42.

  Nainen, on täysin varma. Joku hullu tai tietysti eri rikoksiin, häneenkin kohdistuneisiin, joihinkin niistä syyllistynyt oli Kouvolassa liikkeellä. Näkikö ulkopuolinen katsoessaan hänen Facebook- profiiliaan hänen laittamia kuvia aikajanalleen vai oliko se joku joka hänellä on Facebook- kaverinaan, tai sitten tämän tuttu. Joku joka haluaa viestiä hänelle näin, "tuki turpasi". Älä kirjoita ja kerro. Kerro mitä, nainen ajatteli. Hän muistaa erään myöhäisen illan ajankohdan. Olisiko ollut keväällä. Jotenkin tutun oloinen hahmo oli vienyt roskia. Mies hahmo, joka oli näyttänyt ihan R.K :lta, Luumäkeläiseltä, jonka nainen luuli vielä asuvan siellä. Niin tai miksei tämä voisi olla lyöttäytynyt jonkun sellaiseen matkaan joka asuu Keskikadun puolella, jossain asunnossa, mutta on tätä samaa rakennusta, kuitenkin. Nainen oli pelästynyt suuresti. Pirulauta, jos tuokin ihminen oli koko ajan ollut lähellä eikä hän ollut tajunnut sitä. Tällä oli ollut jotain yhteyksiä joihinkin venäläisiin myös. Venäläisen oppositiojohtajan myrkytys kemialliseksi aseeksi kehitetyllä hermomyrkyllä oli jäänyt mieleen. Nainen oli aiemmin viitannut kirjoituksessaan kemiallisiin aseisiin. Siperiasta Saksaan hoitoon päässeeltä uhrilta löydettiin siellä tarkkojen tutkimusten perusteella juuri tämä juodun teen kautta elimistöön saatu myrkky. Löydökset viittasivat koliiniesteraasin estäjiin ja tätä käytetään juuri muun muassa Alzheimerin taudin hoidossa. Twitterin puolella hän oli Twiitannut Alzheimeriin liittyviä artikkeleita. Naisen isä oli kuollut aikoinaan tähän sairauteen. Tosin tämän sydän petti elimistön antaessa periksi taudin edetessä. Nainen oli kertonut myös kaikkialla avoimesti asiasta muutenkin. 

  Tai sitten tekijä on joku muu. Kuitenkin ihminen joka pelkää paljastuvansa tekijäksi. "Kouvolassa on tehty viime aikoina havaintoja uudenlaisesta vaarallisesta ilkivallasta. Joku tai jotkut rikkovat lasten leikkipaikkoja ja niiden turvarakenteita muun muassa kirvestä käyttäen." MTV Uutiset. Nainen oli pitkään tehnyt nyt kevään ja kesän ajan lauluja lapsenlapsesta, jossa tämä on Kotkan lasten eri leikkipuistoissakin. Ja tietysti on kuvia joissa hän on vaikka meren rannalla. Onko tämä isku kaikkia läheisiäni kohtaan. Onko takana yksittäinen tekijä tai ryhmä joka on riehunut jo siellä täällä. Joilla on kontakteja sinne tänne jopa maailmalle. Pelkäävätkö tekijät nyt tosissaan. Vai haluavatko niin paljon pahaa hänelle naisellekin että haluavat uskotella olevansa pikkutekijöitä. Sälyttää syytä jonkun toiseen niskaan. Huomiota ainakin saavat ja ovat niitä tunkeutujia. Hänen kirjoitelmansa lukijoita jopa jo. Suunnitelmallisuus on tuon vandalismin takana. 

 Kotkan Katariina puistossa vipelsi minkkejä 04.08 uutisoidun uutisen mukaan. "- Rannat ovat minkkien luontainen elinympäristö. Niitä liikkuu Kotkan alueella muuallakin, ja ne myös liikkuvat pitkiä matkoja, joten ei yllätä, että niitä näkyy Meripuistossakin. Lisäksi puistossa käydään eväsretkillä, ja jos jotakin ruoan tähteitä jää, niin ne voivat houkutella minkkejä, Ojala sanoo." KS. Tuonkin uutisen luettuaan nainen oli kauhuissaan. Tietojen urkkija ja kalastaja oli liikkeellä ja oli ollut jo kauan. Hän on sohaissut nyt mahdollisesti isoonkin rikossumaan, tekijään / tekijöihin tai sitten nämä on näitä erillisiä rikoksia. Ja mitä rikoksia on tehty kaikkia on tehty.

