112.

  Joulunhenki Ykkönen tiiraili katseli, kun lennähteli siellä täällä kotomaassamme, rakennusten talojen läpi supervoimillaan varustetuilla silmillään. Ja oli hiukan huolissaan ja toisaalta ei. Tiesi, että joulu voittaa aina kilvan. Ja he tulivat, Joulunhenget kukin tänne varmistamaan, että näin kävisi. Joulunhenki oli nähnyt taas matkallaan tällaisia mainoskylttejä, jossa luki Black Week tai Black Friday. Nämä Joulunhenget osasivat vaikka mitä kieltä lukea sekä puhua. Ja heillä oli sanaton kieli, yhteisymmärrys, toistensa kanssa myös. Tätä taitoa, jota tarvittiin hiljaisesti suoritettavissa tehtävissä etenkin, niin sitä tarvittiin todella aina. Niin ja kiire paikasta toiseen kulkiessa oikeastaan vaatikin jotain sellaista jos toistensa kanssa yhdessä johonkin tehtävään suuntasivat. He kommunikoivat toistensa kanssa missä ja milloin vaan. Heillä oli taikatavat ja taikateot käytettävissään. Jos toinen otti toiseen toisiin yhteyttä nenän päätään hieraisten niin toinen saattoi tehdä sen napsauttamalla sormiaan. Halusi olla rytmillisempikö. Joku näistä taisi pistää vihellykseksi. Niin tai näin nämä tavat olivat näille Joulunhengille itselleen tyypillisiä käyttäytymistapoja, joten siksi he luontaisesti niitä siis käyttivätkin. Niin, yhteys oli aina taattua ja häiriöitä linjoilla näillä vekkuleilla taruolennoilla ei koskaan ollut. Saattoivat tosin keppostella. Toisten Joulunhenkien kustannuksella. No, sehän kuului ikään kuin heidän virkaansa. Herätellä. Kaikkia maanpäällisiä olentoja. No, yleensä tietysti pääosin siihen jouluun maan väestöä. Niin, kyllä sitä aina tarvittiin. Tuo villitys mikä Joulunhenki Ykkösen kotomaassa oli menossa, Black Week siitä Black Friday - nimityksestä lähtöisin se oli perua 1950- ja 1960- luvulta ja toisen maan erään juhlan jälkeisistä ihmisten tavoista käyttäytyä. Tuo juhla oli Kiitospäivä, Yhdysvalloissa vietettävä ja juhlan jälkeen ihmiset suuntasivat kaupoille. Maahamme tuo Black Friday, rantautui vuonna 2011. 

  Joulunhenki Ykkönen mietti. Nyt tarvittiin jos jonkinmoisia temppuja taas. Ihmiset tarvitsivat tänä vuonna enemmän tukea heiltä. Laittaisiko heille mieliin uniin soimaan tämän laulun, 08.12.2017, Musta Joulu. Sanat muistuttivat siitä, että vaikka se joulun tärkein toive, lumisade, ei saavuttaisikaan lahjana maan kansalaisia, niin silti joulu on aina. Lumettomanakin. Tosin tänä vuonna sitä taisi olla luvassa himpun verran ja kun vuosi vaihtuu niin vielä enemmän. Niin tällä tavalla hän taitaisi tehdä. Saattoi nämä ihmiset unessaan johonkin satumaiseen tarumaiseen onnelliseen hetkeen. Samalla hetkellä kun Joulunhenki Ykkönen yöllä alkoi laulaa laulua, niin samalla hetkellä uni alkoi elää nukkuvien ihmisten mielissä. Tämä lauloi:

Musta joulu. Vaik ois joulu ihmisten. On se silti joulu. Juhla jalo kultainen.*

Joulurauha. Päiväs siin on. Joulun sanoma. Kahlitsematon verraton.*

Aamust iltaan. Jos vettä sataa. Alla sellaisen taivaan harmaan. Joulua silti juhlitaan.*

