96.

  Laulu tuli kuin lumivyörynä tunturin rinnettä naisen kimppuun. Siltä naisesta tuntui, kun ensimmäiset sanat ja sävelet alkoivat elää hänessä. Myrskyä päin-laulu:

Myrskyä päin. Me tääl. Ain kuljetaan. Tuulta koleaa kylmää. Kohdataan.*

Ota se näin. Vaik päivä. Tai jopa huominen. Ois saman taivaan alla. Siitä selvitään*

Ei kukaan voi. Jättää kesken. Tääl mitään. Vaan kohdata. Täytyy päivä myrskyisinkin.*

Me voimme. Tehdä se vain. Ylpeydellä. Lannistumatta. Ja katsoa eteenpäin.*

Myrskyä päin. Me tääl ain kuljetaan. Tuulta koleaa kylmää. Kohdataan.*

Ota se näin. Vaik päivä. Tai jopa huominen. Ois saman taivaan alla. Siitä selvitään.*

Näin laulu soi. Voittajien sydänten. Jotka elämään. On valmiita. Vaik ois edessä hetki synkinkin.*

Näin tuleva talvemme. On toisenlainen. Eikä ketään. Myräkät lumisetkaan huoleta. Vaan astelemme niitä päin.*

Myrskyä päin. Me tääl. Ain kuljetaan. Tuulta koleaa kylmää. Kohdataan.*

Ota se näin. Vaik päivä. Tai jopa huominen. Ois saman taivaan alla. Siitä selvitään.*

Tämän kansan sisu loi. Taas hetken. Jota eletään. Vaikka emme voi valita. Tiellä tulevalla on vaikeaa kuitenkin.*

Mutta voimme. Olla maamme vain. Sydämellä. Antautumatta. Katsoa vihollista melkein kuin ystävää tietämme käyden.*

Myrskyä päin. Me tääl. Ain kuljetaan. Tuulta koleaa kylmää. Kohdataan.*

Ota se näin. Vaik päivä. Tai jopa huominen. Ois saman taivaan alla. Siitä selvitään.*

©Kirsi-Marja Vahter

  Tapahtuma, jossa laulua lauletaan on nimeltään, Hankeen ja heittämällä. Tai se voi olla myös Tuulen ja tuiskuun - niminen. Nainen oli miettinyt tuota oikeastaan nimeksi juuri, koska se antoi enemmän kuvaa siitä, mistä nimi oli muodostunut, tavasta joka oli syntyisin sieltä sukupolvien takaa ja taakaksiko voisiko joskus kuvaella, kuitenkin siitä samasta halusta olla yhtä sisukas, jota kansamme oli sodan jyllätessä maassamme ja kansamme jaksaessa kuitenkin elää läpi kaikki tuohon elämään aikaan kuuluva. Koska oli pakko. Lannistua ei saanut vaikka väsymys niin miestä kuin naistakin lapsia kaikkia painoa valtavan urakan edessä ja ollessa läsnä. Niin nainen kantoi tuota ylpeyttä sotiemme ajan ihmisistä heidän teoistaan aina sydämessään ja mielessään. Oli saanut sen perintönä isovanhemmiltaan ja kantaa tuota ylpeyttä kuolemaansa asti rinnassaan. Olkaamme heistä ylpeitä viestiä aina viedessään jakaessaan eteenpäin. Ihmiset olivat pukeutuneet kuka mitenkin. Koska tätä kun sai harjoittaa siellä vaikka kodin pihapiirien maisemissa jylhien metsien eri puustolajikkeiden seassa vaikka, missä ikinä vaan ihmiset haluaisivat tähän tempaukseen seikkailuun sitten osallistuakaan. 

