239.
J-o-u-l-u - tuohon luettelomaiseen kirjain kirjaimelta lausuttuun innostuneeseen litaniaan laittoi oman suunsa mukaan Joulunhenki Kaksikymmentäneljä kirjaimen u- kohdalla tuon tämän lakkinsa päähineensä kohotessa kuin jokin ylimaallinen "tötsä", jouluhattu, joululakki erään lumipenkan syvyyksistä. Koko hahmon ponnistaessa täydellä ja suuren suurella halukkuudella samanlaisella innokkuudella mukaan joulun seikkailuun kuten muutkin Joulunhenget tuolla Joulumaan Korvatunturin tanhuvilla. Lause jatkui sanoilla, kirjaimilla, jotka huudettiin, jotka kimpoilivat lensivät Joulumaan majojen pirttien seinustoihin ikkunoihin aiheuttaen soivan äänen, kulkusetko ne siellä taas soivat, vai oliko joululauluja alettu taas laulamaan jossain päin noita Joulumaan rakennelmia, hassuja taloja kaikkinensa kaikki, niin, ne kirjaimet tipahtelivat näin: o-n t-ä-ä-l-l-ä! Siinä samassa tuossa pihapiirissä, joka Joulumaan alueeseen kuului, niin noista rakennelmistahan huokui jo sanoma: Joulu asuu aina täällä. On aina täällä. Joulupuk-puk-pukkila ja Muorila- päämajatalosta ja Tonttulasta sekä tämä kupeella lähettyvillä olevasta Lelupajasta jo näistä näki, että tulija oli saapunut niin sinne Joulumaahan, kuin Joulun taikamaahan. Lelupaja, joka oli siistitty ja putsattu kuin odotti jo taas tonttuja sisäänsä. Tuon majaisen rakennelman, jos niin voi edes sanoa, äärellä oli aivan ihmeissään. Oli kuin olisi ollut osittain avatun lahjapaketin luona. Siltä se näytti katsojasta. Katto-osuus oli kuin vielä avaamatonta lahjakääreosuutta, muoto katolla oli sellainen suorakaiteen muotoinen, mutta nyt kuin katto olisi vahingossa rakennettu viistoon ja kulmittain, tosin tuosta osuudesta kohosi myös seasta se savupiippu törröttäen, josta se talo-ominaisuus katsojalle kuitenkin varmistui siis heti. Joitain Tonttujen tai olisiko ollut Joulumuorin viimeistelyä kun Lelupajan ikkunoista, jotka olivat täysin pyöreät, somistettu verhoilla, jotka näyttivät silmäluomilta, niin, olisiko tämä sisutushalu ulottunut tällä tänne katolle asti. Laittanut piruuttaan kuin lahjanyöriä valumaan lahjan päältä. Niin, tai sitten joku Tontuista oli tehnyt tämän Joulumuorin puolesta. Niin, tuossa Lelupajassa, joka taas talona oli ei neliskanttinen niin kuin yleensä vaan kuin jonkin eläimen kasvojen muoto, pyöreä punainen valo loisti ainakin talon oven päällä josta mentiin sisään. Ovi oli kuin jonkin suu. Niin, talosta tuli mieleen, Petteri Punakuono. Mitä ihmettä. Aa. Kyllä vain. Kuin pehmolelu Petteri Punakuono olisi ollut paketoituna lahjaksi jollekin lapselle siis. Joo. Ja tuo valo, nenänpään punainen valo. Niin, sehän ilmoitti aina varmaan siitä tilanteesta, joka rakennuksen sisällä olevilla tontuilla oli käynnissä. Varmaan loisti kesäisin ainakin jo vihreänä, taisi vaihtua väri sillä hetkellä kun Petteri Punakuono oli Joulupukin kanssa palannut takaisin Korvatunturille lahjojen jako reissultaan. Kunnioituksesta heitäkin kohtaan, valo loisti niin kauan punaisena. Niin, ja se Joululeipomo. Kuin yksi suuri piparkakku kyljellään maaten olisi napansa seutuville osuvan ovensa avulla toivottanut tervetulleeksi kaikki Tonttunsa, nuo leipurimestarit ja apulaiset töihinsä. Mitä tuo Joululeipomon piparkakkumuoto muistutti. Olisiko ollut jotain Tonttua. Leipomomestareista tuossa salaisessa Joulumaan leipomossa. Niin ja samat tontut saattoivat hyöriä siellä Tonttulassa vetämässä näitä Tontuksi tunnissa- kurssejakin sekä etenkin näitä Kuin Tonttujen Matkassa - tunteja Joulupukille. Joululeipomossa varmasti tulee herkuteltua piparkakuilla, joten niiden liikuntatuntien veto osallistumalla Tonttu itse niihin pitää myös itsensä solakassa kunnossa. Kyllä vain. Joulumaassa tehdään kaikki suunnitellusti. Tuhtiparrat ja Mahtihiuskuontalot - Joulumaan parturikampaamo, Joulumaan Löylyjä lisää lisää- saunamaja. Toinen noista tulisi tänään olemaan täynnä Tonttuja, Joulumuorin ja Joulupukinkin varmasti keretessä sinne lauteille myös. Tuo paikka, niin se oli ainoa jonne Joulunhenget itse eivät voineet astua. Liian kuuma paikka oli heille. No, seurasivat joka ainoa kerta kuin ulkopuolelta tätä tarinointia. Eihän niitä kukaan voi jättää väliin. Joulupukin tarinoita etenkään. Kuin Joulumaan ErikoisSpecialJoulutapahtumat - ohjelma olisi tuolloin aina käynnistynyt. Nämä kaikki kaksikymmentäneljä Joulunhenkeä olivat kuin elokuvateatterissa olisivat tuolloin olleet. Käänteet ja vauhdikkaat tapahtumat veivät mukanaan. Tuota hetkeä odotellessa, tapahtui jotain muuta.
