234.

   Töms, töms, töms, töms, töms- äänet lähtivät tästä Joulunhengestä, joka oli Korvatunturille saapuneiden muiden Joulunhenkien lausahtaessa suustaan niin kauniisti yhteen soivan lauseen: - It is time. Wakey wakey, ja tuohon perään lisättynä: -Oletko jo Joulunhenkien ilmoilla? Tässä kohtaa ei tohtinut, voinut käyttää sanontaa ihmisten ilmoilla kuitenkaan. Joulunhenki Yhdeksäntoista hönkäsi Töms- ääniään näille samalla kun tanssahteli menemään noilla huopatossuillaan, jotka olivat niin niin sopivat tuohon hetkeen tehtäväänsä ja toisaalta soivatkin tarvittaessa. Nyt, tämä oli taikonut niistä kuin vähän Joulunhenki Nelosta kiusoitellen, äänivolyymia pois. Halusi jotenkin näyttää, kun oli tähän asti saanut unensa läpi kuulla tämän tepastelua, jos silleen kivan hauskasti tuon suurikokoisen Joulunhenki Nelosen tapaa nauraa jopa jaloillaan ja niillä tömistellen niin, että maankamara heilahteli, ja vieläpä niin, että Joulunhenget nukkuvat olivat olleet kuin jossain maanjäristyksen keskellä melkein, kuvailisi. No, se oli elämää. Joulunhenki Nelosen ja Joulunhenkien elämää. Jouluelämää. Ei Joulunhenget koskaan olleet suuttuneita mistään. Olivat hyväntahtoisia jouluhöppänöitä. Vuosisataisia. Vuosituhansia. Tuohon matkaan on koettu ja tunnettu monet unen läpikin tulleet tärinät sekä tömistelyt. Tämä Joulunhenki Yhdeksäntoista siis huopatossumaisen hiljaisesti tanssahteli menemään. Ja Bäng! Laittoi muutkin tanssimaan. Siinä nämä joutuivat laittamaan toisen jalan kohotessa sen jalankärkeä kääntyilemään kuin ihastelemaan huopatossujen näköä. Ja jalkojen ollessa hetken maassa, ponnahtamaan ylös ja tömäyttämään maata. Ja taas sama toisella jalalla, tömäyttely seuraten kulkien näin laulun mukana. Huopatossuthan on peräisin Venäjältä, jossa ne tunnetaan nimellä Valenki. Suomeen nuo tossut astelivat tulivat ensin Karjalaan, josta levisivät muualle. Rivissä nämä tanssivat ja lauloivat, soivat, kuin nuo huopatossut ikään. Nyt vain niissäkin kaikki osiot, soivat sellaiset helisivät. Laulu kuului näin: Töms,töms, töms, töms, töms, joulu on pian täällä taas. Töms, töms, töms, töms, töms. On maal kansal lupa jouluun astella. Töms, töms, töms, töms, töms. Mikä jännittävä hetki tämä onkaan. Töms, töms, töms, töms, töms. Joulu. Jo-ou-luuu. On vuoden parhain juhlaa-aa. Töms. Yhtaikainen jysäytys maan pintaan. Siellä täällä Korvatunturillakin aivan kuin Tonttula, Joulupuk-puk-pukkila ja Muorilakin sekä muut rakennukset Joulumaan alueella olisivat heilahtaneet jonkun verran ilmaan. Kyllä, Wakey, wakey- lause osio meinasi toteutua vähän laajemmaltakin alueelta, koskien jopa maan kansaa. Tarjottimella oli siis ollut Joulurivitanssi- huopatossumaisen hiljaisesti, joka oli vain lähtenyt taas, ei lapasesta tällä kertaa vaan huopikkaista. 