  Pääsääntöisesti lämpimänoloisesti oli tilaisuuden järjestäjät vaatineet tapahtuman pukineiden valmistajilta. Lumen kiteet kimaltelevuus tuli esiin hyvin näistä asuista, joissa lähtölaukaus pamahti tapahtumalle, kävi Suomen Pohjolan perukoilta, kuinkas muuten. Kylmemmät ja otollisemmat kelit tapahtumalle, Myrskyä päin, saavutettiin kotomaassamme ensin siellä. Sääolosuhteiden salliessa sanonta nimikkeen alla oli saanut toisenlaisen merkityksen ikään kuin. Mitä myrskyisempi, tuulta ja lumenpyrytystä enemmän sisältävä sen parempi. Eli ympäri Suomen koko kansa oli aikeissa kokoontua harjoittamaan tätä ja jopa kuvata otoksia hetkestään kulustaan kirjaimellisesti sitä "Myrskyä päin". Niin koko elämähän ihmiselon on sitä kuitenkin, mutta nyt sitä tulevana talvena eritoten sitä tahtoa ja lujuutta kansaltamme vaaditaan, jotta näistä vaikeista hetkistä selvitään. Eli tehkäämme se näin rinta rottingilla. Ja sille suomalaiselle tyypillisellä otteella, huumorinpilke silmäkulmassa. Eli ilmojen mukaan mennään sitä tuulta, lumipyryä, myrskyä päin jokaisella paikkakunnalla. Ja niin, että kuuma tulee. Metri upottavaa lunta oli täällä kisailijoilla edessään. He kirmaisivat juoksuun. No kirmaisivat on väärä sana. Alkumetrit tosin sitä oli, ennen kuin tuo alue upottavaa lunta oli jokaisella tarvottavanaan. Ja juosten se olisi pitänyt mennä läpi. Ähkinä ja ilmeet olivat näkemisen arvoiset. Lyhyemmät ja pitemmät, kaikki samassa kisassa. Lumiakka lumiukon reppuselässä tyylillä mentiin.  Näin pituuserot eivät haitanneet kilpailijoiden osallistumisessa yhtaikaisesti kisaan. Ja jos väsy yllätti niin pitemmän piti kontata lyhyemmän eli pääsääntöisesti naisen kanssa maaliin. Oli seassa niitä naisia, lumisia akkoja, jotka veivät hoikkaa pientä lumetonta ukkoa selässään. Tai vetivät pulkassa perässään. Olipa seassa ahkioitakin. Kaikki sallittiin. Kuhan homma pysyi jotakuinkin reiluna kisana. Lapsilla oli oma kisansa, lumiratansa, jossa lunta oli vähemmän. Tai sitten he, jos tapahtuma oli järjestetty rinnekeskusalueella tai muulla sellaisella mäkialueella he pystyivät kisaamaan myös uusiokäyttöön otettujen muovipussimateriaalista tehtyjen laskuun tarkoitettujen alustojen kanssa. Oli eri muotoisia taideteoksia aikaan saatu. Veneestä sinne isoon kenkään. Kaikki mitä vaan ihmiset saattoivat keksiä muodoille ja noille muovitaideteoksilleen. Ja kukin oli keksinyt myös omia tapojaan työstää muotoja noihin tekeleisiin. Ja kaikki oli kotitalouksien muovijätteestä tehtyjä. Oli niittaajasta ompelukokeeseen ja isoon virkkuukoukkuun käytetty työstämisessä. Niin hurvitella jos saa niin hurvitellaan nyt sitten kunnolla. Kisaa käytiin siten laskumäärien lukumäärissä. Niin hiki ja lämmin oli vieraina pian osallistujilla. Tarkoitus oli siis olla vähän hiukan niissä sodan kaltaisissa olosuhteissa. Mennä säällä kuin säällä ja kotomaamme hengessä eteenpäin, sisuhengellä luovuttamatta koskaan. Siksi kisattiin myös vanhoilla suksilla ja sauvoilla. Varta vasten näitä muutamia tällaisia perintökaluja oli saatu kisaan ullakoiltakin innostamaan, uusilla samankaltaisilla suksilla, näissä vanhaa tekotapaa noudattaen kunnioittaen käytettynä myös sauvoissa huomioituna, eteenpäin parikisassaan pyrkiessä. Tämä ja syntynyt laulu oli tapahtuman idean takana ja laulunkin oli lupa raikaa tulla esiin kilpailun tuoksinassa. Se helpomman osuuden tekijä voi laulaa sitä sieltä pulkassa istuessaan vaikka kilpakumppanilleen niin ja lapset aina ylös mäkiä kiivetessään, jos eivät osallistuneet tähän kisaan. Toki heillekin sallittiin tämä hiihtokisa. Kaikki suksityylit ja tyylilajit lapsille eritoten sallittuna. Niin, ne siellä kotien pihoilla käytävät kisaosuudet kaikki nekin oli tervetulleita. Kaikista oli mahdollisuus ottaa kuvamateriaalia ja videointejakin halutessaan. Ne jaettiin sitten kaiken kansan nähtäviksi ja muistoiksi jääviksikin "tuben" puolella tai tietyllä tapahtumalle pyhitetyllä somesivulla. Joka oli avoin ja maamme kansalaisille ikään katsomatta kaikille mahdollinen tapa eräällä tavalla osallistua tapahtumaan. Vaikka vain kommentoimalla ja tykkäämällä. Ja nauramalla ennen kaikkea. Osalla oli aikeissa hullutella muutenkin. Totta kai. Suomen kansa on hullua kansaa, ainakin joidenkuiden ulkomaalaiskatsontamittareiden mukaan. Mikäpäs siinä. Hyvä määre tuokin. Irrottelevaa kansaa. Turvallisuutta noudattaen pyrittiin kuitenkin etenemään. Hetken vaateen mukaisesti. Liikkuu liikkuu ja keleissä kuin keleissä, kuitenkaan sanomaa sisua nostamaan rintoihin, elettä tuota unohtamatta. Kunnon kohotus keinona hauskalla tavalla tehtynä hetki oli oikein oivallinen tällaisille tempauksille. Extreme - tempaukset Myrskyä päin-  tempauksia, niin ne jääköön sivummalle ajan vaadetta kunnioittaen. Erilaisten asusteiden teossa vain mielikuvitus oli ollut rajana. Upeitakin ilmestyksiä nähtiin, joita kilpailijat olivat tehneet etukäteen tai jotkut tahot kilpailijoille. Oli niitä lumiukko ja lumiakka asusteitakin. Toppahaalarit olivat saaneet muhkeat pyöreät pallolisukkeet itselleen ja meno oli sen näköistä. Pallo - osuus pään alueella oli huomioitu niin, että kasvot vain silmien ja suun osalta tulivat kuitenkin esiin pallosta, mahdollistivat kunnon näkemisen eteenpäin näillä, hiilien nappi tummuuden mustuuden ympäröidessä niitä, suun alue myös samoin tehtynä. Tosin toivoa vaan saattoi, että tuo pallopääosuus pysyi kisan tuoksinassa paikoillaan jotakuinkin. Kisa hankaloitui huomattavasti, jos lumiukko- tai akan pää oli pyörähtänyt väärään suuntaan. Kädentaitajienklaani, jotka olivat tehneet suomihenkistä ajanhenkistäkin kaikenlaista lämmittävää pukinetta asustetta, niistä jäi kantajalleen konkreettinen muistokin tempauksesta. Me hengellä. Tällaisena aikanakin. Suomi nousuun sisulla.