41.

  Nainen lennähtää vuosien taakse muistoissaan.  Aikaan jolloin Kouvolan lähiössä, Eskolanmäessä oli vielä Posti. Tarkkaa vuotta hän ei enää muista, mutta tämä oli sijoittunut Kouvolan Muotoiluinstituutissa suoritetun Artesaani tutkinnon aikaan. Oli talvi 1997, nainen arvio. Keväällä tuolloin hän oli suorittanut opinnot loppuun tehden lopputyönään naisen juhla-asun, mekon jossa keskellä kulkevat saumat jäljittelevät ruusun terälehtien muotoa ja rinnan kohdalla yksittäiset terälehtien kärjet hieman kaareutuvat ulos - ja ylöspäin. Harteille tarkoitettu keeppi, samoin jäljitteli, mutta nyt suunta olikin alaspäin sen kohdalla eli terälehtien avautuminen olikin alaspäin. Saumat jäljittelivät ruusun muotoa edelleen. Opiskelun ajan eräs kohokohta oli ollut Kouvolan teatterilla suoritettu työharjoittelu. Toki osan hän suoritti Kouvolan kaupungin, Naisten työtuvan ompelimolla. Teatterilla oli puvustus esimerkiksi Alladdin ja taikalamppu satuun menossa. Tuolloin pyöri myös Zorbas näytelmä teatterissa vai oliko siihen harjoitukset käynnissä. Näistä äänenavaus osiot kuuluivatkin joskus puvustamon ompelimon puolelle: Tuliko sitä juotua illalla kaljaaa. Kaljaaa-kaljaaa-kaljaaaa. No arvatenkin huumorilla päivään ja energiaa pyllyyn kaikille haettiin tuollaisella sisällöllä. Kuju Hyttinen oli pääosaa näyttelevä näyttelijä. 

  Eräänä talvisena aamuna hän oli lähtenyt pojan kanssa kyseiseen Postiinkin asioimaan. Tällä oli hänen opintojen ohessa valmistamansa Batman- talvihaalari päällänsä. Jokaisen oppilaan piti suunnitelle asu, jossa oli turvallisuutta huomioitu esim. heijastimena ikään kuin toimivaa materiaalia käytetty sekä jotain kivaa muuta asussa. Talvihaalarissa oli rinnan saumojen muodossa huomioitu hyvin "timmissä" kunnossa oleva Batman hahmon lihakset, huppuosassa oli korvat, joiden sauman sisään nainen oli pujottanut rautalankaa, jotta korvat sai muotoiltua haluamaansa asentoon. Ja selässä totta kai oli se viitta. Pieni lyhyt hartialinjaa seuraava viitta laskeutui, alalaita oli kaareutuva kuin sydämen muodossa. Ja ennen kaikkea mustassa viitassa sisällä oli keltainen lepakko. Viitan reunoissa ja silmiä sekä ikään kuin lepakon kynsiä mallasivat heijastin kangasosiot. Heijastin kangasta oli myös muualla. Näky oli tuohon aikaan, jolloin ei missään hupuissa näkynyt, korvia varmastikin huomiota herättävä, samoin kuin muutenkin. Eräs vanha mies ei voinut olla tarttumatta hupussa oleviin korviin ja olla sanomatta, että kuinka ihana tuo asu oli. Niin poikaa kuin naistakin asia oli ja kaikkia paikalla olevia hymyilyttänyt ja naurattanut. Neulepainotteinen ompelulinjan opiskelujen ohelle neulekoneessa valmistettu työ Spiderman- kuvioinen lasten neule oli näytillä vähän aikaa Kuusankoski talossa, nainen ei enää muista, olisiko ollut joku opiskeluahjoon liittyvä tempaus, lasten vaatettamiseen liittyvä. Samoin villakankaasta valmistettu viittatakki ja tähän asuun valmistettu huovutettu päähine, pillerihattu jossa sivussa oli ruusu, pääsivät koulun loppunäytös tilaisuuteen "catwalkille". Takista oli jotkut "Catwalkilla" mannekiineina esiintyvät alkaneet taistella keskenään, siitä kuka sen saa harteilleen, sillä seuraamuksella että ison tekoturkiskauluksen alle oli tullut pieni repeämä. Sitä ei onneksi siis näkynyt. Nainen oli ensin ollut vihainen. Lopulta otettu. Tuohon aikaan noita täyspyöreitä tuolla lailla etenkään hihaosuudeltaan tehtyjä ei ollut katukuvassa eikä missään tehtaallisessa tuotannossakaan. Nekin ilmestyivät vuosia vasta sen jälkeen. 

