62.

  Päivä alkoi viestillä, jossa selkeni, että kyseessä oli ollut todella itsemurhaksi luokiteltu tapaus, joka lähistöllä entisen Hiustropiikin edessä oli tapahtunut. Tämä tieto tuli Facebook- kaverilta, entiseltä henkilökuntakahviossa käyneeltä asiakkaalta, eläkkeeltä olevalta mieheltä. Mies, joka oli tullut tuolloin asioimaan Veturissa, vielä siellä olleeseen kioskiin, ei ollut kyennyt kertomaan sitä naiselle tai ei ollut ehtinyt kertoa sitä, ennen kuin jo joku taas toinen asiakas tuli paikalle. Tämän omasta pojasta oli ollut kyse. Nainen oli ollut niin surullinen asiasta kuulleessaan ja toivoo vaan voimia tuolle miehelle, tämän perheelle, läheisille koko sydämestään. Nainen muisteli sitä itsemurhaa, joka oli myös ollut nuoren ihmisen tekemä, nuoren naisen, joka oli seurustellut juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneen pojan kanssa ja näille tulleen eron johdosta oli päätynyt hyppäämään kahdeksannesta kerroksesta. Niin tämä tapahtui naisen oman pojan ystävän siskolle. Jos yksikin nuoren ihmisen tekemä itsemurha saataisiin vältettyä tässä maassa niin se olisi hyvä. Ja ne loput kaikki muutkin. Nuorena asiat koetaan niin ylitsepääsemättöminä. Sellaisina, että silloin ei nähdä sitä ulospääsyä tilanteesta enää. Kaikesta voi selvitä. Kaikesta. Nainen toivoo, että kaikki vanhemmat alkaisi kyselemään nuoren puolesta tahoja joiden puoleen mennä juttelemaan, ammattiauttajankin tykö. Nainen oli ex-miehellekin asian ilmaissut suoraan kun tämä oli asiaa harkinnut. Ja tämä on apua saanut ammattitaholta. Luottotietojen menetys voi olla se eräs tienhaara elämässä, jonka jälkeen hallinta lähtee elämältä, ja sitähän ihmisen on vaikea hyväksyä. Elämä hankaloituu niin suuresti tuon asian jälkeen. Niin naisella lähti itsellään asia juuri vireille, voisiko näin sanoa. Eli nyt alkaa paukkua ja mittariin kertyä vaan sitä lisää velkaa. Koska ei ole töitä, niin, turvallista tahoa toimia tehdä työtä, sekin osio mietityttää tässä ajassamme jossa tartunnat ovat alkaneet taas levitä. Mikä ajoitus olikaan ollut laskujen irtipääsyä ajatellen. No nainen jaksaa yrittää ja pyrkii johonkin ratkaisuun vaikka vaikeaa onkin niin kuin kaikilla hetkessä eläjillä.

  Nuorten työllistymisen vaikeus kun vertaa entisiin hyviin aikoihin, kun lennosta työpaikasta toiseen työllistyit ja pystyit vaihtamaan alaakin. Nykyään vaaditut koulutukset pitää löytyä kaikilta jo valmiiksi alalle kuin alalle melkein. Tietysti luottotietojen kunnossa olo tuotakin naiselle tähdennettiin. Niin yksi syy todellakin naisella oli näiden nuorten miesten työllistämisessä oli ollut nuorten tukeminen näiden työhistorian alussa. Ja kun on nähnyt tätä kattavaa seurantaa siitä miten ihmiset menettävät luottotietojaan ja syitä siihen, tämä kielto palkkaamisesta sellaisen ihmisen kohdalla, tuntui naisesta jotenkin liialliselta ohjaukselta. Ymmärrettävää suojelusta, ja konsernin alaisena kun toimi niin liiketoiminnan suojelua osalta kaikkinensa. Silti nainen ei hyväksy sitä määritelmää, että nämä ihmiset on niitä epäluotettavia ja saattavat siinä tilassaan, jopa sortua tekemään jotain haitallista yrittäjälle eli alkaa vaikka varastamaan tältä. Ei epäonnisia ihmisiä, toki niitä ihmisiäkin, joilla joilla kuilla talouden kunnossapito ei vaan luonnistu, voi määritellä siltikään luonteeltaan tällaisiksi. Niin se on sitä luokittelua tuo, sellaista mitä nainen ei ole koskaan oikein hyväksynyt tässä yhteiskunnassa. Tarinoista ihmisistä elävistä tässä elämässä. 

