105.

  Aurinkoa sydämiin - laulu, soi silloin tällöin paikallisen radion mainospaikalla, pienenä eleenä, isosti ihmisten kannustusmainosspottina, tempausta näin mainostavana. Paikallinen, alueen keskustankin toiminnan elävöittämiseen keskittyvä taho oli halunnut lähteä mukaan myös tähän.  Eli kuljit missä päin vaan paikkakuntaa, niin vaarana oli kirjaimellisesti se, että voit saada päällesi missä ja milloin vaan joltain "auringonsädekasteen päivääsi". Tempauksessa noudatettiin turvallisuutta. Sait tämän tarralätkän, jolla olit merkitty "auringonsädekasteiseksi", minne vaan itseesi ulkona käyskennellessäsi. Hetkessä ei puhuttu edes mitään ihmiselle. Näytettiin vain peukkua ylöspäin. Alun perin tempaus juontui, tietysti tämän ajan synnyttämänäkin, niin ja laulunkin myötä, mutta myös erään luisteluryhmän osallistumisesta tempaukseen tällä laululla. Nuo luistelijat olivat, pieni ryhmä. Olivatko ystäviä, perheen piiriin kuuluvia vai mitä. Mutta luistelivat auringon alla päivässään eräällä luistinradalla ulkoilmassa keltaisen oranssin vivahteisiin kuin nyppyläisen aaltoilevan maalauksen pintaa olisi katsonut, kun kamera kuvasi tarpeeksi läheltä asuja. Maalattuja vaatekappaleita auringon säteitä kuvaamassa ulokkeelliset pienet säteet kuin siellä täällä laskeutuvina ja leijuvina ilmassa näiden ihmisten liikehtiessä. Revittyine helmoineen jolloin liikehdintä oli mahdollista ja luontevaa. Nämä tietyt kuvatut tarralätkähetketkin pääsivät hetkiksi luistelutempauksiin tarkoitetulle taltiointisivustolle. Pointtina, viestinä oli ihmisille. Vaikka se aurinko ei siellä taivaalla paistaisi, nyt tänä aikana etenkään, niin jokainen voi löytää sitä auringonhehkun täyteistä positiivisuutta pienistä asioista elämässään. Tosi pienistä. 

Aurinkoa sydämiin - laulu, 7.11.2017:

Aurinkoa. Toivon sydämiin. Aurinkoa. Jolla matkaa tekee.*

On kuin päivä uskois ihmisiin. Toi se päivän paisteen. Hehkun ilon askeliin.*

Kun ei tie huomiseen. Ole varmaa. Kun ei tie luonnon tuomiseen. Olekaan niin harmaa.*

On tähän päivään marraskuiseen. Katse taivaan sineen. Kuin lupaus hetkiin lämpimiin.*

Aurinkoa. Toi päivä sydämiin. Aurinkoa. Jolla matkaa tekee.*

On kuin päivä uskois ihmisiin. Toi se päivän paisteen. Hehkun ilon askeliin.*

Tähän ajan katoamiseen. Joka ain on varmaa. Matka ilon luomiseen. Ei ole koskaan harmaa.*

Päivään marraskuiseen. Pilvettömään tuulen vireiseen. On kuin matkaa uskoa jaksamiseen.*

Aurinkoa. Toivon sydämiin. Aurinkoa. Jolla matkaa tekee.*

On kuin päivä uskois ihmisiin. Toi se päivän paisteen. Hehkun ilon askeliin.*

Aurinkoa. Toi päivä sydämiin. Aurinkoa. Jolla matkaa tekee.*

On tähän päivään marraskuiseen. Katse taivaan sineen. Kuin lupaus hetkiin onnellisiin.* 

Aurinkoa. Toi sydämiin. Aurinkoa. Jolla matkaa tekee.*

On kuin päivä uskois ihmisiin. Toi se päivän paisteen. Hehkun ilon askeliin.*

Päivään marraskuiseen. Katse taivaan sineen. On kuin lupaus hetkiin onnellisiin.* 

On kuin lupaus hetkiin onnellisiin.*

Toi se päivän paisteen. Hehkun ilon askeliin.*

Ilon askeliin.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Yksin luistimillaan tanssiva nainen hiljaisen yön hämyssä tanssi kuin pelkästään vain ympäristölleen. Kuvaajan kuvatessa ollessa tukena läsnä. Nainen oli kuin ikuisen yön vanki. Oli kuin olisi ollut sitä jo pitkään. Laskevan auringon viimeiset hetket harteillaan ennen sitä yön tummuutta mustuutta loppu värinä asusteessaan. Yö liehakoi häntä ja hän sitä taas jonkin aikaa. Mutta, nainen kaipasi nähdä sen sarastavan valon, aamun ensisäteet kuin hymyn pienet kareet ihmisten kasvoilla. Nyt kun ajan tapahtumat, pilvisyys päiväs keikaroi, nainen toivoi laulun myötä uskoa toivoa kaikille ihmisille päivässään. 

