Naapurista kajahtaa ilmoille Tapio Rautavaaran "Päivänsäde ja Menninkäinen". Siinä vuotellaan makoillessaan ajatukset lennähtää laulun myötä omaan edesmenneeseen siskoon, Eijaan. Laulaja oli ollut tämän eräs niistä artisteista, joista tämä tykkäsi. Sisko oli ollut naiselle tärkeä ihminen elämässään vaikka nyt aikuisiällä jokainen puuhasteli omien perheidensä kanssa sitä mitä kulloinkin ja aikaa ei ollut ehkä riittämiin eikä siskolla välttämättä niitä voimiakaan oman terveydentilansa takia muuhun. Siksi yhteydenpito oli sitä mitä oli. Joskus juteltiin puhelimessa, facebook-kavereitakin ja oman äidin kautta kait sitä kaikki sisarukset toisistansa saivat ja kuulivat aina ne viimeiset kuulumiset. Äiti oli se yhteen yhdistävä liima, joka piti koko paletin kasassaan eläessään ja niin pitkälle kun omat voimat sen sallivat. Toisaalta naisen oma allergiakin kissoja kohtaan, myös asetti omat rajoituksensa. Sisko perheineen jumaloi kahta kissaansa. Ja olivathan ne sööttejä kaikkine tempauksineen mitä milloinkin vaan keksivät tehdä. Sisko oli sairastunut angiinan ensin sairastettuaan lapsena jälkitautina sitten reumakuumeeseen. Nivelreuma, kaikkine terveyden tilaa huonontavine vaikutuksineen veivät hänet lopulta pyörätuoliin. Hän sairasti myös epilepsiaa niin kuin hänen edesmennyt isänsäkin aikoinaan. Molemmat, isä, nainen muistaa oli joskus synnyinseudulla Riistavedellä, oli rantasaunan harjannostajia kaiketi juhliessa toikkaroinut ja meni kaatumaan pienessä "laitamyötäjäistilassaan" suoraan ojaan ja tietysti niin, että kallo oli ottanut lähikontaktia sementtisen rajapyykin kanssa. Sisko puolestaan Kuusankosken Palvelutalossa asuessaan otti samoin milloin minkälaisia kaatumisia ja mihin vaan, kun hänkin humalassa silloisen kuitenkin hyväntahtoisen miesystävänsä kanssa nauttivat juomista niin ravintolassa kuin kotonakin. Kerran oli myös syttyneen tulipalon takia hengen lähtö molemmilla lähellä. Oli tapahtunut tyypillinen "nakki ja muusit" tilanne. Humalassa oli simahdettu ja liedelle olivat jääneet ruuat paistumaan. Mies oli kastellut t-paidan hätäpäissään ja ojentanut sen Eijalle, pyörätuoliin autettuaan oli juossut itse edellä ulos. Eija perässä jalkojaan hyväksi käyttäen ulos. Ilmassa oli ollut todella huonot ennusmerkit. Sisko selvisi selkään tulleilla toispuolisilla palovammoilla. Mitä paniikki saakaan ihmisissä aikaan. Tämä onkin jäänyt naisen mieleen yhtenä hyvänä esimerkkinä tulipalon nopeasti liekkiin leimahtamisesta.
Nainen muistelee tuota aikaa. Hän oli liikkunut ja käynyt oman siskonsa kanssa paikkakunnan ravintolaelämää katsastamassa. Aika useastikin. Heillä oli hauskaa keskenään. Olivat käyneet muun muassa Pirkka - Pekka Peteliusta kuuntelemassa, Pedro Hietanen taisi olla mukana tällä säestäjänä ja sambakarnevaaleissa hotelliravintola Sommelossa. Karnevaalit jäivät unohtumattomasti molempien mieleen. Niiden hauskuuden takia ja myös sen takia, että naisen kadottua takavasemmalle jonkun komistusehdokkaan kera, joka muistutti naisen nykyelämässä olevaa miestä huomattavasti. Sisko oli hälyttänyt apuvoimat liikkeelle. Portsari löysi kadonneen jostain kabinetin kokoushuoneen pimeydestä välkkyvien salamakorvakorujen paljastamana erään pöydän alta kavaljeerin sylistä. Muistikuvat kertoo, ettei kuitenkaan siinä oltu ehditty kovin pitkälle ja sisko oli ollut tyytyväinen siskon löytymisestä. Asian koomisuus avautuikin ja räjähtikin ilmoille seuraavana aamuna molemmille iltaa ja sen tuomia hetkiä läpikäytyään. Myös toinen ravintola Figaro, oli suosittu menopaikka paikkakunnalla. Ravintola, jossa nainen törmäsi myöhemmin tulevaan aviomieheensä. Paikka, jossa vietettiin kirjaimellisesti "Figaron häitä". Pippuri ravintolassa puolestaan, siellä tuli nähtyä Harri Marstio yhdessä siskon kanssa. Hänellä on hämärä muistijälki myös laulaja Irwin Goodmanista. Olisi paikka ollut tämä sama. Tommolansalmen tanssilavalle kahdestaan lähdettiin kerran invataksin kuljettamana, sovittuna kyytinä. Orkesteria nainen ei muista, ei sitten millään mikä oli juhannuksena siellä esiintymässä. Siskosten tiet erosivat jossain vaiheessa iltaa taas kuitenkin. Nainen tutustui tummaan komeaan nuoreen mieheen jonka matkaan pikkusisko sitten lähti. Illan edetessä nainen käy kertomassa siskolleen aikeesta jatkaa miehen mukaan. Sovitusti siskokset eroavatkin siinä sitten ja isosisko palaa paluukyydillä kotiin. Ja mukavia hetkiähän tuo loppuyö juhannuksena toi mukanaan. Mies oli kunnon hassuttelija. He ottivat rannasta esimerkiksi veneen ja kävivät soutelemassa kauniilla auringonhämyn hehkuisella järvellä. Mies oli yhdessä erään pariskunnan kanssa liikenteessä. Näillä oli teltta missä sitten yöpyivät. Nainen ja mies tosin kukkuivat koko yön hereillä. Reissusta tuli neljän päivän mittainen. Ja nainen huomasi lopulta olevansa tämän kaupunkiasunnolla pääkaupunkiseudulla päin. Sitä ennen oli oltu jossain mökilläkin. Nainen ei kuitenkaan päässyt tuona aikana niin lähelle miestä, vaikka he harrastivat, sitäkin, seksiä, aika paljonkin niin jotain jäi uupumaan. Niin jutellessa, kuin tässä muussakin kanssakäymisessä. Nainen, muistaa että mies oli sanonut kokeilevansa naisen kanssa seksiä harrastaessaan onko se tarkoitettua hänelle. Ja että hän ei ollut vielä varma siitä mistä tykkää tai kenen kanssa. Se olikin se yhteisen matkan päättymisen sekä tietty arjen lähestyminen syy siihen miksi nainen miehen heittäessä tämän naisen omalle paikkakunnallensa Kouvolaan takaisin, niin nainen huomaa sanovansa, miehen tiedustellessa hänen nimeään, toisen nimen. Siskonsa nimen. Nainen katui tekoaan välittömästi, mutta ei vaan uskaltanut korjata asiaa. Mies, joka jäi näin hänen elämästään muistutti kovasti ulkonäöltään erästä artistia, joka nousi Suomen tähtitaivaan kartalle myöhempinä vuosina. Nainen ei ole varma oliko / onko kyse samasta ihmisestä. Kaksoisolentoja niin kuin myös näitä nimikaimoja toisillensa on maailma täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti