237.

 - Täällä ollaan jo, sanoi Joulunhenki Kaksikymmentäkaksi. Mitäh? Kaikki Joulunhenget yhtaikaa lausahtivat suustaan kun olivat valmistautuneet herättelemään taas yhden unikeko Joulunhengen lumivällyjen alta. Tosin tämä Joulunhenki Kaksikymmentäkaksi, joka vuosi tekee tämän saman. On vähän tällainen uutistonttumainen uutisjuonnon omaava Joulunhenki. No, on kuin olisi itse kuvattavan haastattelija tai sitten se kameramies. No, oli sieltä toisista toimista, päivän puhdeista, Joulunhenki Kahdenkymmenenyhden antaman keppostelutaian seurantatoimista eräs jo hereillä ollut Joulunhenkikin itsensä kesken päivän saanut kuin taikana ilmestymään Korvatunturille. Ei tosin kenellekään näistä oikean, maan kansan kuvauskohteena olevalle joukkiolle. Niin tämä jokavuotinen tapahtuma, joka ennenaikaisesti saa Joulunhenki Kaksikymmentäkahden raottamaan silmiään siellä kuitenkin lumivällyjen alla edelleen ollessa oli tapahtuma, jota tämä ei jättänyt kertaakaan seuraamatta. Oli tällä ikään kuin ehkä tehtävänäänkin kuten Joulunhenki Yhdentoista kohdalla oli samoin käynyt. Tapahtumahan piti ikuistaa jokavuotiseen Joulunhenkien Joulu seikkailuelokuvaan, tänä vuonna 2020 - versioon. Niin, nämä kaksi herkeämättä seurasivat Joulumaan tapahtumia. Maan kansan asukkaista parit kameramiehet ja haastattelijakin saattoi olla mukana, niin ja erilaiset muut kuvausavustajat, ohjaajakin oli paikalla. Se se vasta oli mielenkiintoista. Tosin oli kaikki muukin mitä tuolloin ja tuota ennen oli Joulumaassa tapahtunut. - No, otin minä tuossa lisätirsat. Joten kyllä te herätitte silti minut. Haluatteko kuulla, tämä kysyi. Joulunhenki Yksitoista oli se kameramies, joka otti ja kuvasi tämänkin Joulunhenkien hetken Korvatunturilla jokaisesta kamerakulmasta ja vain yhden Joulunhengen voimin. Joulunhenkien taikaa tuokin. 

  - No, kun tuo maan kansan porukka kameramiehineen eikä muutenkaan kenenkään näistä kuvaushetkellä paikalla olleista ei ollut vielä paikalla. Voi, Joulunhenget, tämä tokaisi suustaan. Kaikki odottivat niin jännittyneinä. - Kerro jo, Joulunhenki Vitonen sanoi. Kaikki oli tämän lailla asettuneet rinkiin tämän Joulunhenki Kahdenkymmenenkahden eteen. - No, olisittepa nähneet. Kuinka sitä Joulupukin partaa sudittiin ja hiuskuontaloa laitettiin suortuva suortuvalta kohdilleen. Ja, kyllä oli aika säihke mikä kävi jo noiden osalta. Hyvää huolta se Joulupukin Hovitonttu oli pitänyt tämän ulkonäön kohentamisesta. Joulumaan parturikampaamo Tuhtiparrat ja Mahtihiuskuontalot, niin kyllä siellä oli taiottu niin hyvää näköä kaikkien Joulumaan asukkaiden hiuksiin ja partoihinkin. Kaikilla oli niin hyvin hoidetun näköiset kuontalot vaikka kiire ja hoppu tämän tärkeän edessä oli aivan viime metreille taas. Joulupukin saattaminen matkaan. Siinä on joka vuosi sitä jouluntaikaa ja ehkä Joulunhenkien lisätaikaa. Mutta kyllä nämä aika hyvin siitä suoriutuvat itsekin. Onhan se vuosisataista tuhansista toimintaa jo heilläkin. Itseasiassa Joulupukki taisi alkaa perinteisenä jouluisena hahmona tämän kansan maan keskuudessa kulkea 1800- luvun alussa. Ensin kantoi harmaata turkkia yllään ja sitten vaihtoi asunsa tähän punaiseen nuttuun myöhemmin vuoden 1945 jälkeen. Niin, ja nyt tämän olemuksesta huokui aivan kuin himpun verran poskipäät olisivat olleet ohkaisemmat, mutta vain hiukan. Niin, ei nämä maan tähän kuvaussessioon kuuluneet henkilöt tiedä miten paljon lahjoja määrältään Joulupukki tuohon kulkupelinsä yleensä rekeensä saa mukaan. Näkevät kyllä aika täynnä lahjasäkkejä olevan reen, mutta eivät tiedä siitä lahjojen taikalisästä mitään. Tontut olivat kiikuttaneet jo, aloittaneet aamuvarhaisella reen säkkien täytön. Olivat rivissä sen Tonttulan laitamilta olevan Lelupajan nurkilta tälle reelle asti. Ja yhtenä lahjojen anto toiselle liikkeenä saivat kuin saivatkin ajoissa tämän valtaisan määrän koko maailman lahjoja pakattua noihin lahjasäkkeihin ennen kuin nämä maan asukkaat olivat edes lähettyvillä. Sillä tapaa sitä jekutetaan hiukan näitä maan asukkeja. Tänä vuonna tuli Joulupukki kuvatuksi lähteväksi hevosreen kanssa Korvatunturilta. Joulupukin kulkupelit eivät rajoitu näihin. Jotta hän kerkeäisi joka paikkaan