32. 

   Kalliomäki, Eino Armas Järveläisen s.1907 ja Stiina (Kirsti) Loviisa Järveläisen (Vartiainen) s. 1909, seitsemäslapsisen perheen, Kivelän talon omistama, paikka heräsi tänä aamuna kuin uudestaan henkiin. Oli naisen äidin, Maija Kyllikki Niskasen, 1-vuotis kuolinpäivä.  Talo sijaitsi kallioisella alueella korkealla, josta vietti jyrkkä kulkureitti alaspäin. Aukea tila, jota ympäröi metsistö. Talossa oli isompi huone, jossa asustelivat Einon vanhemmat, Sakarias Sakariaksenpoika Järveläinen sekä  Anna Pitkänen, vihitty Kuopion mlk, 15.09.1889.  Kirstin vanhemmat oli: Aada Maria Vartiainen (Rissanen) ja Juho Leander Vartiainen 1869. 

  Seinän takana, joka oli lautakyhäelmä asui sitten tämä perhe, johon naisen äitikin kuului. Huoneessa oli iso uuni. Sakarias Sakariaksenpojasta tiedettiin tämän syntyneen 20.heinäkuuta 1880, Ohtaniemi 13 Tuusniemi. Kuolinpaikkana Riistavesi 05.07.1951. Anna kuoli 17.07.1966.  Sakarin ja Annan lapset : Eino Armas, Sivi, Helvi, Eeva, Elsa, Miina, Sylvi ja Elna. Rannassa, Munakkajärven lammessa, sieltä löytyi rantasauna. Perheeseen kuului vanhimmasta nuorimpaan päin lueteltuina: Toimi Armas s.-31, Maija Kyllikki s -33, Maire Orvokki s.-34(naisen tuleva kummi), Marja Mielikki s.-40, Seppo Eino s.-46 ja pahnan pohjimmaisena Maila Tuulikki s.-49, joka syntyi toisaalla Siimes- tilalla myöhempänä ajankohtana. Heillä oli syntynyt myös tyttö Kirsti, joka kuoli vauvana.  Lapsikatras, joka tuohon aikaan tyypillisesti oli suurilukuinen. Syntymäpäivänä, Maijan oman äidin kerronnan mukaan oli tuulla tuivertanut ja satanut luntakin. Lämpötila oli ollut -10 tai -20 asteen välillä. Naisen oma äiti puolestaan kun oli naista itseään synnyttänyt, tällä oli tämän mukaan ääni ollut juuri hävinnyt sen verran kovan yskän ja lenssun seurauksena, että kun tuli sitten hetki alkaa saattamaan naista maailmaan, syntymän tapahtuman ihmeen ollessa jo ohi. Oli samassa huoneessa sermiverhon takana, joku nainen tokaissut: - Kuka ihme siellä oikein oli synnyttämässä, kun ei ollut päästänyt pihahdustakaan suustaan. Kova nainen täytyy olla. Naisen äiti oli alkanut hytkymään verhon toisella puolen naurusta, josta siitäkään ei äänen kadottua toinen kuullut mitään. Päivä oli ollut maanantai päivä, aurinkoinen, pakkasta -17,8 ja luntakin 25 cm. 

