77.

  Nainen katselee aamun varhaisena hetkenä Katajanokan kiertävällä puistojalkahiekkakäytävällä merelle päin. Raikas tuuli puhalsi mereltä päin. Oli syyskuun aamu, 19.päivä. Pari lintua joutsenta oli vieri vieressä ei kovinkaan kaukana rantavallista. Ihmisiä meni ja tuli vastaan. Niitä aikaisia lenkille lähtijöitä. Kaikista näki, että he juuri tämän maiseman takia olivat varmaankin valinneet kulkureitiksi juuri tuon satama-alueen. Nainen hymyili ja loisti kuin kilpaa hyväntuulisten vastaantulijoiden sekä auringon kimalteen kanssa meren laineilla aamussa. Rinnassa oli epäuskoinen tunne. Oliko tämä totta vai unta. Nainen oli onnensa kukkuloilla. Naisella oli ollut ihana ilta takanaan. Kaikin puolin. Edellisen illan konsertista, kauan odotetusta ja viimein tuon oman toivekohteena olleen artistin, toteutuneesta konsertista nauttimaan päässeenä, oli ollut se kuin yksi toiveiden täyttymys. Ilmassa oli myös toiveikkuutta, jonka takia, mahdollisuuksien, parempien aikojen takia, nainen oli myös juuri sillä hetkellä niin autuaan oloinen vaikka ei edes tiennyt onnistuisiko tuota matkaa naisen tehdä, pois vaikeista ajoista mahdollisesti parempaan jaksoon pitempään sellaiseen elämässään, niin ja joidenkuiden läheistenkin matkaa parempaan päivään, huomiseen. Nainen matkasi jalkaisin keskustaan päin. Näin saisi rauhassa nauttia maisemista. Tove Janssonin puistoa kohden suunnaten. Kyllä tämä kirjailija oli ansainnut tuonkin kunniaosoituksen. Juuri uutisoidusta Tove Janssonin elämästä kertovasta Tove- elokuvasta, 2.lokakuuta ensi-iltansa saavasta, oli kerrottu. Elokuvakäsikirjoituksen oli tehnyt Eeva Putron ja Zaida Bergroth oli ohjannut sen, Tovea elokuvassa näytteli Alma Pöysti, tämä on Lasse Pöystin pojantytär, isä on siis ohjaaja Erik Pöysti. Tämä oli lapsuudessa jo saanut kohdata tarinan päähenkilön kotonaan tämän ollessa vasta viisivuotias. Nainen on aina tykännyt myös henkilökohtaisesti kaikesta tuotannosta mikä on kohdalle sattunut Lasse Pöystiä ajatellen. Suomisen perhe - elokuvista lähtien, joissa tämä oli vasta 14-vuotias. Taiteilijaperheessä oli paljon luettu tämän tuotantoa. Kyllä vain Muumit ja kaikki nämä tarinat olivat olleet sitä valtavan mielenkiinnon kohteita myös naisen omalle pojalle. Ja naiselle itselleenkin. Aika monelle suomalaiselle ihmiselle kuin myös siellä maailmallakin. Tärkeitä tutustumiskohteita niin kuin kaikki televisionkin kautta tulleet Muumilaakson tarinasarjaosatkin. Kirjoja luettiin pojalle tämän lapsuudessa paljon. Ja käytiin kirjastossa myös lisää luettavaa hakemassa. Nainen oli liittänyt pojan kirjakerhoonkin. Kaikenlaiset tietokirjallisuuteen liittyvät kirjat Dinosauruksista lähtien tuli pojalle. Guinness World Records, Guinnesin ennätystenkirja, vuosittain ilmestyvä, oli ollut tämän yksi toive joululahjoissa. Ensimmäisen julkaisun kirjasta teki irlantilainen Guinness- panimo vuonna 1955. Ensimmäinen kirja, jota nainen luki pojalleen jo raskaana ollessa, nainen muistaa taisi olla saatu pikkuveljeltä, Hessu ja lumottu kala, Disney kirjoja tuokin. Kirja kertoi Hessusta, joka päästää ison kalan pyynnin jälkeen takaisin meren aaltoihin ja kiitokseksi kala lupaa toteuttaa tämän kaikki toiveet.  Kuin Alladinin taikalampun henki, sininen Jinni, tosin kolmella toivomuksella. Sinisestä tulee mieleen smurffit ja pehmolelut sekä yleensä kaikki lelut, joita pojalla oli lapsena. Kaikki nainen laittoi kiertoon läheisille. Pienen osan jätti lapsenlasta ajatellen jemmaan. Niin tuosta kyseisestä kirjasta tulikin pojan mielikirja. David Bowien Nature Boy tupsahti jostain yllättäen, poikaa ajatellessa mieleen. " This story is about love. The woman I loved is dead. There was a boy. A very strange enchanted boy. They say he wandered very far. Very far over land and sea. A little shy and sad of eye. But very wise, was he. Niin tuo surullinen lempeä laulu tulkintatyyli laulussa ja sanojen sisältö. Jotkut lauseet osuivat kohdilleen hänen poikaa ajatellen. Sitä entistä versiota itsestään myös. Nature Boy on Eden Ahbezin kappale, Nat Kingin Colen alkuperäisversio, samalta ajalta Frank Sinatran accapella versio,  joka nousi ykkössijalle toukokuussa 1948. Miles Davis, James Brown, Ella Fitzgerald, Sammy Davis Jr. ovat tehneet omat coverinsa. David Bowien ja Massive Attackin versio päätyi juuri Moulin Rouge - leffaan 2001. Tarina nostaa näyttelijän tulkintasuorituksen johdosta laulun aivan toiselle levelille. Olavi Virta, Topi Sorsakoski, Fredi ja Tapani Kansa ovat kaikki levyttäneet Luonnonlapsi suomennosbiisin. Pääroolisuoritusta elokuvassa näyttelevä Pöysti on näytellyt teatterilavalla aiemmin jo Tovea, joten tällä oli hyvä pohja jo valmiina elokuvaa varten. Janssonin oma elämä on ollut värikästä ja elokuva keskittyykin tuomaan aitoa Tovea esiin aikajanalla 1940-1950- luvulla. Elämänkertateokset, tästä tehdyt kaksi kappaletta, olivat yhtenä hyvänä lähteenä elokuvan juonta ja kaarta taltioidessa valkokankaalle asti. Tämä uskalsi elää omanlaistaan rakkauselämääkin yhteiskunnan tuolloisesta tuomitsevasta vallassa olevasta katsontakannasta, tilanteesta huolimatta. Vaikka eli köyhääkin elämää silti eli rikkaan ja antoisan elämän muuten rohkeutensa ansiosta. Tarkoituksella nainen ajatteli tuolloin aamulla kierrellä siellä täällä ja verestää vanhoja joitakuita muistojaankin. Olla kiirehtimättä mihinkään. Puisto sijaitsee Kanavakadun varrella, Sky Wheel Helsinki, Suomen suurimman Katajanokalla sijaitsevan maailmanpyörän, 40 metriä korkeudeltaan, välittömässä läheisyydessä. Suomalaista hulluutta, kansanperinteeksi muodostunutta saunomista, osoittaa laitteessa oleva saunavaunu. Kävi Suomenlinnassa ja rannan muistakin antimista nautti katusoittajineenkin. Meinasi mennä Allas Sea Pooliin kanssa pistäytymään myös, nauttimaan ja rentoutumaan vielä lisää niin kuin oli suunnitellut se tosin jäi kun halusikin suunnata kaupungille päin, piipahtelemaan kaupoissa. Tuo konsertin vetonaula, Joe Bonamassa, on yhdysvaltalainen bluesrock- kitaristi, laulaja, erittäin taitavan sellainen. Vaikutteita jo lapsena tämä artisti imi itseensä muun muassa B.B Kingiltä, Buddy Guyilta, Jeff Beckiltä muutamia vain mainitakseni niin että tämän edustamat musiikkityylit onkin tosi laaja-alaiset, rock, blues rock, delta blues, electric blues, kantri ja jazz. Joe Bonamassa pääsi toimimaan  13-vuotiaana B.B Kingin lämmittelyesiintyjänä. Tämä itse on tuonut monessa eri yhteydessä ilmi arvostustaan tähän henkilöön niin kuin kaikkiin muihinkin artisteihin, niihin iäkkäämpiinkin näin tällaisena maailman menossakin. Danny Gatton, kantrivirtuoosin vaikutteiden alla pääsi tuon ajan tuleva maailmanluokan stara puoleksi vuodeksi. Tämä ihminen avasi Bonamassan korvat eri tyylilajeille. Vuotta myöhemmin, 14- vuotiaana, tämä oli perustamassa Bloodline - yhtyettä, Fender- kitaratapahtuman jälkeen Miles Davisin pojan Erinin, The Doors-kitaristin Robby Kriegerin pojan Waylonin, Berry Oakley Jr:n kanssa. Kaksi kappaletta pääsi listoille heti. Stone Cold Hearted ja Dixie Pixie. Ensimmäinen sooloalbumi oli vuoden 2000 A New Day Yesterday. Ja viimeistä ei sitten vielä tiedetäkään. Todella paljon julkaisuja tehnyt ihminen. The Ballad of Henry - nimisenkin, naista jostain syystä hymyilyttää. Lempikappaleita on naisen esimerkiksi nämä: Drive, Different Shades Of Blue, Driving Towards The Daylihgt. Löytyyhän tältä muutama muukin. Tältä on juuri tullut ulos uusi soololevy 18.09.2020.

  Tämä artisti on samana vuonna syntynyt kuin naisen nuorimmainen veli, eli vuonna 1977. Lapsuudesta, naisen ollessa kymmenen nousikin tämän veljen ollessa vauvaikäinen eräs yö mieleen. Naisen isä sai suuren epileptisen kohtauksen. Naisen äiti oli patistanut veljen hälyttämään ambulanssia naapuriin, naisen siskon liikojen puhelinsoittojen takia vanhemmat olivat päättäneet joksikin aikaa katkaista linjat niin sanotusti. No tuota hetkeä ei kukaan osannut odottaa. Naisen äiti patistaa naista jäämään isää omakotitalon yläkertaan vahtimaan. Naisen äiti oli kopannut itselleen tämän vauvaikäisen, naisen veljen, ja lähtenyt alakertaan odottelemaan kuskeja ja poikaansa. Naisen isä nousi seisomaan sängyltä väkisin. Puhe oli mongerrusta josta ei selvää saanut, kohtauksen edelleen jatkuessa. Nainen yritti rauhoitella, kymmenvuotiaan tytön ensisäikähdyksen jälkeen, rauhoittavalla äänellä isäänsä. Kulki tämän edessä koko ajan taaksepäin kulkien, tähän katsoen ja yrittäen ohjailla tätä sinne tänne yläkerrassa. Naisen isä tajusi kuitenkin jotenkin ympäristönsä, sen missä he olivat, tietysti tyttö sen kyllä kertoikin. Nainen tajusi, että tämä ymmärsi jostain syystä puhetta ja kuuli mitä nainen sanoi tälle.  Miehen voimat veivät tyttöä väkisin eteenpäin ja tämä tajusi isän haluavan alakertaan. Nainen teki kuitenkin sen minkä pystyi, rauhallisesti edeten rauhallisesti koko ajan jutellen ja käsin opastaen rappusten yläpäähän saapuen. Nainen kertoi isälleen, että koskettaa aina sitä jalkaa, jolla tämän kuuluisi astua seuraava astin alaspäin. Niin tyttönen ja isä etenivät matkassaan. Samalla kun eteisovi aukeni tuoden ensihoitajat sisään taloon, samalla aukeni keittiön ovi ja naisen äidin kiljahdus pelästytti naisen isän. Tämä kaatuikin kolmannen viimeisen porrasaskelman kohdalla. Apu oli onneksi jo lähellä. Toisen kohtauksen isä sai Päijät-Hämeen keskussairaalassa, jolloin siellä olevat lääkärit hoitajat vuorossaan uskoivat vasta omin silmin nähdessään, että millaisesta, kuinka suuresta epileptisesta kohtauksesta oli kyse. Niin onneksi ei pikkuveljelle metrin ilmalennon aikana käynyt kuinkaan, kohtauksen alkaessa ja veljen ollessa sillä hetkellä juuri vanhempiensa välissä vuoteessa. Niin nämä tällaiset muistot, ne ne ihminen muistaa läpi elämänsä kuin juuri sattuneet. Kuuluu kuvaan, niin sanotusti. 

 Muuttolinnut. Sellaisen laulun sävelineen nainen oli tehnyt 23.08.2018. Jotenkin tuo päivämäärä jysähti perille kunnolla. Vuotta myöhemmin naisen äiti kuoli 18.päivänä. Tuo 23.päivä, siinä oli jotain. Nainen ei nyt muista mitä. Syksy, joka vie meiltä ihmisiä. Luonnon muutos, joka laittaa muuttolinnut liikkeelle ja suunnistamaan toisaalle talvehtimispaikoilleen. Kurjet ovat piakkoin joutsenten sekä muitten lintujen kanssa lähtemässä kohta pois, toisaalle. Nainen oli kerran ollut ilta- aikaan liikkeellä pyöräilemässä, 04. toukokuuta tänä keväänä  ja oli heittänyt lenkin jostain syystä. molempien niin äitinsä kuin tämän siskon hoitolaitosten läheisyydessä, ne ohittaen. Iltataivaalla oli juuri siinä risteyksen melkein jo välittömässä läheisyydessä taivaalle piirtynyt joutsenen muotoinen pilvi. Nainen oli herkistynyt moisesta näystä. Nainen on kirjoittanut myös  hyväsitijättölaulun, joka myös kannustaa nauttimaan elämästä, nimeltä : Rakasta elämää, 28.09.2017, 27.09.1993 oli kuollut naisen isä.  Joten päivän aatokset on ehkä hyvä päättää näin, lauluihin Rakasta elämää ja Muuttolinnut.

Rakasta elämää:

Auringon laskuun.

Joutsenten auran.

Lentävän taivaalla nään.

Tunnen rinnassain kaipuun.

Sydämen alan.

Joka liittyy lähteneiden ikävään.

Kulkuun reittiin.

Meidän elämän.

Siihen jota kukaan ei ennalta voi tietää.

Kuluviin hetkiin.

Tämän elämän.

Niihin voi kuitenkin kaiken antaen ilon liittää.

Rakasta elämää.

Joka kauneuttaan meille jakaa.

Rakasta tätä ruskaa.

Joka kantaa luonnon tuskaa.

Rakasta elämää.

Joka onnenkin tunteen sulle takaa.

Rakasta tätä ruskaa.

Joka antaa paljon väreillään meille kuiskaa.

Auringon nousuun.

Aamuun seuraavaan.

Haluat että otat mukaan viestin tään.

Onni tulee kuin vastaus kaikuun.

Löytäen toiveittesi paikan salan.

Auttaen sut kaiken täällä kestämään.

Rakasta elämää.

Joka kauneuttaan meille jakaa.

Rakasta tätä ruskaa.

Joka kantaa luonnon tuskaa.

Rakasta elämää.

Joka onnenkin tunteen sulle takaa.

Rakasta tätä ruskaa.

Joka antaa paljon väreillään meille kuiskaa.

©Kirsi-Marja Vahter

Muuttolinnut:

Muuttolinnut.

Jotka piakkoin taas.

Lähtevän nään.

Saa mut ikävään.

Haluaisin.

Lailla niiden.

Lähteä jonnekin lämpimään.

Joka saa sydämen sykkimään.

Nää ensimmäiset.

Syksyisemmät.

Hallayöt päivät kylmemmät.

Tuntuvat kesälle joudut sä hyvästit jättämään.

Vievät ne muistoihin.

Taakse menneiden vuosien.

Hetkien joka saa sydämes yhä itkemään.

Niihin jolloin joudut jonkun  läheisen hyvästelemään.

Syksy joka saa.

Sut joka vuos herkistymään.

Koska aikaa tuota ruskaista rakastat.

Se saa sut myös.

Muistoissa lentämään.

Yhä uudestaan menneet sydämees sulkemaan kuin uuden sivun kääntämään.

