2.

  Nainen tuijottaa porraskäytävää, joka näyttää melko hyvältä, mutta raihnaiselta kuluneelta nuhjuisine käytävämattoineen. Tuoksu on epämiellyttävä. Tunkkainen ja tupakantuoksuinen. Jokin epämiellyttävä tunne nousee rintaan. Pelko tai jokin sen tapainen. Nainen pyyhkäisee sen mielestään pois. Päättää jatkaa matkaa asuntonäyttelyyn jonka oli sopinut asuntoa vuokraavan henkilön kanssa. Asunto sijaitsi lähellä hänen entistä asuntoaan. Hän oli juuri siksi mielenkiinnolla ja ennakkoasenteita vanhaa taloa kohti asettamatta halunnut tulla edes katsomaan asuntoa. Asunto olisi kukkarolle sopiva ainakin vuokran määrän suhteen. Nyt kun  hän olisi jäämässä työttömäksi kaupungin palkkalistoilta, henkilökuntakahvilan pyörittäjä työstä. Tuo työ oli ollut niin mieluinen pesti hänelle. Myyntityötä asiakaspalveluineen ja muine työsarkaosioineen. Ja entä ne ihmiset, jotka hänellä oli asiakkaineen. Kyllä. Hän ei vaihtaisi tuota matkaa ja kokemusta pois. Oli se ollut kaikin puolin antoisaa. Ja oli sietä tarttunut mukaan jotain todella mukavaakin. Nainen oli huomaamattaan ja ajatuksissaan kivunnut jo kerrokseen. Pimputti ovikelloa.

  -Hei. Ja tervetuloa. Oven avaava tumma komean näköinen mies sanoo hänelle perääntyessään sisemmälle asuntoon. Hänen takaansa siinä hämärässä ilmestyy vaalea kaunis nainen, joka puolestaan ojentaa kätensä tervehtiäkseen häntä. Hän hymyilee tälle takaisin ja ensinäkemältä aika tyytyväinen eteisen tapettivalintaan. Ei hullumpi. Heti ensimmäisenä onkin minimaalinen kompakti hyvin remontoitu wc / suihkutila tutkinnan kohteena. On hyvin kyllä saatu tila hyödynnettyä, nainen ajattelee ja sanoo sen myös ääneen. Tuleva mahdollinen vuokranantaja kertoo, että asunto on kauttaaltaan remontoitu vähän aikaa sitten. -Ei kyllä kattoa, mutta muuten kyllä. Tulette sen tässä huomaamaan kunhan pääsemme pitemmälle kierroksellamme. Nainen näyttää ilmeellään tyytyväisyyttään ja makuuhuoneen nähtyään on melko tyytyväinen. Komero määrä siellä niin kuin eteisessä tulisi ainakin luultavasti riittämään naisen vaatteita ajatellen. Parvekkeen nähtyään, naurahtaa aivan väkisin ja tokaisee: -Metri kertaa metrikö tämä on. En ole ikinä nähnyt tällaista parveketta. Taitaa olla tässä talossa kaikki kait tällaisia? Mies kiirehtii vastaamaan hymysuin: - Kyllä vain. Pieniä ovat. Mutta tuuletuksen puolesta asiansa ajavat ja toisaalta tänne mahtuu kyllä pieni kalusteryhmä jos sellaisen haluaa. -Kyllä, kyllä: nainen vastaa ja yrittää näyttää asialliselta taas. Yhdistettyyn keittiö olohuonetilaan saavuttuaan nainen on täysin myyty. Juuri tätä hän hakikin. Ei erillisiä tiloja. Vaan mahdollisimman paljon avaruutta, etenkin kun kyseessä oli pienet neliöt. Keittiökaapisto olivat aivan ihana. Pehmeän keltaisine kohouurrettuine ovineen ja puisine työtasoineen. Jenkkikaappi ja ei keraaminen liesikin olivat hänelle ihan riittävät. Olohuoneen ikkunat osoittivat vastapäätä sijaitsevaa kerrostaloa kohti. Taloa josta hän muutti pois. Muuttomatkaa tuli sellaiset rapiat 70 metriä korkeintaan 100 metriä. Eipä ole aiemmin näin lyhyttä muuttomatkaa ollutkaan, nainen samalla ajatteli kun jo päätti ilmoittaa halukkuudestaan vuokrata asunto. Lopputilat, yleiset, kuten pyörävaraston ja kuivavaraston nähtyään, vuokrasopimus laadittiinkin välittömästi vielä siinä paikan päällä. Nainen sai asunnon avaimet suoraan käteen  maksettuaan takuuvuokran ensin. Muuttaa voisi jo ennen kuun loppua. Sehän sopi naiselle paremmin kuin hyvin. Hän aikoi tuoda ja kantaa yksin kaiken mahdollisen mitä voi vaan ja isompiin tavaroihin sekä irtaimistoon pyytää vasta joiltakuilta läheisistään apua. Muutto sujui sutjakkaasti. Elettiin vuotta 2013, marraskuuta. Ja elämä alkoi talossa. Talossa, joka "narisi" vanhuuttaan, mutta joka sijaitsi keskellä kaupunki kaiken siihen kuuluvan tohinan keskiössä.