Joulunhenki Kaksikymmentäneljä oli muiden Joulunhenkien ohella erään Joulumaan pihan suuren kuusen juurella. Joulunhenki Kaksikymmentäneljä, tämä oli hänen tehtävänsä, sanoi:- Ja, nyt! Vain kaksi sanaa. Mutta, se mitä tapahtui oli aivan ihanaa. Suureen kuuseen lennähti kuin tähti taivaalta loistamaan. Ei sentään. Oikeat tähdet jätettiin rauhaan. Mutta kyllä kuusi sai silti niin näyttävän ja kirkkaan tähden latvaansa, että todellakin viimeistään sillä hetkellä kaikkien silmillä olevat klasit olivat häikäisysuojana tarpeen. Mitä siis tapahtui. Joulunhenget koristelivat heidän oman kuusensa. Joka ainut vuosi. Vaikka he ovatkin ja viettävät samassa Joulumaan todella isossa oleskelu / ruokailutilassa / keittämössä, Joulumaan TurinaPataRauhaSukassa - pirttimajassa kun muutkin Joulumaan asukkaat niin ikään illemmalla kun Joulupukkikin tulee tältä jouluiselta jokavuotiselta retkeltään takaisin ja näissä tiloissa on näiden Joulumaan Tonttujen koristelema kuusi päässyt myös sisätiloihin. Tosin ovat nämäkin jo suunnitelleet sitä että koristelisivat vain jonkin pihan kuusista joulukuuseksi koristeineen kaikkineen. Vielä tähän mennessä joulukuusi on kuitenkin löytänyt tiensä tuonne sisätiloihin. Niin, ne jouluiset perinteet istuvat tiukasti tässä Joulumaan asukkaiden parissa etenkin. Taas lennähti yhdellä käden heilautuksella vielä enkeli kuusen latvan lähettyville, soivia heljähtäviä kelloja, kuin kirkkotapulin kelloja kuusi sai koristeeksi oksilleen. Piparkakkujakin, mitä. Kyllä vain samalla tavoin Joulumaan eräs Tonttutyttönen, Joululeipomossa hyörinyt, oli halunnut joskus ennen muinoin halunnut alkaa koristelemaan joulukuusta. Erimuotoiset piparkakut oli ennen uuniin laittoa saaneet ripustuslenkkiaukkona toimivan aukon itseensä ja näin koristenauhoin piparkakut päätyivät joulukuusen oksille. Niin joulukuusen koristelussa kaikki tavat ovat oikeita. Ja jokaisessa kodissa ja perheessä se tehdään heille sopivalla tavalla ja tyylillä. Ja kynttilät, jotka oli laitettu koristenauha osalta ensimmäisinä kuuseen. Mistä ne koostuivatkaan. Lumikiteistä niiden kukkakoristeista säihkyvistä. Kaikki oli lumesta, mutta kuin ei lumesta kuitenkaan. Pallurot, jotka roikkuivat. Niiden pintakin saattoi olla aivan muu kuin pyöreä. Niin. Kuusi oli koristeltu. Ja Joulunhenget sen ympärillä niin onnellisna. Joulunhenki Kaksikymmentäneljä teki ja katosi. Mitä. Kesken kaiken. Alkoi kuulua jokin ääni. Tämän koristellun kuusen juurelle alkoi ilmestyi paketteja. Lahjapaketteja. Mitä oli tapahtumassa. Missä oli Joulunhenki Kaksikymmentäneljä. Missäkö. No, TaideArtKäsinTehty- Shopissa. Siellä hikipäähineessä jos näin ilmaisi oli valkkaamassa joululahjoja. 23 joululahjaa piti keksiä. Ja ehkä jotain jonnekin muutakin. Joululahjojahan kansan maan parissa alettiin harrastaa 1800- luvun alussa varakkaissa perheissä ensin, josta tapa levisi sitten koko kansan pariin. Nämä Joulunhenget tosin ovat taitaneet tehdä hiukan pitempään tätä lahjojen ja keppostelunkin antoa toisilleenkin sekä näiltä osin maan kansallekin. Mitä mitä. Jo vain tämä oli kerennyt piipahtaa myös JouluMakeaksi - kaupassa. JouluHassunHauskassa- majassa. Sieltä tämä nyt nauraen saapui ja oli siinä ja siinä, että sai nuo kantamuksensa kannettua. Niin, näissä samoista paikoista olivat toisetkin Joulunhenget käyneet hakemassa joululahjansa toisilleen. Tuo lahjakertymä, tupsahtelu, tuonne koristellun pihamaan joulukuusen alle oli näine lahjoineen alkanut siis pitää sitä ääntä. Pienet suhahtelevat lunta pitkin kiitävien lahjojen äänet pitivät siis sen äänen. Jokainen Joulunhenki kukin oli piilotelleet näitä lahjojaan näissä omissa lumikinospaikoissaan. Kyllä oli ollut ilo näillä vihdoin ja viimein päästä asettelemaan nämä lahjat tuonne kuusen juurelle. Auta armias kun näkivät tämän nauravan Joulunhenki Kaksikymmentäneljän. Kyllä vain tämäkin sai ne lahjansa kuusen juurelle. Koko Joulumaa vaan tärisi ja tömisikin taas sen naurun takia, joka lähti ja kimpoili kumusi kaikki tunturien laetkin kaikuessaan ja mennessään ilmojen halki. No, olikin aika jo revetä nauramaan.
Miltä tämä näytti tämä Joulunhenki Kaksikymmentäneljä. No, oli kuin avattu lasten joulukalenteri. Miksei aikuistenkin. Mummojen ja pappojenkin. Ei se ikää katso se joulukalenterin luukun avaus. Yhtä jännittävää touhua on aina. Niin tämä oli luukkuja täynnä. Asu, jossa neliönmuotoiset, pyöreät, sahalaitaiset / jääpuikkorivistömäiset, kynttilämäiset, kolmiot, joulusukkamaiset, piparkakkumuoto, tähtimäiset, enkelimäiset, kaikki mahdolliset jouluun liittyvät muodot olivat noiden luukkujen muotoja. Ja kaikissa noissa luukuissa oli kaikille jotain. Oli se eräs päivän keppostelukin, joka oli vielä lähtemättä kansan pariin. Sen luukku oli ainoana vielä kiinni. Ja muoto sillä oli, Joulupukin. Oli jo ne lähteneetkin keppostelut sisältöineen. Miten tämä sen teki. Tiesi etukäteen jokaisen näiden Joulunhenkien valitsemat keppostelut kansalle. Niin, vai oliko se tätä yhteistä kommunikaatiokykyä joka näillä Joulunhengillä oli keskenään. Samalla kun keppostelu oli lähtenyt kansan pariin oli tämä saanut asuunsa taas joltain Joulunhengeltä jotain. Niin, tämä taisi olla juuri tätä Joulunhenkien joulun taikaakin ja keppostelutaikaa toisilleenkin. Tällä Joulunhengellä Kaksikymmentäneljällä oli kaksikymmentäneljä pitkän pitkää letitettyä lettiä päästään lähtevänä. Melkein ylettyivät maahan asti jo. No, millä ajalle tämä kerkeisi näihin omiin hiuksiinsa suunnitella leikkausta. No, tuolle löytyisi kyllä aikaa, mutta kun ei malta. Viimeisenä tulleena on niin paljon muuta kiinnostavampaa. Nyt nuo letit hohtivat kilvan joulun väreissä. Päähine oli lähtenyt samalle linjalle. Lukumäärälinjalle. 24 jouluista yllätystä kiikkui tämän päähineestä lähtevien huopanarujen päissä. Jokainen Joulunhenki saa sieltä ottaa itselleen yhden päivän jossain vaiheessa. Illemmalla kun kaikki olisivat jo niin joulun tunnelmissa ja se Joulupukkikin tarinoimassa. Taisi olla nämä sieltä JouluMakeaksi - kaupasta. Tämä itse aina otti itselleen sitten sen jäljelle jääneen ja avaamattoman sisällön. Samoin tällä oli jotain näille sieltä JouluHassunHauskassa- majasta ostettuna tuossa asussaan, jossa muuten ammotti avonaisena näitä kalenteriluukkuja. Luukkuja, joissa eli edelleen ne keppostelut kuin kuvallisina tarinoina siitä mitä kulloisena päivänä tapahtui kansan parissa. Pikkuruisina näyttämöinä nyt tuo asu siis eli. No, nuo luukut vei etumustilan nuttuosuudesta, joka tällä oli yllään. Mutta hihat ja takaosuus niin, ne oli myös luukutettu. Miten ne erottui näistä muista kalenteriluukuista. Niitä ei oltu numeroitu. Mutta, lukumäärä oli edelleen 24. Ja mitä sieltä nämä Joulunhenget saisivat itselleen. Se oikeastaan liittyi siihen mitä seuraavaksi tapahtui. Se oli jotain mikä leviäsi kansankin keskuuteen. Ja, jonka nämä saivat jokainen sen oman avaamansa luukun sisällön lahjoittaa näin laajemmaksi lahjaksi. JouluHassunHauskaksi. Joka levittyisi viimeisen luukun, kalenteriluukun 24. keppostelutaian myötä näille myös.
JouluHassunHauska 1. - Avattaisiinko jo tämän päivän keppostelutaika, kysyi malttamattomaan tyyliin Joulunhenki Vitonen, tämän taas hiusten kiharoiden suoristuessa, niin taisi tällä kertaa siihen riittää valtaisa jännittynyt ilmapiiri. - Ei vielä. Malta nyt, vastasi Joulunhenki Kaksikymmentäneljä. Ensin jokainen valkkaatte asustani, näistä avaamattomista luukuista, ei tuosta numeroidusta luukusta 24, jonkin ja otatte sisällön itsellenne. Ensin kävi avaamassa luukun Joulunhenki Yksi. Ja tällä tavalla numero numerolta jokainen vuoron perään kävi Joulunhenki Kaksikymmentäneljän tykönä. - Nosta ilmaan löydöksesi, Joulunhenki Ykkönen, sanoi Joulunhenki Kaksikymmentäneljä. Tällä oli käsissään Enkeli- koriste. Tuo koriste oli elävä. Se lauloi Suojelusenkeli - nimistä laulua. Koriste siis matkasi johonkin joulukuuseen, joulusuklaaseen, johonkin joulukorttiinkin vaikka jossa on enkelinkuva. Niin, tällä tavalla se yllättää maan kansalaiset tänään perinpohjaisesti.
