24.

  Vielä on suuresti toivoa. Vai onko? Eilisen päivän uutisoinnissa oli ainakin päivän hyvänä uutisena ollut uutinen Venäjän suunnalta. Presidentin tytär oli saanut jo rokotteen. Venäjän presidentin Vladimir Putinin mukaan maan viranomaiset ovat hyväksyneet käyttöön "maailman ensimmäisen koronavirusrokotteen" Rokotteelle oli annettu nimeksi ensimmäisenä maata kiertävälle radalle avaruuteen laukaistun satelliitin mukaan "Sputnik". (YLE). Tätä koko maailma odottaa. Pelastusta, rokotteesta, jo tämän koronaviruspandemian aiheuttaman suuren tuhon äärellä, lopulle maailman kansalle. Rokote tuli kiirellä  ja toisia on kehitteillä muuallakin. Varmastikin, toimiva ja turvallinen on tulossa, jos ei ole vielä löytynyt. Tilanne on kehittymässä tämän osalta varmasti parempaan vaikka koronavirustilanne on kotimaassamme menossa huonompaan suuntaan.

  Oli ollut myös uutisointia Rovaniemen suunnalta. Otsake uutisessa oli kiinnittänyt naisen huomion: Mies oli heittänyt koiran parvekkeelta alas. Ensimmäiset ajatukset, mitkä oli risteillyt naisen mielessä oli. Oliko tämä tätä samaa sarjaa. Liittyikö tämä häneen jotenkin. Seurasiko joku tai jotkut tahot tiiviisti hänen tekemisiä jotenkin. Hän oli aloittanut dekkarinkirjoitelman kirjoittamisen elämänkerrallisen, joka saattoi olla "höystetty lisämausteilla". Hän ei ollut sitä blogia laittanut vielä googlehaun nähtäväksi. Oli kyllä kotona ollessaan jutellut ystävälle siitä, että aikoo aloittaa sen kirjoittamisen. Samoin kuin eräälle entiselle asiakkaalleen sekä tämän tyttärelle, näihin joskus alkukesästä lähipuiston nurkilla törmätessään. Naisella ainakin oli varmasti mielenkiinto seurata jo kaikille näkyvää blogia "Syksyn sylissä" sekä myös yrittää kaivaa tietoa hänestä vielä lisää. Jotenkin tuntui vahvasti taas siltä, että hänen tekemisiään seurattiin koko ajan. Asiasta juttelu oli tietysti kuulunut naapuriinkin tai ikkunan alla oleville. Kaikki kuului häiritsevän selvästi ulos joskus. Hän oli maininnut siellä uuden bloginsa puolella, koirien ottamisen lemmikkieläimiksi tänä "kaikki kotona" suosituksen aikana. Vaikka tuosta suosituksesta yhteiskunnan pysäyttämisestä, radikaalisena toimena oltiin jo päästy, silti nainen mietti. Oliko oikein joidenkuiden ottaa koiraa tänä aikana. Ettei se toisi sitä samaa ilmiötä mitä "kesäkissojen ottaminen" on tuonut tullessaan. "Korona-ajan koira". Niin seuraavaksi oli tullut mieleen oliko miehellä palanut käämit lopullisesti. Oliko jotain peruuttamatonta tapahtunut hänen myös henkilökohtaisessa elämässään. Juttuun perehtyessään koko asian traaginen kamaluus aukesi naiselle. Tämä uhkasi myös räjäyttää itsensä. Kerrostalon pihalla autossaan istuen. Poliisi oli, luojan kiitos, neuvottelemalla saanut miehen mielen muutettua. Teon motiivi ei ollut vielä selvillä. Kyllä vain yli äyräiden pursuvaa reagointia siellä täällä ihmisillä.  Toinen uutinen minkä johdosta hän oli aiemmin pelästynyt samoin. Oli ollut uutisointi vaahtomuovista joka oli syttynyt Recticelin jätelavalla Kouvolassa. Syttymissyynä oli arvioitu olevan kuitenkin: itsestään syttynyt tulipalo. Tämä pelästyminen juontui taas hänen tässä blogissaan esiin tuomastaan hänelle itselleen ostetusta uudesta sängystä. Niin kaikki oli mahdollista. Toisen blogin sisälle tunkeutuminenkin. Syksyn sylissä - blogin, jonka sisällä oli tulossa uutta luettavaa. Luettavaa, jonka nainen toisi esille kaikille joko näin. Tai jopa omakustanne kirjana mahdollisesti. Tekstiä, joka hirvitti naista itseäänkin sisällöltään aika ajoittain. Siltä osin, jos jotkut asiat todella ovat niin kuin nainen olettaa niiden olevan. 