  Hän on vuosia seurannut ja tykännyt Saksassa asuvan sokean kirjailijan teksteistä ja postauksista somessa. Nyt aika hiljattainkin. Kun tämä viimeksi postasi jotain Facebook- sivullaan. Tämä on suomentanut Rammstein yhtyeen laulun sanoja. 18.12.2019 Seura: Sokea Jonna Heynke ällistyi, kun enneuni kävikin toteen- Näin upeasti Rammsteinin solisti Till Lindemann auttoi kielenkääntäjää urallaan." Kirjailija oli kohdannut aiemmin elokuussa Tampereella solistin ja tälle oli tullut tunne, että he tulevat vielä kohtaamaan ja mitä siitä sitten seurasikaan. Tämän yhtyeen musiikki, kirjailijalle itselleen elämässään, oli merkinnyt paljon.  Tämä oli jossain vaiheessa alkanut vaan suomentamaan laulun sanoituksia ja runokirjaakin joka oli solistilta tullut. Ja loppu on historiaa. Unessa hän oli päätynyt Till Lindemannin halaukseen. Se oli kohtaus oikeasta elämästä, jossa kustantaja on saanut käännösoikeudet runokirjaan.  Rammstain yhtyeenä haluaa omalla lavashow esiintymisellään olla kantaaottava, herättää keskustelua ja suunnata katseita yhteiskunnan epäkohtiin. Järkyttää palavilla lastenrattailla, höyryävällä suurella kattilalla. Lauluihin liittyviä, sisällön kauhistuttavuutta ja maailman hulluutta esiin tuovia elementtejä kaikkien silmien eteen konkreettisesti ja korostaen tuotuna. Ottavatko ihmiset miten nämä vastaan, nainen mietti. Oliko kuuntelijoiden seassa niitä, jotka eivät tajua sen olevan vain musiikkia. Onko niitä pimeyden uhreja, pahuutta palvovia tällaisten yhtyeiden kuuntelijakansassa. Tämä kirjailija oli asunut myös Saksassa miehensä kanssa. 

  Saksasta kotoisin, sukujuuret siellä, oli hänen eräällä työntekijän miehelläkin. Myös eräs naisen tiskillä vieraillut, saksasta tullut englantia tämän naisen kanssa puhunut tummahiuksinen, ihan mukiinmenevän näköinen mies oli käyttäytymisellään saanut naisen huomion. Jonkin aikaa oli siis Suomessa päin oleilemassa ilmeni naiselle jotenkin. Tämä halusi päästä lähelle naista jollain tapaa, sellainen tunne naiselle tuli. Keskustelivat musiikista kuin ohimennen. Ja kaikesta vähän yleisestäkin. Tarkkaan nainen ei enää muista. Nainen mietti ketä kaikkia suomalaisia Saksassa on kuluneina vuosina asunutkaan. Eppu Nuotio tulee heti mieleen. Twitterin puolella hän on jakanut tähän kirjailijaan liittyviä twiittejä tai tykännyt jostain. Paremmin kuin kukaan muu- laulun tekijöissä on mainittu Eppu Nuotio. Nainen oli oman siskon kuolemaan liittyen, jotenkin siinä, surun niin totaalisesti viedessä, jakanut Twitteriin myös tämän laulun. Poisti sen kyllä myöhemmin. Jukka Kuoppamäki oli myös kaikkien tuntema nimi musiikin saralla. Todella laaja-alainen osaaja. Tämä viettää eläkepäiviään Saksassa. Nainen ei tiedä tämä aika tuonut kaikki nämä takaisin sieltä Suomeen. Naisessa elää vahvasti tunne, että tämä voisi olla kannanottoa joiltakuilta tai jonkun yksittäisenkin ihmisen kannanotto. Mitä vastaan ja  minkä sisältöinen. Häntä, naista. Kirjailijoita ja musiikkia vastaan olevan. Saksassa jonkun paikallisen kannanottoakin. Jonkun jolla on sukua, ystäviä, tuttuja täällä kotosuomessamme.  

