82. 

  The Beatles on Big Night Out 1964 videopätkä, niin mikä ihana kooste, mutta tuo koostetta katsoessa nainen oli alkanut pohtimaan. Niin se tietty passi, jonka voimassa olo oli 12.syyskuuta 2001 ja 12. syyskuuta 2021. Kopio, joka naiselle oli lähetetty. Voisiko se olla sellaisen tahon joka joutuu, on joutunut tuolloin tuohon ajankohtaan 2015 tai aikaisemmin ottamaan työkseen kopion passista. Voisiko kyseessä olla tällainen taho. Lentokenttävirkailijako. Jäänyt kuitenkin käsiin tämä dokumentti. Niin, no tuohon nainen ei kyllä halua uskoa. Vai joku muu taho, viran puolesta kuitenkin tehty. Tapa jolla kopio on otettu voisi johtua tästä. Tosin se voi olla tämän itsensä Henryn kanssa ottama. Tai henkilön, joka on halunnut hyödyntää passin omistajaa. Voi olla tämän läheinenkin, vallan mahdollista. Tai tuttu. Tai joku, jolle on tullut tilaisuus tuo tehdä. Ja syystä että, mikä se nyt sitten onkaan ollut. Nyt kuitenkin kun on näitä kahta jäljellä olevaa kuvaa verrannut toisiinsa niin ne on samasta ihmisestä todella, passissa on vaan se nuorempi versio. Ihon laatu on vaaleahko kuitenkin. Mutta toki henkilössä muuten ilmenee tummien silmien ja hiusten myötä sitä ei kantasuomalaiselle ominaista ulkomuotoa. Lähiaikoina oli ollut artikkeleita eri ammattinimikkeiden takana työskentelevistä työntekijöistä alueella. Niin kaikenlaisia ajatuksia monellekin varmasti herättäviä. Erästä, erään työpaikan yrittäjän alaisena työskentelevän kuvaa katsoessaan nainen oli ajatellut ensimmäisenä, tätä samannäköisyyttä niin erääseen laulu-uraa pyrkivän aloittavan kanssa kuin sitten hieman tämän Henryn kanssa. Silmät ja kulmakarvat. Naiselle juolahti heti myös mieleen, että mies voi todellakin olla täällä. On vaan mennyt naimisiin mahdollisesti suomalaisen naisen kanssa. Ja nämä lapset, jos lapsia pariskunnalla on, poika nyt pitäisi olla, niin voisivat ottaa kuitenkin äidin nimen itselleen. Niin, kyllä suomettunut henkilöperheineen siis voisi olla kyseessä. Niin naisen ajatukset lennähtävät myös mahdolliseen sähköpostitunkeutujaan. Bitcoin- sähköposti, koskien summaa 7.800,00€ oli hävinnyt sieltä. Nainenhan ei ollut avannut kyseistä sähköpostia ollenkaan. Niin ja tämä hyödyntäminen osio. Niin erään "bisnes for bisnes" tahon hyödyntämiskuvio, niin se oli jotenkin tullut selkeäksi. Toki tämä taidetta viihdettä tekevä taho, no, teki sitä koko maamme kansalle, hyväntahtoisesti ja hyväntasoisesti, niin tulemme aina tarvitsemaan viihdettä ja tällaisena aikana etenkin, se on jotain sitä oloa keventävää, ainakin hetkellisesti. Tämä taho lennätti naisen kyllä vuoden 2019 erääseen suureen tilaisuuteen, jossa oli tarjolla viihdettä jos jonkinmoista, ja paljon muutakin yrittäjyyteen liittyvää hyödyllistä. Olo oli kuin olisi Oscar- gaalassa ollut. Hyvin toteutettua ja ammattimaista otetta siis järjestäjiltä, ja sitä tärkeintä tarjolla myös eli huumoria, paljonkin. Ilman huumoria, niin, kuolemme pystyyn. Musta huumori etenkin, raskasta elämäntilannetta eläessä. Niin nainen keksi heti yhden aikaan sopivan. Viikatemies tässä ajassa on varmaan kyllästynyt toimeensa. On ylityöllistetty. Mustaa huumoria. Jep. 

