etten joutuisi "mustalle listalle"? Kyllä hurtti huumori lensi ja niin sen pitikin. Nainen on hyvillään siitä, että näki sen maksutavan kehityskaaren vuosien myötä. Niin, että viimeksi siellä kassan takana toiminut rahasti normaaliin tapaan jo asiakkaansa. Kassakoneen turvin. Niin nainen muisteli, eräs näistä miekkosista oli ennen tätä hänen monivuotista mieskumppania, joka naisella oli vieläkin elämässään. Oli ollut joulusta 2010. Niin, hänellä oli kesällä, samana vuonna, pieni parin kerran, naisen kolmen vuoden "koomasta" herättävä , avioeron jälkeisistä tunnelmista eroon auttava, pyrähdys erään miekkosen kanssa. Tämä oli sanonut naiselle: " -Eiköhän se ole aika jatkaa matkaa jo. Elämä on elämistä varten." No, nainen on oikeastaan kiitollinen miehelle. Eihän hän ehkä ilman tätä olisi tajunnut niin selkeästi asiaa. Sen johdosta heittäytyikin täysin tämän toisen vuosia mukanaan pysyneen miehen vietäväksi. Jeps. Oikea valinta tuli tehtyä. Eteistila kahvilasta tullessa ja keskustelu Pepe Alghvista, muusikosta ja blueslaulajasta - lauluntekijästä. Mies, joka poistuessaan kahvilan puolelta näyttää naiselle kieltä ja hymyilee päälle. Ja nainen takaisin. Kaikki nuo pienet hetket, ne on jäänyt naiselle mieleen, uskomatonta. Miehestä jolla on nyt naisen sydämessä paikka. Nainen, sitten kun sattumoisin ex-aviomieskin pääsi kaupungille töihin ja saman henkilökuntakahvilaan tuli asioimaan tai muuten joutui puutarhaosaston johdosta, sen jonka alaisuudessa toimi, siellä päin piipahtamaan niin nainen oli jo oikeastaan valmis kohtaamaan tämän myös vaikka omalla työpaikallaan. Ensimmäisenä päivänä, nainen oli kuulleessaan asiasta, ollut kyllä hieman pois tolaltaan. Oli miettinyt aiheutuisiko tämän ilmaantumisesta kahvilaelämään, naiselle itselleen tai jolle kuille muille tai jopa sille pomotaholle jonka alaisuudessa tulisi toimimaan jotain harmia. Mutta ei. Kaikki meni pääsääntöisesti hyvin. Mies teki työnsä niin kuin aina ennenkin oli tehnyt, niin hyvin. Alussa hän nainen oli jännittänyt tilannetta. Koska tunsi miehensä. Tämän äkkipikaisuudenkin. Oli miettinyt pystyykö tämä käyttäytymään korrektisti muiden läsnä ollessa. Tämä kaikki oli juuri sitä eronneen parin jälkinäytäntöön kuuluvaa tilaa. Onneksi ei mitään Encore- uusintaa siis tullut riitelyn muodossa. 