  Hyväksikäyttö. Nainen oli siihen kaikin puolin kyllästynyt. Kaikissa sen muodoissa. Mihin tai kehen vaan kohdistuneena. Jopa hänen itseensä. Sitä oli hänenkin kohdallaan tapahtunut. Asia toi hänelle joskus samankaltaista pahanolon tunnetta ja vihan nousua, mitä synnytti joskus tämä häneen kohdistunut raiskauksensa, vuosia vuosikymmeniä sitten tapahtunut. Se oli eräs syy, miksi hän ei hyväksynyt minkäänlaista ihmisten hyväksikäyttöä koskaan enää elämässään. Ei sitä fyysistä eikä materialismiin tai muuhunkaan viittaavaa vaikka kaupallisuuden kautta saatua hyötyä, toisen ideoiden varastamisesta tai mistä vaan. Toki tämä aikamme missä elämämme ja eritoten nyt kun koko maailman kansa yrittää yritysten ohella saada sitä elantoaan maksukykyään yllä pidettyä, kalliin maailmamme ikuisen maksuvirran aalloilla. Tehtävä tuntui ylivoimaiselta. Lainavirta oli valtava ja kauaskantoinen. Nainen, ex-yrittäjänä tiesi, että vaikka oli se joidenkin ihmisten mielestä vielä ehkä tällä hetkellä pienivelkainen, velan suuruus korkoineen kun kohta lähtisi pyörimään, jos  naisen ei keksisi keinoa, jolla saisi itsensä ylös suosta, olisi hänelle itselleen todella ehkä jopa se viimeinen niitti niin sanotusti, arkussa, johon hänkin oli matkalla. Hän tiesi olevansa pulassa.  Olisiko liian suuren taakan äärellä ehkä kuitenkin. Etenkin, jos oli tosiaan jonkun suuren äärellä? Sellaisen, josta hänen haluttiin vaikenevan. Sellaisen, joka oli ehkä mahdollisesti osittaisena syynä tähän tämän hetkisen maailman tilaan. 

  Nainen alkoi pohtimaan. Hän muisti erään tapahtuman. Hänelle oli tullut soitto, jossa nainen langan toisessa päässä, aasialaisen kuuloinen tai täksi tekeytyvä puhui englantia ja kyseli häneltä vaativan hieman kiivaan oloisena hänen tietokoneestaan jotain. Toisti: " Sinun tietokoneesi ja yms. " Hän oli vasta juuri herännyt, kellon ajan kohtaa ei enää muistanut, mutta arvasi jotenkin että, kyseessä oli huijaussoitto. Näitä huijareita, huijausyrityksiä, kun hänen kohdalleen oli jostain syystä viimeisimmän kuuden viiden vuoden sisällä koko ajan riittänyt. Tämän tapahtuneen jälkeen tästä olikin 23.06. uutisoitu seuraavaa: "Suomeen on viime aikoina soitettu runsaasti teknisen tuen huijauspuheluita eli helpdesk-huijauksia Microsoftin nimissä. Helsingin poliisi kertoi tiistaina saaneensa näistä Microsoft- huijauksista useita rikosilmoituksia."IS. Jutun mukaan uhreilta oli onnistuttu huijaamaan useita kymmeniä tuhansia. Puhelut olivat tulleet erinumeroista.  Samoin nainen, muistaa tähän aikajanaan osuneen toisen huijaussarjan. Puhelu näytti aina tulevan ulkomaisesta numerosta. Näitä oli aiemminkin, mutta tuoreempi oli tältä vuodelta 27.02. "Suomalaisille on soitettu jopa satatuhatta huijauspuhelua kahden viime viikon aikana- soittoja on kahdenlaisia". YLE. Tekninen tuki näissäkin houkutteena sekä yritys saada uhri soittamaan takaisin ulkomaalaiseen numeroon. Aiempina vuosina tämä ilmiö oli hillitymmin varmastikin liikkeellä. Nyt kun hätä oli suuri kaikkialla, huijausyritykset ovat lisääntyneet. 

