64.

    Nainen leijui ilmassa. Oli kohonnut siitä pinnasta missä oli ollut vaakatasossa jo noin puolimetriä ja pian metrin. Nainen näytti olevan täysin paikalla seisovan miehen vallassa. Silmäpari ja toinen sekä pian valtava määrä ihmisiä tuijotti tapahtumaa. Oli kesä suven kauneimmillaan. Tuuli soi piti ääntään puustossa pusikoissa perennoissa lehvistöissä niin kauniin kartanon pihamiljöössä. Muuten oli aivan hiljaista. Kaikki seurasivat tilanteen kehittymistä. Show oli alkanut illan osalta. Levitaatiolla. Oltiin Kuortin Kartanossa Pertunmaalla  arkkitehti Axel Mörnen piirtämän päärakennuksen edessä, 1928 valmistuneen pihamaalla järjestetyn telttalavan äärellä. Paikalle oli saapunut paljolti ihmisiä. Illan muina vetonauloina olivat tähtitaivaan sen hetkiset superstarat Ari Klem, iskelmälaulaja Tangomarkkinoilla vuonna 1987 toiselle ja 1988 kolmannelle sijalle sijoittunut sekä Syksyn sävel- kilpailun vuonna 1989 kappaleellaan Pieni ystäväin, voittanut artisti. Ja toinen oli Rainer Friman, iskelmälaulaja, joka myös voitti Syksyn sävel - kilpailun vuosina 1990 kappaleella Se on salaisuus ja 1992 kappaleella Virta vie, virta tuo. Kansankielellä "Klemmari" ja "Raikku". Kaikki tunsivat heidät ja heidän musiikkinsa soi paljonkin muun muassa radiossa. Oliko ollut juhannuksen seutua sitä nainen ei enää muista mutta koska porukalla oltiin liikkeellä ex-aviomiehen sukulaisten kanssa mökiltä suoraan ajaneina tilaisuuteen nainen arveli, että suven parhaimpia aikoja oli kuitenkin käynnissä eli tuo keskikesän juhla oli ollut tai oli saapumassa juuri. Kaikki koko perhekomppania oli alkuillassa ollut mukana juhlassa, makkaran paiston ja lapsillekin suunnatun ohjelman johdosta. Nyt tunnelman tiivistyessä, lastenkin jo väsyessä, lapset hoitajineen jonkun porukasta  kuskaamana lähtivät takaisin mökille ja pian yöpuulle suunnistivat. Muut jäivät juhlimaan. Ilta oli antoisa kaikin puolin. Jokin miesten välinen kahakointi oli ollut kyllä iltaan kuuluva. Oliko siinä ollut osallisena ulkopuolisia. Paljon mahdollista.