Niin tää aika.

Meitä vie eteenpäin.

Kuin nuo muuttolinnut.

Oot valmis toisaalle suunnistamaan ja silti palaamaan vanhaan hyvään.

©Kirsi-Marja Vahter 

 76.

 Olisipa ravintolan baaritiskillä, nainen ajatteli. Edellispäivän yksi ainoa "salmarishotti", kaakaon ja marjapiirakkapalan kera päiväsaikaan erään tietyn "piällysmiehen" tarjoamana, henkilökuntakahvilaan asiakkaisiin kuuluvan taholta, nosti esiin tarvetta. No, nainen ajatteli, sinne on helppo päästä. Ravintola sijaitsee Kuopion ydinkeskustassa, Kauppakadulla ja sisustus on todella ainutlaatuinen. Baaritiski on keskellä ja se on ympäripyöreä niin kuin aito ehta savolainenkin. Baarijakkaroina toimivat juurestaan korotetut maitotonkat, jotka on kruunattu paksulla lehmän "hajumiina" pehmusteella. Baarimikkoina toimivat sonnit ja lehmät. He ovat pukeutuneet rooliensa mukaan. Miehillä on mustat pienet trikoot varustettuna sonnin isolla "elimellä", päässä on päähine sarvineen ja pyöreät nenärenkaat löytyvät jokaiselta. Jaloissa mustat sukkakengät. Naisilla on toppi ja tangat, kuvioltaan lehmän laikulliset. Vyötäröllä keinahteli utarevyötärölaukku. Pitkä häntä huiskasi sinne tänne ajaen loitommalle mahdollisesti hätyyttelevät häntäheikit. Päähineet on sarvettomat. Heidän työskentely voi olla siis "sonnimaisen nopeaa" tai "lehmämäisen hidasta. Pyykkilautahinnastotaulua. Kaikenlaisia illanviettoon kuuluvia kisailuja. Lypsykisaa naisille, suorakaiteen muotoisiin rakennelmiin, on ikään kuin sujautettu kumiset lehmän utareet, joiden maito, tässä tapauksessa siideri piti kunkin pareittain taistelevien naisten saada lypsettyä mahdollisen paljon tyhjäksi ja miehille tasa-aravon nimessä  "kelläpä onnii illan pisin Puijjo", jossa on pikku Puijoja, korkeudeltaan tasan kaksikymmentäkolme senttiä ja kansi senttiä päälle, merkkaavat mäen korkeutta meren pinnasta mitattuna. Aidon Puijonhan korkeus niin ikään on 75 metriä, tuossa 1963 rakennetussa tornirakennelmassa. Pienoismallit kuvasivat miestä, koska niiden keskikohdan alapuolella oli ylimääräinen "tukikeppi". Näitä mahdollisimman paljon korkeimmaksi pinoksi pinonnut kilpailija oli se illan voitokas kaljahinkkineen. Naisten palkintona oli siideriä ämpärillinen.  Niin, naiselle riittää, kun nainen itse pääsee pelkästään jo toisten henkäyksiä haistelemalla melkein humalaan, niin vähäiset määrät alkohomolia. Vierailu ravintolassa ja tässä ravintola "Galax Kukossa" jääköön siis vain mielikuvitusmatkailuksi ravintolan baaritiskille. 

  Puijo kirkkaassa kesäisen suven päivässä siintyy maisemaan jossain takana. Järvet ja metsät näkyvät avautuvat silmien eteen korkeuksista. Tuo veden siinto ja maisema niin rakas. Novopolis Rooftop 2020, Erja Lyytinen livekonsertti oli juuri alkamassa, oli päivä 26.kesäkuuta. Nainen istuu kotona ja nauttii täysin siemauksin suven tuomasta tällaisesta mahdollisuudesta nauttia artistin esityksestä. Nainen on ollut tykästynyt lauluntekijä blueskuningattaren kitaravirtuoosimaiseen musiikkiin jo kauan. Ja nyt tässä ajassa maksuton livestream- keikka ympäri maailman katsottavissa oleva, luo alkuiltaan jotain sitä mitä aika moni varmasti ajassa kaipasikin. Keikan tarkoituksena oli tukea paikallista yrittäjyyttä ja innostaa ihmisiä kotimaanmatkailuun. 50 vuotta sitten The Beatles, brittiläinen rock-yhtye vuonna 1969  teki samanlaisen katolta esiintymisen, perustamansa levy-yhtiön Apple Recordsin toimitilan katolla esiintyessään. Tuolloin konsertti - Rooftop Concert tehtiin ilman mainontaa ja pian sen alettua ihmiset saapuivat konserttia katsomaan, osa villiintyen niin, että konsertti jouduttiin keskeyttämään. Konsertti oli ensimmäinen vuoden 1966 jälkeen ja samalla yhtyeen myös viimeinen julkinen esiintyminen yhdessä. Nyt maisema oli kuvattu 16-kerroksisen talon katolta. Viimeksi livenä nainen näki Erja Lyytisen Kuusankoskitalossa kuin myös laulaja - näyttelijän Vesa - Matti Loirin. Lähivuosina. Ilta oli vetänyt molempien osalta salin hyvin täyteen. Tämä on esiintynyt yhdessä Joe Bonamassan, Sonny Landrethin, Jennifer Battenin, Carlos Santanan kanssa, kotimaisista mainittakoon naisenkin eräs suosikki artisti,  Heikki Silvennoinen. Vuonna 2017 nainen valittiin "Vuoden parhaaksi blues-kitariksi European Blues Awards - äänestyksessä ja vuonna 2019 marraskuussa sijoittui tämä 14.sijalle  Guitar World- lehden "Maailman parhaat blueskitaristit "- äänestyksessä ollen toiseksi paras heti Eric Claptonin jälkeen. Huikean menestysmatkan tämä artisti, joka aloitti kitaransoiton 15-vuotiaana, on siis tehnyt. On esiintynyt Brothers& Sisters- soulyhtyeen laulajana ja opiskellut alaa alan huippuosaajien alaisuudessa. "Bed of Roses"- kappaleen, 2010 vuoden Voracious Love- albumilta, teki yhteistyötä muun muassa Nightwish- yhtyeestä tunnetun Marko Hietalan kanssa, tämän kerran nainen näki livenä, no tämä käveli kävelykadulla ohi, sellainen livenäkymä siis, ja Apocalyptican, Paavo Lötjösen kanssa. Paljon musiikkia tehnyt ulos ja kuunneltavaksi on siis tehnyt jo artisti tähän mennessä. Vuoden 2019 Another World albumissa, jossa on kuultavissa vaikutteita bluesista, rockista, popista, funkista, progressiivisesta rockista, mukana esiintyvät Michael Jacksonin kitaristina tunnettu Jennifer Batten ja slide-kitaristi Sonny Landreth. Lyytinen on esiintynyt samaisena vuonna Kanadassa Blues Brothers- elokuvassa näytelleen Dan Aykroydin kanssa sekä saman elokuvan innoittajan, Downchild Blues Bandin kanssa. Viime vuonna esiintyi myös Tom Jonesin lämppärinä. Blueskuningatar- omaelämäkerta ilmestyi syksyllä 2019. Ja tänä vuonna artisti on tehnyt samannimistä kiertuetta. 

  Blueswoman - nimisen jonkin kiihkeä tempoisen kirjoitelman nainen muistaa tehneensä joskus vuosi ja yksi. Ja myös erään Monica ja Bill - aiheisen, joka oli ikään kuin eräänlainen kannanotto asiaan julkisuuteen vuotaneesta kohusta aikoinaan. Tätä kirjoitelmaa, oli sen ainoa luovankirjoittamisen kurssin osalta joskus yhdessä puitu kurssilaisten kesken. Seassa oli istunut myös eräs "lapsenpäästäjä" , vanhaa kansankieltä käyttäen, kätilön kuitenkaan olematta kyseessä. Tämä mieslääkäri päästi naisen joskus aikoinaan lähtemään synnytyslaitokselta sunnuntaina, kuumeessa kotiin, jo vietetyn viikkoajan jälkeen. Oli ollut vuosi 1990 tammikuu ja vanhan POKS:n synnytysosasto tuolloin kyseessä. Ikkunavuodepaikka oli aika vetoinen paikka ja lääkäri uskoi, kun nainen sanoi voivansa varmasti paremmin kotonaan ja kuumeen varmastikin sitten laskevan siellä. Niin kiitollinen oli ollut tuolloin ja mukava yllätys olikin ollut tähän törmätä harrastuksenmerkeissä tuolla kurssilla. Oliko vuosi 2000. Niin luultavammin. Kuntotalon, "Kuntsin" uutisointia olikin ollut päivässä. Talon toisessa päädyssä on kouvolalaisseurojen vetämänä olleet pitkän perinteet kantavat tanssit ja ne päättyvät nyt lähes 70- vuoden jälkeen. Nämä ovat olleet merkittävä osa seurojen varainkeruuta ja toimintaa on pyöritetty talkoovoimin. Toiminta oli alkanut vuoden 1950 - luvun puolivälistä ja nyt tämä koronaviruspandemia aiheuttaa tämänkin toiminnan kaatumisen. Vuonna 1993 tilan kahvilaan saatiin B - oikeudet, oluen ja viinin myyntiä varten. Lauantai-iltaiset tanssit lokakuusta lavatanssikauden alkajaisiin peruuntuvat siis nyt. Mukana toiminnassa olevat seurat ovat Kouvolan Painijat, Kouvolan Pyöräilijät sekä Kouvolan liikunta- ja voimisteluseura Tempo. Niin nainen itsekin muistaa käyneensä tansseissa. Artisteja, joita paikassa on esiintynyt, niitä on paljon. Tangokuningattaria ja tangokuninkaita, tangokuninkaallisia. Toki iskelmätaivaan tähtiäkin, laidasta laitaan musiikin saroja kahlaten. Reijo Taipale, Markku Aro, Yölintu. Markku Aron niin kuin Vesa-Matti Loirin vuosikymmeniä sitten nainen näki melko perätysten Sommelossa Kuusankoskella. Markku Arohan oli suosituimpia artisteja 1970- luvulla ja on edustanut Eurovision laulukilpailussa Suomea 1971 Dublinissa kappaleellaan Tie uuteen päivään, joka sijoittui kahdeksanneksi. Hyvännäköinen, Etsin kunnes löydän sun, Keskiyön aikaan, Ollaan lähekkäin, Anna kaikkien kukkien kukkia, niin nuo esimerkiksi alkoi välittömästi soimaan naisessa, naisen laulun nimen vain nähdessään.  Vesa - Matti Loiri taas jäi illasta tuosta kaukaisesta mieleen vaikuttavalla Itkevä huilu esityksellään. Itkevä huilu on runoilijan Kyösti Larson, käytti nimeä Larin- Kyösti, 1873-1948. Kulkurin kannel on myös tämän teksti. Tauno Palo lauloi tätä, ja tämä löytyy tämän näyttelijä, laulajan samannimiseltä levyltä muiden tunnettujen runoilijoiden tekstien seasta. Saima Harmajan, Aale Tynnin, runoilijoiden joiden runoeepoksia nainenkin on lukenut. 

  Stetson- hattu, "länsilakki" , Jonh B. Stetson Company teki hattua vuonna 1865 perustamassaa tehtaassaan varmastikin monia, 1900-luvun alussa oli noussutkin maailman suurimmaksi jo, tuo oli ollut päässään sekä cowboy- bootsit jaloissaan siis kyseisellä miesartistilla asiaan kuuluvine puseroineen sekä koruineen tämän esiintyessä salissa, jossa oli ollut hämyisä valaistus ja ikään kuin tämän artistin äänellekin sopiva tunnelma. Ihmiset olivat osa pakkautuneet lavakorokkeen eteen ja osa oli taaempana valmiina alkamaan tanssahtelemaan musiikin tahdissa ja sen suomasta ilosta tuohon harjoitteeseen. Topi Sorsakoski ja Surujen kitara- laulu, niin se kosketti kansaa ja on aina sen tehnyt. "Kitara soi. Surua soi. Niin hiljaa. Soinnuista sen. Ilo on mennyt pois. Sinun lähtösi vei siitä riemun. Suru vain siihen jäljelle jäi. Surua nyt, kitara soi, kitara soi." Artisti oli kerran tälle samaiselle talolle esiintymiskeikalle tullessaan saanut järjestysmieheltä apua pääsyssä lavalle. Mies oli selvinpäin, mutta selkä niin jumissa, kipeä, että tarvitsi hiukan apua lavalle pääsyssä nokkelalta idean keksineeltä "järkkäriltä" esiintymisperuutuksen välttämiseksi. Niin sitä veri vetää esiintymään sen verran paljon ettei sitä vähällä jätetä keikkoja väliin, ei etenkään kun apu saattaa löytyä läheltä. Mitä kaikkea sitä on tapahtunutkaan tuolla tiellä artisteille, yhtyeille. Pitäisi varmaan jonkun tehdä kooste vielä elossa olevilta ja kuolleidenkin tiedettyjen tarinoiden osalta, jotta kaikki tietäisivät mitä on olla artisti muusikoineen. Nainen on kuullut erästä näyttelijää koskevan tarinan myös. Tämä oli ollut vapaailtaa viettämässä joskus nuorempana jällinä ja pudonnut jäihin. Kaljakassit molemmissa käsissään. Ja eikä ollut älynnyt irrottaa otettaan kasseista, vaan vajosi kunnolla ne mukanaan. Ensimmäinen talo, joka kohdalle sattui oli Vikror Klimenkon. Kalinka- laulusta nainen muistaa aina tämän ihmisen, naisen sisko varmasti paljon laajemmasta tämän ihmisen repertuaarista. Tämän kuollessa muistokirjoitukseen tuli tuo katkelma juuri, mikä soi naisen tajunnassa. Niin todella kaunis sävelmä ja kauniit sanat. Artisti kuoli keuhkosyövän runtelemana vain 58-vuotiaana. Johnny Guitar - laulun alun perin teki, sanoitti Peggy Lee , sovitti Victor Young ja se on tehty samannimiseen lännenelokuvaan vuodelta 1954. Joka taas tehtiin Roy Chanslorin vuonna 1953 kirjoittaman kirjan pohjalta. Suomessa elokuvan ensi-ilta nähtiin helmikuussa 1955. Niin se elämystuotantokulttuuri elää ja leviää eri tavoin vuosikymmeneltä toiselle. Peggy Lee- Johnny Guitar pärähti soimaan taltiointina päivässä. 

  "On Mikon päivä, tai Mikkeli, jota myös "pässinpäiväksi" kutsuttiin ennen muinoin Etelä-Savossa. Kyseessä oli jälkimmäisen kohdalla varmasti huomattavasti vanhempi nimi kuin tuo perinteinen kristillinen nimi. Päivällä oli merkitys, sadonkorjuun ja paimentamisen loppumisenpäivä. Mikon päivä on talven portti ja vappupäivä kesän portti. Mikon päivänä alkoi viikon kestävä "runtu- viikko", jonka aikana vietettiin juhlia, kokouksia, tansseja ja häitä. Kokkoja polttivat paimenet työnsä päättäjäisiä viettäessään. Naudan piti olla talvisessa suojassa ennen auringonlaskua Mikon aattona. Parhaisiinsa pukeutuneet naiset taluttivat karjaa sisälle täydelliseen hiljaisuuteen. Talon emännän vastuulla oli talvikauden karjan suojeleminen loitsuillaan. Miehet kokosivat hevoset puolestaan talvisuojaan. Ainakin jollain savojen alueilla nämä vietiin suojaan oksista tehdyn suojaportin kautta. Ihmiset uskoivat loitsuihin ja uhrilahjoihin. Mikkelissä loitsu meni näin, talonomistajan astuttua aamulla ulos: "Taivas, tuuli, ilma, meri ja maan elävä olento. Älä vihaa minua, Vai mikä on oma! Tämän jälkeen kaiversi hopeaa maahan. Henkien saamiseksi ystävällisiksi karjalle ja ihmisille. Savossa metsän pyhiin puihin jaettiin uunituoretta leipää. Mikon tärkein uhraus Itä- Suomessa oli lammas tai pässi. Eläimen uhraaminen varmisti kotieläinten menestyksen. Pässin lisäksi Mikon päivänä syötiin muita juhlaruokia, kuten maitopohjaista gruelia, Mikonkaalia, lihaa perunoiden kera ja nauriita kypsennettiin montussa juuston kera", Anssi Alhonen. Mikko nimi on ollut almanakassa vuodesta 1890 ja sen alkuperä on heprealainen Mikael.  Maija - nimi tulee. Se on yksi Maria - nimen monista muunnelmista. Pohjoismaisissa kielissä ja Saksassa sen vastine Maja. Naisen oma allekirjoitus Marja nimen osalta, joskus lipsahtelee Majaksi. Päivää vietetään 2. heinäkuuta, vuoden 183.päivä, ortodoksisessa 8.syyskuuta. Itsenäiseksi nimeksi se otettiin vuonna 1950 almanakkaan. 1865 vuonna samana päivänä Pelastusarmeija perustettiin Lontoossa. 

