15.                                                  

   Sarastavan aamun myötä auringon alkaessa levittää säteitään ja kajastaessa säleverhojen läpi olohuoneen seinälle muodostaen kauniin vinoittain kaareutuvan kajon, nainen tajuaa vasta sitten katsoa kelloa. Valvottu yö takana, eikä naista väsytä tällä kertaa vähääkään. Päättää lähteä kauppaan, koska siellä olisi jopa mukavan rauhallista. Ei varmastikaan kovinkaan monta asiakasta olisi vielä liikkeellä. Ihana auringon paiste ja raikas ilma ottaa naisen vastaan tämän astuessa rappukäytävästä pihalle. Kuinka hän rakastikaan ulkoilmaa. Etenkin nyt, tällaisen itselleen vaikean jakson jälkeen. Hän haluaisi vaan välittömästi jaksaa lähteä kauppareissun jälkeen vaikka mustikkaan. Sen suhteen, tapahtuisiko sitä, hän alkaa olla jo niillä rajoilla, että haluasi luovuttaa. Kaikki tietävät miten hän vihaa tupakansavun hajua, sikarin hajua etenkin. Hän on toitottanut sitä jo vuosia. Hänen hajuaistinsa on parantunut huomattavasti vielä lisää sen jälkeen, kun huomasi jopa huuhteluaineen, jota melkein ainoastaan enää käyttää pyykkejä pestessään, niin liikaa annosteltuna tuottavan nuhan kaltaista oirehtimista. Myös tämä on yksi syy miksi hän ei ole pariin vuoteen edes hajusteettomia ihokasvorasvoja käyttänyt. Yrittäjyyden aikana vartalorasvojen käyttö, silkan ajanpuutteen takia väheni kyllä niin totaalisesti. No, ekoteko ilmastonmuutoksen puolesta tuokin. Pikainen piipahdus ja hän huomaa katselevansa oman edesmenneen äitinsä pöydällä raameissa olevaa valokuvaa. Suru elää edelleen hänessä. Ja hän antaa niin tapahtua. Kaikki ottaa aikansa.

  Syventyy päivän uutistarjontaan. "Poliisi jatkaa neljän tulipalon tutkintaa". Tulipalo: Jaalan navettapalon syttymissyytä ei tiedetä. Kouvolan Runkotien omakotitalon palon epäillään lähteneen grillistä." Poimintoja: Kouvolassa sattui kesällä kaksi tuhoisaa omakotitalopaloa.  Runkotiellä ja Aurantiellä, jossa kuoli kolme kissaa. Tuota ennen oli ollut paljon uutisointia mahdollisista minkki- tai kissan aiheuttamista koronavirustartunnoista. Varmaan moni lemmikin, kissan ja koiriinkin, liittyvien viimeisempien artikkeleiden mukaan, joissa on todettu, että koira voi yhtälailla sairastua koronavirukseen, on noussut huolta lemmikkien puolesta ja toisaalta on voinut myös tulla täysin päinvastaisia ajatuksia. On ajateltu mahdollisesti: Mitä jos, minä tai joku muu sairastuisi oman lemmikin välityksellä.  Tuntuu siltä, että kukaan ei ole tältä virukselta enää turvassa. WHO oli myös uutisoinut maanantaina : "Saattaa olla, ettei koronavirusta vastaan keksitä "ihmelääkettä". "Me kaikki toivomme, että kehityksen lopputuloksena syntyy infektiolta suojaava rokote. Tällä hetkellä sitä ei ole- ja saattaa olla ettei sellaista tulekaan", sanoi WHO:n pääjohtaja. Artikkelissa annetaan toivoa kyllä asian suhteen. Ja onhan se kuitenkin mahdollista. Niinpä niin. Nainen oli kerran sattunut yhtaikaa takapihan puolelle, parvekkeen ovea aukaistessaan ja nähnyt kun eräs nuorehko nainen oli kissankantokoppaa kantaen suunnannut mustalle henkilöautollensa. Jonkin sortin paniikki päällä näytti naisella olevan. Oli vilkuillut hieman ympärillensä. Tästä Runkotien tulipalosta oli juuri uutisoitu. En ihmettele kyllä yhtään, että miksipä ei. Jokin asiassa kuitenkin häiritsi. Aiemmin kun nainen oli jutellut erään läheisensä kanssa puhelimessa ja toitottanut auringonoton hyödystä sopivin annoksin, D-vitamiinin hyödyn vuoksi, niin eikös seuraavana aamuna, kun nainen oli avannut pimentävät verhonsa makuuhuoneen puolelta, saman sisäpihan ajokaistaväylän betonivieruskorokkeella istui ehkä tämä samainen nainen. Ja kuinkas ollakaan. Aurinkoa ottamassa. Nainen oli jopa hiukan pelästynyt, kun istuva nainen oli tuijottamalla tuijottanut häntä. No, hän totta kai poistui keittiön puolelle. Kyllä oli niin naapuriseuranta hyvässä mallissa, nainen naurahti ääneen oikein tuolloin. Seurannasta hänelle kyllä tulee muutakin mieleen. Yhteen aikaan hänen pyöräillessä Kuusankoskelle, pojan tykö käymään. Tämä oli jo ennen yrittäjyysaikaa, taisi olla jo kauppakeskus Veturissa työskentely ajankohdan tienoilla. Joku auto saattoi pysähtyä bussipysäkille ja odottaa kun hän pyörällänsä ohitti paikan ja taas se sama tapahtui. Hän ajoi ohi ja homma toistui. Nainen mietti tuolloin, hyvän mielikuvituksen omaavana jo vaikka mitä. Niin kuin olisi tehnyt moni muukin. On myöhemminkin joskus huomioinut jotain saman tyylistä, mutta ei ole sitten jäänyt asiaa pohtimaan sen enempää. Eritoten yrittäjyyden aikana kiinnostus eräiden asiakkaiden osalta ymmärrettävästi uteliaisuudesta kasvoi. Jopa, häiritsevyyteen asti. Ihmiset ovat aikamoisia. 