JouluHassunHauska 2. Joulunhenki Kakkosella oli kynttilä käsissään. Se syttyi palamaan siinä kaikkien edessä tuosta noin vaan. Kynttilänliekki niin, kansan lumoajana saisi kulkea tänään. Jotain joulunlämmöstä suuresta laskeutuisi ihmisten mieliin hetkellä jolloin nämä näkisivät kynttilän päivässään. Ja taas missä yhteydessä vaan.
JouluHassunHauska 3. Joulunhenki Kolmosella oli kuin pienoistonttu. Mitä ihmettä. Tämä tonttu alkoi elämään tämän kädessä. Se nauroi ja hirnui niin, että koko Joulunhenkien joukkio siinä tuolla Joulumaassa Korvatunturilla laittoi nauruksi ja syynä oli tuo pienoistonttufiguuri tällä kertaa. Eli kansan parissa se tarkoitti sitä, että vaikka sana, tonttu, tulisi jossain muodossa lausuttuna esiin, se tarkoittaisi myös nauruhetkeä hervotonta hetkessä näilläkin. Onneksi, Joulunhenkien nauru päättyi, tonttufiguuri oli heilahtanut jo useamman kerran pyllylleen Joulunhenki Kolmosen kämmenen päällä. Nämä lahjat jäivät näin muistoina niin sille kansalle kuin näille Joulunhengille talven kevään kesän ja syksyn yli seuraavaan jouluun asti. Eräänlaisiksi unileluiksi näille lumivällyjen alla maatessaan.
JouluHassunHauska 4. Joulunhenki Nelosella oli kuin kirkonkello, joka kumahteli tai soi. Hetkinen siitä lähti, niin se antoi ihmisille lahjaksi tuon ikivanhan kokemuksen saapua jouluna kirkkoon hevosen vetämän reen kanssa ja istuutua kirkkosaliin kuuntelemaan joulupäivän aamun messua. Niin jouluaaton illan jumalanpalvelus on nykyään perinteistä joulupäivän kirkkoa suositumpi. Tänä jouluna ihmiset etänä saivat muutenkin kokea noita kirkollisia menoja, joten tällainen taikalisä olisi vain hetkiä noita vahvistava.
JouluHassunHauska 5. Joulunhenki Vitosella oli kädessään pallomainen joulukuusenkoriste. - Hei, tämä on hauska, sanoi tämä kihertäen ja tuijottaen omaa kättään. Kuin suurettuna naurupeilinä, jossa hahmot on isompana ihmiset saavat hetkellisen komiikan tovin itselleen. Teemalla- Kyllä joulukiloja taas tulee tyyliin. Joulunhenget toden totta saavat lisäkiloja ennen kuin käyvät unilleen. On ne Joulumuorin ja Tonttujen jouluruuat sen verta makoisia, että ei niitä jätetä väliin. Kolme päivää menee, noin niin kuin joulua viettäessä ja syödessä, toden totta.
JouluHassunHauska 6. Joulunhenki Kutonen piti kädessään kuin jouluseppelettä. Niin nämä koristeet ovissa. Monet käyttävät näitä jouluisia kransseja muuallakin koristeina. Niin onhan se joulupullakranssikin maittavaa, monestakin. No, tämä tuo näin sitä juhlallisuutta jouluun ihmisille. Joulunjuhlallista iloa.
JouluHassunHauska 7. Joulunhenki Seitsemällä oli joulupiparkakku kädessään. Hetkinen. Mitä se nyt tekee. Se juoksenteli sinne tänne ympäri Joulunhenkeä tämän vaatetusta pitkin. Tanssi tämän hiuksilla, jotka nyt lainehtivat Joulunhenki Seitsemän naurun mukana. Mitä. Oliko tämä karkuun pyrkivä joulupiparkakku. Joulupiparkakut kun on niin maittavia. Muut Joulunhenget olivat heti yhtyneet nauruun. Niin tämä HassunHauska - lahjaelämys taitaa viedä ihmiset lapsuusaikaan piparkakkumaistelijoiksi. Saada nämä nyt luulemaan, että ne karkaavat katoavat jos ei niitä joulun aikaan suuhun nopeaan tahtiin napostele.
JouluHassunHauska 8. Joulunhenki Kahdeksan, tuo tonttumainen Joulunhenki katsoi ja katsoi kättään. Joulumuori. Mitä ihmettä. Sellainen pieni Joulumuori, elävä heilahteli kädessä. Joulumuorilla oli kauha kädessään. Ahaa. Jouluriisipuuro. Sen aika olisi piakkoin. Toki sen nauttimisessa tuossa ajankohdassa oli erilaisia tapoja. Niin, kaiketi tämä halusi vain tuoda tämän puuron tuoksun ja maunkin voimakkaampana ihmisten mieliin. Ja jouluruokien maut. Herkuttelu hetkeä- jouluista voimistaa.
