75.

  "Sommer är  kort, de mesta regnar bort". Kesä lyhyt on, ja päivät sataa pois. Nainen on ollut aina hurmaantunut suorastaan laulun sävelmään ja sanoihin. Tomas Ledin, pitkänlinjan ruotsalaismuusikko on julkaissut biisin vuonna 1982. Tämän päivän ja lähipäivien lämpöaallon johdosta tuntui elämä kesäiseltä, kesäisen kepeältä. "Syksy tulee nopeasti, se menee tuulennopeudella. Joten kuuntele minua, aurinko paistaa, ehkä vain tänään". "Syssyä" se olla jo. Niin, missä päin sitä tuolloin oltiinkaan. Valkealassa, Niinistössä vesitornin juurella taisi nainen tuolloin asustella perheensä kanssa. Oli ollut haikeaa aikaa, toisaalta se aika kun tuli muutto Kausalasta Valkealaan, mutta tie vie meitä täällä. Ja tuolloinkin, isän ollessa jo työkyvyttömyyseläkkeellä ja perheen äidin saadessa Valkealan eräästä leipomosta töitä sekä varmaan osittain paikan vaihdoshaluisuuden takia, perhe muutti Valkealaan. Valkealan omakotitalossa oli takkahuoneeseen menevän oviaukon ovena vanhan saluunan ovet, kunnon "länkkäri saluunan" tyyliin. Nainen niin kuin nainen muistelee, että naisen siskokin olisi tykännyt tästä "sisustuselementistä". Tuohon aikaan nainen tykkäsi Jim Morrisonista ja Doors- yhtyeestä. L.A Woman albumi on eräs jota nainen oli kuunnellut aika hiljattain. Se on julkaistu 29. huhtikuuta 1971. Valkealan yläasteaika oli kuitenkin ollut ihan hyvää aikaa. Eräs ystävä oli jäänyt, matkannut tätä matkaa täällä yhteydenpidoin, naisen elämään noilta ajoilta. Niin se eräs juhannusreissu Hillosensalmella. Oli vuokratut mökit. Oli aatto ja sitten se "ylikuormitettu", lastattu, täytetty mökki yöaikaan. Aamun tullen, krapulan tullen, mielenmuutoksen tullen juhannuspäivän jatkoja ajatellen. Niin, nainen hyvästeli ystävänsä ja meni radan varteen asemalle makuupussinsa kanssa seisoskelemaan. Asema on Savon radalla Vuohijärven rannan läheisyydessä ja on avattu vuonna 1889. Henkilöliikenne lakkautettiin vuonna 2002 kesällä. Pikajuna sai vauhtiansa sen verran hiljennettyä, että nainen junan ollessa liikkeessä pomppasi kyytiin. Mikä reissu ja mikä ihanuus kun krapulassa pääsi kotiin päin, Kouvolaan lähtemään. Alle 45 kilometrin matka oli tuntunut pitkältä. Vieläkin nainen tuntee kiitollisuutta junankuljettajaa kohtaan, kuka lie sitten olikaan.  