 75.

  "Sommer är  kort, de mesta regnar bort". Kesä lyhyt on, ja päivät sataa pois. Nainen on ollut aina hurmaantunut suorastaan laulun sävelmään ja sanoihin. Tomas Ledin, pitkänlinjan ruotsalaismuusikko on julkaissut biisin vuonna 1982. Tämän päivän ja lähipäivien lämpöaallon johdosta tuntui elämä kesäiseltä, kesäisen kepeältä. "Syksy tulee nopeasti, se menee tuulennopeudella. Joten kuuntele minua, aurinko paistaa, ehkä vain tänään". "Syssyä" se olla jo. Niin, missä päin sitä tuolloin oltiinkaan. Valkealassa, Niinistössä vesitornin juurella taisi nainen tuolloin asustella perheensä kanssa. Oli ollut haikeaa aikaa, toisaalta se aika kun tuli muutto Kausalasta Valkealaan, mutta tie vie meitä täällä. Ja tuolloinkin, isän ollessa jo työkyvyttömyyseläkkeellä ja perheen äidin saadessa Valkealan eräästä leipomosta töitä sekä varmaan osittain paikan vaihdoshaluisuuden takia, perhe muutti Valkealaan. Valkealan omakotitalossa oli takkahuoneeseen menevän oviaukon ovena vanhan saluunan ovet, kunnon "länkkäri saluunan" tyyliin. Nainen niin kuin nainen muistelee, että naisen siskokin olisi tykännyt tästä "sisustuselementistä". Tuohon aikaan nainen tykkäsi Jim Morrisonista ja Doors- yhtyeestä. L.A Woman albumi on eräs jota nainen oli kuunnellut aika hiljattain. Se on julkaistu 29. huhtikuuta 1971. Valkealan yläasteaika oli kuitenkin ollut ihan hyvää aikaa. Eräs ystävä oli jäänyt, matkannut tätä matkaa täällä yhteydenpidoin, naisen elämään noilta ajoilta. Niin se eräs juhannusreissu Hillosensalmella. Oli vuokratut mökit. Oli aatto ja sitten se "ylikuormitettu", lastattu, täytetty mökki yöaikaan. Aamun tullen, krapulan tullen, mielenmuutoksen tullen juhannuspäivän jatkoja ajatellen. Niin, nainen hyvästeli ystävänsä ja meni radan varteen asemalle makuupussinsa kanssa seisoskelemaan. Asema on Savon radalla Vuohijärven rannan läheisyydessä ja on avattu vuonna 1889. Henkilöliikenne lakkautettiin vuonna 2002 kesällä. Pikajuna sai vauhtiansa sen verran hiljennettyä, että nainen junan ollessa liikkeessä pomppasi kyytiin. Mikä reissu ja mikä ihanuus kun krapulassa pääsi kotiin päin, Kouvolaan lähtemään. Alle 45 kilometrin matka oli tuntunut pitkältä. Vieläkin nainen tuntee kiitollisuutta junankuljettajaa kohtaan, kuka lie sitten olikaan.  

  Niin kuin naisen ajatukset, niin myös eräs laulu, Juna kulkee / Kari Tapio vaihtui kuin lennossa "levylautaselle". Naisen tekisi mieli vaan istahtaa vaikka junan kyytiin vietäväksi. Norja on vilahdellut naisen käyntitoiveissa. "Kun juna kulkee vaan. Kulkee. On sillä suunta tuonne pohjoiseen. Se kulkee vaan. Kulkee ja sinne palaa aina uudelleen". Niin no, jos jäisi sillä "Kuopijjon pysäkillä poes". Se kaipuu pitäisi ensin sammuttaa. Siimekseen mun matkani jonain päivänä käy, ei silloin ole huolia ei varjoja näy. Siimes mä nään sut jo edessäin, Siimes oon kantanut sua helmenäin sydämmessäin, Siimes oot savon kultaa mulle, Siimes luo tahtoisin tulla. Syntymäseudun maat ja mannut. On ollut riemu eloni alun tään. Ja toivoisin ett´ joskus vois ne olla sitä myös muille. Niille jotka ymmärtää arvon tuon. On meillä paljon. Tääl tiellämme hetkiä. Jotka haluais ain lähellään säilyttää. Mutt´ kulkee elo. Kuin omia polkujaan. Ja välil haikeutta se luo elämään. On onni kuitenkin se. Ett´ ain voi palata hetkiin. Muistoihin kauniisiin. Niihin kultaisiin. Ei niitä kukaan pois voi meiltä ottaa. On se kuin jotain. Kimallusta järven pinnalla. Auteretta rauhaa. Niin kuin hetki. Kun näkee oman synnyinkodin. Päältä mäen harjanteen. Niin nuo mielleyhtymät sanoista riittäköön ja laulun alku teko tähän. Norjasta tuli mieleen eräs nimi Niemi. Tämä tykkäsi lähteä sukellusreissuille sinne ja totta kai kalastamaan, kun kalastusmies kerran oli. Niin ja hyvä valokuvaajakin. Maailmallareissaaja, joka oli dokumentoinut, valokuvannut intohimoisesti kaikkea mahdollista. Oikeastaan tuon työpaikan eli henkilökuntakahvilan kaksi Niemeä. Yöllä, aamuyön tunteina nainen oli lukaissut päivän lehden vasta loppuun. Ja oli jäänyt tuijottamaan kauhistuneena erästä nimeä. Tuo nimi, jota nainen oli juuri ajatellut, noita mukavia hauskoja tuttuja ihmisiä, palautui tähän päivään hetkeen takaisin yöltä. Se oli ollut yhdistettynä nimeen "Henry". Nainen ajatteli, että nytkö se sitten vastaus oli löytynyt. Yhteys ja linkitys. Oli paikkakunta Joensuu, johon linkittyy ystävän elämää ja tämän pojan sekä ex-miehen. Tuon yhdistelmänimen omaavan henkilön kanssa oliko mahdollisesti joku yhteys, naisen ystäväänkin. Naisen ystävähän oli jossain vaiheessa kun nainen oli jo muuttanut taloon, oli puhunut naiselle siitä pitäisikö hänen äitinsä myös muuttaa samaan taloon, Sokos-talosta, jossa he olivat asuneet juuri näin, naisen äiti alakerrassa ja yläpuolella nainen itse. Mitä tämä oli. Naisen ystävähän ei olisi halunnut luovuttaa naisen antamaa avainta naiselle takaisin jossain vaiheessa. No, nainen oli kyllä se hömelö, hajamielinen joskus eli avaintenkin unohtelija, harvemmin kuitenkin, ehkä syy oli ollut tuo vaan. Niin, Niemi nimeenhän nainen oli törmännyt myös muualla. Ja tuo törmäys oli ollut jotenkin pohdintaa aiheuttava. Niin, kiusaus alkaa toimimaan mahdollisesti jotenkin naista vastaan ja hyödyntämään häntä niin sanotusti, voi tulla vaihtoehdoksi, jos houkutus siihen kasvaa tarpeeksi suureksi siihen jostain syystä. Niin, eräs saman nimen omaava taitaa asua talossa jopa.  Kuuluiko äänenavausta laulua sittenkin alakerrasta aina kun nainen oli tehnyt jonkun laulun ja jälkikäteen naapurissa joku nainen lauloi, joko samana tai seuraavana päivänä. Mitä tässä on meneillään. "Vanki olet sinä. Joka kerran sen ovista. Sisään astuit. Kunnes joku päivä. Se on vienyt sinulta kaiken. Ja ulos suustaan sinut sylkäisee". Nainen muistaa ja elää vieläkin läpi tuota unen ja valveen rajamailla elettyä mennyttä hetkeä. Onko uni, tarumainen kauhutarina, käymässä todella toteen ja näin. Ääni miehen unessa, kummitusmainen bassomainen möreä lausunta viipyili hetken vielä naisen mielessä. 

  Jonathan James "Jon" English, englantilaissyntyinen australialainen muusikko ja näyttelijä teki naiseen vaikutuksen lapsena Vastatuuleen- minisarjassa. Sarjassa elettiin 1800-luvun alun brittiläisen imperiumin hallitsemaa Australiaa. Juuri tämä Jon English ja Mario Millo sävelsivät 13-osaiseen sarjaan musiikin. "Six Ribbons" tunnuskappale nousi listaykköseksi ainakin kuudessa maassa. Nainen ei yhtään ihmettele. Tämän kappaleen on levyttänyt suomeksikin usea artisti. Vain kaksi nauhaa- niminen, sanoitus Pertti Reponen, sovitus Taisto Wesslin. "Jos laulaa mä saisin, niin lauluista kaunein nyt sulle vain kertois, mun rakkaudestain. Jos kiertäisin maailman, sen kauneudet toisin, sun jalkojes juureen, ne kantaisin vain." 1970-luvulla oli Jon English tunnettu rocklaulaja Australiassa. Tämä oli muuttanut vanhempiensa kanssa Australiaan 12-vuotiaana ja kuoli leikkauksen jälkeisenä komplikaationa tulleen aortan pullistuman vuoksi 09.maaliskuuta 2016, 66 - vuotiaana. Niin, naisen tie kävikö kirjaimellisesti kohti vastatuulta. Syksyn sylissä- blogissa aiemmin mainittuna tämäkin, hiersi mahdollisuuksineen mielessä. Nainen laittoi pyörimään alkuperäisen Six Ribbons- kappaleen Jonin esittämänä. Kuin ajassa matkaten, palautui sarjan näytösaikaan, lapsuusajan olohuoneeseen Kausalassa. Huoneen eräs tapetti vei suoraan ihanaan maisemaan. Lumiset vuorenhuiput metsää etualalla. Kaipuu nähdä ja kokea elämää, rakkaustarina, oli herännyt tyttösessä, joka seurasi kyseistä tarinankerrontaa ja miesnäyttelijän, kaikkien sarjan roolihahmojen, todentuntuista elämää. Tyttö kuin heräsi tarinoiden kiehtovuuteen.  

 74.

  Chinatown. Siinä se oli. Vai oliko. Se joka lymyily "Henry Lee" - nimen takana. "Lee" voi olla kiinalainen, korealainen sekä englanninkielinen nimi. Tuohan niin kuin kaikki tietää on kiinalaisten asuttama kaupunginosa ei-kiinalaisessa yhteisössä. Ja maailmalle niin kuin meillekin tänne Kouvolaan on muodostunut juuri sellainen yhteisö. No, tosin osa China Centerin , tuon Nordic China Centerin, jonka avajaisia juhlittiin näyttävästi vuonna 2006 kaupungissa, porttien sisäpuolelle ei ole jäänyt kaiketi yhtäkään kiinalaisvaikuttajaa yrittäjää toimimaan. Kouvolaan. Yong Tangin omistama Data Group viittaa kyllä nimellään edelleen aasialaistaustaisuuteen, tämä johtajahahmo on sveitsiläinen ja asuu Ruotsissa. Josta naiselle muistuu mieleen kyseisen Henry Lee henkilön yhteydet Ruotsiin sekä tämän siellä asuva sukulainen, tai niinhän tämä henkilö antoi naisen ymmärtää. Tuolla alueella, entisen Kouvolan meijerin tiloissa, tuolloin toimi kolmisenkymmentä kiinalaisyrittäjää tarkoituksenaan välittää ja myydä tukku- ja vähittäiskauppana tuotteita asiakkailleen. Kauppa kävi ensin hyvin. Vuonna 2009  paikka ratsattiin. Ja oikein kunnon vanhaa tyyliä noudattaen toisin suuremmalla joukolla, poliisin, rajavartiolaitoksen sekä tullin tehdessä yhteisen tarkastusiskun paikkaan. Kiinalaisen rikollisryhmän mahdollista toimintaa maahantulon järjestämisessä, toimitusjohtajan talousrikosepäilyt takasivat yhdessä tutkinnan pitkittyessä, että paikka päätyi velkoineen sulkuun. Paikka tunnetaan nykyään nimellä Tehokeskus. Alueelta tässä päivässä hetkessä kantautuu huonoja uutisia. Yrittäjillä on vaikeuksia toimia siellä. Alueella on ollut "sähköinen ilmapiiri" muun muassa maksamattomien sähkölaskujen osalta. Onko paikan päällä maailmankattavasti vaikuttava, voisiko jo sanoa, kirous joka on lähtöisin päämaasta Kiinasta. Kuin "tuplaisku kirous". Osa siis näistä kiinalaistaustaa omaavista ihmisistä kaupungissa silti saattaa vielä toimia, vaikka yrittäjänä tai sen yrittäjän oikeana kätenä. Nainen yhdistää tähän omaan tuttuun kiinalaisyrittäjään erään toisen miehen. Olisiko tämä tämän toisen puolesta joskus juossut asioilla, sitä hermosauhutkäärylettäkin ostamassa sekä niitä monivetopelikuponkeja palauttelemassa. Niin ja naiselle tulee kyllä Tämä on tätä "leffamaista lifeä", Chinatown - elokuva on tosin jo tehty. Kaksikin. Ensimmäinen valmistui naisen yhden mielinäyttelijän ollessa mukana pääosaa, pää osaa - sanat eroteltuna alleviivattuna tämän henkilön kohdalla eli näyttelemässä on tämä Jack Nicholson. Luova luoja, "luoja"- nainen päästää melkein ääneen suustaan, mestari. Valmistusvuodet leffoissa on 1975 ja 1990. Naisen oman pojan syntymävuosi on tuo jälkimmäinen. Niin, eräs harvasanainesti töksähtelevään tyyliin puhuva mieshenkilö, jolla on aasialaistaustaa muistuu välittömästi naiselle mieleen. Miehessä on jotain karmivaa riipivää. Ehkä tämä ei tiedosta itse koko asiaa. Mutta tämä ihminen on kuin juuri sellainen ihminen, eli kantaa jotain sisällään koko ajan, onko se pahuutta, onko se arkailua kaikesta siitä juontuen mitä mies on elämässään kohdannut, eli yksinkertaisesti liikaa ehkä tuotakin puolta, mutta tämä voisi olla henkilö joka voisi hyvinkin profiloitua väärennetyn Facebook- profiilin henkilöksi. Tämä mies asioi naisen tykönä jo Veturin kauppakeskuksessa toimineen R-kioskin aikana ja liikkui aika usein yksin vaikka sielläkin oli paljon näitä kimpassa liikkuvia aasialaistaustaisia tummasilmäisiä ja mustat hiukset omaavia miehiä. Erään neljän viiden kimpan muistaa. Tai ehkä tämäkin mies kuului samaan porukkaan. The Jack biisi, AC/DC:n kappale 1975 joka alkaa murinana sopisi osin kuvaan, mutta ensimmäisenä naisella soi Captain Jack eli Kapteeni Jack - laulu, Billy Joelin 1973 vuoden biisi albumilta Piano Man. Tämä oli saanut tai oli hakemalla hakenut aihetta uuteen lauluun ja oli sitten tarkkailemalla esikaupunki-ikäisten huumeiden ostoaikeita, New Yorkin lähiössä, Oyster Bay, Long Island. Laulun tekijä itse luonnehtii laulua julmaksi ja ehkä ihmisiä loukkaavaksi- mutta pitää heidät varpaillaan. Niin hyvä linja, herättäväkin lauluja on ollut tällä lauluntekijällä. Laittaa tälläkin nimenomaisella laulullaan ihmiset miettimään, mitä on olla nuori huumeidenkäyttäjä. Joka vanhenee huumeidenkäyttäjänä. Ja jos ei irti niistä koskaan kokonaan pääse, niin myös  kuolee huumeisiin tai muitten päihdyttävien aineiden alaisena. Naisen oma poika voi olla pelkällä kaljoittelulinjalla vaan, mutta joskus saattaa repsahdella ja alkaa hakemaan vahvempaa. Myyntiä tapahtuu kaikkialla. Ja mikä hinta yhdelle pillerillekin joskus muodostuu. Niin välittäjät hakevat itse suoraan lääkäreiltä mahdollisesti "tuotteensa" ja myyvät toisille kun itse eivät todellisuudessa tarvitse. Pitelemätön ilmiö on ollut rantautunut ympäri maailman jo kauan. Pikkukaupunkeihin maalaiskaupunkeihinkin. Pitelemätöntä pillerin pyöritystä. Jostain syystä kevyempää Jack-  laulua alkaa tunkeutua väkisin naisen tajuntaan keventämään päivää. Nainen näkee kuin uusittuna versiona silmäverkonkalvoilleen piirtyvänä kuinka Kai Lind esiintyy Four  Cats kokoonpanolla edessään, laulaa kuin vuoden 1961 Youtube- taltiointia. 1958 vuonna tuo kyseinen yhtye oli Esa Laukan kvartetti - niminen lauluyhtye, perustajajäseninään, Pentti Lasasen ja tämä Esa Laukka. Yhtyeen lavariveihin mukaan lähti Jaakko Salo, Martti Metsäketo, Markku Hannola. Myöhemmin nimen muuttuessa kansainväliseksi Four- etunimiosiollaan 1960 vuonna mukaan tuli Kai Lind. Nykyjäseninä yhtyeessä on Pentti Lasanen, Kai Lind, Timo Turpeinen ja Esa Nieminen. Nainen on nähnyt niin television kautta kuin omien katseluhankintojen kautta yhtyeen esiintymistä. Hit The Road Jack- englanninkielisenä versiona sanojensa vuoksi naisen eletyn "Parasta ennen päiväyksen"- vuosien osuessa melkein jo kohdilleen, kuitenkin jollain vahvalla tulkinnalla laululla kuin kumpuaa ensin naisen sielun syvyyksistä. Laulu on Percy Mayfieldin rhythm and blues-artistin vuonna 1961 julkaistu a cappelia demona- Art Rupelle. Kappaleesta tuli kuuluisa, Ray Charlesin myötä. Laulaja- lauluntekijä pianistin kautta omana versionaan. Tämä pääsi Billboard Hot 100- musiikkilistan 1.sijalle 9.lokakuuta 1961 tuolla taltioinnillaan. Nainen kuvittelee tiettyjen lauseiden kohdistuvan joihinkin diilereihin, niihin jotka ovat vaikuttaneet hänen oman poikansakin elämään. Hit The Road Jack- Painu pois Jack- huutona ikään kuin melkein. Tästä jatkaa lempeämmän version tulkintana kuitenkin, se tilanteen myrskyn naisen sisällä tasaava, Four Cats - yhtye sormiaan napsutellen ja rytmiä iloa tuoden kuuntelijakansalle ja katsojille. Painu pois- paljon laimeampana loppusoinnahduksena äännähdyksenä kaikuu kajahtelee vielä jossain pään sisällä sekä Jack-sana pisteeksi kuin ajatukselle , Jack- tässä tapauksessa synonyymina merkityksille huumeet ja huumemaailma, diilerit se yksikin.  Nainen itse on vitsaillut "tiskinalta myymisestä", no tietty jotain sieltä tiskin alta on kaivettukin, myyntiin tarkoitettuja kirjekuoria asiakkaille. Kuin postin kantamana kirjeenä sanomana tilanne elää edelleen. Painu Pois- vielä kerran kuitenkin voimallisen kajahtaa ilmoille jostain sieltä surun syvimmästä kohtaa naisen sisällä. Moottoripyörä käynnistyy naisen ikkunan alla. Ja kuka sinäkin olet, nainen kiroaa mielessään melkein. Usein joku paikalla kävijä kuitenkin. Oletko sinä se "hunter" alias Lee. Painu pois! Sinäkin. 

