240.

   Joulupukki oli sanaillut juuri Petteri Punakuonolle siitä, kuinka kauniilta kaikki hautausmaatkin olivat näyttäneet ilmasta käsin. Niin tuo kynttilänliekkien loisto ja palo. Kyllä vain se oli ilahduttanut taas niin kovasti näitäkin matkallaan. Tämä tapa alkoi 1900 - luvulla ja yleistyi talvisodan jälkeen sankarihaudoilla myös tuli muistokäyntitavaksi muillekin haudoille. Sitten alkoi jo taas se näiden tarinointi, Joulupukki ja Petteri Punakuonohan totta kai niin kuin muutkin porot ymmärtävät toisiaan. Heillä on yhteinen kieli. Samalla tapaa osin kuin lemmikkieläimet ymmärtävät perheenjäseniään. Tosin Petteri Punakuono osaa puhua aivan oikeasti kaikesta Joulupukin kanssa. Voi, ilman tuota taitoa ei tulisi noista lahjojenjakoreissuista yhtään mitään, vaikkakin Joulupukki osaa jo aika hyvin matkata ristiin ja rastiin maapallolla, kotimaassaankin, mutta se lopullinen suunnannäyttäjä on Petteri Punakuono. On se, jos nykysanaa käyttäisi niin, JoululahjamatkaNavigaattori, punaisella nenänpäällään. On toki sillä Joulupukilla ne ohjakset, mutta kyllä vain molempien suuntavaistoa tarvitaan. Japanin, Amerikan ja Englanninkin koteihin nämä olivat matkallaan piipahtaneet. Kaikkialle missä Santa Claus / Joulupukki on tervetullut ja toivottu vieras koteihin. Se niin odotettu. Ja vaikka näissä maissa joululahjat avataan vasta joulupäivänä, niin tämä asia on näin etukäteen jo hoidettu. Kyllä vain. Joulupukki Petteri Punakuonon kanssa poroseurueineen pystyvät mihin vain. Lahjat tupsahtavat esiin sillä hetkellä kuin on tarkoitettu. Sitä ennen saattavat olla näkymättömiä maan kansalle, mutta olla jo perillä kodeissa. Ja tiedättekö, eräs taika, jouluinen jokavuotinen taika, sellainen suuri on vielä kertomatta Joulupukin osalta. Tällä on kyky olla monessa paikassa yhtä aikaa samalla kellonlyömällä ja elävänä Joulupukkina. Mitä mitä mitä. Kyllä kyllä. Kaiken tämän valonnopeudella ainakin kulkevan tiivistunnelmaisen joulusession, voisiko sanoa, keskellä, tällä todella on kyky olla paikalla oikeasti vaikka olisikin muualla. Mitä. Moninaistuva kyky. Vai jotain hologrammista melkein kykyä olla paikalla. Ei, joulutaikaa suurta tuo on. Joulumaan taikaa. Niin, nämä jouluiset toverukset olivat heti alkaneet turista omiaan tuolla Joulumaan pihapiirissä sinne laskeuduttuaan. Ja se nauru ja hymyilykin. Niin jostain syystä se oli kuin jonkin vallattoman joululaulun sävelin tavoin alkanut kutittamaan suupieliä enemmän vielä Joulumaan perukoilla. Jotain Joulumaan taikaa tuokin kaiketi, nämä olivat varmaan ajatelleet. Joulunhenget ne saivat tuon naurukuplinnan aikaiseksi. Tosin nämä ovat saanet jo nauraa ja hymyillä niin lahjojenjako reissullaan. Tämä tuo niin ilon sydämeen. Sen suuren jouluisen ilon, niin Joulupukin kuin Petteri Punakuonon porotovereineen kuin sitten sen Jouluhevosenkin osalta kaikkien rinnuksiin ja mieleen. Kaikille, jotka matkassa on mukana. - No, Petteri Punakuono ja porotoverini. Nyt syömään ja lepäämään. Minä taidan lähteä tästä Joulumuorin tykö. Taitaa olla se saunan ja hyvän jouluruuan vuoro aika piakkoin, sanoi tämä vatsaansa taputellen. - Kyllä, sitä jo hiukookin vähän tässä. Ja nälkä, jouluruokien nälkä on mahdoton, tämä naurahti. Petteri Punakuono sekä muut porotoverit alkoivat nauramaan. Joulupukki myös. Niin, kaikki tiesivät tämän Joulupukin himon jouluruokiakin kohtaan, niin ja toisaalta sitä saunomistakin kohtaan. Kyllä, kohta se jouluriemu repeäisi Joulumaassa kunnolla esiin. 

