113.

  Joulunhenki Ykkönen oli tehnyt unessa taikojaan ihmisille ja nyt kuin jatkeena halusi vielä varmistella katsella nousevassa aamussa miten nämä ihmiset pärjäävät päivässään. Millä mielellä ja minkä kielisenä sitä päivään noustiin.  Maassamme tai siellä jossain muuallakin päin maailmaa. Teki pienen suuren kepposen ihmisille. Nämä aina pitkin näitä kaamoksenajan lyhyen valoisuuden päiviä. Tätä vielä marraskuun pikkuloppumetrien pyrähdystä kuin pyrähdystä lumisateen tai sen rännänkin kastelemana jossain. Ja matkan jatkuessa joulukuun puolella sinne lähipäiviin joulun ja viimeinkin sen joulun koittaessa. Niin ihmiset joutuivat tämän taian takia, keppostelun takia aina välillä hetken pysähtymään. Tai voisiko sanoa tietämättään joutuivat sellaisen hetkeen tilan, sen joulun taian alle, jossa soi taustalla siellä jossain aina tämä taianomainen laulu, joka koitti johdatella ihmisiä antautumaan joulunsanoman alaisuudelle. Joululle. Joulumielellä joulukielellä- laulu:

Joulumielellä. Joulukielellä. Tavoitat sä ihmisen. Joulun. Joka on juhlaa. Välittämisen ja rakkauden.*

Joulunsanomaa tätä. Jota tarvitaan. Joka kantaa meitä. Ihmistä. Jokaista maanpäällistä. Sille tilaa ilolla annetaan.*

Tuota kasvua. Voimavaraa joulun. Ei saata kenkään. Sydän unhoittaa. Ja jos niin käy. Voit sä hälle tälle kulkijalle joulumieltä lahjoittaa.*

Ota aikaa siis. Juhlalle tälle. Joka viimeistään sut. Aattona tavoittaa. Joka joka vuos. Tulla saapua koteihin kuin varkain saa.*

Taikaa tätä. Joulun. On vaikeaa joskus käsittää. Vie se sydämet. Vie se meidät. Johonkin tilaan yhteyteen korkeampaan.*

Tuo kuin kosketus. Enkeleiden. Kuin kosketus. Maiseman jonkin jumalaisen. On yhteyttä rakkauteen. Joka tekee tuosta juhlastamme onnellisemman.*

Joulumielellä. Joulukielellä. Tavoitat sä ihmisen. Joulun. Joka on juhlaa. Välittämisen ja rakkauden.*

Joulunsanomaa tätä. Jota tarvitaan. Joka kantaa meitä. Ihmistä. Jokaista maanpäällistä. Sille tilaa ilolla annetaan.*

Tuota kasvua. Voimavaraa joulun. Ei saata kenkään. Sydän unhoittaa. Ja jos niin käy. Voit sä hälle tälle kulkijalle joulumieltä lahjoittaa.*

Ota aikaa siis. Juhlalle tälle. Joka viimeistään sut. Aattona tavoittaa. Joka joka vuos. Tulla saapua koteihin kuin varkain saa.*

Joka joka vuos. Tulla saapua koteihin kuin varkain saa.*

©Kirsi- Marja Vahter

  Joulunhenki katseli ja hihitteli. Niin ensimmäiset pysähtymiset näki aivan tuoreeltaan aamussa. Joku pojannassikka niin ja tuolla taitaa olla aika äreältä vaikuttava ukkelikin. Joulunhenki katsasteli sinne tänne tuonne. Paljon yhtaikaisia tapahtumia siellä täällä. Niin. Eräältä pojannassikalta jäi kiukuttelu kesken, jostain syystä aamulla. Tämä oli muistanut joulukalenterin ja se joulu jo aatoksena herätti jotain nassikassa. Lapsen vanhempi oli alkanut hyräilemään laulua. Perheen tyttö oli noussut myös aamuun. Molemmat vaan kuunteli katseli äitiään laulun myös soidessa heillä mielessä, laulun sanoineen kaikkineen. He olivat ihmeissään. Niin oli vanhempikin, kun lapset yrittivät kysyä laulun nimeä. Vanhempi ei muistanut sitä. Sanoi, ehkä se oli joku näistä uusista. Juuri tulleista vasta nyt listoilla soivista joululauluista. Ukkeli puolestaan vain alkoi laulaa tätä akalleen aamiaispöydässä, vaikka oli meinannut juuri sanoa tälle huomauttaa jostain aivan turhasta. Lauloi tätä aamukarhealla äänellään. Ja vaimo tapitti miestään kuin ne joulukukat tämä olisi antanut hänelle etukäteen. Niin tuo laulun voima. Kyllä se nostatti sitä joulun odotusta. Tai onnellisuuden tilaa ihmisillä. Oli jotain mitä odottaa tässä ajassa. Jotain hyvää tulevassa joulukuussa. Radiokanaville eksyi. Toisten laulujen sekaan vilahti. Kukaan ei tunnistanut laulua, mutta tuo mielissä soivana voimakkaana ilmiönä oli laululle johdattanut tien tulla kaiuttimista ulos, sieltä radiosta, televisionäyttöruudulta. Se tuli ja meni. Oli tilassa hetken. Ja kummitteli kaikille jos nyt tuota sanaa voi käyttää. Tästä Joulunhenki Ykkösen kepposesta. Tulisi saapuisi mieliin ainakin hetkillä jolloin ihmiset sitä tarvitsivat ja joskus yllättäenkin. Vain joulunsanoman voiman ansiosta. Ja keppostelun. Joulunhengen oma hihittely ja iloisuus tarttui kepposen tekohetkellä liimana joululauluun, joka lähti ilmoille ja näin sai ihmisissä samaa hauskaa iloisuutta aikaiseksi. Hymyjäkin lehahti liikkeelle. Eräs vanhus oli saanut laulun lahjaksi matkalleen kauppaan. Kuin tueksi hauraalle askellukselleen. Askel oli kepeämpi, mutta niin varmempi. Samoin kävi eräälle miehellekin, jonka askel muuten oli niin raskas päivässään. Aika monelle kävi näin. Kotona kuin muuallakin liikkuessaan ihmiset joutuivat siis tämän taian valtaan. Keppostelu jatkukoon. Sille on tilausta aina mitä vuotta tai vuosikymmentä sitten eletäänkin maailmassa. Sen tämä Joulunhenki Ykkönen oli huomannut tässä vuosisatoja kestäneessä kulussaan täällä maanpäällä.