 73.

  "Jepariksi vain isä paikan sai - Chicagoon. Tulimme rapakon taa aikaan pahimpaan. Kesäyö oli kuumin kai kotiseudulla dollarin. Silti kuolla Chicago sai ja sen muistan vieläkin. Al Capone kun päätti näin kaikki seuraa käskyjäin. Gangsterinsa sotaan vei laki rauhaan jäänyt ei. Jäi äiti itkemään mä vielä kuolevan Chicagon nään". Vicky Rostin jo viisitoista kesäisenä alkaneen laulu-uran laulu, Kun Chicago kuoli , käännösbiisi "The Night Chicago died". Kaikki tietää ja tuntee kotomaassamme tämän pitkään tähtitaivaalla välkehtivän suomalaisen pop-, rock- ja iskelmälaulajan joka myös on sanoittaja. Vuonna 1974 voitettuaan pääsi iskelmälaulumestaruuskilpailut Dannyn kesäkiertueelle. Naiselle tämä artisti varmaankin oman siskon kautta ensi alkuun tuli tutuksi. Niin "Chicago". Edellisen päivän aatokset olivatko syy siihen miksi tämä biisi soi mielessä. Niin nämä erilaiset asioille altistavat tekijät elämässä. Onko niillä jotain tekemistä osin tähän maailmaan mukaan tempaistuilla ihmisillä vaiko onko se vaan uhrien todella huonoa tuuria elämässä. Nainen luulee, että sekä että, molemmilla voi olla vaikutusta, mutta seassa on sitten niitä huonon tuurinkin tapauksia pelkästään. Todellisia kohteita, joita koko ajan saalistetaan mukaan lisää. Sehän on tuon elämän kiertokulkua "junaa", jota ei kukaan kohta saa pysäytettyä jos torjuvia toimenpiteitä ei koko ajan tehdä. Eräs poliisi, kirjailija ja kansanedustaja hienosti uskalsi  nostaa, tuoda esiin Vihreitten kansanpuolueen kannabisaloitetta. "Käyttämiskynnys on lapsilla ja nuorilla historiallisen alhainen jo nyt". Eli taistelua vaaditaan, jotta kasvava sukupolvi ei sortuisi myöskään vapaaehtoisesti mihinkään tällaiseen. Tuo laulunkin kuvaama maailma vaikka on kuin suoraan jostain leffasta on myös kuin sitä oikeaa elämää täällä. "Mafiamaailma", mihin se nyt olisi täältä kadonnut vuosien saatossa. Ei mihinkään.  

  Yönhämy on tarttunut naisen takin liepeisiin. Kaupungin varjot meinaa katulamppujen ja liikkeiden spottivalojen valoloisteesta huolimatta saada jotkin porttikongit ikään kuin huokumaan väräjämään sitä kaupungin yöajan tuomaa vaarantuntua ja uhkaa. Nainen kävelee juuri taas sellaista erästä kohti. Joka kulman takana voi olla joku, joka vain yhtäkkiä on siinä edessäsi ja taas on jokin tilanne päällä. Korkeat korot kopiset pitkävartisten saapikkaiden askellusten tahdissa asfaltin pintaan. Naisen on päästävä määränpäähänsä paikkaansa. Oli lähtenyt kotoaan ehkä liian viime tipalla. Toisaalta paikka mihin on menossa on sellainen, ettei nainen halua olla sinne liian aikaisin saapunut, koska ei aio nauttia illan aikana baarin läheisyydessä montaakaan snapsia, juomaa,  niin sanotusti. Hän on menossa sinne aivan muusta syystä. Nainen lähestyy House of Rock- nimistä mestaa. Takin narikkaan jätön jälkeen suunnistaa baaritiskille ja luo samalla ympäristön tarkastuksen. Ei, hän ei havaitse ketään tuttuja, ehkä muutaman jotka tunnistaa, vanhoiksi kanta-asiakkaikseen tiskin takana oloajalta. Nainen odottelee ja viettää aikaansa, samalla seuraten kuinka jengiä, kansaa alkaa tulla enemmän ja enemmän vaan paikalla. Tietty kellonaika lähenee. Liikehtimistä lavan suunnalla on ollut jo havaittavissa jonkun aikaa. Nainen katselee ympärilleen, alkaa valmistua tehtäväänsä, juo juomansa yhdellä "kaadolla" loppuun ja ottaa oman asemapaikkansa. Ja kohta se tapahtuu. Huomaa illan kohteensa suoraan edessään. Henkäisee. Kohottaa kätensä ilmaan. Taputtaakseen. Nimittäin yhtyeen Steve´n Seagullsin, joka päräyttää ilmoille ensimmäisen biisinsä. Nainen tietää, ilta tulee olemaan juuri sellainen kun hän odottikin tältä kokoonpanolta. Hampaat olisi lennähtäneet, irronneet melkein suusta, jos olisivat olleet etenkin sitä tekohammasproteesitapausta, siitä paikallaan joraamisesta, mitä nainen teki katsellessaan kuunnellessaan bändin taitavaa soitantaa lavalta. Osasivat ottaa yleisönsä. Ja yleisö otti heidätkin riemulla vastaan. Oli vuosi 2016.

Niin mitä muisteloita Chicago- sana naisessa puolestaan herätti. Tuli eräs toinenkin laulu, Panama, ja Steve´n Seagulls-  yhtyeen, suomalaisen country-yhtyeen suoraan sieltä Jyväskylästä kotoisin olevalta, kuvaama videopätkä Lahden, "Chicagon",  Mölsän alueella olevalla "treenikämpällä" kuvattuna. Sitä huumoria riittää tällä komppanialla ja Youtube- videokuvaustaltioinneista sekin hyvin ilmenee.  Bluegrass- versiot tunnetuista hard rock- ja metallikappaleista ovat kai juuri se ja se tapa millä tämä erikoislaatuinen joukkio tuo maalaisuutta ja joku varmaan kuvaisi tätä "junttilaisuudeksi" esiin esiintymisessään on tehneet tästä maailmanlaajuisesti halutun bändin myös niille markkinoille. Jamppa /kontrabasso , laulu, Hiltunen / harmonikka, mandoliini, kosketinsoitin, kantele, huilu, Herman / banjo, kitara, saha, laulu, Remmel / akustinen kitara, mandoliini, balalaikka, laulu, Skubu / rummut, lyömäsoittimet, laulu. Tuota soittimien laajaa repertuaaria, sen taitavaa taidokasta käyttöä, unohtamatta vanhoja erikoisia tapoja tuottaa soivaa ääntä, rytmiikkaääntä esimerkiksi pyykkilaudalla tai soittamalla lusikoita, niin se oli juuri se syy miksi nainen aikoinaan vuosia sitten jakoi bändin Thunderstruck- videopätkän Twitteriin, 01.08.2014 julkaistun, koska oli niin myyty. Thunderstruck on 21.syyskuuta 1990 julkaistu AC/ DC:n kappale. Sen on tehneet Angus Young ja Malcolm Young. Kerrotaan, että Angus Young sai inspiraation lauluun, kun salama iski lentokoneeseen. Kyllä vain, sieltähän tosielämästä lauluntekijät koko ajan saavat niitä ideoita lauluihin. Joskus ne alkaa välittömästi pulpahdella esiin tilanteessa jo. Sävelin ja sanoin. "Iskevät kimppuun kuin salamat kirkkaalta taivaalta", naista nauratti, jostain kumman syystä, mistä lie. Niin nainen tiesi, että bändi tulee kiertämään maailmallakin vielä ja niinhän on käynyt. Todella nopeasti huomattiin tämän bändin tuotannon hyvälaatuinen anti, sen huumorin kera kaikkinensa yleisölle. Hyvä maalaisuus, junttilaisuus, suomalaisuus. Ei voi muuta tässä kohtaa ajatelle. Hyvä "tuote" kerrassaan, oli nainenkin ajatellut heti, myyvä. Suomea maailmankartalle näinkin vietynä. Emme ole sitä jäykkää jylhää ja tummaa kansaa kaamoksessa iäti vaeltavaa. Vaan pikemminkin tätä, mitä tämä bändikin edustaa. Vaativaa työtä pilke silmäkulmassa tehtyä "kuitennnii". "Haaskoja" ovat veivaustavassaan. "Hyvinnii nii". Mä maalaistyttö oon, toinen versio Mikko Alatalon laulusta, Mä maalaispoika oon, 1974. Juice Leskinen oli kirjoittanut lauluun jo muutamat rivit ja Alatalo kirjoitti sen sitten valmiiksi tämän innoittamana. Hyvä biisi tuli. Laulu jatkuu: "ja panen suihketta kainaloon, se on hyvin joviaali ilmiö. Ou, mä maalaispoika oon, mä köyhä poika oon." Siitä taas tuli naisen oman isän deodoranttien käyttö mieleen, olisiko tämä saanut vaikutteita moiseen taas sekä tästä tai myös Jukka Virtasen sanoittamasta biisistä, Jaakko Salon sävellys, Perspirantti- Antti, "Nakkikitskan eteen kaahaa perspirantti- Antti, näkee Ullan jonossa: Onpas intresantti, Tarjoo tälle ohimennen pari porilaista, Kohta seisoo Pentti ilman naista, Porsche kiitää Jorvasta, Ulla puree korvasta" - lauseet sieltä lyriikan seasta poimittuna. Kyllä vain tuohon aikaan ymmärrettiin deodorantin päälle ja haluttiin tuoksua sille omalle kullallekin niin hyvälle kuin mahdollista. Deodorantit saattavat sisältää alumiinia, joka on yksi altistava tekijä Alzheimerin tautia. Niin se, entisaika jolloin vaaroja ei tiedetty ja oltu tunnistettu vielä niin. Onneksi eletään jo nykyaikaa. "Minut sisään ajettiin, tänne merkonomisysteemiin", naisella edelleen soi Alatalon biisi "korvamatona" mielessä. Todellakin, "merkonomisysteemiin, myynninammattitutkintovaluun, myyntimaailmaan" myytynä mietiskelevänä, nainen pohdiskeli, laulua edelleen hyräillen. Myydä "pittäis". Mutta mitä sitä nyt sitten myisi. No dekkarikirjoitelmaa: Hinttaan 15 eggee kipale / tihrustaja. Pitäiskö alakaa enemmän  heilummaan niinku ite "Heleppoheikki", ois "Myyvämaikki", "Halpalappuliisa", viimeisestä, no, tulee muutakin mieleen. Tyylliin jotennii : Halavalla lähtöö, mutta mänköön. Mualimassa on nii palajo muuta kalliimpoo, että tällaista savon mualta kotosi olevvoo akkaa vois alakoo tukemmaa. Josta naenen voes aena kiittee sitten kaunihisti jokkaesta tukijoo. Eiku "paanalle" vaiko myiskö muuten. Huivia ja mekkoo ee siis tarvinna ehkempä tällä errää. Näkemiin ja kuulemiin. 

 72. 

