4.                                         

                                        Kesä 2017

Mitä ihmettä? Ei voi olla totta. Nainen tuijotti älypuhelimensa puhelulokitietoja järkyttyneenä. Se hullu oli yrittänyt soittaa yöllä klo 02.33. No, nämä puhelut eivät tule läpi, koska hän oli laittanut ne estoon jo pari vuotta sitten. Mihin tämä liittyy? Ja miksi juuri nyt, kun tällä naisella ja tämän miesystävällä, jota oli tapaillut, olivat lopullisesti kait välit rikkoutuneet. Tai yhdessä, tekstiviestejä lähetellen he olivat juuri sopineet, että eivät enää tapaile toisiaan. Edellisellä kerralla erotessaan, 2014 vuoden lopussa,  nainen erehtyi, tai niin hän näin jälkikäteen erheestään viisastuneena ajattelee, 2015 vuoden keväällä liittymään Facebookin pariin sinkkuryhmään siellä ja sieltä sitten onnettomasti sai tämän häirikön omaan elämäänsä. Uteliaisuuttaan oikeastaan oli liittynyt ryhmiin. Katsoakseen millaista se meininki on siellä sivuilla. Aktiivisimmat osapuolet tietysti olivat ehkä niitä eniten elämäänsä sisältöä kaipaavia. Niin ja tietty ainahan ihminen sitä toista ihmistä kaipaa jakamaan omaa elämäänsä. Jollain lailla ainakin. Nykyaikana, onneksi kaikenlaiset suhdemuodot hyväksytään. Tosin tämän hänelle niin rakkaan miestuttavan kehotuksesta yritti sitten löytää uuden miehen elämäänsä. Kahteen muuhunkin mieheen tutustui lähinnä viestitellen. Kolmesta kaksi näki livenä. Tämä häiriköksi osoittautunut oli viimeisin näistä miehistä. Heti, nainen kertoi kuitenkin rehellisesti sitten, nähtyään miehen livenä ja juteltuaan lisää, mitä mieltä oli. Oikeastaan oli tiennyt sen jollain lailla sisimmässään jo etukäteen kuitenkin. Sanoi, ettei ole hänestä kiinnostunut miesystävä ehdokkaana. Mies oli ollut ymmärtäväisen oloinen, vaikkakin nainen oli nähnyt häivähdyksen suuttumusta miehen kasvoilla. Viikon päästä tapaamisesta hän aloitti ensin soittorumban. Haukkumista ja uhkailua. Maanittelua ja loputonta selittelyä kaivaten mies kasvatti raivoansa naista kohtaan. Sitten alkoi tappouhkausviestittely. Joissa, niin  naista, kuin naisen aikuisiässä olevaa lasta, tämän ex-miestä, poliisia, joka mahdollisesti puuttuisi miehen tekemisiin, kaikkia, uhattiin hengen riistämisellä. Useaan otteeseen naista peloteltiin, että piinattiin. Lopulta nainen laittoi selkeästi viestiä siitä hänelle, että vainoaminen ja häiriköinti on nykyään rikosseuraamuksellista. Ja että, jos hän jättää tämän rauhaan, nainen ei tee hänestä rikosilmoitusta.  No, ei vaan mies meinannut uskoa ja jättää rauhaan. Viesti ei heti mennyt perille. Ajan kanssa alkoi kuitenkin tapahtua. Kun nainen ei reagoinut viesteihin enää millään lailla, mies väsyi ilmeisesti tilanteeseen ja jätti sen vuoksi naisen rauhaan. No, sitten tämä uusi yhteydenotto. Miksi?

Kaikenlaista pyöri naisen mielessä, kun hän pohti vaihtoehtoja. Oliko mies jollain lailla ujuttautunut naisen miestuttavan elämään ja oli sitä kautta saanut tietää naisen ja miehen välirikosta. Ja katsoi nyt, että häiriköinti oli taas mahdollista. Tosin hän ei häiriköinyt sillä tavalla, josta olisi välittömästi rikosseuraamusta. Ei lähettänyt tekstiviestejä enää, koska oli ilmeisesti käsittänyt, ettei nainen ollut poistanut hänen lähettämiään tekstiviestejä puhelimestaan. Syystä, että tekstiviestit toimisivat todisteena miestä vastaan. Tosin mies pystyi varmasti huomaamattomasti näkymättömästi seuraamaan naisen elämää. Sosiaalinen media on mahdollistanut paljon keinoja siihen. Toki nainen oli laittanut miehen estoon, mutta keinoja oli muita myös somen niin antoisassa maailmassa. Niin kuin elävässä elämässäkin. Mies asui toisella paikkakuntaa, tai oli ainakin silloin asunut. Tosin miehellä oli ollut muutama tuttu samassa kaupungissa missä nainen asui. Nainen kun oli kuitenkin päättänyt, ettei anna miehen häiritä elämäänsä. Ihmisellä kun on oikeus aina omaan koskemattomuuteensa ja yksityisyyteensä. Miestä, nainen ikävä kyllä, luonnehtisi tämän silloisen päihdeongelman ja mielenterveyssairauden myötä, kuntoutujaksi. Kuntoutujaksi, joka tarvitsisi paljon apua, terapeuttista apua erityisesti, jotta selviytyisi elämässään. Ja joka ehkä jossain vaiheessa elämäänsä löytäisi jonkun naisen rinnalleen. Mahdollisesti samanlaisella taustalla mitä miehellä oli. Niin sitä saattoi toivoa. Kaikkihan toivoo löytävänsä sen oikean ihmisen, ystävän. Ihmisen, joka pysyy vierelläsi ja tukee sinua kaikin tavoin. Kaiken pitää vaan klikata niin sanotusti. Kemioiden kohdata kahden ihmisen välillä. Nainen toivoi, ettei tätä ihmistä olisi liian myöhäistä auttaa. Ja, että kyseessä ei olisi mikään psykopaatti kuitenkaan. Vaan ihminen, joka ei ole oman elämänsä käsikirjoituksen, kokemusten takia enää ehyt ihminen. Mielen -häiriöitä on monentasoisia ja tapaisia. Häiriintynyt ihminen on apua tarvitseva ihminen. Ammattiapua ja omien läheistensä tukea tarvitseva. Tulevaisuus näyttäisi mitä miehellä oli mielessä. Vai, oliko sittenkään mitään. Mies ehkä vain halusi muistutella itsestään omalla sairaalla tavallaan. Kuvitteli ehkä mielessään, että naisen saa pysymään näin aloillaan ja hallinnassaan. Olemaan pelon piinaama alituiseen. No, siinä hän erehtyi. Nainen oli valmis pikemminkin taistelemaan kuin alistumaan moiseen. Ja tekikin omat liikkeensä siksi parhaimmaksi katsomallaan tavalla.