115. 

  Edellisen päivän, 1.adventin Hoosianna- virsi tunnelma, laulun joka on vuonna 1795 Geog Joseph Voglerin säveltämä alkujaan kuorolle sävelletty laulu ja sanat sieltä Matteuksen evankeliumin jakeesta 21:8, virsikirjaan laulu päätyi vuonna 1986, kaikki nuo lauluesitykset ja pienoisnäytelmät, joita oli pystytty järjestämään näissä vallitsevissa olosuhteissa ne olivat kuin henkäys, hyvän joulun mielen taikaa ihmisille, voimia päiviinsä. Niin ja kun päivä koitti lumisateineen, joka pysyi jossain maassa pitempäänkin ja vaikka se oli sen hetken maassa niin se jatkoi tätä hurmiota talven taiasta joulun odotuksesta. Tuota taikaa Joulunhenki Ykkönen oli halunnut jatkaa tähän päivään ihmisille. Missä nämä sitten olivatkaan. Lapset, jotka olivat ulkosalla ilakoivat aina lumesta. Aikuiset katsoivat ja nauttivat. Kaikille Joulunhenki Ykkönen halusi mahdollistaa matkan joulukiteen matkassa. Lapsi, eräs tyttönen kosketti lunta halusi muotoilla siitä jotain. Humpsis! Lapsi oli kiteen, ison sellaisen päällä seisomassa. Matkan alku säikäytti hieman lasta, mutta tämä tajusi heti, että nyt tapahtuu jotain ihanaa. Tämä kävi istumaan kuin taikamatolle konsanaan ison lumikiteen päälle ensi alkuun. Lumikide tanssitti vei tyttöstä mukanaan jonnekin ja tyttö nautti. Tyttö huomasi yhtäkkiä tuttuja muitakin lapsia, koulutovereitaan ympärillään. Kaikki tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä siellä täällä lumikiteiden päällä matkustamassa. He huomasivat kaikki matkanneensa läpi ilmojen halki Lappiin Korvatunturin yläpuolelle. 

  Normaalisti lumihan sataa maahan. Nämä lumikiteet kaikki olivat laskeutumattomia tuossa hetkessään. He saivat nähdä hetken tuota Korvatunturin aherrusta tänä joulunalusaikana. Sieltä täällä kuului, joskus aikamerkkinä ikään kuin ahertaville punaharmaaseen pukeutuneille tontuille. Enää ei ole pitkä aika. Tunteja vaan. Sitten vaihtuu Joulukuu. Alkaa lähtölaskenta sinne jouluun. - Joulupukin Hovitonttu, huudahteli Korvatunturin Neiti Näpsä -tonttu. - Oletko varannut Joulupukille sinne tietylle päivälle jo hiusten ja parranhuollon. Hän tarvitsee aivan varmasti sitä huoltoa näin vuoden kasvattelun jälkeen taas. Niin ja toisaalta voit varata ajan sinne kuntoremontti Kuin Tonttujen Matkassa - tunnillekin. Ihan joka viikolle, kuulitko. - Juu, juu. Kuulin. Neiti Näpsä- tonttu. Teen sen heti huomenna kun siihen on virallisesti jo lupa, Hovitonttu vastasi. Neiti Näpsä- tonttu tuumasi vielä: -Joulupukki tarvitsee noita voimailuja kun suuntaa aattona lasten tykö. Tosin tänä vuonna voi olla, että kiireessä jättää eteiseen tai oven ulkopuolelle lahjat. Ja voi olla, että on yhteyksissä vielä jos kerkeää videon välityksellä lapsiperheisiin. Tai kaikkialle niihin tahoihin jonne häntä kaivataan. Vaikka sinne vanhusten hoivayksiköihin tai koteihinkin. Kuka vaan sitä Joulupukkia kotiinsa kaipailee. Kiirusta hällä Joulupukki paralla tulee olemaan huiman paljon, niin kuin  tiedätte. Kaikki näillä lumikiteillä matkustavat lapset, vanhukset, aikuiset muutkin, jotka olivat vain sen lumen kaipauksesta ja nyt sen näkemisestä ajatuksen voimalla saaneet siirtyä tuon taiallisen lumikiteen päälle olivat aivan ihmeissään. Ja niin valtavan ihastuneita. Aivan ihanaa. Kuin televisiosta katsoisi jotain vallan ihanaa jouluelokuvaa. 

  Samassa alkoi jostain kuulua Joulumuorin laulantaa. Tämä lauloi jotain jouluista laulua. Kuulijat eivät olleet tätä aiemmin kuulleet. Muori oli Joulupukin ja Muorin omassa Korvatunturin Muorila Ja Joulupuk- puk- pukkila - päämajatalossaan. Niin nämä olivat halunneet hassutella kun olivat nimenneet tuon majatalonsa, jonka savupiipusta kohosi taivaalle nyt savua. Joulumuori oli taas ruuanlaiton ja leipomustensa äärellä isojen hellojen ja uuninsa kiehtovassa Joulupukille taianomaisessa pyhättölässä, josta tulla tupsahti vallan ihanaisia ruokia ja leipomuksia joka päivä tälle maisteltavaksi. Kyllä, se Joulumuori piti niin hyvää huolta tuosta Joulupukistaan. No, tietysti he ulkoilivat kahdestaan ympäri vuoden. Milloin mitäkin tehden. Niin ja tuossa Korvatunturin Joulumaassa riitti jos jonkinmoista muutakin askarreltavaa kaikille sen asukkaille, joten kyllä sitä liikuntaa tuli itse kullekin. Niin ja Joulupukki on kait se ainut valtakunnassa, jolla ei mahan kasvattaminen oli haitaksi. Kuuluu niin sanotusti ammattikuvaan. Mahan pitää olla pyöreä. Joulupukkihan on oikeasti olemassa. Joten toisaalta tämä joutuu jos se maha ei syömingeillä saa olla liiaksi kasvava terveyssyistä, niin hän voi vaikka halutessaan näyttää, joko hoikempaa terveempää ulkonäköä omaavan Joulupukin olemuksen kaikille tai sitten hieman jekuttaa Joulumuorin kanssa tämän avustuksella, joulupukin asusteeseen mahan kohdalle ommeltavalla sisävatsakumpu osasella. Kaikki kun on mahdollista nykyaikana. Jos siis on saanut tuota kupua sulateltua. Joulupukki on noilla jokavuotisilla Neiti Näpsä- tontun määräämillä Kuin Tonttujen Matkassa - liikuntatunneilla oikein antaumuksella mukana. Ne on niin hauskoja. Joulumuorille asti tulevia. Joulupukkia naurattaa aina joka kerta tunneilta tullessaan. Tuntien tonttuvetäjät on niin hulvattomia. Yksikään liikuntatunti noista ei ole samanlainen. Kaiken lisäksi Joulupukki on aivan varma, Joulupukilla ei ole kelloa, eikä kulje maan tuntien mukaan, vaan tällä on toisenlainen kello. Se on taianomainen kello. Sisäänrakennettu. Kulkee valonnopeudella kello. Siksi Joulupukki pystyy suoriutumaan joka vuosi näistä koko maailman kattavasta kierroksestaan. Joka vuosi. Niin, Joulupukki on aivan varma, että nuo tuntien tonttuvetäjät jymäyttää häntä tässä ajankulussa. Pitävät pitempiä jumppatunteja hänelle. Kyllä vain Joulupukki on siitä varma. Joulupukki alkaa hohottamaan, joka kerta myös tämän ajatuksen äärellä. Tontut osaa laittaa Joulupukin sopivasti koetukselle ja saattaa tämän joulukuntoon aina ajoissa.

Laulu, jota Joulumuori lauloi kuului näin, se oli kulkeutunut Korvatunturille ja joulua odotellessa Joulumuori kun tiesi, että Joulupukki kaipaa jo tointaan ja aaton taikaa, lauleskeli kuin etukäteen tätä laulua Joulupukille, Joulupukki- laulua:

Joulupukki. Reellään pihaan. Jo tulla sais.*

Joulupuk-puk-pukki. Joka lahjansa antaa. Ja eteenpäin kiiruhtaa.*

On hällä edessään. Niin paljon tehtävää.On monia lapsia perheitä. Jotka häntä odottaa.*

On joulun aika hulinaa. On joulun aika vilskettä kuhinaa. On joulu rauhaa. On se muistamisen aikaa.*

Joulupukki. Valkoine partoineen. Istua seuraamme jo sais.*

Joulupuk-puk-pukki. Joka lapset laulamaan saa. Näin  ilon riemun juhlassa varmistaa.*

On hän ain hetkessään. Jonka luonamme viettää. Joulun sanoman kantaja välittäjä. Hän sydämestään sen meille lahjoittaa.*

On joulu tonttujen töpinää. On joulu joulumaan kiirettä täpinää. On lahjakasaa. On joulun satumaista taikaa.*

Joulupukki. On jo lähtenyt matkaan. Jotta perillä ajoissa olla vois.*

Joulupuk-puk-pukki. Joka vastuuta suurta kantaa. Ja tointaan rakastaa.*

Mitä hällä onkaan reessään.  Se pian meille selviää. Ol niin monia lahjatoiveita. Joita tontut hän toteuttaa.*

On joulu tähtitaivasta ihanaa. On joulu lumen jään narskunaa. On joulu onnen hurmaa. On se juhla jossa joululaulut raikaa.*

Joulupukki. Reellään pihaan. Jo tulla sais.*

Joulupuk-puk-pukki. Lapset kaikki sua jo odottaa. Koeta eteenpäin kiiruhtaa.*

Joulupuk- puk- pukki. Joulupukki.*

©Kirsi-Marja Vahter

  Joulumuori huikkasi Joulupukille: Syömään! Kun oli kattanut kahdelle pirtin pöydän äärelle. Ja mitä oli pöydässä. Voitteko kuvitella, jouluruokia. Niin joskus kun eletään muuta aikaa vuodesta pöydässä nähdään muunlaistakin ruokaa, mutta Joulumuori näin joulunalla ja joulua kohden mentäessä tietää, että kun Joulupukki ei kerkeä aattona niin paljon nauttia rauhassa jouluruuasta niin tämä vaatii jouluruokia itselleen tankkausta ja voimia tuomaan sinne jouluun saakka. Joulumuori tekee mielellään näitä ruokia. On tämän itsensäkin mieliruokia. Jouluruoat kuinkas muuten. Humpsis! Kaikki lumikiteillä matkustaneet ihmiset tipahtivat palautuivat siihen samaan hetkeen ja tilaan josta olivat lähteneet lumikiteiden kyytiin. Olivat aivan silmät ymmyrkäisenä. Keksinkö juuri aivan ihanan tarinan Korvatunturilta vai elinkö sen oikeasti nämä ajattelivat mielessään. Taitaa olla Joulunhenki Ykkösen taikoja. Tosin eivät tienneet Joulunhengen olemassa olosta. Luulivat kaiken olevan Joulupukin ja tulevan joulun taian syytä. Näistä teoista Joulupukki ottaa kyllä mielihyvin syyt niskoilleen. Tosin tämäkään kun ei tiedä näistä Joulunhengistä mitään. Joulumaa tekee taikojaan. - Jihaa! Jouluhenki Ykkönen kiljahtaa. On koittanut jo keskiyö. Hän on virallisesti nyt hereillä. Hiihhaa. Hereillä ollaan oltu jo jonkin aikaa.

 114. 

  Yöllä Joulunhenki Ykkösellä oli tullut tylsää. Siis mitä. Heräsi kysymys. No ei toden totta. Nämä Jouluhenget eivät tylsiä hetkiä näe. Heidät on luotu tehtävään, jossa saa käyttää omaa mielikuvitustaan. On tietysti hetkiä jolloin alkaa hieman laiskottaa. Ja nyt kun muut Joulunhenget etenkään eivät vielä näe tai eivät myöskään voi yllättää tätä Joulunhenki Ykköstä liiasta heittäytymisestä tehtävään, kepposteluun, mitä mitä, niin on ihanaa antaa välillä hauskuuttamiselle täydet vallat. Tämän päivän keppostelu, yöllinen Joulunhenki Ykkösen matka, kaikki teot joita hän teki, koki, näki tulla tupsahtaisivat jokaisen maan päällä kulkevan lapsen päivään. Miten. Joulunhenki ilmestyisi näkymättömänä näiden koteihin. Koskettaisi sormenpäällään lastaan. Jos hiukan kutittelisi. Ei malta nyt mielesi. Toiseen kertaan tuo, Joulunhenki ajatteli mielessään. Ehkäpä vain hipaisi nenänpäätä ja poistuisi. Niin minä teen, tämä Joulunhenki Ykkönen päätti. Ja hän kiiti paikasta kodista toiseen. Kyllä vain tämä tehtävä olisi nopeasti tehty. Hih hii. Seikkailu alkakoon. 

  Maassa kuin maassa näin joulun alla yöaikaan tapahtuu kummia. Tai no sellaisia asioita mitä ihmiset eivät näe. Eivätkä kuvaavat kamerat, joita maassamme ja maailmallakin on sijoitettuna sinne tänne. Nekään eivät näitä tapahtumia erota. Joskus, ani harvoin, keppostelu mielessä joltain Joulunhengeltä tämä viesti jostain odottamattomasta tapahtumasta ihmismaailmassa jää tänne meille elämään, jopa näihin kamerataltiointeihin tulee tallennetuksi. Joulunhenki Ykkönen oli suunnannut valtavalle leluosastolle. Oikeastaan käynyt aika monessa sellaisessa yhdessä hujauksessa. Lelut alkavat elää öisin. Noilla leluosastoilla. Näiden Joulunhenkien ansiosta. No, tätähän tämä Joulunhenki Ykkönen ei jostain syystä taas heti muistanut. Oli tarttunut erästä isoa nallea kädestä, ottanut syliin ja kuvitellut vaan tanssivansa jonkun kanssa. Joulunhenki Ykkösellä taisi olla hieman ikävä jo Joulunhenki Kakkosta. No, tämän herättelyyn ei olisi enää kuin kaksi yötä ja sitä seuraavana yönä tasan kello kaksitoista yöllä tämä saisi herättää Kakkosen uniltaan Korvatunturilla. Joulunhenget eivät muuten nuku. Eivät tietenkään. Ovat nukkuneet jo viime joulusta tänne saakka. Nyt kyllä nousisivat niin tarmokkaina uniltaan kuin olla saattaa. No, niin. Mutta, mitä oli käynyt Joulunhenki Ykköselle tämän nallen kanssa. Nalle oli herännyt henkiin. Musiikki oli vallannut alkanut soimaan ostoskeskuksen tässä nimenomaisessa kaupassa. Joulunhenki Ykkönen oli ensin pelästynyt. Sitten alkanut nauramaan. Ja samassa oli muistanut. Ai niin, nämä omat taikavoimat olivat tehneet hänelle nyt kepposet itselleen. Nalle vei Joulunhenki Ykköstä tanssiin niin, että tämän kaikki vaateasuparren säkenöivät lumikidemäiset ulokkeiset osaset saivat kunnolla kyytiä. No niin sai tietysti tämän koko Joulunhenki Ykkösen kehonsakin. Taukoliikunta tällainen oli aina tervetullutta, Joulunhenki ajatteli huvittuneena. Musiikki vaihtui aina välillä. Välillä oli hidastempoisempaa musiikkia, mutta sitten kun nopeatempoisemmat kappaleet soivat niin jo vain. Samalla, kun Nallen kädet jalat koko keho antautui vaikka myös sille rockille niin samoin Joulunhenki Ykkösen tapaan kaikki muut lelut osastolla jammailivat. Kirahvit kengurut hevoset koirat kissat pöllöt käärmeet kaikki tanssahtelivat. Pehmoeläimillä oli rytmiä veressä. Leluautot lähtivät liikkeelle, kaikki paketeissa olevat lelut kuin taiottuna olivat ulkona paketeistaan hetken. Niin kauan kuin Joulunhenki viivähti kaupassa. Lapsille tarkoitettu pomppupallo jysäytti itsensä yllättäen, yllätti Joulunhenki Ykkösen ilmestymällä tämän taakse. Joulunhenki horjahti istumaan pallon päälle ja otti tukea kahdesta käsisijaksi tarkoitetusta korvia mallaavista osista kiinni. Niin pallo oli aurinko. Yö ja aurinko kohtasivat siis. No sehän tietää jotain vallan hurjaa. Pomppupallo pompahti ja Joulunhenki Ykköseltä pääsi kiljahdus. Sitten pitkä: Hui-iii. Ja kun meno oli niin hauskaa niin sana muuttui muotoon: Huisaaa-aa. Pomppupallo pomppi niin, että katto korkeudeltaan ei enää riittänyt vaan tämä tekikin Joulunhenki Ykkösellä, kuinkas ollakaan ihan pienen kepposen. Pompahti ulos hetkeksi koko ostoskeskuksesta ja ulos. Näin vähän aikaa Joulunhenki pompahteli avonaisen taivaan alla. Ja kyllä vain nyt Joulunhenki yksi oli itsekin niin silmät pyöreinä tällaisen kyydin selässä, että pyysikin pomppupalloa siirtymään takaisin kauppaan. Meno jo vähän oli hirvittänyt, mutta lelutkin kaipasivat huomiota joten sitähän Joulunhenki mielellään näille antoi. Korvatunturin lelupajoilla valmistuvat lelut odottivat malttamattomina myös lasten koteihin pääsyä. Leikkimään pääsyä. Kaikki pelitkin palapeleistä sinne aakkospeleihin tai muihin peleihin halusivat tulla kootuiksi leikityiksi. Päästä lasten ajatuksiin käsiin ratkaistaviksi. 

  Joulunhenki Ykkönen suuntasi seuraavaksi kirjaosastolle. Miksi. No hän pystyi, kun otti kirjan käteensä sukeltamaan sen sisältöön silmänräpäyksessä. Ihmiset joutuivat hieman kauemmin lukemaan kirjoja, koska heillä ei ollut taikavoimia. Mutta, kirjojen lukeminen, kaikkien tarinoiden lukeminen kannattaa aina. Kieli kehittyy kaikilla ja se tärkeä kirjoitustaitokin. Joulunhenki Ykkönen oli tarttunut kirjaan nimeltä, Joulupuuro ja manteli. Tarina kertoi tästä perinteisestä jouluriisipuurosta ja mantelista. Nämä kaverukset ystävykset halusivat olla aina yhdessä. Kuitenkin he kohtasivat, joka kodeissa vain sillä yhdellä lautasella. Ja aiheuttivat, joka kerta näin kohdatessaan iloa myös sille lautasen eteensä saaneelle. He saivat olla ihmiselle sen yhden Hyvää onnea - toivomuksen tuojia luojia. Jotain samaa kuin Joulunhenget itsekin tekivät. Loivat sitä jouluntaikaa, tässä tapauksessa ihmisten omien perinteiden muodostuksen ja toteutuksen muodossa. Tämä kirja tarina kertoi noista monista toteutuneista tätä hyvää onnea mukana olevien toiveista, jota mantelin joulupuurostaan kukin löytänyt henkilö oli saanut mukaansa. Oli eräänlainen satumainen tarina taiallisesta Mantelista, joka todella pystyi toteuttamaan joka kerta toi mukanaan hyvää onnea ja pystyi tähän tekoon, toiveetkin toteuttamaan. Ainahan niin ei käy. Onni ei seuraa joka askeleessa ja sattuu kohdalle silloin tällöin. Eräs tyttö oli toivonut joskus saavansa taikasiivet, jolla pääsisi liitelemään ilmojen halki. Jollain tapaa tuossakin siis hyvää onnea elämässä tarvitaan, tuossa matkassa. No, kävi niin että tytöstä kasvoi nuori nainen, joka alkoi harrastamaan näytelmäteatteria ja näyttelemistä. Tosin tämä kiinnostui erilaisista hahmojen luomisesta jo lapsuusiässään. Tietyt mobiilisovellukset tukevat, kuten Tik Tok - näitä esiintymistaitojen harjaantumista. Tämä siis sai eräässä näytelmässä ne taikasiivet olkapäilleen ja liisi lensi ilmassa keijua näytellen vaijereiden avulla. Toive toteutui. Oliko syynä siihen osin tytön halu saada ne siivet vai oliko sittenkin jotain taikaa ollut mukana. Mantelitaikaa, taisi olla. Eräs ihminen halusi vain kuulla jonkin uuden joululaulun, hänelle tuntemattoman, 16.12.2017, no hyväksi onnekseen sellainen löytyi, Joulu- laulu, alkoi tälle ihmiselle soida. Tämä kuuli tuon laulun erään ihmisen hänelle esittämänä, kuin yllätettynä sai tämän laulun kuunneltavakseen. Joululauluja, jota valtaosa maamme väestöstä ei tunne tiedä, on paljon. Nyt tällainen niistä laulettiin tälle ihmiselle.

Kaukainen avaruus. Taivaan tähtien kirkkaus. Loistaa tiellemme joulun.*

Joulun. Tään joulun.*

Joulun. Joss´ on lämpö sydänten. Joulun. Jok´on juhla rakkauden.*

On sydämis rauha vanha uus. On usko toivo iänkaikkisuus. Tuo se meille joulun.*

Joulun. Tään joulun.*

Maailman tulevaisuus. Teiden kulun vaikeus ihanuus. On askelissamme joulun.*

Joulun. Tään joulun.*

Joulun. Joss on maa jäinen riitteinen. Joulun. Jott´ koristaa huurre kuurenkukkasten.*

On seuranamme maiseman valoisuus. On pohjolan luminen valloittavuus. Tuo se meille joulun.*

Joulun. Tään joulun.*

Joulun. Joss´ on lämpö sydänten. Joulun. Jok´ on juhla rakkauden.*

On sydämis rauha vanha uus. On usko toivo iänkaikkisuus. Tuo se meille joulun.* 

Joulun. Joss´ on maa jäinen riitteinen. Joulun. Jott´ koristaa huurre kuurankukkasten.*

On seuranamme maiseman valoisuus. On pohjolan luminen valloittavuus. Tuo se meille joulun.*

Joulun. Tään joulun.*

Sitt´ on tää meidän joulu. Joulu. Tää joulu.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Jatkuiko matka. Jatkui. Joulunhenki haluaa kertoa lisää siitä mitä kaikkea voikaan tapahtua täällä joulua lähestyvässä maailmassa.

 113.

  Joulunhenki Ykkönen oli tehnyt unessa taikojaan ihmisille ja nyt kuin jatkeena halusi vielä varmistella katsella nousevassa aamussa miten nämä ihmiset pärjäävät päivässään. Millä mielellä ja minkä kielisenä sitä päivään noustiin.  Maassamme tai siellä jossain muuallakin päin maailmaa. Teki pienen suuren kepposen ihmisille. Nämä aina pitkin näitä kaamoksenajan lyhyen valoisuuden päiviä. Tätä vielä marraskuun pikkuloppumetrien pyrähdystä kuin pyrähdystä lumisateen tai sen rännänkin kastelemana jossain. Ja matkan jatkuessa joulukuun puolella sinne lähipäiviin joulun ja viimeinkin sen joulun koittaessa. Niin ihmiset joutuivat tämän taian takia, keppostelun takia aina välillä hetken pysähtymään. Tai voisiko sanoa tietämättään joutuivat sellaisen hetkeen tilan, sen joulun taian alle, jossa soi taustalla siellä jossain aina tämä taianomainen laulu, joka koitti johdatella ihmisiä antautumaan joulunsanoman alaisuudelle. Joululle. Joulumielellä joulukielellä- laulu:

Joulumielellä. Joulukielellä. Tavoitat sä ihmisen. Joulun. Joka on juhlaa. Välittämisen ja rakkauden.*

Joulunsanomaa tätä. Jota tarvitaan. Joka kantaa meitä. Ihmistä. Jokaista maanpäällistä. Sille tilaa ilolla annetaan.*

Tuota kasvua. Voimavaraa joulun. Ei saata kenkään. Sydän unhoittaa. Ja jos niin käy. Voit sä hälle tälle kulkijalle joulumieltä lahjoittaa.*

Ota aikaa siis. Juhlalle tälle. Joka viimeistään sut. Aattona tavoittaa. Joka joka vuos. Tulla saapua koteihin kuin varkain saa.*

Taikaa tätä. Joulun. On vaikeaa joskus käsittää. Vie se sydämet. Vie se meidät. Johonkin tilaan yhteyteen korkeampaan.*

Tuo kuin kosketus. Enkeleiden. Kuin kosketus. Maiseman jonkin jumalaisen. On yhteyttä rakkauteen. Joka tekee tuosta juhlastamme onnellisemman.*

Joulumielellä. Joulukielellä. Tavoitat sä ihmisen. Joulun. Joka on juhlaa. Välittämisen ja rakkauden.*

Joulunsanomaa tätä. Jota tarvitaan. Joka kantaa meitä. Ihmistä. Jokaista maanpäällistä. Sille tilaa ilolla annetaan.*

Tuota kasvua. Voimavaraa joulun. Ei saata kenkään. Sydän unhoittaa. Ja jos niin käy. Voit sä hälle tälle kulkijalle joulumieltä lahjoittaa.*

Ota aikaa siis. Juhlalle tälle. Joka viimeistään sut. Aattona tavoittaa. Joka joka vuos. Tulla saapua koteihin kuin varkain saa.*

Joka joka vuos. Tulla saapua koteihin kuin varkain saa.*

©Kirsi- Marja Vahter

  Joulunhenki katseli ja hihitteli. Niin ensimmäiset pysähtymiset näki aivan tuoreeltaan aamussa. Joku pojannassikka niin ja tuolla taitaa olla aika äreältä vaikuttava ukkelikin. Joulunhenki katsasteli sinne tänne tuonne. Paljon yhtaikaisia tapahtumia siellä täällä. Niin. Eräältä pojannassikalta jäi kiukuttelu kesken, jostain syystä aamulla. Tämä oli muistanut joulukalenterin ja se joulu jo aatoksena herätti jotain nassikassa. Lapsen vanhempi oli alkanut hyräilemään laulua. Perheen tyttö oli noussut myös aamuun. Molemmat vaan kuunteli katseli äitiään laulun myös soidessa heillä mielessä, laulun sanoineen kaikkineen. He olivat ihmeissään. Niin oli vanhempikin, kun lapset yrittivät kysyä laulun nimeä. Vanhempi ei muistanut sitä. Sanoi, ehkä se oli joku näistä uusista. Juuri tulleista vasta nyt listoilla soivista joululauluista. Ukkeli puolestaan vain alkoi laulaa tätä akalleen aamiaispöydässä, vaikka oli meinannut juuri sanoa tälle huomauttaa jostain aivan turhasta. Lauloi tätä aamukarhealla äänellään. Ja vaimo tapitti miestään kuin ne joulukukat tämä olisi antanut hänelle etukäteen. Niin tuo laulun voima. Kyllä se nostatti sitä joulun odotusta. Tai onnellisuuden tilaa ihmisillä. Oli jotain mitä odottaa tässä ajassa. Jotain hyvää tulevassa joulukuussa. Radiokanaville eksyi. Toisten laulujen sekaan vilahti. Kukaan ei tunnistanut laulua, mutta tuo mielissä soivana voimakkaana ilmiönä oli laululle johdattanut tien tulla kaiuttimista ulos, sieltä radiosta, televisionäyttöruudulta. Se tuli ja meni. Oli tilassa hetken. Ja kummitteli kaikille jos nyt tuota sanaa voi käyttää. Tästä Joulunhenki Ykkösen kepposesta. Tulisi saapuisi mieliin ainakin hetkillä jolloin ihmiset sitä tarvitsivat ja joskus yllättäenkin. Vain joulunsanoman voiman ansiosta. Ja keppostelun. Joulunhengen oma hihittely ja iloisuus tarttui kepposen tekohetkellä liimana joululauluun, joka lähti ilmoille ja näin sai ihmisissä samaa hauskaa iloisuutta aikaiseksi. Hymyjäkin lehahti liikkeelle. Eräs vanhus oli saanut laulun lahjaksi matkalleen kauppaan. Kuin tueksi hauraalle askellukselleen. Askel oli kepeämpi, mutta niin varmempi. Samoin kävi eräälle miehellekin, jonka askel muuten oli niin raskas päivässään. Aika monelle kävi näin. Kotona kuin muuallakin liikkuessaan ihmiset joutuivat siis tämän taian valtaan. Keppostelu jatkukoon. Sille on tilausta aina mitä vuotta tai vuosikymmentä sitten eletäänkin maailmassa. Sen tämä Joulunhenki Ykkönen oli huomannut tässä vuosisatoja kestäneessä kulussaan täällä maanpäällä. 

 112.

