22.

     "Sydän jätti lyöntejä väliin". Oli otsakkeessa alku (KS). Kyllä, vahvasti tämä aika muodostaa milloin minkäkin asian, suunnitteilla olevan tai tapahtuneen johdosta näitä järkyttäviä tovia ihmisille. Mennyt lauantai yö oli, viikonloppuna muutenkin niin eläväinen alue, ollut tätä myös naiselle. Hän oli käynyt nukkumaan vasta jotain yhdentoista jälkeen mutta heräsikin jo taas kolmelta. Jokin oli taas muistuttanut läsnäolostaan. Vaikka nainen oli jo tottunut jotenkin asiaan, eräänlaisen ajojahdin alaisena ikään kuin ollessaan, nainen kaipasi niin olla jossain muualla. Varmasti monet kaipasivat paikanvaihtoa. Tämän ajan vuoksi. Nainen koki vahvasti olonsa turvattomaksi. Nainen oli väsynyt pelkäämään. Toisaalta yöajan viileys helpotti oloa. Tuleva päivä tulisi olemaan helteinen.

  Artikkeli sisälsi seuraavaa: "Kouvolalle ehdotetaan 2,6 miljoonan säästöjä kulttuurista ja liikunnasta." Kaupunki joutui tekemään leikkauksia sieltä täältä ja nyt kohteena olisi esim. Kymi Sinfonietta. Tilanne oli todella vakava, koska se mahdollisesti tietäisi orkesterin toiminnan loppua. Orkesteri oli ollut monelle kuulijakunnalle kuluneena aikana, eräänä yhtenä viihdettä ja iloa tuovana tahona taltioinneillaan somessa. Heidän päivityksiään oli ollut mukava seurata. Niin kuin monien muidenkin liikkeelle lähteneiden tahojen.  Tarjonta on ollut laaja-alaista. Pikku hiljaa muuttuva maailmamme, koko ajan kehittyvä ja vaativa, olisi varmasti muutenkin ollut jo tähän suuntaan menevä.  Nyt mennyt kevät kesä näytti että, livekeikkataltioinnitkin on todella mahdollista toteuttaa. Ja nopealla aikataululla. Aika on tehnyt tehtävänsä. 

  Nainen muistaa, kun oli töissä ollessaan käynyt kioskissa asioivien asiakkaiden kanssa keskustelua Kouvolan kaupungin tilanteesta. Jo tuolloin, joidenkin mielestä tämä ikuinen "vyönkiristys" oli turhautumista tuova. Ihmiset toivat osittain jostain päätöksistä ilmi eripuraisuuttaan.  Milloin mikäkin päätös ja toteutus oli ruodittavana. Niin, nainen tiesi minkälaista taiteilua alueen hallintaosiot ja tämä taloudenhallinta vaati sisällään päättävien elimien taholta. Ei ollut helppoa, ei. Ei se tulisi koskaan varmaan olemaan. Tämä aika kurjisti tilannetta entisestään ja suuresti. Koronaviruksen tuoma sopeuttamistarve on noussut 30-40 miljoonaan.

  Nainen kävi mielessään läpi mitä kaikkea kioskilla tapahtuikaan. Oli ollut mukavia jutustelu hetkiä. Kanta-asiakkaiksi luonnehdittavat totta kai olivat uteliaita uuden kauppiaan suhteen. Ja aika avoimesti nainen kertoikin joskus itsestään. Laidasta laitaan keskusteluaiheet kyllä kiitettävästi lensivät. Hektisyys ja nopeatempoisuus oli oikeastaan työn suola, moninaisine työtehtävineen myös. Monta vuotta kioskissa jo ennestään työssä olleiden työntekijöiden, vakituisessa työsuhteessa olleen ja eläkkeellä olevan naisen ja tämän aviomiehen, joka oli tällä silloin tällöin kioskilla mukana, osittaisella avustuksella ja tuella nainen tunsi olonsa aika pian kotiutuneeksi kioskiin. Naista hymyilytti ja nauratti yhtä aikaa. Toden totta. Hänelle se oli toinen koti, koska joutui tekemään vähintään sen 50 - 60 tuntia viikossa töitä itse. Joskus enemmänkin. Rasitteeksi asti, huonoina hetkinä. Ehkä niinä sellaisina hetkinä jolloin tosiaan olisi ollut tarvetta olla jossain muualla. Niitäkin hetkiä oli. Sisulla ja ilolla, väsymyshetkiä, niitä isompiakin kokien, tuo aika meni nopeasti. Nainen muistaa kuinka oli pakko hullutella työn lomassa. Koska tuohon työhön kuului myös se kioskin yleisilmeestä ja siisteydestä huolehtiminen, niin lattiapintoja kerran isommalla harjalla läpikäydessään lauleskeli Hiski Salomaan "Tiskarin polkka" -laulua. Työntekijälle tehtyä. "Minä vuan tiskaan astijoita ja luuvalla lakasen lattijoita, Tili tili tili tili tittataa, kyllä torstai meitä nyt lohduttaa". Torstai oli hengähdyspäiväksi ehkä luonnehdittava keskiviikon jälkeen ja perjantai ja lauantai päivien hulinaa odotellessa. Kyllä se tuo savolaisuus on voimavarana vaikka missä tilantessa. Siitä jos mistä sitä iloa ja naurua saa päivään. 

