Mono(b)logi : Talo nousevan auringon: joulukuuta 2021

242.

Lumimaiseman kauniin tähtitaivaan alla tapahtui. Joulumaa Suomessa tuolla Pohjalan perukoilla koki juuri nytkin hetkiä, jotka eivät välttämättä myöskään sinne ihmisten silmille olisi edes välittyneet. Ei tainnut välittyä Joulumaan Joulumuorin, Joulupukin eikä Tonttujenkaan silmille, vaikka jotain he ehkä aina aistivatkin joskus jollain lailla joulukuun päivissä. Luulivat sitä siksi Joulumaan joulun itsensä taiaksi. Niinpä niin. Sitähän se juuri olikin. Vaikkakin oli jotain suurempaa mitä eivät voineet aavistakaan saatikka uskoa koskaan. Erään lumiveistosmaisen kuusen juurella oli jotain kummallista käynnissä. Jotain suunnattoman kirkasta liikkui ja sujahteli lumivällyjen sekaan. Kohta taivaalta laskeutui taas jotain. Mitä mitä. Mitä ihmettä. Tuo ajatuksena kävi Joulunhenki Ykkösen mielessä. Vahvasti. Jokin yritti väkisin tunkea silmäluomien alle. Niin ja jokin tökkäsi aivan varmasti taas hänen kylkeensä. Hän ei malttaisi nyt herätä. Oli ollut jo monta päivää tässä kuin elokuvissa ikään. Oli kokenut nähnyt maan asukkaiden elämää unessaan, joka oli yhtä kokoaikaista elokuvaa. Tapahtumat vaihtuivat ja maisemat sekä maat. Joulunhenki Ykkönen oli kokenut niin monta herkkää ja koskettavaa hetkeä maan asukkaiden silmien kokemusten elämän kautta ettei itse edes tajunnut oikein näkevänsä vaan unta. Syvää unta, josta olisi pian aika herätä, jokavuotiseen joulunalustehtävään. Tärkeään sellaiseen. Eräs maan asukkinainen oli törmännyt erittäin vanhaan vuosikymmeniä vanhaan sellaiseen esineeseen, joka oli tämän siinä hetkessä lennättänyt Lapin laulu - sanoin maisemin lapsuuteen, jossa hänen oma siskonsa koki kaiketi ensimmäistä rakkaustarinaansa ja kuinkas ollakaan erääseen Lapin mieheen. Niin, nainen oli muistellut. Linjat olivat olleet yhtä kuumina toisiinsa ihastuneiden ihmisten välillä kuin jokavuotinen Joulupukin - linja. Tässä ajassa pääkaupungissa Helsingissä oli tänä vuonna otettu käyttöön Joulupukille menevien kirjeiden postilaatikot. Ensimmäinen adventti olikin otettu Aleksanterin kadulla vastaan jo 73. kerran. Vanha perinne joka jatkaa kulkuaan ihanasti. Kyllä, joulu se oli juhlista se jaloin. Valoa uskoa toivoa tuova kaikkien sydämiin näine perinnetapoineen. 24.11 Tuomiokirkontorin kuusi Turussa oli saapunut paikallensa ja valot syttyivät palaamaan joulunavauspäivänä 27.11. Sähkölampuilla valaistu kuusi tuotiin kirkolle jo vuonna 1900- luvulla josta kehkeytyi perinteeksi 1930 - luvulla. Tuona päivänä oli syntynyt myös tämän erään naisen, josta Joulunhenki Ykkönen oli nähnyt unta, laulu Lunta, lunta. Sen sanat menivät näin:

Lunta, lunta. Valkeaa maisemaa. Täynnä koko valtakunta.*

Joulua, joulua. Tuo se mukanaan sen tuntoa. Rauhoittumista tuota. Odottaa, odottaa. Jo niin maailma tää, kansa.*

Sydämemme haluaa. Joulurauhan tavoittaa. Kiitollisuuttamme voimme osoittaa.*

Rakkaitamme muistaa. Juhlan merkitystä se korostaa. Hyvyys tekojamme sanoittaa.*

Sen tuntee. Kuin lentäisi. Luo tähtien enkeleiden.*

Sen tuntee. Tuon Herran. Pyhän kosketuksen.*

Se on kaikkinensa joulun, joulun. Taikaa. Joka tulee luo. Ja näin meidät joka vuosi tavoittaa.*

Odottaa, odottaa. Nyt maailma. Kuin juhlaa tuota taivaalta leijuvaa lunta, lunta.*

Lunta, lunta. Valkeaa maisemaa. Täynnä koko valtakunta.*

Joulua, joulua. Tuo se mukanaan sen tuntoa. Rauhoittumista tuota. Odottaa, odottaa. Jo niin maailma tää, kansa.*