  Joulunhenki Ykkönen tiiraili katseli, kun lennähteli siellä täällä kotomaassamme, rakennusten talojen läpi supervoimillaan varustetuilla silmillään. Ja oli hiukan huolissaan ja toisaalta ei. Tiesi, että joulu voittaa aina kilvan. Ja he tulivat, Joulunhenget kukin tänne varmistamaan, että näin kävisi. Joulunhenki oli nähnyt taas matkallaan tällaisia mainoskylttejä, jossa luki Black Week tai Black Friday. Nämä Joulunhenget osasivat vaikka mitä kieltä lukea sekä puhua. Ja heillä oli sanaton kieli, yhteisymmärrys, toistensa kanssa myös. Tätä taitoa, jota tarvittiin hiljaisesti suoritettavissa tehtävissä etenkin, niin sitä tarvittiin todella aina. Niin ja kiire paikasta toiseen kulkiessa oikeastaan vaatikin jotain sellaista jos toistensa kanssa yhdessä johonkin tehtävään suuntasivat. He kommunikoivat toistensa kanssa missä ja milloin vaan. Heillä oli taikatavat ja taikateot käytettävissään. Jos toinen otti toiseen toisiin yhteyttä nenän päätään hieraisten niin toinen saattoi tehdä sen napsauttamalla sormiaan. Halusi olla rytmillisempikö. Joku näistä taisi pistää vihellykseksi. Niin tai näin nämä tavat olivat näille Joulunhengille itselleen tyypillisiä käyttäytymistapoja, joten siksi he luontaisesti niitä siis käyttivätkin. Niin, yhteys oli aina taattua ja häiriöitä linjoilla näillä vekkuleilla taruolennoilla ei koskaan ollut. Saattoivat tosin keppostella. Toisten Joulunhenkien kustannuksella. No, sehän kuului ikään kuin heidän virkaansa. Herätellä. Kaikkia maanpäällisiä olentoja. No, yleensä tietysti pääosin siihen jouluun maan väestöä. Niin, kyllä sitä aina tarvittiin. Tuo villitys mikä Joulunhenki Ykkösen kotomaassa oli menossa, Black Week siitä Black Friday - nimityksestä lähtöisin se oli perua 1950- ja 1960- luvulta ja toisen maan erään juhlan jälkeisistä ihmisten tavoista käyttäytyä. Tuo juhla oli Kiitospäivä, Yhdysvalloissa vietettävä ja juhlan jälkeen ihmiset suuntasivat kaupoille. Maahamme tuo Black Friday, rantautui vuonna 2011. 

  Joulunhenki Ykkönen mietti. Nyt tarvittiin jos jonkinmoisia temppuja taas. Ihmiset tarvitsivat tänä vuonna enemmän tukea heiltä. Laittaisiko heille mieliin uniin soimaan tämän laulun, 08.12.2017, Musta Joulu. Sanat muistuttivat siitä, että vaikka se joulun tärkein toive, lumisade, ei saavuttaisikaan lahjana maan kansalaisia, niin silti joulu on aina. Lumettomanakin. Tosin tänä vuonna sitä taisi olla luvassa himpun verran ja kun vuosi vaihtuu niin vielä enemmän. Niin tällä tavalla hän taitaisi tehdä. Saattoi nämä ihmiset unessaan johonkin satumaiseen tarumaiseen onnelliseen hetkeen. Samalla hetkellä kun Joulunhenki Ykkönen yöllä alkoi laulaa laulua, niin samalla hetkellä uni alkoi elää nukkuvien ihmisten mielissä. Tämä lauloi:

Musta joulu. Vaik ois joulu ihmisten. On se silti joulu. Juhla jalo kultainen.*

Joulurauha. Päiväs siin on. Joulun sanoma. Kahlitsematon verraton.*

Aamust iltaan. Jos vettä sataa. Alla sellaisen taivaan harmaan. Joulua silti juhlitaan.*

Tähänkin päivään. Jossa joulua kohden askeltaa. Sateiseen pimeään. Odotus joulusta vie onnelaan.*

Joulun mieli. Ota siis sydämees. Joulun sanoma kieli. Keventää askelees.*

Jaa iloa. Juhlan tuntoa. Eteenpäin.*

Tuo oloa. Onnellista juhlan riemua. Ihmisten elämään näin.*

Anna joulun mielen. Sydäntäs koskettaa. Anna joulun sanoman. Ties viitoittaa.*

On arki tääl harmaa. Joulu tulla sydämiin meille siis saa.*

On joulun ilosanoma ain varmaa. Se meidät näin tavoittaa.*

Jättäisikö tämän ylläolevan kertautuvana soimaan Joulunhenki kujeillessaan samalla kun lauloi, ajatteli. Päätti laulun unen näihin sanoihin.

Anna joulun mielen. Sydäntäs koskettaa. Anna joulun sanoman. Ties viitoittaa.*

On arki tääl harmaa. Joulu tulla sydämiin meille siis saa.*

On joulun ilosanoma ain varmaa. Se meidät näin tavoittaa.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Mitä unessa olikaan kerennyt tapahtua. Kaikille kuitenkin jotain. Kaikki ihmiset olivat saaneet jonkin jouluisen tehtävän itselleen, jota he suorittivat. Heillä oli myös jotain aivan yltiömäisen yliampuvia jouluasuviritelmiä, no taidokkaasti tehtyjä kuitenkin päällään. Yhdellä oli asu täynnä tiukuja kulkusia. Vaikka, alun perin asunpiirtäjä oli ajatellut seurata vain tiun soinnillisuutta pienimuotoisesti. Mutta, niin tältä oli lähtenyt jotenkin idea laukalle. Tai voisiko sanoa kulkustanssiksi. Tämä ihminen oli siis kokonaan yhtä suurta tiukumerta. Hän jos vähääkään liikahti, niin jo joku tiuku heljähti. Se se kait oli pointtinakin asussa. No, tiukutanssi oli tällä siis suoritettavaan. Kaikille ihmisille, jotka näkivät samaa unta. Miten tämä taas oli mahdollista. Siitä sai vapaasti syyttää Joulunhenki Ykköstä. Tämä hihitteli, kun eli kuitenkin ja jakoi samalla, kun lauloi, tätä valtakunnan ihmismielten täyttävää untaan ihmisille koettaviksi, niin näitä unienosasia ihmisille ja kaiken tämän tehden kuitenkin yhtaikaa. Taruolennon taikoja. Tuo tiukutanssin tanssija, eläytyi vapautuneesti tanssiin. Oliko tanssissa nopeampi tempo kuin laulussa, sillä ei ollut väliä. Tällä tehtävällä oli ja sen hauskuudella tälle ihmisille sekä muille, jotka näkivät tuota samaa unta. Hassusti pompahdellen, sinne tänne sivuillekin askelia ottaen, kuin sanojen melkein jokaista tavua napsien sitä tahtia tuottamaan, asun tiut hihoissa oikeastaan missä kohtaa vaan joko itse kankaaseen ommeltuna tai hieman väljyyttä annettuna kuin kuusen oksia niiden muotoa ulokkeellisuutta, olisi seurattu tässä asussa. Koska asu eli, siis ulospäin heilahtelevien, kuin kuusten oksien kera. Niin hassu kombinaatio eli epätavallinen yhdistely oli juuri sitä osittaista hauskuutta vielä lisää tuova osio. Ihmiset nauroivat unissaan. Niin, se oli Joulunhenki Ykkösen tarkoitus. Unen vaikutuksen oli tarkoitus tuoda siihen oikeaan elämään hereillä koettuun jotain sitä salaista taikaa. Joulun tulevan taikaa ja voimaa meille ihmisille.  Joulua voi kukin viettää aina kodeissaan missä hetkessä vaan. Eräs joutui kertomaan jouluvitsejä koko suurelle yleisölle. Puujalkavitsejä. Tiedättekö mikä on se ympäristöystävällisin kulkupeli mitä maa sisällään pitää? Petteri Punakuonon vetämä joulureki Joulupukkeineen ja lahjoineen. Ihmiset nauroivat lisää unissaan. Entäs taatusti se varmasti huomiota herättävin heijastin etupäässään oleva kulkupeli? No, Petteri Punakuono itse punaisine nenineen. Joku yritti jossain päin maata sängyssään unissaan sanoa, että koeta nyt...Lause jäi uniseksi sopotukseksi. Entä tiedättekö mistä tunnistaa tontun, oikean joulutontun joulun jälkeen? Lapset eritoten heristivät liikuttelivat korviaan unissaan. Mistä? Mistä? Kysymykset elivät sinkoilivat unessa. Tällä ihmisellä, joka on salaa jouluisin tonttu on tonttuhiiviskely jäänyt askeltamiseen päälle.  Eli yksi jalka kerrallaan ylös askellukseen nousten, toisen jalan ollessa maassa, nämä etenevät joskus vielä keväälläkin vapun korvilla huomaamattaan silloin tällöin. Lapset myhäilevät unissaan. Ahaa. Niin varmasti olisi lapsissa nyt näitä tarkkailijoita, jotka ihmisten askellusta joskus seurailivat. Oliko näissä mitään tonttumaisia piirteitä sen suhteen. Toki muitakin tunnistusmerkistöjä saattoi vilahdella joskus joukossa. Tontuille saattoi sattua tällaisia tonttumaisia lipsahduksia. Tonttuja kun olivat. Niin vitsinkertoja vaihtui joulukortiksi. Mitä. Joulukortiksi. Niin tämä Joulukortti - asu. Ihminen oli kuin joulukortin sisässä kuin olisi. Kertoili tarinoita Jouluhenki Ykkösen suulla eli tämän kautta eri maista eri maiden ihmisille sattuneista kommelluksista joulun alusaikaan tai itse jouluun liittyen. Niin siellä oli näitä itsetehtyjen askartelemien joulukorttien teossa sattuneita tapahtumiakin. Niin, eräs tyttö oli oikein urakalla tehnyt joulukortteja kaikille. Askarrellut. Oli joka kerta ollut liimautunut jostain syystä joko pöydän pintaan, jonka päällä teki joulukorttejaan tai näihin koristeisiin joulukortteihin tarkoitettuihin. Tämä tapahtui tytön ollessa aika pieni. Ja syystä, että oli vähän kyllästynyt tähän tapaan tehdä joulukortteja, vaikka nyt osaisikin askarrella niistä hienoja, siksi päättikin tämän unen kautta tehdä tänä vuonna toisenlaisen joulukortin. Yhden ainoan joulukortin, jonka lähettäisi kaikille niille läheisilleen, joille tämä halusi sen saapuvan. Kertoi tästä ideasta siis näin, kaikille tätä samaa unta näkeville ihmisille. Hän tekisi pienen videopätkän, jolla toivottaisi, Hyvää Joulua kaikille rakkailleen. Ihmiset olivat aivan ihastuksissaan. Huokailivat unissaan ja tässä unessaan. Aika moni tekisi tämän tytön tapaan tänä jouluna. Toki niitä perinteisiä joulukortteja myös lähetettiin edelleen ihmisille. Elävä postikortti niiasi nukkuville samaa unta näkeville ihmisille toivottaen: Hyvää Joulun alusaikaa kaikille ihmisille! Sydämellä. Nainen oli nähnyt saman unen. Tyttö, postikorttityttö, oli aivan varmasti ollut hänen lapsenlapsensa. Nainen muisti jotain pätkiä sieltä täältä. Unessa oli tapahtunut niin paljon. Kaikkea ei voinut muistaa. Niin, joulu. Joulu on sydämissä elävä juhla aina. 

 111.

  Lapsi painoi punaista nappulaa. Puff. Ilmassa, aivan lapsen edessä, esiin pompahti jouluasuinen nainen, joka lauloi tuolle tytölle, laulua, Jouluun, jouluun, jouluun. Niin mitä vuotta elettiin. Sillä ei ollut oikeastaan väliä. Tytön ikääkään ei tässä yhteydessä käsitellä. Jopa tässä ajassa jossain päin maailmaa tämä oli jo mahdollista. Ja tulevaisuudessa tämä olisi kaikkien ulottuvilla. Saada läheiseltä tällainen lähestyminen ja vain napin painalluksella. Ihminen oli samassa tilassa toisen tai isommankin ihmisryhmän keskellä, mutta silti jossain toisaalla tai ehkä tuli jostain sieltä muistorakennelmasta, jota tämä kyseinen ihminen oli jättänyt tänne maailmaan itsestään. Nyt esitys oli kuitenkin käynnissä ja esittäjä lauloi tytölle, muillekin, jotka olivat näkemässä hänen silmillään esitystä. Joulukalenteria, mallasi tämä tapa, tuote, palvelu, mikä nyt sitten olikaan ja  avautuisi päivittäin niin kauan kuin joulu olisi ovella sinne 24. joulukuuta saakka. Niin ja ehkä tälle pitäisi antaa vielä enemmän tilaa valtaa. Olisi se 365 päivää avautuva. No, niin tulisi automaattisesti tapahtumaankin. Oli samaa kehittyvää maailmaa missä jo nyt elämme. Ja toivon mukaan tämä tavoittaisi tulevaisuudessa ne kaikki ihmiset kodeissaan. Olisi kuin sähkö, jota jokaisella pitää olla kodeissaan, jotta he pärjäävät tässä maailmassa. Vähempiosaisetkin. Laitteet olisivat jokaisella ilmaisina lisukkeina asumuksissaan, missä sitten olisivatkaan, eläisivätkään kotomaassamme. Laulu kuului näin:

Jouluun jouluun jouluun. Taas me saavuttiin. Jouluun johon joulunhenki. Joka vuosi meille palaa.*

Muistoistamme lapsuuden. Joulun meille tuoden. Joulun tehden. Kuin salaa.*

Niin joulu valtaa sydämet. Viestien rakkauden sanomaa. Ja saa meidät muistamaan. Miksi on hyvä rakastaa tätä kaikkea luojan luomaa.*

Joulu on aikaa. Jolloin voi kaikille kaikkialla välittämistään näyttää. Elää joulun taikaa. Joka hyvällä mielellä lämmöllä sydämet täyttää.*

Jouluun jouluun jouluun. Näin me saavuttiin. Jossa jouluenkeli. Näkymättömänä meille palaa.*

Lentää kanssamme läpi maiden merten. Suojelusta tuoden. Ajatusmaailmaamme ihmeitä tehden. Uskoamme hän valaa.*

Tähän kaikkeuteen. Siniseen hämäryyteen. Joka verhounut on tään maan. Jossa hankien tähtien kimallus saa maisemaan uppoutumaan.*

Joulu on rauhoittumisen aikaa. On syytä hiljentymiseen sitä käyttää. Elää joulun taikaa. Ja joulurauhan julistuksen tärkeyden kasvaville sukupolville voi näyttää.*

Jouluun jouluun jouluun. Näin me saavuttiin. Jouluun johon joulunhenki. Joka vuosi meille palaa.*

Muistoistamme lapsuuden. Joulun meille tuoden. Joulun tehden. Kuin salaa.*

Jouluun jouluun jouluun. Näin me saavuttiin. Jossa jouluenkeli. Näkymättömänä meille palaa.*

Lentää kanssamme läpi maiden merten. Suojelusta tuoden. Ajatusmaailmaamme ihmeitä tehden. Uskoamme hän valaa.*

Niin joulu valtaa sydämet. Viestien rakkauden sanomaa. Ja saa meidät muistamaan. Miksi on hyvä rakastaa tätä kaikkea luojan luomaa.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Tämä on oli muistotakaumapalautuma Kalenteriluukkuavaus vuodelta 2016, 27.11. Nykyajassamme on kaikenlaisia joulukalentereita ihmisille tarjolla. Niistä perinteistä jotain makeaa sisältävistä, esimerkiksi sitä suklaata, niihin tavarakalentereihin. Kaikkea mitä vaan mahdollista oli keksitty, kohderyhmän vaihdellessa lapsista sinne aikuisiin. Nainen muistaa itse tehneensä omalle pojalleen joskus kankaisen puolimetriä kertaa metri joulukalenterin luukkuineen, jossa jokaiselle päivälle oli oma yllätyksensä. Nainen oli tehnyt sitä hartaudella, ja oli ollut tyytyväinen aikaansaannokseensa. Sieltä saattoi löytyä joulupipari, kääreellinen namu, pieni lelu, kynä ja pieni lehtiö, taskulamppu. Aivan kaikkea mitä vaan saattoi lasta kuvitella kiinnostavan ja luovan tälle sitä jotain jännittävää joulun odotukseen liittyvää tunnelmaa. Taskulamppu oli avuksi jos illalla piti pimeässä tiirailla ulos ikkunasta näkyisikö tonttuja tarkkailukierroksella. Tuota enemmän tulevaisuudesta tulevaa näkymää voitiin tehdä myös avusteisesti, robottitekniikan keinoin niin, että kun nyt nämä robotti - imurit esimerkiksi olivat niitä myynnissä olleita jo, niin kohta puoleen normalisoituvat ostoslistalle nämä henkilöhahmorobotit, jotka toimivat milloin minkäkin tapaisina apureina. Nainen voisi kuvitella hetken, jolloin jossain toisaalla lapsenlapsella olisi oma robottikotihengetär apunaan ja naisella hieman vanhempana omansa. Näin he voisivat kuvitella tanssivansa vaikka toistensa kanssa yhteisessä juhlassa tai vaan mukavassa yhdessäolossa, vaikka olisivat eri paikoissa. Saman musiikin äärellä ja samassa tilassa ikään kuin olisivat. Virtuaalimaisempaa kohtaamista teknologian suomin keinoin. Sitä se tulevaisuus on. Mutta voittaako se oikeaa kohtaamista. Ei tietenkään. Tuo vaan sitä mahdollisuutta nähdä useammin vaikka vain toisin keinoin kun päivät ja se ihmisteen arki kuitenkin kuljettavat ihmisiä mukanaan. 