  Naisen oma ensimmäinen työpaikka, niin, nainen muistaa vanhan ihanan pariskunnan, niin herttaisen palkanneen hänet kesämökilleen joka sijaitsi Kausalan sahan ja Kausalan Matkakeitaan väliseen maastoon alueelle. Nainen pääsi tekemään vaikka ja mitä tuon kesän aikana. Oli sisällä sisätöitä ja ulkona ulkotöitä. Naisesta oli niin kiva päästä auttamaan vanhoja ihmisiä. Nainen oli ollut vasta 14-kesäinen. Erään vanhan rouvan silkkipuseron silityksen edessä, nainen muistaa epäröineensä suuresti. Vanha rouva vaan kannusti, sanoi: - Ei se haittaa vaikka jotain kävisikin. Täytyy sinun oppia silittämään arkoja ohuita kankaitakin. Ja tietty vanha silitysrauta oli naisella käsissään. Ei tainnut olla se ihan vanhin malli kuitenkaan, mikä joskus naisella on ollut Riistavedellä käsissään. Se hirmu ja tonneja painava, mutta hyvä kuumennettuna levyllä tai uunin uumenissa. Käypä vehje vaikka mihin itsepuolustukseenkin. Noh. Silitystilannehan päättyi juuri siihen pelättyyn kamaluusvaiheeseen. Nainen ei ollut hallinnut silitystä ja ammottava reikä kankaan tartuttua silitysraudan pohjaan oli puserossa. Nainen muistaa kuinka pettynyt oli ollut itseensä. Vanha nainen oli heilauttanut kättään ja sanonut: -Tuo ei haittaa ei yhtään. Otetaan toinen pusero jonka saat silittää. Ja niin nainen oppi silittämään kunnolla kaikenlaisia puseroita. Niin ja jopa alushousuja eräässä toisessa taloushoitajan lastenhoitajan toimessaan. Silloin oli ollut kyseessä eräiden varakkaiden ihmisten kodista voisiko niin sanoa. Yrittäjäperheestä, joka menestyi firmallaan hyvin naisen tietojen mukaan. Ja joka otti aina lapset näiden ylioppilaaksi luettua itsensä niin yritykseen töihin välittömästi. Tekivät sitä jo hivuttaen hieman ennen tuota ikääkin jo. Viisasta ja turvasivat näin lapsensa sijoittumisen työelämään sekä myös omaan firmaansa työtä jatkamaan. Nainen oli näistäkin ihmisistä tykännyt suuresti ja hekin hänestä. Nainen oli saanut ulkomailta tuodut hopealusikat pois lähtiessä perheen äidiltä muistoksi. Eräs työ, jota nainen myöhemmin, sen pelkäämättömyyttä voisiko sanoa, seurasi naista siihen vaiheeseen kun hän jäi yksin erotilanteessa täältä vanhusten kesätöistä. Se oli puutarhakalusteiden huolto ja kunnossapito vaihe. Näillä oli sellainen pieni puutarhakalustoryhmä ollut, joka naisen piti hioa ensin hiekkapaperilla kauttaaltaan ja sitten maalata taivaansiniseksi.  Nainen oli tehnyt työtä käskettyä. Kaluston kunnostus oli ollut melko hyvä suoritus naiselta. Mitä nyt sieltä täältä olisi pitänyt enemmän olla hiottu ehkäpä, pieniä "kraatereita" saattoi sattua pyllynkin alle istuttaessa. Ei se kyllä haitannut pariskuntaa. Nainen muistaa sen juhlahetken vieläkin, kun kolmikko oli istahtanut kuin uutukaisen puutarhakaluston ääreen kauniille valkoisen kesämökin terassille, josta oli näkymä suoraan auringossa kimaltelevalle järvelle ja rantapuustolle kesäsaunoineen ja laitureineen. Ja ne emännän tekemät herkulliset voileivät jossa oli särvintä vaikka minkälaista, mutta myös sitä joskus sellaista yksinkertaisuutta vanhaan aikaan kuuluvaakin joskus, esimerkiksi tomaattiviipaleita suolaripautuksella vaalean leivän päällä. Taivaallinen näky taivaallisella