51. 

  Oli oivallusten päivä ilmeisesti menossa. Tai jonkin sortin tilanteen hallintaan pyrkivä ainakin. No joltain osin ainakin jotain oli ollut pelastettavissa. Kukaan muu ei uppoaisi tämän "veneen" myötä. Kiitos siitä kuuluu eräälle tukijalle. Vaikka uppoamista ei kai voinut enää välttää. Vene uponnut - laulu alkoi elää naisessa. Nainen oli laulanut sen tuolloin aikoinaan liian tuskaa ja tulkintaa täynnä olevana ulos ehken voisi sanoa. Laulu kertoi naisen pojasta ja siitä päihteidenkäyttäjien maailmasta. Nainen oli nähnyt tämän nykyisellä paikkakunnalla kerran käydessään, vaikka sekin kuului Kouvolaan, taisi olla kesää 2018, joen rannassa unohtuneen uponneen veneen puun katveen alla. Näky oli jostain syystä pysäyttävän kaunis. Vertauskuvallisesti kuin elettyä elämää. Tuosta näystä laulu syntyi.

Vene uponnut

Kun mä katson.

Tätä maisemaa.

Ja tuota veden pintaa.

Joka väreilee.

On virta tässä.

Ajoittain liian voimakas.

On se myös sille.

Joka ei vaaraa siinä nää.

Tuo vene.

Joka on uponnut.

Rantaveteen.

Kertoo samaa tarinaa.

On virrat vievät.

Meille vaaraksi.

Kun ne meitä vie.

Ja jokin liian voimakas niitä hallitsee.

Tää aurinkoinen.

Taivaanranta.

Latautunut lämpö sen.

Silmäni vangitsee.

Oomme niin alttiita.

Täällä.

Kaikelle myös hyvälle.

Joka väliin meitä palkitsee.

Kuin ikisurua.

Mä kannan.

Vuokses sun.

Kadotettujen virtaan hukkuneen.

Miten paljon.

Pitääkään vielä.

Tääl tapahtua.

Ennen kuin ihmiset havahtuu.

On liian suur mahti.

Tuolla virralla.

Noilla pyörittävillä pyörteillä.

Joihin väki sortuu.

Mä pyydän, nä pyydän.

Päättäjät tämän maan.

Älkää ikinä näille tantereille.

Veneilijöiden vesille.

Tuota salliko.

Tuota syvyyksiin nii.

Vievää uppotukkia.

Joka on jossain päin maailmaa.

Jo vapautettu.

Vapaa-aikaa.

Rentoutumista keinuvaa.

Laineille istuvaa kansalle annettu.

Mä pyydän, mä pyydän.

Riittää musta murhe tää.

Jota kantaa virtaan.

Pyörteen sisään jumiutuneet.

Ollaan viisaita.

Ollaan ihmisiksi.

Niin kuin ruukata sanotaan.

Kaipaa sitä kaikki tääl.

Kun mä katson.

Tätä maisemaa.

Ja tuota veden pintaa.

Joka väreilee.

On virta tässä.

Ajoittain liian voimakas.

On se myös sille.

Joka ei vaaraa siinä nää.

Tuo vene.

Joka on uponnut.

Rantaveteen.

Kertoo kuin samaa tarinaa.

On virrat vievät.

Meille vaaraksi.

Kun ne meitä vie.

Ja jokin liian voimakas niitä hallitsee.

Tää aurinkoinen.

Taivaanranta.

Latautunut lämpö sen.

Silmäni vangitsee.

Oomme niin alttiita.

Täällä.

Kaikelle myös hyvälle.

Joka väliin meitä palkitsee.

Älkää uskoanne.

Menettäkö.

Te virran pyörteisiin.

Vajonneet.

On sieltä noustu.

Monesti.

Siis uskokaa itseenne.

Ja tuohon aurinkoon tiellänne.

Mä pyydän, mä pyydän.

Siis uskokaa itseenne.

Ja tuohon aurinkoon tiellänne.

Se teidät lopulta palkitsee.

Palkitsee.