 Nyt elettiin kuitenkin tässä hetkessä. Striimaukset oli käynnissä. Niitä tehtiin ahkerasti ympäri maan. Ja jokainen sai laittaa omansa tulemaan. Kohdistaa sen jollekin ihmiselle. Oli kuin aika ja entisaika olisivat eräällä tavalla kohdanneet niin, että nykyajassa kaikki tehtiin vaan toisella tapaa. Toivottuja tervehdyksiä ja musiikkiakin, kaikkea mahdollista noiden Joulukalenteristriimauksien avulla, kesken toivotettiin ihmisille. Oli järjestetty valtakunnallinen tapahtuma. Niin päätyisikö kampanja televisioitavaksi jokavuotiseksi tempaukseksi, niin sen aika näyttäisi, nyt voi olla, että se päätyi tietylle somekanaville sivuille elämään. Vaikka vain niiden läheisten, tietyn piirin aloittamana, mutta josta ehkä kasvoi sitten jo alussa jotain suurempaa mitä nämä ikinä olivat siitä tempauksesta meinanneet ikinä saada aikaiseksi. No, tässä ajassa tarvittiin läheisyyttä. Ja sitä annettiin. Keinoilla, jotka oli mahdollisia. Jokainen sai tehdä niin monta kuin halusi. Puff. Nyt ilmestyi tytön näytölle, jota tämä tuijotti  tämän kummin ja mummon Tip- Tap tonttujen jouluyö - lauluesitys. Kyseessä taisi olla oliko joku Facebook - sivu vaiko se Youtube - kanavataltiointi. No, kumminkin joku näistä. Kaikki nämä naisen elämään kuuluvat ihmiset olivat lähteneet mukaan täysillä. Nyt tehtäisiin ja pidettäisiin hauskaa. Joulua jo marraskuun puolella luoden kohta sen joulukuun koittaessa, jolloin laskenta jouluun alkaisi. Se joulukalenterimainen. Joululla on lupa tulla saapua aina koteihin. Jouluun on vain enää 30 yötä. 

  Joulukalenteribingo. Niin, nyt bingoiltaisiin. Ihmiset bingoajat istuivat tällä kertaa katsomossa. Todella suuressa näyttämötilassa sellaisessa ja paikalla sai olla 20 henkilöä kerralla. Yksi näistä oli bingoa pyörittävä, sitä bingopallojakin pyörittävä jouluhenkinen ihminen pöytänsä äärellä lavalla. Kun joku sai raaputustensa avulla bingosuoran eli jonkun 24 - numerosta, tapahtui aina jotain. Ensinnäkin ihminen painoi äänimerkkinappulaa, josta tiedettiin bingon taas osuneen kohdalleen. Suurella taustakankaalla tietynlaisena kuvaelmana, joulunodotukseen liittyvänä tuli aina joku tempaus jostain päin kuvattuna esiin. Se saattoi olla mitä vaan ja mistä päin vaan maailmaakin. Ammattilaiset näyttelijät olivat kuvanneet jotain jouluun liittyvää, mutta jokaisessa otoksessa piti olla komiikkaa ja huumoria mukana. Keveyttä kulkemiseen kulkusten kilahdellessa kaikuessa. Toki joukossa saattoi olla näitä aivan tavallistenkin ihmisten aikaansaannoksia. Kuten edellä kuvattua. Ja jatkua hieman pitempäänkin. Kuitenkin joulukuvaelmat näytökset jatkuivat, elämä, kaikesta huolimatta, kaikkialla maailmassa. 

  Ykkönen astui esiin. Karisti liikoja lumia harteiltaan. Katsoi taivaalle josta tipahteli lunta. Kohta pitäisi aloittaa joulutaiat taas oikein kunnolla. Tämä olento, joulutaruolento, kuului niihin 24 joulutaruolentoon, jotka eivät olleet tonttuja vaan ikään kuin vain henkiä, jotka varmistivat, että ihmiset löytäisivät joka vuosi jouluun tien. Sen lämpöön. Johonkin iloon. Jota tuo juhla oli luotu tuomaan ihmisille. Ykkösen tehtävänä oli herättää kakkonen kun sen aika oli ja niin edelleen. Kuitenkin tällä ykkösellä oli oikeus kömpiä esiin hieman etuajassa, jos siltä tuntui. Ennen joulukuun ensimmäistä päivää. Lappi oli seutu, missä nämä jouluhenget majailivat, jos sitä noin voisi kuvaella. Olivathan nämä näkymättömiä. Joulumaan avulla syntyneitä vuosia ja vuosia sitten. Vuosisatoja sitten. Olivat kuuluneet ihmisten elämään jo kauan. Olivat vaikuttaneet kaikkialla maailmalla. He pystyivät siirtymään paikasta toiseen sekunneissa. Lapista vaikka Australiaan. Niin he olivat ylpeitä työstään. Tämä joulunhenki valkoisine pitkine partoineen josta osa oli letitetty pienille leteille. Niin tämä halusi olla hieman ikään kuin ajassaan elävä henki. Olla aikaansa istuva. No lentävä liitävä oli kyllä ennemminkin oikea ilmaus. Mutta jokainen tietää sen tunteen kun näkee maailman muuttuvan eikä halua itse jämähtävän paikalleen. Vaikka ei siinäkään mitään pahaa ole. No, nuo letit olivat parran osalta aika rouheat. Ylettyivät tällä hengellä jo vyötäisille. Hiukset sen sijaan hulmusivat vapaina niiltä osin miltä pystyivät päähineen alta pilkottavina. Päähine oli lämmintä huopaa muistuttava, kerroksellinen kuin lumen erivärisävyt päälleen saanut, silloin kun kiteisiin osuu erilaisia valoja. Kuin kokonaan kimalteleva spektriluomus. Ihmisen silmä näki saattoi erottaa joskus nämä kulkijat ehkä näin. Jos nämä hidastivat kulkuaan todella, sinne etanan vauhtiin. Tai luulivat sitä lumeksi. Lumisateeksi. Tai sateen, vesisateen taiaksi. Tai joksikin valonheijasteeksi jostain. No, jännä ilmestys kuitenkin. Ilmestys oli näitä kurottavia pitkähköjä haaroittuvia luiskamaisia samaa kuviota kuin lumenkiteessäkin toisaalta toistuvia, täysin täynnä. Kuin jokin jostain lumisateesta olisi luotu tämä taideteos. Siltä se tuntui varmasti tästä Joulunhenki Ykkösestä itsestäänkin. Hän kantoi ylpeydellä tuota niin sanottua työhönsä kuuluvaa asua. Kukapa ei haluaisi kantaa kuin yhtä luonnon kauneuteen liittyvää osa- aluetta harteillaan. Niin ja työn laatukin. Tämä tiesi olevansa yksi oikeutetuista. Yksi kirjaimellisesti. Numero Yksi. Mitä sitten tapahtuukaan. Siitä tuonnempana. Joulu lähestyy koko ajan. 

 110. 

  Suuri joukko pieniä leipurinapulaisia, lapsia, tässä tapauksessa leipurivastaavia eli niitä pomoja, jotka määräävät oli valtavan leipomon tiloissa ja katsoivat kun vanhemmat leipurit, eli aikuiset tekivät mitä he käskivät. Maassamme vietettiin lapsenoikeuksien päivää, joka nyt kuului virallisiin maan liputuspäiviin. Juhlaa vietettiin lasten kunniaksi oikein kunnolla. Normaalisti valkoiset leipurin takit eivät olleet nyt valkoisia. Oli vaikka minkälaista versiota nyt tuossa vaatetuksessa. Mitään irrallista tai helposti irtoavaa rekvisiittaa niissä ei kuitenkaan sallittu, muuten niissä oli hulluteltu. Oli Petteri Poro asua. Mitä. Heräsi heti kysymys katsojan mielessä kun katseli tätä joukkiota, jotka hääräilivät leipomustensa äärellä. Oli jollain lailla kuin olisi astunut jonnekin Korvatunturilla sijaitsevaan kuumuutta, lämpöä ja sitä ihanaa leivonnaisten tuoksua valtoimenaan leijailevaan joululeipomusten pyhättöön. Todella massiiviset kookkaat taikinakulhot olivat täynnä piparkakkutaikinaa, karkkitankoainesta, vaikka ja vallan mitä. Kaikkea mahdollista joululeipomuksiin kuuluvia ainesosia. Karkkitanko, niin tarina kertoo että Kölnin tuomiokirkon kuoronjohtaja valmistutti karkkitankoja vuonna 1670, jotta kirkkoon saapuvat lapset imisivät niitä ja olisivat hiljaa. No, nyt aika oli toinen. Lapsilla oli ohjakset tässä juhlassa. Nyt jopa laulettiin työn ohessa. Aikuisleipurit lauloivat lasten kunniaksi laulua, Lasten maailma, josta on kaksi laulua samansisältöistä laulua, nyt he laulavat tämän toisen ja molemmissa voi käyttää vinkeästi kuin lasten oikeuksien juhlan kunniaksi, samaa sävelmää laulaessaan: 

Tuo maisema. Joka on saanut. Hennon lumipeitteen ylleen.*

On kuin lapset. Maailman. Jotka tarvitsee rakkautta suojakseen.*

Vaik väliaikainen. Saattaa olla. Talvimaisema tää.*

Lapset tarvitsee. Meitä aikuisia. Elämässään koko ajan.*

Me saamme heiltä. Valoa. Jonka loistoa. Voimme yhdessä vaalia.*

Me saamme. Olla opastajia. Suunnannäyttäjiä. Voimakkaita rakkautta ammentavia.*

Tiellä jota he. Alkavat kulkea. Tarvitaan ain uskoa. Ja toivoa.*

Tuota vahvuutta. Sen juuria. Rakkauden sanomaa. Maailma hän ain janoaa.*

On se se jokin. Joka tuo sen. Onnellisuuden. Kipinän eloon. Jaksamisen.*

Kun maailma. Näitä lapsia. Joskus matkallaan. Kuten kaikkia meitä täällä koettelee.*

Rakkaus ja ihmisyys. On avain parempaan. Tulevaisuuteen. Jonka heille pohjustamme.*

Rakkaus ja läheisyys. Auttaa kulkemaan. Katsomaan huomiseen. Haaveita unelmia jokainen tarvitsee. 

Rakkaus ja kärsivällisyys. Sen avulla pystymme luomaan. Tien heille ain kauneuteen. Vaik tällaiseen talvimaisemaan.

Rakkaus ja ihmisyys. On avain parempaan. Tulevaisuuteen. Jonka heille pohjustamme.*

Rakkaus ja läheisyys. Auttaa kulkemaan. Katsomaan huomiseen. Haaveita unelmia jokainen tarvitsee. 

Rakkaus ja kärsivällisyys. Sen avulla pystymme luomaan. Tien heille ain kauneuteen. Vaik tällaiseen talvimaisemaan.

