31.

  Nainen katsoo valokuvaa, joka juuri ikään kuin sopivasti oli tipahtanut esiin kun hän oli käynyt kaappeja laatikoita ja papereita läpi. Siinä suvinen lämmin ilta auringon paisteineen on saanut Kuusankosken teatterin ulkolavan täyteen tanssijoita, jotka taiten kieppuvat musiikin tahdissa. Näyttelijät ovat hakeneet katsomosta Juhannustanssit näytelmää esittäessään tanssitettavansa yleisöstä. On kyseessä Hannu Salaman kirjoittama näytelmä jota esitettiin vuonna 1988.  Kyseessä on kirja, joka on taiteilijan elämänkerrallinen teos. Nainen, itse tanssii kuvassa hoikahkon mies näyttelijän kanssa ja niin vaalean permanentatun kiharapään kanssa tanssi, kuinkas ollakaan, Reino V., tuleva appiukko. Nainen tajuaa samassa. Kylläpä vain. Minut on taidettu bongata tuolloin. Nainen on ollut siskonsa kanssa näytelmää varmastikin katsomassa ja tämä tuleva appiukko on varmastikin ollut tulevan anopin Cecilia V. kanssa katsomossa. Jonkun on täytynyt kyyditä heidät tapahtumaan. Onko se ollut tuleva mieheni vai joku muu sisarusparvesta. Lapsia oli kaiken kaikkiaan 10, joista 2 kuoli aika elämänsä alussa. Tulista ja iloluontoista sakkia koko joukkio perhekuntineen. Mummolla ja Papalla oli, tämän Mummon syntymäkotitalo, joka tuolloin toimi kesämökkinä. Sitä se oli siihen asti kunnes Mummo ja Pappa päätyivät sen myymiseen. Vahterin Sora ja Kuljetus oli Papan oma Kuusankoskella sijaitseva yritys, 1978 vuonna perustettu, jonka pyörittämisessä oli kaikki hänen omat poikansa. Kyseessä oli soran-, hiekan-, saven- ja murskeenotto / kuljetus firma. Naiselle tulvii tuolta Pertunmaalta muistoja mieleen. Oli se ylempänä rannasta sijaitseva päämökki sekä rantasauna rantoineen ja veneineen. Kyllä vain sinne ilomielin aina suunnattiin. Mummo ja Pappa olivat aika lailla sen menon pyörittäjinä. Kustansivat tosi pitkälle ruuista lähtien kaikkea. Toki heidän lapset tekivät sitten itse kukin mitä milloinkin, jotta paikka säilyi kunnossa. Osalla oli asuntovaunut ja osa heistä kulki ympäri Suomen karavaanareiden tapaan. Eräät juhannuspippalot on varsin mieleenpainuvasti painuneet naisen muistiin. Kaikki kynnelle kykenevät olivat saapuneet yhteiseen odotettuun juhannuksen viettoon. Osalla oli omat vaunut. Ja osa nukkui päätalossa. Sisällä mahtui nukkumaan olohuoneessa kaksi. Olohuoneen ensi kertaa nähdessään nainen oli niin myyty. Yksi seinä oli tuohiseinä. Siinä risteili toistensa yli menevinä tuohia muodostaen kauniin kuviopinnan seinälle. Oli se vaan upea. Huoneessa oli myös iso vanha uuni. Ja vielä pelittävä vanha radio, mistä kuunneltiin milloin mitäkin. Sitten oli makuukammari, jossa sopi vaikka yksi iso perhe oleilemaan. Ja saunakammari, jossa oli sängyt kolmelle. Perällä oli sisäsauna. Keittiö oli heti eteisen ja olohuoneen toisella puolen. Taivaan siniset tiskikaapin ovet. Kellari ja kylmäkaappi. Keittiön pöydän ääreen mahtui liuta ihmisiä. Ulos grillikatokseen vaikka kymmenen. Grillikatoksen keskellä oli kalan savustus uuni, jossa Pappa teki aina omalla tavallaan lohta kaikille. Ja se oli todella maittavaa. Tämä pariskunta olivat uurastajia ja nähneet elämässään monenlaista. Ja rakastivat varmasti koko pesuettaan. Pappa hiukan viinaan menevä salapulloineen päivineen. Kunnon vanhan kansan jäärä. Niin mökillä kuin varmasti kotona, omakotitalossa Kuusankoskella, joka oli rakennettu vuonna 1951 ja iso pihapiiri autotalleineen omenapuineen ja marjapensaineen, kyllä vain ,paikkoja piiloille varmastikin löytyi. Aiemmin tämä perhe oli asunut Kivimäessä, jossa maailmaan lapsista oli ehtinyt saapua, vanhimmasta nuorimpaan päin menevästi: Leo, Sirpa ja Erkki. Tässä uudessa talossa maailmaan putkahtivat lapsista siis: Ritva, Heikki, Pirjo, Tarmo, Ossi, Jouni ja Leena. Mummo tomerana yritti pitää aina jöötä, mutta tiesi ettei asialle oikeastaan niin mahda mitään. Koko porukalla maistui vapaalla ollessa uskoisin näin. Niin sinä juhannuksenakin. Ei siitä muuten niin ikimuistoinen olisi tullutkaan. Nauru ja kikatus raikui ja kaikui varmasti heittämällä yli järven sekä rannassa sijaitseville naapurimökeille. Arvatenkin jokaisella mökillä oli juhannuksen viettäjiä. Pertunmaa on todella kaunista seutua. Kyläkauppa löytyi jos ei keskustaan isommille kaupoille viitsinyt lähteä. Siinä sitä siis nautittiin yöttömän yön juhlasta. Oli selvinpäin olijoita joukossa, koska joidenkin piti totta kai lasten takia heistä huolehtiessaan sitä olla. Heilläkin, hänellä ja ex-miehellä oli tuolloin jo oma lapsi maailmassa. Neljän vuoden ikäinen jo. Niin perinteisiä juhannusruokia kuin juomaakin oli nautittu. Alas rantasauna alueelle oltiin jo kaikki kokoonnuttu. Kokko paloi vasten rantamaisemaa ja juhannusmusiikki soi. Tanssit olivat käynnissä ranta-alueella. Sitten yhtäkkiä Pappa ja tämän eräs vävy olivat napit vastakkain. Riita sen kuin äityi ja yltyi. Kävivät toisiinsa kiinni sillä seuraamuksella, että kun vävyn vaimo meni väliin, hän sai siinä osansa, sillä seuraamuksella, että kylkiluita murtui. Mummolla otti rinnasta ja papalla itsellään oli varmasti tosi lähellä se. Nainen lähti silloisen aviomiehensä kera viemään ensiapuun yötä vasten kylkiluunsa murtanutta naista. Mummo ja Pappa eivät tarvinneet rauhoituttuaan onneksi sairaanhoitoa vaivaansa. Molemmilta löytyi nitronsa. Kuskaajien tielle pomppasi hirvi. Nippa nappa vältyttiin törmäykseltä. Apua saatiin sitä tarvitsevalla ja mökille palattua tilanne oli niin rauhallinen kuin olla voi. Juhannuspäivänä sitten puitiin asioita ja osattiin jopa jo nauraa illan kululle. Harmi, jäi lipputulot naapureilta saamatta, oli se vaan sen verran hyvän tasoista viihdettä varmasti näkijöille sekä kuulija kunnalle ollut. Tulista sakkia, toden totta, nainen naurahtaa muistoilleen. 