Brian Setzer, rockabilly- yhtye Stray Cats, yhtyeen solisti ja tämän musiikki oli soinut edellisenä päivänä naisen kotona. Yhtye on perustettu vuonna 1979 ja nousi pinnalle kunnolla juuri 1980-luvulla. 1990- jälkipuolella ja 2000- luvulla kitaristisolistin tunnetuin ja suurin yhtye on ollut Brian Setzer Orchestra, kahdeksastatoista soittajasta koostuva Big band. Tämä on ollut juuri tällä kokoonpanollaan kolme kertaa täällä kotomaassamme esiintymässä ja Stray Cats sai puolestaan ensimmäisen kultalevynsä Suomessa. Niin aika oli lennättänyt tuohon murrosikäisen nuorisotalolla, Kausalan, viihtyvään aikaan. Niin pojat kuin tytötkin yhdessä mielellään paikkaan suunnistivat. Nainen muistaa, että solistin hiustyyliä jotkut pojat yritti matkia. Ja vaatetus oli osalla sitä Happy Days, Onnenpäivät komediasarjasta suoraan. Nainenkin käytti ne omat kesätyöstä ansaitut pennosensa paikallisessa nuorten vaatetukseen suuntaavassa liikkeessä Kausalassa juuri tällaisiin vaatteisiin. Sitä esitettiin Yhdysvalloissa vuosina 1974 - 1984. Mainostelevisio puolestaan täällä Suomessa. Onnenpäivät sijoittuu 1950 - luvulle, presidentti Eisenhowerin aikaan, kaupunkiin Milwaukee, Wisconsinissa. Keskittyi kuvaamaan teini-ikäisten elämää. Eräs hahmoista Arthur "Fonzie" Fontzarelli, varmasti jäi monenkin teinitytön mieleen, niin naisenkin. Niin kaikki varmasti muistavat sarjan tunnarin, hyvin vieläkin, Happy Days, sanoittanut Norman Gimbel ja säveltänyt Charles Fox. Ai niin. Nainen muisti erään työn, joka jollain lailla oli kait ehkä sittenkin sen ensimmäinen naisen palkkaus työhön. Työsopimus tosin  oli suullinen vaan. Naisen eräs veli muutti pois kotoa, aika lähelle perheen "sinistä" omakotitaloa. Veli oli samalla sahalla töissä missä oli näiden kahden vanhemmatkin. Toki siellä oli työskennellyt naisen puolitoista nuorempi veljensäkin ja varmaan se vanhinkin veli oli siellä aikoinaan ollut töissä. Tämä pääsikin tosin myöhemmin appiukon avustuksella isomman paperitehtaan alaisuuteen toimimaan. Paperitehtaalaisuus tai puuntuotantoon liittyvä on kulkenut isältä perintönä ikään kuin osittain näin pojilleen.  Nainen siis kävi siivomassa, tämän kyseisen veljen luona ja lupasi ensimmäisen kerran tehdä eräs kerta tälle ruokaakin. Nainen teki siis paistettuja perunoita kananmunahöysteen kera. Veli nälkäisenä iski ruuan kimppuun. Ja alkoi kiroilemaan. Nainen oli lohkonut perunat, eikä ollut esikeittänyt niitä millään lailla, veli pettyi, mutta opasti sitten ja nauroikin.  Ensimmäinen ruuantekohetki naisen elämässä ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Tuohon aikaan soi Stray Cats - yhtyeen Runaway Boy, Rock This Town, Rumble Brighton, Stray Cat Strut ja  Be Bop A Lula, joka oli Vincent´s yhtyeen ensimmäisenä levyttämä, niin kaikki nuo biisit ne soi ja lujaa tiloissa. Muutakin musaa, mutta jostain syystä tuo musiikki on iskostunut muistijälkenä naisella juuri noihin tiloihin. Toki sitä "kartsalla" , kylämäinen keskus, notkumista harrastettiin juuri etenkin viikonloppuisin ja myös siellä Kausalan linja-autoaseman sisätiloissa viihdyttiin. Nainen ei muista oliko musiikki tullut jukeboxin kautta nuoritalossa, ei varmaan, myöhemmin eri ravintolatiloissa nainen on tuohonkin masiinaan markkoja työntänyt. Niin nostalgista tuo. Niin kuin  ne pajatsotkin. Nuorisotiloissa oli pelejä tarjolla pelattavaksi. Oli myös tämä Korona- peli, joka on ollut tuotannossa vuodesta 1944. Tämä peli löytyy edelleen monesta kodista ja on ollut naisenkin kodissa. Perinnepeli joka kulkee Monopelin kaltaisesti vuodesta toiseen perheissä. Kuulapeli, fortuna, lautapeli, sekin löytyi naisen lapsuudenkin perheestä. Tämä on niin kuin koronapelikin saman firman tuotantoon kuuluvia, vuoden 1926 peli ja suoraan Jussilan leikkikalutehtaalta Jyväskylästä. Kymmentä eri versiota valmistettu, joista osa on päätynyt ulkomaan markkinoillekin. Taisi perintönä ikään kuin siirtyä naisen kodin peleihin jossain vaiheessa lapselle pelattavaksi. Naisen isä oli ollut aikoinaan ihastunut peliin todella. On sellainen flipperimäinen, joten se kait se on se juju juuri tuossa pelissäkin. Niin ne ihanaiset flipperillä pelaamisetkin. Siis tuon ajan pelaamiset. Se jännitys sen äärellä ja pelaaminen. Nämä sähköiset fortunat, tulivat 1930-luvulla, ensimmäinen oli Baffle Ball, joka kehitettiin Chicagossa. Varsinainen flipperi syntyi vuonna 1947, Humpty Dumpty. Suomessa yksinoikeus flippereihin oli välillä Raha-automaattiyhdistyksellä, mutta laki kumottiin vuonna 1995. Nyt on maanantai. Karvista lainaten "I hate Mondays", Jim Davisin luoman strippisarjakuvahahmoa lainaten, mutta kun laittaa Onnen päivät - tunnarin soimaan kaikki päivät muuttuu onnellisiksi päiviksi. Naisen oma sisko tykkäsi Karvisesta - hahmona myös. Tästä tuli mieleen tämän joskus kissalleen antama nimi "Harmi". Niin, siten sen elämän kuuluisikin olla ja mennä. Ja tuon Onnenpäivät- tunnarin jälkeen automaattisesti soimaan lähtenyt Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maija, piano versio,  on kuin muistutusta omalta naisen äidiltä, sieltä jostain taivaasta,  niin se on, joka ainut hetki täällä. Onnen päiviä.