  Nainen juoksee aamuvarhaisella pitkin pururataa. Keuhkot täyttyvät raikkaasta ilmasta ja mieli virkistyy metri metriltä lenkin edetessä. Nainen ei juokse kotipaikkakunnallaan tutuissa maisemissa vaan on kesää viettämässä ja työtään tekemässä Helsingissä päin ja Käpylässä. Juhana-Herttuan tieltä lähtiessä oli valmistautunut tekemään pitkän tutustumislenkin paikallisiin antimiin luonnon äärellä. Reitti mutkittelee ja vie naista eteenpäin. Nainen nauttii joka askeleesta jonka ottaa. Vastaan tulee koiranulkoiluttajia ja pari muutakin aamuvarhaista aamuvirkkua. Nainen on iässä, jossa ei välitä onko edellisenä iltana ollut viihteellä tai muuten menossa. On iässä, jossa luottaa voivansa krapulassa myös tehdä vaikka kuntoa kohottavan ja päätä selvittävän lenkin. Nainen oli erään "yhden tunnin yöunet jälkeen suoraan töihin" - kokemuksen siltä kesältä jo kokenut. No, oli päättänyt tuolloin kyllä viisastuneena, että ei koskaan enää toiste halua kokea moista. Oli päivä ollut liian mieleenpainuva kaikilta osin, mutta toki sai tehtyä työnsä tuonkin päivän osalta. Musiikki pauhaa korvissa Sony Walkman korvalappustereoiden kautta. Gary Mooren Wild Frontier vuoden 1987 julkaisu soi kaikkine kappaleineen lenkkeilynautintoa vahvistaen. Sieltä parit kappaleet kuten Over the Hilss And Far Away, Friday On My Mind, Strangers In The Darkness Ja Crying In the Shadows olivat naiselle niitä lempparikappaleiksi muodostuvia sille kesälle. Artistihan on todella taitava kitaravirtuoosi, Belfastista Pohjois- Irlannista kotoisin, hardrockia ja bluesia soittanut muusikko. 4.huhtikuuta syntynyt artisti menehtyi 6. helmikuuta 2011, vain 58- vuotiaana, alkoholin liikakäytön seurauksesta tulleeseen sydänkohtaukseen. UKK-hallissa, Messukeskuksessa tämä olisi ollut juuri tuolloin 1987 kesällä nähtävissä, mutta tuo jäi naiselta kokematta, mitä nainen oli harmitellutkin. Oli suunnitellut, että joku kerta menee myöhemmin livekonserttiin kun tämä tulee Suomeen. Turussa oli tämän viimeinen keikka vuonna 2007. Nainen oli muistellut joskus jälkikäteen oliko tämä ollut tulossa vuonna 2009 Kotkaan esiintymään, mutta että keikka olisi sitten peruttu tämän kuoleman johdosta. Nainen ei tiedä muistaako tuota asiaa oikein. Irlannista ja irlantilaisesta musiikista sanottakoon, että ne on aina vetäneet naista puoleensa. Tarinankerronnaltaan ja yksinkertaisesti tapa tehdä myös sitä perinteistä irlantilaista musiikkia, siinä on vain sitä jotain. Kiehtovuutta. Kieli, iiri, ja englantia sillä tietyllä maalle tyypillisellä aksentilla puhuttuna, laulettuna, niin se tekee jo puolet tuosta kiehtovuudesta. Niin ja itse maakin, jopa se pub-kulttuuri myös osaltaan niin naista kuin monia muitakin juomista enemmän kiinnostuneita kiinnostaa. Naista tosin ymmärrettävistä syistä se luonnon anti enemmälti kuitenkin. Rannat, rantakalliot, nummet. Nainen huomaa olevansa jossain vaiheessa Pukinmäessä, oli juossut aika pitkään ja alkoi miettimään vieläkö jatkaisi pitemmälle, päättäen kuitenkin alkaa palailemaan takaisin päin. Oli nähnyt vettä, "rapakkoakin", joka tulee Vantaan puolelta, Vantaan jokea matkan varrella ja oli ollut kaikesta siitäkin sen annista iloinen. Luonto on tärkeä osa kokemuksena kokea erityisesti pääkaupunkiseutulaisille. Lenkki oli ollut juuri taas se oikea lääke päivittäiselle liikuntanälkäiselle ja ikikipuilevalle luonnon pariin kaipaavalla. Vaikka erään lenkillä kohdatun miehen kohdalla olikin hätkähtänyt. Ne muistijäljet. Nainen oli päättänyt voittaa tämän elämänmittaisenmatkan tuohon tiettyyn pelkoonsa. Katsella sitä, tutustua siihen ja olla sen kanssa sinut. Mutta olla kuin ennen vanhaan urheilukilpailuissa joskus valmiina "lähtötelineissä" toimimaan, räjähtävällä voimalla, jos tarve siihen joskus elämässä vielä tulisi. Mikko Peltola, kaikkien tuntema luonnonpuolesta puhuja oli äskettäin twiitannut: "Miksi Helsinki väheksyt luontoasi? Kaupunkiluonto on kaikilla mittareilla hyvin tärkeä". Nainen oli osallistunut heti kun oli huomannut somesta, tämän mukana olevaan Pelastakaa Pirkkolan metsä- adressin vetoomukseen.  Vetoomus on kerännyt allekirjoituksia yli 14 000 tällä hetkellä ja se on luovutettu 23. syyskuuta Helsingin kaupunginvaltuustolle.  Taistelu Pirkkolan metsän ja Keskuspuiston puolesta on hieno osoitus tosiaan siitä että on ihmisiä asukkaita jotka haluavat vaikuttaa kaupungin kehityksen kulkuun, säilyttää luontoa ja sitä kautta suojella alueella olevaa eläinkunnan kantaa sekä ennen kaikkea taata sitä alueen toimivuutta ja toimivuutta alueella asuvien sekä sinne tulevien ihmistenkin kannalta. Nainen oli ollut niin ilahtunut luettuun artikkelia, joka koski Kouvolaan tulevasta uudesta luonnonsuojelualueesta. 2,4 hehtaarin alue Anttilan kylässä Salpausselän rinteelle. Alueella on muun muassa Lautakorven lähteikkö, jossa kasvaa uhanalaiseksi luokiteltu harsosammal. Kyllä, jos näitä tällaisia luontoa suojelevia päätöksiä ei tehtäisi, niin asiat olisi huonolla tolalla. Toivon mukaan on aina ihmisiä, jotka jaksavat taistella näiden asioiden puolesta sekä ihmisiä jotka päättävällä taholla tekevät myös niitä oikeita päätöksiä luontoa ja sen monimuotoisuutta ajatellen. 

  Päivän uutisissa oli uutisoitu murto Lehtomäessä sijaitsevaan kioskiin. Uutinen nostattaa hämäriä muistikuvia naisen mieleen jostain vuosien takaa. Kioski, joka oli sijainnut Utunmäentien risteyksessä ja murrosikäinen poika pyöräilemässä sillä suunnalla kaverien kanssa. Niin, jotain oli tuolloin sattunut siellä. Oliko poika löytänyt kavereineen jotain maasta vai oliko se vaan ollut tämän tekaistua väittämää, pelon alla toimintaa. Oliko tuolloin jo joku iskenyt kyntensä näihin nuoriin ihmisiin. Poliisit ottivat yhteyden tuolloin vanhempiin asian johdosta. Vai tehtiinkö se sitten vähän myöhemmin. Seutu niin kuin Eskolanmäki - lähiö on tunnettu tästä negatiivisestakin maineestaan, joka johtuu tiettyjen asukasryhmien aiheuttamista häiriöistä ja tapahtumista alueilla. Lahti on ollut tunnettu tästä Chicago - maineestaan. Niin ja vertauskuvallisesti jompaa kumpaa lähiötä paikalliset asukkaat ovat mielessään mieltäneet myös näistä lähiöistä täällä Kouvolassa. Kilpailevat lähiöt ovat olleet siinä mielessä nämä lähiöt valitettavasti, vaikka alueilla on todellakin asukkailleen tarjota sitä paljonkin hyvää ja mieluisaa asuinympäristöä. Noista ajoista koko ajan maailman kehittyessä ja mennessä eteenpäin ihmiset ikään kuin ovat tottuneet siihen, että asioita tapahtuu kaikkialla, oli kyseessä sitten isompi kaupunkiseutu tai rauhallinen maalaismiljöö. That´s Life / Frank Sinatra kappale alkoi välittömästi soida jostain syystä taas naisen mielessä. Naisella on se päänsisäinen "ratio". Varmaan aika monella kulkijalla täällä. On olemassa myös 88-Keys feat. Mac Miller & Sia That´s life. Niin tämä vanha Frank Sinatran kuin tämä uudempi samanniminen versio sopisivat tähän kohtaan. Tämä uudempi versio istuu tähän maailmaan pojankin koettuun paremmin ehkempä: " They told me, Don´t make a promise you can´t keep. All the drugs in you system, you can´t sleep. How many times you had to buy a Plan B. For a girl you never bring back home meet your family? Frank Sinatralle päätyvän, 1963 julkaistun laulun on levyttänyt ensimmäisenä Marion Montgomery. Laulun ovat kirjoittaneet Dean Kay ja Kelly Gordon. Frank Sinatra esitti sitä vuodesta 1966. Strangers in the Night , Sinatra, laulaja ja elokuvanäyttelijä kuoli vuonna 1998. Tähden matka alkoi 1930- 1940- lukujen vaihteessa Harry Jamesin ja Tommy Dorsey orkestereiden laulusolistina. Artisti jatkoi levyttämistä aina 1990 - luvun alkuun asti. Nainen on aina tykännyt klassikoista, joista kuista ja joidenkuiden artistien esittämänä eritoten. Liza Minnelli, esimerkiksi myös näine samoine meriitteineen vaikuttavana tulkitsijana on jättänyt naiseen myös lähtemättömän jäljen.  Tämä tosin on rintamaidossa ikään kuin saanut jo tuon taidon tai viimeistään eläessään ja läheltä seuratessaan omia vanhempiaan alalla, Judy Garlandia, näyttelijä-laulajaa sekä Vincente Minnelli, elokuvaohjaajaa. New York, New York, Over the Rainbow laulut tämän esittämänä niin kuin kaikki koko laaja skaala lauluja, kabaree esityksiä, elokuvia. New New York oli elokuvaan vuonna 1977 sävelletty laulu. Näyttelijättären lisäksi elokuvassa esiintyi Robert De Niro, jonka mielestä elokuva olisi tarvinnut vahvemman nimikappaleen. Tämä olikin kommentillaan suututtanut laulun tekijöitä, jotka olivat John Kander, säveltäjä sekä Fred  Ebbin, sanoittaja. Over the Rainbow "Sateen kaaren tuolla puolen" on Ihmemaa Oz musiikkielokuvaan tehty, Harold Arlenin säveltämä ja E.Y Harburgin sanoittama. Naispääosassa oli Judy Garland ja kappale voittikin parhaan laulun Oscarin. Usko Kemppi on kirjoittanut suomennoksen, jota on esittänyt muun muassa Olavi Virta, vuosina 1938- 1966 levyttänyt artisti, yksi Suomen eniten levyttäneistä laulajista, 601 laulua, joka tosin myös oli hyvä näyttelijäkin. "Tangokuninkaana" tunnettu. Poika varjoisalta kujalta. Niin se on kuulunut niihin naisen jo lapsuudessa kuulemiin kappaleisiin. Niin naisen on vaikea joskus käsittää edelleen tätä lapsensa elämäntilannetta. Vaikka se on osin selitettävissä silti se on liian iso surua tuottava asia. "Ja kujan kulmat varjoineen. Hän tuntee kyllä tarkalleen". Nykyajan lapsille niin kuin ei tuolloin pojallekaan aikoinaan, mikä hetki se "ensimmäinen kerta" sitten olikaan, tuntuu ei anneta mahdollisuutta puolustautua, vaarat ovat kasvaneet liian isoiksi kulmillamme kaduillamme. Kaikkinensa Liza Minnelli on suonut monelle ihmiselle todella tällä kulttuurisella kosketuksellaan ihania elämyksiä. Kaikille kaikkialla. Joka maailman kolkassa, voisipa sanoa, löytyy New York- kaupunkiin liittyviä niitä hyviä ja huonojakin asioita ja antimia. Iäti. Niin, tuossa lähiössähän poika oli asunut myös perheensä kanssa joskus. Nuorten ihmisten perhe pienen vauvansa kanssa. Samoin lähti matka naisella itsellään joskus, lähiönä vaan Eskolanmäki. Niin nainen muistaa huvittuneena, että sai tietää melkein samassa rytäkässä pojan seurustelusta, kuin myös että tämän seurustelukumppani oli neljännellä kuulla raskaana. Mummous yllätti ehkä uutisvirrassa voimakkaimmin voisiko sanoa. Ikimuistoisesti ja ihanasti. 

 71.