  Nainen muistelee tätä, Henry L. Williamsia, British Citizen oli lukenut United Kingdom of Great Northern Ireland passissa. Passissa, jolla tämä oli yrittänyt vakuuttaa olevansa se joksi itseään väitti. 24.12.1965 syntynyt mies. Nainen mietti oliko tämä ollut myös trollaaja. Kaiken muun lisäksi. Twitterin puolella ainakin oli tapahtunut. Laaja Twitter -hyökkäys oli vaikuttanut kymmenien tunnettujen ihmisten ja yritysten tileihin. Hakkerit olivat manipuloineet yrityksen työntekijöitä päästäkseen kirjautumaan tileihin sisään. Hakkerit saivat kerättyä huijausviesteillä noin 87 500 euron arvosta bitcoineja. Ilkka Pohjolainen. Erään tunnetun kirjailijan vaimo. Tämä oli myös itse kirjoittanut kirjoja. Oli twiitannut kesällä twiitin, jossa oli kertonut alkaneensa saada puheluita eräästä ulkomaisesta kohteesta. Ketään ei jätetä näköjään rauhaan. Liittyikö tämä kaikki hänen seuraamiinsa ihmisiin Twitterin puolella. Toki siellä Facebookinkin puolella. Hän muisti erään tästä mieskolmikosta, johon oli tutustunut vähän aikaa erossa ollessaan tästä pitkäaikaisestä miesystävästään, inhonneen hänen Twitterissä oloaan somettamistaan. Tämä mies itse oli tuolloin kuulunut vain Facebookin. Ja siellä myös näihin sinkkuryhmiin. Hänestä, naiselle oli aika pian muodostunut käsitys naisten hyväksikäyttäjästä. Ja juurikin  tällaisen etäyhteyden muodostamisen avustuksella. Niin ja tästä toisesta kotimaisesta miehestä, nainen muistaa tämän puhuneen eräästä tunnetusta näyttelijästä, johon tämä silloin tällöin onnistui törmäämään, koska jossain Ylämaalla, heidän mökkinsä lähettyvillä sijaitsevasta rantaosuudella olevasta venevalkamasta, nämä suuntasivat mökillensä. Kirsi oli tämä henkilö etunimeltään. Suomessa tunnetun saippuasarjassakin nähty näyttelijätär, jota näki nykyäänkin siellä täällä työnsä puolesta vaikuttamassa. Nainen, mietti oliko tällä miehellä ollut joku fiksaatio tunnettuja ihmisiä kohtaan. Toisaalta epäili tämän kyseisen kohdalla, ettei välttämättä, jos tuttavuus oli alkanut hänelle häiriköksi muodostuneen miehen vanhempien avustuksella. Tämä oli puhunut myös tuttavastaan Henristä, nainen muisteli. Niin ja toisaalta, hänelle muistui mieleen, että tämä oli kertonut veljen löytämästä passista. Oliko kaikki tuolta osin ollut kuitenkin valehtelua. Ajatteli, nyt olisiko sittenkin tämä voinut olla jollain lailla mukana huijauksessa, joka naiseen kohdistui. Että tekijät olivat tahallaan antaneet kuvan "Nigerialaiskirjeet" tyyppisestä huijauksesta. Nainen muistaa, kuinka oli ensin kauhistunut kun oli törmännyt samaan sukunimeen, mikä oli tällä hänen miesystävällään, niin tämän häiriköksi tulleen miehen Facebook-sivulla. Mietti, oliko näillä jotain sukulaisyhteyttä toisiinsa. Sieltäkö tämä mies oli saanut ideansa lähestyä häntä. Mies oli osoittautunut himototoajaksi. Hän harrasti sitä netin kautta, mutta niin että rahat eivät näkyneet hänen tileillään. Hän käytti varmasti jotain läheistään tässä apuna, jottei menettänyt avustuksiaan, joita sai kunnaltaan. Voiton osuessa kohdalle. Oli ilmennyt, että hänen nuorempi veljensä oli sotkeentunut huumemaailmaan. Ja oli siis sekakäyttäjä. Tällä miehellä oli ollut yksi poliisi myös Facebook- kaverina. Tämä asia oli alussa nostanut kysymysmerkkejä ilmaan naiselle. Hänellä itsellään on myös lapsuuden ystävä, jolla on "kaarti" poliiseja Facebook- kaverina. Eikä todellakaan usko tämän olevan millään lailla rikollisuuteen taipuvainen. Päin vastoin. 