Tähänkin päivään. Jossa joulua kohden askeltaa. Sateiseen pimeään. Odotus joulusta vie onnelaan.*

Joulun mieli. Ota siis sydämees. Joulun sanoma kieli. Keventää askelees.*

Jaa iloa. Juhlan tuntoa. Eteenpäin.*

Tuo oloa. Onnellista juhlan riemua. Ihmisten elämään näin.*

Anna joulun mielen. Sydäntäs koskettaa. Anna joulun sanoman. Ties viitoittaa.*

On arki tääl harmaa. Joulu tulla sydämiin meille siis saa.*

On joulun ilosanoma ain varmaa. Se meidät näin tavoittaa.*

Jättäisikö tämän ylläolevan kertautuvana soimaan Joulunhenki kujeillessaan samalla kun lauloi, ajatteli. Päätti laulun unen näihin sanoihin.

Anna joulun mielen. Sydäntäs koskettaa. Anna joulun sanoman. Ties viitoittaa.*

On arki tääl harmaa. Joulu tulla sydämiin meille siis saa.*

On joulun ilosanoma ain varmaa. Se meidät näin tavoittaa.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Mitä unessa olikaan kerennyt tapahtua. Kaikille kuitenkin jotain. Kaikki ihmiset olivat saaneet jonkin jouluisen tehtävän itselleen, jota he suorittivat. Heillä oli myös jotain aivan yltiömäisen yliampuvia jouluasuviritelmiä, no taidokkaasti tehtyjä kuitenkin päällään. Yhdellä oli asu täynnä tiukuja kulkusia. Vaikka, alun perin asunpiirtäjä oli ajatellut seurata vain tiun soinnillisuutta pienimuotoisesti. Mutta, niin tältä oli lähtenyt jotenkin idea laukalle. Tai voisiko sanoa kulkustanssiksi. Tämä ihminen oli siis kokonaan yhtä suurta tiukumerta. Hän jos vähääkään liikahti, niin jo joku tiuku heljähti. Se se kait oli pointtinakin asussa. No, tiukutanssi oli tällä siis suoritettavaan. Kaikille ihmisille, jotka näkivät samaa unta. Miten tämä taas oli mahdollista. Siitä sai vapaasti syyttää Joulunhenki Ykköstä. Tämä hihitteli, kun eli kuitenkin ja jakoi samalla, kun lauloi, tätä valtakunnan ihmismielten täyttävää untaan ihmisille koettaviksi, niin näitä unienosasia ihmisille ja kaiken tämän tehden kuitenkin yhtaikaa. Taruolennon taikoja. Tuo tiukutanssin tanssija, eläytyi vapautuneesti tanssiin. Oliko tanssissa nopeampi tempo kuin laulussa, sillä ei ollut väliä. Tällä tehtävällä oli ja sen hauskuudella tälle ihmisille sekä muille, jotka näkivät tuota samaa unta. Hassusti pompahdellen, sinne tänne sivuillekin askelia ottaen, kuin sanojen melkein jokaista tavua napsien sitä tahtia tuottamaan, asun tiut hihoissa oikeastaan missä kohtaa vaan joko itse kankaaseen ommeltuna tai hieman väljyyttä annettuna kuin kuusen oksia niiden muotoa ulokkeellisuutta, olisi seurattu tässä asussa. Koska asu eli, siis ulospäin heilahtelevien, kuin kuusten oksien kera. Niin hassu kombinaatio eli epätavallinen yhdistely oli juuri sitä osittaista hauskuutta vielä lisää tuova osio. Ihmiset nauroivat unissaan. Niin, se oli Joulunhenki Ykkösen tarkoitus. Unen vaikutuksen oli tarkoitus tuoda siihen oikeaan elämään hereillä koettuun jotain sitä salaista taikaa. Joulun tulevan taikaa ja voimaa meille ihmisille.  