23.

     Aurinko paistoi täydeltä terältä ulkona. Ihmiset kulkivat edelleen normaaliin tapaan ulkosalla. Raikkaan ilman ja tuulen kosketuksen hyväillessä niin ihoa kuin mieltäkin. Tuli hetken tunne, että kaikki on vain unta. Yöllä valvojalle. Että mitään näin pahaa ei ole tapahtunut, että tämä oli vain median tempaus saada ihmiset heräämään. Heräämään siihen todellisuuteen, että meidän on alettava taistelemaan tämän maapallomme puolesta nyt viimeistään. Ei vasta "huomenna". Muuten olisi liian myöhäistä. Toki paljon asian eteen oli jo tehtykin. Mutta ei riittävästi.  Ja, että kuvamateriaali olisi ollut kuvattua aina aamuyön viimeisimpinä tunteina, silloin kun kaupungit olisi muutenkin tyhjimmillään kulkijoista. Ja myös että sairaalaympäristössä kuvattu materiaali oli vain filmatisointia. Maapallon korkeimmissa asemissa toimivat elimet ja tahot tiesivät ainoastaan asioiden oikean laidan. Kaikkien olisi toimittava tulevaisuudessa tämän  "harjoitteen" mukaisesti mikä on ollut. Yhdessä tuumin ja vastuunsa kantaen. Viruksia, niitä vielä voimistuvaisempia, pysättämättömiä, alati muuttuvia, uusiutuvia niitä tulisi olemaan koko ajan kuitenkin enemmän ja enemmän. Kemiallisenkin sodankäynnin uhka, sitten menneiden  oli voimistunut ja viitteitä näytteitä siitä olimmekin saaneet sen käytöstä hieman aiempina vuosina. Voimme jos emme nyt, niin kohta olla taistelemassa jotain niin suurta vastaan, että se vie kaikki voimamme. Nainen oli lukenut jostain aiemmin otsakkeen, jossa viitattiin juuri tähän. "Jotain suurempaa olisi tulossa jatkossa". Nainen huokasi ja tiesi, että niin kuin hänkin niin kaikki muutkin haki lohtua siitä mistä sitä ennenkin oli saanut. Liikkeelle lähdöstä. Ulkoilusta. Eritoten luonnossa oleilusta. Hän oli ruskettumaton, niin ja syystä, että oli ollut kuin "vanki" tässä talossa. Talossa, jossa eli vuosikymmenten historia. Sen taakka, narisevat ovet, vanhat tuuletusritilät, jotka ujelsivat tuulisella säällä, kuin jossain vanhassa linnassa, jotkut vanhat ihmisetkin. Tai ehkä myös ne nuoremmat tässä ajassamme uhkasivat kallistaa sen tasapainoa lopullisesti. Tasapainoa, jota ilman emme kukaan tule selviämään tästä. Nainen muistaa erään kauppareissun. Hän oli lähtenyt kotoaan samaan aikaan talosta kuin eräs toinenkin nainen. Nainen oli seurannut koko matkan häntä kauppaan. Hän asioi normaaliin tapaan S-Marketissa. Ja kuinkas ollakaan nainen oli kuin aavistanut, että häntä tullaan seuraamaan. Ja kyllä vain, samainen nainen lähti seuraamaan häntä kun hän päättikin kiertää kauempaa ja palatakin toista reittiä kotiin. Ja takana tuli tummahipiäinen pieni hoikka mies. Jälkikäteen kun hän muisteli, niin hän on varma, että oli nähnyt tämän miehen asiakkaanaan kioskilla. Tämä oli ollut muutaman muun ihmisen seurassa. Nainen, oli kassan takaa nähnyt kuinka nämä olivat käyneet vegaanista tuotetarjontaa delikaapista läpi ja pettyneet sen vähyyteen. Ja näyttäneet pettymyksensä. Niinpä niin. Kaikki ei voi vielä olla pelkkiä vegetuotteita, vaikka monet meistä melkein jo niin toivovatkin. Maailma tulisi muuttumaan tältäkin osiolta väkisin. Ajan kuluessa. Korvaavia tuotteita oli pakko muutenkin jo etukäteen suunnitella ja kehittää. Onneksi uusia tapoja tuottaa ravintoa, esimerkiksi ilmassa kasvattamalla onkin jo mahdollista. 

  Suomessa tullaan antamaan maskisuoja  käyttösuositus piakkoin. Tällä hetkellä koronavirustilanne oli: Suomessa tartuntoja 7601 ja kuolleita 333. 10-20 koronavirustartuntaa päivittäin. Eli toinen aalto oli mahdollisesti käynnistynyt. Euroopassa 3017821 varmistettua tapausta ja 205612 kuollutta. Koko maailmassa 19861683 varmistettua tapausta ja 730528 kuollutta. 

Brasiliassa eräs näyttelijä oli kimpaantunut maan suurimmalle televisiokanavalla koronatoimien arvostelusta. Maassa on todettu toiseksi eniten koronavirustartuntoja sekä viruksesta johtuvia kuolemia maailmassa. Näyttelijän asusta, joka tällä on päällään tuli mieleen oman pojan Halloween asu, joskus lapsena. Kyseessä oli viikatemiehen asu, Scream leffasta. 

  Nainen alkaa muistella poikansa, lapsensa, lapsuutta.  Lapsi oli ollut herkkä, arka ja ujokin. Mutta sille päälle kun tuli, niin vilkas ja vauhdikas. Hymyileväinen ja nauravainen, silloin kun tunsi olevansa onnellinen ja oikeiden ihmisten ympäröimä. Läheiset, sukulaiset ja kaverit ovat kaikki olleet hänelle  merkitseviä ihmisiä. Tärkeitä tukipilareita. Ja ne harvat jotka hänellä vielä on. On sitä edelleen. Hän oli touhuava lapsi. Arka ekaluokkalainen, niin kuin nainen aikoinaan. Nainen itki ensimmäisenä koulupäivänä. Poika, ei lähtenyt edes ilmoittautumaan kouluun. Häntä jännitti siis vielä enemmän koulunkäynnin aloittaminen. No, jännitys siitä lieveni, kun koulunkäynti ja kiinnostus sitä kohtaan kasvoi. Ala-aste meni hyvin. Ylä-aste vuosina alkoi tapahtua. Yksi ilkivaltatekoon osallistuminen. Ikkunoiden rikkomisia koululla. Oliko muodostuneella lähiön kaveripiirillä jotain tekemistä asian kanssa. Kyllä, nainen luulee niin. Poika ei ollut päälle päsmärinä asioiden kulussa. Oli ensimmäinen seurustelukokemus. Tyttö oli tehnyt fritsun pojan nenänpäähän. Nainen, äitinä luuli, että poika oli joutunut tappeluun. Hyvät naurut he saivatkin, kun poika tajusi, mitä nainen oli pelännyt. Ylä-aste takana ja ammattikoulun käynti edessä. Ylä-asteen puolella oli pojalle alkanut tulla jo poissaoloja. Poika muuttui kasvoi. Jotain oli tullut jo pojan elämään. Vanhemmat eivät sitä nähneet. Avioeron jälkeinen aika. Äiti piti palettia yksin kotona pystyssä. Isä oli mukana siltä osin kun pystyi. Opiskelut jäivät kesken. Koulukiusaamista oli ollut varmasti matkan varrella niin ylä-asteella kuin ammattiopiskeluopinahjossa opiskellessaankin. Nainen oli yrittänyt saada selville mikä oli syy pojan alavireisyyteen tuolloin. Ylä-aste aikana oli ollut myös eräs järkyttävä tapahtuma. Erään tämän pojan kaverin sisko teki itsemurhan. Asiaa käytiin läpi niin koulussa kuin kotonakin.  Avioero oli pojalle myös vaikea asia. Poika ilmoitti, jossain vaiheessa, että haluaa muuttaa omilleen, niin kuin kaikki lapset tekevät tuossa iässä. Äidille, naiselle, se oli uusi eron kokemus. Kaikille vanhemmille tuo kokemuksena on samanlainen. Nainen  huolehti äitinä alussa asioista. Tuki niin pitkälle tätä kun poika antoi. Poika löysi rakkauden elämäänsä. Nuoripari aloitti yhteiselon. Lapsi ilmoitti maailmaan tulostaan. He jaksoivat uskoa elämän kantavan. Vähävaraisuus, velkaantuminen kaatoi nuo suunnitelmat. Pojan avopuolison rakastuminen uuteen ihmiseen vei näiden ihmisten teiden lopulliseen erkaantumiseen. Päihteiden käyttö varmisti vain sitä tosiasiaa. Nainen, olisi halunnut nähdä pojallaan toisenlaisen elämän kulun. Kaikkeen elämänmenon kulkuun ei voi kuitenkaan kukaan koskaan niin vaikuttaa.  

