238.

   Jos kansa tai sanotaanko tässä kohtaa kansat alkaa olla sekaisin jo joulusta ja siihen kaikkeen kuuluvista tavoista viettää joulua, niin tämän Joulunhenki Kahdenkymmenenkolmen kohdalla kaikki tuo tulee hyvin esiin. Tämä on sellainen jouluperinteistä elävä, niitä sisään ahmiva ja nämä kotomaan perinteet ne on kuten on ulkomaan eri maiden perinteetkin voisiko sanoa aika hallussa jo. Tällä on kaiken lisäksi, sellainen tarve myös toitottaa tai olla niistä tiedottaja kansallekin tai toisille Joulunhengille jos nämä sattuvat jostain syystä jotain unohtelemaan. No, kun Joulunhenki Yksitoista kun tallentaa niitä joulumuistoja kaikenlaisia koko ajan, siihen jokavuotiseen elokuvaansakin niin tämä Joulunhenki Kaksikymmentäkolme on vanhanajantapoja joillain lailla eli sitä kirjoissa säilytettävää tietoa mainostava. Tosin nämä kirjat, jotka niin hyvin esiin tulevat tuosta asustaan suorastaan ponnahtavat kuin kirjahyllystä esiin. No, on tämä nähnyt, kaikki Joulunhenget kuten se maan kansakin mitä kaikkea muuta kirjoista saa väsättyä. Joulukuusia, tuoleja, pöytiä, eri muotoisia hyllyjä, päällystää voi jonkun seinänkin kirjaimellisesti kirjoilla iki ikuistaa kirjojen tärkeyttä perusmuodossaan, tehdä taideteoksia niistä. Mitä vaan, tämäkin Joulunhenki Kaksikymmentäkolme tekee sen puolesta, että kansa muistaa säilyttää tämän vuosisataisen perinteen edelleen. Kirjat olivat ennen muinoin kirjakääröjä, jotka oli tehty papyruksesta tai pergamentista. Egyptissä näitä kirjoitettiin jo lähes 3000 ennen ajan laskunalkua. Ja nykymuotoisia kirjoja eli koodekseja alettiin tehdä 100- luvulta asti, jolloin tämä 400- luvulla oli jo yleistynyt. Ensimmäiset painetut kirjat tehtiin Itä-Aasiassa ennen kuin täällä Euroopassa 1300- luvulla niitä alettiin täällä painaa. Niin, digitaaliset versiot niitä on kirjoista jo saatavana. Tämän Joulunhenki Kahdenkymmenenkolmenkin asussa eräällä tavalla juuri nämä muodot taistelivat keskenään. Kun nämä kirjakoristeet toisaalta olivat koristeita, ne olivat myös eräänlaisia tietoiskumaisia äänellisiäkin kuvallisiakin tarvittaessa olevia kirjoja. Niin, missä menee se perinteisien kirjan ja digitaalisen sisällöltään tekstin tai äänen raja kun kirjan kuvat alkavat elää niin, että ne voisi luokitella jo kuvallisiksi tarinoiksi. Niin tämä oli mennyt näissä asunsa koristekirjoissaan sille satumaiselle tasolle voisiko sanoa. Niin. Tällä tässä asussa, hihat olivat kuin yhtä laskeutuvaa lainehtivaa pienoiskirjastoa kirjahyllyjä. Kauniita erilaisia lumikiteenkin muotoja ja jouluisia muotoja, joulukuusia, lahjapaketteja.  Kuin soivia kirjalahjoja, olivat lumikiteiden tanssiessa ottaessa narskuessa yhteen. Avautuivat aukenivat jokaiselle, joka halusi tietää tarinasta niiden sisällä. Niin ja taisi tällä on jemmattu sitä joulumusiikkia, taisi olla kansainvälistä joulumusiikkia jemmattuna näihin asunsa eläväisiin "koristeisiin". Kirjoista väsättyihin. Kirjoitelmista väsättyihin. Noita kirjakääröjäkin roikkui tämän asusta osin. Lahjaa tällaista kaiketi mainostaen, korostaen. Ikivanhaa tapaa. Nämä heilahtelivat roikkuivat tämän asusta vaikka ja mistä kohtaa myös. Halusivat kaiketi korostaa myös tätä tarinoiden tärkeyttä ja haltuun