  Nainen mietti. Häntä oli kyllä hyödynnetty tänä yrittäjyysaikanakin. Ja toisaalta ehkä jopa sen jälkeenkin. Vaikea tilanne kuitenkin kaikilla ja kaikkialla. Muisteli, kuinka oli joskus yrittänyt löytää tämän erään Lamppu nimisen vanhan R-kioskilla työskennelleen työkaverinsa Facebookista. Ei ollut köytänyt tätä. Oli löytänyt jonkun toisen. Tämä oli kuitenkin pyörähtänyt kioskilla yrittäjyysaikana. Tukeaan antamassa. Mukavalta oli tuntunut. Nainen oli törmännyt tähän sukunimeen toisaalla. Ja tilanteen laajuus oli alkanut aueta hänelle pikku hiljaa. Kulunut kevät etenkin. Kaikki se mitä myös somen avustuksella oli lähtenyt käyntiin. Hän, nainen,  oli erittäin ylpeä heistä ja niistä tahoista, jotka jaksoivat olla kansaa ylös kohottamassa ja sitä toivoa loivat sekä toivat kaikille vaikka juuri näiden YLE:n livetaltiointien televisioinnin välityksellä. Sekä muunsisältöisin lähetyksin. Myös kaikista somessa vaikuttaneista. Niin ja mitä kaikkea, myös tämä R-kioski Oy:n alaisena toimiminen olikaan tuonut tullessaan. Niin siinä hyvässä kuin pahassa. Toisaalta, tämä kaikki oli elämää, josta eritoten nyt jokaisen kaikkialla oli löydettävä se tie parempaan päivään, parempaan huomiseen. 

  Nyt kun maailma oli auki. Ja esimerkikisi konsertteja järjestettiin tietyin koronaviruspandemia- ajan suomin keinoin. Hänkin oli ollut menossa PatoKlubille Kuusankoskelle erästä arististia kuuntelemaan menneenä sunnuntaina, uskaltautumatta paikalle vielä kuitenkaan. Haluamalla kuitenkin tukea kyseistä artistia. Oli päättänyt asian jo keväällä, kun oli ilmennyt lippujen peruttamismahdollisuus. Oli somen puolella ilmennyt jotain, PatoKlubin sivuilla, jonkun kolmannen osapuolen sivuilla julkaisemasta materiaalista, oli tullut ilmoitus sivun ylläpitäjältä. Niin kaikki oli mahdollista ja mahdotonta yhtäaikaa. Tuttuja siellä ja tuttuja täällä. Keillä oli hyvää tarkoittava aie ja keillä ei.