  Nainen on järkyttynyt luettuaan uutisointia Yhdysvaltojen länsirannikon tulipaloja koskien. Palojen tuhovoimaahan on lisännyt ympäri maailmaa juuri ilmastonmuutoksesta johtuvat asiat. Kuivuus, kuumuus jne. Mutta samalla tavalla kuin muuallakin mukana palojen sytyttämisessä on ollut ihmisiä. Tuhopolttajia, pyromaanejako vaiko onko todella kyseessä järjestäytynyttä rikollisuutta, joka voisi olla eri ryhmittymien aikaansaannosta tai saman ryhmittymän alla olevaa toimintaa, kuitenkin niin että maailmankattavasti eri puolilta maapalloa ihmisiä saataisiin lähtemään mukaan toimintaan omalla seudullaan silloin kun on siellä ne otolliset sääolosuhteet asialla. Toki syitä metsäpaloille löytyy juuri vaikka ukkosestakin, mutta juurikin tuo on todella selvää nyt, että ihmiset on asialla. Eräs kommentaattori, amerikkalainen uusnatsi, "Aatun" ihailija, ilmaistakoon näin, Aadolf Hitlerin, on eräästä kiinni jääneestä sytyttäjästä väittänyt tämän olevan suomalaissukuista alkuperää, "sinisilmäinen", mikä on tosin paljon mahdollistakin, kaukaista sellaista. Kuitenkin kyseinen Michael J. Bakkela oli jäänyt syyskuun 8. päivä kiinni itseteossa Phoenixissa kun tämä oli ollut siellä sytytyspuuhissa. Suomessakin on jäänyt tuhopolttajia tämän vuoden kevät kesän aikana kiinni, toki niitä on jäänyt kiinni mihin vuodenaikaan vaan ja muulloinkin. Koko ajan saa lukea sytytetyistä paloista uutisartikkeleita. Muhoksella, Ylivieskassa siellä ja täällä, tällä seudulla myös. Palokankaan kuntopolulla oli palanut 500 neliömetriä maastoa toukokuun lopulla. Kysymys kuuluukin onko se seurausta vallitsevasta tilanteesta, maailmanlaajuisesta ilmiöstä vaiko onko se jotain järjestäytynyttä toimintaa. Ruotsissakin näitä on nähty ja juuri myös autoihinkin kohdistunutta tuhopolttosarjaiskuja. Ja onhan noita ollut kotimaassakin. Vuosi 2015 on ollut syyskuussa se pahin, mutta tämän hetkinen tilanne on todella myös sitä. Tälläkin seudulla oli nähty sieltä kantautuneen savuhiukkasten johdosta taivaalle muodostunutta oranssisen hehkun aiheuttamaa ilmiötä iltataivaalla. Naista jäi häiritsemään juuri taas tämä yhdistelymahdollisuus jollain lailla blogin, Syksyn sylissä puolelle ja myös se mahdollisuus, että "Henry" voisi olla todella amerikkalainenkin. Ensinnäkin sana "sinisilmäinen" ja sitten tuo 8.päivä, jolloin eräs Youtube - videotaltiointi on laitettu esille. Ajanjakso 08. - 15.syyskuuta jakso on ollut pahin. Niin nainenhan oli aloittanut bloginsa kirjoittelun joskus tuon aikajanan sisään iskostuvana. Voisiko olla naisen Youtube - videoiden tykkäysvideoiden seurannasta kysymys myös. Ymmärretty tajuttu kuka oli tämä miestuttavakin mahdollisesti. "Fireball"- videokin. Niin ja sitten tuo Australia osuuskin. Nainen muistaa tykänneensä Facebookin puolella Australiaa koskevasta sivustostakin. Ja toki kaikki tietää tämän naisen sukulaistaustaisuudenkin Australiaan päin tai ainakin osa ihmisistä tietää. Niin tai näin , se mielikuvitus, voi taas ja kerran todeta, on todellakin suuri huvitus. Jos se on sitä huvitukseksi taittuvaa noilta osin. Onko tekijä rapakon, jonkun maan rajojen takana todella edelleen vai ihan kulmilla. Kulmilla vaikka siinä mielessä, että tekijä on ollut yhteydessä vaan joihinkuihin näihin tekijöihin, sehän on helppoa nykypäivänä. Niin nainen miettii, erästä ihmistä, sitä häirikköä esimerkiksi. Jos tilanne naisen osalta päätyy siihen, että naiselle tulee luottotietomerkintä, tällä hetkellä se on maksuviiveosiossa, lokakuun puolella ainakin verojen osalta jo päätyy jossain vaiheessa luottotietomerkintään maksujärjestelmän purkautuessa, nainen menettää puhelinnumeronsa käytön, vuosia käytössä olleen, joten sen avulla tutkintatahot eivät saa enää tietoja tekstiviestisisällöistä, tämänkään miehen naiselle lähettämistä tappouhkausviesteistä. Tosin ne on jo osin jemmassa. Niin ja onhan tämä puhelinnumero muuten myös tärkeä, kaikkia muitakin juttuun mahdollisesti liittyvien osalta tai toisiin rikoksiin naiseen kohdistuneisiin liittyen, syyllistyneiden kiinnijäämisen kannalta tärkeässä roolissa. Niin ja siitäkin tulee johtopäätelmänä tämä, että haluttiinko nainen tahallisesti todella saada tähän jamaan. Kaikin puolin siis. Halutaanko nainen siten saada niin alisteiseksi, ettei hän nainen pysty sitten enää toimimaan normaalin, ei luottotietojaan menettäneen, ihmisen tavoin. Ja saada hänet muuttamaankin. Näin hän ei voisi jotain asioita enää mahdollisesti todistaa tapahtuneeksi tai joku lähellä asuva halusi hänen vaihtavan jostain muusta syystä myös asuinpaikkaansa. Ei kestänyt katsella enää tilanteen kehittymistä, koska oli mukana ollut jossain näissä rikoksissa. Naisen naapurissa vedeltiin taas verhoja edestakaisin kuin "morsettaen" vastapäiselle kerrostalossa asuvalle jollekulle asukille. Sting / Message In A Bottle - laulu, The Police- yhtyeen 1979 julkaisu, alkoi soida tajunnassa. Hätähuuto kiiri hetken ilmassa kuitenkin vain naisen omassa päässä. Hetkinen. Mainittu Abba- yhtye, Agnetha Fältskog, Björn Ulvaeus, Benny Anderson ja Anni-Frid Lynstad, vuonna 1970 yhdessä esiintynyt kokoonpano ensin Festfolk- nimisellä yhtyeellä aloittaen, Syksyn sylissä- blogin puolellakin mainittuna ja heidän yksi hiteistään, S.O.S- laulu, 1975 vuonna julkaistu. Niin hän oli todella pulassa, kaikenlaisessa. Hän olisi niin toivonut saavansa hoidettua asiansa niin, että yhdistelmälainan turvin olisi voinut saada asiat sellaiseen kuntoon, että todellakin ei olisi tässä tilanteessa. Vaan voisi päättää itse missä haluaa olla, vapaaehtoisesti, elämässään. Niin ja onhan puhelinnumeron takana toimivia muitakin asioita, esim. tilejä somessa, jotka näin haluttaisiin saada ehkä naisen osalta jotenkin "äkkikuoleman" päästessä yllättämään, niin toimintakelvottomaksi hetkellisesti ainakin. Ne laulutkin siellä. Niin tai näin. Kuitenkin kaikkia järkyttäviä asioita kun muutenkin tapahtuu maailmalla tällä hetkellä niin lisätuhoa aiheuttavat tällaiset tempaukset joidenkuiden hullujen tekemänä saa kyllä pelkokerroin aspektit toisiin ulottuviiksiin.  Sitten on vielä tämä Amazonin hakkuut ja poltot. WWF:n metsäpalot voi kiihtyä pahemmiksi kuin viime vuonna. Todellakin. Ne ovat sitä jo tutkimuksen mukaan. Metsä- suurin hiilinielumme ja maailman keuhkot on lisääntyvässä suuressa vaarassa nyt ja tulevaisuudessa. Keuhkoista tulee muutakin mieleen, koronaviruspandemian toisen aallon alkaminen ja maskisuosituksen tiukentaminen paikallisesti paikkakuntaisesti tilanteen sitä vaatiessa ja valtakunnallisia suosituksia sekä määräyksiä asian suhteen kuitenkin koko ajan noudattaen. Maskisuosituskiristyminen on annettu nyt myös Kymenlaaksoon. Kaikkialla sisätiloissa ja julkisissa tiloissa maskikäyttösuositus siis astui tänään voimaan. Todella kauheaakin kauheampi ajatus, kuin hiipien saavuttaa naisen mielen. Onko tässä todellakin tämän viruspandemia - ajan hyödyntämistä niillä alueilla lisää, joilla on otollinen hetki tuhopolttorikokselle, olisi uhrihakuisuutta muutenkin vallitsevan kauheuden keskiössä. Tämä aika on kauhua, kauhun kauheudessa kulkua. Kauhua.

 70.

  Kaivarin puistosta 1990, Pepe Alhqvist & Henry Ojukangas / Keep Your Hands Off Her, katsoi taltiointia ja olisi halunnut ensi alkuun löytää vuoden 1987 taltiointia paikasta. Taas tuo etunimi "Henry", nainen ajatteli ja toisaalta naurahti. Jeps. Kuvio on vaan tihentyvä ja monisäikeisempi päivä päivältä lisää. Artistiahan voi melkeinpä paikalliseksi esiintyjäksi paikkakunnalla jopa titureelata. Hyvä, että meille on siis suotu tämä mahdollisuus kuunnella useinkin artistia. Pepe Alhqvist & Oiling Boiling Rhythm`n Blues Band yhtyeineenhän oli vuonna 1987 yhtenä kutsutuista esiintymässä lavalla. Yhtye oli eniten ulkomailla esiintynyt suomalainen Rhythm & Blues kokoonpano. Jorma Ojanperä, Erno Tiittanen, Juho "Boots" Hurskainen, Seppo Sundström, Matti Oiling, Pepe Alhqvist, Tom Leino jäseninään. "Lukuisat maamme blues- ja jazzmusiikin huippunimet ovat uransa aikana jossain vaiheessa soittaneet rumpalin ja rumpupedagogi Matti Oilingin vuonna 1969 perustamassa bändissä, jota on kutsuttu nimellä myös rytmimusiikin yliopistoksi." Yhteistyö amerikkalaisen Blues mama Brow Sugar Dixonin kanssa poiki heti vuoden 1990- luvun alussa levyn, Live at Storyville ja 2001 vuonna Hip-Hop-Bongaloo-Blues- levyn, joka nousi kautta aikain Pohjoismaiden ensimmäiseksi Rhythm Blues kultalevyksi.  Vaaleanpunainen puku päällänsä ja hänelle tyypillinen hattukin päässä. Miehen, koko bändin tekemä vaikutus naiseen musiikillaan on tuosta hetkestä lähtien kuulunut voimakkaasti naisen elämään. Syystä, että bluesissa on sitä jotain gruuvia, veiviä, kolahtavuutta niin sanotusti, ja se saa musiikin alkuperäisten esittäjien, afroamerikkalaisten perinnön jättämän historiikin ikään kuin uudestaan eloon sieltä jostain kaukaa aikojen takaa 1800- 1900- luvulta. Tuolta se hengellinen kirkossa esitettävä musiikki muotonaan on myös se naiselle suuresti iloa tuottava. On olemassa myös kappale Oiling Boiling ja kappaletta on esittänyt muun muassa Eero Raittinen. Aika monella 60- ja 70- luvulla syntyneillä laulu, niin kuin naisellakin kappaleen kuullessaan, alkoi muistikuvat selkiytyä välittömästi. Kappale, tuokin oli soinut radiossa varmasti niin, että se jäi sitä kautta ihmisten mieliin. Rumpali Matti Oiling on tehnyt soitannastaan myös vuonna 1988 taltioinnin. Rumputietoutta saa sieltä kaikki kaipaavat. Rummuthan on mailman historian vanhin instrumentti. Aikojen alustahan jo niillä jo viestiteltiin rummuttamalla erilaisia sanomia, uskonnollisissa menoissa ne oli mukana, ja tietty musiikkiin, sen tekemiseen pääsivät rytmiikkansa tuottamisen ansiosta. Niin ja opetuksesta lisäansiona, siitä saattaa olla kiinnostunut moni rumpalikin, mahdollisesti, näinä aikoina etenkin. Pepe Alhqvistin nainen on livenä nähnyt paikallisessa Pub 23 bluespubissa. Aika oli ennen yrittäjyysaikaa. Olisiko ollut vuotta tai kahta korkeintaan aiemmin. Hän oli nähnyt jotain vanhoja tuttuja sieltä. Vanhaa yrittäjänaapuria, jonka vaimo oli kuollut aikoinaan rintasyöpään. Asia oli tuolloin kun se tapahtui tuntunut tosi pahalta. Nämä asuivat samassa talossa, Eskolanmäellä kuntopururadan varrella olevassa, kadun viimeisessä kerrostalossa. Perheen poika oli ollut naisen oman pojan leikkikavereita. Sitten eräs kirjastolla töissä olleen kääntäjän tapasi myös siinä ikään kuin kaikkien eksyessä samaan pöytään. Eräs naisen tuttu, kulttuuririennoissa ollut henkilön kanssa joskus, tällainen postin työntekijänäkin toiminut ihminen, tuli myös naista moikkaamaan illan aikana. Ei ollut kyllä oikein kuullut mitä nainen sanoo, ei tämän ystävänkään puheista. Oli nyökkäillyt vaan ja kuunnellut meneillään olevaa musiikkielämystä. Myös vanha työkaveri, josta tuli naisen kioskille vakioporukkapelien tekijä, koska tällä sattui olemaan asiasta tietoutta ja oli helppo vanhalla tutulle ikään kuin langettaa tehtävä, meiltä myyjänaisilta, jotka eivät ole niin jalkapallopelien seuraamiseen orientoituneet. Pöydässä taisi piipahtaa tuleva kioskilla usein jossain vaiheessa käynyt totopelaajakin. Niin ja illasta oli jäänyt kyllä erään hoikan vaaleahiuksisen naisen, nutturalle laitettujen, vierailu pöydässä aikamoisessa tuiskeessa ja tämän tokaisu naiselle, naisen millään lailla tuntematta naista entuudestaan, mongerrus : - Oletko sinä tyhmä vai vaan jotain muuta? Jotain merkillistä siinä oli ollut. Nainen oli pistänyt sen humalan piikkiin. Olisiko sama nainen pyörtynyt sitten tai sanotaanko simahtanut yllättäen erään pöydän äärellä seisoessaan. Sai kyllä huomion vedettyä itseensä tuolloinkin kaikilta, jotka asian näkivät. Avun saikin pian ongelmaansa. Nainen oli tuolloin puhunut R-kioski työskentelytaustastaan ja haaveistaan päästä takaisin kuvioihin. No, yrittäjänä se sitten tapahtuikin. Niin oliko tuolla illalla ollut jotain tekemistä asioiden kulussa. Niin ja kysymyksen siitä tunteeko joku läheiseni paremmin illan artistin. Johon nainen voisi heti sanoa mielessään, että kyllä paljonkin mahdollista. Ja toisaalta kysyä voi myös, että vai oliko jollain muulla illan henkilöllä ollut aiemmin jotain tekemistä "Henry" asian kanssa paria vuotta aiemmin. Tuohonkin vastaus voisi olla kyllä. Ja ne nämä kaimat. Nainen tietää, että hänen äidillään oli ja veljellään, itsellään melkein ja hänen miestuttavallakin on nimikaimat. Onko joku erehdyksessä lähestynyt väärää ihmistä vuosien aikana. Toista piti, mutta toiseen otti yhteyden. Tai lopulta onnistuneesti otti yhteyttä oikeaan henkilöön, tämän tietämättä kuviosta mahdollisesti mitään tai sitten todellakin ollen kartalla. Ikään kuin olisi nähnyt "vanhaa tuttuansa". Suuria mahdollisuuksia kaikki. Nainen jatkaa muisteloitaan. Sielun Veljet, Hassisen Koneen jälkeen vuonna 1982 perustettu rock-yhtye, Kaivari taltiointi vuodelta 1987 sen sijaan löytyi. Nyt Nykii Live 1987. Löytyy myös kakkososa bileistä, Kaivorock 1987. Mikä meno lavalla. Kyllä jaksoivat veivata ja vääntelehtiä heille tyypilliseen tapaan. Ismo Alanko oli aivan pitelemätön tuolloin nuorena, toki hän on sen energisenä säilynyt näihin vuosikymmeniin edelleen, vähän hillitymmin käyttäytyvä on tosin nykypäivässä. "Kaikki tahtoo elää säkenöivästä voimasta". Sata Lasta ja Keba- yhtyeeltä löytyy myös videopätkät illasta. Viimeksi mainitun, Nainen mustissaan / tummissa, Lady In Black - kappaleen, rock-yhtye Uriah Heepin kappale julkaistiin vuonna 1971 Salisbury- albumilla sekä singlenä, laulun aikana lavalla tunnistaa mahdollisesti tutun hahmon ihmisjoukosta videopätkällä. Tuon kappaleen, kahdesta soinnusta koostuvan, on säveltänyt ja sanoittanut kosketinsoittaja- kitaristi Ken Hensley, joka myös laulaa kappaleen. Nainen palasi näiden taltiointien avulla tuohon hetkeen, kesään. Kaisaniemen puisto, Rautatieaseman ja Kansallisteatterin takana Kaisaniemessä, on ollut suosittu puisto kautta aikain. Niin hyvässä kuin pahassa. Kulttuuritarjonnan puolesta mitä siellä on järjestetty niin se on se hyvä osio toki kaikki se ympäristön luonnon tuoma aktiviteetti ihmisille, myös niine  eri urheilukenttineen. Puistot on niin kuin kaikkialla myös vetäneet niitä puoleensa rikoksentekijöitä. Suunnitelmallisten tekojen ja suunnitelmattomien. Puistohan on vanhin puisto Helsingissä, sellainen jossa käveltiin ja joka toimi puutarhana jo 1800-luvun alusta alkaen. 