  Toimittaja, 43-vuotias Ari Lahdenmäki oli kuollut Saksassa. Palkittu ja useita kirjojakin kirjoittanut. Oli vuonna 2005 kirjoittanut artikkelin, jossa käsiteltiin ihmiskauppaa. Oli saanut myös tuomion 2017 raiskauksesta. Ja 2018 pakottamisesta seksiin. 16.07.2020 IS. Saksassa oli myös 14.07 uutisoinnin mukaan radiotoimittajana ja tv-tuottajana tunnettu Samuli Sainio kuollut kesäkuun lopussa pyöräilyonnettomuudessa. Pyöräilyonnettomuus jossa nainen oli ollut, hetkinen, niitähän on läheltä piti tilanteita useampia. Kaksi kunnollista sellaista. Toinen vuosien takaa, juuri ennen tähän samaiseen taloon muuttamista. Hän oli ihan lähellä, keskusta alueella ylittänyt tietä ja tien ollessa mustassa jäässä, nainen oli huomannut yhtäkkiä vain lentävänsä kasvot edellä, keskellä suojatietä maahan, jonka seurauksena etenkin suun alue oli saanut kunnolla tuta. Nainen oli luullut hampaiden menevän sisään ja purukaluston olevan entinen. Ei onneksi. Huulet turvoksissa ja nenänseutu ruhjeilla sekä pää ja myös toinen käsi ja kylki olivat ottaneet tuntumaa asfalttiin. Kolmen päivän sairausloman jälkeen töihin henkilökuntakahvilaan. Miehet siellä osasivat helpottaa naisen oloa huumorillaan. "No, kuinkas se toisen kävi?" Naisella oli tuolloin ollut enää puolitoista kuukautta noin, ehkä enemmän enää töitä silloisesta työjaksostaan kyseisessä työpaikassa. Lähtiäisiksi nainen sai, liikennemerkin, muu vaara merkistä muunnellun: "Mummi vaara" - liikennemerkin.  Kyllä vain, liikenteessä liikkujat varokaa. Nainen, jo iältään mummoikäinen, porhaltaa edelleen Kouvolan maisemissa "satalasissa". "Ottakaa kiinni ja antakaa palautetta. Tämän pitäisi toimia ikänsä edellyttämällä tavalla jo. " Nainen pystyi kuvittelemaan tämän vaikka Napakat- ilmoituksiin. Ei, nainen oli hyvä ajaja. Liikennesäännöt huomioiva. Kerran talvella, jo tämän yrittäjyyden aikana oli lähdössä palvelutalolta jossa tämän äiti oli ja oli ajanut pyörätietä vain vähän matkaa, kun Vire-hoivakodin nurkilla olevaa suojatietä ylittäessä auto tulee ja ajaa vain naista kohti. Nainen saa viimehetkellä pyöränsä käännettyä vauhdissa autonmeno suuntaan osoittavaksi. Auton etupuskuri töytäisee naisen pyörään lisää vauhtia ikään kuin. Nainen onneksi saa hallittua pyöränsä niin ettei se kaadu. Kiitos vuosien pyöräilyn, taidon karttumisen. Nainen on ylittänyt siis sillä töytäisyllä Myllypuronkadun ja huomaan auton tulevan ja pysähtyvän vinoittain kadulle. Onneksi sillä hetkellä ei ollut muuta liikennettä. Pian oli. Mies nousee autosta ja katsoo ensimmäisenä etupuskuriaan. Ja sitten vasta naista. Nainen: "Tajuatko sinä mitä tässä olisi voinut käydä?". Vähitellen mies ikään kuin havahtuu. Pyytää sitten anteeksi. Kysyy, oliko tässä kaikki. Nainen jotenkin asiasta järkyttyneenä ja pohjalla suru oman äidin tilasta, tyytyy vain tokaisemaan: "Tämä oli tässä". Ja jatkaa matkaa. Myöhemmin tajusi tämän olleen niitä "Hirviökuskeja". Kuskeja, jotka kiihdyttävät vauhtiaan kun tulevat risteykseen. "Minä kerkeän kyllä" - tyylillä. Monta jäisellä tiellä taiteiluakin on naisella takana. Mutta, pyöräily on rakas harrastus ja nostaa kohottaa kuntoa sekä ennen kaikkea on se ekologinen tapa liikkua. Mikäs sen mukavampaa siis olisi. Tämä tulee aina liputtamaan ja mainostamaan pyöräilyn hyötyjä kaikille. Niin, nainen jäi pohtimaan näitä joskus mahdollisesti tahallisia tekoja liikenteessä sekä tätä vyyhtisumaa, eri tapahtumia ja ilkivallantekojakin. Päivä oli vasta aluillaan. Keskivaihe viikossa menossa. Keskiviiva. Reunaviiva. Viivojen maalarit. Viivan sutijat. Kolmion takaa tulija. No, niin. Taas nämä, jo taakse jääneen varikkokahvila työpaikan, miesasiakkaiden kaupungin työntekijöiden sanailut ja vitsailut nousi jostain muistojen syövereistä. Naista naurattaa, sitä se liikenteeseen liittyvä muistelu teettää. 

  Nainen muistaa äkkiseltään myös muitakin muuallakin toimineista kaupungin työntekijöistä, paikoista joissa nainen oli käynyt työvuosihistoriansa aikana pyörähtämässä. Eräs oli kaupungintalossa työskennellyt. Hän oli törmännyt naiseen Kotkassa. Hän oli istunut ravintola Kairossa, perinteisen merimiesravintolan terassialueella lapsenlapsensa mummon ja kummin seurassa. Oli tullut Kotkaan näkemään taas lapsenlastaan. He olivat viettäneet illalla aikaa kyseisessä paikassa. Nainen oli kuunnellut tosi tarkkaavaisesti mitä hän oli jutellut pöytäseurueensa kanssa. Ja nainenhan oli keskustellut yksityiselämän saloistaan täysin vapaasti. Liittyikö tämä siihen erääseen asiaan mitä nainen on pohdiskellut elämän kulkua ajatellessaan. Vai onko, joku muu tuttavuus näistä kertyneistä työpaikkatuttavuuksista mahdollisesti takana. Nainen halusi uskoa, että kaikki halusivat hänelle hyvää. Naisella itsellään ei ollut jäänyt ketään kohtaan minkäänlaisia negatiivisia tunteita. Kaikki hänen kohtaamansa ihmiset olivat olleet mukavia ja ihania häntä kohtaan. Toki milloin mitäkin juoruja kaikista sai kuulla mahdollisesti. Mutta kaikki tämä on ihmiselämää. Jokaisen elämään siihen yksityiselämäänkin kuuluu vaikka ja mitä.