247.
Joulutango
Joka taivaalla loistaa.
Se taikaa elon.
Kuin toistaa.
Joulukuuta, joulua se rakastaa.
Ja joulutangoon.
Sut se haluaa tähän.
Pakkanen huurteinen.
On laskenut levittäytynyt.
Ylle maan.
Tekee näin omia taideteoksiaan.
Tuota näkyä.
Tätä tunnetta talven.
Ei kukaan halua.
Jättää väliin.
Tule siis käy Joulutangoon.
Kanssamme tähän.
Tontut pihamaalla.
Akkunoista kurkkia saattaa.
Emme heitä koskaan kuitenkaan.
Yllätä puuhistansa se on varmaa.
Joulukuun joulun taikaa.
Tuokin on, voi tätä aikaa.
Kuun sirppi.
Joka taivaalla loistaa.
Se taikaa elon.
Kuin toistaa.
Joulukuuta, joulua se rakastaa.
Ja joulutangoon.
Sut se haluaa tähän.
Mahtaako aamu.
Kantaa tätä samaa.
Yön lumoa lumen taikaa.
Kyllä vain kauneutta se sen jakaa.
Heijastusta joulun.
Sydämellistä lahjaa juhlan.
Joulun on se meille.
Lumen narskuna.
Alla jalkojen.
Jäällä ihan kuin me luistellen tanssien.
Ah tätä joulukuuta.
Joulutango tää.
Mitä se nyt suokaan ja antaa.
Jo- ouuu-lutango tää.
On joulukuun elämää.
Jou- ouuuulutango tää.
On täynnä Joulumaan henkeää.
© Kirsi-Marja Vahter
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti