233.

  -Mitä, mitä, mitä. Katsokaa, Joulunhenki Seitsemän sanoi ja osoitti erästä lumipenkkaa suorastaan. Ja siinä samassa se alkoi. Tämän solisevalta purolta kuulostava naurunsa samalla aikaa tämän hiuslatvojen tehdessä naurusta syntyviä liikkeitä. Joulunhenki Kolmosen yhtyessä siihen. No, niin. Jumissa taas olivat. Naurujumissa, mutta niin ihanaisesti. Niin, se mitä näkivät oli jotenkin vaan niin hassua. Lumipenkasta, sieltä oli ensin alkanut kohota ilmoille vain vähän höyrystyvästä ilmasta eli kohteestaan lähtevää höyrykiemuroita, jotka eivät olleet hengityksestä johtuvaa pakkasessa. Ehei. Aamutarjottimelle, tässä tapauksessa se aamuosio kyllä oli vaihtunut keskiyöhön, mutta oliko tuolla nyt niin väliä. No, kuitenkin Joulunhenget näkivät sitten yhdessä humpsauksessa kahdeksantoista kappaletta jos jonkinmoisia ja muotoisia niin kuppejako nuo oli. Kuksat eli koivunpahkasta käsityönä valmistetut paikalliset Lapin taideteokset, juoma-astiat, niin kaikki tiesivät miltä ne normaalista näyttävät. Niissä taisi olla nyt Lapin taian lisää. Hetkinen. Joulunhenki Kahdensantoista lisää tässä tapauksessa.  Nuo ekologiset vuosikymmeniä muutoinkin käytössä olevat kahdella sormireiällä olevat kupit niin niissä oli jotain todella sellaisia jouluisia, talvisia muotoja maisemistakin, tai aihealueena oikeastaan mikä vaan näille Joulunhengille tärkeitä asioita. - Miten hän nyt taas meitä osasikaan noin ajatella, makean herkullisen kaakaon levitessä kaikkien neniin ja nenänpäistä sisään jysäyttäen jotain vuositakaista ensikokemukseen verrattavaa hetkeä kun kaakaojuoman Maya- intiaanit saivat eteensä. Tuokin oli sitä taikalisää Joulunhenki Kahdeksaltatoista. Nämä Maya-intiaanit, mesoamerikkalaiset, amerikkalaisten kulttuurikansa, viljelivät jo satoja vuosia sitten kaakaopapuja ja tekivät ensimmäisinä näin nestemäistä kaakaojuomaa nimeltä xocoati, johon saattoivat lisätä chiliä. Niin, nyt tämä makoisa juoma hieman uudempana versiona oli tarjolla noissa hassuilta näyttävissä kuksa- kupposissa tai voisiko jo verrata mukeihin. Oli jos minkämoista lisuketta ja kaiverrusta noihin juoma-astioihin iskostettuna kädentaitajalta. Hmmm. On tainnut keretä teetättää tämä Joulunhenki Kahdeksantoista jossain. Ai joo. Eihän Joulunhenkien tarvitse kuin sulkea silmänsä ja kuvitella joku esinekin eteensä näine lisukkeineen ja siinä se on sitten. Eli erillistä vierailua TaideArtKäsinTehty- Shop vierailua ei oltu ehkä sittenkään tehty. Vai oliko. Se oli paikka, joka oli tarkoitettu vain Joulunhengille. Nämä muutamat tällaiset hätävarashoppailupaikat, pienet majat pirtit sijaitsivat aivan Joulumaan kupeessa. Joulumaan tontut, koko väki Joulupukkeineen ja muorineen tosin eivät tienneet tästä paikasta mitään. Näkymätön Shopmajamaa. Jouluiset pirtit ilmestyivät vain hetkeksi näkyviin silloin tällöin jonkun Joulunhengen tarvitessa vierailukäyntiä tuohon kyseiseen puotiin. No siellä ei valuuttaa koskaan vaihdettu. Joulumieltä ainoastaan. 