JouluHassunHauska 9. Joulunhenki Yhdeksällä oli poro, jonka nenänpää loisti samalla tavoin kuin Petteri Punakuonon nenänpää. Mitä ihmettä. Ja siinä samassa tämä lennähti kädeltä juosta jolkottamaan lumisessa maassa Joulunhenkien jalkineiden päälläkin. - Hei. Äkkäsin. Eli ulkoilla täytyy muistaa kaikkien jouluna. Tämä on se viesti tältä eläväiseltä porolta. Poro tulee varmasti jokaisen mieleen jouluna jollain lailla se on varma, joten tämäkin hauskuus toteutuu kansan parissa. Aivan porona porhaltavat ovesta ulos. Ja nenänpäät punaisiksi saavat.
JouluHassunHauska 10. Joulunhenki Kymmenellä oli taas joulusukka kädessään sellainen enklannissa tyypillinen takankoriste. Mitä mitä. Aaa. Joulua ei sukkana läpi eletä vaan sukat lämpöiset jalassa. Juu. Juu. Lahjat joulusukan sisällä viittaavat sukkien tuomaan lämpöön kehossa. Niin se joulun tunnelma syntyy lämmöstäkin. Uunit tosin keittiössä kuin keittiössä jouluna aina lämpenevätkin.
JouluHassunHauska 11. Joulunhenki Yhdellätoista, tämän käsissä oli sellainen kaulahuivi. Siis mitä. Ei. Niin näytti pikemminkin ehkä kuusen koristenauhalta, mutta ei ollut sitä vaan jouluinen kaulahuivi. Nuo kaksi asiaa kuin yhtenä. Miten se on mahdollista. Samassa tämä kaulahuivi lumikiteenkuvioita siihen neulottuna koko ajan piteni ja piteni siinä kädessä ollessaan. Yhtäkkiä Joulunhenki yksitoista tunsi sen kietoutuvan omalle kaulalleen. Ja koko ajan tämä kuvasi tallensi itse tätä hetkeä. Ilmeitä hämmästyneitä kaikkien Joulunhenkien kasvoilla. Kaikki oli tallennettu nämäkin hetket ja juuri tämän Joulunhenki Yhdentoista ansiosta. - Niin, tiedän. Ensinnäkin ne kaikki jouluiset kaulahuivit ne on tämän JouluHassunHauskan- taian myötä tervetulleita lahjoja kaikilla, vaikka pituus olisi vaikka väärä. Jouluisella rakkaudellisella tunteella ne on aina valmistettu ja niin, se tärkein viesti on. Pue se päällesi kun ulos lähdet! Eli kaikki lahjat, vaate tai asustelahjat saivat uutta merkitystä, elävää merkitystä ihmisille tänään jouluaattona. Ihmisistä tuntui, että heidän oli pakko sovittaa niitä heti. Aivan heti.
JouluHassunHauska 12. Joulunhenki Kahdentoista kämmenellä oli sinappipurkki. Siis mitä. Aa. Joulusinappia. Tosin kaikki sinapit käy jouluna. Sinappia joulukinkun, joulukalkkunan päälle siis. Hetkinen. Joku läikkä oli ilmestynyt tämän kädelle. Sinappitahrat. Jouluiset juu. Kaikki varokoon. Jokin varovaisuuslisä sujahti kansalle. Tosin sai nämä sinappitahrat aina hauskuutta aikaiseksi. Joten ei kait sekään haitanne joulussa. Sinappinen joulu muistetaan aina. Joulusinappia saatetaan antaa myös lahjaksi. Vinkiksi ensijouluun meni tuokin kansalle kuin sinappitahra luiskahtaen näiden rintamukselle. Osa katsoikin joulupöydässä tämän takia tänään rintamustaan.
JouluHassunHauska 13. Joulunhenki Kolmentoista kämmenellä oli joulukarkki. Siinä se veivasi menemään. Niin. Joulunamut karkit ja suklaat ne kuului päivään. Mitä. Nyt muuttui. Kettukarkista joulukonvehdiksi. Ei tässä perässä pysy. Pomppi ja moninkertaistui kuin silmissä. Niin ja koko ajan kuvattavanakin. Jonona kieppui. Montako tuossa nyt jo oli. Niin taisi merkitä kansalle sitä moninkertaista makutuntemusta ja yhden ainoa konvehdin tai karkin seurauksena. Sopii kyllä. Kaikille. Joulunhengillekin kaikki nämä hauskuudet myös.
JouluHassunHauska 14. Joulunhenki Neljäntoista kämmenellä oli kattila ja kansi. Mitä. Ja sisältä ilmestyi pari lusikkaa. Yhtäkkiä nämä alkoivat törmäillä toisiinsa. Niinpä niin. Ensinnäkään jouluinstrumentteja soittimia ei saa kukaan unohtaa. Siihen kelpaa kaikki mahdollinen. Lusikoilla voi soittaa ja kattiloilla kansillakin. Niin. Joulumusiikki kuului jouluun aina. Ja laulut sekaan mausteena. Joulusoppaa kehiin vaan ilmeisesti, oli viesti tämä.
