44.

  "Kuhan sain" . Mitä tästä nousee kaikille mieleen. No, nämä somemeemit Kuha - sanasta. Naiselle nousee myös mieleen tietty ryhmä myös esimerkiksi Facebookissa. Sanoilla leikittelijöiden ryhmä. Oi, mihin ihana kotomaamme kieli taipuukin. Olemme onnekkaita, nainen ajatteli. Kaikki työkseenkin , ammatikseen, sanojen kanssa työtä tekevät, sanoittajat, kirjoittajat, puheen tuottajat, koko tämä sosiaalinen kanssakäyminen. Kuinka ihanaa on tuottaa sanaa. Kyllä vain mikä joka päiväinen rikkaus, ilman että kukaan meistä niin pysähtyisi sitä ajattelemaan. YLE:n Lahjoita puhetta- hanke: "Lahjoita puhetta ja ole mukana Suomen suuressa yksittäisessä puheenkeräyshankkeessa sitten Kalevalan. " Kampanja kerää 10000 tuntia puhetta vapaasti puhuttua Suomen kieltä. Tarkoituksena opettaa puhuvat älylaitteet ja robotit oikeasti ymmärtämään suomea. Niin, ne meidän maamme eri alueiden murteet. Moni on meistä kokenut tuon rikkauden kohteen iskiessä kimppuun, toisen ihmisen tuottamana, tälle lausumana, niin onpa saattanut olla siinä hetken aivan "kuutamolla". Täh..häh..ja olla ymmärtämättä mitä toinen tarkoitti. Tätä hanketta siis todellakin tarvittiin. Nainen, oli heti jakanut hankkeen Facebookissa sen äkättyään. Olisiko Murteenkääntäjä- kännykkäsovellukselle käyttöä vielä nykysuomessa. Kyllä voisi olla. Nainen oli eilen törmännyt serkkunsa Kala saalis- postaukseen. Tuolla kyseisellä otsakkeella. Hurtin huumorin ystävä, joka oli kokenut lähivuosina paljon. Rintasyövänkin. No, postaus oli ikävästi nostanut mieleen myös tämän R.K:n . Kalastaja ihminen hänkin. Kaikille se suotakoon. Mutta tämä oli Kuha-vitsien ja tuon tietyn "Sananmuunnos"- ryhmän jäsen. Sanassa oli voimaa. Taas kerran tuotakin tuli koettua, nainen ajatteli naurahtaen. Nainen oli eilen katsonut myös Akun tehtaan, Eppu Normaali - yhtyeen kitaristin videopostausta, jossa esiteltiin kangaskassien tekomahdollisuutta yhtyeen lavan seinätaustakankaasta, jossa yhtyeen tunnusmerkistö "kädessä oleva kirves" kohoaa taivasta kohden. Niin, nainen oli mielessään yhdistellyt asioita taas Facebook- päivitysten seurantaan. Ilkivallan teko Kouvolan leikkipuistossa kirveen kera. Niin oliko tällä jotain tekemistä asian kanssa. Yhtyeen live-esiintymistä viimeksi nainen oli katsomassa täällä paikkakunnallaan Halkotorilla Rock in The City- festivaaleilla. Yhtye oli ollut illan viimeinen esiintyjä. Muita illan esiintyjiä oli ollut muun muassa Klamydia, Tuomari Nurmio& Spuget. Koronaviruspandemian takia se oli peruttu tänä vuonna Kouvolassa. Vai oliko näiden tekijöiden taustalla vanha sanonta nyt olisi "Kirveellä töitä". Suurin osa vanhoista suomalaisista sananlaskuista on tehty kalevalaiseen runomittaan. "Työ tekijäänsä kiittää" vääntäen nainen itse oli käyttänyt "Työ tekijänsä opettaa ja lisännyt perään "ja toisaalta lopettaa." Tämä oli hänellä, naisella ollut vuosia, pitkään esillä aikoinaan Facebook-profiilissakin. Oli ottanut tuon loppuosan pois, olisiko elämässä tuolloin alkanut ilmetä näitä tekijöitä, jotka mietityttivät. R-kioski Oy käyttää kioskin somistuksessa myyntipisteeksi seinillään erilaisia sanan väännöksiä sanonnoista tai sananlaskuista. Nainen ei muista koska tämä on otettu heillä käyttöön. 20 kpl vadelmamunkit 10e hintaan mainos, jota nainen mainosti yrityksensä Facebook- sivustolla tapaan: "Nyt sinulla kävi munkki", löysi tiensä jälkikäteen kioskimainoksiin, ikkunamainokseen. 