  Kioskilla oli ollut välillä rauhatonta menoa. Nainen, sydämellä ymmärrystä paljon mukana olevana tällaisten edesottamusten kohdalla, seurasi näiden yhteiskunnan huonompi osaisten ihmisten tai vaikka juuri niiden päihteidenvallassa olevien ihmisten elämää, koska oli itse jo nähnyt eläessään läheltä seuraten mitä tuskaa tuo elämä toi tullessaan. Jo pelkästään köyhyys. Kehä, ansa, on syvyyksiin vievää. Mutta silti he ovat taistelijoita kaikki tyyni. Kaikki ihmiset, "kastiin katsomatta" olivat tervetulleita kioskille. Ja jos jotain tapahtui. Niin sitten toimittiin sen mukaisesti. Eräs kanta-asiakas juolahti naisen mieleen. Tämä yleensä teki erästä veikkauksen peliä eurolla. Ja joskus osti myös muuta harvemmin kuitenkaan. Hyväntahtoisen oloinen ja aina kohtelias vaikka olikin vähissä varoissa oleva. Kerran sitten tilaisuus ja tarve saada jotain ylitti normikäytöstavat. Hän sujautti erään lehden takkinsa sisään ja kun oli poistumassa kioskista, huudahti nainen: " Hei. Etkö meinaa maksaa sitä?". Miehellä oli kunnon vauhti ollut päällä ulos ovesta mennessä. Heti kuitenkin kääntyy ja tuo lehden anteeksi pyytäen takaisin. Nainen oli sanonut: " Saat anteeksi. Älä tee toiste. Et ole ennenkään tehnyt tuollaista, miksi nyt siis alkaisit." Mies oli ymmärtänyt  pääsevänsä varoituksella ja kiittäen poistunut kioskista. Nainen tiesi että, sakkoja tämä ei olisi todellakaan kaivannut elämäänsä. Keväällä äitienpäivänä eräs päihteiden käyttäjä tuli kamunsa kanssa taas täysin toisella mielentilalla kioskiin asioimaan. Vähän vinoillen ikään kuin toivotti: "Hyvät Äitienpäivät". Nainen tajusi sillä hetkellä, että tämä ihminen tiesi hänen läheisensä tilan. Ajatus kiisi eteenpäin. Oliko tällä jopa ollut jotain sen asian kanssa tekemistä, että tästä hänen pojasta oli tullut päihteiden käyttäjä. Ajatukset sinkoilivat naisen päässä. Mies näki, että oli mennyt liian pitkälle. Näki kuinka tuohtunut nainen oli. Ja toisaalta myös tajusi samalla erheensä. Muutti käytöstään toiseen suuntaan ja asioi asiallisemmin lopun ajan. Nainen oli ajatellut, että jos ei olisi ollut siinä tilanteessa tuossa toimessa "kädet ikään kuin sidottuina" niin hänen ulosantinsa olisi saattanut olla toisenlaista. Toisaalta nainen oli tajunnut sen jo tuolla samaisella hetkellä, että tähän oli  mies pyrkinytkin. Tämän seurassa olleen miehen nainen oli huomioinut jos vuosia sitten. Kulki usein keskustan alueella. Joskus oli nähnyt tämän parempina aikoina asiakkaana kirjaston musiikkiosastolla. Tästä nainen mietti joskus. Oliko tämä ollut se sama mies? Joskus vuosina 2002 - 2004 välisenä jaksona. Uudenvuoden aaton aamupäivän asiakas eräällä jo suljetulla kioskilla. Kioskilla, jonka tilalla oli tänä päivänä jo jotain muuta. Mies, joka oli naisen ollessa aamuvuorossa, anastanut toisen asiakkaan ollessa hänellä tiskillä, kaljaa reppuunsa. Kävellyt tyynenä ulos ovesta. Palannut kohta, kioskin ollessa jo muista asiakkaista tyhjänä, jännä vähän sellainen pelkoa naiselle nostattava ilme kasvoillaan kävellyt toinen käsi taskussa suoraan naisen luokse takaisin. Alkanut kaivaa jotain taskustaan. Nainen oli tiennyt että nyt tapahtuu jotain. Mies oli kiskaissut nopeasti kätensä esiin. Käsi oli nyrkissä ja avattuaan sen sanonut: " Pieni vihreä LM." Nainen oli kuullut ensin väärin. "Pieni vihreä Ämmä". Oli sekunnissa ajatellut, että ensin haukkuu ja sitten ehkä paukkuu. Siis ase. Oli jo tuolloin niin paniikinomaisessa hysteriaa tavoittelevassa tilassa. Noh. Vaikka kolikot nyt sitten aseen sijaan onneksi ilmestyi kädestä, niin välillä vaikka tilanteen komillisuuskin silotti ihanasti ja nostatti helpottavia pieniä pyrskähdyksiä ilmoille, niin nainen oli ollut poissa tolaltaan kuitenkin. Sellainen ylimääräinen jännitetila oli uudenvuoden aatossa. "Räjähdysaltis". No, oli ajoitettu oikein. Tulevaa ilotuliterakettien katseluhetken voimistamista ajatellen. Nainen oli vuoron päätteeksi kovasta pakkasesta huolimatta suunnannut poliisilaitokselle tekemään anastusilmoituksen. Tuohon aikaan asian suhteen toimittiin noin. Sakkoja tämä taisi saada. Oli tehnyt kait muuallakin samaa. Sarja- anastaja , "Juoksukaljat" nimikkeen alla. Tässä hetkessä nainen ja oikeastaan eilen juuri oli törmännyt kauppakeskuksen edessä pariskuntaan, joka oli ollut asiakkaana. Heillä oli ollut hirveä riita käynnissä. Kuuma ilma ja vielä kuumempi pari. Ja mistä muusta kuin rahasta. Rahasta, josta naisella itselläänkin oli huutava pula. He ovat, kaikki nämä heidän kanssaan samanlaista tietään kulkevat, kanssakulkijansa, ovat olleet vielä suurempaa hätää kärsimässä juuri tämän maailman tilanteen takia. Nainen toivoi voimia kaikille heille. Vaikka ymmärsi myös samalla asian toista puolta. Rikokset niitä tehtiin edelleen kaikkialla. 