©Kirsi - Marja Vahter

Tää maisema. Joka on saanut. Lumipeitteen ylleen.*

On kuin lapset. Tään maailman. Jotka tarvitsevat suojaa rakkauden.*

He tuovat valoa. Mukanaan. Meidän pitää vaalia sen voimaa.*

He kaipaavat toivoa. Hyvyyttä maailmaan. Ja meidän pitää luoda sitä heille alinomaa.*

On heillä oikeus. Lapsuuteen. On heillä oikeus. Tulevaisuuteen.*

On heillä oikeus. Turvallisuuteen. On heillä oikeus. Rakkauteen.*

Lämpö rakkauden. Heille siltaa. Rakentaa.*

Antaa ilon. Sydämen valtaa. Kasvattaa.*

Ojentakaamme. Sitä ain. Tuota lahjaa heille.*

Annamme. Valmiuden. Onnellisuutta matkalle maailmalle.*

On heillä oikeus. Tulla hyväksytyksi. On heillä oikeus. Tulla rakastetuksi.*

On heillä oikeus. Unelmoida tehdä haaveet todeksi. On heillä oikeus. Nähdä kokea maailma kauniiksi.*

Tää maisema. Joka on saanut. Lumipeitteen ylleen.*

On kuin lapset. Tään maailman. Jotka tarvitsevat suojaa rakkauden.*

He tuovat valoa. Mukanaan. Meidän pitää vaalia sen voimaa.*

He kaipaavat toivoa. Hyvyyttä maailmaan. Ja meidän pitää luoda sitä heille alinomaa.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Piparkakkuja tehtiin vaikka millä tavalla. Oli kuin jotkin pienet satuhahmot olisivat pomppineet astelleet jaloissaan muottien ollen tai käsiä käytellen, näiden aikuisleipureiden kaulimien taikinoiden päällä, taikoneet näitä pipareita jos jonkinmoisia muotoisia, jotka matkasivat sitten uuniin paistumaan, tullakseen vielä koristelluiksi jäähdyttyään. Niin, samalla kun tuossa paikassa valmistauduttiin lastenoikeuksien päivään ja oikeastaan vietettiin jo sitä näin, lapset huomioiden niin valmistauduttiin joulunavajaisjuhlaan. Kaikki alkoi olla loppumetreillä. Osa leipomuksista virtasi niistä ilmestyi vain kuin tyhjästä täysine ihanine herkuttelupöytineen kansainvälisten lasten oikeuksienkin juhlaan. Ihmiset eivät tajunneet tuota taianomaisuutta, elivät vain sitä. Niin, nuo touhuilevat leipurit seuraavana päivänä olisivat noine ihanaisine leipomuksineen mukana joulunavajaisissa myös, joita vietettiin siellä täällä kaupungeissa. Miten tuo kaikki oli mahdollista. Niin oli kuin maailma olisi pysähtynyt lasten kunniaksi kokonaan. Tai maailma pyöri, ne arkirutiinit kaikki samalla tapaa, viikonlopputöidenkin osalta, mutta osa näistä Korvatunturille salaa suuntaavista lapsista ja aikuisista vain kuin katosi, taiottuna tuonne leipomolle ja sieltä taas joulunavaus juhlaankin. Näitä leipomuksia kaikkia karkkitankoista lähtien jaettiin kulkueessa kulkevan pöydän päältä erilaisten korien avustuksella ihmisille. Jokainen sai ottaa siitä mitä halusi. Joulumieltä haluttiin saada aikaiseksi ihmisille myös näin. Upeita erilaisia piparkakkutaideteoksia päätyi näin ihmisten syötäviksi. Oli vaikka minkälaisia Muumeja, muita piirroshahmoja, punatulkkuja, tähtiä, enkeleitä, kaikkea mahdollisia muotteja oli käytetty, joita nämä aikuisleipurit olivat valmistelleet etukäteen varta vasten. Tuo kulkue oli sinänsä näky. Oli pulleita kimaltelevia välkehtiviä hahmoja kuin joulukuusen koristeet olisivat karanneet joulukoristeiden säilytyspaikoista ja halunneet tulla nähdyksi etukäteen. Siltä se näytti. Oli niitä enkeleitä joukossa. Oli pyöreää palloa, nyt kädet ja jalat omaavina, hullunkurisena näkynä hiukan. Kuusen kävyn muotoisia ja jopa yksi isompi tähti näkyi joukossa. Sitten oli kuin suuri joukko piparkakkuja oli noussut koristeltuina koreistaan tosin nyt valtavina ihmisversioina. Oli lapsia ja aikuisia heissä. Ja kirjo, muodot olivat yhtä hauskoja mitä tuolla salaisella Korvatunturin leipomolla oli taikinasta tehty. Kuin syötäviä. Hetkinen, ne näyttivät niin aidoilta. Ei kai vaan. Kyllä osa heidän asustaan oli todellakin oikeaa piparkakkutaikinaa, josta pystyi murtamaan palasen itselleen jos uskalsi. Jotkut joulukulkuetta seuraamaan tulleet lapset sen tekivätkin. Sitten oli tätä perinteikästä joulupukki ja tonttuseurue kulkuetta. Niin Petteri Punakuono oli oikeasti nyt muiden porojen kanssa vetämässä tuota hiukan eriskummalliselta vaikuttavaa pyörillä kulkevaa kaksiosaista valtaisen kookasta kuin taas piparkakkuista, mutta niin herkullisilla lisukkeilla, näitä karkkitankojakin sisältävänä kulkuvälineenä penkkeineen mallaavaa rakennelmaa. Hetkinen. Niin pyörillä kulkeva piparkakkutalo taisi olla kyseessä. Ja perässään tällä oli kuin perävaunutarjotin täynnä näitä herkkukoreja, joita ihmiset saattoivat vain ottaa itselleen. Näin joulun avajaisia vietettiin joululaulujen kera. Hyviä joulunalusaikoja teille kaikille. Joulukuun yö- laulua, 14.12.2017, muun muassa laulettiin:

Joulukuun yö. Tähtein vyö. Tiemme viitoittaa.*

Joulukuun yö. Arkinen päiväin työ. Taakse pian jäädä saa.*

On joulu. On joulu. Joulumaahan. Se meitä kuljettaa.*

On joulu. On joulu. Joulumaahan. Joka sydämemme rauhoittaa.*

Joulun taian. Tunnelman alla. Joulu taivaan. Tään maan kamaralla.*

Tavoitamme sen. Joulun juhlan. Jalomielisen.*

Otamme sydämiimme sen. Joulun lahjan. Valovoimaisen.*

On joulu. On joulu. Joulumaa.*

On joulu. On joulu. Joka jokaista muistaa.*

Siel niin rikas kuin köyhä. Joulun tunnon saa. Siel mieli ihmisten nöyrä. Joulun rikkauden omakseen saa.*

On joulu. Hyväntahdon. On joulu. Välittämisen.*

On joulu. Valon. On joulu. Ihmisen.*

On joulu. On joulu. Joulumaa.*

On joulu. On joulu. Joka näin jokaista muistaa.*

On joulu. Hyväntahdon. On joulu. Välittämisen.*

On joulu. Valon. On joulu. Ihmisen.*

On joulu. On joulu. Joulumaa.*

©Kirsi - Marja Vahter

 109.

   Hahmot hiukset pystyssä, jotain kiiltävää niissä, heilahtelevaa liikehtivät. Kasvot ovat saaneet saman väriskaalan itselleen kuin hiuksetkin. Vihreää eri sävyissä. Huulilla oli kuin tuota timanttista kiiltoa hiuksista, lasimaista, kyynelmäistä. Sateenomaista. Samoin silmäluomissa. Käsivarret, niiltä osin miltä olivat paljaat myös vehreyttä vihreää jotain hyvää sanomaa kuin kesästä vielä tähän kylmään hetkeen tuovina liikkuivat ojentuivat koukistuivat etsivät tuulessa kuin omaa paikkaansa tilaansa koko ajan näiden hahmojen kautta. Hahmot olivat edustivat jotain hyvää. Sellaista aina mikä suo lohtua ihmisille. Luontoa. Metsää. Metsän hengettäret henget olivat kömpineet ihmisten ilmoille. Lähteneet yön hämyn turvin kuin liikkeelle ja aamun koitteessa päättäneet ilmestyä ihmisille. Houkutella heitä kanssaan metsään. Sen suojaan turvaan. Halaamaan vaikka kesken päivän tai viimeistään sitten päivän päätteeksi illalla puita kotipihallaan, lenkkipolun varrella tai missä vaan vaikka siihen nyt sitten tulikaan mahdollisuus. Tuleva talvi oli jo riisunut lehtipuut lehdistään, mutta puissa voima säilyi läpi vuoden. Tämä halauksen kohde ei karkaa eikä katoa keneltäkään. Ja sitä on lupa halata aina. Marraskuussa. Talvella keväällä kesällä syksyllä. Aina. Hahmoilla on päällään kuin jotenkin puun kuorta muistuttavaa niin männyn kaarnaa kuin koivun tai kuusen kuorta muistuttavaa kerrosta asuissaan. Jalkaosuuksissa oli nähtävissä juuriston kasvua ja käsivarsista lähtevinä sekä olkapäiltä oksiston kasvua. Näytti aivan lämpöisiltä ihmisistä. Erilaisuutta oli osin hahmoissa ja osin niin sitä samaa. Puista meininkiä. Vai puusto meininkiä. Henkien hengettärien kautta. Kun osuivat paikalle alkoivat laulamaan. Kokoontuivat yhdeksi metsäksi soivaksi laulavaksikin nyt vaikka keskelle kaupunkia ulkosalla, kasvuvälein. Tai koulujen pihalle välitunnin aikaan, tarpeeksi kauas kuitenkin jääden ja nämä, kun lapset olivat jo palanneet luokkiin lauloivat oman esityksensä, joka kuului koulun luokan kaiuttimista. Tai ilmestyivät mainostauolla yhtäkkiä mainosten sijaan televisioruudulle jokaisen kotiin. Metsältä meille marraskuussa. Mene metsään- show. 

  Sateen ropina yössä, kimmeltävät pisarat kuin tähdet timanttiset saavat aikaan jotain. Muistikuvia kaikenlaisia. Sade aiheisia lauluja on tullut tehtyä monenlaisia. Kuin ehtymätöntä sateen virtaa on varmasti monellekin sanojentaivuttelijalle. 

  Sateeseen- laulu, 28.10.2017, alun perin marraskuu sanan kohdalla oli lokakuu sekä kertosäkeet aluilla On kaipuu siis ja On kaipuu on jätetty pois Se sydämis soi - säkeiden päältä, koska toistoa oli mielestäni liikaa, joten laulu kuuluu uudessa muodossaan tältä:

Sateeseen. Päivään alkavaan.*

Surutta ihminen menee. Vaikka tietää sen. Eilisen taakse jättäneen.*

Ei eloa ihmisen. Ei kaipuuta eiliseen. Ain ymmärtää voi.*

Huomiseen. Päivään nousevaan.*

Usko rinnassa etenee. Kuulee jo kutsun sen. Käy se sisään sydämeen.*

On tää ihmisen. Tottumusta tunteeseen. Joka rinnassa ain soi.*

On kaipuu siis. Osa ihmiselämää. On kaipuu. Jotain joka ain. Menneen herättää.*

On kaipuu. Odotusta tulevaa. On kaipuu. Jotain. Tunnetta raastavaa.*

Se sydämis soi. Siellä karkeloi. Ja hyvin voi.*

Se sydämis soi. Siellä karkeloi. Ja suureks kasvaa voi.*

On marraskuu. Ihmiselämää. On marraskuu. Joka ain menneen herättää.*

On marraskuu. Odotusta tulevaa. On marraskuu. Tunnetta raastavaa.*

Se sydämis soi. Siellä karkeloi. Ja hyvin voi.*

Se sydämis soi. Siellä karkeloi. Ja suureks kasvaa voi.*

Sateeseen. Marraskuus. Ihminen menee.*

©Kirsi - Marja Vahter

 Aurinko on synonyymi laulussa paremmalle päivällemme, hetkellemme, tulevaisuudellemme. Aurinkoon- laulu, 10.11.2017, toisenlaisessa muodossa mikä oli alkuperäinen: 

Aurinkoon. Me matkaa tehdään. Aurinkoon. Ja päivään toisenlaiseen.*

Ei kukaan voi. Meit pysäyttää. Niin kauan kuin. Askeleemme kertoo noin.*

Tuo pilkahdus. Joka taivaan valaisee. On kosketus. Joka sydämet aukaisee.*

Tunteisiin. Se tiensä käy. Sisuksiin jäseniin. Ei silloin murheet päälle näy.*

Aurinkoon. Me matkaa tehdään. Aurinkoon. Ja päivään toisenlaiseen.*

Ei kukaan voi. Meit pysäyttää. Niin kauan kuin. Askeleemme kertoo noin.*

Täss marraskuus. Valo ilo tuo ratkaisee. Kaamokseen purjehdus. Tietä kun halkaisee.*

Pimeisiin. Hetkiimmekin tunne sisään käy. Iltoihin sinisiin hämyisiin. Vaik ei aurinkoa silloin näy.*

Aurinkoon. Me matkaa tehdään. Aurinkoon. Ja päivään toisenlaiseen.*

Ei kukaan voi. Meit pysäyttää. Niin kauan kuin. Askeleemme kertoo noin.*

Aurinkoon. Me matkaa tehdään. Aurinkoon. Ja päivään toisenlaiseen.*

Ei kukaan voi. Meit pysäyttää. Niin kauan kuin. Askeleemme kertoo noin.*

Tuo pilkahdus. Joka taivaan valaisee. On kosketus. Joka sydämet aukaisee.*

Tunteisiin. Se tiensä käy. Sisuksiin jäseniin. Ei silloin murheet päälle näy.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Perjantaina pitäisi pakastua. Pakkaspäivä perjantaille. Päiväs marraskuun - laulu, 12.11.2017:

Mä mitä. Haluaisin sanoa. Täs päiväs marraskuun.*

Jos on. Eiliseen nähden. Kylmempää. Varmaan taas pakastuu.*

On sitä. Että ilman tätä janoa elämän. Ihminen täss hetkes marraskuun.*

Vailla on. Kipinää hengen. Syvempää. Ja kuin kukka loppukesän lakastuu.*

Ei elämän. Merkitystä saa. Siis kadottaa.*

Ääntä sydämen. Jos kuunnella osaa. Niin helpottaa.*

Älä anna päivän synkän. Liian valottomaks kasvaa. Äläkä sen mieltäs rasittaa.*

Löydät tien sydämen. Joka mieles enemmän avaa. Ja päiväs ain voimal uudistaa.*

Ota päivä tää. Siis marraskuun. Lähelles sun.*

Anna ilon hetkesi yllättää. Päiväs marraskuun. Löytää sun.*

Anna suuntasi kääntää. Ja hymyyn suun. Elää hetkes sun.*

Ota päivä tää. Siis marraskuun. Lähelles sun.*

Kuuntele ääntä. Askeleitas tään kuun. On ne sydämes sun.*

Anna ilon itsesi yllättää. Päiväs marraskuun. Löytää sun.*

Anna suuntasi kääntää. Ja hymyyn suun. Elää hetkes sun.*

©Kirsi - Marja Vahter

 108.