  "Klemmariin" nainen oli törmännyt kioskillakin tämän asioidessa iltapainotteisesti siellä sekä muissakin musiikkipitoisissa tapahtumissa. Esimerkiksi nähnyt tämän Kuusankosken teatterin ulkolavan viereen pystytetyllä lavalla esiintymässä. Ari Klem, alkoi yhtiökumppaniksi Three Wings - ravintolaan alkuvuodesta. Toivon mukaan yrittäjille suunnatut tuet on pelastaneet paikan tilannetta. Tuolla samaisella lavalla on nainen nähnyt esimerkiksi Samuli Edelmanin esiintyvän. Taisipa nähdä vilaukselta kyseinä iltana erään tietyn miehekkään vilahtavan ohi. He olivat olleet juuri tuolloin tauolla toisistaan. Facebookissa oli joku tykännyt Henry Frimanin esityksestä. Nainen oli hätkähtänyt katsottuaan videon pätkän. Tämä oli muistuttanut Henry L. Williamsin erästä kuvaa, tästä otettua, mutta vain hetken. Nainenhan oli saanut erilaisia versioita henkilöstä. Tämä ei näyttänyt samalta niissä kaikissa. Ikään kuin sekin hieman vahvisti tätä valeprofiili puolta vain lisää. Eräs kuva, passikuvan lisäksi oli säilynyt naisella. Sitä, ei passikuvaa katsoessaan, mies puolestaan muistuttaa erästä saman nimistä nuorempaa Henry L. Williamsia joka Google - haun perusteella löytyy. Jalkapalloilija, amerikkalainen, jo menehtynyt aikoinaan nimeä tehnyt on ollut olemassa. Tämä oli kuollut jo vuonna 1931. Sitten haun perusteella löytyi Jr.  joka muistutti hieman sitä vanhempaa miestä kuvassa. Tällä nuoremmalla miehellä oli kyllä parta ja oli silmälasiton kun taas vanhemmalla miehellä oli juuri näiden osalta päin vastoin. Kulmakarvat ja silmien muoto olivat lähellä todella toisiaan. Ja musta tukka. Ruumiinrakenteessakin oli jotain samaa. Niin kuka oli tämä lähestyjä, brittiläinen? Oliko koko "shou" naisen omaa ilmaisua käyttäen täyttä fulaa niin sanotusti. Oliko joku tosiaan Amerikasta päin ollut asialla. Oli ollut myös kuva jostain pippaloista. Kukkakimppu käsissä miehellä. Ja kabinettitilan tai ravintolan pöydän ääressä kuvattuna edesmenneet, miehen mukaan olleet, ehkä viisivuotias tummasilmäinen mustatukkainen tyttö. Kuin lapsiversio naisesta, tytön äidistä, tämän vierellä. Oli ollut myös kuva pojasta koulupuku päällään, brittiläinen. Nämä kuvat näyttivät aidoilta. Kaikkia kuviahan on mahdollista käsitellä.  Ja kuvia on Facebook-tilit täynnä. Kuka vaan voi alkaa tekemään toisten kuvalla, kuvilla ja taustallakin vaikka tämänkaltaista rikossumaa suorastaa. Mieshän jatkoi tätä. Nainen sai sen tuolloin jotenkin selville. Oli vaihtanut vain tätä profiiliaan hieman toisenlaiseksi. Tällä oli ollut vain joku nainen tuolla hetkellä kaverinaan. Niin se voi olla joku ihminen, jonka tunnet tai tekijä voi lähestyä vaikka sieltä merten takaa. Jotenkin tämä erään miehen lausahdus siitä, että naiset on vain kiinnostuneita hyvätuloisista miehistä. Se kummitteli mielessä. Kyseessä oli Myllykoskelainen.  Niin ja tämä naisen yrittäjyys. Nainenhan se vasta nyt olikin hyvä hyödynnettävä. Kuvia varmasti on mahdollista saada. Yritysnimike löytyy vielä netistä. Tuhat euroa noin maksaa, jotta pääsee eroon osakeyhtiöyritysnimikkeestä. Toki jos nainen jatkaisi osakeyhtiömuotoisena yrittämistä, niin tässä olisi hänellä valmiiksi jo Y-tunnus. Nainen ei kyllä usko enää perustavansa tuon muotoisena yritystä. Toisenlaiseen yritysmuotoon on kyllä tähtäämässä. Jos sille ei tule mitään esteitä. Niin ja sellainenkin kuvio tuli mieleen naiselle. Joilla kuilla suomalaisillahan on paljon ulkomaisia Facebook-kavereinaan. Jos olet sellaisen ihmisen kaveri, joka ei suojaa muita Facebook- kavereitaan, niin johan on vallan helppoa, vaikka juuri oikeiden ihmisten, Henry L. Williams nimisen isänkin kuvia napsia sieltä itselleen. Niin kuka oli se syyllinen. Tietokoneiden käyttöä voidaan jäljittää todella hyvin. Yksityistä sivua käytettäessä selaimessa tai Tor-verkot tietysti hankaloittavat tiedon saantia. Jos näitä on käyttäjä käyttänyt. Rikoksen tekijä sortuu yleensä virheisiin matkallaan kuitenkin. Naisella oli joskus olo aivan kuin hän olisi yksi Marionetti- nukeista. Nukketeatterissa esiintyvä, käytettävä nukke, jota ohjaillaan. Toisin sanoen sätkynukke. Pieniä siirtoja sinne tänne ohjailuja. Ja ainakin paljon sitä naisen hyväksikäyttöä oli matkalla tässä elämän mittaisessa esityksessä nähty. Niin. Mutta oliko nainen sitten niin hyödynnettävissä. Niin vähän riippuu mitä tällä tarkoitetaan. Nainen on törmännyt joihinkin tiettyihin nimiin ja tehnyt päätelmiään. Kaikkea voi somenkin puolelta irti ihmistä kiskoa. Näiden tekstien kautta saatuja ideoita esimerkiksi. Ja käyttää niitä vaikka mihin. Toisaalta nainen ei suosiolla suostu hyväksikäytettäväksi ikinä. Eikä tietysti etenkään enää minkään sortin henkisen ja fyysisen väkivallan uhriksi. Kukapa mukaan siihen mielellään alistuisi. Ja nainen tietää, että kaikki hänen läheisistään varmaan tietääkin tämän. Ravintolaillan, nuoruusvuosien, keskusta-alueen yön hämy puiden varjoissa kävellen. Tihentyvien askelten lähentyminen. Nuorehkon vaalean miehen saavuttaessa naisen. Tämä ohjaa kyynärpäästä pitäen lähellä olevan työmaan isojen neliömäisten vielä avaamattomien rakennustarvikemuovipakkauksien taakse naisen väkisin uhaten veitsellä. Nainen tottelee. Ja sitten alkaa puhumaan. Nainen ei muista mitä sanatarkasti sanoi ja loppulukema kuitenkin oli, että nainen sai puhumalla aikaa toimia. Sai hämättyä miehen tyystin, koska antoi tulla täydeltä laidalta tekstiä suustaan. Vihan voimalla, jo koetun raiskauksen voimalla. Tämä illan mies oli jäänyt taakse, hölmistyneenä ja tuta saaneena, hävinnyt matsin naiselle. Nainen oli ollut niin ylpeä itsestään. 

