20.

  Nainen herää aamuyöllä johonkin. Muistaa, kun oli joskus maininnut tästä kolmen kieppeillä heräilystä aiemmin miesystävälleen. Jonkin aikaa makoiltuaan sängyssä tajuaa, ettei enää saa unta. Saman naisen vaimea ääni kuuluu keittiön puolelle tultaessa, jonka joskus oli kuullut sanovan seinän takaa häntä koskien, "Ensin teemme näin. Ja sitten...". Edelliseltä päivältä nousee mieleen heti eräs asia. Hän oli tehnyt laulun taas lapsenlapselleen. Laulun. "Prinsessain". Tämä on kumminsa kanssa milloin missäkin päin Kotkaa menossa. Kummi ottaa tytöstä kuvia, joiden perusteella nainen tekee lauluihin sanoituksia. Tästä nyt tekemästään, nainen tietää, että onnistui täydellisesti. Sävel laulussa sekä sanoma sanat olivat juuri niin kuin hän ne halusi tuoda ne esiin. Hän sai sen aika nopeasti vetäistyä kasaan. Tämä laulanta totta kai kuului taas naapuriin. Ja kuinkas ollakaan. Siellä tehtiin parinvuoden takaiset "hänet". Samaisena päivänä hiukan myöhemmin iltapäivällä alkuillasta joku nainen alkoi laulamaan. Eli häntä oli taidettu alkaa matkimaan. No toisaalta kun tiesi, mitä laulaminen antaa laulajalle, niin ymmärsi asian. Hän todella toivoi kuitenkin, ettei näitä lauluja, joita hän saattoi kotona oikein urakalla laulaa, joskus puolen tunnin settejä, tunninkin, ei tosin koronaviruspandemian aikana kuin ehkä kerran, ettei niitä laulettaisi , kopioitaisi tai muuten hyödynnettäisi. Se olisi törkeää. Tätä matsin ottamista oli ollut kyllä kyseisen naapurin kanssa aiemminkin. Hän oli ilmaissut joskus laulujen teon alkumetreillä ärjyen melkein naapurissa ja tökeröllä tavalla osoittanut mieltänsä. Kyllä vain ja myös tähän naisen, nainen on tästä aivan varma, vuorokausirytmityksen sääntelyyn hän luulee, että juuri tämä naapuri, on vaikuttanut varsin onnistuneesti. Naiselle nousee niin tämän tehdyn laulun nimen, "Prinsessain" kuin oman "Syksyn sylissä"- blogin sisällöstä, eräästä kohdasta siellä, "Mummous mullistaa maailman"- sivulta, jossa käsittelee oman lapsenlapsen tekemisiä "Olet kuin satu" riimittelyn keinoin, aika hurja aatos mieleen. Niin pirullinen suorastaan. Voisiko tämä olla näin pitkälle vietyä vinoilua häirintää ja ehkäpä vielä toiselta ihmiseltä varastamista tämän oman omimista, sitten kun huomaa sen olevan itselleen käyttökelpoista. Kaikkeahan tapahtuu nykyaikana. Identiteettivarkauksista lähtien. Naiselle nousee teatraalinen näky, aivan kuin olisi näyttämöllä itse "Prinsessana", uuden hyvät patjaosuudet sisältävän sänkynsä päällä, sängyn jonka osti yrittäjyysaikana ja jonka tulo varmasti huomioitiin. Ilmassa kuului käheänä ääni jonka kuului sanovan: "Nukkuos sa melkein kuin ikiunta niin kuin siskos äitis konsanaan, kunnes kuolo tulee ja korjaa vie sulta kaiken, ja jättää jäljelle vain tietämättömyyden ja kurjuuden"...hirviömäistä naurua kuului päälle tähän vielä. Olisiko hänestä todella haluttu tehdä kädetön näillä keinoin päiväsajaksi. Hänelle nousee mieleen kaikki ne asiat mitkä mahdollisesti on naapuriin asti kantautunut. Myös naisen jutellessa puhelimessa. Kyllä vain. Naista hirvitti. Miten paljon ihmistä pystyttiinkään kaivamaan tietoa. No, toisaalta hän on somessa ollut aika aktiivinen tekijä kaikilla muodoin. "Twitter"- tilille ei ole jakanut yrittäjyyden alun jälkeen kyllä oikeastaan kaiketi kertaakaan enää mitään. Tämä koronavirusaika on kyllä kaikin puolin muutenkin jo kauhua luovaa, joten yhtään enempää lisäefektejä kukaan ei kyllä elämäänsä kaipaa. Toisaalta tämä naisen oma henkinen kovilla olo, loi naiselle itselle juuri tämän, että "peiton korville veto" päiväsaikaan, on ollut myös helppoa. Kaikki on ollut niin sanotusti liikaa hänelle, ainakin osittain. Luovuttaja hän ei ikinä halua olla kuitenkaan. Järjellä toimivuuteen on aina pyrkivä. Mitä tämä ikuinen " Pelosta pelkoon"- kulkeminen naiselle tekikään. Ja toisaalta ikitutkijana ympäristön tarkkailijana. Nainen ei koskaan pääse eroon näistä ominaisuuksistaan eroon. Onpa ne jopa osittain luoneet jonkin sortin ehkä ylireagointia asioihin ja toisaalta kaikki elämässä koetut "vähältä piti" hengenlähtö- tilanteet, ne etenkin joissa oli ollut rikollisuudesta kyse, kuten koettu raiskaus tai sellaisten tekojen mahdollisista  aikomuksista, ja näiden viimeksi mainittujen kohdalla parista sellaista selviytymisestä ilman mitään fyysisiä vammoja, nainen tiesi että oli juuri näiden sattuneiden tapahtumien muovautunut ihmisenä sellaiseksi kuin on. Aina varpaillaan olijaksi. 

  Naiselle tulee keskustelut mieleen, joita kävi yrittäjänä ollessaan parin johtoportaan henkilön kanssa. Erityisesti myyntipäällikön. Niin varastetun kännykän johdosta, kuin myös hänelle tulleen erään vakuutusyhtiön hänelle osoitetusta tapaturmavakuutuksesta. Yrittäjyyteen liittyen hänellä oli kaikki vakuutukset toisen vakuutusyhtiön kautta. Tämä kyseinen, ei ollut naisen itsensä ottama. Vakuutusasiaa selviteltyään, virkailijan myös kuunneltua nauhan, jolloin vakuutussopimus luotiin, ilmeni että langanpäässä oli ollut joku toinen nainen. Hänet virkailija rauhoitteli sillä, että kyseessä oli ehkä vain joku samanniminen. Nainen ei ollut törmännyt kehenkään tyystin samannimiseen minkään hakukoneen kautta. Asia jäi mietityttämään. Maailma oli siis sotkuja ja sekaannuksia täynnä oleva paletti, josta jokainen sai osumaa. Ja joskus tahatonta, joskus tahallista vahingontekoa.