  Aivan kuin ilma olisi täyttynyt jostain ihanista kuplista supinoista. Puhekuplista. Sekä valtavista isoista saippuakuplista. Aamuyöllä. Niin ne taisivat konkreettisesti vilahdella leijailla hetken ilmassa tanssijoiden ympärillä, jotka keskittyneesti yrittivät tehdä vaikutusta vakavasti otettavasta näytöksestä. Naisen serkku, se nauruhermot ilakoimaan saava, kaikki tietää hänet suvussa, oli pukeutunut frakkiin hiukset Suave - hiusrasvalla taakse vedettynä ja kulmakarvatkin oikein kunnolla ehostettuna, vei tanssitettavaansa antaumuksella. Hiusrasvasta lennähteli pieniä ihania pisaroita sinne tänne, jopa naisen päälle jota tämä tanssitti, niin ja mukavasti toi ne vanhat hyvät ajat mieleen. Oliko kyseessä tanko vaiko valassi. Noin niin kuin "helepommin, mualaisittain" lausuttuna. Niin sitä sai hetken, mutta vain hetken katsoja miettiä. Nämä tanssivat eräänlaisen sukukokoontumisen kunniaksi laulua, Vuodet vierii, joka korostaa sitä ihmisten läheisten suvun voimaa ja yhteishenkeä, niin niinä vaikeina aikoina etenkin. Naisen sukuun kuului monta vahvaa naista ja sanotaanko herkkää hersyvää nauravaa iloista henkilöä noin yleensäkin. Niin niitä miehiäkin. Bassoäänet niin ne on sitä syvintä herkkua elämässä rytmin varmistajia, kuin rummuttajia. Pidä toi, luovu jo tuosta. Niin ne tahtibiitit tipahtelivat tielle sitä mukaa kun täällä jammailtiin menemään eteenpäin. Silti tuo, koko kirjo pysyi askelissamme sinne viimeiseen tahtiin asti. Tämä tanssiakin sisältävä juhla pidettiin niiden haamujenkin kera. Niin, no ajankohta nyt oli sitten tulevaisuudessa, mutta kaiketi se jotenkin näin menisi. Naisen äiti hihitteli taas muiden menehtyneiden lähisukulaisten kera pidoissa. Naisen sisko, isä, ukki, kaikki ne tututkin, ei sukuun kuuluvatkin, olivat tulleet pippaloihin. Kuokkimaan. Kuinkas muuten. Siellä niissä biiteissä vilahtelivat kuin varkain ihmisten antautuessa menoon. Ja välillä äänekkäämmin halusivat ilmoittaa läsnäolostaan. Näissä pippaloissa siis väkeä riitti. Toisaalta osa varmaan laitettiin näiden syyksi siitä mitä tapahtui illan aikana kun omaa syyllisyyttä ei haluttu myöntää. Niin se Helvi sieltä Siimeksen naapurista, oli aivan kuin tämä olisi jossain vaiheessa alussa lausahtanut taas sanat: - Herran haltuun. Haamun huolehtivaa huokailua, ilkikurisine äänenpainoineen tällä kertaa. Tässä kokoontumisessa pukukoodina oli niin tuosta frakki / iltapuku määreestä sinne normi puku koodiin nuo vaateet. Niin seassa kun oli sitä vanhempaa sorttia, vanhaa kansaa, jolla löytyi ne hyvät vuosia juhlaan kuin juhlaan hyvin menneet puvut sekä mekot. Lapsilla näkyi todella myös ihania kokonaisuuksia puvuissa. Vallan timanttista panostusta. Kuin illan tähdiksi valmistuivat. Niin jokaisella oli se oma paikkansa ja hetkensä tässä kohtaamisessa. Sydämellä suunnitellussa. Kaikki olivat halunneet luoda myös jotain omaa tapaamiseen. Se oli sitä yhteishengen vahvuutta. Ja ketään ei sivuutettu kaikille luotiin mahdollisuus saapua paikalle. Siellä nuorempi kasti opetti vanhempaa tekemään jopa näitä Tik Tok - mobiilisovellukseen pätkiä jossain vaiheessa kun jokin asia oli saanut menon vaihtumaan vallattomampaan suuntaan. Lapset eivät tienneet oikein syytä siihen. Ilo vahva voimaannuttava tekijä sai ihmiset hurjiksi. Hurmaannuttavaa huumoria hermoon ideat kilvan kipunoivat. Tuolijumppa tai no tanssi tässä tapauksessa toteutettiin maskuliinisten hyvässä iässä olevien miesten avustuksella vanhemmille naisille niin, että nämä katselivat vain kun tekivät eri liikeitä tuoleillaan huumorinpilke silmäkulmassa kuinka nämä uroot urheat näyttivät samalla rytmitajuansa heittäytyen milloin milläkin lailla tuolien edessä tai läheisyydessä musiikin tempoa seuraillen. Kun naiset ojensivat kädet kohti kattoa. Miehet veivasivat kiemurtelivat paikoillaan kädet ylhäällä nyrkkinä toisiinsa kietoutuneena. Kun naiset ojentelivat jalkojaan koukusta suoraksi miehet pistivät Can Can - tanssiksi naisten edessä. Kyllä vain jokaisen kunnon mukaan mentiin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla - vai mites se oli, mentiin ja nautittiin. Kun kädet heilahtelivat naisilla sivuille niin miehet joutuivatkin pistämään irlantilaistanssiksi, jossa tanssittiin paikoillaan jalkojen tehdessä päätyön. Se jos mikä oli jollain lailla oikein antoista kaikille osapuolille tilassa. Tässä eräällä tavalla niin kädet ja jalat olivat vallan sikin sokin. Niin tempauksia tehtiin. Mitä vaan keksittiin. Se millä lailla osapuolten suoritukset menivät niihin hyviin ammattilaisten suorituksiin verrattuna sillä ei ollut niin ei sitten mitään väliä. Hihittämiselle hohottamiselle, hervottomuudelle. Se löysi paikkansa. Oli esityksessä sitten mistä vaan kyse. Vaikka runon lausunnasta tai vaikka sen laululyriikan. Esittää voi monella tapaa. Ja kun esityksen vielä silmillään näkee, niin siitä jää se suuri kuva jokaisen kovalevylle ikuisiksi ajoiksi pyörimään. Onko se siunaus vai jotain muuta. No, komiikkaa varmasti sisällään pitävä muisto. 

Vuodet vierii- laulu, 8.11.2017:

Vuodet vierii. Mitä meistä tänne jää. Aika eteenpäin kiirii. On se ihmiselämää.*

On lapsuus. On nuoruus. Aikuisuus. Ja lähellä ihmiset jotka välittää.*

Marraskuus. Täs päiväs. Kosteus lämpö esiin väräjää.. Pimeys valon selättää.*

Usko siihen. Ett ihmiset elämäs nuo. Ei sua hylkää. Rinnassas heläjää.*

On tunne tuo aitoo. Se kantaa sua hioo. Ihmistä meidät huomiseen.*

On verisukuisuus. On uskollisuus. Vastuullisuus. Sydämis läheisten jotka ymmärtää.*

Marraskuus. Täss päiväs. Joss pilvet takaa hämärää. Joss aika tää ei kulkijaa hämää.*

Toivoa tiehen. Se sulle kaikille tuo. Elämää paremmin siks sietää. Hyviä hetkiä eloon se tietää.*

On tuo tunne aitoo. Se kantaa sua hioo. Ihmistä meidät huomiseen.*

Se kantaa. Ihmistä meidät huomiseen.*

Kantaa meidät huomiseen.*

Huomiseen.*

©Kirsi - Marja Vahter

Tapahtumassa kuultiin erilaisia lauluja, esitettyinäkin rohkeasti oman suvun kesken milloin kenenkin esittämänä, myös laulu, Ilta ja taivas tuo, 28.11.2017:

Ilta ja taivas tuo. Sateineen. Kaipuun sisimpään luo. Luo sydämeen.*

On paljon asioita. Mitä ihminen ei päivässään. Saa tavoita.*

On tunteita kaipuuta. Jotka iltaan hämärään. Kipuna elosta esiin kumpuaa.*

Tää mitä maailma luo. Erilaisine ajanjaksoineen. Se kaipuuta rintaan enemmän vaan tuo. Tuo meidän sydämeen.*

Ajan rasitteita. Joita kantaa elämässään. Ne tuntuu joskus taakalta.*

Ei niit ilmankaan voi olla olematta. Ne kuuluu ihmiselämään. Tuo ne mukanaan myös onnen tunteita.*

Onnen tunteita. Onnen tunteita. Tarvitaan me sydämeen.*

Ilon hetkiä. Täysiä tunteita. Päiväämme elämään.*

Onnen tunteita. Onnen tunteita. Tarvitaan me sydämeen.*

Kaipuun hetkiä. Illan hämärään. Meidän sydämeen.*

Onnen tunteita. Onnen tunteita. Tarvitaan me sydämeen.*

Ilon hetkiä. Täysiä tunteita. Päivämme elämään.*

Onnen tunteita. Ilon hetkiä. Elämäämme sydämeen:*

©Kirsi - Marja Vahter

  Hauskuutta ihmiset kaipasivat aina ja sitä ilottelua etenkin näinä aikoina. Piruilu mielessä, niin olisiko ollut tämä pelkästään tätä, naiseenkin oli kohdistunut lähiaikoina kaikenlaisia hyökkäyksiä. Niitä somenkin puolelta tulleita. Kolme eri rooliin kuin rooliin ilmeisesti pyrkivää valefacebook - profiili lähestymistä. Ota minut. Ota minut. Jotta pääsen sisään elämääsi. Niin ja yhtä näistä edusti tämä naisen serkku. No, roolisuorituksesi on mainittu. Rooli muuten meni ohi suun. Olisiko tuo jo ylisuorittamista. Onko sinulla lähtenyt lapasesta niin sanotusti. Jäänyt tilanne päälle. Niin, onko jollain todella tarve saada kiusattua naista kunnolla. Niin ja toisten tunnettujenkin ihmisten kustannuksella vielä. Onko joidenkuiden iskujen takana, jopa tarkoitus saada nainen tiedätte kyllä, siihen pahimpaan jamaan tässä elämänmenon tilanteessa. Eli sairastumaan koronaan. Nainen ei voi käyttää kasvomaskia, joten se tuo helppoutta tuohon asiaan kummasti lisää. No niin tai näin. Hauskaa voi pitää ja komiikkaa saa luoda, kunhan se ei mene tahalliseksi haitan aiheuttamiseksi. Mutta, on päättynyt kuitenkin yrittää käyttää kasvomaskia vaikka se hankalottaisi hengittämistä ja toisi mahdollisia sydänperäisiä oirehtimisia jälkikäteen. Naisella oikeastaan hiukset olivat olleet pystyssä, taas kerran, erään näihin naiseen kohdistuneen tempauksen johdosta. Kirjoitettavasta tarinasta voi olla vaikea joskus erottaa asioita, jotka on täysin tosia ja ne tahot, jotka tietää ne todeksi saattavat hyödyntää näitä asioita, jopa näiden toisten ihmisten kustannuksella. Sivullinenkin voi siis päätyä hienosti päämääränsä. Mihin sitten tähtääkään. 

 Nainen oli katsonut edellisyönä elokuvan, Teräsleidit, ohjaajana Pamela Tola, päärooleissa naisen mielinäyttelijöistä mainittakoon Seela Sella. Leffaan laulun, Sisko hei, oli tehnyt Maija Vilkkumaa. Elokuva niin kuin joidenkuiden läheisten lähestyminen naista tässä hiljaisessa hetkessään jotenkin toi mukanaan vahvasti esiin naisten elämää. Läheisten toisilleen. Vanhojen naisten elämänkulmaa silloinkin kun jotain muutoksia väistämättömiä alkaa tapahtumaan siinä normaalissa arjessa. Niin ja nainen oli käynyt välillä irrottelemassa äitinsä kanssa kunnolla. Naisen äiti sanoi tyttärelleen kun otti tämän käsikynkkään: - Nyt lähdetään humputtelemaan. Ja jos voimia olisi ollut naisen äidillä enemmän vielä jäljellä, nuo hetket olisivat voineet olla muita kuin  Hesburgerissa käymisiä. No, tyttömäinen olo tuli noista hetkistä kaiketi molemmille. Harmaus unholaan.  "Huoli pois Kouvola, huomenna on harmaata koko maassa" oli ollut 14.11 ilmestyneen sanomalehden Hartwall mainoksessakin. Hetkelliset lumisemmat tuokiot mahdollisia. Ennustus oli kuultu televiisiosta ja toisaalta polvi, naisen, olisi voinut luoda tuon ennusteen.  Näkymän ilosta, jos ennuste käy toteen, polvikin unohtuu. Sukupolvet täällä, siinä suvussakin, ei koskaan. 

 107.

  Nuorempi nainen pellon laidalla istumassa oma mielitiettynsä vierellä oman veljensä sekä vanhempiensa kanssa Siimes - tilan pelloilla. Tämä samainen nainen, kaksi hoitolasta vieressään Riitta ja Kirsi - Marja, vanhassa diakuvassa Olympiavuonna 1952, 18-vuotiaana jossain Helsingin yksityisasunnosta otetussa kuvassa. Työpaikasta, josta palaili tämän miehen takia, johon oli ihastunut noihin maisemiin ja tuli ikuistetuksi tuohon peltomaisemavalokuvaankin, vuoden 1954 kuvaan myöhemmin elämän asettuessa jo oikeisiin uomiinsa. Niin, ei jäänyt Helsinkiin parturiksi vaikka siihenkin olisi ollut taitoja. Niin valokuvanomaisesti erilaiset otokset vilahtelevat erään, varmasti muidenkin tämän naisen läheisten mielessä, tänä kyseisenä päivänä. Tämän naisen tytär muistelee tässä hetkessään tätä ja oli kuin elokuvaa naisesta katsoisi edessään. Näkee paikkoja joissa yhdessä oltiin, näkee hetkiä ja tapahtumia. Hymyjä eleitä syviä. Halauksia itkun hetkiäkin yhteisiä. Niin ilosta koettuja kuin surustakin. Niin voimakkaat muistopalautumat eli tämän mielessä. Aivan kuin tämä nainen istuisi kiikkustuolissa ja vielä kertaalleen tokaisisi naiselle hymyillen: - Tämä on paras paikka istua. Kaikki ne rakkaudenosoitukset. Niin, ne ei katoa koskaan mihinkään vaan elää edelleen naisessa. Ovat muokanneet hänestä sen mikä hän on. Nainen oli laulanut laulua, Vanhuuteen. Kyyneleet olivat alkaneet virrata laulun myötä, mutta hän lauloi otoksia pariin otteeseen niin, että sai laulun sellaiseksi, jona kuvitteli vielä kertaalleen laulavansa tuolle naiselle, rakkaalle äidilleen. Vanhuuteen - laulu kuului siis näin, 8.11.2017:

Vanhuuteen. On päivät nää. Vieneet tään ihmisen.*

Vanhuuteen. Marraskuiset nää. Hauraan harmaahapsisen.*

On elo kuin. Kynttilänliekki. Joka lepattaa. Eikä koskaan sammua halua.*

Koska elämää rakastaa. Rakastaa.*

Vanhuuteen. Jossa elämän nälkää. On runsaasti edelleen.*

Vanhuuteen. Jossa yksinäisyyttä pelkää. Ja kaipaa läheisiä lähelleen.*

On tuo kaipaus. Kuin syntymänhetki. Jossa elämä valloittaa. Sydämen ja siin tilaa ottaa.*

Kaipaus sydämen valloittaa. Ja siin tilaa ottaa.*

Vanhuuteen. Tuonut on vuodet nää. Kantaneet läpi elämän.*

Vanhuuteen. Jossa ei luontoa nää. Niin paljon enää ympärillään.*

On niin paljon. Mitä tää kulunut retki. Vanhukselta veloittaa. Vaikka mieles edelleen olis paloa.*

Koska elämästä ei koskaan. Tarpeeksi saa.*

Vanhuuteen. On päivät nää. Vieneet tään ihmisen.*

Vanhuuteen. Marraskuiset nää. Hauraan harmaahapsisen.*

Hiljaa soljuen. Elämä häntä vie. Rakasta ihmistä tie vie. Elämä häntä vie.*

Hiljaa soljuen. Elämä häntä vie. Rakasta ihmistä tie vie. Elämä häntä vie.*

Vanhuuteen. Vuodet nää. On häntä vieneet.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Tuon nainen oli ollut niin valovoimainen, iloinen, hauska ja elämänmyönteinen sekä ennen kaikkea todella vahva ihminen. Joka näytti esimerkillään lapsilleenkin miten elämässä purjehditaan. Tyynellä tai siinä myrskynkin keskellä. Vaikeissa ajoissa. Ja pystyen elämässään vaikka mihin. Vaikka mihin. 

