16.

  Postiluukun kolahdus herättää naisen.  Paikallinen ilmaislehti, "Keskiviikko" oli tipahtanut luukusta. Harvemmin kuitenkin nainen herää näihin ääniin. Nyt oli päättänyt yrittää kymmenen jälkeen saada unen päästä kiinni kun oli huomannut riittävän väsymystilan ja raukean olon saavuttaneen hänet. Häntä itseään huvitti, kun tajusi, että makuuhuoneen täydellinen pimeys tuntui oudolta. No, siltä kait sen pitikin tuntua. Kun oli yleensä hereillä tähän aikaan ja kävi vasta aamuyöstä tai jopa päivällä vasta nukkumaan. 

   

  Lehdessä on mukavan kattavasti, hyvä kooste aina artikkeleita, jotka on tärkeätä saattaa lukijoiden tietoon lehden ilmestymisalueella. Hyvä niin, koska monellakaan vähävaraisella ei ole mahdollisuutta tilata sanomalehteä itsellensä. Naiselle oli toistaiseksi vielä digilehtitilaus voimassa, mutta pelkäsi juuri sitä, että joutuisi sanomaan tilauksen irti juuri tästä samaisesta syystä. No, sitten oli kirjastojen lukusali mahdollisuus vielä olemassa. Onneksi.  Lehdessä oli Harri-vuohesta edelleen juttua. Tämä oli Kimolasta keskellä päivää kesäkuussa kadonnut ja kohtalo on vielä avoinna. Mettipolulta, "Pukki ja Porkkana"- tilalta, 13.päivä lauantaina laitumelta. Naapurilta tilan emäntä oli saanut havaintotiedot vuohilaitumella liikkuneista kolmesta nuoresta naisesta. Vuohi oli vasta reilun vuoden ikäinen. Varkautta voi vaan ihmetellä. Vaikutti suinpäin tehdyltä teolta tai mistä sitä koskaan tietää. Toisaalta, ei. Itsekin nainen oli korona- ajan ja lapsenlapsensa takia tykännyt Facebookin puolella paristakin maatilakohteesta. "Tiluksilla" ja parista muusta. Aika sai ihmiset hakemaan lohtua elämään juuri eläimistä. "Koira- lemmikiksi" otto oli räjähtänyt ilmiönä suorastaan silmille. Lapsenlapsi niin kuin hänkin omassa lapsuudessaan saa onneksi nauttia parinkin lemmikin läsnäolosta kotonaan. Nainen muistaa, kuinka oli joskus aikoinaan kertonut lapsenlapselleenkin kuinka hänen lapsuudenperheessään, oli ollut yhtä aikaa sekä koira, villakoira "Rapsu", että maatiaiskissa "Bimbo". Kissa ja koira viihtyivät hyvin toistensa seurassa. Ja nyt oman lapsenlapsen lapsuudenperheessä on sama tilanne. Asia ilahdutti naista suuresti. Kuitenkin lemmikit toivat paljon iloa päivään vaikka toki niistä huolehtiminen oli varmasti myös ajoittain erittäin vaativaakin muun perhehärdellin pyörityksen lomassa. 

