108.

  Aivan kuin ilma olisi täyttynyt jostain ihanista kuplista supinoista. Puhekuplista. Sekä valtavista isoista saippuakuplista. Aamuyöllä. Niin ne taisivat konkreettisesti vilahdella leijailla hetken ilmassa tanssijoiden ympärillä, jotka keskittyneesti yrittivät tehdä vaikutusta vakavasti otettavasta näytöksestä. Naisen serkku, se nauruhermot ilakoimaan saava, kaikki tietää hänet suvussa, oli pukeutunut frakkiin hiukset Suave - hiusrasvalla taakse vedettynä ja kulmakarvatkin oikein kunnolla ehostettuna, vei tanssitettavaansa antaumuksella. Hiusrasvasta lennähteli pieniä ihania pisaroita sinne tänne, jopa naisen päälle jota tämä tanssitti, niin ja mukavasti toi ne vanhat hyvät ajat mieleen. Oliko kyseessä tanko vaiko valassi. Noin niin kuin "helepommin, mualaisittain" lausuttuna. Niin sitä sai hetken, mutta vain hetken katsoja miettiä. Nämä tanssivat eräänlaisen sukukokoontumisen kunniaksi laulua, Vuodet vierii, joka korostaa sitä ihmisten läheisten suvun voimaa ja yhteishenkeä, niin niinä vaikeina aikoina etenkin. Naisen sukuun kuului monta vahvaa naista ja sanotaanko herkkää hersyvää nauravaa iloista henkilöä noin yleensäkin. Niin niitä miehiäkin. Bassoäänet niin ne on sitä syvintä herkkua elämässä rytmin varmistajia, kuin rummuttajia. Pidä toi, luovu jo tuosta. Niin ne tahtibiitit tipahtelivat tielle sitä mukaa kun täällä jammailtiin menemään eteenpäin. Silti tuo, koko kirjo pysyi askelissamme sinne viimeiseen tahtiin asti. Tämä tanssiakin sisältävä juhla pidettiin niiden haamujenkin kera. Niin, no ajankohta nyt oli sitten tulevaisuudessa, mutta kaiketi se jotenkin näin menisi. Naisen äiti hihitteli taas muiden menehtyneiden lähisukulaisten kera pidoissa. Naisen sisko, isä, ukki, kaikki ne tututkin, ei sukuun kuuluvatkin, olivat tulleet pippaloihin. Kuokkimaan. Kuinkas muuten. Siellä niissä biiteissä vilahtelivat kuin varkain ihmisten antautuessa menoon. Ja välillä äänekkäämmin halusivat ilmoittaa läsnäolostaan. Näissä pippaloissa siis väkeä riitti. Toisaalta osa varmaan laitettiin näiden syyksi siitä mitä tapahtui illan aikana kun omaa syyllisyyttä ei haluttu myöntää. Niin se Helvi sieltä Siimeksen naapurista, oli aivan kuin tämä olisi jossain vaiheessa alussa lausahtanut taas sanat: - Herran haltuun. Haamun huolehtivaa huokailua, ilkikurisine äänenpainoineen tällä kertaa. Tässä kokoontumisessa pukukoodina oli niin tuosta frakki / iltapuku määreestä sinne normi puku koodiin nuo vaateet. Niin seassa kun oli sitä vanhempaa sorttia, vanhaa kansaa, jolla löytyi ne hyvät vuosia juhlaan kuin juhlaan hyvin menneet puvut sekä mekot. Lapsilla näkyi todella myös ihania kokonaisuuksia puvuissa. Vallan timanttista panostusta. Kuin illan tähdiksi valmistuivat. Niin jokaisella oli se oma paikkansa ja hetkensä tässä kohtaamisessa. Sydämellä suunnitellussa. Kaikki olivat halunneet luoda myös jotain omaa tapaamiseen. Se oli sitä yhteishengen vahvuutta. Ja ketään ei sivuutettu kaikille luotiin mahdollisuus saapua paikalle. Siellä nuorempi kasti opetti vanhempaa tekemään jopa näitä Tik Tok - mobiilisovellukseen pätkiä jossain vaiheessa kun jokin asia oli saanut menon vaihtumaan vallattomampaan suuntaan. Lapset eivät tienneet oikein syytä siihen. Ilo vahva voimaannuttava tekijä sai ihmiset hurjiksi. Hurmaannuttavaa huumoria hermoon ideat kilvan kipunoivat. Tuolijumppa tai no tanssi tässä tapauksessa toteutettiin maskuliinisten hyvässä iässä olevien miesten avustuksella vanhemmille naisille niin, että nämä katselivat vain kun tekivät eri liikeitä tuoleillaan huumorinpilke silmäkulmassa kuinka nämä uroot urheat näyttivät samalla rytmitajuansa heittäytyen milloin milläkin lailla tuolien edessä tai läheisyydessä musiikin tempoa seuraillen. Kun naiset ojensivat kädet kohti kattoa. Miehet veivasivat kiemurtelivat paikoillaan kädet ylhäällä nyrkkinä toisiinsa kietoutuneena. Kun naiset ojentelivat jalkojaan koukusta suoraksi miehet pistivät Can Can - tanssiksi naisten edessä. Kyllä vain jokaisen kunnon mukaan mentiin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla - vai mites se oli, mentiin ja nautittiin. Kun kädet heilahtelivat naisilla sivuille niin miehet joutuivatkin pistämään irlantilaistanssiksi, jossa tanssittiin paikoillaan jalkojen tehdessä päätyön. Se jos mikä oli jollain lailla oikein antoista kaikille osapuolille tilassa. Tässä eräällä tavalla niin kädet ja jalat olivat vallan sikin sokin. Niin tempauksia tehtiin. Mitä vaan keksittiin. Se millä lailla osapuolten suoritukset menivät niihin hyviin ammattilaisten suorituksiin verrattuna sillä ei ollut niin ei sitten mitään väliä. Hihittämiselle hohottamiselle, hervottomuudelle. Se löysi paikkansa. Oli esityksessä sitten mistä vaan kyse. Vaikka runon lausunnasta tai vaikka sen laululyriikan. Esittää voi monella tapaa. Ja kun esityksen vielä silmillään näkee, niin siitä jää se suuri kuva jokaisen kovalevylle ikuisiksi ajoiksi pyörimään. Onko se siunaus vai jotain muuta. No, komiikkaa varmasti sisällään pitävä muisto. 

Vuodet vierii- laulu, 8.11.2017:

Vuodet vierii. Mitä meistä tänne jää. Aika eteenpäin kiirii. On se ihmiselämää.*

On lapsuus. On nuoruus. Aikuisuus. Ja lähellä ihmiset jotka välittää.*

Marraskuus. Täs päiväs. Kosteus lämpö esiin väräjää.. Pimeys valon selättää.*

Usko siihen. Ett ihmiset elämäs nuo. Ei sua hylkää. Rinnassas heläjää.*

On tunne tuo aitoo. Se kantaa sua hioo. Ihmistä meidät huomiseen.*

On verisukuisuus. On uskollisuus. Vastuullisuus. Sydämis läheisten jotka ymmärtää.*

Marraskuus. Täss päiväs. Joss pilvet takaa hämärää. Joss aika tää ei kulkijaa hämää.*

Toivoa tiehen. Se sulle kaikille tuo. Elämää paremmin siks sietää. Hyviä hetkiä eloon se tietää.*

On tuo tunne aitoo. Se kantaa sua hioo. Ihmistä meidät huomiseen.*

Se kantaa. Ihmistä meidät huomiseen.*

Kantaa meidät huomiseen.*

Huomiseen.*

©Kirsi - Marja Vahter

Tapahtumassa kuultiin erilaisia lauluja, esitettyinäkin rohkeasti oman suvun kesken milloin kenenkin esittämänä, myös laulu, Ilta ja taivas tuo, 28.11.2017:

Ilta ja taivas tuo. Sateineen. Kaipuun sisimpään luo. Luo sydämeen.*

On paljon asioita. Mitä ihminen ei päivässään. Saa tavoita.*

On tunteita kaipuuta. Jotka iltaan hämärään. Kipuna elosta esiin kumpuaa.*

Tää mitä maailma luo. Erilaisine ajanjaksoineen. Se kaipuuta rintaan enemmän vaan tuo. Tuo meidän sydämeen.*

Ajan rasitteita. Joita kantaa elämässään. Ne tuntuu joskus taakalta.*

Ei niit ilmankaan voi olla olematta. Ne kuuluu ihmiselämään. Tuo ne mukanaan myös onnen tunteita.*

