87.

  Tangon sävel ensimmäiset kohtalokkaan tuntuiset sävelkiemurat on päässeet valloilleen tilassa ja keskellä lavaa seisoo nainen yleisöä päin katsoen alkaen laulamaan. Eläytyen joka sanan kohdalla ja laulun tunnelmaan sanomaan täysin uppoutuen, muistaen miltä se tuntui ensimmäisen kerran laulaa ja mistä laulu oli syntynyt. Kaipauksesta. 11.06.2018, laulu Tie hellyyteen- oli syntynyt ja sanat siihen kuuluu näin:

Mä ajattelin. Sua yöllä. Kun sade oli. Yllä maan.*

Mä ajattelin. Sua tänään. Kun alkoi. Aamu sarastamaan.*

Ei taida olla. Hetkiä. Johon et kuuluiskaan.*

Saat mun sua. Ain vain. Kaipaamaan.*

Päivät jotka vaihtuu. Ja matka tää. Joka taittuu.*

Oottaa kun ikävä hetkeks haihtuu. Ja sut nään. Ja vartaloni käsivarsilles taipuu.*

Oomme kaksi kulkijaa. Jotka on tarkoitettu. Näin kohtaamaan.*

Oomme kaksi onnen hakijaa. Jolle on avattu. Tie rakkauden satamaan.*

Jos vaan tään reitin. Matkan toiseen ihmiseen. Oikein teemme elkein selkein. Tuumme toisemme lopulta saamaan.*

On tää matka vietin. On matka tiehen onnelliseen. Kaikille tuttu vanha satumaisin. Tie hellyyteen onnelaan auvoiseen.*

Mä ajattelin. Sua yöllä. Kun sade oli. Yllä maan.*

Mä ajattelin. Sua tänään. Kun alkoi. Aamu sarastamaan.*

Ei taida olla. Hetkiä. johon et kuuluiskaan.*

Saat mun sua. Ain vain. Kaipaamaan.*

Päivät jotka vaihtuu. Ja matka tää. Joka taittuu.*

Oottaa kun ikävä hetkeks haihtuu. Ja sut nään. Ja vartaloni käsivarsilles taipuu.

Oomme kaksi kulkijaa. Jotka on tarkoitettu. Näin kohtaamaan.*

Oomme kaksi onnen hakijaa. Jolle on avattu. Tie rakkauden satamaaan.*

Tälläisin kesäpäivin. Kun on noustu päivään pilviseen. Kun ei näy aurinkoa näillä main. Matkaa teen melkein jo huomiseen.*

Ja odottaa sydän tää vain. Koska päättyy päivä tapaamiseen. Pois on silloin päivä synkinkin. Saa hetki onnen rintaan kohoamaan.*

Mä ajattelin. Sua yöllä. Kun sade oli. Yllä maan.*

Mä ajattelin. Sua tänään. Kun alkoi. Aamu sarastamaan.*

Ei taida olla. Hetkiä. Johon et kuuluiskaan.*

Saat mun sua. Ain vain. Kaipaamaan.*

Päivät jotka vaihtuu. Ja matka tää. Joka taittuu.*

Oottaa kun ikävä hetkeks haihtuu. Ja sut nään. Ja vartaloni käsivarsilles taipuu.*

Oomme kaksi kulkijaa. Jotka on tarkoitettu. Näin kohtaamaan:*

Oomme kaksi onnen hakijaa. Jolle on avattu tie rakkauden satamaan.*

©Kirsi-Marja Vahter

Toinen tango kaipauksesta alkoi soimaan estradilla. Siinä on myös sitä pelkoa rakkaan ihmisen menettämisestä sekä myös näiden elon tummien varjojen voimallisuuden kuvaustakin. 23.07.2018, toinen versio ikään kuin toinen näytös  Elon malja - laulusta syntyi illasta kun Kouvolassa oli satanut valtavasti ja se oli aiheuttanut vesivahinkojakin seudulla, helle oli ollut pakahduttavaa ennen sadetta. 

Tää kaipaus. Joka meidän. Jokaisen sydämis elää.*

Saa meidät. Illoin öin. Kuin tuulen selkään lähtemään.*

Se meissä elää. Helteen paahtavan lailla. Ja kuin sade päivän raivokas. Meidät kastelee.*

Olo onnellinen. Saavuttanut meidät on. Aurinko laskeutuu. Ja sumu maisemaa verhouu.*

Yötaivas suven. Pilvetön on. Ja odotukset toiveet. Päivään sarastavaan kulkeutuneet jo on.*

Tää intohimojen. Virras kulku. Meitä tääl kuljettaa. Ainiaan näin kuljettaa.*

Ei elon malja. Yli äyräiden. Näin koskaan täyty. Tai ainakin tuntuu kaukaiselta.*

On mahdoton. Viel mahdollista. Ja niin kuin luonto tää. Ihminen lisäää ain vain janoaa.*

Tää kaipaus. Joka meissä elää. Ei koskaan. Sammua voi.*

Ja vaik jokin. Lopullisesti muuksi muuttuis. Uutta päivää. Sydän nälkäinen silti odottaa.*

On tänne tultu. Elämään. Tiimalasin hiekan valuessa. Kaikkea tätä rakastamaan.*

Kun jokin sut. Siis valtaas saa. Anna sen. Sua mukanaan kuljettaa.*

Jos tuo jokin. Sulle hyvää tekee. Niin se myös sua. Liialliselta pimeydeltä varjelee.*

Tää kaipaus. Joka meidän. Jokaisen sydämis elää.*

Saa meidät. Illoin öin. Kuin tuulen selkään lähtemään.*

Se meissä elää. Helteen paahtavan lailla. Ja kuin sade päivän raivokas. Meidät kastelee.*

Olo onnellinen. Saavuttanut meidät on. Aurinko laskeutuu. Ja sumu maisemaa verhouu.*

Yötaivas suven. Pilvetön on. Ja odotukset toiveet. Päivään sarastavaan kulkeutuneet jo on.*

Tää intohimojen. Virras kulku. Meitä tääl kuljettaa.*

Ei elon malja. Yli äyräiden. Näin koskaan täyty. Tai ainakin tuntuu kaukaiselta.*

On mahdoton. Viel mahdollista. Ja niin kuin luonto tää. Ihminen lisää ain vain janoaa.*

Tää kaipaus. Joka meissä elää. Ei koskaan. Sammua voi.*

Ja vaik jokin. Lopullisesti joskus muuksi muuttuis. Uutta päivää. Sydän nälkäinen silti odottaa.'

On tänne tultu. Elämään. Tiimalasin hiekan valuessa. Kaikkea tätä rakastamaan*

Kun jokin sut. Siis valtaas saa. Anna sen. Sua mukanaan kuljettaa.*

Jos jokin tuo. Sulle hyvää tekee. Niin se myös sua. Liialliselta pimeydeltä varjelee.*

Liialliselta pimeydeltä varjelee.*

©Kirsi-Marja Vahter

Nainen jatkaa laulantaa ja on kuin olisi taas keskellä yötä Käyrälammen - järven rannassa katselemassa maisemaa, joka kiehtoi ja viekoitteli naisen silmiä. 15.07.2018,  Yötaivaan hehku- laulu syntyi tuosta näystä:

Yötaivaan. Oranssinen hehku. Metsänrajan takaa. Järven pintaan heijastuu.*

Kesäyöt. Helle päivien. Kutsuu tykönsä. Viileydestä niiden juopuu.*

Kaiho mikä. Nousee rintaan. Tällaista maisemaa. Kun katsoa saa.*

Se on jotain sitä. Kesäöiden taikaa. Hetken pimeän hämärän. Kun tietää että kohta taas valostuu.*

Kaikesta tästä. Kaikesta siitä. Mistä elämässä iloita. Hetken voit.*

Se sulje sydämees. Kun tietäs. Tääl kuljet. Jotta jaksat seuraavaan joka sulle avautuu.*

Kuin noiden lokkien. Jotka jaksaa. Tyyntä järvenpintaa. Sinne tänne lennellä.*

On sinun myös. Tääl luotettava. Siipies voimaan. Vaik väliin kuin tuulenvire niiden alta poistuu.'

Rannan hiekka. Joka paljaita. Jalkojas hyväilee. Kun hiljaisuudesta tuolta poistut.*

On yhtä hyvä muisto. Jonka sait kun. Laiturilla istuit jalat vedessä. Ja yömaisema sinuun rantautuu.*

Kun ei elämässä. Koskaan tiedä. Mikä sut iloon nostaa. Kun tietäs tääl kuljet.*

On parempi. Kaikki kokemukset. Rikkautena pienimmätkin ottaa. Koska ei tiedä milloin tie siihen sulkeutuu.*

©Kirsi-Marja Vahter

  Solisti lavalla siirtyy järvimaisemasta merimaisemaan ja antaumuksella on huolissaan, 08.06.2020 Meri pauhaava- laulun sanoin:

Meri pauhaava. Myrskyävä. On kuin huolissaan olevan. Sydän syrjällään.*

Niin kauan kun. Taivas tummanpuhuvana. Hälle esiintyy. Niin kauan sydämes salamoi.*

Tuulen ulvovan lailla. Ei silloin mitään. Muuta kuule. Ja sade on kuin murheen kyyneleitä.*

Ei maisemaan. Tuollaiseen kukaan. Liian kauaks tohdi jäädä. Vaan tietä tyynempää kaipailee.*

Miten monet. Kasvot tää. Suomen suvi. Meille näyttää.*

Miten monet. Taipaleen mäet mutkat. On tääl meidän. Kuljettava jaksettava.*

Sitä sydämet. Kulkijain. Saa ihmetellä. Kait loputtomiin.*

Silloinkin kun. Jo aurinko tietämme. Taas valaisee. Ja kuulaus on päiväämme.*

On mielemme. Kuin peri suomalaisen. Valmiina aina uuteen. Koitokseen.*

Meri pauhaava. Myrskyävä. On kuin huolissaan olevan. Sydän syrjällään.*

Niin kauan kun. Taivas tummanpuhuvana. Hälle esiintyy. Niin kauan sydämes salamoi.*

Tuulen ulvovan lailla. Ei silloin mitään. Muuta kuule. Ja sade on kuin murheen kyyneleitä.*

Ei maisemaan. Tuollaiseen kukaan. Liian kauks tohdi jäädä. Vaan tietä tyynempää kaipailee.*

Vaan tietä tyynempää kaipailee.*

©Kirsi-Marja Vahter

  Nainen ei ole nukkunut edellisenä yönä yhtään ja vain loikoillut, yrittänyt saada unen päästä kiinni. Aamulla alkaa laulun muodossa laulamaan tuota tuskaa ulos ja sävelen kietoutuessa ensimmäisten sanojen ympärille sävel sai ikään kuin sen muotonsa huomaamatta. Syntyi laulu, jota nainen esittää antautuen saman tuskan ja toisaalta ilon äärelle elämästä, elossa olosta , 27.06.2018, Yötä pitkää kuljin:

Yötä pitkää kuljin. Ja näin lopulta. Aamun sarastavan.*

Auringon nousuun. Näin kuljin. Ja tunsin näin kaiken.*

Koko maailman. Mua odottavan.*

Miten voikaan. Nää kesät. Olla öineen.*

Niin taianomaisia. Että ne kun sut hurmaa. Ne vie sut kokonaan.*

Oot yhtä kanssa maiseman. Kauniin niin hiljaisena huokuvan.*

Auringon nousuun. Näin kuljin. Ja tunsin näin kaiken.* 

Koko maailman. Mua odottavan.*

Hiljaa aamu. Mut mukaansa ottaa. Arkeensa keinuttaa.*

Tuntuu hyvältä tää. Vaik valvottu yö väsyttää.*

Päivät nää. Meitä kuljettaa. Ja aurinko kun niitä valaisee.'