JouluHassunHauska 15. Joulunhenki Viisitoista katsoi kämmentään. No nyt lähti kuusesta. Sopisi kaiketi tähän kohtaan. Kuusen irronneilta havunneulasilta nuo näytti. Tässä kohtaa. Nauru pääsi taas väkisin ilmoille. Ja hartiat hytkyen ja kyyneleet oikein kohta jo valuen Joulunhenki Viisitoista, no kaikki muutkin nauroivat. Niin, kasa kuusen havunneulasia. No, nämä alkoivat elämään. Pystyasennossa. - Ooo. Jooo. Nyt minä taidan tietää. Niin se joulutanssi joka vuotinen se jatkuu joulusta sinne Loppiaiseen tai Nuutinpäivään. Ihmiset aloittaa sen viimeistään silloin kun havunneulaset jalan alla pistelevät. Ottavat tämän, Ai Ou Uu- tanssin. Voisi olla Ai JOu -Uu- Lua - tanssi. Joo. Sillä matkatkoon kansan pariin. Ja liikunta, sisäliikunta sisällä tuon tanssin myötä varmaan tapahtuu jo tänään joltain osin. Kyllä, ne tekokuusetkin varisee. Ja jos ei varise. Kyllä sitä jotain roskaa kertyy näinä pyhinä ehkä sinne lattioille. Ja toisaalta pelkkä muistojälki ihmisessä varmaan laittaa nämä tänään tanssimaan. Joulunhenki Kaksikymmentäneljä nyökkäsi ja hihitti. Joulukuusessa on tuhansia havunneulasia ja isommassa miljoonia. Ai JOu-Uu-Lua- tanssahtelua on tiedossa siis todellakin.
JouluHassunHauska 16. Joulunhenki Kuudentoista kämmenellä oli halko. Hetkinen ei kun sellainen leivottu jouluhalko. Hetkinen. Ei tuo näky eli koko ajan. Pino halkoja. Juu. Takkatultako merkkasi osin tämä viesti. Ja niin. Niitä kakkuja ja kaikkia muita leivonnaisia. Joulunhenki Kuusitoista oli kuin puulla päähän lyöty. Halolla. Tuolla halolla ja tämän koko ajan eläväisellä ulkomuodolla. No, niin monimerkityksellinen halusi olla tämä halko. Olla toisaalta sen takkatulen tuova koteihin jouluntunnelmaa lisää tuomaan ja toisaalta olla makea herkku. Kyllä vain. Kaikki kelpasi tälle Joulunhengelle kuten kelpaisi kansallekin.
JouluHassunHauska 17. Joulunhenki Seitsemäntoista katsoi puolestaan kämmentään. Niin siinä oli tossut. Näytti ihan näiltä ei Ai- No - versio tossuilta, R- Ei- No- tossuilta sen sijaan. Sopivat jalkaan kuin jalkaan siis. Nämä venyivät ja paukahtelivatkin eri kokoihin Joulunhenkien silmien edessä. Joo. Kyllä vain. Mitä tämä merkkasi. Niin, turvallista matkaa viestikö sieltä kautta kuusimetsänkö rantautuen ihmisille. Niiden lahjaksi saatujen tossujen kanssa kun ei pare lähteä ainakaan kovin liukkailla keleillä ulos kodista. Saattaa olla luistelua edessä. Ja ilman luistimia vielä. Joo. Tuo taitaa olla viestinä tossujen myötä kansalle. Vaikka on sitä nähty kaiken maailman hiihtäjää tai sanotaanko tässä tapauksessa luistelijaa jopa kylillä näissä merkeissä. Ne Joulunhengetkin jopa.
JouluHassunHauska 18. Joulunhenki Kahdeksantoista tuijotti kämmentään. Porkkana. Jouluporkkana. Mitä mitä. Jokin tempausko porkkanainen ja pähkinäinen tempausko tarttui ihmisille. Porkkanalaatikko, kyllä vain se oli aika monen mieliruokia joulunaikaan. - Hei, olisiko hampaiden huollosta kyse. Se laulu. Popsi popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa. Kyllä. Hampaita varten ne hampaiden pesukerrat eivät saa unohtua. Illalla kansa kuin porkkanana joutui siis ponnahtamaan sängyistään vielä ylös, jos olivat unohtaneet hampaiden pesun. Porkkanaista perille peruuttelua.
JouluHassunHauska 19. Joulunhenki Yhdeksäntoista katsoi kämmentään. Pienoistermospullo, joka yhdessä sujauksessa kasvoi normaalikokoiseksi. Mitä mitä. Sitä oli olemassa nykyään vaikka mihin tarpeeseen näitä termoksia, niin juomiin kuin ruoillekin. Tämä oli juomatermoskannu. Eli lämmin juotava. No, glögi jouluna. Niin. On olemassa se aikuistenkin glögi. Glögihän on alun perin ollut vain miesten talvijuoma. Tänne Suomeen tuo tapa tuli meille Ruotsista. Ja 1800- luvun lopulla tätä juomaa juotiin juurikin terästettynä, kunnes kieltolain myötä glögin juonti meinasi hävitä kokonaan. Pikkuhiljaa tämä juoma palasi takaisin ja koko maassa sitä taas juotiin 1970- luvulta lähtien. Niin, mutta takaisin vihjeeseen. Jos tämä tarkoitti sitä, niin vihjeenä kaiketi oli, että kotona sen nauttimista jouluna pitäisi rajoittaa. Vaikka juoda sitä terästämätöntä glögiä. Niin. No, tärkeä viesti tuokin. Kyllä, sitä kerkeää maistaa ja mieluiten kohtuudella sekä ilman, että lapset näkisivät sitä. Tai kokisivat sen voimallisen läsnäolon. Ja aito glögi sellaisenaan on mikä parhain juoma kanelitanko mausteisena. Kyllä vain. Joulupiparkakkujen kera vaikka.
