47.

  Ismo Leikola, Maailman hauskin mies- tittelin 2014 vuonna voittanut koomikko, Hollywoodissa semifinaaliesityksellään Funniest Person in The World, hänen Youtube- video Lukeminen, nainen haluaisi saada melkein sen pakolliseksi katsottavaksi yläasteikäisille lapsille koulussa. Kasvavat nuoret ymmärtäisivät huumorin tuomin suomin keinoin niin alkoholin vaaroista kuin lukemisen tuomista ihanuuksistakin. Niin hän on yksi niistä suomalaisuutta hyvin esiin tuovista edustajistamme maailmalla. "The Best" - mies tuohon toimeen. Tänään oli artikkeli Kausalan erikoisautojen valmistaja Kiitokorilla valmistetusta uudesta kirjastoautosta, joka tulee vaikuttavasti olemaan Suomessa ja Kouvolassa ensimmäinen kirjastoauto, joka lähtee tienpäälle ulospäin levittyvine seinineen. Kuin "siivilleen nousisi". Ei vaan ominaisuus tuo lisää kapasiteettia tuottaa palvelua isommalle asiakaskunnalle kerrallaan. Hyviä juuri tähän aikaan kuuluvia ja suuntauksen vaatimia muitakin ominaisuuksia on. Vaihdettavat kirjahyllyt, lasikatto ja aurinkopaneelit. Lainausautomaattia autossa ei ole, joten jotain hyvääkin ja perinteistä oli vielä säilytetty palvelun tuottamisessa. Turussa oli artikkelin mukaan otettu kesäkuussa käyttöön Suomen ensimmäinen sähköinen kirjastoauto. Latauspaikkojen vähäisyys ja niiden pitkä välimatka oli tällä suunnalla esteinä sille, ettei tämä kirjastoauto täällä voinut olla sähkökäyttöinen. Silti, hienoa. "Lukeminen kannattaa aina" - lause ja liike jyrää edelleen ja turvaa kaikille lukemisenmahdollisuutta. 

  Kausalan Kiitokorista tulee eräs mies mieleen ja tästä taas siskon ystävä, jonka kanssa tämä piti sitten ensikohtaamisen Lahden Kansalaisopisto aikojen yhteyttä läpi elämän. Nainen muistaa, erään kerran kun hän oli lähtenyt siskoa viemään oman pikkuveljiensä kera tuohon opinahjoon. Oli ollut talviaika ja naisen äiti oli pyytänyt lapsia katsomaan auton takaikkunasta sopivaa etäisyyttä parkkialueella peruuttaessaan ja kuinkas ollakaan, lapset sanoivat sitten kun auto jo osui jysähtäen lumiseen jäiseen aurattuun lumiseinämään, että: Perillä. Kyllä vain. Nainen muistaa oli kerran ollut hakemassa silloista aviomiestään Tykkimäen Soran alueen kuorma-autojen hallialueelta, kääntänyt autoa napakasti ja peruuttanut sitten isojen ovien edessä jutellen samalla pojalleen, joka istui autossa istuinkorokkeeseen ja turvavöihin laitettuna. Oli tehnyt samat vahingossa, mitä naisen äiti aikoinaan. Isot hallin ovet olivat vain heilahdelleet vähän aikaa paikallaan. Nainen oli lapsineen: Perillä. Ja miestä, monia sellaisia oli alkanut tupsahdella ulos hallin uumenista. "Nainenko ratissa" ? Nauramaan pääsivät. Oliko tämä tätä suvun yhteistä kirottua perimää. Hömelyys. Savolaisuuden piikkiin nainen ei sitä suostu laittamaan. Vaikka "viäntää ja kiäntää" tuossakin tilanteessa piti niin, että huomio jäi kiinnittymättä hetkeksi siihen tuiki tärkeään olennaiseen asiaan, peruuttamiseen. Nainen on