  Sitten oli juttua 24.07, naisen ja lapsenlapsen nimipäivänä, olleesta pelatusta jalkapallo-ottelusta. Siellä tapahtuneesta rasistisesta tapahtumasarjasta. Niin pelikentällä kuin sen ulkopuolellakin Kouvolan Lakut- joukkue oli pelatessaan Bar Joker joukkuetta vastaan joutunut rasistisen huutelun kohteeksi. Tapahtumista oli tehty kaksi rikosilmoitusta. Nämä artikkelit, niin kuin myös artikkeli, joka koski Aurantolassa ollutta torstai-aamun navetta tulipaloa, jossa tutkitaan vielä palon syytä, vaikka näillä asioilla ei olisikaan mitään yhteyttä asiaan, nostivat jostain kumman syystä naisen mieleen tämän hänen someseuraamisensa. Oliko joku tai jotkut todella asioiden takana? Joidenkuiden näiden iskujen takana? Hän oli vuosia sitten jo huomioinut niin Twitterin kuin Facebookinkin puolella Kouvolan Lakun. Tukenut, seurannut yrittäjyysmatkaa. Kotipaikkakuntansa yrittäjiä ja seurojakin niillä resursseilla, jotka hänellä itsellään ei tavallisena kansalaisena on ollut. Navettapalosta tulee ensimmäisenä silkka puhdas onnettomuus mieleen, niin kuin varmasti kaikille. Tälllaiset turmat jossa menehtyy eläimiä, ovat aina suuresti koskettavia. Mutta, hänen monivuotinen "touhottamisensa" niin kasvissyönnin, mahdollisesti täyden veganiuden ottaminen ihmisen tapaan elää, sen mainostaminen, kuin myös ilmastonmuutoksen taistelun puolesta taisteleminen, kaikki nämä, yhtä lailla, sopisivat teon motiiveiksi ihmisille, joita mahdollisesti näillä mielipiteilläni ärsyynnytän. Olen se mitä olen. Hyväksyvä, ei rasistinen, ikuinen ekotekoilija ihminen ja pyrin sitä linjaa noudattamaan, jos se on vaan mahdollista. Ja kaikille sitä suosittelen edelleenkin. Ja onneksi koko maailma on ollut heränneenä asian suhteen jo vuosia. Eritoten, tämä vuosi on ollut kyllä todella, jos mikä "herättävä". Koko maailman pysähtyminen, toi ilmi näitä hyviäkin ilmastonlämpenemiseen vaikuttavia positiivisia ilmiöitä ilmi. Niitä oli muuten niin lohduttoman tulevaisuusnäyn alla ihanaa kuitenkin lukea. Asian suhteen heräsi toivo. Yhdessä, koko maailma, niin kuin nytkin, koronaviruspandemiaa vastaan taistellessa, pystymme tulevaisuudessa pysäyttämään tarvittaessa maailman kulkua, ilmastonlämpenemismuutosten lähetessä ehkä jo katastrofaalista hetkeä. Hetkeä, jolloin pitää taas toimia yhdessä, sydämellä. Yrittäjänä vielä ollessani yritin saada eteenpäin kangaskassien käyttöönottoa ketjun pisteisiin, jolloin olisi nämä isommat muovikassit poistuneet toivon mukaan kuviosta kokonaan. Liian suuri investointi kysymys oli palautteena asiaan. Pikkuhiljaa R- kioski Oy on kuitenkin tehnyt koko ajan tähän ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun puolesta tehtyjä liikkeitä kuitenkin. Toivon mukaan vauhti sen kuin vaan kiihtyisi, niin kuin kaikkialla muissakin vähittäiskauppamyynti tahoissa. Hyvää parempaa huomista kohti. Kyllä, kiitos. Se sopii meille kaikille. Silti tämä pelon ilmapiiri,aika, loi hämmennystä lisää naisen mielessä. Entäpä jos sittenkin. Jossain on ihminen ihmisiä, jotka tekevät tekoja jotka johtuvat minusta tai minun kaltaisistani ihmistä. Halutaanko naiselle pahaa tarkoituksella? Tiedänkö, jotain sellaista minkä pelätään tulevan ilmi? Olenko tiellä? Pelkääkö joku tai jotkut tahot jäävänsä kiinni jostain? Mistä? Naisen keksimistä ideoista? Laulujen ehkä plagioinnista? Onko kyse jostain muunlaisesta naisen hyväksikäytöstä? Vai halutaanko naisesta vain yksinkertaisesti päästä eroon? Ja syystä että? Ja jos näin on. Kuka tai ketkä on tämän takana? Olenko se ainut vihattu?