ottoa. Perinteen jatkamista. Tarinointia vaikkapa siitä joulustakin. Eri maidenkin tavasta viettää joulua. Joulunhenget kaikki tietävät, että nämä jotka viimeisenä Joulunhengistä ilmestyvät tulevat porukkaan ovat niitä vauhtihirmuja todella. - No, kertokaa jo. Kertokaa jo. Sanoi tämä Joulunhenki Kaksikymmentäkolme ja kuin Joulutarinoiden henki, tämä olisi istunut oman kirjoituspöytänsä äärellä sulkakynä ojossa ja kirjoitusluiskat edessään. Tältä tuo näky näytti muista Joulunhengistä sillä hetkellä, kun olivat toivottaneet tämän Joulunhenki Kahdenkymmenenkolmen tervetulleeksi mukaan joukkoonsa. Tämä kun kirjoitti kaiken ylös aina. Tarinoina. Eri maiden tapoja viettää sitä jouluakin. Miten tämä ehtii. Sillä hetkellä kun nämä Joulunhenget vähääkään on omissa oloissaan tai vaikka siellä menossakin tämä nimenomainen Joulunhenki vaalii tätä perinteistä tapaa. Hänellä tosin saattaa olla taikalisää sulkakynässään. Tätä tarinoiden kirjoittamisessa käytettyä kynää, sulkakynää käytettiin 1800- luvun loppupuolelle asti ja sen matka alkoi 200 vuotta ennen ajanlaskua alkua. No, kävi vain yksi ainoa jouluinen taikatujaus. Taisi olla äänellinen jopa. Mitäpä merkitsee tuo. Yksi ainoa yö on enää jouluun. Jouluaattoon. 

  Nyt nämä Joulunhenget miettivät siis mitä laittaa kansalle joulukepposteluksi menemään. Joulunhenki Kaksikymmentäkaksi ei millään uteliaana malttanut olla avaamatta erästä kirjaa tämän Joulunhenki Kahdenkymmenenkolmen asun hihakoristeista. Ja mitä saikaan aikaan. Tuo tarina, jouluinen tieto perinteistä alkoi elää kaikille paikalla olijoille. Niin, naapurimaasta kertova oli. Ruotsissa jouluperinteisiin kuuluu katsoa aattoiltana Aku Ankan joulutervehdys, Kalle Anka och hans vänner önskär God Jul. Tämä tapa heillä on ollut vuodesta 1960. Joulupukki "Jultomte" asuu puolestaan Jultomten kylässä, Tomtelandissa. Suomenruotsissa joulupukkia kutsutaan joulumieheksi, Julgubbe. Joulun vietto käynnistyy kuten Suomessa jouluaattona, lahjoissa saatteena löytyy yleensä jouluruno. Lahjoja vahtii kuusen juurella oljesta tehty pukki, tämä perinne on lähtöisin puolestaan saksasta. Joulukirkko kuuluu heillä samalla tapaa kuin Suomessakin maan joulutapoihin. Ja jouluruokiin heillä kuluu lihapullia, prinssinnakkeja, punakaalia, paahtokylkeä, katkarapuja, graavilohta, silliä. Tussaus kuului, kun Joulunhenki Kaksikymmentäkolme sulki kirjasen. Ja päästi yhden ainoa sanan suustaan: - Senkin.  Ja sitten se taas alkoi. Nauru, joka kuului niin monitasoisena äänijanana Korvatunturin Joulumaan halki. Mutta, mitä tapahtui. Joulunhenki Kaksikymmentäkolme iski siihen joululaulusävelkulun sisään. No, niin. Ja sekös tätä koko suurta joukkiota Joulunhenkiä vasta sitten naurattikin. Niin, kaikui nauru tällä kertaa jouluisena lauluna Korvatunturilla. Maan asukkaat, tontut, Joulumuori ja Joulupukkikin siellä matkallaan, oli jo muuten kutsunut Petteri Punakuonon apuun lahjojen jakoon, niin tämä soinnillinen joulusävel soi näillekin jokaiselle. Ja aina kun nämä alkoivat nauramaan tuo taika, joulusäveltaika säilyi näiden naurussa koko ajan. Joulunhenki Nelosen tömähtelyt, niin, ne oli vain sitä joulun iloon liittyvää tärinää. Jännitystärinää, joka ilmassa väreili. 

  Joulunhenki Kaksikymmentäkolme sai kokea tämän kirjan avaamisen toistamiseen ja taas tämänkin jälkeen uudestaan. Keppostelu oli käynnissä toisten Joulunhenkien osalta. Heistä tämä jokavuotinen jälleennäkeminen ansaitsi tulla jotenkin tämän Joulunhenki Kaksikymmentäkolmen arvoisella tavalla esiin. Jouluperinteiden taltiointia harrastavana. Alkoi kuulua ja sanotaanko kirjan sisältö ilmassa kaikkien edessä kirjain kirjaimelta ponnahti esiin näiden luettavaksi ja jos kuvia oli, ne alkoivat elää siinä heidän silmiensä edessä. Nämä kirjat olivat siksi niin vastustamattomia. Ranskan jouluperinne tietoutta seuraavaksi. Strasbourgin joulumarkkinahumu piirtyi ihmisineen kojuineen päivineen joltain aikaisemman vuoden joulumarkkinoilta Joulunhenkien eteen. Siinä nämä elivät kokivat kaiken kuten olivat kokeneet tuolloin tuossa hetkessä maan kansakin. Joulumarkkinat kuuluvat vahvasti Ranskassa joulunviettoon kuuluviin perinteisiin. Aika monessa maassa tämä perinne elää. Joulukuusi on kuulunut tämän maan perinteisiin vasta sata vuotta. Ensin se oli vain toreilla koristeltu ikivihreä puu, punaisin omenoin koristeltu kuusi. Joulupuuna taas meillä kotimaassa Suomessa kuusen lisäksi voi olla kataja, mänty tai pihta. Joulukuusi, vanha Paratiisin puu, tuodaan tuolla Ranskassa hyvissä ajoin koteihin sisään kuitenkin. Tuolloin Saint Nicolas, 6. joulukuuta, lahjat tuova pyhimys, tuo lahjat "lasten yönä" ja sujauttaa ne esille jätettyihin kenkiin tai sukkiin. Joulukuun alun lahjat eivät jää ainoiksi lahjoiksi. Jouluaaton ja joulupäivän välisenä yönä Joulupukki tai Jeesus-lapsi kulkee jättämässä lahjat kuusen alle tai kenkiin. Jouluyönä on perheillä tapana käydä messussa. Jouluseimien rakentelu kuuluu täälläkin kuten monissa muissa maissa joulunperinteisiin. Seimeen Jeesus- lapsi laitetaan vasta jouluaattona. Jouluruokina on kalkkunaa, savukukkoa, hanhea, ankkaa, savulohta, kastanjoita, tuoreita tryffeleitä, juustotarjotin. Ja taas yksi ainoa tussaus. Kirja sulkeutui. Ja jo hyökkäsi toinen Joulunhenki Kaksikymmentäkolmen luo avaten taas yhden kirjasen.

  Espanja tietoutta seuraavaksi. Espanjassa seimi ja Itämaan tietäjät ovat todella tärkeässä roolissa. He tuovat lapsille lahjat, kuten Jeesus- lapselle aikoinaan. Rantakaupungeissa tietäjät saapuvat mereltä käsin. Seimeenhän kuuluu perinteisesti näiden lisäksi enkeli, paimenet, Joosef, Neitsyt Maria, aasi ja härkä. Paimenten joukossa saatetaan nykyespanjassa nähdä julkimoita politiikan tai urheilun saraltakin. Hahmon läsnäolo tuottaa onnea ja vaurautta. Seiminäytelmiä nähdään myös Katalonian maakunnassa noin 250 vuosittain. Jouluaattona aterioidaan ja lähdetään keskiyöllä messuun, jota kutsutaan kukon messuksi. Se ilmoittaa uudesta päivästä ja Jeesus- lapsen syntymästä. Joulukuusi löytyy kodeista ja lahjat Joulupukki tuo joulupäiväksi niin kuin amerikkalaisiinkin koteihin. Jouluruokia Espanjassa ovat kalkkuna, liharuoka, kala ja muut merenantimet. Jälkiruokina makeisten ja muiden leivonnaisten lisäksi paksut mantelileivonnaiset. Tussaus, kirjan sulku ja avaus.

  Saiturin joulu, Charles Dickensin tarina joulusta levittää ja tuo joulun sanomaa taikaa Englantilaisiin koteihin. Jouluaattona on perinteisesti otettu rennommin. Oltu perheen parissa, nähty ystäviä. Ja se itse joulu kehkeytyy rauhoittuu joulupäivänä alkaen lahjojen jakamisella, jotka Joulupukki on yöllä tuonut sukkaan takan reunukselle ja iltapäivällä käydään aterioimaan jouluateria. Joulutervehdyksen vuodesta 1932 on maan kuningatar jättänyt kansalleen jo tuolloin. Jouluateriaan kuuluu kalkkuna, paistetut perunat ja vihannekset. Kalkkuna tuli englantilaisiin jouluruokiin 1500- luvulla syrjäyttäen riikinkukon ja villisian. Perunamuusia ja pieniä makkaroita, gravy- kastikkeella. Jouluvanukas, tuo hytisevä ilmestys, mutta niin maukas ilmestys runsaine mausteineen, kuivattuine hedelmineen, pähkinöineen, lämmitettynä liekitettynä nautitaan kerman kera. Ja paukkukarkit, Christmas Crackers, ne on jo avattu alkuruokien yhteydessä, aloittaen pikkulahjoilla, jouluarvoituksilla tai vitsillä aterioinnin. Niin, ne joululaulut, tuo perinne tästä joukosta, ovelta ovelle kiertävistä laulajista on peräisin täältä, 1400- luvulta. Christmas carols - laulut. Lauluihin liittyi uskomus, jonka mukaan lauluja ei saanut laulaa ennen joulukuuta tai joulupäivän jälkeen. Se tuotti muuten huonoa onnea. Tussaus. Ja taas yksi. Niin koko ajan päivässä eli korostuu tuo yksi numero. Yksi yö vain jouluun- teema. 

  - Nyt loppui tämä, sanoi Joulunhenki Kaksikymmentäkolme alkaen nauramaan. Muut tirskahtelivat ja jouluinen naurumeri muuttuen taas yhdeksi joululaulusäveleksi, The First Nowell, laulun sävel eli nyt ilmassa. Tuon laulun, Ensimmäinen joulu, on suomeksi sanoittanut Sauvo Puhtila. Laulun sanat perustuvat Luukkaan ja Mattteuksen evankeliumeihin ja kertovat enkelien ilmestymisestä paimenille. Paimenet näkivät kirkkaan tähden loistamassa idässä enkelien takana. Tähden valossa kolme viisasta miestä tulivat kaukaa idästä tähteä seuraten etsimään vastasyntynyttä kuningasta. Tähti liikkui luoteeseen ja pysähtyi paikalle, jossa Jeesus- lapsi makasi. Itämään tietäjät toivat tälle kultaa,  mirhamia, suitsukkeita. Tämä jouluinen tarina on kaikille maan asukkaille tuttu ja niin tärkeä osa joulua. Tätäkin joulutarinaa. - Yksi ainoa yö jouluun. Mikäpä kepposteluksi jouluiseksi lähtisi maan kansalle tällä kertaa, tuumasi Joulunhenki Kolmekymmentäkolme kirjoituspöytänsä takana istuen ja sulkakynänsä vähäksi aikaa laskien. Oikein sellaisen miettivän käden noston teki, eleen leukansa alle saapuvaiseksi. Tuossa lauseessa oli sitä jouluhauskuutta. Veikeyttä. Laittaisiko näiden tämän Joulunhenki Kahdenkymmenenkolmen kaikkien kirjojen kansien sisällöt menemään lahjana, kirjalahjana kansalle. Hmm. Joulusana, joulutarina. Kepposteluissa jo nähty tarinoidenne mukaan, tämä Joulunhenki ääneen myhäili. Joulusuukko. Olisiko jouluisen lentosuukon aika. Joululentosuukko se on. Joulutarinan voi jokainen, kirjoittaa jälkikäteen kyllä myös ylös. - Kaikki mukaan, huudahti Kolmekymmentäkolme ilmaan nousten. Muut olivat nousseet ilmaan leijumaan myös. Nyökkäsit, kumarsivat hieman ja heilauttivat kättään kuin kuninkaalliset hoveissaan joskus ennen muinoin ja sanoivat: Ole hyvä, Joulunhenki Kahdellekymmenellekolmelle. Niin yksi ainoa joululentosuukko, koko maailman kattava rakkaudella ja suurella joulumielellä jouluntaialla varustettuna lähti kiisi ilmojen halki ja laskeutui kosketuksena ihmisten poskille. Näille tuli jostain syystä halu lähettää lentosuukko jollekin. Mutta yksi ainoa vaan ja jouluinen. Kerrannaisvaikutus se on tässäkin tapauksessa voimaa tuovaa. Niin, sitä jouluvoimaa. Joulukeppostelutaikaakin, ehkäpä.