  Valtaisa hyörinä ja kuhina olikin käynyt koko jouluaaton Joulumaassa. Tuolla TurinaPataRauhaSukassa- pirttimajassa ja sinne Joulumaan Löylyjä lisää lisää- saunamajan sisuksiin oli hävinnyt myös ne omat Saunatonttunsa. Täällä tuolla rakennuksella, niin jonka muoto oli no yhtä hassu kuin kaikkien muidenkin rakennuksien Joulumaassa niin silläkin piti olla useampi huolta pitävä tahonsa eli tässä tapauksessa ne Saunatonttunsa. Rakennus, ja se itse sauna tuossa rakennuksessa, jota oli jo lämmitelty hartaudella oli lauteineen todella iso. Kiuas oli kanssa suurta kaliiperia, puilla lämmitettävä. Ei sitä nykyteknologiaa tänne Joulumaahan huolita varmaan koskaan, Hetivalmis- kiukaat, ei toden totta. Entisajan uskomuksiin kuului joulusaunassa olla hiljaa, etteivät sääsket ja itikat seuraavana kesänä hätyyttelisi. Ja- a. No, tuo uskomus, tai tämä tapa käyttäytyä, olla hiljaa, ei näiden saunassa olijoiden keskuudessa kovinkaan usein käynyt toteen. Hissukseen kun kukaan ei saunassa oikein malttanut olla. Joulupukki nyt ainakaan. Turinoi niin kauan ennen kuin viimein sitten päänsä laski tyynyyn tuolla Muorila ja Joulupuk-puk-pukkilassa. Niin, lauteet olivat kuin tähän turinointiin tarinointiin tarkoitetut. Miten. No, olivat ympyränmuotoiset ja keskellä oli pyöreä ja korkea viiteen osaan jakautunut kiuas, jolle heitettiin löylyä, kukin Saunatonttu omalleen kiuaskivirykelmälle. Koska lauteet olivat monessa kerroksessa kohoten ylöspäin ja aika korkealle todella. Koska, tilaa tarvittiin, jotta kaikki Tontut Joulumuorin ja Joulupukinkin kera halusivat mahtua yhtaikaa lauteille. Ja alempana olijat sai myös näin myös löylyn lämpöä osakseen. Niin, siksi se saunahiljaisuus kaiketi rikkoutuiki n varmaan joka kerta joulusaunan yhteydessä. Jouluturinointia tarinointia kun oli mahdotonta välttää. Niin, tämäkin muistutti jotain päähinettä jouluista sellaista. Olisiko kyseessä ollut se Joulupukin päähine, koska se tuo valkoinen reunus, joka kiersi aina Joulupukin lakkia niin, tässä rakennelmassa se oli ulkoapäin katsottuna kuin osin sellainen Kylmäjuomaupottamo, JouluMuorinKaneliaRipaus - mehupulloja täynnä ja samalla olivat kuin penkkirivistöä, johon halutessaan Tontut tai kuka vaan saunassa olijoista, Joulupukki Muoreineen saattoi istahtaa vilvoittelemaan. Niissä kun oli valmiina tällainen samanlainen pehmoinen turkismainen koristenauhamainen reunus ja alusta, mille istahtaa. Mehupullot oli kylmässä kuin jäänveistoksen sisällä kun osin olisivat. Jos ei sinne hankeen meinaan uskaltanut pyllähtää saunomisen välillä. Täällä tuotakin kun nähtiin pitkin talvea. Niin, rakennelma muuten nousi aika korkeaksi toden totta ulkopäinkin katsottuna. Kohosi  ja kohosi. Jossain vaiheessa, kuten Joulupukinkin päähine kuitenkin laskeutui tästäkin maahan kuin osasta päähinettä. Piippu nousi kuitenkin esiin siitä korkeimmalta kohtaa tätä näkyä. Kaiketi tämä paikka, Löylyjä lisää lisää- saunamaja, oli siksi saanut tämän muodon itsellensä, koska Joulupukki rakastaa saunomista. Tosin R-A-K-A-S-t-a-a niin aina sitä Muoriansakin, mutta sitä jouluruokaakin. Toki Tonttujakin. Kaikkia Joulumaan asukkeja ja eläimiäkin luontoa. Ja kaikkia koko maailman kansaakin. Tuo saunamaja olisi yhtä lämpöinen ja houkutteleva paikka kun olisi tuo kaikkinainen rakkauskin. Joulua kohtaankin. 

  TurinaPataRauhaSukassa- pirttimajassa ovi kävi. Sitä ennen Joulupukki oli jalkineistaan pyyhkäissyt liiat lumet havumattoon, jonka joku Tonttu oli tehnyt pirttimajan rappusten eteen. Sellainen pieni narahdus vain kuului. Mutta se pysäytti kaiken hyörinän tuolla tilassa. Hyörinän, joka oli siellä oikeastaan kaikkialla. Tila, rakennus joka ulkoapäin oli nimensä veroinen. Kuin padan muotoinen rakennus, hirsipuusta tehty, mutta vaan niin, että kuin suuri määrä Tonttuja olisi istunut tuon padan reunoilla turinoimassa ja sen keskellä sojottavan kauhan varressa taisi olla itse Joulumuori. Piipun kupeeseen nojaamaan matkalla oli Joulupukin näköishahmo, rennon oloisena. Kuin kotonaan tämä siinä olisi. No, piiput oli Joulupukille tuttuja, kaikki tiesivät sen. Monen sellaisen kautta tämä koteihin kun meni lahjasäkkeineen.  Katto, niin miten se olikin saatu joltain osin kuin häivytettyä tuosta patarakennelmaosuudesta. Kattoikkunaosiota oli paljon. Piippu ja kauha sojottivat kyllä taivasta kohdin huomiota herättävästi. Mutta, mikä ihana tähtitaivas, toki se päiväsajan valoisuuskin pääsi ja loisti suoraan rakennukseen. Kyllä, vain kaikki sisällä olivat kokivat tuonkin kautta suurta yhteyttä taivaan kaikkiin ilmentymiin, aurinkoon, pilviin, sateeseen, tähtiin ja jonnekin korkeuksiin. Joulupukki rakasti tuota ilmentymää ja ymmärrettävistä syistä. Ja kaikki nuo hahmot ovat sukkasillaan tuossa rakennuksen koristehahmoina ollessaan. Ja oli muuten upeaa puunveistotyötä tuo. Kyllä ihaillen katsella vaan saattoi noita puusta veistettyjä hahmoja. Niin, merkkasi sitä leppoisaa rauhallista olotilaa kun sukat jalassa olivat. No, patojen ja keittiön äärellä ollessa on aina muutenkin kuuma. Niin oleskelu kuin ruokailutilassa kuin siellä keittiönkin eli keittämön puolella hassusti ilmaisten. Muori, joka löytyi varmimmin ehkäpä juuri sieltä keittiön puolelta, tämä vastasi alaltaan jotain suurtalouskeittiön puoleen menevää tilaa, toki sieltä löytyi ehkä muutamia uudempia vempeleitä, mutta vanhat tavat oli täällä myös kunniassa, niin, Joulumuori tykkäsi lämmöstä ja ruuanteosta. Ja tuota aherrusta sitä sitä oli taas tehty Keittiö - Tonttujenkin osalta. Miedolla lämmöllä uunin uumenissa odottivat laatikot. Imelletyt perunalaatikot, lanttulaatikot, porkkanalaatikot. Kaikki mahdollinen ruoka, mitä vaan saattoi odottaa joulupöydässä olevan. Ja kinkku oli samoin kuin kalkkunarullatkin varmasti oikeaan aikaan valmiita joulupöytään sitten kun sen aika oli. Rosollit, sillit. Niin ja tietyt joululeivät. Niin ja kahvitteluhetkeen jälkiruokamaiseen hetkeen niin sieltä Joulumaan Joululeipomostakin kaikki herkut ihanaiset olivat jo osin ilmestyneetkin pöydille pitkille notkumaan tänne yhdistettyyn ruokailu - ja oleskelutilaan. Nuo kaksi osiota kuten tuo kolmaskin keittiöosuus jouhevasti olivat hyvin suunnitellusti varmistamassa näitä onnistuneita yhdessä olohetkiä. Ruokailutilan pöydät oli katettu niin kauniisti Tarjoilija- Tonttujen toimesta. Tosin kun ruokailu - ja yhdessä olo aloitettiin. Kaikki olivat yhtaikaa pöydissä nauttimassa pöydän antimista ja yhdessäolosta. Joulupukki ja Joulumuori molemmat huolehtivat siitä kuten Tontutkin osaltaan, että kukaan ei tehnyt enää minkään sortin työksi kutsuttavaa tointa. Vaan kaikki viettivät sitä joulua. Jotain jouluisia taikoja joka vuosi sattuikin Joulumaassa. Noille asioille kukaan Joulumaan asukkaista ei ollut tähän mennessä keksinyt syytä. Kun juhlinta osin oli ohi. Keittiöön yhteistuumin viedyt astiat ja aterimet, niin ne oli tonttujen sellaisten, jotka halusivat paikkoja laittaa kuntoon, keittiönkin osalta, niin, nämä kohtasivat näitä taikoja. Astiat olivat lennähtäneet paikoilleen ja pestyinä. Kaikki ruokailutilan pöydät olivat saaneet kuin taiottuna uudet puhtaat pöytäliinat päällensä aattoillan ja yönkin, jos valvominen oli venähtänyt, niiden jäljiltä. Ja ilman, että kukaan Joulumaan Tontuista oli sitä tehnyt. Samoin, Joululeipomo koki näitä joulutaikoja. Kun herkut olivat sieltä lähteneet liikkeelle ja kohti tätä TurinaPataRauhaSukassa - pirttimajaa. Ja siellä hyörineet kaikki Tonttumestarileipurit ja leipurinapulaiset olivat menneet hetkeksi tauolle, ne