Niin unohtuu. Painolastit kaikki. On elämä kevyempää.*

Luonnon maiseman. Tekee sulle niin kutsuvan.*

Kuinka rinnas soikaan. Silloin kiitoslaulu. Askeleittes tahtia tukevan.'

On hetket kaikkivoipaisia. On ne tätä samaa hurmaa. Joka saa ilon rytmin sydänalaan.*

Olet yhtä kanssa maailman. Vaik tiedät voimas hetkittäin väliin jonnekin katoavan.*

Kuin tuon auringon. Joka piiloutuu pilviverhon taa.*

©Kirsi-Marja Vahter

Sivuhuomautus: Tätä voi halutessaan laulaa toisen kierroksen, mutta laulu tällaisenaan on myös jo yli kahden minuutin kestoltaan.

  Naisen ääni on avautunut näiden laulujen jälkeen kunnolla todella avonaiseksi, mutta tietää, että tämä seuraava laulu, Yötaivas tumma, 17.05.2020, on myös vaativa, eritoten laulun sisältö, silloin kun se syntyi yöllä, kesän päiväsajan kuumuutta paetessa ja ajatellessa kaikkia rakkaita, erästä eritoten, niin nainen tietää, että saattaa herkistyä laulun myötä ja tietääkin että se saattaa jäädä illan viimeiseksi lauluksi hänen osaltaan tässä lavashow- pätkässä, jossa jokainen lauluntekijä, joka ei ole vielä päässyt kotomaassamme näyttämään taitojaan on huomioitu näin osallistumalla turnee- muotoiseen esiintymiseen, laulaen ja hyvien soittajien ympäröimänä arvosteluun ja ehkä vain läheisiään, kaikkia  niitä ihmisiä jotka esitystä ovat saapuneet katsomaan, tai jotka ovat siellä livestriimauksen takana kotosalla, heille iloa on esiintyjät taas kerran valmiina tuottamaan. Rakkaudesta lajiin. Laulu lähtee elämään omaa elämäänsä:

Kun mä katson. Yötaivasta tummaa. Kun mä katson pilviä. Jotka kaupungin valoista loisteen kuin saa.*

Mietin miten. Me kaiken tämän. Edessä. Joskus tärkeimmän unohdamme.*

Rakkaus on se. Joka meitä. Jokaista kantaa. Rakkaus jota voit kaikille osoittaa.*

Myös joskus. Täysin tuntemattomille. Kun näet. Että he eivät ehkä sitä muuten saa.*

Pienet eleet. Hymyt jopa sanat. Antaa voimaa. Runsaasti sydämeen.*

Kun tääl joskus. Aika usein. Kuljetaan yksin. Ja allapäin.*

Nyt kun kylmät. Tuulet päiväs. Saattaa puhaltaa. Ja taivas viskoo vettä niskaan.*

On tuo neuvo. Hyvä ottaa. Käyttöön ja jakaa. Lohtua toisille elämään.*

Etenkin kun. Maailman synkkä pauhu. Jalat raskaammalta. Tuntumaan saa.*

Tiedän että. Itsekin jokainen. Tuota elettä. Toisilta janoaa.*

On rakkaus. Elämämme eliksiiri. Sitä hamuamme. Iäti sydämiimme.*

Yksinäisyys yksin olo. Rampauttaa. Monta täällä. Kulkijoista.*

Herätään. Me siis joka hetki. Rakkauttamme. Heille antamaan.*

Rakkautta. Jota on helppo. Osoittaa.*

Rakkautta. Joka kantaa meitä. Ainiaan.*

Kun mä katson. Yötaivasta tummaa. Kun mä katson pilviä. Jotka kaupungin valoista loisteen kuin saa.*