  Joulunhenki Yhdeksässätoista ei muuten ollut mitään tonttumaista, kuten oli Joulunhenki Kahdeksassa. Tämä oli vain ollut niin jotenkin vallan vallattomaksi heittäytyvä tuolla sisääntulollaan. Kun halusi taas vain revitellä. Olihan jouluun vain enää viisi yötä. Haloo! Vain viisi yötä! Kyllä sen kunniaksi aina tanssahdella pitää. Niin jännitys alkaa olla silmiinpistävän ihanata Joulunhengillä kaikilla. He kun tuntevat nahoissaan, jos noin voi sanoa, kaikki nämä maan kansan tunteet ja tuntemukset. Lasten jännitykset ja ilot. Kaikki aikuistenkin. Ne tulevat sieltä täältä ilmojen halki ja kuin halaavat tullessaan jäädessään heidän iloksi heidän olemuksiin. Saivat kuin joululahjoja näin maan kansalta kaikkialta maailmalta koko ajan. Joulu, niin, sitä ei koskaan voi kuvailla mitenkään pienin sanoin. Se on juhla joka aina hyvällä tapaa vaikuttaa ihmisiin, kuin olisi se halaus kelle vaan kulkijalle. Helisevä ilmestys oli tuo Joulunhenki Yhdeksäntoista. Joulun aikaanhan ihmiset yleensä myös tekevät näitä eräänlaisia jäälyhtyjä tai muita kynttilälle kynttilöille sopivia mukavia tähän joulun aikaan valoa lisää tuomaan. Niin, oliko tuosta tämän Joulunhenki Yhdeksäntoista asuidea lähtöisin. Siinä oli nimittäin tämän lumikidehohteen ja tuon hohteen, jonka takia kaikki Joulunhenget oli automaattisesti herätessään klaseilla varustettuna, Joulunhenki Kolmentoista taiallisen hohdelisän vuoksi. Niin, kuin tällaisen jäätaideteoksen sisältävä, hohtavaa kynttilän loistetta tuova. Kynttiläthän on perinteisiä jouluun kuuluvia asioita. Niin kynttilä oli päreen lisäksi ensimmäisiä valonlähteitä, josta muodostui kaamosaikaan täällä ja joulunkin aikaan yksi vahvasti kuuluva osanen maassamme. Päreen polttoa maalaisoloissa nähtiin 1800-luvulle saakka, kynttilän tullessa jo kuitenkin rinnalle 1400-luvulta lähtien. Yhden kynttilän loisto vastaa noin 1 watin hehkulampun valovirtaa. No, tässä asussa, eli ehkä enemmän se tuo ilo noista uloslaitettavista ihmisten tekemistä lumijääkoristeita. Oli kuin päässä olisi tällä ollut, tiedättekö, se perinteinen vanhoilta ajoilta tuttu lumipallorakennelma, jonka sisään sujautetaan kynttilä. Niin ja muualla löytyi erivärisiä, vihreää, punaista, kaikenlaisia joulunvärejä noista lumikidejäämaisista koristeista. Oli sydämen muotoinen keeppi, punainen, joka laskeutui harteilta. Siihen oli kuin tehty tuikkupaikat sinne tänne tuolle alueelle. Hmm. Hetkinen, taisi kulkea nykyajassa nykyään tämä Joulunhenki Yhdeksäntoista. Kuin ledvalokynttilätuikusta olisi koostunut tuo osio, jos ei ollut sitten jotain lumikidetuikkuvalaistusta. Maan kansakin kun on siirtynyt nykyaikana aika suurelta osin jo näihin ledkynttilä tai tuikkuvaloihin. Niin ja asussa välkehtivät tähdet hihoissa kulkien muun sädehdinnän lisäksi. Jo vain. Hohde sen kuin lisääntyi ja se valokin Joulunhenkien keskuudessa. Mutta, sitten oli jotain taikuutta. Nämä valuvat jäämuodostelmat, niin ne vain hohtivat valoa ja kuin värjättyjen värijuovien seasta. Niin oli kuin olisi katsonut jotain mahdotonta tekelettä noilta osin. Niinhän ne lumikiteetkin luovat ihania väri-ilmentymiä ihmisillekin, mutta tämä oli kuin jotain  siveltimen vetoja siellä täällä jään sisällä leikkivänä valon ollessa mukana. Niin, värejähän saa jäänkin sekaan monella tapaa. Kotoperäisiä tapoja tuottaa värejä on paljon. Kuin yksi iso helisevä tiuku oli tämä Joulunhenki Yhdeksäntoista myös toisaalta. Suorien jäätikkujen valtaisa määrä pitkin koko tämän asukokonaisuutta ja päissä vielä pikkuruiset kulkuset. Niin, ne siellä tämän huopatossuissakin olevat. No, kaikki tuo näky eli nyt Joulunhenkien joukkion edessä näiden niin ilakoidessa vielä jälkitunnelmista tuosta yhteisestä rivitanssistaan. - No, taitaa olla se taian aika, Joulunhenki Yhdeksäntoista tokaisi, kun muut malttamattomana jo halusivat kuulla sen ja päästä turisemaan muuten ennen kuin suunnistaisivat yhdessä sitten kansan pariin. Yks jos toinen ja sinne sun tänne. Pareittainkin katsahtelivat aina ihmisten elämää, nämä Joulunhenget tai jalkautuivat, jos tuota sanaa voi käyttää niin yksin sinne tänne, niin ja joskus koko tällä Joulunhenkien poppoolla olivat yhtenä rintamana jossain tarvittaessa. - Niin, tänään kansa saa yrittää keksiä tavan tehdä jääkynttelikkö värjätty sellainen. Tai muu, vaikka tällainen lumipalloista koostuva perinteinen, jos asustelevat sellaisilla seutuvilla, jossa on lunta. Niin, jos ei ole lunta tarjolla, voisi vaikka käyttää leivontavuokaa apuna, värjätä veden kotikonstein ja laittaa sopivassa hetkessä tähän pakastimeen sijoitettuun vuokaan jo tuikut törröttämään näin paikat tuikulle tulee jäätekeleeseen. Niin, erilaisia tapoja on tehdä tätä jäätuikkutaidetta. Ja jos sitä lunta löytyy hippusen, niin se värjättynä pakastimeen ja tuikut valmiiksi siihen. Jos pakkasta tiedossa niin ulkosalla antaa olla jäätymässä. Kynttelikkö lumesta jäästä värjättynä - keppostelutaika pärähtää perille Töms, töms, töms, töms, töms- sanojen myötä. Viisi päivää jouluun- kiekaisu lähti vielä Joulunhenki Yhdentoista suusta. Ja varmasti kiiri perille asti koteihin ja ihmisille missä nämä sitten olivatkaan.