Huominen päivä ja päätökset sen johdosta. Haikeana ikävöiden, tämän vuotinen käynti lapsenlapsen luo jää väliin turvallisuussyistäkin. Laulu, Syksyn ruskan lapsi, kaihoisasti kumpuaa naisesta ulos. Hiljaisen temmon laulu ja soi sitä syvää iloa ja kaipuuta kyseistä hetkeä kohtaan, jona mummi näkee taas lapsenlapsensa. 

Syksyn ruskan lapsi

Matkalla.

Olen mä tänään.

Kohti kaupunkia.

Merimaisemia.

Raikkaita tuulahduksia.

Ja sitten mä hänet taas nään.

Pilvetkään.

Taivaalla.

Jotka purjehtii.

Ja auringon esiin tulon estää.

Ei voi viedä iloa sydämmestäin millään.

Syysruskaa.

Aina ihailla mä saan.

Lehvistön kirjoa värejä.

Leikkiä pinnal katujen.

Kun luokses tähän aikaan matkaa teen.

Sitä taivaltaa.

Ikävä kaipuu.

Ain rinnas.

Kunnes taas kohdataan.

Ja tuska tuo poistuu aivan kuin sitä ei olisi ollutkaan.

Omaa elämää.

Sä elät onnellista.

Kera muiden läheistes.

Ja se kaikkea tätä helpottaa.

Ois huoli suur muuten sydämmessäin.

Näin tää aika.

Vuodet  kulkee.

Kunnes omat polkumme.

Taas kohtaavat.

On silloin kuin aurinko valtais koko maiseman.

Vaik ois syksyn pilvet sateet päivässä.

On silloin kuin aurinko valtais koko maiseman.

Vaik ois syksyn pilvet sateet päivässä.

Siitä tiedät.

Sinä lapsi.

Tämän maan.

Oot tärkeä ihminen ain meille kaikille.

Oot syksyn ruskan lapsi.

Iloa väriä tuova.

Ain kaikkien elämään.

Oot syksyn ruskan lapsi.

Iloa väriä tuova.

Ain kaikkien elämään.

Matkalla.

Olen mä tänään.

Kohti kaupunkia.

Merimaisemia.

Raikkaita tuulahduksia.

Ja sitten mä hänet taas nään.

Pilvetkään.

Taivaalla.

Jotka purjehtii.

Ja auringon esiin tulon estää.

Ei voi viedä iloa sydämmestäin millään.

Syysruskaa.

Aina ihailla mä saan.

Lehvistön kirjoa värejä.

Leikkiä pinnal katujen.

Kun luokses tähän aikaan matkaa teen.

Sitä taivaltaa.

Ikävä kaipuu.

Ain rinnas.

Kunnes taas kohdataan.

Ja tuska tuo poistuu aivan kuin sitä ei olisi ollutkaan.

Omaa elämää.

Sä elät onnellista.

Kera muiden läheistes.

Ja se kaikkea tätä helpottaa.

Ois huoli suur muuten sydämmessäin.

Näin tää aika.

Vuodet kulkee.

Kunnes omat polkumme.

Taas kohtaavat.

On silloin kuin aurinko valtais koko maiseman.

Vaik ois syksyn pilvet sateet päivässä.

On silloin kuin aurinko valtais koko maiseman.

Vaik ois syksyn pilvet sateet päivässä.

Siitä tiedät.

Sinä lapsi.

Tämän maan.

Oot tärkeä ihminen ain meille kaikille.

Oot syksyn ruskan lapsi.

Iloa väriä tuova.

Ain kaikkien ihmisten elämään.

Oot syksyn ruskan lapsi.

Iloa väriä tuova.

Ain kaikkien ihmisten elämään.

Ain kaikkien ihmisten elämään.

©Kirsi-Marja Vahter