Toivon että. Ihan jokainen meistä. Rakkauden tuntua. Sydämeen näinä päivinä saa.*

Ihan jokainen meistä. Rakkauden tuntua sydämeen saa.*

©Kirsi-Marja Vahter

  

 Kuin jostain taianomaisesta yhteisymmärryksestä nainen jatkaa edellisen laulun vaiettua mikrofonin äärellä laulaen ensimmäiset sanat ja muusikoiden lähtiessä mukaan tummaan tangoon, kevään ja nyt pandemian aiheuttaman uuden aallon myötä, tuo tuska toistuu laulussa Kaupungin valot, 01.05.2020. Maiseman ääreen nainen oli pysähtynyt kerran pimeällä poistuttuaan poikansa luota ja ollessaan pyörällä liikkeellä, pysähtyminen oli helppoa, niin tuo näky siirtyi tähän lauluun:

Kun katsomme. Maisemaa tuota. Kun katsomme. Vedenpintaa.*

Johon kaupungin valot heijastuu. Joka muistoja monia kantaa.*

On ollut. Onnen tunteita. On ollut. Surua tuskaa.'

Ja kaik liittyy. Elämään tähän. Joka niin monenlaisena. Meille aukeaa.*

Me pyörteissä. Virran. Vajoamme.*

Me pyörteissä. Virran. Ylös ponnistamme.*

Ei elämä. Ole koskaan. Ollut helppoa. Eikä tule sitä. Koskaan olemaankaan.*

Nyt maailma. Kuin hiljaa lipuu. Veneen kanssa. Pitkin virtaa.*

Kannattelee. Ja yrittää pelastaa. Sen mikä on mahdollista.*

Hiljaisuus. Ja toimeliaisuus. Yhtaikaa.*

Koskettaa enemmän. Kuin ehkä. Mikään koskaan.*

Tuo rakkaus. Jos ei meitä. Kanna.*

Niin ei. Kanna mikään:*

On välittäminen. Niin suurta ja aitoa. On se valon heijastusta.*

On se valoa. On se valoa. Meille pimeään.*

Kun katsomme. Maisemaa tuota. Kun katsomme. Vedenpintaa.*

Johon kaupungin valot heijastuu. Joka muistoja monia kantaa.*

On ollut. Onnen tunteita. On ollut. Suurta tuskaa.*

Ja kaik liittyy. Elämään tähän. Joka niin monenlaisena. Meille aukeaa.*

Joka niin monenlaisena. Meille aukeaa:*

©Kirsi-Marja Vahter

  Nainen ei oikeastaan tiedä miksi joku laulu syntyy tangoksi. Ehkä se on se kiihkeys ja intohimo, joka elää naisessakin ja joskus kun on vaikka maisemaa tai kuvaa katsonut vaikka lapsenlapsestaan, kuva vain on saanut sävelen välittömästi, naisen mielessä alkanut elää ja vie sanoineen kaikkineen lopputulokseksi tangon esitettäväksi. Tangon hurmaa, niin nainen on saanut kokea ja kuulla sieltä jo lapsuudessaan sekä myös ne tanssikokemukset ja toisaalta ammattilaistanssijoiden tanssia katsoessaan eritoten niin nainen on vain ollut myyty näiden kokemustensa takia tangolle. Naisen äiti ja sisko ovat olleet sitä myös. Tangomarkkinoiden seurannan takia ja naisen siskon myös siellä usein käydessä perheineen.  Seinäjoen Tangomarkkinat järjestetään vuosittain ja on se tangoon keskittyvä musiikkifestivaalitapahtuma. Vuosi vuodelta tapahtuman suosio on kiihtynyt. Ensimmäiset tangomarkkinat juonsi Heikki Hietamies yksinään.  Tästä nainen muistaa kuinka lapsena kaikki tuijottivat Lauantaitanssit tv-sarjaa, joka pyöri vuosina 1976 - 1985. Silloin saattoi kotonakin olla tanssit pystyssä. Olihan lauantaipäivä. Tämä juonsi myös Vihreät Niityt- iskelmätapahtuman yhteydessä käytyä Toivo Kärki- laulukilpailua 1999 vuoteen asti. Juontoja oli paljon hänellä siellä täällä. Heikki Hietamies on toimittaja, Katsossa ja Apu - lehdissä ollut, kirjailija, jonka romaanien pohjalta on tehty myös elokuvat Sotapoika ja Äideistä parhain. Niin ne tangokuninkaalliset. Arja Koriseva valittiin vuonna 1989 tangokuningattareksi. Nainen muistaa katsoneensa lähetyksen. On seurannut tämän taivalta tällä tähtitaivaalla, jota on kestänyt näihin päiviin asti. Leipää, lempee, lämpöö, 2019 vuoden kappale, siinä on jotain niin tuttua naiselle, sanoissa ja se sävelkin. Kappale on sävellyksen osalta, Mariskan, Mikko Tammisen, Väinö Walleniuksen ja teksti Mariskan, sovitus Rauli Eskolin. Risto Nevala oli saman vuoden Tangokuningas. Tämä muutti voiton jälkeen Ruotsista 1990 Suomeen. Vuonna 1995 tittelit menivät Marita Taavitsaiselle ja Jari  Sillanpäälle. Tuosta alkoikin myös näiden kahden matka iskelmätaivaalle. Rakastan, rakastan, rakastan, 1998, Marita Taavitsaiselta yhtenä kappaleena nostettuna esiin ja Jari Sillanpäältä, Valkeaa unelmaa, 2000. Tätä kappaletta nainen tanssi viimeisenä tanssina iltana, jona hänen miestuttavansa katseli naisen tanssimista edesmenneen teatterin puolella paljonkin työtään tehneen henkilön kanssa. Nainen muistaa vieläkin hetken, mielikappale soi ja nainen tunsi tulevan miestuttavansa katseen ikään kuin selässään. Ilmassa oli ollut sitä jotain jo tuolloin, naista hymyillyttää. Kyösti Mäkimattila tuli yhdessä Heidi Pakarisen kanssa 2013 valituiksi tangokuninkaalliseksi, ja ennen tangokuninkaallisuutta tämä tangokuningas toimi Varjokuva - yhtyeensä rumpalina, nykyään hän toimii yhtyeessä solistina. Mäkimattila on sanoittaja, joka on tehnyt sanoituksia lauluihin myös toisille, omien runojen työstö lauluiksi ja joidenkin käännöskappaleiden myötä hän on luonut laulutuotantonsa mieleisekseen sanoituksillaankin. Rakkautesi on valo - kappaleessa on tämän sanoitus ja sävel taas Riku Niemen alaa. Teemu Roivainen valittiin vuonna 2014 tangokuninkaaksi ja saman vuoden kuningattaren kruunun saaja oli Maria Tyyster. Roivainen on kirjoittanut erään laulun yhdessä Saara Aallon, entisen elämänkumppaninsa kanssa, Poika ja tähti. Tyyster tulkitsee Suukko saa siivet- kappaleen niin hyvin,2015, että tuo vanha kappale on pakko mainita. Fairground Attraction sävellys, Aarne Hartelin sovitus, Arto Salminen sanoitus, 1988. Naisen siskon eräs tykkäämä laulaja, tämä Tyyster, joten laitetaan sen kunniaksi tämä biisi soimaan. Kepeys kiehtoo laulussa ja ilo rantautuu sydämeen. Mun suukko saaa- aaa sii--iiii-iii- vet. Lentosuukko lähtee nyt juuri ilmaan.