  Naisella on ikävä lastaan. On joka päivä. Lasta, joka oli hänelle se hänen elämänvalonsa. On toki sitä edelleen. Oikeastaan syystä, että on vielä täällä keskuudessamme. Nainen pelkää, vaikka on jo osittain menettänyt lapsensa päihteille, päivää jolloin tapahtuu mahdollisesti se jokin,  vääjäämätön lopputulos tuolla tiellä. Pojan synnyttyä naisen edesmennyt sisko onnitteli, jonkun radio-ohjelman kautta heitä vanhempia Maaritin "Lainaa vain"- laululla. Kappale oli Gerry Goffinin ja Carole Kingin laulusta Child of Mine. Laulu ilmestyi Maaritin ensimmäisellä albumilla 1973. Laulu kertoi äidistä ja lapsesta, rakkaudesta ja luopumisen väistämättömyydestä. Laulu on aina koskettanut häntä suuresti. Nainen muistaa, erään jäähallilla olleen yleisöluistelu kerran kun, lapsi oli kaukalon vaihtopenkillä istuessaan alkanut laulaa mukana ulos tulvivan musiikin mukana, täysillä ja niin antaumuksella Kirkan kappaletta: "Silta yli synkän virran". Tämän muiston hän on jakanut aiemmin joskus myös jo Facebookissa. "Bridge Over Troubled Water " / Simon & Carfunkel julkaistiin vuonna 1970. Tasan viisikymmentä vuotta sitten. Kirkan tutuksi tekemä suomennos on nauhoitettu samana vuonna. On 08.05 julkaistussa korona-ajan hyväntekeväisyyssinglen kappaleenakin. Kirkan musiikkia kotona kuunnelleenakin, laulu tuntui pojasta varmaan niin tutulta ja hyvältä, että se oli pakko laulaa ulos. Nainen, muistaa. Niin lapsi kun hänkin olivat jotenkin olleet niin onnensa kukkuloilla tuolla hetkellä. Toki aina luistelemaan päästessään ja musiikin kera vieläpä. Kirkan kappaleista "Surun pyyhit silmistäin" nousi tuohon aikaan ja tulevina lähivuosina naiselle tärkeäksi. Kappale voitti Syksyn sävel- kisan vuonna 1988. Kirka ei olisi rokkimiehenä ensin halunnut ottaa moista "humppaa" laulettavakseen. Vexi Salmi sai hänet lopulta ylipuhuttua. Murrosiässä yhtyeet joita tämä kuunteli oli: Nirvana, Children Of Bodom, Slipknot, Linkin Park. Oli siellä kotimaisiakin yhtyeitä. Tuntui joskus että samat yhtyeet, sama musiikki, jota lapsi joskus kuunteli vetäisi hänet yhtäkkiä takaisin vuosien taakse. Ikään jolloin hän oli nuori.  Musiikki on sitä ollut aina. Vyöryy elää vuosikymmenestä sukupolvelta toiselle. On iätön. Simon & Carfunkel yhtyeen "The Sound of Silence" -kappale tulvahtaa nousee naisen mieleen. Kappale on äänitetty 21.joulukuuta 1965. Nainen muistaa, että jokunen vuosi taaksepäin, ehkä kuusi, hän oli selaillut youtubea, törmännyt HERD& Jukka Perkon versioon siitä. Hän oli itkenyt itkemistään. Kappale aukaisi jotain hänessä. Muistoja lapsuudesta ehkäpä. Sävel on todella vaan niin koskettava. Ja sanatkin ovat sitä olleet hänelle. Laulu, joka soi hänessä aina. Lohduttavasti.