  Tulipaloja oli tapahtunut yhteensä neljä. Jaalassa oli ollut tuhoisa navettapalo, syttymissyytä ei tiedetä. Palossa oli kuollut 20 nautaa. Vuolenkoskella Keisarintiellä oli toukokuussa kuollut 18. päivä 300 kania ja kaksi rakennusta. Surullisia aikoja  elämme kaikin puolin. Eritoten, jos jotain hämärää ilmenee tuhon syistä. 

  Illalla pärähtää rappukäytävän palosireeni soimaan. Kimeä yhtäjaksoinen ilman halkaiseva sireenimäinen ääni saa kyllä varmasti muidenkin huomion. Nainen oli juuri ennen sitä avannut oman parvekkeen ovensa tuulettaakseen, kun oli herännyt kolmen tunnin unien jälkeen. Oli toivonut niin pitempää yhtäjaksoisempaa unenmäärää. No näillä mennään. Kun nainen oli tarkastanut käytävän tilanteen ja taloa kuunnellen huomannut tilanteen rauhoittuvan, nainen huokaisi helpotuksesta. Joskus pari vuotta sitten, kun hänen asunnon viereisessä asunnossa oli asunut yksin asuva hoikka vaaleahiuksinen mies, jolla usein paloi valot yöllä, hän oli kerran ovisilmästä kurkistaessaan huomannut tahallisesti tämän painavan palovaroittimen toimivuuden ilmaisevaa  tarkistusnäppäintä. Palannut sisään asuntoonsa ja tehnyt samaa sitten myöhemmin uudestaan. Unettomuuteen tai valvomiseen yöaikaan oli varmasti syitä. Voipa olla samankaltaisia kuin hänellä. Suuria huolia. Talossa asuessa kaipasi rauhaa. Päiväsaikaan sitä ei kohdannut. Toisaalta talo teki ihmiset ärsyyntyneiksi toisiaan kohtaan. Syy miksi tämä mies tuota oli tehnyt, jäi arvoitukseksi. Kerran vuoteen palovaroitinten patterit pitää vaihtaa, ja kun sen aika on, huoltoyhtiön mies pitää pyytää paikalle käymään. Tämä naapuri oli kyllä huomannut naisen kyllästyneen juuri tuohon ilmiöön. Joskus kun kukaan muu ei soittanut paikalle ketään tai sitten kun paikalle saapuminen kesti, niin vähäunisia öitä oli silloin  asukkaille tiedossa, palovaroittimen pitäessä piippaus- ääntä tietyin väliajoin. Nainen on miettinyt, koska ei niin selkeästi nähnyt miehen kasvonpiirteitäkään, missä päin tämä nykyään asustelee. Ja miksi tuo kiusanteko. Oliko tällä ollut muutakin häntä vastaan. Uusien asukkaiden jo asuessa tämän asunnossa, niin ainakin nainen muistelee, nainen muistaa kerran palanneensa takaisin hakemaan asunnostaan jotain, jonka oli unohtanut ottaa matkaansa kotoa lähtiessään ja huomaa sitten silitysraudan olevan kuumenemassa pistorasiaan kytkettynä. Nainen oli varma ettei hän ollut unohtanut itse sitä seinään. Asia jäi kalvamaan mieltä.

