114. 

  Yöllä Joulunhenki Ykkösellä oli tullut tylsää. Siis mitä. Heräsi kysymys. No ei toden totta. Nämä Jouluhenget eivät tylsiä hetkiä näe. Heidät on luotu tehtävään, jossa saa käyttää omaa mielikuvitustaan. On tietysti hetkiä jolloin alkaa hieman laiskottaa. Ja nyt kun muut Joulunhenget etenkään eivät vielä näe tai eivät myöskään voi yllättää tätä Joulunhenki Ykköstä liiasta heittäytymisestä tehtävään, kepposteluun, mitä mitä, niin on ihanaa antaa välillä hauskuuttamiselle täydet vallat. Tämän päivän keppostelu, yöllinen Joulunhenki Ykkösen matka, kaikki teot joita hän teki, koki, näki tulla tupsahtaisivat jokaisen maan päällä kulkevan lapsen päivään. Miten. Joulunhenki ilmestyisi näkymättömänä näiden koteihin. Koskettaisi sormenpäällään lastaan. Jos hiukan kutittelisi. Ei malta nyt mielesi. Toiseen kertaan tuo, Joulunhenki ajatteli mielessään. Ehkäpä vain hipaisi nenänpäätä ja poistuisi. Niin minä teen, tämä Joulunhenki Ykkönen päätti. Ja hän kiiti paikasta kodista toiseen. Kyllä vain tämä tehtävä olisi nopeasti tehty. Hih hii. Seikkailu alkakoon. 

  Maassa kuin maassa näin joulun alla yöaikaan tapahtuu kummia. Tai no sellaisia asioita mitä ihmiset eivät näe. Eivätkä kuvaavat kamerat, joita maassamme ja maailmallakin on sijoitettuna sinne tänne. Nekään eivät näitä tapahtumia erota. Joskus, ani harvoin, keppostelu mielessä joltain Joulunhengeltä tämä viesti jostain odottamattomasta tapahtumasta ihmismaailmassa jää tänne meille elämään, jopa näihin kamerataltiointeihin tulee tallennetuksi. Joulunhenki Ykkönen oli suunnannut valtavalle leluosastolle. Oikeastaan käynyt aika monessa sellaisessa yhdessä hujauksessa. Lelut alkavat elää öisin. Noilla leluosastoilla. Näiden Joulunhenkien ansiosta. No, tätähän tämä Joulunhenki Ykkönen ei jostain syystä taas heti muistanut. Oli tarttunut erästä isoa nallea kädestä, ottanut syliin ja kuvitellut vaan tanssivansa jonkun kanssa. Joulunhenki Ykkösellä taisi olla hieman ikävä jo Joulunhenki Kakkosta. No, tämän herättelyyn ei olisi enää kuin kaksi yötä ja sitä seuraavana yönä tasan kello kaksitoista yöllä tämä saisi herättää Kakkosen uniltaan Korvatunturilla. Joulunhenget eivät muuten nuku. Eivät tietenkään. Ovat nukkuneet jo viime joulusta tänne saakka. Nyt kyllä nousisivat niin tarmokkaina uniltaan kuin olla saattaa. No, niin. Mutta, mitä oli käynyt Joulunhenki Ykköselle tämän nallen kanssa. Nalle oli herännyt henkiin. Musiikki oli vallannut alkanut soimaan ostoskeskuksen tässä nimenomaisessa kaupassa. Joulunhenki Ykkönen oli ensin pelästynyt. Sitten alkanut nauramaan. Ja samassa oli muistanut. Ai niin, nämä omat taikavoimat olivat tehneet hänelle nyt kepposet itselleen. Nalle vei Joulunhenki Ykköstä tanssiin niin, että tämän kaikki vaateasuparren säkenöivät lumikidemäiset ulokkeiset osaset saivat kunnolla kyytiä. No niin sai tietysti tämän koko Joulunhenki Ykkösen kehonsakin. Taukoliikunta tällainen oli aina tervetullutta, Joulunhenki ajatteli huvittuneena. Musiikki vaihtui aina välillä. Välillä oli hidastempoisempaa musiikkia, mutta sitten kun nopeatempoisemmat kappaleet soivat niin jo vain. Samalla, kun Nallen kädet jalat koko keho antautui vaikka myös sille rockille niin samoin Joulunhenki Ykkösen tapaan kaikki muut lelut osastolla jammailivat. Kirahvit kengurut hevoset koirat kissat pöllöt käärmeet kaikki tanssahtelivat. Pehmoeläimillä oli rytmiä veressä. Leluautot lähtivät liikkeelle, kaikki paketeissa olevat lelut kuin taiottuna olivat ulkona paketeistaan hetken. Niin kauan kuin Joulunhenki viivähti kaupassa. Lapsille tarkoitettu pomppupallo jysäytti itsensä yllättäen, yllätti Joulunhenki Ykkösen ilmestymällä tämän taakse. Joulunhenki horjahti istumaan pallon päälle ja otti tukea kahdesta käsisijaksi tarkoitetusta korvia mallaavista osista kiinni. Niin pallo oli aurinko. Yö ja aurinko kohtasivat siis. No sehän tietää jotain vallan hurjaa. Pomppupallo pompahti ja Joulunhenki Ykköseltä pääsi kiljahdus. Sitten pitkä: Hui-iii. Ja kun meno oli niin hauskaa niin sana muuttui muotoon: Huisaaa-aa. Pomppupallo pomppi niin, että katto korkeudeltaan ei enää riittänyt vaan tämä tekikin Joulunhenki Ykkösellä, kuinkas ollakaan ihan pienen kepposen. Pompahti ulos hetkeksi koko ostoskeskuksesta ja ulos. Näin vähän aikaa Joulunhenki pompahteli avonaisen taivaan alla. Ja kyllä vain nyt Joulunhenki yksi oli itsekin niin silmät pyöreinä tällaisen kyydin selässä, että pyysikin pomppupalloa siirtymään takaisin kauppaan. Meno jo vähän oli hirvittänyt, mutta lelutkin kaipasivat huomiota joten sitähän Joulunhenki mielellään näille antoi. Korvatunturin lelupajoilla valmistuvat lelut odottivat malttamattomina myös lasten koteihin pääsyä. Leikkimään pääsyä. Kaikki pelitkin palapeleistä sinne aakkospeleihin tai muihin peleihin halusivat tulla kootuiksi leikityiksi. Päästä lasten ajatuksiin käsiin ratkaistaviksi. 