  Nainen muistelee kaikkia niitä osastoja, jotka aina olivat kahvilan toiminnan mahdollistavia tahoja. Ruokapalvelut osaston johtajasta, Saarisesta ja kaupungin tuottamasta ruokailusta oli ollut juttua lähiaikoina sanomalehdessä. Päivittäin valmistettiin 14 000 lounasateriaa. Sitä valmistetaan päiväkoteihin, hoivalaitoksiin ja kotipalvelun asiakkaille. Se mikä oli ilahduttanut naista kun oli lukenut uutista oli että kouluissakin on tarjolla enimmäkseen Sydänmerkki- suositusten mukaisia ruokia. Se on ennaltaehkäisevää toimintaa kasvavien ihmisten terveyttä ajatellen. Naisella itsellään on ollut joita kuita ehkä sydänperäisiä oireiluita jo lapsesta pitäen. Ensimmäisen tällaisen mikä on mieleenpainuvasti mieleen tapahtui naisen lapsuudenmaisemissa synnyinseudulla Riistaveden Ryönän pitäjässä. Nainen oli ollut kahden veljensä kanssa Myöhästen perheen kolmen lapsen kanssa, kahden pojan ja yhden tytön, kera uimassa läheisessä rannassa, joka kuului tälle perheelle. Olivat jo uimassa siltä päivältä jo, nainen ei muista, monesko kerta se oli. No, jossain vaiheessa, nainen, tyttö tuolloin oli tuntenut rinnan alueella puristavaa tunnetta ja älynnyt alkaa siitä sitten puhumaan toisille. Nämä olivat kertoneet tämän huulten sinertävän. Vanhimmalla Myöhästen perheen pojalla oli mahdollisuus ajaa Pappa- tunturimopolla, jonka tämä äkkiä sitten hakikin, tytön pyydettyä tätä viemään tämän kotiinsa Siimekseen, siihen aikaan Ostoniityksi tai Niitynpääksi kutsuttuun paikkaan. Poika vei kiiruusti hytisevän vapisen kivuliaan tytön kotiinsa. Tytön vanhin sisko oli tätä ainoana vastaanottamassa. Kiireellä patisti tämän alakerrassa olevaan makuuhuoneeseen ja peittojen alle. Keitti vielä lämmintä teetä tytölle. Tyttö selvisi siitä juuri tällä tavoin. Monen monituiset kerran elämässään kohdannut samanlaisia hetkiä elämässään. Lämpö, paikallaan olo, ei selällään vaan vaikka toisella kyljellään makuu, ei puhuminen sillä hetkellä vievät kohtauksen ohi. Viime vuosina ja yrittäjyysaikana kipuilu ei yllättänyt. Vaikka olisi luullut. Eikö yksinkertaisesti ollut aikaa moiseen. Nainen naurahtaa, "ne yrittäjän kiireet". Ei rasitus ei onneksi tuonut mitään mukanaan vaikka olisi voinut. Ja lähellä hän kävi. Kylmettyminen on kyllä myös yksi osatekijä laukaisija tuossa kuviossa aina. Siksi nainen onkin hyvillään tästä ravinnon laatuun kiinnitetystä nykyajan tavasta suositusten mukaisesta tyylistä tehdä aterioita eri tahoille. Koska, kasvavassakin lapsissa saattaa olla näitä juuri tällä tavalla etenkin valmistettua ruokaa tarvitsevia ihmisiä. Nainen toivoi, ettei hänen lapsenlapselleen geeniperimän alttiuden mahdollistavan osion myötä koskaan tulisi näitä tiettyjä samoja sairastavuushaittoja tai ongelmia. Osa ainakin olisi vältettävissä juuri tällaisen ennaltaehkäisevän toiminnan avulla. 

  Hänellä oli yrittäjyyden aikana kioskissa asioinutkin näitä tuttuja sieltä kahvilalta. Eräs pomokin, joka oli palkannut hänet aikoinaan kahvilaan. Niin ja sitten eräs toinen "piällysmies". Tämän nimityksen nainen itse oli antanut kahvilassa töissä ollessaan yhdelle miehistä, joka yritti pitää näiden varikkomiesten oman kahvipaikan kahvista huolen. Kahvinkeitosta kahvirahan keräilyyn asti. Lupsakka mies, toki niitä oli muitakin tuolla kahvilassa pyörivistä miehistä, ja naisistakin, joilla oli aina hymy herkässä. Niin ja niitä naisiakin oli käynyt häntä kioskilla moikkaamassa. Kaupungin eri osastoilta ja tahoilta. Miten hyvältä se olikaan tuntunut. Nähdä tuttuja ihmisiä. Jakamassa eräällä tavalla hänen kokemustaan yrittäjyydestä tuolta nimenomaiselta alalta. Ja tukemassa häntä, siinäkin.