JouluHassunHauska 20. Joulunhenki Kaksikymmentä tihrusti ja katseli, eikä nähnyt ensin kämmenellään yhtään mitään. Kulmakarvat olivat tällä ihmetyksestä kohonneet ja kysyvät ilmeet oli muillakin. Sitten jotain vilahti ja tuli esiin sormien välistä. Heinäsirkka, hetkinen, tässä oli jotain niin tuttua. Tuttu knalli päässään ja sateenvarjo käsissään. Niin nämä jokavuotiset piirretyt tämä, Samu Sirkan joulutervehdys. Niin. Niin, mitä tämä nyt viestisi. Joo. Kaikki lemmikit, ihmisten kodeissa joulussa myös seikkailevat. Niin. Ne olisi otetta huolella huomioon. Huolehdittava näistä yhtä hyvin kuin ihmisistä itsestään. Niin, tuo vuodesta 1958 esitetty piirretty toden totta viestii oikeita asioita tai tuo mieleen sen mitä kaikkea jouluna voikaan tapahtua.
JouluHassunHauska 21. Joulunhenki katseli kämmenensä päällä olevaa myttyä. Mytty heräsi henkiin. Mitä. Siitä erottui toisistaan kaksi erillistä osiota. Oli kuin yöpaita ja pyjama paitoineen housuineen olisi siinä tervehtineet toisiaan. Mitä. Näkikö kaikkien silmät oikein. Mitä tämä nyt meinasi. Juu. Ai joo. Luvalla kyllä etenkin jouluna saisi olla näissä asuissa huoleti kotosalla. Iltasella jo nyt ainakin jo. Rauhallista joulua vietäthän sinäkin viesti tämä sisältö.
JouluHassunHauska 22. Joulunhenki Kaksikymmentäkaksi avasi kämmenensä. Sisällä oleva kirkas pieni tähti jäi hetkeksi paikalleen. Joulunhenkien ihmetykseksi tämä kiersi ensin heitä heidän ympärillään liikkuen ja sitten lennähti taivaalle. - No nyt meni tosi lennokkaaksi jo ei voi sanoa enää muuta tähän, ehti vain Joulunhenki Kaksikymmentä suustaan päästää, kun sitten ymmärsi. Niin, tuo tähti pyrähti taivaalle ja tavoittaa kaikki ihmiset sieltä. Nämäkin, jotka suuntaavat katseet vielä kertaalleen iltataivaalle ennen kuin käyvät nukkumaan. Tämä tähti halusi tuoda ilmeisesti heidän uniinsa jotain tähtimäistä. Joulu kuin tähtenä vaikuttaa aina meidän elämässä. Luo sitä samanlaista taikaa kuin taivaankappaleetkin. Ja jouluna tuo taika vaikuttaa etenkin meihin.
JouluHassunHauska 23. Joulunhenki Kaksikymmentäkolme oli jotenkin jonkin suuren tunnetilan vallassa jo valmiiksi. Tämä tiesi, että jotain voimakasta tulisi esiin, kun tämä avaisi kaikille näkyviin sen mitä oli tällä kämmenellään. Pakkashenki kuin Joulunhenget vähän itse, mutta ei kuitenkaan, seisoi siinä. Lennähti eteenpäin tuulispäänä ja antoi tulla. Tuulta ja puhuria suustaan. Kasvoi sitä mukaa kokoa mitä suurempia henkäyksiä ensin otti keuhkoihinsa ja sitten puhalsi ja puhalsi. Yritti koko yli maan kattavasti saada joulumaista maisemaa ja sitä pakkastakin, jopa sinne eteläisempään Suomeen. Niin, mitäpä nämä taruolennot, kuten tämä Pakkashenkikään ei joulun ja ihmisten hyväksi olisi valmis tekemään. Toiveet voivat joskus toteutua. Ja toisaalta aina voi ihmiset luoda myös itse sitä lumista pakkasmaista maisemaa jouluun. Lumikidemuotoisia saksittuja paperisia koristeita voi aina joulunkin vallitessa puuhastella vaikka ikkunoihin. Joulumaisema on luotavissa, vaikka sieltä mielikuvituksesta. Joulun sanomaa tuokin.
