73.

  "Jepariksi vain isä paikan sai - Chicagoon. Tulimme rapakon taa aikaan pahimpaan. Kesäyö oli kuumin kai kotiseudulla dollarin. Silti kuolla Chicago sai ja sen muistan vieläkin. Al Capone kun päätti näin kaikki seuraa käskyjäin. Gangsterinsa sotaan vei laki rauhaan jäänyt ei. Jäi äiti itkemään mä vielä kuolevan Chicagon nään". Vicky Rostin jo viisitoista kesäisenä alkaneen laulu-uran laulu, Kun Chicago kuoli , käännösbiisi "The Night Chicago died". Kaikki tietää ja tuntee kotomaassamme tämän pitkään tähtitaivaalla välkehtivän suomalaisen pop-, rock- ja iskelmälaulajan joka myös on sanoittaja. Vuonna 1974 voitettuaan pääsi iskelmälaulumestaruuskilpailut Dannyn kesäkiertueelle. Naiselle tämä artisti varmaankin oman siskon kautta ensi alkuun tuli tutuksi. Niin "Chicago". Edellisen päivän aatokset olivatko syy siihen miksi tämä biisi soi mielessä. Niin nämä erilaiset asioille altistavat tekijät elämässä. Onko niillä jotain tekemistä osin tähän maailmaan mukaan tempaistuilla ihmisillä vaiko onko se vaan uhrien todella huonoa tuuria elämässä. Nainen luulee, että sekä että, molemmilla voi olla vaikutusta, mutta seassa on sitten niitä huonon tuurinkin tapauksia pelkästään. Todellisia kohteita, joita koko ajan saalistetaan mukaan lisää. Sehän on tuon elämän kiertokulkua "junaa", jota ei kukaan kohta saa pysäytettyä jos torjuvia toimenpiteitä ei koko ajan tehdä. Eräs poliisi, kirjailija ja kansanedustaja hienosti uskalsi  nostaa, tuoda esiin Vihreitten kansanpuolueen kannabisaloitetta. "Käyttämiskynnys on lapsilla ja nuorilla historiallisen alhainen jo nyt". Eli taistelua vaaditaan, jotta kasvava sukupolvi ei sortuisi myöskään vapaaehtoisesti mihinkään tällaiseen. Tuo laulunkin kuvaama maailma vaikka on kuin suoraan jostain leffasta on myös kuin sitä oikeaa elämää täällä. "Mafiamaailma", mihin se nyt olisi täältä kadonnut vuosien saatossa. Ei mihinkään.  

  Yönhämy on tarttunut naisen takin liepeisiin. Kaupungin varjot meinaa katulamppujen ja liikkeiden spottivalojen valoloisteesta huolimatta saada jotkin porttikongit ikään kuin huokumaan väräjämään sitä kaupungin yöajan tuomaa vaarantuntua ja uhkaa. Nainen kävelee juuri taas sellaista erästä kohti. Joka kulman takana voi olla joku, joka vain yhtäkkiä on siinä edessäsi ja taas on jokin tilanne päällä. Korkeat korot kopiset pitkävartisten saapikkaiden askellusten tahdissa asfaltin pintaan. Naisen on päästävä määränpäähänsä paikkaansa. Oli lähtenyt kotoaan ehkä liian viime tipalla. Toisaalta paikka mihin on menossa on sellainen, ettei nainen halua olla sinne liian aikaisin saapunut, koska ei aio nauttia illan aikana baarin läheisyydessä montaakaan snapsia, juomaa,  niin sanotusti. Hän on menossa sinne aivan muusta syystä. Nainen lähestyy House of Rock- nimistä mestaa. Takin narikkaan jätön jälkeen suunnistaa baaritiskille ja luo samalla ympäristön tarkastuksen. Ei, hän ei havaitse ketään tuttuja, ehkä muutaman jotka tunnistaa, vanhoiksi kanta-asiakkaikseen tiskin takana oloajalta. Nainen odottelee ja viettää aikaansa, samalla seuraten kuinka jengiä, kansaa alkaa tulla enemmän ja enemmän vaan paikalla. Tietty kellonaika lähenee. Liikehtimistä lavan suunnalla on ollut jo havaittavissa jonkun aikaa. Nainen katselee ympärilleen, alkaa valmistua tehtäväänsä, juo juomansa yhdellä "kaadolla" loppuun ja ottaa oman asemapaikkansa. Ja kohta se tapahtuu. Huomaa illan kohteensa suoraan edessään. Henkäisee. Kohottaa kätensä ilmaan. Taputtaakseen. Nimittäin yhtyeen Steve´n Seagullsin, joka päräyttää ilmoille ensimmäisen biisinsä. Nainen tietää, ilta tulee olemaan juuri sellainen kun hän odottikin tältä kokoonpanolta. Hampaat olisi lennähtäneet, irronneet melkein suusta, jos olisivat olleet etenkin sitä tekohammasproteesitapausta, siitä paikallaan joraamisesta, mitä nainen teki katsellessaan kuunnellessaan bändin taitavaa soitantaa lavalta. Osasivat ottaa yleisönsä. Ja yleisö otti heidätkin riemulla vastaan. Oli vuosi 2016.