vetäissyt isompaakin autoa, kuorma-autoa taskuparkkiin tiukasti, joten syy oli ehkä tuossa ulostulevassa puheentuotannon tuottamisessa. Inssiajossa kuorma-autoa  ajaessa kuumaakin kuumempana kesäpäivänä Kouvolan keskustassa Oikotieltä peilin turvin Koulutien yli jatkaen risteyksessä jarrun sijasta kaasua painaessaan kyse oli luultavasti silloisesta olotilasta, raskaana olosta, sekä ehkä suuremmin kuitenkin "kauhusta", "pelottelusta", ennakkotiedon annosta kyseistä inssiä koskien. Kuin lupauksena tuosta alkuasetelmasta johtuen nainen järjesti lisää "kauhua". He siis kiitivät lensivät tien yli. Onneksi kuitenkaan muita ei ollut risteyksessä sillä hetkellä. Kauhusta, naisen itsensä järjestämästä tilanteeseen ja siitä järkyttyneenä, silmät apposen aukinaisena ja silti näkemättömänä seuraavaksi liikennemerkki ja tietysti se inssin puoleinen sivupeili otti lähikontaktia liikennemerkin kanssa, joka nyt vaan jostain syystä oli ilmestynyt siihen tien laitaan. Oli ihan oikeassa tilassaan asemissaan siinä. Huusi, melkein "näe" minut. Nainen ei ehtinyt näkemään. Hylätty, oli koeajon tulos. Neljä lisätuntia ja ajokortti taskussa. Mitä tästä opimme. "Muista aina liikenteessä monta vaaraa ompi eessä"- laulun sanoin, ammoisista ajoista tähän päivään ja tuleviin, muistakaa kaikki te vasta-aloittelevat kuskitkin tuo aina missä vaan ja missä kurveissa ikinä matkaattekin. Ne lähestymiset vierailut talon seinien läpi ihmisten olohuoneisiin keittiöihin, niin kyllä sitä vähemmälläkin kerkeää sinne perille ja pääsee vähän kevyemmin tokaisemaan, että: Perillä. Kaikenlainen muu säheltäminen ratin takana pitää unohtaa. Onneksi elämmekin nykyaikaa, joka mahdollista monia asioita. Tupakointi on kyllä edelleen eräs vaaraa tuottava tekijä tien päällä. Sähkötupakointi , "I mean", nainen tarkoitti, vaikka niin ihania mielikuvia tuo "sähkötupakointi" nostattikin mieleen, sähkötupakkatupakointi yhtä vaarallista se on ihmiselle kaikkinensa kuin normaalista savukkeestakin henkoset otto. Ajatusvirhe saa hetken pontta vielä, ajatella jos ihmiset juoksisivat tietyltä tankkaus / latauspisteeltä toiselle ja olisikin jokin muu koukuttava ainesosa kuin nikotiini, vaikka onhan noitakin jo saatavilla, mutta vaikka makuna joku mielimaku, jota ilman sen suomia nautintohetkiä ihminen ei pystyisi elämään. Terveysvaikutteinen "pakko lähteä liikkumaan kuntoilemaan" -ilmiö. Jonkun pitäisi nyt kyllä äkkiä alkaa pohtimaan tätä mahdollisuutta.  Suklaa kun alkaa ehtymään, sen tuotanto kaakaon saanti maailmasta niin jo vain, nainen olisi vaikka valmis juoksemaan sen perässä sitä saadakseen. Niin ilmastonmuutoksen tuomat uhkat ja pelotteet on päivä päivältä lähempänä meitä. Nainen muistaa, äitinsä kertoneen, että kun tämä oli näiden kahden opiskelevan nuoren naisen opiskeluhuoneeseen, pieneen kahdelle tarkoitettuun kerran sitten tehnyt yllätysvisiitin. Niin tupakansavu oli ollut niin valtavaa, että kahta ikkunan pöydän ääressä