jotka eivät olleet lähteneet viemään noita herkkuja eteenpäin, niin tuolta tauolta palattuaan, Joululeipomon kaikki astiat, pöydät, pinnat, leivontavälineet kaikki, niin, ne olivat puhtaina ja omilla paikoillaan. Joka kerta, kun tämä jouluaaton taika tapahtui. Joka kerta se yllätti Joululeipomon kaikki Tontut. Näitä kaikkia taikoja, joita siis tapahtui kukaan, Joulupukkikaan ei osannut selittää. Olivatkin laittaneet sen jonkin Joulumaan joulutaikuuden piiriin. Ehkäpä jopa Korvatunturin Lapinlisätaikuuden piiriin. No, ketkäpä olivat takana siinä. Joulunhenget nuo kaikki 24 kappaletta Joulunhenkiä. Ja kuinka paljon se iloa taas heille tuottikaan. No, nämä kun olivat saaneet niin paljon iloa itselleen Joulumaan kaikilta asukkailta ja maan kansaltakin niin tämä oli lahjaa Joulunhengiltä näille. Keppostelu. Niin, sitä ei saata unhoittaa kenkään joulunaikaan. Ja oikeastaan se kaikki nauru, joka lähti aina silloin ilmoille Joulunhengistä kun jokin hetki tuolla Joulumaassa sen asukkaiden keskuudessa koki tuota jouluntaikaa, niin se oikeastaan vaan lisäsi sitä hyväntuulisuutta ja nauruntarvetta kaikilla. Kuului tähän kepposteluun taikalisänä. PakkoNauraa- lisä. Niin se nauru raikui ja maakin tärähteli Joulumaan tienoilla enemmänkin ja ehkä muuallakin maata. No, meni aina joulun piikkiin. Sen riemullisen vieton piikkiin. Joulupukkikin joskus oikein pysähtyi miettimään, että noinko nopeasti ne joulukilot tulee, että maa alkaa ihan tärähdellä joka askelluksella. Vaikka kuinka solakan oloisesti ja kepeästi eteni joulussaan. Hoh-hoh-hoh-hoooooo. Niin, tärinää oli. Niin mahan osalta naurun yllättäessä kuin maankin tärähtelyn osalta aina joulussa.  

  Oi, Joulupukki, pääsi Joulumuorin suusta kuin lapselta konsanaan kun Joulupukki tulla tupsahtaa kotiin jouluaattona. No, kyllä vain Tontutkin pysähtyivät niille sijoilleen. Joulupukki oli odotettu ovesta tulija aattona toden totta. - Menikö suurin piirtein kaikki niin kuin olitte suunnitelleet, Joulumuori tokaisi. Leveästi hymyillen ja pieni Hoh-hoh-hoo, naurunpyrähdys sanoilla: Suurin piirtein pääsi Joulupukilta. Se laukaisi jännittyneen olotilan, joka oli kerennyt tiivistyä sinä tuona joulunpunaisena pienenä sekuntina kun Joulupukki oli sisään pirttimajaan tullut. Kaikki kun tiesivät, että tuo naurunpätkä tarkoitti todellakin, että hassunhauskasti ja todella suuripiirteisesti suurin piirtein matka oli taas mennyt. Kuulisivat kyllä. Miten suurin piirtein. Niin ne kiemurat ja koukerot jouluiset. - Niin, onkos olo kuinka viluinen ja rähjäinen, kysyi Joulumuori. Nämä tarjottavat kestävät odottaa, jos haluatkin että suuntaamme sinne Joulusaunaan ensin. - No, kaiketi sitä voisi ehkä sinne ensin suunnata, vastasi tähän Joulupukki. Pikkuisen se viima tuntui siellä tähtitaivaalla mennessä ja kiitäessä. Näin päätös oli tehty. Kaikki Tontut Joulumuorin ja Joulupukin osalta suunnistivat sinne Joulumaan Löylyjä lisää lisää- saunamajalle. TurinaPataRauhaSukassa- pirttimaja hiljeni jouluinen ihana tuoksujen valtakunta syöminkeineen jäi odottamaan näitä syöjiään. Joskus saatettiin tässä asiassa tehdä toisin päin,  mutta mentiin ihan sen mukaan mikä tuntui parhaimmalta. Joulua on lupa viettää juuri niin. Saunamajaan sisältyi erillinen pukuhuoneosio Tontuille ja Joulupukille sekä Muorille. Kaikki joulusaunallinen ihanuus odotti heitä tuolla. Ja niin odotti eräs yleisökin, joka oli aivan villiintynyt nyt tästä näystä, tuosta Tonttujen joukkiosta sekä Joulumuorista ja Joulupukista, jotka tulivat talvista ja lumikinoksista pehmeäpiirteistä maisemaa halkoen, polkua pitkin, jota nämä tämä valtaisa joukkio tamppasi noilla jalkineillaan huopikkaillaan edetessään. Joulussa nähtiin monia käänteitä. Tämäkin oli yllätyskäänne. Ensin Joulunhenget nauttisivat siis tästä Joulumaan ErikoisSpecialJoulutapahtumat- ohjelmasta ja JouluMakeaksi - kaupasta makeiden kera. Joulunhenki Kaksikymmentäneljä niin tiesi, että tuo pakkasessa lämmittäväkin herkku, suklainen herkku lisäisi vain näiden jouluruokien nälkää, joten tämä etenemisjärjestys Joulumaan tapahtumissa ei haitannut koskaan. Kumpsin Jompsin Jouluisin Kiepsauksin, joulutapahtumat muutenkin aina etenee. 