  Joulunhenki Ykkönen suuntasi seuraavaksi kirjaosastolle. Miksi. No hän pystyi, kun otti kirjan käteensä sukeltamaan sen sisältöön silmänräpäyksessä. Ihmiset joutuivat hieman kauemmin lukemaan kirjoja, koska heillä ei ollut taikavoimia. Mutta, kirjojen lukeminen, kaikkien tarinoiden lukeminen kannattaa aina. Kieli kehittyy kaikilla ja se tärkeä kirjoitustaitokin. Joulunhenki Ykkönen oli tarttunut kirjaan nimeltä, Joulupuuro ja manteli. Tarina kertoi tästä perinteisestä jouluriisipuurosta ja mantelista. Nämä kaverukset ystävykset halusivat olla aina yhdessä. Kuitenkin he kohtasivat, joka kodeissa vain sillä yhdellä lautasella. Ja aiheuttivat, joka kerta näin kohdatessaan iloa myös sille lautasen eteensä saaneelle. He saivat olla ihmiselle sen yhden Hyvää onnea - toivomuksen tuojia luojia. Jotain samaa kuin Joulunhenget itsekin tekivät. Loivat sitä jouluntaikaa, tässä tapauksessa ihmisten omien perinteiden muodostuksen ja toteutuksen muodossa. Tämä kirja tarina kertoi noista monista toteutuneista tätä hyvää onnea mukana olevien toiveista, jota mantelin joulupuurostaan kukin löytänyt henkilö oli saanut mukaansa. Oli eräänlainen satumainen tarina taiallisesta Mantelista, joka todella pystyi toteuttamaan joka kerta toi mukanaan hyvää onnea ja pystyi tähän tekoon, toiveetkin toteuttamaan. Ainahan niin ei käy. Onni ei seuraa joka askeleessa ja sattuu kohdalle silloin tällöin. Eräs tyttö oli toivonut joskus saavansa taikasiivet, jolla pääsisi liitelemään ilmojen halki. Jollain tapaa tuossakin siis hyvää onnea elämässä tarvitaan, tuossa matkassa. No, kävi niin että tytöstä kasvoi nuori nainen, joka alkoi harrastamaan näytelmäteatteria ja näyttelemistä. Tosin tämä kiinnostui erilaisista hahmojen luomisesta jo lapsuusiässään. Tietyt mobiilisovellukset tukevat, kuten Tik Tok - näitä esiintymistaitojen harjaantumista. Tämä siis sai eräässä näytelmässä ne taikasiivet olkapäilleen ja liisi lensi ilmassa keijua näytellen vaijereiden avulla. Toive toteutui. Oliko syynä siihen osin tytön halu saada ne siivet vai oliko sittenkin jotain taikaa ollut mukana. Mantelitaikaa, taisi olla. Eräs ihminen halusi vain kuulla jonkin uuden joululaulun, hänelle tuntemattoman, 16.12.2017, no hyväksi onnekseen sellainen löytyi, Joulu- laulu, alkoi tälle ihmiselle soida. Tämä kuuli tuon laulun erään ihmisen hänelle esittämänä, kuin yllätettynä sai tämän laulun kuunneltavakseen. Joululauluja, jota valtaosa maamme väestöstä ei tunne tiedä, on paljon. Nyt tällainen niistä laulettiin tälle ihmiselle.

Kaukainen avaruus. Taivaan tähtien kirkkaus. Loistaa tiellemme joulun.*

Joulun. Tään joulun.*

Joulun. Joss´ on lämpö sydänten. Joulun. Jok´on juhla rakkauden.*

On sydämis rauha vanha uus. On usko toivo iänkaikkisuus. Tuo se meille joulun.*

Joulun. Tään joulun.*

Maailman tulevaisuus. Teiden kulun vaikeus ihanuus. On askelissamme joulun.*

Joulun. Tään joulun.*

Joulun. Joss on maa jäinen riitteinen. Joulun. Jott´ koristaa huurre kuurenkukkasten.*

On seuranamme maiseman valoisuus. On pohjolan luminen valloittavuus. Tuo se meille joulun.*

Joulun. Tään joulun.*

Joulun. Joss´ on lämpö sydänten. Joulun. Jok´ on juhla rakkauden.*

On sydämis rauha vanha uus. On usko toivo iänkaikkisuus. Tuo se meille joulun.* 

Joulun. Joss´ on maa jäinen riitteinen. Joulun. Jott´ koristaa huurre kuurankukkasten.*

On seuranamme maiseman valoisuus. On pohjolan luminen valloittavuus. Tuo se meille joulun.*

Joulun. Tään joulun.*

Sitt´ on tää meidän joulu. Joulu. Tää joulu.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Jatkuiko matka. Jatkui. Joulunhenki haluaa kertoa lisää siitä mitä kaikkea voikaan tapahtua täällä joulua lähestyvässä maailmassa.