Onnen tunteita. Onnen tunteita. Tarvitaan me sydämeen.*

Ilon hetkiä. Täysiä tunteita. Päiväämme elämään.*

Onnen tunteita. Onnen tunteita. Tarvitaan me sydämeen.*

Kaipuun hetkiä. Illan hämärään. Meidän sydämeen.*

Onnen tunteita. Onnen tunteita. Tarvitaan me sydämeen.*

Ilon hetkiä. Täysiä tunteita. Päivämme elämään.*

Onnen tunteita. Ilon hetkiä. Elämäämme sydämeen:*

©Kirsi - Marja Vahter

  Hauskuutta ihmiset kaipasivat aina ja sitä ilottelua etenkin näinä aikoina. Piruilu mielessä, niin olisiko ollut tämä pelkästään tätä, naiseenkin oli kohdistunut lähiaikoina kaikenlaisia hyökkäyksiä. Niitä somenkin puolelta tulleita. Kolme eri rooliin kuin rooliin ilmeisesti pyrkivää valefacebook - profiili lähestymistä. Ota minut. Ota minut. Jotta pääsen sisään elämääsi. Niin ja yhtä näistä edusti tämä naisen serkku. No, roolisuorituksesi on mainittu. Rooli muuten meni ohi suun. Olisiko tuo jo ylisuorittamista. Onko sinulla lähtenyt lapasesta niin sanotusti. Jäänyt tilanne päälle. Niin, onko jollain todella tarve saada kiusattua naista kunnolla. Niin ja toisten tunnettujenkin ihmisten kustannuksella vielä. Onko joidenkuiden iskujen takana, jopa tarkoitus saada nainen tiedätte kyllä, siihen pahimpaan jamaan tässä elämänmenon tilanteessa. Eli sairastumaan koronaan. Nainen ei voi käyttää kasvomaskia, joten se tuo helppoutta tuohon asiaan kummasti lisää. No niin tai näin. Hauskaa voi pitää ja komiikkaa saa luoda, kunhan se ei mene tahalliseksi haitan aiheuttamiseksi. Mutta, on päättynyt kuitenkin yrittää käyttää kasvomaskia vaikka se hankalottaisi hengittämistä ja toisi mahdollisia sydänperäisiä oirehtimisia jälkikäteen. Naisella oikeastaan hiukset olivat olleet pystyssä, taas kerran, erään näihin naiseen kohdistuneen tempauksen johdosta. Kirjoitettavasta tarinasta voi olla vaikea joskus erottaa asioita, jotka on täysin tosia ja ne tahot, jotka tietää ne todeksi saattavat hyödyntää näitä asioita, jopa näiden toisten ihmisten kustannuksella. Sivullinenkin voi siis päätyä hienosti päämääränsä. Mihin sitten tähtääkään. 

 Nainen oli katsonut edellisyönä elokuvan, Teräsleidit, ohjaajana Pamela Tola, päärooleissa naisen mielinäyttelijöistä mainittakoon Seela Sella. Leffaan laulun, Sisko hei, oli tehnyt Maija Vilkkumaa. Elokuva niin kuin joidenkuiden läheisten lähestyminen naista tässä hiljaisessa hetkessään jotenkin toi mukanaan vahvasti esiin naisten elämää. Läheisten toisilleen. Vanhojen naisten elämänkulmaa silloinkin kun jotain muutoksia väistämättömiä alkaa tapahtumaan siinä normaalissa arjessa. Niin ja nainen oli käynyt välillä irrottelemassa äitinsä kanssa kunnolla. Naisen äiti sanoi tyttärelleen kun otti tämän käsikynkkään: - Nyt lähdetään humputtelemaan. Ja jos voimia olisi ollut naisen äidillä enemmän vielä jäljellä, nuo hetket olisivat voineet olla muita kuin  Hesburgerissa käymisiä. No, tyttömäinen olo tuli noista hetkistä kaiketi molemmille. Harmaus unholaan.  "Huoli pois Kouvola, huomenna on harmaata koko maassa" oli ollut 14.11 ilmestyneen sanomalehden Hartwall mainoksessakin. Hetkelliset lumisemmat tuokiot mahdollisia. Ennustus oli kuultu televiisiosta ja toisaalta polvi, naisen, olisi voinut luoda tuon ennusteen.  Näkymän ilosta, jos ennuste käy toteen, polvikin unohtuu. Sukupolvet täällä, siinä suvussakin, ei koskaan.