  Voi tuosta kioskista nousi naiselle, voih, tämä tajusi eräs häntä kioskista kioskiin seurannut, miksiköhän sitä luonnehtisi, olisiko "hömelyys", "hajamielisyys". "Ikikiire housun lahkeessa" kait olisi se oikea määritelmä, kioskissa työskentelevän määritelmä. "Ovilukko kirous". No, tuolla, kioskia jota ei enää ole. Hän kerran talvipakkasilla lukitsi oven illan päätteeksi. Kotiinlähdön aika. Mutta kioskista ei sitten poistuttukaan. Syystä, että nainen oli lukinnut itsensä sisään. Hiekote sora oli tamppautunut lumen kera kynnykselle ja varmisti nyt, että ovi ei liikahtanutkaan kun hän yritti sieltä poistua. Vartijamiestä ja toinen vakituinen työntekijä tulivat hätiin. Vapaus koitti vihdoinkin työpäivän päätteeksi. Koti oli ollut jo niin lähellä mutta niin kaukana. Kotiin oli tuolloin 150 metriä. Kirous siis on seurannut kaikki nämä vuodet. Kerran ei päässyt eräällä sisään, koska avaimet oli jo kioskissa. Oli edellispäivän aamuvuoron päätteeksi unohtanut ne sinne. Aamulla työpaikalle paluu normitapaan sai jarruja mukaan. Tällä yrittäjyyskioskilla. No, taistelua oli. Lähikontaktia voi suorastaan sanoa , nainen otti oven kanssa. Vanha ovi tarvitsi vain hiukan huoltoa. Ja siihenkin tehtävään löytyi "yleismies Jantunen", kioskilla aiemminkin pyörinyt ja avittanut vanhempi miesherra. 