  Samaisessa Postin toimipisteessä oli ollut eräs nainen, joka omalla asiakaspalvelutaidoillaan oli jäänyt naisen mieleen. Tähän tämä oli törmännyt myös Kouvolan keskustan Postitoimipisteessä vuosien aikana. Nyt nainen luki uutista, jossa kerrottiin 02. lokakuuta kyseisen pääpostin sulkemisesta. Veturiin, kauppakeskukseen avataan Citymarketin sisäänkäynnin lähettyville asiamiesposti. Keskustan yrittäjät eivät olleet muutoksesta iloissaan. Ja yrittäjänä, jolla oli ollut Smartposti - automaatti kioskissaan ymmärsi näiden tuskan. Kyllä vain muuttuva maailma aiheutti huomaamatta myös niitä hankaluuksia. Miten muutoksessa tultaisiin huomioimaan jollain tapaa rajoitteiset ihmiset. Pituudeltaan esimerkiksi. Eräs nainen kategoriaan kuuluva oli käynyt tällä asiakkaanakin. Hesaria ostaessaan oli aina tarvinnut naisen apua. Nainen muistaa kun oli kesällä erään vanhan naisen kanssa kuuluvalla äänellä ja olisiko se ollut myös aiemmin, alkanut puhua palvelusta, jossa ihmisten olisi samalla kun he hakevat pakettinsa, he voisivat samalla sovittaa tilattua tuotettaan. Nainen muistaa, että he olivat jopa yhdessä keksineet yritykselle nimen BOX.  Tällainen toimipiste sitten avattiinkin keskelle Helsinkiä 01.marraskuuta 2019. Postin verkkokauppaan keskittyvä tila. Tilassa jättimäinen pakettiautomaatti, digitaalinen kioski sekä sovituskopit. Nainen oli vinkannut asiasta Postin alaisuudessa toimiville ihmisille. 

  Naisen kioskilla tapahtui pariin otteeseen, pakettien anastusta. Sellaisten pakettien kohdalla, joita ei ollut vielä ehditty sijoittaa hyllyyn. Postin paketit tulivat rullakoissa kioskille ja tyhjäksi jääneessä rullakoissa oli ne isoimmat paketit mitkä eivät mahtuneet SmartPosti- automaattiin. Kioskille tuli myös DBSchenker - kautta tulevia paketteja tuli myös. Varastetut paketit olivat näitä. Nainen oli itse työvuorossa kun eräs paketti vietiin. Hän huomasi pakettien lähellä norkoilevan ihmisen ja meni kysymään asiasta, tiedusteli oliko tälle mahdollisesti tulossa paketti. Mies selaili kännykkäänsä ja sanoi, jonkun nimen jonka perusteella alkoi nainen komerosta, jossa jo hyllytetyt paketit sijaitsivat aakkosjärjestyksessä. Joita kuita tähän, näitä tämän pakettikuljetusfirman alaisuuteen tulleita, ei oltu ehditty käsittelemään ja vastaanottamaan eikä näin ollen hyllyttämään. Ja osa hyllytetyistä saattoi sijaita kassa-alueen päädyssä, jos ne eivät olleet mahtuneet säilytystilaan. Nainen huomaa sivusilmällä, että mies kumartuu ja lähtee menemään. Nainen ei ole uskoa asiaa. Varmistaa kassalle tulleelta naisasiakkaalta näkikö tapausta. Tämä sanoi, että kyllä hänenkin mielestään anastus kävi. Nainen toimi asiaan kuuluvalla tavalla. Kun pakettia tultiin hakemaan, nainen sai kuulla sisällön. Tyttärelle tarkoitettu kynsien kuivauslaite. Paketti saatiin takaisin kokonaan. Sisältö täysin kunnossa olevana. Se oli palautettu Punaisen Ristin toimipisteen lähettyville. Nainen oli twiitannut joskus aikoinaan twiitin, jossa hän mainosti Punaisen Ristin myymiä kestopusseja juuresten, vihannesten ja hedelmien ostossa käytettäviksi. Hän oli miettinyt tuolloin, että vaikka varas oli ollut teossaan röyhkeä, tämä oli lopulta tajunnut toimia oikein. 

  Keskustan kauppakeskus Valtariin puolestaan avattiin Omaposti-piste. Siellä ennen ollut olikin varmasti tullut joltain osin päätepisteeseensä. Nainen oli kuullut yrittäjänä olleessaan juuri näiden parin kioskilta varastetun paketin tiimoilta eräältä pääkaupunkiseudun pakettialalla toimivalta ihmiseltä, että pakettivarkaudet saattavat nykyaikaan olla täysin kohdistettuja. Tiedetään jonkun paketin saapumisesta tiettyyn kohteeseen ja sen anastus yritetään suorittaa, jotta kenenkään ei tarvitsisi normaaliin tapaan asioida noutopisteessä. Jos paketti sisälsi esimerkiksi huumeita, kukaan ei halunnut jäädä kiinni. Varkauden tapahtuessa haluttiin ikään kuin hämätä ja uskotella, että kyseessä oli vain varastettu paketti, jonka sisältö vähävaraisuuden takia esimerkiksi, laitettiin myyntiin. Nainen kerran juuri täältä kauppakeskuksen pakettien noutopisteestä isoa "pölysuodatinpussia tarvitsematonta" imuripakettia hakiessaan, naisen edellinen sellainen jatkoi matkaa elämäänsä täysin toimivana naisen pojalle, oli huomannut tutun ihmisen kioskillakin asioineen istuneen, jonkun keski-ikäisen vaaleahiuksisen naisen kanssa tilan penkillä. Oli vaistonnut naisen olevan mahdollisesti jonkin viranomaistaholla ehkäpä työskentelevän. Sellaisen, joka koittaa mahdollisesti auttaa juuri näitä, jollain tapaa yhteiskunnan ulkopuolelle tipahtaneita henkilöitä. Niitä, jotka esimerkiksi juuri tämän ja vähävaraisuutensa takia joutuvat hankaluuksiin. 