totta kai siinä tarvitaan Petteri Punakuonoa porokaveruksineen kiidättämään tämä läpi tähtitaivaankin paikasta toiseen. Jossain lahjat odottavat taiottuna oikeaa hetkeä ilmestyä esiin. Joulupukki on jo siis käynyt tuomassa ne perille koteihin. Jossain ne vain ilmestyvät aattoaamuna koristellun kuusen alle. Jossain aattoiltana ovat eteisessä tai kuistilla odottamassa. On monta tapaa jolla lahjat voi tulla perheelle. Videoyhteydellä Joulupukkikin voi todella olla yhteydessä vielä tänä vuonna jos kerkeää. Kiire kun on yhtä punainen ja valoakin loistava kuin on se Petteri Punakuonon nenänpääkin. Se poro se tietää mikä on kiire ja toisaalta se nopeus, millä kiidetään kodeista koteihin. Hassuja kommelluksia kävi taas kuitenkin niin kuin joka vuosi. Tätä osiota Joulunhenget olivat odottaneet. Yleensä kun kaikki menee aika nappiin. No, Joulumuori kun oli saanut sellaisen pienen eväsrepun tälle matkaan kuitenkin, kuumine termospulloineen, glögiä tietty sisällä ja kinkkuleivänsärvintä jos oikein alkaa huikomaan kesken tohinan. Niin, ei kerennyt kuin huikata tälle, Heit ja lentosuukot perään, niin jo oli tämä kuvattavana. Ei nähneet tontut niin kuin ei muorikaan enää kuin vilaukselta Joulupukkia. Sinne tämä  reen istuimelle ja ohjakset käsiin ottaen, ehkä vähän ähkäisten kävi reen kyytiin, mutta niin iloisena hymyilevänä. Tuo hetki oli taikaa täynnä. Jouluntaikaa. Kaikki kuvauksessa mukana olleet ihmiset olivat kuin pikkulapsia jälleen. Ja olivat olleet kilttejä kaiketi aika lailla koko sen vuoden. Odottivat itsekin, että Joulupukki muistaa heitäkin tänä vuonna. Niin ja nähtiin sitä lahjapakettitaiteiluakin. Lahjan katoamistaika, se taika solahtaa lahjaan päälle vasta säkissä. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa tuossa viimeisenä säkkiin lahjan laittajana toimi uusi tonttu. Ei heti muistanut koko asiaa. Ja ihmetteli tovin, että mikä tässä on kun ei säkki täyty. Olihan siinä säkkejä monta kuitenkin reen kyydissä täytettävänä. Vieressä oli onneksi se vähän vanhempi ja kokeneempi tonttu. Tonttuilua ja tonttumaisia touhuiluja tapahtuu joka vuosi. Ja kun Joulupukki oli saatettu matkaan, Petteri Punakuonon porokaveruksineen myös ollessa valmiudessa. Saivat kuitenkin vielä odotella lähtölaskentahetkeä. Olivat Joulupukin tarvitessa paikalla sillä sekunnilla. Joten aikaa oli näillä oleilla täällä Korvatunturin Porokylän kieppeillä. Siellä on näillä hyvät oltavat. Ruokaakin on riittämiin järjestetty tonttujen toimesta. Porot ovat kasvissyöjiä. Varpuja, jäkälää, heinää, luppoa, lehtikerppuja ja saavat lisäksi tätä poroille tarkoitettua täysrehua, jotta pysyvät hyvässä kunnossa. Kyllä kuntoa vaativa toimi tuo onkin heillä, toden totta. Jouluinen toimi. Niin ja sitten kun Joulumaa oli tyhjentynyt näistä kameramiehistä ja muista, niin alkoi se Lelupajan siistiminen ja kuntoon laitto. Ja sitten nämä pääsivätkin syömään, saunaan ja levolle. Niin täällä Joulumaassa tuossa Joulumaan Löylyjä lisää lisää - Saunamajalla, sitä on monet löylyt otettu ja monet tonttujen selät saaneet vastoista kyytiä. Niin ja voihan sitä käydä saunassa, siinä joulusaunassa ilman vastaa tai vihtaakin. Ja niitä tarinoita joita lauteilla kuulee. Niin ja sitten kun se Muorikin pääsee Joulupukkinsa kanssa lauteille. Siinä sitä tarinointia onkin koko vuodeksi seuraavaan jouluun asti. Joulupukille sattuu ja tapahtuu joka vuosi niin mahdottomasti näillä lahjojen jakelureissuillaan kommelluksia ja kaikkea mahdollista. Milloin perheen koira vainuaa Joulupukin ja on ilmoittamassa isännilleen siitä. Ja Joulupukki joutuu sitten taikojaan tekemään. Nukuttamaan koiran tai joskus antaa tälle ylimääräistä purtavaa. Kyllä, monet kerrat on ollut lemmikkien kanssa hiukan kohtaamista ja tuumailua hetkessä. Ja joskus Joulupukki taikoo itsensä näkyväksi näille lemmikeille tahallisesti. Niin ja hiippaileehan sujahteleehan Joulupukki jos ei savupiipusta sisään käy niin keinot keksii kyllä. Jotenkin saa vartensa taiottua joka kerta hetkellisesti tosi tosi pieneksi. Ja toki riippuu aina Joulupukinkin kiireestä mihin hän lahjansa jättää. Lahjojen saanti perille, se on se tärkein tehtävä kuitenkin Joulupukilla jouluna joka vuosi. 