©Kirsi-Marja Vahter

Niin, tuo nainen rakasti lunta. Kukapa ei rakastaisi tästä kansasta. Tämän naisen elämässä on jatkuvasti käynnissä jokin sattumusten sarja. Jokin, joka askarruttaa naisen mieltä. Tämän löydöksensä jälkeen naisen siskon elämän muistelon jälkeen nainen oli istahtanut tv:n ääreen. Ja kuinkas ollakaan eräs maan tunnettu artisti lauloi Lapin äidin kehtolaulua. Samantapainen yhtälö oli toistunut isänpäivänä naisen elämässä. Hän oli lähtenyt käymään erään läheisensä kera oman poikansa luo, joka on ollut 23. elokuuta lähtien paikassa, jolla on tälle ihmiselle tämän tiellä tärkeä tehtävä. Tästä, jos mistä nainen on saanut voimaa itselleen toivoa runsaasti. Nämä kaksi ihmistä, jotka kokivat yhdessä kaksi "läheltä piti"- tilannetta. Niin mennessä kuin tullessa tuolta tapaamiselta. Oli ollut tapahtumat kuin jostain Action - leffasta konsanaan. Pelkääjän paikan oven auetessa kesken ajon. Naisen kiskaistessa sen nopeasti refleksinomaisesti tyynesti kiinni. Tilanne oli naurattanut. Hetkessä. Tullessa eräs hevosvoimia runsaasti kulkupelinsä allaan olevalla upealla kaaralla liikkeellä oleva oli omannut myös reaktiokykyä eikä ollut porhaltanut kuitenkaan auton kylkeen malttamattomuutensa takia. Kotia päästyään rauhoituttuaan nainen avaa tv:n ja samassa lavalle astelee hänen ranskalainen mielisellistinsä. Näitä tällaisia sattumuksia virtasi koko ajan melkeinpä päivittäin naisen elämässä. Ei ne aina olleet näin jännittäviä, mutta silti jollain lailla pysäyttäviä. Nainen oli nähnyt joskus unessaan oman äitinsä ja siskonsa samassa huoneistossa joka oli kirkkautta valoisuutta täynnä. Huoneisto oli ollut jostain kuin vuosikymmenien takaa. Naisilla oli ollut molemmilla niin ikään vanhoihin aikoihin kuuluvat yö / uniasut mekot päällänsä. Huoneistossa oli ollut muitakin mutta nainen ei ollut saanut selvää keitä. Kokemus oli ollut rauhoittava. Suojelusenkeli- laulunsa tavoin rauhoittava. Tuo laulu oli kajahdellut ilmoille naisen kotona niin kuin oli myös Jouluun, jouluun, jouluun- laulu, joka kertoi joulunhengestä joka jokaiselle palaa muistoista lapsuuden joulun tuoden tehden. Niin nainen ei ollut tajunnutkaan kuinka suuri merkitys noillakin lauluilla oli ollut pelkästään hänelle. Tämä toivoi, että oli tuonut niiden myötä myös muille samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia. Sellaisia, jotka herättivät kuulijoissa kuin jonkin tarinan muistojen jokaisen henkilökohtaisten. Sellaisten, jotka nostivat nämä siivillensä ja kuljettivat mukanaan vaikkapa jouluun. Naisen kotikaupungissa niin kuin monessa muussakin oli joulunavauspäivä ollut 27.11. Täällä kaupunkilaisia ilahdutti 13 metrinen joulukuusi valoineen.

