110. 

  Suuri joukko pieniä leipurinapulaisia, lapsia, tässä tapauksessa leipurivastaavia eli niitä pomoja, jotka määräävät oli valtavan leipomon tiloissa ja katsoivat kun vanhemmat leipurit, eli aikuiset tekivät mitä he käskivät. Maassamme vietettiin lapsenoikeuksien päivää, joka nyt kuului virallisiin maan liputuspäiviin. Juhlaa vietettiin lasten kunniaksi oikein kunnolla. Normaalisti valkoiset leipurin takit eivät olleet nyt valkoisia. Oli vaikka minkälaista versiota nyt tuossa vaatetuksessa. Mitään irrallista tai helposti irtoavaa rekvisiittaa niissä ei kuitenkaan sallittu, muuten niissä oli hulluteltu. Oli Petteri Poro asua. Mitä. Heräsi heti kysymys katsojan mielessä kun katseli tätä joukkiota, jotka hääräilivät leipomustensa äärellä. Oli jollain lailla kuin olisi astunut jonnekin Korvatunturilla sijaitsevaan kuumuutta, lämpöä ja sitä ihanaa leivonnaisten tuoksua valtoimenaan leijailevaan joululeipomusten pyhättöön. Todella massiiviset kookkaat taikinakulhot olivat täynnä piparkakkutaikinaa, karkkitankoainesta, vaikka ja vallan mitä. Kaikkea mahdollista joululeipomuksiin kuuluvia ainesosia. Karkkitanko, niin tarina kertoo että Kölnin tuomiokirkon kuoronjohtaja valmistutti karkkitankoja vuonna 1670, jotta kirkkoon saapuvat lapset imisivät niitä ja olisivat hiljaa. No, nyt aika oli toinen. Lapsilla oli ohjakset tässä juhlassa. Nyt jopa laulettiin työn ohessa. Aikuisleipurit lauloivat lasten kunniaksi laulua, Lasten maailma, josta on kaksi laulua samansisältöistä laulua, nyt he laulavat tämän toisen ja molemmissa voi käyttää vinkeästi kuin lasten oikeuksien juhlan kunniaksi, samaa sävelmää laulaessaan: 

Tuo maisema. Joka on saanut. Hennon lumipeitteen ylleen.*

On kuin lapset. Maailman. Jotka tarvitsee rakkautta suojakseen.*

Vaik väliaikainen. Saattaa olla. Talvimaisema tää.*

Lapset tarvitsee. Meitä aikuisia. Elämässään koko ajan.*

Me saamme heiltä. Valoa. Jonka loistoa. Voimme yhdessä vaalia.*

Me saamme. Olla opastajia. Suunnannäyttäjiä. Voimakkaita rakkautta ammentavia.*

Tiellä jota he. Alkavat kulkea. Tarvitaan ain uskoa. Ja toivoa.*

Tuota vahvuutta. Sen juuria. Rakkauden sanomaa. Maailma hän ain janoaa.*

On se se jokin. Joka tuo sen. Onnellisuuden. Kipinän eloon. Jaksamisen.*

Kun maailma. Näitä lapsia. Joskus matkallaan. Kuten kaikkia meitä täällä koettelee.*

Rakkaus ja ihmisyys. On avain parempaan. Tulevaisuuteen. Jonka heille pohjustamme.*

Rakkaus ja läheisyys. Auttaa kulkemaan. Katsomaan huomiseen. Haaveita unelmia jokainen tarvitsee. 

Rakkaus ja kärsivällisyys. Sen avulla pystymme luomaan. Tien heille ain kauneuteen. Vaik tällaiseen talvimaisemaan.

Rakkaus ja ihmisyys. On avain parempaan. Tulevaisuuteen. Jonka heille pohjustamme.*

Rakkaus ja läheisyys. Auttaa kulkemaan. Katsomaan huomiseen. Haaveita unelmia jokainen tarvitsee. 

Rakkaus ja kärsivällisyys. Sen avulla pystymme luomaan. Tien heille ain kauneuteen. Vaik tällaiseen talvimaisemaan.

©Kirsi - Marja Vahter

Tää maisema. Joka on saanut. Lumipeitteen ylleen.*

On kuin lapset. Tään maailman. Jotka tarvitsevat suojaa rakkauden.*

He tuovat valoa. Mukanaan. Meidän pitää vaalia sen voimaa.*

He kaipaavat toivoa. Hyvyyttä maailmaan. Ja meidän pitää luoda sitä heille alinomaa.*

On heillä oikeus. Lapsuuteen. On heillä oikeus. Tulevaisuuteen.*

On heillä oikeus. Turvallisuuteen. On heillä oikeus. Rakkauteen.*

Lämpö rakkauden. Heille siltaa. Rakentaa.*

Antaa ilon. Sydämen valtaa. Kasvattaa.*

Ojentakaamme. Sitä ain. Tuota lahjaa heille.*

Annamme. Valmiuden. Onnellisuutta matkalle maailmalle.*

On heillä oikeus. Tulla hyväksytyksi. On heillä oikeus. Tulla rakastetuksi.*

On heillä oikeus. Unelmoida tehdä haaveet todeksi. On heillä oikeus. Nähdä kokea maailma kauniiksi.*