  Oli kyllä aikoja sielläkin jolloin sai olla vaikka vaan oman perheen kesken. Noista hetkistä sitä nautti. Totta kai, mökkielämää ja ihana seutu. Sillä oli paljon annettavaa. Tuli ajettua ikivanhalla sinisellä traktorilla pojan kanssa pellolla. Käytiin soutelemassa ja ongella. Rantasaunassa saunomassa ja sieltä suoraan uimaan. Kerran, nainen kun tykkäsi olla järvessä, uida kuntoaankin kohottaakseen, hän oli aika kaukana rannasta ja laiturista. Yhtäkkiä, poika ja mies oli tuolloin saunomassa, nainen kuulee pojan hätääntyneen huudon laiturin päästä. No, nainen tiesi, että nyt oli jotain pahaa sattunut. Hän huutaa pojalle: - Äiti tulee. Odota.  Älä vaan tule liian lähelle laiturin päätä. Naisen sydän laukkasi tuhatta ja sataa. Adrenaliini kohisi kehossa ja jotenkin vaikka samaan aikaan tuntui, etä henki salpautuu säikähdyksestä, niin samaan aikaan sai valtavan ryöpyn voimaa uimiseen ja klooraukseen. Pojan luo noustua, saa selvän pojan sanoista ja tajuaa että, mies on polttanut itseään tai jotain. Yhdessä saunaa kohden lapsen kanssa mennessään, mies onkin tulossa jo vaivaisen näköisenä ulos. Kun tosiaan selviää, että mies oli polttanut kiukaassa itseään, nainen kehottaa menemään tätä järveen joksikin aikaa. Kylmää vettä on saatava  haavan pinnalle välittömästi. Jostain syystä miehen noustua saunan lauteilta mies oli horjahtanut kiukaan suuntaan. Myöhemmin ilmeni, ilmeisesti lauderempan takia, laude oli naulaamatta kiinni. Tekeville sattui ja tuolla etenkin. Monen ihmisen mökillä. Mökin alueella oli ihanteelliset marjamaat ja toisiaan niittypeltoaukioita. Joita silloin tällöin kulotettiin. Kun naiselle tulee, joskus oikein ikävä poikaa, eikä ole tätä nähnyt vähään aikaan, hän ajattelee aikoja jolloin tällä oli vielä kaikki hyvin. 

  Nainen on pohdiskellut aikaa, jolloin tämä muutti pois kotoa. Tämä oli itse mennyt katsomaan Viitakummussa Neulastiellä olevaa asuntoa. Ja oli tehnyt vuokrasopimuksenkin ennen kuin kertoi äidilleen siitä. Äiti auttoi tavaroiden pakkaamisessa. Nainen oli kuullut pojan itkeneen, muuttoa edeltävänä iltana. Nainen oli valmis purkamaan laatikot. Yritti selvittää itkun syytä. Ehkä se oli vaan kokemuksena tällekin niin haikeutta ja pelkoakin aiheuttava tilanne. Muutossa oli molemmat vanhemmat yhteistuumin apuna. Nainen kävi asunnolla ensi alkuun myös siivoamassa pyykkäämässä. Ruokaa poika osasi itse tehdä. Jokin asunnossa häiritsi naista. Kuka oli ollut vuokranantaja? Oliko asunnossa ennen poikaa asunut jotain huumeiden käyttäjiä kasvattajia? Asunnossa oli jokin vialla. Poika muuttikin toiseen asuntoon tyttöystävän tultua elämään.