Vaik on ilta tuulinen - laulu, 9.11.2017:

Vaik on ilta tuulinen. Ja sateinen. On sydämein mun onnellinen.*

Siitä että hänet vielä nähdä saan. Siitä että hän on päällä maan.*

Ajankello tuo. Joka meille raksuttaa. Onnen hetkiä suo. Se kaiken muun täällä voittaa.*

On aika silloin ihmisen. On aika rakkaan läheisen.*

Päivä marraskuinen. Ja pilvinen. On hälle myös onnellinen. *

Siksi että läheisiään saa lähelleen. Siksi että tuo se ilon tunteen.*

Hymynsä hänen tuo. Ain niin meitä ilahduttaa. Aika tää vielä näin suo. Sanoa sanat ett häntä rakastaa.*

On aika ihmisen. On aika rakkaan läheisen.*

Vaik on ilta tuulinen. Ja sateinen. On sydämein mun onnellinen.*

Siitä että hänet vielä nähdä saan. Siitä että hän on päällä maan.*

Päivä marraskuinen. Ja pilvinen. On hälle myös näin onnellinen.*

Siksi että läheisiään saa lähelleen. Siksi että se tuo ilon tunteen.*

On aika ihmisen. On aika rakkaan läheisen.*

On aika onnen hetkien. On aika joskus muistojen kultaisten.*

On elon lahjaa se ett voi rakastaa.*

On aika ihmisen. On aika rakkaan läheisen.*

On aika onnen hetkien. On aika joskus muistojen kultaisten.*

On elon lahjaa se ett voi rakastaa.*

©Kirsi - Marja Vahter

 Tämä laulu oli kuin otos eräästä yhteisestä hetkestä hoivakodissa. Niin tärkeästä ihanasta hetkestä.

 Vuosien taa - laulu, 19.07.2018:

Vuosien taa. Kanssas palasin mä. Vuosien taa.*

Ol kaikki silloin. Niin toisenlaista. Maalaisseutua. Rauhan tyyssijaa idyllistä.*

Yhdessä menneitä. Muisteltiin. Ja niille niin hymyiltiin naurettiin.*

Ol kanssas tuo. Niin ihanaa. Ilo ja kaipaus. Sydämis aikoihin noihin palattiin.*

Oot ja vanhus. Ja elonpolkus loppu. Lähenee. *

Vuosi vuodelta. Oot muodostunut. Meille läheisilles. Yhä vaan tärkeämmäks.*

On katsees. Ollut avara. Ja sydämes kultainen.*

Sua jäämme. Sitten joskus kaipaamaan. Oothan ollut ihminen. Niin hyväsydäminen.*

Suven helteet. Paahtavat. Nostavat huolen pintaan.*

On niin monia. Vanhuksia lapsia heikompia. Jotka huolenpitoa tarvitsee. Ja apua huomiota jonkun.*

Sydämes avaa. Sydämes heille sä. Ain näin avaa.*

On helteiset päivät. Suven ihania. Mutta kuumuudessa. Tukeamme taipaleelle kaivataan.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Niin. Se Siimes - laulu on tosiaan tehty noista rakkaista maisemista. Se kertoo jo paljon. Kuinka vahvasti tämä naisen äiti ja tämän isä loivat kuin vahingossa, kuitenkin hienosti mahdollistaen, mahtavia ikimuistettavia hetkiä todellisissa maalaismaisemissa omille lapsilleen. Myös Kausalan ajan, pienen kyläpahaisen muistoissa piipahdeltiin ja hiukan tuoreemmissakin, Valkealan ja Kouvolan. Kiitokset teille, äiti ja isä. Matkasta kanssanne.

 106.

 Kautta koko kotimaan, kunniakkaasti - tapahtuma käynnistyi. Nyt kun Isänpäivä on julistettu viralliseksi liputuspäiväksi vuonna 2019, sen kunniaksi, eritoten myös ne äidit lasten kera, kuin myös on koko kansa ilahtuneina miesten, maan jokaisen isäin puolesta. Tämä olisi pitänyt tapahtua aiemmin jo. Miesten on pääsääntöisesti pitänyt olla aina se vahvempi tukipuu, on kyseessä ollut sitten se perhe - elämä tai sitten mikä vaan, sijoittuvuus tällä ihmisellä yhteiskunnassamme sitten olikaan, niin vaateet olivat jollain lailla perua jo sieltä kaukaa. Toki ne vahvat naiset rinnallaan kulkien. Tai siihen ainakin pyrkivät. Urhealle kansalle, niitä ihmisiä tämä maa pitää sisällään ja tälle rintamalle on nytkin tässä ajassamme kysyntää. Kotona siis juhlitaan. Todella pienessä lähipiirissä. Tanssahdellen. Tämä päivä on juhlintansa ansainnut, aina. Ja asu on vapaa. Mutta nyt vois olla myös se hyvä vuoro pukeutua oikein kunnolla ja tanssahdella ilolla juhlan kunniaksi. Isien kunniaksi. 

Auringonlasku toi- laulu, 16.11.2017, lauantain puolella ja sunnuntaihin matkaavana päivä, tulevakin kirkastui kirkastumistaan:

Auringonlasku toi. Valon päivään. Marraskuun.*

Pilvien takaa hetken loi. Uskoa päivään. Keskelle huolien suruun.*

On tää. Ihmiselämää. Joka meit ain hämmentää.*

On tää. Ajan elämää. Joka sydäntä näin lämmittää.*

Palo sydämes soi. Tähän elämään. Marraskuun.*

Ja näin aurinko voi. Tehdä elämään. Valoa meidän synkkään katuun.*

On tää ihmiselämää. Joka  meit ain hämmentää.*

On tää. Ajan elämää. Joka sydäntä näin lämmittää.*

Palo sydämes soi. Tähän elämään. Marraskuun.*

Ja näin aurinko voi. Tehdä elämään. Valoa meidän synkkään katuun.*

Auringonlasku toi. Pilvien takaa hetken loi.*

Uskoa valoa päivään. Marraskuun.*

Palo sydämes soi. Ja näin aurinko voi.*

Tehdä valoa elämään. Marraskuun.*

Auringonlasku toi. Pilvien takaa hetken loi.*

Uskoa valoa päivään. Marraskuun.*

Palo sydämes soi. Ja näin aurinko voi.*

Tehdä valoa elämään. Marraskuun.*

Tehdä valoa elämään. Meidän marraskuun.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Nainen näkee edessään esiripun vetäytyvän ja naisten, lasten tanssivan miehille. Heillä on asut, jotka on punaisenaan sydämiä täynnä. Heilahtelevia. Irrotettavia. He heittelevät niitä heille näille rakkaille miehille, isille elämässään.  Nainen lähettää mielessään näin terveiset omalle isälleen myös sinne korkeuksiin, taivaaseen. 

Isänpäivä - laulu, 12.11.2017:

On marraskuus. Päivä jolloin. Juhlitaan.*

On marraskuus. Päivä isien.*

On marraskuus. Päivä jolloin. Onnellinen olla saan.*

On marraskuus. Päivä vanhemmuuden.*

Vaik oma isäin. On jo tähtenäin. Taivaan.*

Silti niin onnellinen. Olla saan.*

On poikain. Noussut. Samaan laivaan.*

Ja isäksi. On päässyt tänä elinaikanaan.*

On marraskuus. Päivä jolloin. Juhlitaan.*

On marraskuus. Päivä isien.*

On marraskuus. Päivä jolloin. Onnellinen olla saan.*

On marraskuus. Päivä vanhemmuuden.*

Vaik on lapsenlapsellain. Isä toinen. Vierellään.*

Lapsen tuon. Matkaa rakkaudella seurataan.*

On hän meidän kaikkien. Mun ilonain. Jatkanut tääl kulkuaan.*

On hän onnemme yhteinen. Lapsi tuo tämän maan.*

On marraskuus. Päivä jolloin juhlitaan.*

On marraskuus. Päivä isien.*

On marraskuus. Päivä jolloin. Onnellinen olla saan.*

On marraskuus. Päivä vanhemmuuden.*

On mun veljilläin. Hetki onnellinen. Tään sunnutain.*

Kun heitä muistetaan. Taholta lasten.*

Oon mä kaikkien. Tään isänmaan. Isien.*

Puolesta heidän niin. Nyt onnelllinen.*

On marraskuus. Päivä jolloin. Juhlitaan.*

On marraskuus. Päivä isien.*

On marraskuus. Päivä jolloin onnellinen olla saan.*

On marraskuus. Päivä vanhemmuuden.*

Vaik on nyt taivaan. Alla tään. Päivä sateinen. Tai ehkä se aurinkoinen.*

On hetki tällainen ain. Juhlan arvoinen.*

On päivä isien. Heidän lasten. Juhla yhteinen.*

On päivä siis onnellinen. Kaikkien isien.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Laulut seurasivat toisiaan ja tanssi jatkui iloisena päivässä. Niin kuin se elämäkin yleensä koko ajan eteenpäin matkaavana. 

Aika tää - laulu, 14.11.2017:

Aika tää. Mikä kulkee. Aika tää. Meidät ain yllättää.*

Lapset nää. Jotka vierelläs kulkee. Ne sut siihen herättää.*

On aamu. Hentoa valkeaa. On ilta. Asfalttipintaa kovaa.*

Aika vaan. Jonnekin katoaa. Piiloutuu jo kulman taa.*

Rakkaus tää. Joka lapset sydämees sulkee. Rakkaus tää. Sut hetkes hetken kiinni pitää.*

Läheiset nää. Elon ympyrän tääl sulkee. Sut henkiin ain virittää.*

Marraskuu tää. Mikä meille aukeaa. Marraskuu tää. Jota vielä riittää.*

Luonnon antimet nää. Jotka meille näin aukeaa. Ne joskus sydäntäs viiltää.*

Aika tää. Mikä kulkee. Aika tää. Meidät ain yllättää.*

Lapset nää. Jotka vierelläs kulkee. Ne sut siihen herättää.*

On aamu. Hentoa valkeaa. On ilta. Asfalttipintaa kovaa.*

Aika vaan. Jonnekin katoaa. Piiloutuu jo kulman taa.*

Rakkaus tää. Joka lapset sydämees sulkee. Rakkaus tää. Sut hetkes hetken kiinni pitää.*

Rakkaus tää. Lapset sydämees sulkee. Hetkes kiinni pitää.*

Rakkaus. Hetkes kiinni pitää.*

©Kirsi - Marja Vahter

Tämä seuraava laulu on kuin viesti taas siltä naisen edesmenneeltä tukihenkilöltä, äidiltä. Tuli päivään kuin jostain vain taas, lupaa kysymättä. Ja nainenhan otti sen ilolla vastaan. Vaikkakin liikuttui sitä taas laulaessaan. Niin naisen muutamaan elämän ihmiseen tämä laulu, näiden tuen myötä hänelle, osuu todella hyvin kohdalleen, heihin. Myös häneen omaan poikaansa. Tämän hiljaisesta olemuksesta aistittavissa oleva tuki myös vanhemmilleen ja meidän toki sitä puolestaan aina hänelle. Sitähän se vanhemmuutta, kaikkinensa kaikki. 

  Sun luokses käy- laulu, 3.5.2018. 

Sun luokses käy. Tieni alla tään. Aurinkoisen taivaan.*

On onni rinnassain. Oothan täällä. Vielä elämässäin.*

Ei pyytää voi. Enempää enää. Kunhan taas nähdä sut saan.*

Oot kulkenut lähelläin. Ollut vierellä. Sydämmelläin. *

Ei rakkaus tää sammua voi. Enkä elämää pelkää. Olet auttanut sitä kohtaamaan.*

Olet ollut tukenain. Ollut ihminen hellä. Näkemään tieni edessäin.*

Vaikkei suruni ulos näy. Ei tietenkään. Pysty sitä unohtamaan.*

Kulkee se askelissain. Joka hetkellä. Kuuluu elon hintaan.*

Ei ymmärtää aina voi. Täytyy vain kestää. Mikä on kullakin tääl kohtalonaan.*

Vaik on nuo varjonain. Ja pelkoni esillä. Saa jokin hetkiin onnen uskomaan.*

Vain tää elämä voi. Mikä on voimia vievää. Saada jalkamme kantamaan.*

On suru sävynä onnessain. Kuten kaikilla joskus täällä. Kulkee päivässäin.*

On suru sävynä onnessain. Kulkee päivässäin.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Nainen lauloi omalle pojalleen, päivässä, täydestä sydämestään tätäkin laulua. 

Ajatuksissain oot - laulu, 5.1.2018:

Auringonnoususta. Auringonlaskuun. Ajatuksissain oot.*

Kauan kauan. Monien vuosien. Ajan oot kulkenut sydämessäin.*

Mihin päivät nää. Meit viekään. Kun kulkee tätä elämää.*

Sen ain tietää. Et lähde sä sydämessäin mihinkään. Se on vanhemman elämää.*

Hetkiin. Elämän tuomiin. Retkiin.*

Toivon sulle ain. Kaikkea hyvää.*

Tuleviin. Toiveisiin unelmiin. Myös karkaaviin.*

Toivon sulle vain. Voimaa syvää.*

Ei elämä tää. Meit ain oikein kohtele. On murheet puolta ikävää. Ei ne ketään tääl väistele.*

Mutt koeta elämää ymmärtää. Onni löytyy itsestäs. Se voi olla kestävää. Tietäs ain parempaan siis taistele.*

Hetkiin. Elämän tuomiin. Retkiin.*

Toivon sulle ain. Kaikkea hyvää.*

Tuleviin. Toiveisiin unelmiin. Myös karkaaviin.*

Toivon sulle vain. Voimaa syvää.*

Hetkiin. Auringonnoususta. Auringonlaskuun.*

Toivon sulle ain. Kaikkea hyvää.*

Tuleviin. Toiveisiin unelmiin. Myös karkaaviin.*

Toivon sulle vain. Voimaa syvää.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Ja edelleen, ääni väristen soiden sydämestä kaikille rakkaille läheisilleen, nainen lauloi päivässään. Joka sanaa tarkoittaen. Toivoen laulun tuovan antavan sitä jotain kuulijalleen. Sitä mitä me jokainen täällä tarvitaan. Tukea.  