  Kalliomäessä asuessaan, paikan omistajan luona noin kilometrin päässä, Eino ja Stiina toimivat renkinä ja piikana, Kivelässä. Rengin mukana aika pienestä pitäen kulki lapsista vanhin poika, Toimi. He saivat pitää omaa lehmäänsä näiden omien lehmien joukossa metsälaitumella. Sen johdosta taksvärkki päiviä oli tehtävä silloin tällöin, jotta oma lehmä sai edelleen laiduntaa muiden lehmien seassa. Tällaisena eräänä päivänä taksvärkki päivänä tapahtui kuulemma seuraavaa. Naisen äiti oli porukan vanhin ja näin ollen oli vastuussa koko pesueesta. Siinä lapset toimettomina päättivät alkaa leikkiä piilosilla oloa. Kaikki yks kerrallaan löytyivät, paitsi yksi, Mirja. Ei vaikka he kuinka olivat etsineet ja huhuilleet. Kyllästyivät sitten ja päättivätkin alkaa kivien heittoon. Kuka heittää pisimmälle - kisaan. Ja kuinkas ollakaan. Kadonnut lammas löytyi. Kivi oli jysähtänyt suoraan päälakeen ja tehnyt kunnon haavan osuessaan. Uhri huusi ja itki. Äitini rauhoitteli ja laittoi käärettä päähän, jotta verentulo tyrehtyisi eikä haavaan menisi likaa. Maire oli huomannut sillä aikaa Eino isän korkealla puun oksalla olleen viikatteen. Oli päättänyt tomerana tyttönä, että nyt pitää joillain tapaa tapahtunut saada hyvitettyä tai ainakin tehtyä jotain, ettei isä tai äiti niin suuttuisi heille. Naisen, äiti oli juossut ohi tämän heinän niittämisen aikana ja pahaksi onnekseen, terä oli tehnyt valtavan vekin hänen kantapäähänsä. Ja ei kun käärettä jalan ympärille taas. Juoksujalkaa kotiin päin ruokatunnille tultuaan,  Stiina oli  säikähtänyt pahan päiväisesti. Yhdellä oli kääre päässä ja toinen yritti piilotella jalkaansa pöydän alle. Oli tokaissut lapsille, ensi järkytyksestään selvittyään: - No, te olette varmaan sitten yhden jo lahdanneetkin, huumoria kevennystä oli halunnut tuoda tilanteeseen jossa lapset odottivat kauheata torumista. Näitä tapahtumia oli paljon. Eräänä kauniina päivänä, naisen ollessa taas se koko porukan kaitsija, venettä perheen omistamatta tyttölapset yhteistuumin päättivät lähteä soutelemaan. Veneeksi sopi vallan mainiosti puinen sänky, joka oli jatkettava, sängyn pään sai irrotettua. Sillä sitten kepakot käsissään Maila, Maire, Mirja ja Maija lähtivät nauttimaan vesistön suomasta kauneudesta. Päivä oli ollut niin hyväsäinen oikein aurinkoinen. Lahden toiselta puolen, Rantala- tilalta, oli myös lähtenyt veneilijöitä vesille. Olivatkin sitten vallan eriskummallisen veneseurueen kohdatessaan huutaneet: - Ettekö te huku noin? Porukan vanhin, naisen äiti oli kepeästi huudellut takaisin: - No, ei tähän päivään mennessä ainakaan. Kyllä vain, päättäväisyys oli yksi piirre naisen äidissä. Kerran oli, kun ei muuten olisi päässyt muiden mukana oikein helteisenä päivänä uimaan vahtiessaan vuoden ikäistä Marja - vauvaa, ottanut tämän selkäänsä, jonka johdosta vauva oli puristanut naisen äitiä niin kovaa kurkusta kuin vaan voi. Pelastautumisrefleksin ansiosta pääsi tämä siis uimaan. 

  Perhe muutti Siimes- tilalle, Riistaveden Ryönän kylässä sijaitsevalle rintamamiestontille sotien jälkeen, jossa tilan alueella rakensivat ensin rakennelman vuonna 1949, josta myöhemmin tuli navetta. Perheen pää Eino oli ollut Talvisodan (30.marraskuuta 1939- 13.maaliskuuta 1940) ja Jatkosodan (25.kesäkuuta 1941 ja 19.syyskuuta 1944) rintamalla. Tuo aika oli ollut koettelevaa aikaa myös kotijoukoille. Tällä tilalla heillä oli ensi alkuun neljä lehmää ja aina ehkä kaksi sikaa. Sekä hevonen, jolla pääsi tarvittaessa metsätöihin Eino - isäntä ja vanhin poika ,Toimi. Ensin oli Elsa- niminen, luonteeltaan laiska hevonen. Naiselle nousee nimestä mieleen laulu Elsa. Martti Innasen: Elsa olet kohtalon lapsi, mun armain, sua kaipaan mä aina. Muistoissain yhä rinnallas kuljen, hymyhuules suudelmiin suljen. Nainen itse oli kirjoittanut viikossa syksyllä 2000 dekkarinovellin ollessaan luovan kirjoittamisen kurssilla Kouvolan kansanopistolla. Novellin nimi oli : Lentävä Galax Kukko , tragikoominen murhankin sisältävä Savon murretta sisällään pitävä hauska kuvaelma kuin teatterin lavalle luodusta ravintolamiljööstä. Jossa tarjoilijat olivat piikoja ja renkejä. Huumoria oli viljelty olan takaa. Ja vanhoja lauluja tuotu esiin. Tällä kyhäelmällä oli osallistunut Kouvolan Dekkaritapahtumaan. Vuoden 2001. Hän teki siitä oma kustanne vihkosen, jonka laittoi vanhimman veljensä 50-vuotis päivillä jakoon sukulaisille. 