Joulua voi kukin viettää aina kodeissaan missä hetkessä vaan. Eräs joutui kertomaan jouluvitsejä koko suurelle yleisölle. Puujalkavitsejä. Tiedättekö mikä on se ympäristöystävällisin kulkupeli mitä maa sisällään pitää? Petteri Punakuonon vetämä joulureki Joulupukkeineen ja lahjoineen. Ihmiset nauroivat lisää unissaan. Entäs taatusti se varmasti huomiota herättävin heijastin etupäässään oleva kulkupeli? No, Petteri Punakuono itse punaisine nenineen. Joku yritti jossain päin maata sängyssään unissaan sanoa, että koeta nyt...Lause jäi uniseksi sopotukseksi. Entä tiedättekö mistä tunnistaa tontun, oikean joulutontun joulun jälkeen? Lapset eritoten heristivät liikuttelivat korviaan unissaan. Mistä? Mistä? Kysymykset elivät sinkoilivat unessa. Tällä ihmisellä, joka on salaa jouluisin tonttu on tonttuhiiviskely jäänyt askeltamiseen päälle.  Eli yksi jalka kerrallaan ylös askellukseen nousten, toisen jalan ollessa maassa, nämä etenevät joskus vielä keväälläkin vapun korvilla huomaamattaan silloin tällöin. Lapset myhäilevät unissaan. Ahaa. Niin varmasti olisi lapsissa nyt näitä tarkkailijoita, jotka ihmisten askellusta joskus seurailivat. Oliko näissä mitään tonttumaisia piirteitä sen suhteen. Toki muitakin tunnistusmerkistöjä saattoi vilahdella joskus joukossa. Tontuille saattoi sattua tällaisia tonttumaisia lipsahduksia. Tonttuja kun olivat. Niin vitsinkertoja vaihtui joulukortiksi. Mitä. Joulukortiksi. Niin tämä Joulukortti - asu. Ihminen oli kuin joulukortin sisässä kuin olisi. Kertoili tarinoita Jouluhenki Ykkösen suulla eli tämän kautta eri maista eri maiden ihmisille sattuneista kommelluksista joulun alusaikaan tai itse jouluun liittyen. Niin siellä oli näitä itsetehtyjen askartelemien joulukorttien teossa sattuneita tapahtumiakin. Niin, eräs tyttö oli oikein urakalla tehnyt joulukortteja kaikille. Askarrellut. Oli joka kerta ollut liimautunut jostain syystä joko pöydän pintaan, jonka päällä teki joulukorttejaan tai näihin koristeisiin joulukortteihin tarkoitettuihin. Tämä tapahtui tytön ollessa aika pieni. Ja syystä, että oli vähän kyllästynyt tähän tapaan tehdä joulukortteja, vaikka nyt osaisikin askarrella niistä hienoja, siksi päättikin tämän unen kautta tehdä tänä vuonna toisenlaisen joulukortin. Yhden ainoan joulukortin, jonka lähettäisi kaikille niille läheisilleen, joille tämä halusi sen saapuvan. Kertoi tästä ideasta siis näin, kaikille tätä samaa unta näkeville ihmisille. Hän tekisi pienen videopätkän, jolla toivottaisi, Hyvää Joulua kaikille rakkailleen. Ihmiset olivat aivan ihastuksissaan. Huokailivat unissaan ja tässä unessaan. Aika moni tekisi tämän tytön tapaan tänä jouluna. Toki niitä perinteisiä joulukortteja myös lähetettiin edelleen ihmisille. Elävä postikortti niiasi nukkuville samaa unta näkeville ihmisille toivottaen: Hyvää Joulun alusaikaa kaikille ihmisille! Sydämellä. Nainen oli nähnyt saman unen. Tyttö, postikorttityttö, oli aivan varmasti ollut hänen lapsenlapsensa. Nainen muisti jotain pätkiä sieltä täältä. Unessa oli tapahtunut niin paljon. Kaikkea ei voinut muistaa. Niin, joulu. Joulu on sydämissä elävä juhla aina.