  "Vuonna 1892 valmistui ratayhteys Kouvolasta Kymintehtaalle, mikä teki Kouvolasta viiden raiteen risteysaseman", KS, luki päivän artikkelissa. Teollisuustarpeisiin rakennetulle radalle oli oma kysyjäkuntansa tarvitsijansa. "Kymintehtaan motiksi" sanottiinkin myöhempinä vuosina väliä liikennöivää junaa. 1935 tuo liikenne sai oman lähtö- ja tuloraiteensa. Asemaravintolan läheisyyden takia se saikin nimen "Kolpakkopätkä".  Olutmatkailu ei ollut uutta seudulla. Erityisen vilkasta se oli ollut 1890-luvun lopulla. Kielto myyntiin astuikin voimaan kaikkialla muualla paitsi ei asemaravintolassa ja Kouvolan Hotellissa. Haminan Sanomissa oli uutisoitu 1899, että oluenjuojien askellusten myötä syntyneen reitin takia ei tarvittu lumiauraa sunnuntainakaan. Naista nauratti. Jep. Niin nainenhan ei itse ole oluen ystävä ja näin ollen vuoden 1987 kesän ei ole sitä maistanutkaan. Nainen muistaa oman edustan kioskin eräänä sunnuntaina. Tuolloin ei ollut vielä lumilapiota kioskilla ja nainen yöajan sekä koko ajan lisää taivaalta satavan lumen takia joutui heti lumitöihin. Kioskin muuten jo asiakkaita palvelevaan muotoon saaneena, nainen huiski ja työnsi pelkällä harjalla lumia vauhdilla pois tukkeena olona asiakkaiden kululle. Eräs vanha nainen, sitkeänä vanhan kansan ihmisenä tuli seuraamaan ja juttelemaan naiselle samalla kun tämä teki lumitöitä. He yhdessä pääsivät sekä iloitsemaan toisaalta tuosta ihanuudesta, lumesta, mitä saatiin taivaalta ja toisaalta naureskelemaan naiselle, no tämän tyylikkäästä heilumisesta sekä sen asiakaspalvelijan pitkälle viedystä asiakkaittensa ajattelusta. Voi lunta saa aina tulla ja sataa taivaalta. Perjantai marraskuun 26.päivän Kouvolan Sanomat vuodelta 1909 sisältää mainoksen : VOIMA-OLUT on Kouvolassa tullut muotijuomaksi, sitä juo jokainen ken tuntee hyvän juoman maun. Keskellä ympyrän muotoinen brändietikettimerkki: VOIMA OLUTTA , O-y- FORTUNA A-B, Pasteurisoitua MIETOA Mallasjuomaa. F , kaunis tuohon aikaan kuuluva vanha kirjasin fonttimuoto, Pasteutiserad SVAG Maltodryck. Helsinki Helsinförs. KRAFT ÖL. Ja alhaalla vielä teksti: VOIMA-OLUTTA paljoittain ja vähittäin myy Kansankeittiö ALKU 11 Kouvolassa. Sjögrenin talo. Eipä lisättävää tuohon, ollut naisella. Niin nostalgiaa nostattavia asioita kaikki nämä historian jaksot täälläkin päin. Sisälsipä lehti jotain muutakin: "Mustelmat ja ruhjevammat paranevat joutuin, jos niitä heti loukkausten jälkeen hautoo noin kahdenkymmenen minuutin ajan kuumalla vedellä. Liika suola keitosta häviää, jos siihen leikataan joita kuita viipaleita raakaa potaattia; ne wetäwät fuolan itfeenfä. Tässä viimeisessä lauseen sisällössä näkyy tuon ajan kirjoitustapa. Teksti on hankalampaa luettavaa, mutta onpa antoisaa kuitenkin. Naista harmittaa, kun ei muista mistä lehden sai itselleen. "Junien kulku Kouvolasta Kymin tehtaalle. Kymin tehtaan aamu- eli päiväjunien aikataulua on muutettu niin, että ensimmäinen juna lähtee Kouvolasta klo 8.30 ep. ja saapuu takaisin klo 11.30 ep. Myöhemmillä junilla on entinen vuorolinja. Toimitus ja konttori: Seppälän talossa. Sisäänkäynti Pessan kaupasta. Avoinna 10-2 päivällä. Lehti ilmestyy kerran viikossa perjantaisin klo 4 illalla. Koko vuodelta 2:- puolelta v. 1:25, neljännesv. -;75." Vanhaa ajan havinaa- sisälsi päivä tämä todella. Niin R-kioskin talo oli nähnyt paljon eri liikkeitä ja toimistoja vuosien saatossa. Eräänlainen päätös naisen matkalle ja tämän päivän johdatukselle oli tämäkin. Meitä ohjailee jokin korkeampikin joskus täällä. Ei pelkästään maalliset vaikuttajat, eri tekijät, ihmiset. Siihen, näihin asioihin nainen on törmännyt monesti vuosien saatossa. Paris Fashions ( 1909), nainen alkaa katselemaan sitä, muoti ja vaatteet, niiden tekemisestä suunnittelusta lähtien kun on kiinnostanut naista aina. Hatut ihanaiset näyttävät kaikilla naisilla. Kaikki nuo mekot muotinäytöksessä. Myös se miesten pukeutuminen ajan hengessä. Kaikki valmistuvat päiväänsä pukeutumalla kuin nykyaikana juhlaan pukeuduttaisiin. Toki tuossa ajassakin, kaikkiin aikoihin on kuuluvana ollut aina myös se köyhä ja varattomampi kansa, jotka yleensä olivat sitä palvelushenkilökuntaa näille varakkaimmille. Nainen itse pääsi opiskelujen yhteydessä aikoinaan myös Muoti- Vateva muotinäytökseen, vaatetusalan messuilla Helsinkiin. Ketäpä naista ja voi sanoa miestäkään, nykyaikana ei jossain määrin muoti kiinnostaisi. Ja naista erityisesti on aina kiinnostanut se vaatteiden monimuotoisuudella hulluttelu. Se mitä kaikkea voit taikoa tehdä asukokonaisuuksissa asuille. Taideteoksiksihan niitä voi luokitella monenkin muotisuunnittelijan jäljiltä. Elton John / Candle In The Wind - kappale nousi artistin rohkean pukeutumisen myötä naiselle miehenä mieleen. Sanoittaja on Bernie Taupin. Kappale on kirjoitettu alun perin Marilyn Monroen muistolle. Kappale esitettiin ensimmäisen kerran  vuonna 1973, laulu uudelleen sanoitettiin Prinsessa Dianan muistolle 1997. Nainen muistaa tuon kaikkialla televisioidun hautajaistapahtuman hyvin. Naisella itsellään taitaa olla jopa kirja tämän elämästä. Niin miten ne kirjat alkoivatkaan pyörähdellä mielessä. Virus- niminen kirja myös. Kirjailijalta Robin Cook.

  

 69.

  Me tulemme taas, kun valtoimet veet, kun on voitettu hanki ja jää. Kun on lämpöiset tuulet maan valloittaneet. Kun on Suomessa taas kevään sää. Veli veikkonen huolesi heitä! Pölli pyörivä jälleen tuo meitä, virran välkkyvän vetreitä teitä, ja nyt laulumme helkähtää: Me tulemme taas! Kaiku viestiä toi: Me tulemme tulemme taas! Me olemme taas, kun virralla työt, kun on suvi ja lehdessä puu. Kun on pohjolan valkeat tuoksuvat yöt, kun on lemmestä kertova suu. Sinun huivisi valkoista raitaa ja sun aittasi polkua kaitaa poika päivätkin kaivata taitaa, ja taas virralta kantautuu: Me tulemme taas sinä tyttöni hoi! Laulu virralla soi, ja se soi ja se soi. Me tulemme taas! Kaiku viestiä toi: Me tulemme tulemme taas! Me lähdemme taas, kun on saapunut syys, kun on pääskyllä tie etelään, kun on pitkä jo ilta ja sen hämäryys, kun on virralla riitettä jään. Älä murheella muistele tuota! Sinä, tyttöni lempeeni luota! Kevät saapuu ja riemuiten vuota, sen kuulet sä laulun tään: Me tulemme taas sinä tyttöni hoi! Laulu virralla soi, ja se soi ja se soi. Me tulemme taas! Kaiku viestiä toi: Me tulemme tulemme taas! Tukkilaiskomediaelokuvasta, Me tulemme taas, lauluun mielessään, nainen heräsi. Toivo Kärki, sävellys ja sanoitus ja Reino Helismaa sanat. Elokuvaan perustuva laulu kyseessä siis. Armand Lohikosken ohjaama romanttinen viihde-elokuva ja Reino Helismaa siis käsikirjoittajana. Pääosissa: Tuija Halonen, Tapio Rautavaara, Siiri Angerkoski, Aku Korhonen. Ensi-ilta elokuvassa nähtiin vuonna 1953, 24.heinäkuuta. Niin, tänä aamuna nainen ei unen perusteella olisi tarvinnut unisiepparia, tuota Pohjois-Amerikan intiaanien taikakalua, jonka tarkoitus on suodattaa pahat unet ja ajatukset päästäen tilalle ne hyvät. Pahat unet tarttuvat siepparin verkkoon ja valuvat höyheniä pitkin Äiti Maahan. Nykyajassa koristeita makuuhuoneissa. Edellisyönä sen sijaan, nainen olisi tarvinnut kunnon pahat unet karkottavaa taikuutta. Nainen on miettinyt, ja oikeastaan vaan toivoo, ettei ala näkemään enneunia koskaan elämässään, niin kuin jotkut suvun naiset. Laulu oli vienyt aikaan, jota naisen vanhemmat oli joskus eläneet aikoinaan. Talvisaikaan metsässä tehtiin tarvittavaa metsän harvennusta ja metsätöitä apuna käyttäen hevosia. Kuormat ja lastit vietiin valmiiksi Laajalahteen, Pelonniemen järven rantaan odottamaan maaliskuuta. Hieman ennen tuota järven jäälle ajettiin osa jo kokonaisista ja osa kahden metrin propseista käsiteltiin kuorimaraudoilla. Naisen äitikin on ollut tuossa työssä ja ansainnutkin siitä hyvin rahaa. Kaikki tukkipuut oli uittovalmiina niputettuina silloin kun jäät sulivat, jolloin isomman hinaajapaatin avulla ne kuljetettiin vesitse määräpaikkaansa. Puroissa ja joissahan ne kulkivat virtauksen voimalla. Tukkimiehet, äidin mies ja tämän isä, kuten muutkin heistä saattoivat kokeilla taitojaan myös tukin päällä pysymisessä. Kisailivat ehken. Äidin siskon tytär joskus aikoinaan harrasti tukinuittokisailua, ja ihan hyvin siitä suoriutuen. Niin niitä kaukaa kulkeutuvia perinnetapoja halutaan nyky-yhteiskunnassa säilyttää ja kunnioittaa. Tietysti laulu muistutti myös naista juuri tämän elokuvan katsomisesta. Tai aika monenkin vanhan elokuvan näkemisestä siellä lapsuudessa. Kohta nämä samat vanhat elokuvat, nainen ajattelee komiikkaa tilanteessa hieman nähden, kunhan vierähtää vielä tovi, alkavat taas naista kiinnostamaan ja niin se ympyrä ikään kuin sulkeutuu. Ei. Noissa elokuvissa säilyy kait se jokin taika, vaikka ikä olisi ihmisellä mikä vaan. Tuo ajatus tuokin naiselle erään ihmisen heti mieleen. Henkilökuntakahvilassa ollessaan töissä, siellä eräs työntekijä kertoi kerran naiselle, että saattaa reissuun lähtiessään ulkomailla katsoa vanhoja kotimaisia leffoja. Nainen oli ollut hämmästynyt. Kuinkas nyt moista tekee, oli kysellyt. Tämä oli sanonut, että jos jostain syystä tulee sellainen "yliannostusolo" paikallisesta kulttuurista ja elämänmenosta siellä, niin voi sitten ikään kuin saada olonsa rentoutumaan, kun katselee kotimaista leffaa. Niin nämä leffat auttaa kulkijaa jos jonkinmoista ja näköjään missä päin maailmaa vaan. Hyvä Suomi, pitäisikö tähän kohtaan iskostaa, vai vain naurahtaa asian johdosta. Niin, mites se nyt olikaan. Nainen alkoi muistelemaan. Muistaa pätkiä sieltä täältä miesten eräästä jutustelusta kahvion pitkän pöydän äärellä. Nämä reissaamiset ja naisiin yhteydenpitämiset viestittelyt jälkikäteenkin. Niin ja seurustelukuviotkin, jotka joissain tapauksissa veivät mukavasti sinne maaliin niin sanotusti. Toisaalta jonkun kohdalle saattaisi sopia myös joku tarve tehdä kepposia tai sanotaanko kunnon huijaustakin, tosin nainen ei näihin tuttuihin sieltä kyllä tätä leimaa mielellään edes mielessään laittaisi. Kaikki tietysti tässä maailmassa on mahdollista. Rikoksia tekevät toisilleen ne läheisetkin joskus, miksi ei siis joku työkaveri sortuisi moiseen, olisi se sitten tullut vastaan naista missä vaan näistä matkan varrella jo olleista työpaikoista. Tai voi olla vaikka se naapuri. Kuka sitä tietää. Kuka kertoisi naiselle totuuden. Naapurissa oli kilahdellut tuolloin jälkikäteen siihen tyyliin, samaan tyyliin kuin viestien kolahdellessa saapuessa kännyyn tai tietokoneelle, silloin kun nainen "skippasi" tämän Henryn yli laidan niin sanotusti. Sellaisessa toiminnassahan on juuri se suuren viestimäärän lähettely käynnissä koko ajan ja päivittäin. Kenpä tietäis sen - laulu, alkoi soida naisen mielessä jostain syystä. Alun perin Alfred Hitchcockin jännityselokuvasta, Mies joka tiesi liikaa / The Man Who Knew Too Much. Doris Dayn esittämä Whatever Will Be, Will Be / Que Sera, Sera- kappaleesta. 

  Olisipa jonkun ison laivan kyydissä tai purjeveneen. Merta ja tuulta hiuksissa, horisontti aavaa näkymää vaan edessä. Kaikki tämä maallinen täällä maalla, maan kamaralla. Surut ja huolet jääneet tai jäisivät vain hippusiksi olkapäille, viipyilisivät oleillen siinä vain silloin tällöin, harvemmin itsestään  muistutellen mitä kauemmin kauemmaksi ranta olisi jäänyt uusi satama kuitenkin mielessä. Niin tai jos tuolle matkalle saisi erään mukaan. Niin tai jos se olisikin maata pitkin tehtävä reissu, asuntoautolla vaikka. Kuhan pääsisi pois hetkeksi, se riittäisi, tästä arjesta, johon nainen ei ole löytänyt ratkaisua, niihin sen suurimpaan ongelmakohtaan, solmuun, jota ei tiedä miten avata tai toisaalta saada se hallintaan jotenkin. Solmuja on olemassa monenlaisia, ämmänsolmu, varkaansolmu, merimiessolmu. Joten solmuissa riittää, nainen ajatteli ja naurahti. Jalat nytkin ristissä ja solmussa. Ei passaa äkkiä lähteä liikkeellä tai saattaa vielä kompastua ja mennä vielä enemmän solmuun mutkalle. Naisen kaksi veljeä tietää nuo merimiessolmujen teot kyllä, kun ovat siellä Upinniemessä käyneet armeijaa. Kotikompuroinnit nekin riittää jo naisen kohdalta.  On joskus tullut vedettyä lipat melkein kerrostalosta ulos jo päästyä. Kuitenkin alakäytävällä ulko-ovelle suunnattuna. Ei ollut tämä talo onneksi kyseessä kuitenkaan. Oli Tolkkilankatu 2: den asunto tuolloin. Nainen muistaa rapussa asuneen erään näyttelijän sukulaisen vai oliko ollut näyttelijä itse kiinnitettynä tuolloin teatterille. No ilmalento oli naisella aika huikea roolisuoritus, joten olisi se varmaan harjoitteesta käynyt, jonnekin lavalle. Maitolava. Ai, että onpa sellaista ikävä. Onneksi niitäkin näkee kaupunkikuvassakin nykyään. Taitaa eräs toimia tällaisena "Tuo tullessasi - kirja ja Vie mennessäsi kirja - tyyppisenä käyntikohteena "naapuripitäjässä", saman kaupungin sisällä kuitenkin. Uusiokäytössä niin sanotusti. Hetkinen. Maitolava myyjä, vierellään maitotonkka, jossa kukkasia. Kevät kesä kaunis vehreä ympärillä. Niin ja tietysti ne asiakkaat sekä myynnissä kahvia ja nisua sekä tärkein myyntiartikkeli, dekkarikirjoitelma kirja. Niin ja voisihan myyntiä laajentaa vielä jotenkin kevytyrittäjyys kuitenkin säilyen toiminnassa. Laulaa laulujakin kansan iloksi. Lava olisi kotoisan oloinen, sopiva siis naiselle. Kyllä, ensivuoden kevättä ja kesää odottelee, niin kuin kaikki jokainen kulkija täällä jo jollain lailla toiveikkaimmin mielin, vaikkakin "kauhuleffamainen" arki ja päivä yleensäkin jatkuukin kaikkialla maailmalla. Ihminen haluaa uskoa ja toivoa aina sen paremman hetken sieltä tulevan. Aina. 

