lauantai 22. elokuuta 2020

 36.

    Taiteiden yö - päivä oli ollut eilen. Perjantaina 21.08.2020. Livestream - näytännöt ihmisille, missä nämä ikinä vaan kulkivat tai aikaansa viettivätkin eilen, heille oli nyt eri kanavien kautta mahdollisuus olla mukana juhlassa. Aivan kuin tämä muutos olisi saapunut jo odotetusti ja tilauksesta. Ei tämän ajan pakon sanelemana. Totuus tuntui häilyvältä. Hetken. Ihmismieli ei haluaisi edelleenkään hyväksyä tapahtunutta. 

  Nainen oli eilen aloittanut päiväänsä katsomalla Neil Hardwick show vieraana Juice, Irwin ja Vexi Salmi (1989). Nainen tulee suosittelemaan kaikille Youtube - tallenteen katsomista. Juice ennustaa jo tuolloin, sen tavan miten tulee kuolemaan. Nainen on aina, ei artistien tavan elää eikä näiden yksityiselämään liittyvien seikkojenkaan takia ole koskaan tykästynyt  heihin, vaan yksinkertaisesti heidän "kättensä jälkien", tehtyjen töiden, jopa "mestarillisten" suoritusten vuoksi he ovat tehneet sellaisen vaikutuksen, ettei heitä voi vaan ohittaa. Joilla kuilla "kansaan uppoavilla" se puoli on aika hyvin ollut hallussa. Se mitä taiteilijat, oli ne sitten mitä vaan eri alojen vaikuttajia, tekevät esimerkiksi terveydelleen, voisiko joskus jopa sanoa "uhrautuen" oman taiteensa puolesta, se on heidän jokaisen oma valinta. Elämä ottaa veronsa. Joilla kuilla todella kunnon päälle käyvästi. Tuohon aikaan se oli aika tavallistakin. Vuosien takaista jonkin sortin siirtymää alalla. Nykyajan alan luovat ihmiset. Niin, nainen haluaa uskoa, että suurimmaksi osaksi kaikki säästyy tältä ikään kuin asiaan kuuluvalta ilmiöltä, enemmistö. Tai he ymmärtävät ehkä ajoissa puuttua oman elämänsä kehityskulkuun. Terveys ennen kaikkea edellä, joka nyt koronaviruspandemiankin aikana on todella nostettuna esille. Juicen oma esikoistytär oli kuollut 01.02.2009, vain 31-vuotiaana. Tämä tytär oli joutunut jo nuorena pahaan huumekoukkuun. Nainen oli törmännyt uutiseen ja ei ollut muistanut moista ollenkaan. Juice itse menehtyi marraskuussa 2006. Nainen muistaa kun oli ollut kirjastolla töissä ja tämän postuumisti ilmestynyt teos Kosket - runokokoelma  vuonna 2007, tuli lainattavien piiriin. Kyllä vain, taiteilija kosketti tuollakin teoksellaan häntä suuresti. " Rajan takaa." Nainen pelkäsi saman kohtalon toistuvan oman lapsensa kohdalla. "Syyskuu, kannattele häntä, johda parempaan huomiseen, on ilmassa jo, kuitenkin jotain sitä, toivoa uskoa, tuo ne hänelle, ihmiseen." Laulun sanoitus alkoi taas lupaa kysymättä, kuin jonkun sermin takaa esiin tulla, koska nainen tiesi jo jotain hyvää tapahtuneen.  

  Naisen ajatukset lennähtivät lapsenlapseen. Lahjaan elämältä. Miten paljon tämä olikaan iloa jo tuottanut ja miten paljon tulee tuottamaan elämällään ihmisille. Toivottavasti tämä välttyisi näiltä tietyiltä karikoilta, jotka oli täysin vältettävissä. Jättäisi kokonaan viisasti kaikki päihteet alkoholista lähtien väliin. Ei koskisi niihin sormenpäälläänkään. Surun kierre pysähtyisi. Ei kulkisi sukupolvelta toiselle enää. "Viina vie" -tai "päihde piruna"- ilmiö kulku oli aika pysäyttää. "Asema" kylmä, vähempiarvoisen yhteiskunnassamme, sitä ei lapsenlapsi näkisi koskaan. Se toive naisella oli ja toivon mukaan kaikki tukisi tätä siihen suuntaan.  