  Tuo, Joulunhenki Kaksikymmentäkaksi jatkoi: - Hei, tiedättekö mikä päivä on tänään. Kouluvuoden päättäjäispäivä on ollut eilen monessa koulussa. Se odotettu joululoma on koittanut. Tänä vuonna lapset on niin ansainneet tämän rauhoittumishetken perheidensä parissa. Mitähän me keksittäisiin heille täksi päiväksi? Ihmisille täksi päiväksi? Tuo, Joulunhenki Kaksikymmentäkaksi, joka ulkonäöltään jollain tapaa muistutti arvatkaapa ketä. Joulupukkia tietysti. Oli tämä niin niin sen fani. Joulupukkia fanittava Joulunhenki. Kyllä vain. Oli tonttua ihaileva Joulunhenki ja nyt vielä tämä, Joulupukkia muistuttava Joulunhenki Kaksikymmentäkaksi. Tämän tämä lumikideheijasteinen nuttu, joka oli yllään oli niin Joulupukin asua matkiva, voisiko sanoa. Ja tuo päähinekin osittain. Tosin tällä se oli täysin ylhäältä alas laskeutuva kukkurainen laskeuma tämän pään päällä, josta törrötti kuin yksi lumipallo tuon näyn keskellä. Oli kaiketi se Joulupukin lakin tupsua mallaava. Niin ja vyötä tällä ei ollut. Oli sellainen kuin ylimääräinen yksi iso lumipallokertymä kyllä vatsan seutuvilla. Taisi olla lumivällytäytettä. Napa siitä löytyi nappina ikään kuin eli tällainen lumikidekertymä yksi sellainen takin nutun keskeltä tätä kiinni pitämässä. Ja saapikkaat ne oli isot lumikidekukkasia täynnä. Hihansuissa ja lakinreunusta kiersi lumikidekoristeet myös. Lökäpöksy housut päällään. Niin oliko niissä polvipaikat ja persuspaikat näistä lumikidekukkasista taisi olla. No, kyllä sitä tuhansissa vuosissa ne asut tarvitsee paikkaustakin tai ainakin vahvikkeita. - Olisiko joku Joulupukkimainen joululoman päätös - keppostelu mitään, kysäisi tämä ilmestys muilta Joulunhengiltä. - Joo, joo, kyllä pääsi monesta suusta. Joka kerta toistui tämä ilmiö, kun tämä Joulunhenki Kaksikymmentäkaksi ilmestyi. Kuin lapset Joulunhenget lumoutuivat näistä tarinoinnista Joulumaata, Joulupukkia, Joulumuoria, tonttuja ja jopa tämän itsensä Joulunhenki Kahdenkymmenenkahden omasta ilmestyksestä. No, ei. Mukana oli tämän keppostelutaikaa. Laittoi nämä lumoutumaan kuin lapset tästä Joulumaankin Joulupukin matkaan lähdöstä. Ja olihan se merkittävin tapahtuma koko vuonna. Jos heiltä, Joulunhengiltä kysytään. Edelleen muiden Joulunhenkien ollessa taian keppostelun alla, Joulunhenki Kaksikymmentäkaksi sai yksin laittaa Joulupukkimaisen vaikuttamisen tyyliin taian liikkeelle jo. Hoh-hoh-hoh-hoo joulujuhla- aika meni ja koitti sekä joululomaelämä näin nyt voitti. Hoh- hoh- hoh- hoo. Niin, lapset kuin aikuiset jostain syystä tänään jossain vaiheessa ja täysin yllättäen itsensäkin päästävät suustaan tämän litanian. Ja sekös tuo sitä Joulupukkimaista riemua sinne tänne ja tuonne maan kansalle. Jouluun on enää, Hoh- hoo, kaksi yötä.