  Tila saa toisen rakennuksen. 3- huoneinen puinen päärakennus on valmistunut vuonna 1952. Kokonaispinta-alasta  7,81 ha on viljeltyä, 5,71 ha puutarhamaata ja 2,1 ha joutomaata. Lisäksi on kalavesi osuus. Rakennusryhmä sijaitsee Juurusveden rannalla. Tarkemmin ottaen noin puolen kilometrin päässä rannasta. Koneistuksena on kuivuri, hevosvetoiset maatalouskoneet ja puimakone. Siimeksessä viljeltiin rehuviljaa. Maat olivat savimultamaita. Siimeksestä lapsille tuli koulumatkaa 3 kilometrin verran Susiniementien vartta kulkiessa. Lähin kauppa ja koulu sijaitsivat lähellä toisiaan. Toisen hevosen nimi, joka tilalaisille tuli oli: Tähti, ruskea, jolla tähtikuvio otsassaan. Tämä oli siirtyvä sukupolven vaihdoksen yhteydessä 1962 tuleville tilan haltijoille Maijalle ja Mikolle. Näillä oli SK- rotuista karjaa lehmä. Ja vuosittain 15 sikaa. Nainen muistaa kuinka tämä hänen äitinsä oli kertonut tästä hevosesta heille lapsille, kun he olivat pieniä ja Musta ori - sarja 1979 alkoi pyöriä tv:ssä. nainen muistaa myös Angelika-elokuvat (1964-1968). Hello,Hello,Hello / Neal Hardwick ja David Mitchell näyttelijöinä. Ohjelma oli suunnattu esikoululaisille. Draamallinen lasten kielikurssi. Mennään bussilla- tilannekomediasarja ( 1969-1973). Nämä kaikki Mustasta orista lähtien olivat sitä aikaa kun nainen asui lapsuuden ajan perheessään jo Kausalassa.  

 Siimeksestä lensivät maailmalle eli Helsinkiin lähtivät Einon ja Stiinan tyttäristä jokainen vuorollansa. Stiinan kaksi siskoa, Anni perheineen asui Lauttasaaressa ja Elsa-siskolla oli parturiliike tai sitten hän toimi siellä työntekijänä. Stiina oli kirjeenvaihdossa heihin ja he etukäteen järjestivät näille tyttärille, Marjalle, Mairelle, Mirjalle ja Maijalle kaikille kotiapulaisen paikat. Naisen oma äiti, Maija oli tuolloin jo kirjeenvaihdossa naisen isän, Mikon kanssa. Naisen äitiä yritti Elsa-sisko houkutella jäämään Helsinkiin parturiksi, koska oli huomannut tämän taitavaksi osaajaksi sen suhteen. Äiti oli ollut tämän opissa vähän aikaa. Maija ei jäänyt, koska sydän oli toisaalla. Mikon luona Savossa. Mikon vanhemmat olivat: Pekka Niskanen 1891 ja Lyyli Maria Niskanen ( Asikainen) 1892. Eino ja Kirsti muuttivat nuorempien lastensa Mailan ja Sepon kanssa Pieksämäelle ja  sieltä edelleen Keuruun Haapamäelle 1962. Kirsti kuoli 29.10.1977 Keuruun Haapamäellä. Eino asui viimeiset 4 vuotta Maija - tyttärensä luona Kouvolassa ja kuoli 10.09.1991. Molemmat on haudattu Keuruulle Haapamäen hautausmaalle. Tuolla tilalla heille heidän ensin kihlauduttuaan ja mentyään naimisiin syntyivät lapset: Kari Mikko s.-55, Eija Sirpa s.-59, Henrik Jaakko s.-64 ja Kirsi-Marja s.-67. Myöhemmin syntyi vielä Harri Eino s. -68 ja Jesse Klaus s.-77 (Kausala). Elämä oli tuolloin sitä omavaraista päivästä toiseen selviytymistä. Tilan talon yhteydessä oli myös sauna. Jossa kylvettiin. Pyykit pestiin kalliolla rannassa jonne oli matkaa padassa kiehuvassa vedessä käännellen ja järvessä huuhdellen.  Kaikki särvin mitä järvestä sai se myös hyödynnettiin. Mikko oli kerran ollut tämän Toimin, vaimon veljen kanssa metsähommissa. Siellä oli sattunut haaveri, naisen isän jalan katkeaminen. Toimi oli kantanut Mikon selässään, jotta oli saanut tälle apua. Eino oli vuonna -60 tehnyt naisen äidille kun tiesi sukupolven vaihdoksen tulevan lahjaksi voikirnun. Eino ja Stiina olivat jo itsekin lähettäneet maitonsa meijeriin, joten tuo ele oli vain kunnianosoitus vanhoja aikoja kohtaan. Ehkä sillä kokeiltiin tehdäkin sitä voita. Maitokärryt nainen muistaa omasta lapsuudestaan tosi hyvin. Niillä oli mukava kärrätä toisia kyydissä vaikka niilläkin oli ollut se tähdellisempi tarkoituksensa. Täysien maitotonkkien kärräily. Hinkillä nainen muistaa, että sillä oli tuotu tuolle samaiselle tilalle, josta myöhemmin tuli kesäpaikka, Myöhäsiltä, naapureilta, joilla oli lypsylehmiä, maitoa. Kauppa-auto kulki jo tuolloin, mutta eihän sieltä maitoa ostettu koskaan. Tuolla seudulla se alkoi kulkemaan varmaan 1970-luvulla, jolloin kauppa-autoja Suomessa liikennöi 1200 kappaletta.  Iitin Kausalaan muutto tapahtui  18.06.1970. Josta perhe muutti Valkealan Jokelaan vuonna 1980 sekä Kouvolan Eskolanmäkeen 1984.