kokemuksella. Ja kiitos kuului tälle pariskunnalle noistakin hetkistä. Eräs kerta kokemustila jäi, ei vaillinaiseksi täyttymykseksi, ei millään muotoa, kun nainen pääsi lähtemään vanhan rouvan kanssa asioimaan Kausalan keskustaan. He asettuivat valkoisen kuplavolkkarin kyytiin. Tarkistivat kaiken tulleen mukaan. Kyllä ei kun matkaan. Ja siitä se alkoi. Nainen muistaa kuinka ihastunut autoon oli ollut. Ja on lääpällään "Volkkareihin" vieläkin. Niin myös niihin Pakettiauto- Volkkareihin. Ai kun pääsisikin ympäri Suomen reissaamaan sellaisella. Matka alkoi siis hyvin ja ensimmäisen kääntymisen kohdalla niin sanotusti valtatielle, isolle tielle, nainen tajusi jotain. Joka ainoan mutkan kohdalla hitaan matkan taittumisen osalta ja kurvissa osin viipyily, laajoin kaartein ajelu. Niin, kokemus oli mieleenpainuva. Hiuksia nostattava, jäi mieleen kyllä. Mutta vanhat ihmiset osaa ne kuitenkin ajaa. Nainen ei yhtään väheksy tätä taitoa. Naisen oma äitikin sai ajaa sinne asti, kunnes läheiset ymmärsi että ajon päätös oli aika lopettaa. Ja hyvä, että läheiset tätä asiaa yleensä seuraavatkin tiiviisti. Naisen äiti oli kerran vissiin meinannut saada sakot Eskolanmäen silloisen kaupan edessä bussipysäkillä poliisilta. Maija oli lähtenyt toisen Maijan perään ja luullut ratissa vähintään olleen kännissä olevan ihmisen. Ei ollut. Oli vanha ihminen. Naisen äiti oli totta kai kertonut naiselle kommelluksesta. Tuohtuneena ensin ja sitten he yksissä tuumin ikään kuin nauroivat taas tällekin seikkailulle. Naisella ja naisen äidille niitä on kuitenkin sattunut. 

  Nainen muistaa olleensa kerran tulossa tämän kanssa olisiko ollut Tuohikotista ja nainen itse oli ratissa. Valkealan kirkon kulmilla on paikka, jossa oli Maija seuraamassa tiellä kulkijoita. Maija taas perässä Maijan tyttären takia. Himpun verran hidastus oli jäänyt myöhäiseksi taajama-alueelle tultaessa. Ja nainen kaiken lisäksi veti kun ei huomannut poliiseja perässään pitkäksi pakollisen pysähtymisen ja pysähtyi vasta Valkealan ABC:n pihaan vetäisten. Sakot tuli että rapsahti. Ja tuo ei ollut se noloin sakkokokemus. Nainen sai kerran sakot silloisen Eskolanmäen Ärrältä kerran lauantaivuorostaan lähtiessään kiirehtiessään kotiin saunaan kaiketi talla pohjassa. Vahteronmäen koulu kohdalla näkee jonkun mustan auton heittävän vauhdissa ympäri. Nainen pysähtyy Stop-merkille kuten kuuluukin. Ja sitten taas hieman vauhdittaa. Nainen huomaa kun parkkeeraa autoa kotipihaan viereen tulevan samaisen mustan auton. Oli kyseessä siviilipoliisin auto. Ja ei kun takapenkille nainen istumaan ja sen illan tienestit hävisi kuin taivaan tuliin. Taisi hävitä jo valmiiksi seuraavankin työvuoron. Naapuri sattui paikalle roskia viemään. Nainen poistui paikalta hiukan ehkä punaa poskillaan. Komiikka iski kyllä rajusti asian johdosta kimppuun vielä samana iltana. Niin sanotusti nauru helpotti tuossakin tilanteessa. Kerran nainen itse oli kaahailijan uhrina lähiössä. Eli nainen oli laiskuuttaan lähtenyt lähikauppaan kahden sadan metrin päähän autolla sunnuntaina. No talvisaikaan pois lähtiessä, näki silloisen Ärrän nurkilla odottaessaan tien vapautumista että pääsee kääntymään kotiin päin, takapeilistä punaisen