©Kirsi-Marja Vahter

 Niin iltapäivän puolella tapahtui. Hän oli nähnyt toisen kerran jonkun tummempihipiäisen miehen, ulkomaalaistaustaisen mutta arvatenkin suomettuneen, tarkkailevan hänen olohuoneen ikkunoitaan, jotka osoittivat vastapäätä olevaa kerrostaloa. Nainen ei ole varma oliko edellisellä kerralla ollut mies ollut "nuorempi versio tästä", nyt joka nojaili talon seinään ja tuijotti hänen ikkunoitaan. Samalla kun nainen avasi tuuletusikkunan, mies äkkäsi, että hänet huomattiin, tämä vetäytyikin oitis talon uumeniin rappukäytävän oven kautta. Mistä oli kysymys? Oliko nämä ne seuraajat? Oliko tämä mahdollisesti se "Brittiläinen tekijä" tai joka oli antanut ymmärtää niin henkilöllisyytensä olevan. Mieshän oli tiennyt naisen sijainnin, osoitteen jo tuolloin. Oliko tämä ollut maahanmuuttaja sen jälkeen mahdollisesti. Kuuluiko se tietty hoikka nainen, joka oli ollut oranssikenkäisen jonkun isomman mustan auton omistavan mieshenkilön kanssa talon nurkillakin, mahdollisesti samaan perheeseen. Oliko välimatka nyt kutistunut yli kolmentuhannen kilometrin osalta ikkunasta ikkunaan väliseksi vilkutus etäisyydeksi. "Hei, täällä olen. Arvaa kuka?" Nainen kiroili mielessään. Ajatteli, ettei nyt ääneen viitsi kuitenkaan. Oli perjantai ja viikonloppumeininki vasta tuloillaan. Ei vielä näillä kellonlukemilla siis aivan vielä "kehtaa vehtaa ku (perkele) toeset kahtoo" ja seuraa. Mitä päivä toisikaan vielä mukanaan. Pienistä hän ei hätkähdä. Sen hän tiesi. Vai oliko tämä sitä pientä? Vai oliko kyseessä joku muu syy tälle silmällä pidolle?

  Kouvolan keskusta-alueella oli paljon muualta maahan muuttaneita suomettuneita yrittäjiäkin. Kaikki todellakin tervetulleita. Nainen muistaa sitä naisenkin yrityksen tukemista tapahtuneen. Nainen puolestaan auttoi vaikka sitten vaihtorahojen, kolikoiden ja tiettyjen seteleiden loppumisessa kesken kaiken vaihtamalla rahaa heidän kanssaan. Naiselle muistuu mieleen eräs hänen veljensäkin näkemä nainen kioskilla. Veli oli tullut, häntä moikkaamaan kioskille ja samaan pöytään istui sitten vakitotoaja. Molemmat olivat olleet hänen yrittäjyyttään suuresti tukevia. Veli isommalla panoksella. Nainen on ikuisesti kiitollinen siitä. No, kerrankin jos toisenkin tämä nainen oli kioskilla. Onneksi voittojakin hänelle osui kohdalle, jottei ihan tappion puolelle mennyt. Mutta kertoi kerran syyn sitten miksei pysty tulemaan vähään aikaan kioskille. Erään hänen ystäväpiiriin kuuluvan naisen omainen oli menehtynyt Luumäellä sattuneessa onnettomuudessa 21.07.2019. Henkilöauto oli ollut pysähtyneenä keskelle Kuutostietä ja takaa tullut rekka-auto ei ollut havainnut ajoissa tilannetta vaan oli tullut päälle, jolloin kaksi autosta tielle noussutta henkilöä oli välittömästi saanut surmansa. Kolmas oli loukkaantunut. Auton sisällä ollut henkilö ei ollut loukkaantunut. Myöhemmin nainen oli kertonut tämän kuolleen ajautuneen huonoon seuraan. Nainen oli jälkikäteen vasta tajunnut alkaa miettimään yhteyttä tähän hänen tietämäänsä Luumäkeläiseen. Varmuutta tuolle mahdolliselle klikille, yhteydelle, nainen ei koskaan saanut tietää. Niin sen nainen tiesi, että paikkakunnalla oli päihdeongelmaa samoin aivan kuin muuallakin esiintyvänä, paljonkin, vaikka on pieni paikkakunta. Näihin kahteen pariskuntaan tämä asia ei liittynyt varmaankaan millään lailla. Tämä nainen, totoaja, oli joskus mennyt naimisiin jonkun tummahipiäisen olisiko ollut italiaano vai ihan nainen ei valitettavasti enää muista. Oli jo eronnut aikoja sitten kyllä miehestään. Tai niin nainen muisteli naisen sanoneen. Ja kerran nainen oli asioinut, pyytänyt ihan varta vasten oman poikansa, tummahipiäisen komean ulkomuodon isältään saanutta, mukaan tiettyyn miehillä ehkä enemmän hallussa olevaan tuotteidensa takia autoihin liittyvään paikkaan suunnistamista suunnitellessaan ja siellä he sitten asioidessaan saivat asiatonta kohtelua, juurikin pojan ulkonäköön liittyvänä ja kohdistuva. Ei jäänyt hyvä maku, kenellekään tuosta. Ei näille tuon kokemuksen omaaville eikä naisellekaan kuullessaan moista tapahtuneen. Niin surullista, kuinka paljon Suomessa tuotakin vielä kohdataan, vaikka nykymaailmassa elämmekin. Niin sitä sortamista, kehen vaan se sitten kohdistuikaan ja oli syyt sitten mitkä vaan, niin aina se oli epäoikeudenmukaista. Ei asiakaspalvelutilanteessa ketään saa kohdella noin. Kaikki ovat samanarvoisia ihmisiä. Piste. 