JouluHassunHauska 24. Joulunhenki Kaksikymmentäneljä avasi kätensä, kun tunsi, että jostain syystä hänen oli se pakko tehdä. Eikä tiennyt miksi niin oli pakko tehdä. - Mitä eihän minun pitänyt, kerkesi jopa suustaan päästämään ja siinä samassa muisti. JouluHassunHauskan- majan se hassu jouluinen ilmestys siellä tiskin takana, tästä oli tullut jokin lahjateline Joulunhenki Kahdellekymmenelleneljälle mieleen, täynnä lahjoja oleva sellainen, kävelevä ja elävä, jopa kengät olivat täynnä pienen pieniä jotain lahjoja, niin kaiken lisäksi nuokin kaikki lahjat tuntuivat liikkuvan Joulunhenki Kahdenkymmenenneljän mielestä, niin, tämä oli laittanut hänellekin tämän luukun sisällön tähän häneen omaan asuunsa. Ja niinhän se edelleen pitää olla, että kukaan ei tiedä sitä luukun sisältöä. Eli ei hänkään, vaikka oli tiennytkin näiden 23. muun luukun sisällön. Kohta taivaalta lensi ja jarrutti pienoiskokoinen Joulupukki pororeen kanssa. Säikähtänyt Joulunhenki Kaksikymmentäneljä tipautti tämän ilmestyneen kokoonpanon vahingossa lumelle. Humpsaus! Ei Joulupukki voi olla tässä vai onko. Kun Joulunhenget vielä tuijottelivat maahan kauempaa kuului tiukujen ääntä. Joulupukki oli Petteri Punakuonon luona tälle juttelemassa. Ja täysikokoisena oikeissa ihmismittasuhteissa. Muut porot tyhjentyneen reen edessä vielä. Siinä nämä tämä Joulunhenkien ryhmä olivat saaneet Joulupukilta keppostelulahjan itselleen. Mitä mitä. Eihän tämä tiennyt heistä mitään. Ei tiennytkään. Edelleenkään. Oli luullut lennähtäneensä pihaan taivaalta. Ei tajunnut edes olevansa miniatyyrikokoisena. Joulunhenki Kaksikymmentäneljä hihitti aivan valtavasti. Hänet oli päästy yllättämään taas täysin ja tällä kertaa todella hyvin. Tuo JouluHassunHauska- majan jouluhenki tässä kaiketi voisi käyttää tätä nimitystä toden totta teki sen taas. Joka ainut vuosi tekee sen. Viimeistelee JouluHauskuuden ja hassusti näin toden totta. Muut Joulunhenget olivat yhtyneet nauruun. Joulupukkiakin oli alkanut jostain syystä naurattamaan. Petteri Punakuono se se vasta hymyilikin. Joulu saattoi alkaa Joulumaan asukkaillakin. Mutta mikä oli tämän opetus kansalle ihmisille, miten tämä vaikutti heihin. Joulumaan taika ei koskaan jätä tarinoineen ketään rauhaan. Tähänkin Joulumaan tarinan Joulunhenkien ylösnousemiseen osaltaan vaikutti eräs tyttö, maan asukki ja olemalla vain se tyttö mikä on. Joulutarinat syntyvät meistä ja edesmenneistäkin ihmisistä. Ja alkavat elää omaa elämäänsä. Tämä tarina syntyi monesta ihmisestä loppujen lopuksi.
Mitä muuta tapahtui, se jääköön tarinaosuudeksi, josta kerrotaan Joulunhenkien Aattoilta / Joulupäivä / Tapaninpäivä osiossa, ehkä nämä yhdistettynä. 24. kalenteriluukku sen sijaan avautui Joulunhenki Kahdenkymmenenneljän asusta. Ja mikä keppostelu sieltä paljastui. Kuin Tonttukuoro olisi astunut esiin ja astuikin. Nämä leijailivat ilmassa. Mitä. Kyllä vain kuin Joulunhenget itse. Tosin eivät tienneet tästä itse mitään. Samalla hetkellä tämä laulava kuoro oli tuolla TurinaPataRauhaSukassa- pirttimajassa ja lauloivat juuri laulua, jonka nimi on Jouluaatto - laulu. Se kuului näin:
Jouluaatto- laulu:
Jouluaatto. Ja hiljaisuuteen. Lumiseen vaippaan. Pukeutunut on maa. *
On joulu. Viimein saapunut meille.*
Niin kaukaisilla. Pohjoisen perukoilla. Kuin tääl etelän seutuvilla. On juhla jalo mieli ihmisillä.*
On joulurauha. Ja rikkoa ei tohdi. Sitä tääl kukaan.*
On sydänten onnen paula. Ja hyvän tahdon mahti. Joka vie mukanaan. *
On joulu. On se tää Pohjolan joulu. Joka on taas taikojaan taikonut.*
Tääl taivahalla tähtein katto. Tie mikä vie mukanaan. Tekee vaikutuksen kulkijaan. On tää se oikea joulumaa.*
On joulu. On joulu saanut joulusanoman teille.*
Niin lapsilla. Kuin meillä aikuisilla. On tarve juhlia joulun ehdoilla. Hyvyys rakkaus sydämillä.*
On joulurauha. Ja rikkoa ei tohdi. Sitä tääl kukaan.*
On sydänten onnen paula. Ja hyvän tahdon mahti, Joka vie mukanaan. *
On joulu. On se tää Pohjolan joulu. Joka on taas taikojaan taikonut.*
Tää pehmoinen hentoinen matto. Josta maisema on saanut kasteen. Saa joulun tunnun aikaan. On tää lumen ja jään maa.*
On joulu. Viimein saapunut meille.*
On joulu. On joulu saanut joulusanoman teille.*
On joulu. On joulu saapunut meille.*
©Kirsi - Marja Vahter
Oli juuri julistettu joulurauha tasan puolilta päivin Turussa. Ja maa, Suomi on hiljentynyt joulun viettoon. Hyvää Joulua teille kaikille, toivottaa Joulunhenget Joulumaan kupeilta ja Tonttujen lauluesityksen, Jouluaatto- laulun myötä sekä erään Suojelusenkelin laulamana Suojelusenkeleitä matkallenne Suojelusenkeli- laulun sävelin sanoin. Niin joulunviettoon kuin joulun jälkeisiin tuleviin hetkiinnekin kaikkialla, kotomaassammekin!