  Niin kuin naisen ajatukset, niin myös eräs laulu, Juna kulkee / Kari Tapio vaihtui kuin lennossa "levylautaselle". Naisen tekisi mieli vaan istahtaa vaikka junan kyytiin vietäväksi. Norja on vilahdellut naisen käyntitoiveissa. "Kun juna kulkee vaan. Kulkee. On sillä suunta tuonne pohjoiseen. Se kulkee vaan. Kulkee ja sinne palaa aina uudelleen". Niin no, jos jäisi sillä "Kuopijjon pysäkillä poes". Se kaipuu pitäisi ensin sammuttaa. Siimekseen mun matkani jonain päivänä käy, ei silloin ole huolia ei varjoja näy. Siimes mä nään sut jo edessäin, Siimes oon kantanut sua helmenäin sydämmessäin, Siimes oot savon kultaa mulle, Siimes luo tahtoisin tulla. Syntymäseudun maat ja mannut. On ollut riemu eloni alun tään. Ja toivoisin ett´ joskus vois ne olla sitä myös muille. Niille jotka ymmärtää arvon tuon. On meillä paljon. Tääl tiellämme hetkiä. Jotka haluais ain lähellään säilyttää. Mutt´ kulkee elo. Kuin omia polkujaan. Ja välil haikeutta se luo elämään. On onni kuitenkin se. Ett´ ain voi palata hetkiin. Muistoihin kauniisiin. Niihin kultaisiin. Ei niitä kukaan pois voi meiltä ottaa. On se kuin jotain. Kimallusta järven pinnalla. Auteretta rauhaa. Niin kuin hetki. Kun näkee oman synnyinkodin. Päältä mäen harjanteen. Niin nuo mielleyhtymät sanoista riittäköön ja laulun alku teko tähän. Norjasta tuli mieleen eräs nimi Niemi. Tämä tykkäsi lähteä sukellusreissuille sinne ja totta kai kalastamaan, kun kalastusmies kerran oli. Niin ja hyvä valokuvaajakin. Maailmallareissaaja, joka oli dokumentoinut, valokuvannut intohimoisesti kaikkea mahdollista. Oikeastaan tuon työpaikan eli henkilökuntakahvilan kaksi Niemeä. Yöllä, aamuyön tunteina nainen oli lukaissut päivän lehden vasta loppuun. Ja oli jäänyt tuijottamaan kauhistuneena erästä nimeä. Tuo nimi, jota nainen oli juuri ajatellut, noita mukavia hauskoja tuttuja ihmisiä, palautui tähän päivään hetkeen takaisin yöltä. Se oli ollut yhdistettynä nimeen "Henry". Nainen ajatteli, että nytkö se sitten vastaus oli löytynyt. Yhteys ja linkitys. Oli paikkakunta Joensuu, johon linkittyy ystävän elämää ja tämän pojan sekä ex-miehen. Tuon yhdistelmänimen omaavan henkilön kanssa oliko mahdollisesti joku yhteys, naisen ystäväänkin. Naisen ystävähän oli jossain vaiheessa kun nainen oli jo muuttanut taloon, oli puhunut naiselle siitä pitäisikö hänen äitinsä myös muuttaa samaan taloon, Sokos-talosta, jossa he olivat asuneet juuri näin, naisen äiti alakerrassa ja yläpuolella nainen itse. Mitä tämä oli. Naisen ystävähän ei olisi halunnut luovuttaa naisen antamaa avainta naiselle takaisin jossain vaiheessa. No, nainen oli kyllä se hömelö, hajamielinen joskus eli avaintenkin unohtelija, harvemmin kuitenkin, ehkä syy oli ollut tuo vaan. Niin, Niemi nimeenhän nainen oli törmännyt myös muualla. Ja tuo törmäys oli ollut jotenkin pohdintaa aiheuttava. Niin, kiusaus alkaa toimimaan mahdollisesti jotenkin naista vastaan ja hyödyntämään häntä niin sanotusti, voi tulla vaihtoehdoksi, jos houkutus siihen kasvaa tarpeeksi suureksi siihen jostain syystä. Niin, eräs saman nimen omaava taitaa asua talossa jopa.  Kuuluiko äänenavausta laulua sittenkin alakerrasta aina kun nainen oli tehnyt jonkun laulun ja jälkikäteen naapurissa joku nainen lauloi, joko samana tai seuraavana päivänä. Mitä tässä on meneillään. "Vanki olet sinä. Joka kerran sen ovista. Sisään astuit. Kunnes joku päivä. Se on vienyt sinulta kaiken. Ja ulos suustaan sinut sylkäisee". Nainen muistaa ja elää vieläkin läpi tuota unen ja valveen rajamailla elettyä mennyttä hetkeä. Onko uni, tarumainen kauhutarina, käymässä todella toteen ja näin. Ääni miehen unessa, kummitusmainen bassomainen möreä lausunta viipyili hetken vielä naisen mielessä. 

  Jonathan James "Jon" English, englantilaissyntyinen australialainen muusikko ja näyttelijä teki naiseen vaikutuksen lapsena Vastatuuleen- minisarjassa. Sarjassa elettiin 1800-luvun alun brittiläisen imperiumin hallitsemaa Australiaa. Juuri tämä Jon English ja Mario Millo sävelsivät 13-osaiseen sarjaan musiikin. "Six Ribbons" tunnuskappale nousi listaykköseksi ainakin kuudessa maassa. Nainen ei yhtään ihmettele. Tämän kappaleen on levyttänyt suomeksikin usea artisti. Vain kaksi nauhaa- niminen, sanoitus Pertti Reponen, sovitus Taisto Wesslin. "Jos laulaa mä saisin, niin lauluista kaunein nyt sulle vain kertois, mun rakkaudestain. Jos kiertäisin maailman, sen kauneudet toisin, sun jalkojes juureen, ne kantaisin vain." 1970-luvulla oli Jon English tunnettu rocklaulaja Australiassa. Tämä oli muuttanut vanhempiensa kanssa Australiaan 12-vuotiaana ja kuoli leikkauksen jälkeisenä komplikaationa tulleen aortan pullistuman vuoksi 09.maaliskuuta 2016, 66 - vuotiaana. Niin, naisen tie kävikö kirjaimellisesti kohti vastatuulta. Syksyn sylissä- blogissa aiemmin mainittuna tämäkin, hiersi mahdollisuuksineen mielessä. Nainen laittoi pyörimään alkuperäisen Six Ribbons- kappaleen Jonin esittämänä. Kuin ajassa matkaten, palautui sarjan näytösaikaan, lapsuusajan olohuoneeseen Kausalassa. Huoneen eräs tapetti vei suoraan ihanaan maisemaan. Lumiset vuorenhuiput metsää etualalla. Kaipuu nähdä ja kokea elämää, rakkaustarina, oli herännyt tyttösessä, joka seurasi kyseistä tarinankerrontaa ja miesnäyttelijän, kaikkien sarjan roolihahmojen, todentuntuista elämää. Tyttö kuin heräsi tarinoiden kiehtovuuteen.