Päivään tummuvaan - laulu, 18.11.2017:

Päivään tummuvaan. Iltaan yöhön kulkevaan. Tähtiä näkyviin. Toivon taivaan kanteen.*

On jotain silloin. Mistä iloita voi. On jotain. Kun kaipuu ihmisen sydämes karkeloi.*

On jotain silloin. Kun kaipuu sydämes karkeloi.*

Päivään vaihtuvaan. Ihmisiä kutsuvaan. Hetkiä sydämiin. Toivon kauniita varteen.*

On jotain silloin. Mistä sydän laulaa voi. On jotain. Kun mieli ankeutta vastaan kapinoi.*

On jotain silloin. Kun mieli ankeutta vastaan kapinoi.*

Aurinkoon nousevaan. Valoon tulevaan. Hymyä suupieliin. Toivon ihmisten luovan kasvoilleen.*

On jotain silloin. Mistä onnen nähdä voi. On jotain. Kun pilvisyys päiväs keikaroi.*

On jotain silloin. Kun pilvisyys päiväs keikaroi.*

Aurinkoon laskevaan. Marraskuus kulkevaan. Niihin  hetkiin. Toivon kaikille uskon painoa askelilleen.*

On jotain silloin. Mistä rakkauden eloon kuulla voi. On jotain. Kun tuska rinnas ajast kipunoi.*

On jotain silloin. Kun tuska rinnas ajast kipunoi.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Luistimet narskahtelevat jään pintaan pitäen omaa ääntään. Jäätanssijat ovat jäänpinnalla. Heidän yhteneväiset liikkeensä saavat katsojan lumoutumaan. He tanssivat meille kaikille. Ympäri Suomen erilaisia taltiointeja on mahdollisuus laittaa kaiken kansan nähtäväksi. Tämä oli niistä yksi. Tämä oli kuvattu jossain pohjoisemmassa Suomessa. Yllä paistoi kuu ja luistinrataa ympäröi muutamat valopylväät siellä täällä. Luistelijoilla oli purppuranväriset lämpimät asut ilmassa liehuvine nahansuikaleineen. Asut olivat aivan niiden peitossa. Ne oli tehty vanhoista nahka - asusteista uusiokäyttömuotoisesti. Nyt heilahtelivat liikkeiden tahdissa ja loivat itse laululle, jota lauloivat, saman purppuranvärisen taivasilmiön melkein, mitä katselija oli itse katsellut ennen tekstin syntymistä. Purppurataivas - laulu , 20.6.2018, kuului näin: 

Purppurataivas tuo. Kuin lupauksiaan. Mukanaan kuljettais.*

Aamua huomista kohti. Joka toiveena. Meidän jokaisen rinnas ain kulkee.*

Aamu on. Päivän valtias. Joka suunnan meille näyttää.*

Toisaalta tiedämme. Kuinka nopeasti. Toiveet tilanteet muuttuneet tien onneen sulkee.*

Tää maa. Kaikkine näine. Luonnon säiden ilmiöineen.*

Meille niin paljon suo. Näitä maisemiaan. Joskus kuin elon tuskan liian pois hukuttais.*

Kulje siis. Sä silmin sydämin avoimin. Ei täällä mikään liikaa meille koskaan olla voi.*

Onnen kadonneen. Löytää voit seuraavasta hetkestä. Minkä tää luonto meille taikoa vaan voi.*

Yötaivas tuo. Lintuineen. On sun seuranas.*

Tulevaa kohti. Matkaavana. Koko tää maailma vierelläs kulkee.*

Aamu on. Päivän valtias. Joka suunnan meille näyttää.*

Toisaalta tiedämme. Kuinka nopeasti. Toiveet tilanteet muuttuneet tien onneen sulkee.*

Tää maa. Kaikkine näine. Luonnon säiden ilmiöineen.*

Meille niin paljon suo. Näitä maisemiaan. Joskus kuin elon tuskan liian pois hukuttais.*

Kulje siis. Sä silmin sydämin avoimin. Ei täällä mikään liikaa meille koskaan olla voi.*

Onnen kadonneen. Löytää voit seuraavasta hetkestä. Minkä tää luonto meille taikoa vaan voi.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Tämä oli myös pohjoisemmasta Suomesta jostain kuvattua. Yössä huurusi ihmisten hengitys. Tällä piruetteja paljon sisällään pitävällä esityksellä,  jyhkeitä laajoja liikkeitäkin, yhteisiin liikkeisiinkin, yhtyen, toisaalta omia liikeitä paljon, omissa vaikuttamistahoillaan kuin olevilla arjen sankareilla, jotka ovat pyörryksissä arjen pyörityksestä niin työnsä osalta kuin muutenkin, olisi juuri nyt hetkensä tuoda tämä tärkeä sanoma ihmisille. Tässä hetkessä eritoten. On onnellisuus meistä itsestämme kiinni. On rauha. Toisaalta kaipaus. Ikuista. Vain elämää. Laulu on kuin yön hetkiin tarkoitettu, jotain sitä yön taikaa tummuutta henkäyksineen sisällään pitävänä, kun unenomainen esitys arjessa kulkijoilta.