istuvaa hahmoa oli vaikea edes nähdä melkein ovensuusta katsottuna. Se entisaika, kun joka puolella sai polttaa. Kun tupakanvaaroista ei niin tiedetty, tai jos tiedettiin ei välitetty. Monet ammattiryhmät altistuivat passiiviselle tupakoinnille ja olivat tupakoinnin uhreja tupakkaa käyttämättä suussaan. Luojan kiitos, nainen ajatteli, että elämme tätä aikaa. Ja tiukat rajat on vedetty asian suhteen. Periytyvyys vanhemmilta lapsille on kyllä edelleen yksi kielteinen ilmiö. Siihen nainen toivookin opastavaa asennetta kaikkien lasten vanhemmilta. Tupakointi on eräs tie kovimpiin riippuvuutta aiheuttaviin aineisiin. Stoppi ja täyspysäytys siis tuollekin kululle, sitä nainen toivoo täydestä sydämestään. Olkaa etukäteisviisaita vanhemmat. Kaikki. Harrasteet harrasteet harrasteet. Käsillä tekemistä löytyy jokaiselle. Ja silläkin voi tähän tukea tarvitsevaan maailman menoomme vaikuttaa. Lahjoittaa hyväntekeväisyyteen osa vaikka tekemästään käsillä tuotetusta "lämmöstä, rakkaudesta", tuoteartikkeleista. Niin kuin eräät naisenkin tuntemat ihmiset ovat jo tehneetkin. Kunniakasta. 

  Henkilökohtaiset avustajat, heille oli myönnetty maksuvapautus Kouvolan kaupungin tapahtumiin. Niin, naisen sisko olisi ollut ilahtunut tästäkin uutisesta. Kuusankosken palvelutalolta tutuksi tulleeseen samoin edesmenneen siskon tavoin Kouvolan keskustaan muuttaneena ja miehen pyörätuolillaan naisen kioskilla asioineena, nainen tietää, että niin monet liikuntarajoitteiset ihmiset olivat odottaneet tätä myönteistä päätöstä. Omassa kioskissaan, nainen kun oli jo kauppakeskus kioskissa tottunut tähän helppoon kulkemiseen tuloon kaikilla kioskilla asioivilla, niin tämä oli potenut omatunnon tuskia asian kanssa yrittäjyyden alussa. Oli sitten kuitenkin saanut hämmästellä sitä vanhojenkin ihmisten ja iänkin tuomien liikuntaa hankaloittavien asioiden osalta, sitä ihmisten sitkeyttä. Rollaattorit eivät näitä pysäyttäneet. Pyörätuolilla istuvat tulivat sitten asioimaan avusteisesti kioskiin. Sisukasta kansaa Suomen kansa, aina. Niin, ja tähän voisi vielä lisätä erään naisen siskon esiin nostaman asian. Kaikilla meillä kun on täällä oikeus olla ja nauttia kulttuurista sekä kaikista mahdollisista paikoista mitä maailma maan päällään kantaa, siinä missä kaikki muutkin ihmiset. Muuttuvaa maailmaa tuotakin asiaa tukevaa kaivataan vieläkin joltain osin lisää. Parempaan päin ollaan jo paljon kuitenkin kuljettukin sitten entisaikojen. Kun olit se "paikan erikoisuus", melkein "nähtävyys" kun uskaltauduit paikalle. Mikä oli heitä suuresti loukkaavaa. Kirjattu. Puhun äänelläsi, nyt, siskoni. Kuuleva kansa korva kuulolla. "Valtakunnassa kaikki hyvin"- sinne päin maailma matkalla. Heikki Kinnunen "lanseerasi" Mallasjuoman uuden tuotteen, Lahden Sinisen ja sketsisarjankin myötä vuonna 1986 ulos tämän lauseen kansan muistiin kaiketi ikuisiksi ajoiksi. Ainakin tämän ikäluokan ja hiukan vanhemman. Kaikki kunnia hänelle siitä siis.