  Ex-miniän kertoman mukaan poika oli ollut paras isi sen alkumatkan, jonka he kokivat vanhemmiksi tullessaan. Oli syöttänyt, nukuttanut ja käynyt ulkoilemassa tytön kanssa rakastavan isän tapaan. Niin, nainen on samaa mieltä. Onni loisti tämän kasvoilta niinä kertoina kun hän, mummi oli vieraillut heidän tykönään. Hymy oli herkässä ja onnellisuus sydämessä. He, tämä pari oli kohdannut ensimmäisen kerran kun ex-miniä oli 15- vuotias. He olivat seurustelleet jo tuolloin vähän aikaa. Sitten oli tapahtunut jotain. Kaveripiiri olivat vaihtuneet. Poika oli kuulemma eksynyt väärään seuraan. Seuraan, jossa käytettiin päihteitä. Ex-miniä oli toisaalla, Kotkassa, ammattiopisto opiskelujen ajan ja oli tuona aikana kuullut naisen pojan edenneen päihteiden käytössä sinne huonompaan suuntaan. Vuonna 2010 ex-miniä muutti seudulle takaisin ja he tapasivat uudestaan.  Pyörivät samoissa piireissä ja huomasivat pian taas jotain seurustelun tapaista tulevan mukaan. Ex-miniä oli luullut naisen pojan tilannetta päihteiden osalta paremmaksi, vaikka toisaalta se sitä juuri oli. Tämä ei käyttänyt niin paljon tuolloin. Ex-miniä oli tullut raskaaksi, joten he päättivät aloittaa yhteiselon kunnolla muuttamalla yhteen. Elämässä kaikki oli hyvin jonkin aikaa. Pojalta oli kuulemma sitten kuollut pari ystävää. Nainen, muistaa kun poika oli kertonut ainakin toisesta. Pojan elämä alkoi suistua raiteiltaan. Päihteet palasivat näkyvämmin elämään. Tämän parin yhteinen matka päättyi oikeastaan myös osin sen takia. Oli eräs kesä ja meripäivät. Mummi  oli kutsuttu hoitamaan pienokaista. Nämä nuoret vanhemmat kaveriensa kanssa suuntasivat päiville. Kyydit oli sovittu. Poika oli kadottanut tytön äidin ja tämän kaverit. Tämä palasi yöllä yksin kotiin tytön luo. Nainen näki pojasta ettei kaikki ollut hyvin. Yritti auttaa juttelemalla huolissaan olevaa poikaansa. Niin ja tämä oli melko varma tuolloin, että ex-miniä oli löytänyt ja ihastunut johonkuhun toiseen mieheen tuona iltana. Nainen ei ole varma kävikö se tuolloin, mutta hetki oli jäänyt murheisesta pojan olemuksesta pysyvästi naisen mieleen. Nainen oli lähtenyt pitkään juteltuaan ensin pojan kanssa aamun koitteessa vasta pyöräilemään kotiin. Niin elämä meitä vie. Suuntaan jos toiseenkin. Elämä antaa ja ottaa. Alati.

  Naista alkaa naurattamaan, muistaa tämän lapsenlapsen kummin lähettämän kuvan. Kuvan, joka on vuodelta 2017 , 16. heinäkuuta otettu Kotkan Meripäivällä. Nainen nojaa kuvassa punaiseen Ferrariin, jonka rekisterilaatassa lukee: TOY. Lapsenlapsen mummo, kummi ja tämä nainen, mummi olivat viettäneet aikaa päivillä keskenään odotellessaan lapsenlasta ja tämän uusioperhettä saapuvaksi paikalle. Jokaiselle oli löytynyt oma menopeli. Rolls Royce taisi olla mummolla. Kummilla ollutta nainen ei enää muista. Mutta tämä Ferrari oli ollut juuri tuon rekkarin takia vastustamaton. Ja nyt lähiaikoina naiselle selvisi kenen autosta oli ollut kyse. Mäntyharjulaisen monialayrittäjän, Antti Viskarin. Strippari, tulennielijä ja pornovideoiden tekijä sekä myös kiinteistöjen vuokraaja.  "Seksiä ja kuolemaa Antareksessa. Taiteilija Pauli Parkkisen eroottinen näyttely syntyi miehen yksinäisyydestä. Rankan käsittelyn saavat niin Elovena-tyttö, banaanin näköinen lasidildo kuin historian suurhenkilötkin. Otteita: Esittelytekstissä näyttelyn nimi Mahdotonta viittaa siihen, kuinka vaikeaa eroottisen taiteen esittäminen yhteiskunnassamme on. Parkkisen mukaan siitä ei kuitenkaan ole kyse. - Kyse on naisen löytämisen mahdottomuudesta 13.08.2020 KS. Niin se naisen himo. Mihin se miestä ajaa. Ja asian voi kääntää myös toisinpäin. Mihin se naisia ajaa myös. Samalla tavalla kait yksinäisyys molempiin osapuoliin vaikuttaa. Ja väyliä sen purkamiseen on monia, onneksi. "Tiia Forsström myy seksiä, on terapeutti, äiti ja Aistien talon emäntä. Seksuaalisesti hän löysi itsensä vasta reilusti yli kolmikymppisenä. " 15.08.2020 KS. Tämä espoolainen filosofian maisteri ja tietokirjailija tekee kaiken täysin avoimesti. Kaikki alan taiteilijat burleksi - taiteilijoista lähtien osaltaan tekevät samaa. Se kuuluu aikaan ja ajan ilmiöön. Elämme yhä enemmän vapautuneessa ilmapiirissä. Ja tiedämme myös enemmän eriseksuaalisuuntauksien alla elävistä ihmisistä ja heidän tarpeistaan. Syy, miksi kaiken tämän nainen halusi tuoda esiin on se, että vaikka ihminen kokisi jotain negatiivista kokemustensa kautta seksielämässään tai joutuisi raiskatuksi tai muuten hyväksikäytetyksi. On siitä mahdollisuus myös toipua. Ei anna valtaa satuttajilleen. Vaan pitää vallan omasta hyvinvoinnistaan itsellään.  

  Soitanta Manskilla pärähti uudelleen käyntiin. Keskustan alueen ihmiset nauttivat musiikista, osa vaikka lähtemättä kotoaan mihinkään. Soitto ja laulu kuului naisen asuntoon todella hyvin. Tänä kesänä tämä tapahtuma taisi olla ainut, josta hän musiikkia asuntoonsa kuuli. Niin se koronakesän vaikutus näkyi juuri tässä.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 250.