  Sihaus,  ensimmäinen kuului kiukaalta. Ja toinen perään. Löylyn heitto oli käynnissä. Jonkin ajan kuluttua, kun lämpö oli levinnyt kaikkien jäseniin ja löylyä alkoi olla tarpeeksi. Se alkoi tarinan kerronta, mutta se oli ensi alkuun pientä. - Nyt, huudahti Joulupukki. Viuh! ja pieni tömpsäys. Viuh ja taas pieni lätsähdyksen ääni täytti kohteensa tavoitettuaan ilman. Tosin tämä kaikki oli yhtä suurta viuhtomista vihdan tai vastan kanssa,  miten sen nyt kukin halusi ilmaista. Joulunhenget saivat ensimmäiset naurunsa. Tämä kun kaikki tulla saunassa yhtaikaisesti heiluivat noiden vihtojen kanssa ja jonkun Saunatontun aina huolehtiessa löylyn heitosta oli kuin jonkin sortin Joulusaunomiskilpailut oli menossa. Luojan kiitos kenelläkään ei ollut tonttulakkeja päässään. Olisi ollut liian tonttumaista touhua jo se sitten. Jooo! Oooh! Uuuhh!- äänähtelyä pitkiä kuului näiltä. Luuu! Uuhh! Aaah! - lisä äänteillä. Joulunhenki Yksitoista samalla kun kuvasi kameroitaan suuntasi tähän näkyyn ja räpsähdellen tallensi, alkoi myös selostamaan: Jou - tavu tuli siinä jo. Ja jatko oli, Lu-Aa tavuna, mutta yhteen äännettynä, yhtenäisenä. Ja luultavammin tarkoitti myös Joulua -  sanan lisäksi tuolta luu- äänneosaltaan, että luissa Uuhh Aah, jo tuntuu ihanaisesti. Muut Joulunhenget olivat alkaneet saman tein nauramaan. Niin villiintyneen ja hassun näköinen oli ensinnäkin Joulunhenki Yksitoista selostuksineen, että näiden oli pakko alkaa nauramaan. Oli tietty tuo näky saunastakin aika hassu, toden totta. Siellä vihdottiin toisten selkiä ja autettiin jokaista saamaan jäseniin sitä saunan lämpöä. - No, niin. Napsikaahan itsellenne nämä joulusuklaamakeiset, niin saatte lämpöä jäseniin työkin. Näissä JouluMakeaksi- tuotteissa oli taikalisää. Ne ei meinanneet, ei sitten millään tulla pureskeltua imeskeltyä suussa loppuun ja syödyksi. Kestivät siis herkkuina suissa pitkään. Niin, tärisi taas Joulumaassa. Lauteetkin. Näiden Joulunhenkien naurun johdosta. Joulunhenki Nelonen kun ei pystynyt olemaan tamppaamatta tömistelemättä sitä maata jaloillaan silloin kun nauroi. Ei saunojat tosin sitä edes huomanneet. Luulivat kaiken heilahtelun olevan vain siitä saunomisesta johtuvaa. Ja jokin tovi siinä meni. Tuota riehakasta saunomista jatkui tuolla saunamajassa. Sitten alkoi kuulua yhdeltä sun toiselta. - Ei, nyt on pakko lähteä vilvoittelemaan, lauseita. Niin tuo joukkio suuntasi yhteistuumin vilvoittelemaan. Kaunis tähtitaivas kaartui näiden yllä. Höyryävin saunassa lämmenneiden Joulumaan asukkaiden pään päällä näiden rohkeimpien pyllähtäessä lumen sekaan vilvoittelemaan. Joulumuori ja Joulupukki suuntasivat saunamajaa ympäröivälle penkille istumaan. Joulupukki otti penkistä kaksi JouluMuorinKaneliaRipaus- mehujuomapulloa käteensä, joista toisen ojensi Joulumuorille. Siinä nämä kaksi onnellista pullonkauloja yhteen kilauttaen katseli tuota omaa Tonttujoukkiotaan. Tämä oli se yksi hetki, jota molemmat aina odottivat hartaana. Nähdä sitä kun Tontut heittävät kaiken sen taakan harteiltaan, kiireet kaiken ja alkavat joulun viettoon nämäkin. Ilo ja se jouluntaika sanoma oli juuri lähtöisin tästä. Toisten ilon näkemisestä. Lahjoja muita eipä tainnut hetkessä kaivata. Vain nähdä tuota iloa. Niin ja sen joulun viettoon rauhoittumisentaikaa. Oli se hetkittäin nyt sitten vaikkapa tällaista. Pohjoisen Joulumaan lumessa kylpyä. Joulunhenget, kukin omalla tavallaan leppoisassa asennossa ollessaan, huokaisivat kuin yhteen ääneen. Niin, he olivat niin onnellisia tuokin joukkio tästä näystä. Jouluisesta saunallisesta.

    Siinä kun tarpeeksi olivat tämä jouluinen joukko vilvoitelleet saunamajan ulkopuolella ja tätä niin hyvältä mehujuomalta maistuvaa juomaa juoneet, mukaansakin jotkin ottivat jopa sisätiloihin, ei pukeutumispuolen eikä peseytymispuolen tiloihin vaan oleskelutilaan, joka löytyi myös rakennuksen sisältä. Oli tähän Joulupukin päähineeseen kuuluvan, siitä laskeutuvan päähinerakennelmaosaan kuuluvaa aluetta. Niinpä tuo tupsu, joka päähineessä yleensä oli, mallasi oikeastaan pyöreää rakennelmaosiota, joka koostui juuri tästä osiosta. Muiden pukeutumispuolen ja peseytymistilojen jäädessä rinnakkain kulkevaksi ennen tähän korkealla ja vielä korkeammalle kipuavaan rakennusosioon. Eli vaikka pukeutumisosaan mennään sivusta, niin tämä jää kuin sellaiseksi toiseksi ajanvietto- oleskelutilaksi, pyöreäksi kauttaaltaan ja jossa on myös lämmittävä takka. Tällä tupsulla tosin oli kokoa. Eli sinne mahtui koko Joulumaan väki kokonaisuudessaan. Takkatulen ääressä saatettiin joskus paistella makkaraa tikun nokassa. Uutta Vuotta ottaa vastaan nakkeja ei keittäen vaan näin lämmittäen paistellen. Niin ja Uuden Vuoden Tinan valantaa täällä ei koskaan tehdä vaan tosiaan Steariinivalanta. Kynttiläihmisiä nämä Joulumaan asukkaat kun ovat. No, nyt elettiin joulua. Takkatuli sai loimuta ja lämmittää tilassa rauhassa oleilevia jo peseytyneitä Joulumaan asukkaita, ennen lopullista pukeutumista ja suuntaamista sinne jouluruokapöydän ääreen. No, nyt nuo asukkaat olivat kuin terävinä tonttuina taas saunan lauteilla. Löylyn heitto oli taas alkanut. Nyt nautittiin hiljaa lämmönjäseniin leviävästä hehkusta. Ja tarinointiin. Joulunhenkien joukossa, tunnelma tiivistyi huomattavasti. Joulupukki otti paremman asennon jotenkin ja aloitti. - Niin. Oli taas niin voisiko sanoa tarumainen kohtaaminen minulla itselläni, tosin sitä se on Petteri Punakuonollekin porotovereineen nähdä ja kokea tuo joulunodotus ja kaikki siihen liittyvä kodeissa. Jotenkin tuntuu, että joka vuosi ne perheen lemmikit tietää, odottaa jo minuakin. Nytkin kun tupsahdin eräästä omakotitalon piipusta sisään ja olin juuri vasta ottamassa ensimmäistä lahjaa kuusen juurelle laitettavaksi, niin no jo oli taas perheen koira haistelemassa minua siinä. Ja tämän suu oli avautunut haukahdukseen. Tai en tiedä meinasiko puraista minua. Tarkistaa olenko todella siinä. Voitte vaan kuvitella mitä tein. - Mitä? Mitä teit, Joulumuori kysyi. Taioin itseni takaisin pieneksi ja kävin koiran nenänpäälle istumaan. Siinä se sitten tuijotteli minua. Minua, jonka pylly oli kuin liimattuna sen kuonon päälle. Vähän liikahdin, että tämän nenänpää jää vapaaksi. Kyllä oltiin niin nokakkain. Voisiko sanoa, silleen hassusti. Koiran silmät tapitti minua ja minä tapitin sitä. Sitten minua alkoi naurattamaan. Ja nauroin. Ja samassa tämä taas oikeasti siellä lauteilla alkoi hohottamaan. No, niin nauroi kaikki muutkin tuolla Joulumaan Löylyjä lisää lisää- saunamajassa. Joulumuorikin niin, että hyvä kun pysyi lauteilla. Kuten Tontut myös. Osalla jalat osoittivat taivasta kohti. Niin ja arvatkaapa missä myös naurettiin. Joulunhenkien katsomo, jos niin voi sanoa kepeästi jouluilmaisun tässä näin suorastaan hytkyi valtoimenaan. Lumipenkat, joista oli muodostunut kuin istumia näiden alla elivät ja joustivat kuin patjat kepeät lumikidemäiset hötöiset näiden alla. Ainoa, joka