Kuljet kanssain- laulu:

Kuljet kanssain. Kuljet sydämessäin. Minne vaan mä meen.*

Olet lähelläin. Olet elämässäin. Ja sulle tilaa ain teen.*

Vie huoli ihmistä. Kun ajattelee läheisiään. Vie rakkaus sydäntä. Kun ajattelee elämänsä ihmisiään.*

Oot siksi kanssain. Kuljet sydämessäin. Minne vaan mä meen.*

Olet lähelläin. Olet elämässäin. Ja sulle tilaa ain teen.*

On tää ihmiselo murheineen. Sellaista ett tukea silloin tarvitaan. On tää ihmiselo onnen hetkineen. Jotain joka läheiselle mieluust annetaan.*

Kuljet siks kanssain. Kuljet sydämessäin. Minne vaan mä meen.*

Olet lähelläin. Olet elämässäin. Ja sulle ain tilaa teen.*

On tää elo jota siks juur rakastaa. Sitä ett sitä saa. Rakkaittensa kanssa jakaa.*

Kuljet kanssain. Kuljet sydämessäin. Minne vaan mä meen.*

Olet lähelläin. Olet elämässäin. Ja sulle tilaa ain teen.*

©Kirsi - Marja Vahter 

 105.

  Aurinkoa sydämiin - laulu, soi silloin tällöin paikallisen radion mainospaikalla, pienenä eleenä, isosti ihmisten kannustusmainosspottina, tempausta näin mainostavana. Paikallinen, alueen keskustankin toiminnan elävöittämiseen keskittyvä taho oli halunnut lähteä mukaan myös tähän.  Eli kuljit missä päin vaan paikkakuntaa, niin vaarana oli kirjaimellisesti se, että voit saada päällesi missä ja milloin vaan joltain "auringonsädekasteen päivääsi". Tempauksessa noudatettiin turvallisuutta. Sait tämän tarralätkän, jolla olit merkitty "auringonsädekasteiseksi", minne vaan itseesi ulkona käyskennellessäsi. Hetkessä ei puhuttu edes mitään ihmiselle. Näytettiin vain peukkua ylöspäin. Alun perin tempaus juontui, tietysti tämän ajan synnyttämänäkin, niin ja laulunkin myötä, mutta myös erään luisteluryhmän osallistumisesta tempaukseen tällä laululla. Nuo luistelijat olivat, pieni ryhmä. Olivatko ystäviä, perheen piiriin kuuluvia vai mitä. Mutta luistelivat auringon alla päivässään eräällä luistinradalla ulkoilmassa keltaisen oranssin vivahteisiin kuin nyppyläisen aaltoilevan maalauksen pintaa olisi katsonut, kun kamera kuvasi tarpeeksi läheltä asuja. Maalattuja vaatekappaleita auringon säteitä kuvaamassa ulokkeelliset pienet säteet kuin siellä täällä laskeutuvina ja leijuvina ilmassa näiden ihmisten liikehtiessä. Revittyine helmoineen jolloin liikehdintä oli mahdollista ja luontevaa. Nämä tietyt kuvatut tarralätkähetketkin pääsivät hetkiksi luistelutempauksiin tarkoitetulle taltiointisivustolle. Pointtina, viestinä oli ihmisille. Vaikka se aurinko ei siellä taivaalla paistaisi, nyt tänä aikana etenkään, niin jokainen voi löytää sitä auringonhehkun täyteistä positiivisuutta pienistä asioista elämässään. Tosi pienistä. 

Aurinkoa sydämiin - laulu, 7.11.2017:

Aurinkoa. Toivon sydämiin. Aurinkoa. Jolla matkaa tekee.*

On kuin päivä uskois ihmisiin. Toi se päivän paisteen. Hehkun ilon askeliin.*

Kun ei tie huomiseen. Ole varmaa. Kun ei tie luonnon tuomiseen. Olekaan niin harmaa.*

On tähän päivään marraskuiseen. Katse taivaan sineen. Kuin lupaus hetkiin lämpimiin.*

Aurinkoa. Toi päivä sydämiin. Aurinkoa. Jolla matkaa tekee.*

On kuin päivä uskois ihmisiin. Toi se päivän paisteen. Hehkun ilon askeliin.*

Tähän ajan katoamiseen. Joka ain on varmaa. Matka ilon luomiseen. Ei ole koskaan harmaa.*

Päivään marraskuiseen. Pilvettömään tuulen vireiseen. On kuin matkaa uskoa jaksamiseen.*

Aurinkoa. Toivon sydämiin. Aurinkoa. Jolla matkaa tekee.*

On kuin päivä uskois ihmisiin. Toi se päivän paisteen. Hehkun ilon askeliin.*

Aurinkoa. Toi päivä sydämiin. Aurinkoa. Jolla matkaa tekee.*

On tähän päivään marraskuiseen. Katse taivaan sineen. Kuin lupaus hetkiin onnellisiin.* 

Aurinkoa. Toi sydämiin. Aurinkoa. Jolla matkaa tekee.*

On kuin päivä uskois ihmisiin. Toi se päivän paisteen. Hehkun ilon askeliin.*

Päivään marraskuiseen. Katse taivaan sineen. On kuin lupaus hetkiin onnellisiin.* 

On kuin lupaus hetkiin onnellisiin.*

Toi se päivän paisteen. Hehkun ilon askeliin.*

Ilon askeliin.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Yksin luistimillaan tanssiva nainen hiljaisen yön hämyssä tanssi kuin pelkästään vain ympäristölleen. Kuvaajan kuvatessa ollessa tukena läsnä. Nainen oli kuin ikuisen yön vanki. Oli kuin olisi ollut sitä jo pitkään. Laskevan auringon viimeiset hetket harteillaan ennen sitä yön tummuutta mustuutta loppu värinä asusteessaan. Yö liehakoi häntä ja hän sitä taas jonkin aikaa. Mutta, nainen kaipasi nähdä sen sarastavan valon, aamun ensisäteet kuin hymyn pienet kareet ihmisten kasvoilla. Nyt kun ajan tapahtumat, pilvisyys päiväs keikaroi, nainen toivoi laulun myötä uskoa toivoa kaikille ihmisille päivässään. 

Päivään tummuvaan - laulu, 18.11.2017:

Päivään tummuvaan. Iltaan yöhön kulkevaan. Tähtiä näkyviin. Toivon taivaan kanteen.*

On jotain silloin. Mistä iloita voi. On jotain. Kun kaipuu ihmisen sydämes karkeloi.*

On jotain silloin. Kun kaipuu sydämes karkeloi.*

Päivään vaihtuvaan. Ihmisiä kutsuvaan. Hetkiä sydämiin. Toivon kauniita varteen.*

On jotain silloin. Mistä sydän laulaa voi. On jotain. Kun mieli ankeutta vastaan kapinoi.*

On jotain silloin. Kun mieli ankeutta vastaan kapinoi.*

Aurinkoon nousevaan. Valoon tulevaan. Hymyä suupieliin. Toivon ihmisten luovan kasvoilleen.*

On jotain silloin. Mistä onnen nähdä voi. On jotain. Kun pilvisyys päiväs keikaroi.*

On jotain silloin. Kun pilvisyys päiväs keikaroi.*

Aurinkoon laskevaan. Marraskuus kulkevaan. Niihin  hetkiin. Toivon kaikille uskon painoa askelilleen.*

On jotain silloin. Mistä rakkauden eloon kuulla voi. On jotain. Kun tuska rinnas ajast kipunoi.*

On jotain silloin. Kun tuska rinnas ajast kipunoi.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Luistimet narskahtelevat jään pintaan pitäen omaa ääntään. Jäätanssijat ovat jäänpinnalla. Heidän yhteneväiset liikkeensä saavat katsojan lumoutumaan. He tanssivat meille kaikille. Ympäri Suomen erilaisia taltiointeja on mahdollisuus laittaa kaiken kansan nähtäväksi. Tämä oli niistä yksi. Tämä oli kuvattu jossain pohjoisemmassa Suomessa. Yllä paistoi kuu ja luistinrataa ympäröi muutamat valopylväät siellä täällä. Luistelijoilla oli purppuranväriset lämpimät asut ilmassa liehuvine nahansuikaleineen. Asut olivat aivan niiden peitossa. Ne oli tehty vanhoista nahka - asusteista uusiokäyttömuotoisesti. Nyt heilahtelivat liikkeiden tahdissa ja loivat itse laululle, jota lauloivat, saman purppuranvärisen taivasilmiön melkein, mitä katselija oli itse katsellut ennen tekstin syntymistä. Purppurataivas - laulu , 20.6.2018, kuului näin: 

Purppurataivas tuo. Kuin lupauksiaan. Mukanaan kuljettais.*

Aamua huomista kohti. Joka toiveena. Meidän jokaisen rinnas ain kulkee.*

Aamu on. Päivän valtias. Joka suunnan meille näyttää.*

Toisaalta tiedämme. Kuinka nopeasti. Toiveet tilanteet muuttuneet tien onneen sulkee.*

Tää maa. Kaikkine näine. Luonnon säiden ilmiöineen.*

Meille niin paljon suo. Näitä maisemiaan. Joskus kuin elon tuskan liian pois hukuttais.*

Kulje siis. Sä silmin sydämin avoimin. Ei täällä mikään liikaa meille koskaan olla voi.*

Onnen kadonneen. Löytää voit seuraavasta hetkestä. Minkä tää luonto meille taikoa vaan voi.*

Yötaivas tuo. Lintuineen. On sun seuranas.*

Tulevaa kohti. Matkaavana. Koko tää maailma vierelläs kulkee.*

Aamu on. Päivän valtias. Joka suunnan meille näyttää.*

Toisaalta tiedämme. Kuinka nopeasti. Toiveet tilanteet muuttuneet tien onneen sulkee.*

Tää maa. Kaikkine näine. Luonnon säiden ilmiöineen.*

Meille niin paljon suo. Näitä maisemiaan. Joskus kuin elon tuskan liian pois hukuttais.*

Kulje siis. Sä silmin sydämin avoimin. Ei täällä mikään liikaa meille koskaan olla voi.*

Onnen kadonneen. Löytää voit seuraavasta hetkestä. Minkä tää luonto meille taikoa vaan voi.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Tämä oli myös pohjoisemmasta Suomesta jostain kuvattua. Yössä huurusi ihmisten hengitys. Tällä piruetteja paljon sisällään pitävällä esityksellä,  jyhkeitä laajoja liikkeitäkin, yhteisiin liikkeisiinkin, yhtyen, toisaalta omia liikeitä paljon, omissa vaikuttamistahoillaan kuin olevilla arjen sankareilla, jotka ovat pyörryksissä arjen pyörityksestä niin työnsä osalta kuin muutenkin, olisi juuri nyt hetkensä tuoda tämä tärkeä sanoma ihmisille. Tässä hetkessä eritoten. On onnellisuus meistä itsestämme kiinni. On rauha. Toisaalta kaipaus. Ikuista. Vain elämää. Laulu on kuin yön hetkiin tarkoitettu, jotain sitä yön taikaa tummuutta henkäyksineen sisällään pitävänä, kun unenomainen esitys arjessa kulkijoilta.

Päivään arkiseen- laulu, 2.1.2018:

Päivään arkiseen. Päivään pilviseen. Mä mitä kaipailen. Voisko sen tuoda huominen.*

On elämää. Isompaa täydempää. En tiedä miksi ihminen. Ei koskaan tyydy vähempään.*

On onnellisuus. Meistä itsestämme kiinni. On rauha ja se kaipaus. Ikuista vain elämää.*

Se meitä tääl. Ain näin kuljettaa. Kunnes sydämmemme jotain tavoittaa.*

On hetken hyvä. Kunnes taas jotain halajaa. Ja halu siihen sisimmässä kasvaa.*

On tää elämää. On tää talvimaisemaa. Siit jotain ain itselleen saa.*

Kaipaus kaipaus. Intohimo elämään. Meitä meit ain ain kuljettaa.

On tää elämää. On tää tuulista talvimaisemaa. Siit jotain ain itselleen saa.

Kaipaus. Kaipaus. Meit ain tääl kuljettaa. Kuljettaa.*

Tuulen mukana. Toiveitamme kuljettaa. Kuljettaa.*

Arkinen harmaa sää.*

On tää elämää. Meidän elämää.*

©Kirsi - Marja Vahter

   Kirkkaaseen aamuun saapuessa. Hetken hurmiosta kauneudesta, laulun soidessa taustalla ja ihmisten laulaessa, uskoessa täysin sanomaansa, siihen mitä halusivat kertoa esityksellään toisille, luistellen etenevät kuin siinä elämässä. Eteenpäin. Saapuu aika päivä ain uus. Riehakkuus elosta näkyi heissä viestinä meille toisille. Nainen kun teki laulun sanat ja nyt tuoreeltaan oli laulanut ne sävelmään. Niin. Uskoi itsekin täydesti ja täysin tuohon ajatukseen tuolloin jopa tässä päivässään kulkien. Ei ihminen ole luotu lannistumaan täällä minkään edessä. Ei ikinä. Värien räiskyvä ilmentyvä suorastaan hyökkäsi katsojien päälle näistä lämpimistä asuista, joissa ihmiset tanssivat. Sykkivää sydämen punaista oli myös värien joukossa. Värikästä riehakasta otetta elämään. 

Aamun heräsin- laulu, 30.12.2017

Aamun heräsin. Aikaan. Tähän maailmaan.*

Ulos ikkunastain. Katselin. Mietin tätä elämää.*

On meillä päivisin. Murheita. Jotka surutta vois unhoittaa.*

Vaan sydämessäin. Kannan silti noita. On se ihmiselämää.*

Saapuu. Aika päivä ain uus. On siin mukana elon riehakkuus.*

Taipuu. Ihminen vaik koskettaa elon vaikeus. On ihanaa tää elon rikkaus.*

Sydämessäs. Sä tiedät. Meet eteenpäin elämässäs. Kaik vaikeudet ain voittaen.*

On usko rauha sisimmässäs. Ja sen tiedät. Jano elämään veressäs. Siksi tie tulee etees ain sut valloittaen.*

On turhaa. Ihmisen pelätä. On turhaa. Sitä ett voimat ei sua kantais.*

On rakkaus eloon. Ain varmaa. Se saa sut vahvasti herätellen eloon. Ain se on varmaa.*

Sydämmessäs. Sä tiedät. Meet eteenpäin elämässäs. Kaik vaikeudet ain voittaen.*

On usko rauha sisimmässäs. Ja sen tiedät. Jano elämään veressäs. Siksi tie tulee etees ain sut valloittaen.*

On turhaa. Ihmisen pelätä. On turhaa. Sitä ett voimat ei sua kantais.*

On rakkaus eloon. Ain varmaa. Se saa sut vahvasti herätellen eloon. Ain se on varmaa.*

On turhaa. Ihmisen pelätä. On rakkaus meidän kaikkien eloon. Ain varmaa.*

On turhaa. Ihmisen pelätä. On rakkaus meidän kaikkien eloon. Ain varmaa.*

Sydämmessäs. Sydämmessäs. Sä tiedät. Meet eteenpäin elämässäs. Kaik vaikeudet ain voittaen.*

©Kirsi - Marja Vahter