232.

  Pienet kilahdukset kellon soinnit jostain tosi tosi kaukaa kuuluivat ilmassa. Joulunhenget hiljenivät jo muutenkin niin rauhallisessa Korvatunturin maisemissa. Taisivat matkustaa mielissään tosi kauas aikojen taa. - Taitaa olla Joulunhenki Seitsemäntoista asusta tulevia ääniä nuo, tuumasi Joulunhenki Kuusitoista. Kyllä vain, kilahdukset voimistuivat. Ja siinä tämä nyt oli, tuota perinteistä enkelikelloa jollain lailla esiin tuova, tuota jouluista soivaa esinettä, jota alettiin valmistaa Saksassa ennen Maailmansotaa läkkipellistä eli tinasta, mutta joka sitten levisi tänne meille Eurooppaankin sodan jälkeen messinkisenä ruotsalaisvalmisteisena.  Enkelikellossa torvea soittavat enkelit pyörähtelevät palavien kynttilöiden avusteisena ympyrää samalla näiden ihanasti soittaen osuen soiviin heljähtäviin lautasiin. Niin tämä oli kuin askartelutaideteos. Enkelitaideteos. Niin, Joulunhenget tietävät, että me maan kansa, koko kansakunta, maailma tarvitsemme hetkiimme jokainen aina näitä enkeleitä. Muistoja herättäviä enkeleitä. Kaikenlaisia enkeleitä. Tähdiksi lennähtäneitä enkeleitä. Jotka, toisivat aina jonkin vaikean hetken äärellä meille voimaa ja uskoa siihen, että se parempi päivä koittaa aina. Ja, että hyvä voittaa täällä maailmassa. Ja tänään olisi ilmeisesti, tämän Joulunhenki Seitsemäntoista enkeli ihailun takia vuorossa Enkelin kosketus - keppostelu. Joulunhenki Seitsemäntoista, tämän hiukset jo itsessään olivat kuin pitkiksi tikuiksi valmiiksi asuun sopiviksi jo suunnitellut joskus jossain Joulunhenki AsuSuunnitteluFashion toimistolla. Josta sitten protokappale oli saanut toteutukseen hyväksytyn versionsa ja suunnitelma oli sekunneissa matkannut Joulunhenkien Ompelimoon, Lumikide- Ompelimoon. No, tuon jälkeen nämä saattoivat, Joulunhenget kun olivat sentään olleet täällä ikuisuuden, niin muunnella asukokonaisuuttaan jos siltä tuntui. Oikeastaan nämä itsehän olivat olleet nuo suunnittelijat, joten asukokonaisuus varmasti näin miellytti. Tämä Joulunhenki tosin ei koskaan kyllästy enkeleihin. Oli ja ilmeni nämä sitten miten vaan ja siellä maailmassa kansankin parissa. Patsaina, kuvina ja niin joulusuklaanakin. Ei koskaan. Niin asukokonaisuus päästä varpaisiin ja hiuksiin piti olla kuosissa. Niinpä nuo hiukset kun heilahtelivat piikkeinä ne osuivat tämän olkapäillä oleviin lautasiin, jotka oli kohotettuna asusta ja ilmassa ikään kuin olisivat. Ja vaikka kuinka yritti erottaa, että miten ne oli kiinnitetty. Ei tavasta päässyt selvyyteen. Taisi olla paikallaan leijuvia. Niin tälle Joulunhengelle omistettuja sointua tuota vanhaa Enkelikelloa mukailevia lisukkeita asussa. Tosin nuo lautaset, eivät jääneet kahteen, vaan niitä oli siellä täällä, samoin kuin oli muitakin sointia sointua tuovia "piikkejä" asussa. Jäisiä sellaisia. Tosi ohuita ja ei tavanomaisia jääpuikkoilmentymiä ja muotoisia. Kuin jonkin enkelinkosketuksen jäljiltä osin oli tuo asu. Nyt nämä klasit sen hohteen vuoksi oli lautasen muotoiset, joiden keskellä oli vain silmille tila nähdä. Ymmyrkäisenä ihmettelevänä aivan kuin maailmanmenoa katselisi. Niin kuin joskus maan kansalaisetkin. Mitä täällä oikein tapahtuu. Ja miksi. Niin ja maan kansa on aina tehnyt niitä enkelimäisiä tekoja ja kädenojennuksia toisilleen. Monia. Joskus eräs vanha äiti oli kiikuttanut tyttärensä, aikuisen sellaisen, postilaatikkoon lämpimät rukkaset. Tytär oli kertonut hukanneensa käsineensä. Ei tällaista tekoa odottanut. Ja oli kun oli jutellut seuraavan kerran äitinsä kanssa oli kummastellut tälle asiaa. Äiti toisessa päässä oli nauranut. Taisin olla minä. Niin ylimääräiset vanhat rukkaset sai uuden elämän. Enkelimäisiä pieniä tekoja ja hyviä tekoja. Niin, monia ihanaisia hetkiä Joulunhenget olivat saaneet itselleen seuratessaan maailman menoa joulunalusaikaan ja joulua kohden matkatessa. Ihmiset muistivat tukea toisiaan edelleen. Oikeanlainen tukeminen tuo lohtua ja voimia aina. Ei koskaan vie niitä. Tosin kaikilla ihmisillä on hetkiä jolloin toiset eivät ehkä näe tämän avuntarvetta. Näihinkin hetkiin tämä tämänpäiväinenkin Kuin enkelin kosketus - kepponen on tarkoitettu. Joulunhenget olivat osanneet odottaa jotain tällaista jo valmiiksi. - Kerrohan Joulunhenki Seitsemäntoista miten ja millainen tämä tämänvuotinen kepponen on, Joulunhenki Kutonen sanoi. Tiesi tämän tehtävän tärkeyden tälle nimenomaiselle Joulunhenki Seitsemälletoista. Toisaalta se oli kaikille näille Joulunhengille tärkeää tulla toteutetuksi. Laulamme tuon laulun, Joulu muistois- laulun ja sen sävel pyrkii päivään ihmisille. Heidän mieliinsä, mutta saavuttaa heidät vasta sitten kokonaisuudessaan kun he ovat muistaneet jotain ihmistä tai vain tehneet jonkin pienen teon päivässään. Ja se voi olla mitä vaan ja kohdistua kehen vaan. Perheissä toisiin perheenjäseniin. Yksin kulkevilla toiseen yksin kulkevaan. Tai vaikka lemmikkiin. Luonnon eläimiin. Siis aivan mitä vaan, mistä tietää että on auttanut jotain ja oikealla tavalla. - Kuulostaa, todella hyvältä sanoo Joulunhenki Kutonen kaikkien muiden yhtyessä siihen kukin tavallaan. Joulunhenki Vitonen pyörähteli jo malttamattomana paikallaan. Joulunhenki Kahdeksan kärjistään suipot jalkineet tällä tonttumaisella Joulunhengellä otti tonttumaisia askelluksia sinne tänne, oli kuin ei voisi olla enää myöskään paikoillaan. Otti harjoittelulähestymiskuvioita kansan pariin näin. Joulunhenki Seitsemän ja Joulunhenki Kolmonen molemmat naurahtivat, mutta ymmärsivät, että nyt pitää malttaa ja valmistautua laulamaan. Tämä tapahtuikin seuraavaksi. Jokainen kuin kuorojäsenet konsanaan asettuivat katsomaan eteläistä ilmansuuntaa ja alkoivat laulamaan. Niin tämä taika lähti liikkeelle. Ja kenet ja milloin se keppostelutaika sävelineen kokonaisuudessaan päivässään tavoitti. Se jää nähtäväksi. Joulu on hyvien tekojen aikaa. Jouluntaikaa, hyvien tekojen taikaa. Hyvät teot sallittu ympäri vuoden - kuin kylttinä, enkelikellokynttilänä enkelikellon heljännässä.