nauroi taas jaloillaan oli Joulunhenki Neljä. Saunatonttu heitti lisää löylyä. - Perheen kissa tuli tuota näkyä myös ihmettelemään. Yritti käpälällään tökkiä minua, Joulupukki sai naurultaan sanottua. -No, minäpä pomppasin siinä samassa tämän kissan hännän päähän. Kissa alkoi juosta häntäänsä kiinni eli yritti saada minua kiinni. No, ei saanut. No, jätin perheen lemmikit ihmettelemään ja katosin vähäksi aikaa lahjasäkkiin. Levittelin lahjat kun perheen lemmikit poistuivat hieman kauemmaksi. Näkivät vain sekunnissa kuin lahjat olivat ilmestyneet joulukuusen juurelle. Sanotaanko, että liikettä lisää niveliin näinkin vanhalle ukkelille, mitä minäkin Joulupukkina olen, niin nämä lemmikit aina kivasti lisää. Hyvä niin. On kuin lahjaa heiltä minulle. Kyllä siinä tällainen vanha nuortuu ihan silmissä. Lemmikkieläinten silmissä. Ei pääse taidot ruostumaan. Kaikki hymyilee ja myhäilee Joulupukin tapaan. Kyllä vain. Jokavuotiset yllätykselliset kuviot on sitä Joulupukin jouluun kuuluvia. Joulupukki tosin itse on aika haka itse myös yllättämään. Tämä jatkoi:- Paljon oli näitä lemmikillisiä koteja ja mutta, eräs kissa ja koira koti jäi myös mieleen. Sinne jätin lahjasäkin eteiseen. Siinä kävi vain vähän hassusti todella. Piipusta menin sisään. Ja samassa harmillisesti lensinkin päin nukkuvaa koirakissa- kasaa jos näin voi ilmaista. Siinä niin herttaisesti kissa nukkuu koiran vieressä ja minä pienenä tosin lahjasäkin kanssa tupsahdan näiden sekaan. Meni vähän aikaa ennen kuin tajusin, missä olen. Näiden turkin, en tiedä kumman seasta kömmin esiin. No, siinähän ne jo olivat huomanneet sitten minut. Ja jahti alkoi. Minä säkki harteilla juoksin pienenä eteiseen ja jätin lahjasäkin sinne keskelle ja pinkoin edelleen menemään. Kaikki lauteilla ja Joulunhengetkin ulkosalla olivat jäykistyneet jännityksestä paikoilleen. Joulupukki jatkoi: - En älynnyt taikoa itseäni yhtään mihinkään muuhun muotoon edes heti. Niin hoppu siinä tuli, että. Että, sanoi tämä ja räjähti nauramaan. Joulupukki hohotti silmät jo vettä valuen. Muutkin olivat yhtyneet nauruun. Jännitys oli helpottanut kaikissa hieman. Mutta vain hieman. - Mitä sitten tapahtui, malttamaton eräs taisi olla Joululeipomon Tontuista nauraen kysyi. Joulupukki vastasi. Siinä aikani kipittäessä miniraajoilla hiirenkokoisena sujahdin olohuoneen puolella sohvatyynyjen alle piiloon. Hetken odottelin ja samalla kun poistuin samaa tietä kun tulinkin taloon, tein taian, joka suoristi vinoon menneet matot lattialla ja niin edelleen. Kyllä nämä lahjojen jakoretket kiloja tiputtaa. Siitä oikeasta varrestakin. Kyllä tässä alkaa olla kohta ollakin aika sopiva nälkä päällä. Jouluruuat maittaa, vinkkaa tämä Joulumuorille samalla silmää kun taputtaa vatsaansa. Joulumuori sanoo: -Kauaa ei enää olla täällä saunomassa. Ja saahan tänne tulla uudemman kerran saunomaan. Jokainen vaan huolehtii itse puiden lisäyksestä kiukaan alle. Meinaan, vaan ettei tuo Joulupukki nyt ihan nuukahda tuohon kohta, hymyilee ja nauraa vielä päälle tähän. Tonttuja naurattaa jostain syystä niin paljon aina jouluisin ja nytkin taas. Niin olisiko nuo tarinat osasyy tähän. Todellakin. Mutta, taitaa olla myös osasyy Joulunhenkien seurueella,  joiden nauru ja naurutaika kuin tarttuu näihin Joulumaan asukkaisiin kiinni sinä joulun henkeä voimistavana, joulun sanoman kiteytymänä. 