  Nyt koronaviruspandemian aikaan se taisi olla, tai ehkä hieman viime vuoden puolella kuitenkin vielä, nainen näki käytävällä vilahdukselta kahden ihmisen, toinen oli vaalea lyhythiuksinen mies, kantavan yhtä ainoaa sänkyä jonnekin päin taloa. Häneltä varastettiin kioskissa työaikana kerran hänen oma henkilökohtainen kännykkänsä. Nainen oli huolimattomasti jättänyt, pieneksi hetkeksi, toista asiakasta palvellessaan, kakkoskassan pöytäpinnalle kännykän, kun oli kaivanut siitä Smartpost- automaatin tulon jälkeen kioskille, tämän toiminnan hallintaan ottamiseen liittyviä tietoja, kyseisestä kännykästään. Syyllistä ei koskaan saatu napattua kiinni. Vaikka tuntomerkit olivat aika hyvät. Vaaleahko hiuksinen, lyhyet sivuilta ja päältä hieman pitemmät, mustat aurinkolasit ylös päänpäälle nostettuna, hoikahko, ranteista kyynärtaipeisiin asti molemmat kädet tatuoitu, kolme tatuointia per käsi,  harmaat kengät, Black Seven T-paita päällä. Musta, jossa valkoisella tuo teksti ja punaista väriä oli reunoissa. Nainen on jäänyt pohtimaan sitä jälkikäteen, että onko hänen kännykkään järeistä suojatoimista huolimatta päästy sisään. Todellakin ainakin someseuranta naisen osalta oli tiivistä. Hän mietti oliko todellakin joku kahjo hänen kimpussa, kiusaa tekemässä kaikin mahdollisin keinoin. Google My Business- sovellus tiedon mukaan, hänellä oli ex-yrityksensä tiedot vielä siellä, oli tullut 10.heinäkuuta "Butterfly"- nimimerkiltä arvostelu kioskia koskien. Tämä oli profiilivalokuvassa college-huppari päällä. Huppu oli vedetty niin pitkälle kasvojen eteen suppuun nyörillä, kuin oli saatu.  Mieshenkilö oletettavasti. Hänen "Syksyn sylissä"- bloginsa sivuilla, hän on tuonut esiin muunmuassa mieltymyksensä juuri tuohon kappaleeseen ja toisaalta on jakanut kyseisen Rajaton- yhtyeen kappaleen Twitterin puolella. Viiden tähden arvostelu. Joko arvostelun tekijä todella, arvosti käynnillään yrityksen asiakaspalvelua ja toimivuutta. Tai sitten hän halusi viestiä mahdollisesti minulle, ex-yrittäjälle, vielä jotain. Hyvää pahaa, sitä vain sai arvuutella. Puhelimessa oli ollut paljonkin sellaista tietoa, puhelinnumeroita ja kuvia, laulujakin, joiden ei soisi missään nimessä joutuvan vääriin käsiin. Google Maps Timeline- puolelle taas tallentui hyvin kaikki ihmisen liikkeet. Nainen olikin sen kautta selvittänyt varastetun kännykän osittaisia liikkeitä. Anastaja oli kulkenut asemalle ja sieltä sitten Kausalaan päin. Kulkujana on ehkä katkennut siinä kohtaa, kun nainen älysi laitteen kadonneen ja laittoi numeron sulkuun. Joten tuo informaatiopätkä ei kerro ehkä sitä lopullista päätepistettä kuitenkaan. Oli ehkä liian hätäinen. Näin jälkikäteen ajatteli, koska silloin varkaan olinpaikka olisi varmasti tallentunut kunnolla. Jos tämä on hypännyt junaan, niin pysäkki saattaa olla mikä vaan, Kouvolan ja Helsingin välillä. Harmittava takaisku oli tuo ollut kyllä naiselle, joka aina oli joutunut tekemään kalliimmat ostoksensa osamaksusopimusten turvin. Ikuista pennin  / euron venytystä elämä oli ollut useastikin.