  Nainen serkkunsa vuoksi alkaa ajatella lapsuusmuistoja ja vähän vanhempiakin muistoja takaa vuosien, Haapamäeltä. Niin hän muistaa lapsuudestaan hyvin asemanseudun jostain syystä. Nainen oli halunnut viedä lapsensa käymään myös siksi Haapamäen Veturipuistossa. Tämä on avattu vuonna 1988. Rautatieaiheinen matkailukohde sijaitsee entisen höyryvetureiden halkotarhan alueella. Näyttelyalueella on pääosin VR:n lahjoittamia höyryvetureita ja muuta rautatiekalustoa. Höyryveturipuiston kalusto on vain ulkoisesti kunnostettua. Museoveturi Ruuhvelttin kunnostus talkoovoimin Kouvolassa olikin todella naista ilahduttava asia, niin kuin kaikkia kaupunkilaisia. Puistoisäntä, Mr. Martti Vainio oli toiminut jo tuolloin myös hyvänä vetonaulana kohteessa. Tämän tausta suomalaisena kestävyysjuoksijana on kaikille tuttua. Nainen itsekin lapsena yleisurheilua harrastaneena, kahden veljensä kanssa, Kausalan Ravilinnan urheilukentän maisemissa, jopa liittyen Kausalan Yritys - urheiluseuraan, oli yksi kokemus naisen lapsuudessa, joka on kantanut ja pitänyt naisen kiinni urheilussa, jokapäiväisessä mukana. Terveysvaikutteinen pohja tuli tuolloin elämään luotua huomaamatta. Nainen olikin yrittänyt samalla tavoin saada oman poikansa kiinnostumaan urheilusta. Vaikka toki lasten normaalin liikkumisen myötä nämä saivat automaattisesti sitä liikuntaa päivittäin ulkosallakin. Hippo´s jalkapallo matsi urheilutapahtumassa poika olikin erään kesän esimerkiksi mukana. Yleisurheilukisoja ei tuolloin siinä määrin enää järjestetty mitä ennen vanhaan. Joita kuita mutta kiinnostusta sinne pojalla ei niin ollut. Nainen oli juossut eri matkoja. Erään kisakerran hän muistaa tänä päivänäkin. Hänen oma äitinsä oli kerrankin ehtinyt paikalle, yleensä sisarukset yksin tai keskenään suuntasivat kentälle. No, oli kyseessä 400 metrin juoksu. Oma äiti oli muiden vanhempien tai läheisten tavoin jossain kentän laidalla, tämä oli maaliviivan toisella puolen lastaan odottamassa. Kisa alkoi. Taisi olla eräs kisakumppani Tiina tai Kirsti, joka oli sadan metrin kohdalla johdossa. Nainen itse alkoi lähestymään pikku hiljaa perältä kärjessä olijaa. Jostain alkoi kuulumaan huuto, kimeä ja korkealta kovaa, kuin huudettaisiin lehmiä laitumelta melkein tyyliin: "Kirsiiiii, kiriiiii." Nainen, tyttönä oli ensin pelästynyt, sitten ajatellut että eihän muuta voi kuin lisätä vauhtia pinkomiseen. Vähän oli hävettänytkin tilanne. "Kirkuminen" oktaaviin suorastaan oli niin totaalista. Kuin sopraano oopperassa - Kaksin kisassako, olisi ollut käynnissä. Kaksisataa kolmesataa. Hän oli aivan kannoilla johdossa olevan. Viimeinen satanen. Maali. Hän oli voittanut. Ja tytär ja äiti saivat ikimuistoisen ihanan kahdestaan koetun hetken toisillensa. Yhtäkkiä nainen muistaa Haapamäki reissusta erään huvittavan asian. Tuolloinen aviomies, suuntavaistoltaan aina ehkä se huono, sen takia nainen päätti itse ajaa matkan. Lahti, Jyväskylän suunta, Jämsä ja  Jämsänkoski vilahtelivat tienviitoissa. Perille päästyä mies oli ollut jostain syystä huonovointinen. Ei. Syy oli. Tämä ei tykännyt reissaamisesta. 