  -Oih. Joulunhenki Kahdeksantoista huokaisi. Niin, tuo ihana kaakaontuoksu, suklaalastuilla mantelimurusilla oli niin valloittamaton, että tämän Joulunhengenkin oli tultava esiin lumikinoksen kätköistä. - No, ottakaahan omat kupposenne, muksanne, oliko melkein jo noiden juoma-astioiden uusi nimike. Löydätte omanne varmasti, lisäsi tämä. Niin. Erään muksan sivussa eli koko ajan jotain. Kuvat vaihtuivat. Toisella kaakaomuksalla oli kädensijoina klasit. Mitä. Niin taisi olla Joulunhenki Kolmentoista muksa tämä. Toinen oli ympyröity valkoisilla marjoilla. Juu. juu. Joulunhenget, tämänkin muksan eli Joulunhenki Viidentoista omistaja löysi perille ja sai kätösiinsä näin tämän juoma-astiansa. - Kylläpä mukavasti yllätit meidät heti ensi alkuun, sanoi Joulunhenki Ykkönen. Lisäsi vielä: - Johan tässä on matkattu jo monta päivää. Ja siinä samassa kaikki vain kuin unohtuivat paikoilleen. Noiden kaakaojuomiensa ääreen. Ja turisivat. Taikalisää tämäkin ehkäpä. Taikalisää rentoutua ennen puhdetöitä. Jouluisia kepposteluja. Joulunhenki Kahdeksantoista oli asultaan niin aika makean näköinen. Ja tässä korostuu makea- sana. Niin kuin jokin osin noista suklaakonvehdeistakin koostuva asukokonaisuus. Sekaan sekoittuen suklaata kaikissa sen  erimuodoissa. Oli kuin jonkin suklaata työkseen käsittelevän siitä taiteellisia erilasia muotoja tekevän kädentaitajan yksi luomus. Aika rouhea sellainen. Ei oltu haettu mitään tiettyä muotoiltavaa kohdetta. Niin asussa tuli kaikki ne tavalliset suklaamuodot kansalaisille esiin. Päähineestä törrötti suklaalevyn muotoisia tässä tapauksessa siitä lumikiteestä jäästä muodostuneet suklaalevyt. Levyjen muoto oli selkeä kuitenkin. Päähineen koristereunana kiersi konvehtirivistöltä näyttävä lumimassataiderivistö. Rintamuksessa oli samoin kuin kauluksessa käytetty ylös kohoavia suklaalevyn muotoja. Muotoiltu lumikiteen muodoista otetuilta muodoilta kuitenkin niin että tällä oli kuin kauluri, joka suojasi tuulilta kaulan osuutta. Pystykaulus johon oli kuin roiskaistu suklaahippusia koristeeksi. Kaikki tämä kuin lumesta koostuvana. Ja jäätäkin kuin asussa nähtäisiin. Rintamuksessa oli kuin painatusta käytettynä, kankaanpainantaa. Lumikiteitä niiden muotoja tuli hyvin esiin tuosta huopamaiselta näyttävästä asukokonaisuudesta. Muualla sitten räjähti valloilleen. Oli yhtä suklaakohoumaa siellä täällä. Lämmike joka harteilla keikkui tuon pitkän mekon ja housujen niiden alla oli yhtä suklaamakuelämystä silmille. Tuli katsojalle aivan suklaannälkä. Teki mieli mennä ja noukkia itselleen yksi konvehti vaikka tämän asusta. Mekko vaikka oli vyötäröltä lähtien muuten melko tyköistuva laineikkaasti laskeutuva tosin. Niin se oli täynnä noita niin syötäviltä näyttäviä herkkuja. Konvehdin muodoilla oli tehty lumikidetaidetta. Jopa sitä oli veistetty lumikiteen muotoon ja kuin heitetty suoraan pinnalle, jossa se sitten kohoumana pysyi ja keikkui. Viittaamainen asu, niin se oli yhtä riekaleista osiota. Kuin moneen osaan leikattu, mutta joka pienillä suklaanoroilla pysyi yhtenäisenä vaatteena. Jossain noissa osioissa oli päällekkäisiä konvehteja ja jossain taas kuin jouluiset suklaiset joulupukit ja muorit olisivat laskeneet tontutkin mukaan yhtyen ylhäältä alaspäin mäkeä vaatteen pinnalta alaspäin mennen. Niin ja jossain oli puolestaan kuin levyistä koostuvaa yhtä tökköttävää suklaatornimerta olisi katsellut. Yhdessä osiossa Petteri Punakuono oli varmasti toveriporoineen lähtenyt Korvatunturin seutuvilla ulkoilemaan. Kuin sellaista maisemaa ja tapahtumaa olisi siis katsellut. Tuo asu oli tehnyt jo aikoinaan näihin Joulunhenkiin muihinkin vaikutuksen. Joulusuklaa vaikutuksen. 

  - Mihin mahtanee sinut keppostelutaika tänään liittyä, Joulunhenki Seitsemäntoista kysyi Joulunhenki Kahdeksaltatoista. Liittyisiköhän se suklaaseen tai kaakaoon jotenkin, hieman naurahtaen Joulunhenki Neljätoista naurahti. Voisit kait vain sanoa, että: - Juu.Juujuujuujuujuuujuuuuujjuuuuuuuujjuuuu. Ja siinä samassa tuo ryhmä Joulunhenkiä alkoi nauramaan. Joulunhenki Neljällätoista kun oli melkein sanat mennyt sekaisin tuossa litaniassaan. Siinä taas tämä joukkio eli. Joulunhenki Neljä tamppasi ja talloi taas ominaiseensa tyyliin maata. - Rauha, rauha, naurahdellen Joulunhenki Kaksitoista sanoi toisille käsiään kohottaen ja alaspäin niitä yhtaikaa liikehtien laskeskellen. - No, niin, sanoi Joulunhenki Kahdeksantoista. - Tässä se tulee. Tämä kaakaontuoksu jota hörpimme ja jonka avulla sain teidätkin rauhoittumaan on jo levinnyt kansankin keskuuteen. Nyt tuo rauhallisuus laittaa nämä ihmiset päivässään hetkeksi pysähtymään. Jokaisen jossain tovissaan. Toisen ikkunan ääressä. Toisen matkalla kotiin. Jonkun läksyjensä äärellä. Jonkun töidensä äärellä. Aivan missä vain. Ja he saavat tehtäväkseen tänään miettiä sitä, miten toisivat näin joulunalla toiselle ihmiselle kyvyn rauhoittua hetkessään. Voivat tarjota tälle tuoda kaakaota illalla. Tarjota suklaata jos siihen on mahdollisuus jossain. Tai piirtää tälle suklaasta ja / tai kaakaosta koostuvan piirroksen. Mitä vaan mikä liittyy kaakaoon, suklaaseen, niiden rauhoittavaan vaikutukseen. Se voi olla videopläjäys suklaastakin tai tietoisku suklaasta. Mitä vaan. Suklainen kaakaomainen - taika on jo liikkeellä siis. Tunsitteko ja maistoitteko sen. - Juuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu! Yksi ainoa ihanainen huokaus lähti Joulunhenki Neljäntoista suusta silmät ymmyrkäisinä.