  Eriarvoistumisesta ja sen lisääntymisen uhkasta oli tänä päivänäkin juuri ollut juttua. Taloudelliseen puoleen viitattiin, mutta naisen mielestä sitä kuuluu pohtia vähän laajemmaltakin näkökatsontakulmalta. Niin, voiko tuota eriarvoistumista koskaan saada niin pysäytettyä. Taloudellistakaan. Pyrkimyshän siihen on kova. Erilaisten tukien myötä kansalaisille suunnattuna. Nytkin tämän koronaviruspandemian tuoman lisäahdingon myötä. Hallitus oli päättänyt viidennestä lisätalousarviosta. Esityksessä otettiin huomioon kattavasti eri tahoja. Esimerkiksi väliaikaisen epidemiakorvauksen rahoittamiseen hallitus ehdottaa 60 miljoonaa. Tällä tuettaisiin heikommassa asemassa olevia ihmisiä eli perustoimeentulotukea saavia. Hienoa. Periksi ei pidä antaa. Ja nyt niillä joilla todella oli vaikeaa oli mahdollista selvitä muiden ohella. 

  Nainen oli törmännyt otsakkeeseen: " Jos jokainen lopettaisi puhumisen, pandemia kuolisi pois." "Tartuntoja tutkivan professorin tutkimuksen mukaan hiljainen puhe tai vaikeneminen tyystin vähentää pisaroiden erittymistä. Siksi hiljaisuussääntö julkisissa tiloissa olisikin tehokas keino rajoittaa koronatartuntojen leviämistä", kirjoittaa The Atlantic. Niin tuo voisi olla hyvä käytäntö vaikka täällä kotimaassammekin vaikka koronavirustartuntoja täällä ei esiinnykään niin valtavia määriä kuin maailmalla. Kunnon vanhan ajankin "kirjastohiljaisuus" kaikkialle voimaan. Koronavilkun käyttöönotto ja tätä kautta saatu info mahdollisesta altistumisesta, on aika monen ihmisen käden ulottuvilla ja yli miljoonalla ihmisellä Suomessakin jo käytössään. Tässäkin törmätään osin tähän eriarvoistumisen johdosta ilmenevään asiaan. Vanhemmissa kännyköissä sovellusta ei ole mahdollista käyttää. Tosin ei uusimmissa Huawei- malleissakaan.   

 IS: "Uudet tutkimukset vahvistavat: Steroidit vähentävät koronakuolemia". Jes. Ei kun "dopinkia" kehiin. Nainen naurahti ja ilahtui uutisesta. Syöpien, astman ja allergioiden hoidossa käytetyt lääkkeet vakavissa koronatapauksissa auttavat sytokiinimyrskyn aiheuttamaa vaaralliseen tilaan. Tilaan jossa immuunipuolustus ylireagoi ja ryhtyy tuhoamaan ihmisen omia kudoksia. Nainen, on helpottunut. Hyvä, että taudin edetessä löydetään näitä jo sairastuneiden tilannetta helpottavia tekijöitä lääkkeitä jne. Toivoa pandemian kaadosta lopullisesta, se alkoi lähestymään päivä päivältä lähemmäs ihmiskuntaa ja tätä meidän pientä omaa kotomaatammekin, muun maailman ohella. Toivo eli päivässä edelleen. Niin naisenkin sydämessä, vahvasti, vaikka tilanne oli se mikä oli.