  Naisen vuosien takaa, Postin toimipisteistä tutuksi tullut nainen, asioi tällä kioskissaan. He olivat ennenkin vaihtaneet törmätessään aina kuulumisia. Kerran kauppakeskuksen K-Supermarketissakin. Hän oli tuolloin kertonut tälle äidistään, tämänkin tuntemasta. Äidistä, joka oli tuolloin päätynyt asumaan erinäisten mutkien kautta Haanojan palvelukeskuksen dementiaryhmäkoti Ihantalaan. Naisen äidin retki pois omasta kodista, jossa tämä oli pystynyt vuosia itsenäisesti toimimaan oli alkanut erään Äitienpäivän jälkeisenä maanantaina. Aivoinfarktista oli alun perinkin ollut kaatumisessa kyse. Se selvisi vasta ajan myötä, uudelleen sairaalassa kaatumisen, lonkkamurtumisen hoidon jälkitunnelmissa palatessa taas omaan lähisairaalaan. Nainen itse, oli tuolloin ollut töissä Veturin R-kioskilla vielä. Siskoa ei enää ollut heidän elämässään tuolloin. Vuosi oli ollut 2017. 

Äitienpäivänä, oman äitinsä surun nähneenä, lapsensa menetyksen johdosta, nainen olikin äidilleen sanonut: "Että ensi äitienpäivänä tehdään jotain erityistä. Pysytään elossa siis sinne asti." Tuo toive ja suunnitelma ei toteutunut. Nainen muistaa, että oli lähtenyt siskon pojan kanssa kahdestaan äidille jätettyjen hyvästien jälkeen ensin ovesta, siskon avopuoliso, leski, oli jostain syystä palannut vielä äidin tykö vähäksi aikaa. Tuon jälkeen oli kait vielä yksi sisarusparven perhe vieraillut äidin tykönä. Seuraava aamu ja päivä olikin päivä, jonka jälkeen äiti ei palannut enää rakastamaansa kotiin. Miten surullinen koko tuo naisen äidin matka oli ollut. Toki toivoa kannettiin alkumetreillä kauankin mielissä vielä. Sen takia sisarusten kesken jaettiin äidin asunnosta aiheutuvia kustannuksia, jos tämä voisi vaikka palata takaisin kotiin. Lopulta asunto meni myyntiin. Asunnon osti asunto-osakesijoittaja kaiketikin. Naiselle tupsahti eräs samankaltainen tarina mieleen. Paimiosta kotoisin olleen kauppiaskoulutukseen liittyvässä kouluttautumisessa Vantaalla nainen oli tutustunut tähän niin kuin erääseen Savonlinnasta päin olevaan naiseen paremmin. Heille kaikille oli varattu samasta hotellista huone, jossa asustelivat koulutuksen ajan. Tämän naisen autolla kuljettiin välimatkaa Ärrävaaraan. Nainen oli kertonut omasta äidistään. Hämärästi muistaa tämän maininneen äitinsä asunnostakin jotain. Oliko se saatu myytyä ja tyhjennettyä. Oliko tämän oma äiti huonona ja sairaalassa tai hoitolaitoksessa vai oliko jo kuollut, jostain syystä ei sitä muista. Kivoja ihmisiä kaikki se vähäinen määrä joka silloin kouluttautui kauppiaiksi. Savonlinnalainen ja kauppakeskus Kaaressa silloin aloittava kauppias olivat molemmat asuneet Briteissä pitkään ja tämä mies myös Australiassa. Hän mietti nyt kaikkien kohtaloita. Oliko kukaan heissä selvinnyt tässä ajassa yrityksensä kanssa. Koronaviruspandemian jyllätessä. 

Tämän tutun Postista tulleen naisen äitikin oli ollut yhtaikaa samassa palvelukeskuksessa. Tämä oli nähnyt naisen äidinkin vilaukselta. Tämä oli tullut eräs päivä naisen oman äidin kuoleman jälkeen kioskiin asioimaan ja nainen oli nähnyt tämän kasvoilta jo mitä oli tapahtunut. Naisen äiti oli kuollut. Niin monesta ihmisestä, siellä olevasta, kun naisen äitikin oli eläessään ehtinyt kertoa hänelle, naiselle. Eräästä vaimon ja miehen suuresta rakkaustarinastakin, jossa nämä viimeisinä elinvuosinaan joutuivat elämään toisistaan erossa. Olivat sijoitettu kuitenkin samaan palvelukeskukseen. Koskettavia elämäntarinoita kaikki. Jokainen ja jokaisen. Jokainen ihminen on laulun arvoinen / Veikko Lavi / 1976. Naiselle kihoaa kyyneleet silmiin. Ne valuvat pian taas valtoimenaan. Ajatus heissä, rakkaissa, pois nukkuneissa.