  Kerran kun hän liikkui nurkillaan keskustassa eräs näistä kanta-asiakas naisista sattui paikalle. Nainen oli tuttu hänelle entuudestaan vuosikymmenien takaisesta työpaikasta. Ei tainnut olla tällä hetkellä missään töissä kuitenkaan. Hän nainen oli tuolloin ollut ex-yrittäjyyden alkumetrejä kulkeva stressaavassa tilassa oleva ja olikin sen johdosta jutellutkin asiaankin liittyen juuri niistä asioista tämän naisen kanssa. Naisen kanssa oli tullut juteltua kioskilla useampaan otteeseen. Oli yksi niistä yrittäjää tukevista ihmisistä. Hän, nainen oli ollut aika tuohtunut vaikka mistä asiasta. No, sitä oli varmasti kaikki ex-yrittäjät, joille etenkin jäi sitä maksettavaa velkaa. Hän muistaa, että olisi puhunut jotain peliautomaattikoneisiinkin liittyen. Siitä, että yrittäjänä, vaikka tulona saatu tulo näiden kautta onkin aika pientä, niin silti häntä oli osittain harmittanut se näiden sellaisten eläkeläisten pelaaminen, jotka itse eivät oikeastaan koskaan voittaneet mitään. Ja myös niiden vähäväraisten kolikoiden tunku koneisiin, vaikka he olisisivat tarvinneet joka sentin itselleen. Toki joitakuita heistäkin silloin tällöin lykästi. Nainen muistaa, että kun oli tuntenut tuolloin, että joku katselle heitä, hän oli vilkaissut sivuilleen. Talviaika, pimeähkössä kohtaa parkkialuetta, hän oli kuitenkin erottanut jollain lailla, vaikka silmälaseja käyttämään joutuva onkin, jonkun miehen olleen kännykkä ylös kohotettuna, aivan kuin tämä kuvaisi heitä. Miehessä oli ollut jotain kummallista. Tämä oli ollut aikaa ennen kuin maailma, myös tämä Suomi, heräsi koronaviruspandemiaan.  

  Koronaviruspandemiaan, sen nostattamaan pelkoon liittyen, hän muistaa kioskilla asioineen aasialaisperäisiä turisteja. Kaksi miestä ja yksi nainen. He tulivat katsomaan postikorttivalikoimaa, nimenomaan Kouvola korttia hakivat, mutta sitä ei ollut kioskin valikoimassa. Käynti kioskissa oli nopea. Naiselle oli jäänyt mieleen naisen käyttämä kasvomaski. Miettinyt syytä sen käyttämiseen. Tämä oli tapahtunut loppuvuodesta.  Naiselle oli tullut aika tutuksi eräs paikkakunnalla toimiva kiinalaistaustainen yrittäjä. Tällä oli kaksi eri toimipistettä. Kauppakeskus Veturissa sekä keskusta-alueella. Hänellä oli jostain syystä käynyt mielessä mahdollinen tuttavuus näiden välillä. Vaikka se tuntui aikalailla tuulesta temmatulta kuitenkin. No, kun yrittäjä oli tukenut niin häntä kuin ex-pomoaankin asioimalla heidän kioskeissaan niin se kait se oli yksi syy moiseen johtopäätöseen.  Oliko tämä kertonut olevansa mistä kaupungista kotoisin? Nainen ei ollut varma, muistaisiko moista enää näin jälkikäteen. Suuresti tukeva asiakas kuitenkin omalta osaltaan oli ollut.