  In The Navy / Village People yhtyeen vuoden 1979 taltiointi mylvi suorastaan lavalla. Musiikkituottaja Henri Belolo joka oli yhdessä Jacques Moralin kanssa yhtyettä luomassa, tuo ihminen kuoli 10.08.2019. Inkkari, kapteeni, moottoripyöräpoliisi, länkkäri, raksamies ja nahka-asuinen mies olivat hahmoina yhtyeessä. Oli syntynyt homokulttuuria avoimesti juhlistanut yhtye vuonna 1976. Nyt lavalla oli juuri astellut musiikin tahdissa viisi Aku Ankka - asuihin pukeutunutta naista heilutellen kabareemaisesti mustia suoria nupikan sisältäviä kävelykeppejä edessään. Tosin heillä oli myös korkeahkoilla koroilla kelluvat räpylät jaloissaan.  He jakautuivat lavan keskelle niin, että kolme oli puolellansa ja kohta saapui paikalle illan pääesiintyjäksi luonnehdittava Iines. Mies vaaleanpunaisessa röyhelöasussa viehkeästi somilla kengillään astellen pitkien pitkiensä ripsien takaa ujohkoja vilkaisuja katsomoon luoden. Kävellen edelleen kuitenkin musiikin tahtiin, jonka mukana kaikki muutkin vielä lavalla liikehtivät. Iines suuntaa omalle korokkeelleen. Siellä on valmiina rummut häntä odottamassa. Ja kohta alkaa show, joka räjäyttää ainakin sen paikalla olevan miessukupolven ehkä muutkin irti penkeistään. Joraamaan. Iines kohottaa "tahtikapulat" ilmaan. Sinut haluan vain Ritva Valkaman ja Pentti Siimeksen Parempi myöhään show- taltiointi oli saanut kuin uuden aspektin nykypäivässä. Oli tiedossa historiikkinen musiikkimatka näiden hahmojen kautta, juurikin korostaen nykypäivän ihmisen vapautta saada olla se mikä on ilman sukupuolittuneisuuden suuntauksien kahleita. Rajoja haluttiin rikkoja kaikella tapaa. Myös niitä hyvänmaun rajoja. Illan aikana tultaisiin näkemään muitakin hahmoja mahdollisesti lavalla. Musiikki sen sijaan ja se tanssi matkasi aikakaudesta toiseen lavalla olevien myötä. Aku Ankat oli saaneet jo omat mikkinsä kasvojen alueella aiemmin lavan takana. Tiedossa oli siis laulantaa ja soitantaa, rajuakin. Deep Purplen Burn -  kappale räjähti ilmoille ja tunnelma niin kuin lattiakin tärähti ilmaan ihmisten antautuessa hulluttelulle. Ja seuraavaksi jatkettiin perinnettä kunnioittaen sykettä välillä ajatellen laskien Sinut haluan vain- kappaleella. Komiikka ja musiikki. Niin niistä nauttivat kaikki tuossa illassa mukana elävät. Mikä vuosi olikaan kyseessä. Vuosi 2022. 

 68.

  Ninni Poijärvi & Mika Kuokkanen Dream-Catcher - laulu, Vagabond Moon koosteelta, joka on julkaistu vuonna 2013 on tämän päivän biisi. Tämä musiikki soi myös syksynä 2015 18.päivänä syyskuuta Kouvola-talon juhlasalitiloissa. Kahteen eri kertaan, nainen on siis elämänsä aikana ollut tuohon ajankohtaan, mikä naiselle on rakas, ollut konsertissa. Miksi tämä aihe on tässä päivässä on erään artikkelin johdosta, joka oli naisen silmien eteen hypännyt tai pitäisi tässä yhteydessä käyttää sanaa lennähtänyt. Suorastaan iskenyt pölyttäjän tavoin kimppuun. Kuin mehiläinen kukkaan. "Kukka ja mehiläiset"- aihe. Niin rakastettu. Naisen ja miehekkään matkan alkua oli tukemassa eräs nainen alias "Paula Koivuniemi". Kyllä vain. Uskokaa vaan. Tämä oli näyttänyt naiselle kirjettä, jossa oli päällä tuo nimi ja se oli saapunut tälle naiselle. Niin komiikkaa sai repäistyä tuosta tilanteesta tuolloin paljonkin. Ne nimet ja kaimat ja ne "melkein kaimatkin". Niin yhtyeestä vielä, nainen oli törmännyt tähän yhtyeeseen aiempina vuosina ja nimenomaan myös tykkäsi eritoten tästä laulusta, videotaltioinnista. Hoedown- yhtye, vuonna 2001 perustettu country-, blues- ja rockmusiikkia esittävä, näiden yhdessä eteenpäin luotsaama bändi, jonka alkuperäisjäseniin kuuluivat myös Esa Kaartamo, joka menehtyi äkillisesti 19.elokuuta 2018. Tämä oli tuolloin juuri ollut lavalla soundcheckissä Broadcast- yhtyeen esiintymistilaisuudessa Raikku rokkaa ja rakastaa- festivaaleilla, CountryRock - festivaaleilla Kangasalla. Kuoli työnsä ääreen kirjaimellisesti siis ja vain 56- vuotiaana. Esa Kaartamohan oli muusikkona, tuottajana, lauluntekijänä tunnettu nimi, tuon bändin sooloartisti. Laulamaton laulu- Esa Kaartamo, nainen suosittelee sitä kaikkien kuunneltavaksi. Laulusta löytyy se kaikki kaari elämästä. Ne tekemättömät asiat elämässä etenkin. Ja unelmia pieniä haaveita ei saa koskaan haudata. Vaan toteuttaa. Hoedown with John Boutte´, Cedric Watson, Dirk Powell and Desiree Champagne- Get Right Churh - Youtube video. Nousee sieltä jostain lohduttavana musiikki annoksena mieleen. Esa Kaartamon muistoa kunnioittava on Hoedown - Gonna Be a Darkness on äärimmäisen kaunis kappale myös. Päivän kiinnostava lehtiartikkeli oli Haapamäeltä, erästä Haapamäentaloa koskeva. Haapämäellä asuu naisen äidin sisko. Tämä oli toteuttanut erään haaveensa juuri lähiaikoina. Sai nähdä vielä kerran Siimes-tilan Riistavedellä Ryönällä, sen hänellekin rakkaan paikan ja ympäristön. "Kannattaisi enemmin pitää huolta luonnonpölyttäjistä"- Suomalaiset marjatilat tarhaavat mehiläisiä, koska villikimalaiset eivät enää riitä takaamaan tuotantoa. Maailmaa uhkaa pölyttäjien suoranainen kato. Lentävien hyönteisten määrä oli pudonnut 75 prosenttia tutkimuksen alun jälkeen. Pelasta Pörriäinen- kampanja onkin siksi herätetty. 20.09.2020 KS. Ihmiset voivat vaikka tehdä "Pölyttäjätekoja", jos omistavat sitä pihaplänttiä tai parvekettakin. Kasvattamalla sopivia kukkia. Vaikka "niittyjä" melkein  pihoillaan. Kehäkukka, auringonkukka, laventeli, syysasteri, vadelma, kurjenpolvi, krookus, ajoruoho, kurjenpolvi, Ja jos ostaa kukat taimina niin on varottava ettei kasvatuksessa ole käytetty tuholaismyrkkyjä. Hommaa pölyttäjäpuutarha itsellesi. "Kauheaa", "Sus siunoo" vanhan kansan kieltä käyttäen, mikä mielikuva tuosta tulikaan naiselle mieleen. "Pölyttäjäpuutarha"- ja "homma"- sanoista. Pölyttäjille pitää olla se oikea kukka. Siis oikeasti. No, tuokin meni nyt sitten noin. Löytyi sitä kaksoismerkitystä. Tämä suomi on herkullinen kieli. Mettä sisältävä suorastaan. Niin, nainen oli nähnyt tämän Esa Kaartamon esiintymisiä, joitain tv-taltiointeja Mikko Kuustosen rinnalla. Niin tämäkin kun oli näitä artisteja muusikkoja joista nainen pitää. Ninni Poijärvi on ollut myös perustamassa yhtyettä Club For Five, joka kuuluu eräisiin naisen pitämiin a capella- lauluyhtyeisiin. 

  Rajaton- yhtyeen, vuonna 1997 perustetun, kuusijäsenisen, Essi Wuorela, Aili Ikonen, Soile Sariola, Hannu Lepola, Ahti Paunu ja Jussi Chydenius,  Out Of Bounds - albumin 2006 vuoden julkaisun myötä, kotimaisiin tällaisiin kokoonpanoihin äänellään laulaviin esiintyviin ihmisiin syttyi naisessa. Juuri tuo kiehtovuus viehtymys lajiin muutenkin on se syy, myös naisella itsellään olisi kiinnostusta moiseen. Tai sitten vaikka vaikka muuten joskus jonkun kokoonpanon myötä, esittää taltioida "tubetusta" harjoittaa ja saada muistoksi näin jäljelle jääville ihmisille tänne jätettynä yhteistä kädenjälkeä yhteistä laulusuoritusta heittäytymistä kannustusrohkaisua ikään kuin ja muistelo hetkeä ehkäpä vain sitä tarvitseville ihmisille. Hän haluasi saada esimerkiksi juurikin Siimes- laulun saada taltioitua ja laulettuna yhdessä eräiden läheisten kanssa Youtube- taltioinniksi. Pieni suuri haave, joka tällaisena aikana etenkin, kun haluaa vain suojelle läheisiäänkin ja muutenkin kun ihmiset jo välttelevät niitä turhia kontakteja. Mutta silti. Tuo haave esimerkiksi, nainen haluaa haastaa läheisensä ottamaan siitä kopin. Samoin haluaisi saada naiskokoonpanon ehkä jonkun kasaan joiden kanssa esittää tiettyjä kappaleita. Tietysti, erään heiton, josta hän on myös esiintymissaralla haaveillut, hän on esimerkiksi omalle miehekkäälleen jo ilmaissut, niin silleen vitsinomaisesti. No, ihminen joka pystyisi korvakuulolta säestämään häntä on niin sanotusti mies paikallaan sukupuoleen nyt mitenkään sitoutumatta. Nainen tietää, että kaikki ymmärtää mitä hän meinasi tälläkin ilmaisulla. Kyllä, muusikkoja taitavia kun löytyy pilvin pimein ja molemmista sukupuolista niitä taitavia taitureita. Toki kun ja jos ihminen tekee asioita hänelle entuudestaan tuttujen ihmisten, joskus niitten läheistenkin kanssa niin se helpottaa yleensä asioiden edistymistä suurestikin. Niin, tuon Club For Five- yhtyeen riveissä, 2000 vuonna perustetun, nykyjäsenineen Maija Sariola, Susanna Lukkarinen, Jouni Kannisto, Juha Viitala, Tuukka Haapaniemi riveissä alunperin, Ninni Poijärvi vaikutti vuoteen 2005. Mika Kuokkasen kanssa tämä on julkaissut kolme englanninkielistä duo-albumia. He ovat kierrelleet niin Amerikoissa kuin Australiassakin tällä ohjelmistollaan. Nainen tekee yhteistyötä Tommi Kaleniuksen kanssa sessiomuusikkona ja duokumppanina. Niin tuo kyseinen syksy ja tuo muistorikas ilta, musiikkipläjäyksineenkin, voisiko elämä lohdullisempaa lahjaa tarjota kuin tuo ilta toi naiselle tulevaa suruakin ajatellen, joka oli tuolloin jo todella nurkilla ja lähellä. Ei. Kyseisen illan toinen tähtiartisti sieltä suoraan rapakon takaa oli Joshua James, laulaja- lauluntekijä. Artisti, joka on vaikuttava tekijä musiikin saralla. Tv- sarja- musiikinkin saralla. Sons of Anarchyn katsojille kaikille ainakin. Viimeisin naisen artistin kohtaaminen oli viime vuonna Patoklubilla, Three Amigos illassa 06.helmikuuta. Ympäri maailmaa kiertävä lahjakas amerikkalainen folk-laulajaa on verrattu Bob Dylanin ja Neil Youngin kaltaisiin mestareihin. Ja todellakin ei turhaan. Ja se tuotanto määrä mitä artistilla on jo ulostuotettuna. Ja se laatu siinä. Evan Coulombe ja Mika Kuokkanen, ne kaksi muuta kolmesta, on tehnyt yhteistyötä artistin kanssa vuosia. Esiintyjällä oli länkkärimaailmaan iskostuva look- päällään. Tosin tämä oli se intiaanimainen hahmo sieltä. Mustat hiukset leteillä ja poncho harteillaan. Kuin ilmettynä Apache- intiaanina. 

  Nainen oli törmännyt, melkein kun hakemalla hakee, voisiko sanoa uutisartikkeleita, kuin aprillipäivän aikana ihmiset metsästää uutisankkoja- tyyliin, näitä joissa voisi olla kulmia tietoa antaa selvyyttä vielä joihin kuihin kiemuroihin rikoksiin naisen elämässä. Nainen oli tosiaan lukenut nuoren naisen katoamisesta Ruohonen - sukunimeltään olevan. Oli jotenkin liittänyt tämän musiikkialan tähtiartistikaartiin lukeutuvien ihmisten sukuun. Tällä kun oli hieman samaa ulkonäköäkin. Niin todella löydetty kuolleena. Ja teosta, taposta epäiltykin on jo tiedossa. Niin nämä surulliset kuviot. Onko näille loppua. Nekin, jotka tapahtuu suhteessa tai sen päättymisenkin yhteydessä. Tai ne jotka tehdään täysin tuntemattomille kohteille, mutta tarkoituksenomaisesti. Ovat vaikka jonkun stalkkerin johdosta tekemiä tai sen häiriköijä ihmisen, joka ei ole jättänyt kohdettaan rauhaan. Maailma on täynnä julkimoita, jotka joutuvat jatkuvasti altisteiseksi iskuille ja jotkut kohteensa valinneet piinaa kohteitaan vuosia. Täällä kotomaassa tosin mittaluokka, on toisenlainen mitä ja miten ihmiset joutuvat suojaamaan itseään. Niin tällä hetkellä naisella on tuo "piinaava tekijä" naapurissa, kun kuuntelee erään nuoren naisen järjettömältä kuulostavaa äänenavausta. Ei kaikki äänet sallittakoon. Ainoastaan ne Aku Ankka piirrokset hylätään. Tässä kohtaa jos kuvaan on piirretty puhekupla ja se sisältää savon murretta, ääntä ei diskata pelistä. Elämän pelistä. Asiasta toiseen vai mites meni, kävikään nyt. Piina- leffa kuinkahan moni sen on nähnyt. Vuonna 1990, Piina elokuva, Stephen Kingin samannimiseen kirjaan vuonna 1987 ilmestyneeseen, perustuva jännityselokuva on naisen yksi suosikeista. Toki Stephen King kirjailijana on kuulunut naisen suosikkeihin jo vuosia. Tältä on tullut yks jos toinen entistä parempi kirja kauhuntuotannon saralla onnistunut teos ulos. Sen uusin Broadwaylla tehty, on esitetyin näyttämösovitus, pääosissa Bruce Willis ja Laurie Metcalf. Näytöstä näytäntöä on nähty kotomaassa muun muassa Tampereen teatterilla. Naisen äidin siskon, joka on se Haapamäellä asuja, tämän eräs tytär oli jakanut naiselle kuvan aiheesta, joka koskee yrittäjän vuosia. Kuva oli erään elokuvassa olleen, näytelleen miehen kuva, Jack Nicholsonin, joka vuosien kolmen neljän vuoden aikana yrittäjänä muuttuu elokuvan kaltaiseksi hirviöksi. Piinatuksi. No, täytyy sanoa että sama ilmiö ehkä olisi käynyt naiselle. Tosin nainen on sitä tässä päivässäänkin. Piinattu. Yli viiden vuoden kohdalla jo luistaisi ehkä yrittäjänä. Naista naurattaa jostain syystä. Järjettömästi. Naura lakkaa kuin seinään. Apache- sana. Niin ne yhteensovittamiset. Pitäisikö tämä yhteen sovittelu jättää jo sikseen. 13:sta lukuna. Hän on perjantaina 13.päivänä joskus ottanut lainan, saanut sen kunnialla maksettua. Voittanut 13.luvulla palkinnon. 13.perjantaina myynyt ennätykset uuden Veikkauksen tuona päivänä ulos lanseeraaman pelin, Kaikki tai ei mitään - porukkapelejä. Paljon myytyjä tositteita. Yhden ainoan vuoron aikana. Järjettömästi. 13. päivänä tänä vuonna maaliskuussa jäi väliin eräs työpaikkahaastattelu. Epäonnisesti, ensi alkuun. Vai oliko onnenkantamoisesti. Kumpaa oli tuo, kun ajattelee tilanteen kehitystä ja tuonkin työpaikan tilannetta. Suljettu.