Niin mitä muisteloita Chicago- sana naisessa puolestaan herätti. Tuli eräs toinenkin laulu, Panama, ja Steve´n Seagulls-  yhtyeen, suomalaisen country-yhtyeen suoraan sieltä Jyväskylästä kotoisin olevalta, kuvaama videopätkä Lahden, "Chicagon",  Mölsän alueella olevalla "treenikämpällä" kuvattuna. Sitä huumoria riittää tällä komppanialla ja Youtube- videokuvaustaltioinneista sekin hyvin ilmenee.  Bluegrass- versiot tunnetuista hard rock- ja metallikappaleista ovat kai juuri se ja se tapa millä tämä erikoislaatuinen joukkio tuo maalaisuutta ja joku varmaan kuvaisi tätä "junttilaisuudeksi" esiin esiintymisessään on tehneet tästä maailmanlaajuisesti halutun bändin myös niille markkinoille. Jamppa /kontrabasso , laulu, Hiltunen / harmonikka, mandoliini, kosketinsoitin, kantele, huilu, Herman / banjo, kitara, saha, laulu, Remmel / akustinen kitara, mandoliini, balalaikka, laulu, Skubu / rummut, lyömäsoittimet, laulu. Tuota soittimien laajaa repertuaaria, sen taitavaa taidokasta käyttöä, unohtamatta vanhoja erikoisia tapoja tuottaa soivaa ääntä, rytmiikkaääntä esimerkiksi pyykkilaudalla tai soittamalla lusikoita, niin se oli juuri se syy miksi nainen aikoinaan vuosia sitten jakoi bändin Thunderstruck- videopätkän Twitteriin, 01.08.2014 julkaistun, koska oli niin myyty. Thunderstruck on 21.syyskuuta 1990 julkaistu AC/ DC:n kappale. Sen on tehneet Angus Young ja Malcolm Young. Kerrotaan, että Angus Young sai inspiraation lauluun, kun salama iski lentokoneeseen. Kyllä vain, sieltähän tosielämästä lauluntekijät koko ajan saavat niitä ideoita lauluihin. Joskus ne alkaa välittömästi pulpahdella esiin tilanteessa jo. Sävelin ja sanoin. "Iskevät kimppuun kuin salamat kirkkaalta taivaalta", naista nauratti, jostain kumman syystä, mistä lie. Niin nainen tiesi, että bändi tulee kiertämään maailmallakin vielä ja niinhän on käynyt. Todella nopeasti huomattiin tämän bändin tuotannon hyvälaatuinen anti, sen huumorin kera kaikkinensa yleisölle. Hyvä maalaisuus, junttilaisuus, suomalaisuus. Ei voi muuta tässä kohtaa ajatelle. Hyvä "tuote" kerrassaan, oli nainenkin ajatellut heti, myyvä. Suomea maailmankartalle näinkin vietynä. Emme ole sitä jäykkää jylhää ja tummaa kansaa kaamoksessa iäti vaeltavaa. Vaan pikemminkin tätä, mitä tämä bändikin edustaa. Vaativaa työtä pilke silmäkulmassa tehtyä "kuitennnii". "Haaskoja" ovat veivaustavassaan. "Hyvinnii nii". Mä maalaistyttö oon, toinen versio Mikko Alatalon laulusta, Mä maalaispoika oon, 1974. Juice Leskinen oli kirjoittanut lauluun jo muutamat rivit ja Alatalo kirjoitti sen sitten valmiiksi tämän innoittamana. Hyvä biisi tuli. Laulu jatkuu: "ja panen suihketta kainaloon, se on hyvin joviaali ilmiö. Ou, mä maalaispoika oon, mä köyhä poika oon." Siitä taas tuli naisen oman isän deodoranttien käyttö mieleen, olisiko tämä saanut vaikutteita moiseen taas sekä tästä tai myös Jukka Virtasen sanoittamasta biisistä, Jaakko Salon sävellys, Perspirantti- Antti, "Nakkikitskan eteen kaahaa perspirantti- Antti, näkee Ullan jonossa: Onpas intresantti, Tarjoo tälle ohimennen pari porilaista, Kohta seisoo Pentti ilman naista, Porsche kiitää Jorvasta, Ulla puree korvasta" - lauseet sieltä lyriikan seasta poimittuna. Kyllä vain tuohon aikaan ymmärrettiin deodorantin päälle ja haluttiin tuoksua sille omalle kullallekin niin hyvälle kuin mahdollista. Deodorantit saattavat sisältää alumiinia, joka on yksi altistava tekijä Alzheimerin tautia. Niin se, entisaika jolloin vaaroja ei tiedetty ja oltu tunnistettu vielä niin. Onneksi eletään jo nykyaikaa. "Minut sisään ajettiin, tänne merkonomisysteemiin", naisella edelleen soi Alatalon biisi "korvamatona" mielessä. Todellakin, "merkonomisysteemiin, myynninammattitutkintovaluun, myyntimaailmaan" myytynä mietiskelevänä, nainen pohdiskeli, laulua edelleen hyräillen. Myydä "pittäis". Mutta mitä sitä nyt sitten myisi. No dekkarikirjoitelmaa: Hinttaan 15 eggee kipale / tihrustaja. Pitäiskö alakaa enemmän  heilummaan niinku ite "Heleppoheikki", ois "Myyvämaikki", "Halpalappuliisa", viimeisestä, no, tulee muutakin mieleen. Tyylliin jotennii : Halavalla lähtöö, mutta mänköön. Mualimassa on nii palajo muuta kalliimpoo, että tällaista savon mualta kotosi olevvoo akkaa vois alakoo tukemmaa. Josta naenen voes aena kiittee sitten kaunihisti jokkaesta tukijoo. Eiku "paanalle" vaiko myiskö muuten. Huivia ja mekkoo ee siis tarvinna ehkempä tällä errää. Näkemiin ja kuulemiin.