Joulunhenki Ykköstä kutiteltiin ja tämän silmäluomia raoteltiin aivan väkisin. Kaksi tähteä, suojelusenkeliä piti hauskaa. Joulunhenki Ykkönen oli niin hassun näköinen näiden mielestä kun tämä ei halunnut herätä, koska ei tajunnut olevansa edes unen ja valveen rajamailla. Tällä kun oli ollut niin kaikenlaisia kokemuksia koettavaan näinä marraskuun lopun päivinä unimaailmassa seikkaillessaan. Todella niin hassun hauskojakin. Osa liittyi jo vahvasti jouluun jollain lailla. Tuohon tälle niin tärkeään aikaan. Oli ollut hienoimman piparkakkujen tekokilpailuja, jossa kaikilla osallistujilla oli ollut tavoite tehdä jotain ainutlaatuista ja hienoa, ehkä jonkin teeman pohjalta. Joulunhengen mielestä kaikki piparkakut, niin kuin tietää myös Joulumuorin mielestä olevan, ovat hienoja ja upeita. Jokaisen pienen lapsenkin se oma tekele. Tosin nämä kaikenlaiset kivat kisat lisäävät joka vuosi joulun odotukseen liittyvää nautintoa. Ja se jos mikä on vallan mahdottoman ihanaa kaikista 24 joulunhengestäkin. Eräs lapsonen oli tehnyt omasta lemmikistään suorastaan omakuvan. Juu-u. Taiteellinen taideteos, joka hävisi koristelun jälkeen lapsen nassuun lemmikin pyöriessä tapittaessa tätä rakkautta täynnä olevana ja haukahtaessa joka suupalaa otettaessa. Lemmikit olivat olleet niin monelle tänäkin aikana maailmassa niitä henkirenkiä. Perheiden jäseniä, joita ilman elämänmeno olisi ollut tylsempää. Näiden myötä elämä oli niin paljon jännittävämpää koska koskaan ei tiennyt mitä seikkailuja kokemuksia päivä mahdollisesti toisi mukanaan näiden myötä. Lemmikit eräällä tavalla jopa voisiko sanoa tukivat Joulunhenkien jokavuotista työtä. Olivat herkkyydeltään ja vaistoiltaan niin hienovaraisia sekä todella hyviä näkemään aistimaan myös jotain sellaista mitä ihmiset eivät muutoin huomaisi tapahtuvan. Joulu olikin siksi lemmikeille myös tervetullutta aikaa, kunhan he saavat myös heille kuuluvia herkkujansa esimerkiksi.

Joulunhenki tajusi. Jäykistyi keholtaan. Ja pomppasi ylös hangen suojasta ja ilmaan niin nopeasti, nämä kaksi tähteä taivaalta sakaroineen oli vihdoin helpottuneita. He leijuivat hetken siinä Joulunhenki Ykkösen silmien edessä, jotta tämä tajuaisi ketkä hänen kimpussa olivat olleet. Joulunhenki Ykkösen henki salpautui. Silmät olivat niin lautasina ja ymmyrkäisinä kuin olla vaan saattaa. Hetken tähdet palautuivat valkoisen kaavun omaaviksi, siivet omaaviksi hiuksissaan tähtipanta, kunnes palautuivat sujahtivat tuohon tähteensä asussaan. Joka puolestaan muuttui yhdeksi taivaan kappaleeksi. Sellaiseksi kokemukseksi Joulunhenki Ykköselle, jota tämä ei tulisi koskaan unohtamaan. Tätä eivät kyllä usko muut Joulunhenget, jyskytti tämän ajatuksissa aatoksissa tämä lause. Tähdet naurahtivat Joulunhengelle. Ja kuin yhdestä suusta kuului lauseparret:- Höpsis, Joulunhenki Ykkönen. Kyllä uskovat. Meidän oli tultava apuun. Ja tämä oli aivan mieleinen tehtävä, usko pois. Jotta tarinanne jatkuisi ja tiedätkö, sinun ei passaa myöhästyä tehtävästäsi. Tosin tuo ei ole kyllä mahdollistakaan. Hei, nyt sitten. Seuraamme joukolla taas edesottamuksianne. Toivota aattona kaikille Joulunhengille puolestamme Hyvää Joulua! Samassa nämä kaksi ensin madellen hitaammin ja sitten nopeammin kohosivat taivaalle omille paikoillensa. Joulunhenki Ykkönen oli niin liikuttuneessa ja herkässä olotilassa, että hänen silmäkulmassaan kiiltelevä kosteus kilpaili säihkyvyydessään niin lumikiteiden kuin asunsa kuin noiden tähtien kanssa kilpaa kirkkaudessaan. Joulunhenki Ykkönen tiesi siinä samassa minkä kepposen haluasi laittaa liikkeelle maan kansan pariin. Hän haluasi että, jokainen maan asukas mielessään jotenkin tiedostaisi vahvasti näin joulunkin alla sen, että täällä kansamme kulkee jotain ylimaallista ja hyvää. Joka joskus aina muistuttelee itsestään. Tänään 1. joulukuuta se voi olla vaikka Suojelusenkeli - laulusta laulettuna pätkä läheiselle, tai piirros suojelusenkelistä toiselle annettuna tai pienehkö muistotarina ehkä jostain yhteisestä rakkaasta läheistensä kanssa.

Suojelusenkeli- laulu:

Suojelusenkeliä. Joka kanssamme kulkee. Läpi maiden merten.*

Suojelusenkeliä. Sitä ihminen tääl tarvitsee. Toivoa hälle päivään tuoden.*

Kuin joulua. Kuin joulua ikuista luoden. Tilaa ihmeille pienille tehden. *