Joulu muistois- laulu:

Enkelikellon tiut. Niin kauniisti heläjää. Luo lapsuusmuistojen lennättää. Avaa joulun portin veräjää.*

Joulu muistois. Joulu muistois meil on.*

Kuusen käärepaperiset namut. Oksil mieleen tulloin jää. Joulukiireet aika joulun meil entää. Joulun rauha heräjää.*

Joulu muistois. Joulu muistois meil on.*

Joulu, joulu tulla taas saa. Joulu kultainen. Joka muistojen veräjän avaa.*

Ol hanget korkeat nietokset. Ol pakkanen joka nurkissa paukkui. Ol hyvä tahto ihmisil. Ol laps jok onnellisna yönsä nukkui.*

Ol hetket nuo vertaansa vail. Niin pienest ihmiset ilon sai. Ol vaik köyhyyskin kulki joskus niil mail. Silt sydämiin joulun tunnelman sai.*

Joulu muistois. Joulu muistois kultainen meil on.*

Joulu muistois. Joulu muistois meil on.*

Joulu, joulu tulla taas saa. Joulu kultainen. Joka muistojen veräjän avaa.*

Ol kuurankukat jotk koristaa akkunat. Ol väki joka juhlassaan kukkui. Ol joulu taivaan enkeleil tähtilöil. Ol murheet surut jotk hetkes hukkui.*

Ol joulut nuo vertaansa vail. Niin vain sydän ain joulun tunnon sai. Ol tontut tehneet työnsä niil mail. Kiltteys rehellisyys palkintonsa siin sai.*

Joulu muistois. Joulu muistois kultainen meil on.*

Joulu muistois. Joulu muistois meil on.*

Joulu, joulu tulla taas saa. Joulu kultainen. Joka muistojen veräjän avaa.*

Joulu kultainen. Joka muistojen veräjän avaa.*

© Kirsi-Marja Vahter