90.

  Nainen oli saanut soiton ystävältään, tämä oli kysynyt: Hei, kuule, minulla on tässä vähä kiire. Taustalta oli kuulunut joitain hälyääniä. Sitten ystävä oli jatkanut: - Niin tuota lähdetkö tukemaan minua, standappaamaan yhtä lavaa, kun, lause keskeytyi, taustalta kuului kauhea rymähdys ja kiroilua. Nainen oli jäänyt langalle roikkumaan. Ajatteli, no kait sitä täytyy ystävää taas hädässä auttaa. Mitähän se nyt tällä kertaa tarkoitti. Aina se on jos jonkinmoisessa pulassa. No, nainen tajusi siinä samassa, vähän kuin minä itse. Ja odotti kun ystävä tuli linjoille takaisin. No, lähdetkö? Laitan viestillä osoitteen tulemaan. No, nainen ajatteli kait sitä voi sen verran taas jelppiä. Ja sanoi: - Joo, laita vaan. Nähdään. Kohta viesti kilahtikin puhelimeen, osoitteineen ja ajankohta ylös laitettuna. Nainen valmistui alkuillasta lähtöön. Oli tarkistanut ja osoite oli keskusta-alueella, joten sinne oli lyhyt matka, matkan voisi vaikka kävellä. Naisen ystävä oli pyytänyt tulemaan paikan takaovelle. Nainen ymmärsi, tällä kun oli näitä projekteja jos jonkinmoisia, jossa oli mukana ja auttoi milloin mitäkin tuttuaan ja sekä vaikka tyhjentelemään joitain paikkoja ylimääräisistä roinista. No, nainen oli laittanut sellaiset "vermeet", vaatteet päälle jossa voisi olla melkein missä vaan. Farkut siistine puseroineen ja neulepusero nahkatakkeineen. Kohta ystävä ilmestyikin paikalle, paikan sisätiloista. Sanoi: Meidän on aika mennä nyt juuri, hoputti naista peremmälle taloon. Sinä voit mennä edellä tuosta, naisen ystävä oli osoittanut paikkaa ja näyttänyt osittanut tietä, tällä kertaa jonkin clubimaisen paikan tiloja ilmeisesti ja lavalle vievää käytävää. Oli sanonut naiselle: - Mene, mene vaan, minä käyn vessassa nopeasti ja tulen perästä. No, nainen ajatteli, että siellä on joku vastaanottokomitea, joka selittää sitten mitä tehdä siellä. Joo, nainen oli ajatellut. Jotain raahaushommia taas tiedossa, kun oli kävellyt lavalle. Oli ollut ihan hiljaista ja mies oli viittoillut hänelle sieltä. Tervetuloa, mies oli sanonut mikkiin ja  naiselle, minä poistunkin nyt takavasemmalle, mies oli jatkanut. Nainen oli aivan hölmistyneenä jäänyt tuijottamaan miehen perään. Ja sitten katsonut uudestaan pimeyteen edessään ja alkanut erottaa ihmishahmoja, jotka istuu istuimillaan. Ja siinä samassa tajusi. Perkele, nainen kirosi ääneen. Joku tirskahti yleisössä. Kaikki odottivat. - Niin tuota kun ystävä tuossa soitti, nainen takelteli mikrofooniin edessään:  - Ja nyt sitten tässä ilmeisesti stand uppaan yhtä lavaa. Eli niin ku, seison tässä ja olen ylhäällä lavalla. Yleisö räjähti nauramaan. - Joo, tuota olen maalta kotoisin, nainen hiljeni ja taas ihmiset hirnui. Nainen jatkoi: - Niin tuota tarkoitin, että maalainen voi vaan tulla näin tällä lailla lavalle. En ole näin isolla vielä ollutkaan. Maitolava ku on aika pieni. Lisäsi aivan hiljaa perään. Ihmiset nauroivat. Joku huusi: Jatka vaan, hyvin menee. Nainen oli tunnistavinaan huutelijan. Nainen jatkoi: - Oletteko kuulleet siitä piiasta, joka sen rengin kanssa kerran oli liikkeellä heinäkuorman kanssa. Niiltä puhkesi kumi. Nainen ei kerennyt, sen pitemmälle kun tirskahduksia kuului yleisöstä. Jatkoi: - Niin tarkoitin siitä peräkärryn sen lavan siitä, nainen takelteli ja ihmiset hirnui. Nainen: - Niin se lava tuossa taas. Meinaan vaan että, homma ei loppunut siihen vaan, se homma vasta, nainen selitteli, takelteli ja jatkoi: Eskaloitui ikään kuin. Ihmiset odottivat ja tirskahtelivat. Nainen: Renki siinä otti esiin työskentely, nainen näytti käsillään alaspäin ja pihahti ilmoille sanan: kalunsa ja piika huomasi olevansa heinien seassa. Ja piika sitten, työtä rengin tehdessä, tokaisi tälle ohimennen kuin: "Tikkusta touhua mutta mänköön". Niin se tikku, nainen selitti ja näytti käsillään jonnekin alaspäin ja ihmiset rähähtelivät eri puolilla salia nauramaan. Nainen oli aivan kuumissaan. Ajatteli, että voi piru minkä teit, ystäväänsä siis oikein lämpimin aatoksin sillä hetkellä. - Entä oletteko kuulleet siitä yhestä tappauksesta siellä Helesingin rautatieaseman kuppeella käynneestä. Siitä jossa yks mies hakkoo toesta maassa makkoovoo. Savon murre oli tullut naisen lausumaan mukaan. Ihmiset odottivat. - No, eräs mummo meni hättii sateenvarajonsa kanssa ja huus äkkeenä kovvaa iäneen: "Elä, elä elä". Miehet oli molemmat säikähtänneet "mummoilmestystä" ja maassa makkoovakin oli pompahtanu pystyyn istummaan ja sanonut mummolle: Elänhän minä. Katso, mies oli taputellut rintaansa ja toisti: "Elän elän. En ole kuollut". Yleisö nauroi. Murre oli pelastanut hiukan tilannetta. Nainen jatkoi, keksi vaan päästään äkkiä mitä pystyi: - Tiedättekö mikä on leppoisan savolaisukon ennätystuntityömäärä päivässä? nainen hiljeni hetkeksi ja jatkoi: Savolaisukot on valikoivia. Tekevät vaan sen "kitutunnin". Yleisö nauroi. Nainen jatkoi:- Entäs puolestaan niiden savolaisakkojen? No, ne tekee ne alkutunnit, koska haluaa ukkojensa tekevän ne raskaammat työt. Yleisö oli mukana. Maalaiset on juntteja- kuvaelmassa. - Mistä kalakukko on saanut nimensä tiedättekö? No, siitä että se nousi siivilleen, ainakin maalaisukon mukaan, joka oli pierussaan syönyt kokonaisen kalakukon,  mutta joutui keksimään hätävalheen emännälleen. Naurun pyrskähdyksiä kuului sieltä täältä. Nainen äkkäsikin heti sitten miten saa itsensä pois lavalta. - Kuule varmaan tiedättekin se vanhan laulun, vuoden 1951 version, jossa laulunsanat jotenkin meni näin, "Pyörät ne lauloivat: Kuopijoon käy tie! Kiskottii kirskuivat: Tervehykset vie!" Tunnelma olj siellä lupsakka heti, lupsakka heti! Savonmuahan oekeet immeiset veti Lentävä Kalakukko! Nainen jatkaa: - Taidan ängetä itseni siihen pikajunaan ja häivyn tältä seudulta vähäksi aikaa. Nuama tais tulla tutuks! Hellurei,  nainen jatkoi vilkutellen kättään yleisölle. Näiden nauraessa ja taputtaessa naiselle. Tapahtuma, johon nainen oli päässyt suoraan lavalle kävelemällä oli nimeltään: Standaa ja uppaa! Nainen oli nähnyt tilaisuuden mainosplanketin lavalta poistuessaan lavan takaseinälle nostettuna. Suatana! Naisen ystävä lähti nauraen pakoon ja nainen juoksi perään tuon kirosanan ensin suustaan päästäen. Taas kerran huumori oli yllättänyt naisen, tällä kertaa aivan uudella tapaa, tullut liki. Tavalla, jota nainen kunnioitti, eli alalla työskentelevien osalta ja myös siten, että on moista ohjelman käsikirjoitusta koittanut myös itse kirjoittaa. Stand up - stand, nainen seisoi edelleen kuin siellä up- tilassa. Kokemus oli ollut tuskastuttavan riemuisa. Paino sanalla tuskastuttavan. Paikka oli mielikuvitus käynti lavalla. Koko ajan uusilla tekijöillä on kiinnostusta tätäkin taitolajia harrastamaan. Suomessa onkin kivasti aika iso kaarti edustusjoukkoa alalla ja toki siellä ulkomaillakin. Stand up- komiikka on kehittynyt Yhdysvalloissa, josta se levisi muualle valtavan suosion saaneena. Kaikki alkoi ja pohjautuu 1800- luvun minstrel- teatteriin eli musiikkiteatteriin. Koomikot avustajineen kertoivat yksinkertaisia vitsejä. Alussa kohteena oli etnisen taustan omaavat ihmisryhmät, josta tämä kehittyi ja muotoutui tänä päivänä nähtävään muotoon eli kaikkea mahdollista melkein voi käsitellä huumorin ja vitsien kerronnan avulla nykypäivänä lavalla. Ja kuinka taitavia komiikan tekijöitä maailmaa kantaakaan päällään ja tähän voisi kai lisätä, ja kuinka hyvin nämä kantavatkaan puolestaan katsoja ja kuulijakuntaansa täällä maailmassamme. Aplodeeraus heille siitä!