3.

KOTKA

SANTALAHTI 1987

 

Kirkuminen, aivan kuin jotain naista tapettaisiin täyttää halkaisten ilman. Humalassa oleva puolustuskyvytön nainen kuulee tuon hätää täynnä olevan äänen ja ihmettelee miksi hänen kimpussaan oleva mies ei millään lailla reagoi siihen.

Teltta painuu kasaan taistelun tiimellyksessä samalla kun rankkasade yllättää teltassa olijat. Sateen ääni peittää pian allensa kaiken.

-Autoon!, karjaisee mies naiselle. Ja kiskoo sitten vastaan panevaa naista väkisin mukaansa. Auto oli kaksiovinen. Samalla kun nainen huomasi olevansa takapenkillä tuon raakaa julmuutta uhkuvan miehen kanssa, näki hän toisen etupenkillä olevan pitkähiuksisen miehen kallistavan punkkupulloa. Kuskin paikalla istuva mies taas puolestaan alkoi räplätä auton kasettisoittimen kimpussa. Pian musiikki soikin aivan helvetillisen kovalla jytkeellä kaksiovisessa autossa. James Brownin: Sexmachine - kappale halkoi ilman.

Nainen tajusi sillä hetkellä olevansa satimessa ja täysin näiden miesten armoilla. Pelon ja toisaalta humalatilansa vuoksi etova olo täyttää kaikki mielen sopukat. Samoin kuin syvä epätoivo samalla kun mies kiskoo rajuin liikkein naiselta farkut pikkuhousuineen. Nainen yrittää ensin taistella vastaan syvää halveksuntaa viestivä katse silmissään. Ja toistellen:" - Ei, älä!"Mies ei välitä vaan käy itse asiaan. Hänestä näkee, että hän nauttii jokaisesta kipua tuottavasta työnnöstään naiseen. Pirullinen ilme kasvoillaan tuijottaa naista suoraan silmiin. Nainen tajuaa jotain. Mies haluaisi, että hän taistelisi edelleen kynsin hampain vastaan, jotta tämä saisi enemmän väkivallastaan nautintoa. Nainen päättää, ettei anna miehen nähdä pelkoansa ja hätäänsä. Hän sulkee silmänsä ja jähmettyy paikoillensa.

Mies häärii pitkään naisen kimpussa. Vetäytyy ja viittoo sitten etupenkillä olevalle miehelle. Näyttää että haluaa tältä pullon itsellensä. Pullo on puolillaan. Hän kiskaisee naisen istuvaan asentoon. Juottaa sitten väkisin naiselle viiniä. Nainen kakoo ja on tukehtumaisillaan. Mies kaataa omaan kurkkuunsa loput juoman rippeistä. Tyrkkää naisen takaisin selälleen ja ohjaa pullon kaulan yhdellä rajulla liikkeellä naisen emättimeen. Paukuttaa sitä edestakaisin nauraen samalla mielipuolisesti.  Heittää pullon auton lattialle ja näyttää etupenkillä olevalle miehelle, että haluaa tupakan itsellensä. Pyörittelee sitä etusormensa ja peukalon välissä tosi pirullinen ilme kasvoillaan. Saa naisen huudahtamaan kauhusta. Nainen yrittää liikahtaa taaksepäin tajuten kuitenkin samalla, ettei pääse yhtään minnekään siitä. Mies on kumartuneena hänen häpynsä eteen. Tupakka häviää näkyvistä, kun mies työntää sormillaan hänen häpyhuuliaan erilleen toisistaan. Jäykistyneenä pakokauhusta paikallensa kivun tietäen kohta olevan tulossa nainen kiroaa mielessään miehen helvettiin.

Kipu tuli. Kirvelevä kipu sai naisen kiemurtelemaan. Ja totta kai miehen nauttimaan tilanteesta entistä enemmän. Yhtäkkiä nainen pyörtyy mennen aivan veltoksi. Herätessään havahtuu siihen, että mies on kääntyneenä hänen päin istuessaan ja tuijottaa häntä tyhjä katse silmissään. Kun mies tajuaa lopulta hänen vironneen täysin, kääntyy tämä poispäin hänestä ja eikä kiinnitä naiseen enää minkäänlaista huomiota. Aivan kuin tätä ei olisi paikalla ollenkaan. Samalla kun helpotus käy lävitse naisen kehon, nainen vaipuu outoon horrokseen. Kivun, shokin, juopumuksen ja väsymyksen aiheuttamaan tilaan. Kun aamu alkaa sarastaa, nainen havahtuu siihen, että nyt on tehtävä jotain, samalla kun oksennus pyrkii rinnasta ylös ja ulos pihalle. Mies, joka oli raiskannut hänet, oli simahtanut ja sammunut. Farkkunsa löytäen ja jalkaansa niitä hivuttaen hän samalla tarkkailee miehen kasvoja peläten tämän koko ajan tämän heräävän. Pahanolontunteen voimallisesti lisääntyessä yökkäilyn alkaessa hän saa kuskin paikalla olevan huomion täysin. Nainen saa sanottua. – Päästä minut ulos. Tai oksennan niskaasi. Kuski pomppaa vieterinä penkiltään kiskoen naisen ulos autosta. Menee sitten itse autoon jättäen naisen yökkäilemään yksinään. Samalla kun raju oksennusaalto saa naisen taipumaan kaksin kerroin yksi ainoa ajatus jyskyttää hänen päässään. Pakoon. Nyt tai ei koskaan. Kun pahoinvointi hellittää hiukan nainen vilkaisee etupenkillä olevaa miestä. Tämä tuijottaa häntä. Kun nainen alkaa laskemaan farkkujaan jalastaan mies kääntää katseensa toisaalle. Naisen virtsatessa kirvelevä kipu seipään tavoin lävistää hänet. Hoippuen kivusta ja särystä nainen huomaa toisen valkoisen sandaalinsa auton oven ulkopuolella. Kurottaessaan ja hivuttaessaan sen jalkaansa hän huomaa maassa sateesta vettyneen 50 markan setelin. Ottaa sen tunkien sen farkkujensa etutaskuun. Tukea autosta ottaen hän nousee seisomaan. Vielä kerran miestä vilkaisten viimeiset voimanrippeensä kasaten hän lähtee askeltamaan vaivalloisen hitaasti eteenpäin. Koko ajan kauhusta kankeana ja peläten että joku miehistä ryntäisi hänen peräänsä. Ei rynnännyt. Tämän tuhkimotarinan prinssiä hän ei kaivannut peräänsä todellakaan. Hän kirosi ja itki tyhmyyttään. Hän mielessään toivoi, ettei olisi koskaan tullut festivaaleille naispuolisensa työtuttavansa kotikaupunkiin. Tämä ei todellakaan ollut turvallinen tuttava eikä näemmä ollut ystävä kastia ei, kun oli jättänyt hänet tuosta noin vain illan aikana välittämättä hänestä pätkääkään. Jonkun miehen kanssa oli lähtenyt käsikynkkää kääntäen hänelle selkänsä. No, hänellä oli varmasti asiat paremmin kuin minulla, nainen ajatteli. Oksennusaallot ravistelivat vähän väliä edelleen itkevää heikkoa hitaasti eteenpäin raahustavaa ja toispuolisesti varoivaisesti astelevaa naista. Tuskaa ja vihaa täynnä olevaa naista. Tämä nainen tiesi, että hänen elämänsä oli muuttunut nyt lopullisesti täysin.