auton, jonka perä heittää sen tullessa lähikaupalta. No kohta sitten jysähtää. Naisen oma auto liikahtaa eteenpäin ja onneksi muita autoja ei kohdalle silloin satu. Nainen ajaa kiiruusti bussipysäkille kioskin eteen ja toinen auto seuraa. Mies nousee autosta naisen kävellessä sitä kohti. Auto on täynnä ihmisiä, perheenjäseniä, lapset takapenkillä. Niin hermokireänä ilmeisesti ja kiiru jonnekin loppui siltä erää. Sovittuna nainen saa korvauksen kuitenkin tapahtuneesta ja ex-aviomiehen tuttu laittoi, oikoi ja maalasi tuolloin auton kolhut kuntoon. Niin onnea oli ollut matkassa tuossa. Pahemmin olisi käynyt jos lähestyvä auto olisi sattunut kohdille tuolloin. Varmasti kuskikin, joka tilannenopeudellaan aiheutti tilanteen, sai näille omille takapenkillä istuville lapsilleen kuin opetuksen muodossa, tosiaan opetettua liikenteen vaarallisuudesta ja liikenteessä oikeiden vauhtiliikkumisen tärkeydestä. Rauli Bandding / Bensaa suonissaan tuli kyllä tästä vauhtihirmusta mieleen. "Hei, hän syntynyt on vauhti kallossaan. Hei, hei, hei ja bensaa suonissaan". Kerran nainen itse, kun talvisaikaan oli tullut asioimaan, sekin oli ollut jo avioeroaikaan keskustaan ja aikomuksena mennä silloiseen Anttilaan käymään, oli kääntäessään auton parkkialueelle, liukkaalle, kuin jäällä olisi auto liikkunut, niin nainen oli menettänyt heti melkein autonsa ohjauksen hallinnan. Nainen yritti pumppaamalla jarrua saada auton pysähtymään. Mutta ei. Se vaan liikkuu ja  suoraan sen ainoan pysäköineenä olleen punaisen henkilöauton perää hieman osuen. Nainen ei tuolloin tiennyt, että jarrut, kaikki mahdollinen noilta osin ei ollut autossa kunnossa. Vasta kesällä tuo tuli ilmi. Toinen puoli jarruletkusta murtunut, jarrulevyt kaipasivat vaihtoa ja käsijarrun vaijeri myös. Eli kaikki hela tyynni. Pakoputkikin meni vaihtoon. Tuon ensimmäisen korjausasioinnin jälkeen, joka oli koskenut pakoputkea ja joka eronneelle ihmiselle jo yksin omaan oli liikaa, nainen saikin tältä ystävältään joka oli juuri lähiaikoina kuollut työnsä ääreen niin avun. Nainen oli, käydessään tätä tiskillä työpaikallaan moikkaamassa, saanut tältä välittömästi avun tilanteeseen. Nainen oli saanut loput tarvittavat uudet osat hommattua yhdessä ex-aviomiehen kanssa ja tällä oli tuttu joka sitten teki itse korjaustyön. Veloitti 5 tunnin töistä naiselta vain 50 euroa. Ystävä auttoi hädässä olevaa ystävää. Suru ystävän menetyksestä eli naisessa ja päivässä. Nainen oli soittanut itse paikalle poliisit parkkialueella sattuneen peräänajon takia ja istui Maijassa kun auton omistajaan saatiin yhteys. On siis ainakin kerran elämässään päässyt Maijaan istumaan, itseantautuvana "rosmona" meinaan, pitemmäksikin aikaa. Aika tuntui pysähtyneeltä olisiko pakkasenkin johdosta tuntuvaa ollut tuo vaiko vain se talvipäivän kauneudesta johtuvana, vaiko muista syistä. Tiedä sitten, nainen hymyily. Rakasta elämää - Uusi päivä koittaa vielä, Oulun poliisi, erään heistä esittämä se oli kolahtanut naiseen. Kaikkea työssään nähnyt ja kohdannut poliisi. Niin esittäjää laululle sopivampaa olisiko sitä toista ollutkaan. Ainakaan tuossa hetkessä. Elämässä ja sen hetkissä. Nainen aina herkistyy laulun kuulleessaan.