  Mikko isän sisko, Aino, perheineen asui myös tuolla seudulla. Perheeseen kuului aviomiehen lisäksi tytär Riitta. He muuttivatkin siirtolaisina Australiaan paremman huomisen toivossa ja työn toivossa 1960-luvun alkupuolella. "Australia on Yhdysvaltain ja Kanadan jälkeen tärkein suomalaisen kaukosiirtolaisuuden kohdealue. Suomen ja Australian yhteydet ulottuvat kauas menneisyyteen." Avustettu siirtolaisuus Australian taholta toimi hyvänä yllykkeenä muutolle. Australian siirtolaisuuteen kuului matka-avustus, joka kattoi kolmasosan kuluista. "Vuodesta 1966 lähtien matka oli lähes ilmainen edellyttäen 2 vuoden oleskelua maassa." Olavi koivukangas / Suomalaiset Australiassa. Aino ja Jussi lähettivät sieltä aina Maija ja Mikon perheelle odotettuja paketteja. Ne sisälsivät vaatteita, karkkeja ja milloin mitäkin. Perhe kävi Suomessa ainakin vuonna 1973. Tämä selvisi silloin, kun tämä perheen tytär otti kirjeitse vuosien jälkeen Maijan asutellessa jo yksin, isä Mikkokin jo kuolleena, täällä Eskolanmäessä Kouvolassa. Riitta oli alkanut kokoamaan sukuselvitystä, jonka johdosta kyseli Siimes- tilan ajoista esimerkiksi. He, Maijan tytär, Kirsi-Marja ja  Riitta Dodson viestittelivät toisillensa sähköpostitse jonkun aikaa. Tämän sijainti oli ollut sen hetkisen osoitteen perusteella Sydneyn lähelle sijoittuva osoite. Viidenkymmenen kilometrin päähän jäävänä. Nainen on aina haaveillut pääsevänsä joskus matkustamaan Australiaan. Haaveeksi se on jäänyt. Riitasta ei ole kuulunut mitään sen jälkeen. Naista oli huolettanut nämä maastopalo uutiset 2019-2020 alkuvuoden välisenä jaksona. Ilmanlaatu oli ollut ajoittain savun johdosta todella huono. Tahallista palojen sytyttelyä oli ilmennyt lähes 200 ihmisen aiheuttamana. Nainen oli miettinyt omalla seudullaan olevien tulipalojen syitä heti niiden uutisointien jälkeen. Aika moni hänen elämäänsä kuuluvista ihmisistä tietää tämän, näistä Australiassa olevista sukulaisistaan. Erilaisten työtehtävien aikana se on tullut esille. Yrittäjyysaikanakin sitä tuli puitua asiakkaiden kesken kun tuli Australiasta jotain puheenaihetta. Niin. Hirvittää yksinkertaisesti tuollainen tahallaan tulipalojen sytyttely.