  Niin ne Joulunhenget ja Joulumaan asukkaat viettivät aikaa saunamajalla. Ja Joulumaan asukkaiden suunnatessa takaisin TurinaPataRauhaSukassa - pirttimajalle takaisin Joulunhenkien keskuudessa riemu repesi. - Hei. Nyt päästään syömään, huudahti Joulunhenki Kaksikymmentäneljä. No, maastoutukaa. Toisin sanoen sujahtakaa samalla oven avauksella sisään pirttimajaan sisään kun muutkin sinne menee niin kunnioitetaan Joulumaan asukkaita tällä tavalla. Niin nämä ilmassa leijuen sekoittuivat tuohon Tonttujen joukkioon, joka ensimmäisenä oli saapumassa pirttimajan piha-alueelle. Joulupukki avasi Joulumuorille oven. - Olehan hyvä, Muoriseni tämä sanoi tälle ja niin se alkoi tuo joulun vietto tovi tuolla TurinaPataRauhaSukassa - pirttimajassa, Joulumuorin tullessa astuessa ensimmäisenä ovesta sisään. Ja mitä oli tapahtunut siellä sillä aikaa. Joulumuori ja Joulupukki sekä tämä tiivis suuri Tonttujoukkio pysähtyi niille sijoilleen. Ilmassa heidän lähettyvillään lenteli sinne tänne kaikkien hymyillen koko ajan tämä 24 hengen Joulunhengen ryhmä. Joulupöytä oli täynnä näitä jouluruokia ja juomakarahveja. Joulumusiikki soi taustalla. Mitä mistä se tuli. Kaikenlaisia joululauluja soi. Näille tuntemattomiakin. Oliko tuossa vanhassa radiossa virrat päällä. Joulupukki yritti kurkistella. Niin nämä radiot, jossa oli sisällä se pieni levysoitin. Kyllä Joulumaan noilta savikiekoilta löytyi jopa joululauluja. Oli heillä olemassa kyllä tällainen joka paikassa kuuluvat kaiuttimesta tiedottava sisäinen järjestelmä nykyään jo Joulumaassa, mutta silti perinteitä kunnioitettiin. Maailman ensimmäinen audiolähetys radiolla oli jouluaattona vuonna 1906. Viulunsoittoa ja Raamatun säkeitä oli kuulunut lähetykseen. Niin, oli jouluaterioinnin aika ja joulu oli ihmeitä koko ajan täynnä. Sen kokivat nämä Joulumaan asukkaatkin. Heidän ei tarvinnut kuin istahtaa joulupöydän ääreen ja Joulunhenkien samoin. Joulunhenget tosin leijailivat heidän ympärillään ja kuin taiasta pitkulainen pöytä katettuna tuoleineen päivineen ilmestyi heille myös. Tämä taisi olla sen Joulunhenki Kahdenkymmenenneljän tekosia tuo. Varmistaa, että kaikki menee suunnitellusti. Tosin vähemmän suunniteltuja asioita myös jouluna tapahtuu. Oli niin mukavaa viettää aikaa aterioiden Joulumaan ihmeiden tekijöiden kanssa. Joulunhenget tarkoittivat tällä Joulumaan asukkeja, Joulupukkia Joulumuoria ja Tonttuja. He ovat ansainneet myös sen joulun. Joulu on joulu. Nyt meneekin se kolme päivää vaan nauttiessa joulusta. Samanaikaisesti Joulupukki kohotti ruokajuomalasiaan ja sanoi: Hyvää Joulua te kaikki rakkaat! Hyvää Joulua koko Suomi! Samalla hetkellä kohottivat lasinsa myös Joulunhenget: - Hyvää Joulua! Samassa kuin pienen kutituksen jokainen näistä tuossa pirttimajassa olija olisi tuntenut jossain päin kehoa ja nauru kupli herkästi tilaisuudessa. Ja koko joulun ajan. Joulu on parasta aikaa. Ja täynnä joulun taikaa!