  Eino- ukki ja Kirsti- mummo nousevat lapsen silmin katsottuun vanhan ajan maisemaan. Oli ollut vaalea puutalo, jonka päädystä kulki sisäänkäynti. Pieni asunto. Mummo hymyilevänä. Pihakeinu taisi olla vehreässä pihamiljöössä puiden katveessa. Äidinäiti oli menettänyt vähitellen näkökykyään, sokeutunut melkeinpä. Tällä oli ollut varmasti sama silmänpohjan ikärappeuma tauti, mikä oli ollut todettuna naisen äidilläkin. Nykyään siihen tai kosteaan rappeumaan on hoito olemassa. Ajoissa löydettynä siis oli tilanne osittain pelastettavissa. Nainen oli joskus lukenut Suomalaisen Kuvalehden artikkelin: "Suomalaisen sotilaan palkka / Korsusta kodittomaksi. Jatkosodasta kotiutui miehiä joilla ei ollut kotia." Näillä kahdella Eino-ukilla ja Kirsti-mummolla oli ollut onnea matkassa kuitenkin elämässään. Eino-ukilla perhe, joka toivoi hänen palaavan kotiin, selviävän hengissä sodista. Kaikkien kohdalla nuo sodan jälkeiset vuodet eivät olleet niinkään hyviä tai selviytymismahdollisuutta täynnä olevia kohtaloita. Näillä oli ollut tuolloin jo sukupolven vaihdoksen jälkeinen elämä uudessa ympäristössä Haapamäellä käynnissä. Ruoista leipäressut ja läskisoosit. Niin ne on jatkaneet matkaansa. Saaneet uusia kehiteltyjä muotoja mahdollisesti gourmet ravintolan menulistalla. Nainen muistaa oman isänsä, jopa tehneen niin hartaudella läskisoosia lieden äärellä. Se makunystyröitä hivelevä tuoksu ja maku niin, sitä nainen voi sanoa ikävöivänsä pääsääntöisesti kasvissyöjänä ollessaan. Naisella on tallessa tämän äidin antama vanha kulunut hyvin palvellut ja naarmuja kylkeensä saanut mittaamattoman arvokas tunnepuoleltaan oleva ilmatiivis peltinen kahvipurkki, Erikois KUTSU kahvi - nimikkeellä kulkeva. Tämä malli otettiin Pauligilla käyttöön vuonna 1955 ja SOK:lla vuonna 1956. Kyllä vain vaikka tuota arvoa oli vähän muutenkin niin nainen muistaa, kun tästä nimenomaisesta purkista kaivoi pienellä desimittaa vastaavalla peltisellä kupposella kahvijauhetta. Keitti äidin oppien mukaan liedeltä välillä pois vetäen kahvipannussa kahvijauhetta ja siirtäen kahvipannun sivuun "tulelta" odotti hieman ja kaatoi kupposeen kahvia, jonka kaatoi sitten takaisin pannuun. Pannun sisällön annettiin tekeytyä ja jauheen laskeutua kannun pohjalle. Kahvi oli valmista nautittavaksi. Tyttönen oli niin onnellisena mennyt pyytämään vanhempiaan kahville eräänäkin aamuna ennen sitä kattoi pirttipöydän asianmukaisesti. 