Tää maisema. Joka on saanut. Lumipeitteen ylleen.*

On kuin lapset. Tään maailman. Jotka tarvitsevat suojaa rakkauden.*

He tuovat valoa. Mukanaan. Meidän pitää vaalia sen voimaa.*

He kaipaavat toivoa. Hyvyyttä maailmaan. Ja meidän pitää luoda sitä heille alinomaa.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Piparkakkuja tehtiin vaikka millä tavalla. Oli kuin jotkin pienet satuhahmot olisivat pomppineet astelleet jaloissaan muottien ollen tai käsiä käytellen, näiden aikuisleipureiden kaulimien taikinoiden päällä, taikoneet näitä pipareita jos jonkinmoisia muotoisia, jotka matkasivat sitten uuniin paistumaan, tullakseen vielä koristelluiksi jäähdyttyään. Niin, samalla kun tuossa paikassa valmistauduttiin lastenoikeuksien päivään ja oikeastaan vietettiin jo sitä näin, lapset huomioiden niin valmistauduttiin joulunavajaisjuhlaan. Kaikki alkoi olla loppumetreillä. Osa leipomuksista virtasi niistä ilmestyi vain kuin tyhjästä täysine ihanine herkuttelupöytineen kansainvälisten lasten oikeuksienkin juhlaan. Ihmiset eivät tajunneet tuota taianomaisuutta, elivät vain sitä. Niin, nuo touhuilevat leipurit seuraavana päivänä olisivat noine ihanaisine leipomuksineen mukana joulunavajaisissa myös, joita vietettiin siellä täällä kaupungeissa. Miten tuo kaikki oli mahdollista. Niin oli kuin maailma olisi pysähtynyt lasten kunniaksi kokonaan. Tai maailma pyöri, ne arkirutiinit kaikki samalla tapaa, viikonlopputöidenkin osalta, mutta osa näistä Korvatunturille salaa suuntaavista lapsista ja aikuisista vain kuin katosi, taiottuna tuonne leipomolle ja sieltä taas joulunavaus juhlaankin. Näitä leipomuksia kaikkia karkkitankoista lähtien jaettiin kulkueessa kulkevan pöydän päältä erilaisten korien avustuksella ihmisille. Jokainen sai ottaa siitä mitä halusi. Joulumieltä haluttiin saada aikaiseksi ihmisille myös näin. Upeita erilaisia piparkakkutaideteoksia päätyi näin ihmisten syötäviksi. Oli vaikka minkälaisia Muumeja, muita piirroshahmoja, punatulkkuja, tähtiä, enkeleitä, kaikkea mahdollisia muotteja oli käytetty, joita nämä aikuisleipurit olivat valmistelleet etukäteen varta vasten. Tuo kulkue oli sinänsä näky. Oli pulleita kimaltelevia välkehtiviä hahmoja kuin joulukuusen koristeet olisivat karanneet joulukoristeiden säilytyspaikoista ja halunneet tulla nähdyksi etukäteen. Siltä se näytti. Oli niitä enkeleitä joukossa. Oli pyöreää palloa, nyt kädet ja jalat omaavina, hullunkurisena näkynä hiukan. Kuusen kävyn muotoisia ja jopa yksi isompi tähti näkyi joukossa. Sitten oli kuin suuri joukko piparkakkuja oli noussut koristeltuina koreistaan tosin nyt valtavina ihmisversioina. Oli lapsia ja aikuisia heissä. Ja kirjo, muodot olivat yhtä hauskoja mitä tuolla salaisella Korvatunturin leipomolla oli taikinasta tehty. Kuin syötäviä. Hetkinen, ne näyttivät niin aidoilta. Ei kai vaan. Kyllä osa heidän asustaan oli todellakin oikeaa piparkakkutaikinaa, josta pystyi murtamaan palasen itselleen jos uskalsi. Jotkut joulukulkuetta seuraamaan tulleet lapset sen tekivätkin. Sitten oli tätä perinteikästä joulupukki ja tonttuseurue kulkuetta. Niin Petteri Punakuono oli oikeasti nyt muiden porojen kanssa vetämässä tuota hiukan eriskummalliselta vaikuttavaa pyörillä kulkevaa kaksiosaista valtaisen kookasta kuin taas piparkakkuista, mutta niin herkullisilla lisukkeilla, näitä karkkitankojakin sisältävänä kulkuvälineenä penkkeineen mallaavaa rakennelmaa. Hetkinen. Niin pyörillä kulkeva piparkakkutalo taisi olla kyseessä. Ja perässään tällä oli kuin perävaunutarjotin täynnä näitä herkkukoreja, joita ihmiset saattoivat vain ottaa itselleen. Näin joulun avajaisia vietettiin joululaulujen kera. Hyviä joulunalusaikoja teille kaikille. Joulukuun yö- laulua, 14.12.2017, muun muassa laulettiin:

Joulukuun yö. Tähtein vyö. Tiemme viitoittaa.*

Joulukuun yö. Arkinen päiväin työ. Taakse pian jäädä saa.*

On joulu. On joulu. Joulumaahan. Se meitä kuljettaa.*

On joulu. On joulu. Joulumaahan. Joka sydämemme rauhoittaa.*

Joulun taian. Tunnelman alla. Joulu taivaan. Tään maan kamaralla.*

Tavoitamme sen. Joulun juhlan. Jalomielisen.*

Otamme sydämiimme sen. Joulun lahjan. Valovoimaisen.*

On joulu. On joulu. Joulumaa.*

On joulu. On joulu. Joka jokaista muistaa.*

Siel niin rikas kuin köyhä. Joulun tunnon saa. Siel mieli ihmisten nöyrä. Joulun rikkauden omakseen saa.*

On joulu. Hyväntahdon. On joulu. Välittämisen.*

On joulu. Valon. On joulu. Ihmisen.*

On joulu. On joulu. Joulumaa.*

On joulu. On joulu. Joka näin jokaista muistaa.*

On joulu. Hyväntahdon. On joulu. Välittämisen.*

On joulu. Valon. On joulu. Ihmisen.*

On joulu. On joulu. Joulumaa.*

©Kirsi - Marja Vahter