Päivään arkiseen- laulu, 2.1.2018:

Päivään arkiseen. Päivään pilviseen. Mä mitä kaipailen. Voisko sen tuoda huominen.*

On elämää. Isompaa täydempää. En tiedä miksi ihminen. Ei koskaan tyydy vähempään.*

On onnellisuus. Meistä itsestämme kiinni. On rauha ja se kaipaus. Ikuista vain elämää.*

Se meitä tääl. Ain näin kuljettaa. Kunnes sydämmemme jotain tavoittaa.*

On hetken hyvä. Kunnes taas jotain halajaa. Ja halu siihen sisimmässä kasvaa.*

On tää elämää. On tää talvimaisemaa. Siit jotain ain itselleen saa.*

Kaipaus kaipaus. Intohimo elämään. Meitä meit ain ain kuljettaa.

On tää elämää. On tää tuulista talvimaisemaa. Siit jotain ain itselleen saa.

Kaipaus. Kaipaus. Meit ain tääl kuljettaa. Kuljettaa.*

Tuulen mukana. Toiveitamme kuljettaa. Kuljettaa.*

Arkinen harmaa sää.*

On tää elämää. Meidän elämää.*

©Kirsi - Marja Vahter

   Kirkkaaseen aamuun saapuessa. Hetken hurmiosta kauneudesta, laulun soidessa taustalla ja ihmisten laulaessa, uskoessa täysin sanomaansa, siihen mitä halusivat kertoa esityksellään toisille, luistellen etenevät kuin siinä elämässä. Eteenpäin. Saapuu aika päivä ain uus. Riehakkuus elosta näkyi heissä viestinä meille toisille. Nainen kun teki laulun sanat ja nyt tuoreeltaan oli laulanut ne sävelmään. Niin. Uskoi itsekin täydesti ja täysin tuohon ajatukseen tuolloin jopa tässä päivässään kulkien. Ei ihminen ole luotu lannistumaan täällä minkään edessä. Ei ikinä. Värien räiskyvä ilmentyvä suorastaan hyökkäsi katsojien päälle näistä lämpimistä asuista, joissa ihmiset tanssivat. Sykkivää sydämen punaista oli myös värien joukossa. Värikästä riehakasta otetta elämään. 

Aamun heräsin- laulu, 30.12.2017

Aamun heräsin. Aikaan. Tähän maailmaan.*

Ulos ikkunastain. Katselin. Mietin tätä elämää.*

On meillä päivisin. Murheita. Jotka surutta vois unhoittaa.*

Vaan sydämessäin. Kannan silti noita. On se ihmiselämää.*

Saapuu. Aika päivä ain uus. On siin mukana elon riehakkuus.*

Taipuu. Ihminen vaik koskettaa elon vaikeus. On ihanaa tää elon rikkaus.*

Sydämessäs. Sä tiedät. Meet eteenpäin elämässäs. Kaik vaikeudet ain voittaen.*

On usko rauha sisimmässäs. Ja sen tiedät. Jano elämään veressäs. Siksi tie tulee etees ain sut valloittaen.*

On turhaa. Ihmisen pelätä. On turhaa. Sitä ett voimat ei sua kantais.*

On rakkaus eloon. Ain varmaa. Se saa sut vahvasti herätellen eloon. Ain se on varmaa.*

Sydämmessäs. Sä tiedät. Meet eteenpäin elämässäs. Kaik vaikeudet ain voittaen.*

On usko rauha sisimmässäs. Ja sen tiedät. Jano elämään veressäs. Siksi tie tulee etees ain sut valloittaen.*

On turhaa. Ihmisen pelätä. On turhaa. Sitä ett voimat ei sua kantais.*

On rakkaus eloon. Ain varmaa. Se saa sut vahvasti herätellen eloon. Ain se on varmaa.*

On turhaa. Ihmisen pelätä. On rakkaus meidän kaikkien eloon. Ain varmaa.*

On turhaa. Ihmisen pelätä. On rakkaus meidän kaikkien eloon. Ain varmaa.*

Sydämmessäs. Sydämmessäs. Sä tiedät. Meet eteenpäin elämässäs. Kaik vaikeudet ain voittaen.*

©Kirsi - Marja Vahter