  Naisen äiti leipoi lettipullaa, ja jos kaikki perheen lapset, ne nuorimmaiset, eivät saaneet saman suuruisia viipaleita, johon siitä äläkkä nousi. Murojen kanssa samoin melkein. Sarjakuvien lukeminen pöydässä, sen tavan he perivät naapurin tytöltä. Tämä luki Aku Ankkaa aina syödessään. No niin tai näin sarjakuvien tai yleensä lukeminen on todella hyvästä. Oli tuota kyseistä lehteä, joka sopii lukuikäisestä yli satavuotiaillekin. Asterix, Tintti, Lucky Luke, Ahmed Ahne, Tarzan- sarjakuvia luettavana. Sitten kerran nainen oli löytänyt veljen jemmoista myös erään tuhman sarjakuva-lehden. Eros- sarjakuvalehti olisiko ollut. No, se tuli tietyn iän lähestyessä tarpeeseen. Naisen sisko tykkäsi myös kauhu-sarjakuvista. Shokki, Frankenstein & Ihmissusi. King Kong- sarjakuvalehti oli myös jännittävä luettava. Kyllä vain, nainen tykästyi myös. Veljien kanssa kerrotut kummitustarinat olivat löytäneet voittajansa. Siskon kannustamana tämän ostettua tälle taskupokkarin, oikean kaunokirjallisuus teoksen, joka kertoi hevoshullu pojasta, nainen jo lapsena tajusi kirjallisuuden avaamat suuret mahdollisuudet, ne maailmat, joihin lukija voi sukeltaa ja saada sitä kautta elämäänsä suurestikin tietoutta tai elää melkein kokemuksia läpi kirjoittajan avulla. Perheen pää luki myös ahkerasti. Valitut palat tulla tupsahtivat säännöllisesti ja kirjoja erilaisia alkoi kerääntyä kirjahyllyyn. Kirjasto tarjosi omalta osaltaan täydennystä kaikille lukemisennälkäisille. Tuon ajan musiikkilehdistä siskolle tuli, tämä joka omalla musiikin kuuntelullaan, omakotitalon melkein pomppiessa paikoillaan ja rytmissä mukana, pakotti ikään kuin hienovaraisesti käyttäytymällä kaikki muutkin kiinnostumaan musiikista, jos ne eivät olleet olleet jo sitä. Vanhemmat molemmat olivat olleet musiikista ja tanssimisestakin kiinnostuneita. Kävivät Kausalan kansantalossa pyörähtämässä milloin minkäkin orkesterin musiikin viedessä nämä hurmioon kaltaiseen onnelliseen tilaan. Musiikki ja tanssi. Senhän ne tekevät ihmisille. Ja mikä liikuntamuoto. Suosikki, Intro ja Help taisivat olla ne lehdet joita sisarukset pääsivät siskon avituksella lukemaan. Ja julisteita sitä kautta seinillensä. Yksi veli oli saanut akustisen kitaran. Tämä osasi soittaakin jotain kappaleita sillä. Opetti naisenkin soittamaan Emma- kappaleen, Väinö Siikaniemen sanoittaman kansansävelmän. "Sen varhaisia levyttäjiä olivat Ture Ara, Teddy Björkman ja Leo Kauppi, kaikki vuodelta 1929. Kappale alkaa sanoin Oi muistatkos Emma, sen kuutamoillan ja laulu jatkui. Kappaleen suosio sota-aikana johti siihen, että neuvostoliittolaista sotasaalisasetta, DP 27- pikakivääriä, kutsuttiin kappaleen ja aseen levymäisen, pyörivän lippaan välisen mielleyhtymän perusteella lempinimellä Emma. Ture Aran gramofonilevytys Emmasta vuodelta 1929 on Suomen kaikkien aikojen toiseksi myydyin kotimainen singlelevy noin 40 000 kappaleen myyntimäärältään. Sen edellä on vain Mauno Kuusiston, Kertokaa se hänelle / Heijastus vuodelta 1959 myyntimäärällä 47 000. Voi, noita muistoja, antoisia ihania muistoja. Nainen toivoi, että hänen lapsenlapsensa kiinnostui samalla tapaa ahmimaan kirjallisuuden tuottamaa hyvää kirjallisuutta, samoin kuin nainen itsekin on kahlannut läpi eri luokkiin kuuluvia kirjoja. Ja antaisi niin musiikin kuin kädentaitojensa kehittyä jos vetoisuutta ja kiinnostuta tällä ilmenisi sinne suuntaan. Tämän mummo on taitava piirtäjä esimerkiksi. Jos siis jokin harrastus alkaa viehättää ja viedä enenevässä määrin niin antautuisi tyttö vaan pelotta sen vietäväksi. Harrasteiden harrastamisesta seuraa vaan niitä hyviä asioita aina ihmiselle.