58.

  Heti aamutuimaan herättyään ja avattuaan kännykän nainen törmää uutisotsikoihin, jotka jotenkin sopivat päivään voisiko sanoa. Suorastaan istuvat. Ainakin juuri heränneet aivot alkavat raksuttaa taas sillä dekkarimaisella tutkivan ihmisen vastausta etsivän tyyliseen tapaan. Perinnöt ja itsemurhat. Perinnöistä ne isoimmat menevät maakunnallisesta paikoitusta ajatellen Uudellemaalle, Varsinais-Suomeen, Pirkanmaalle, Satakuntaan ja niin edelleen. Suomessa alle 20000 euron perinnöistä ei makseta veroja. Vain tästä ylittävistä summista. Verotusaste nousee perinnön arvon mukaan. 7 % se on esimerkiksi tuon 20000 euron suuruudesta sinne 40000 euroon asti. Suurin osa varallisuuseristä liittyy asuntoihin. Toki niin kuin tiedämme periä voi vaikka ja mitä toisaalta. Vuonna 2018 perintöä sai lähes 153000 henkilöä Suomessa. Niin tämä keski-ikä ihmisillä, hieman ennen jo keski-ikää ihmisille on jo kertynyt sitä omaisuutta yleensäkin. Jonkin sortin ainakin. Niillä, jotka ovat pärjänneet ja sijoittuneet työelämän osalta paremmille paikoille kertymää on ymmärrettävästi omaisuuden osalta enemmänkin. Ja toisaalta on ihmisiä tietysti, jotka eivät välttämättä niin maallisesta mammonasta niin välitäkään vaan käyttävät rahaa muuhun elämässään. Kukin taplaa tyylillään täällä. Yrittäjistä ikäluokitusta ajatellen suurin osa on keski-ikäisiä, toki niitä nuoria yrittäjiä on mukavasti joukossa sakeassa useampikin. Ihmiset alkavat saada perintöä keski-iän hujakoilla, koska vanhemmat ovat jo sitä ikäluokkaa. Osittain nainen uskoo todellakin siihen myös, että tämä perintöjen tipahtelumahdollisuus aloittelevilla R-kioski kauppias yrittäjillä on yksi osa syy siihen, että näitä ihmisiä tulee kauppiaiksi. Uskalletaan ottaa kauppiaiksi. Ja edelleen siellä on niitä nuoriakin joukossa. Jaksavuutta ajatellaan siinä kohtaa varmaankin. Niin ja ajatuksen takana on yksinkertaisesti se, että sitä maksuvolyymia löytyisi sitten jostain tiukan paikan tullen. Joku tuolta maailmasta, voi olla tämä etukäteen tilannetta tutkaileva ja hyötyjä puntaroiva. Onko tämä ihminen enää suuren konsernin leivissä. Voi olla, että mahdollisesti ettei. Mutta haluaa silti jatkaa hyväksi toteamallaan polulla. Entäpä, jos takana on vain siis yksittäinen omaisuuden haalija. Se voi olla joku tuolla tapaa lähestyvä tai sitten se täysin naiselle tuntematonkin. Niin, mutta mitä jos nainen tuntisi henkilön, mutta ei vaan osaa yhdistää henkilöä oikein. Koska yksinkertaisesti liian paljon liian monta henkilöä on ollut ikään kuin tarjolla syylliseksi. Toki, jokainen johonkin ehkä mutta, että juuri tähän. Yritetäänkö nainen saada niin epätoivoiseksi, että tämä tekisi jotain itselleen. Ei nainen ei tee itselleen koskaan mitään. Ei edes harkitse itsemurhaa. Sitkeänä ihmisenä hiipuu luultavammin ja kuolla kupsahtaa kepeästi kaatuen, naista jostain syystä huvitti, joskus aivan muista syistä. Moni ajassamme tarvitsee nyt tukea asian suhteen. Hoitoon pääsy ennalta ehkäisevänä, ajoissa, on se yksi tapa välttää asioiden kehittymistä niin pitkälle, että ihminen todella päätyy itsemurhan tekoon. Artikkelin mukaan sata ihmistä maassamme päätyy tekemään vuosittain itsemurhan. Yhteiskuntamme on liian leimaava ja liian vaativa pärjäämistä ajatellen. Kaikilla ei ole yksinkertaisesti rahkeita pärjätä kunnolla täällä. Tuomitsevuus sen asianjohdosta pitäisi siis unohtaa. Tie alaspäin vie voimia ja ylöspäin pyrkiminen se se vasta onkin mahdottomalta tuntuvaa. Suvaitsevaisuutta tämä yhteiskunta näiltä osin, ihmisten sijoittumisen johdosta yhteiskunnassamme, sitä tarvittaisiin lisää ja paljon.   

  Niin, pohdintaa lisää. Nämä elämän kiemurat. Yksittäinen tekijä voisi sijoittua tietysti lähipiiriinkin. Eräs ihminen siskon kuoleman jälkeen on menettänyt viisi ihmistä ja kohta kuudennen haimasyövän johdosta. Todella surullista ja voimia vievää on tuokin. Kuolemat, nuo menetykset jos seuraavat vain toinen toistaan, niin se se vasta raskasta onkin. Tosin kuolema alkaa tulla lähelle tietyn iän saavuttaneille ihmisille. Mitä jos olisi joku, joka vaan havittelisi omaisuuksia, toistenkin tosiaan. Niin siinä vaaditaan kylmäpäisyyttä ja sitä raakuuttakin. Onhan näitä tapahtunut. Ja tapahtuu. Yleensä tekijä on hieman ulkopuolinen ja häntä ei osata niin yhdistää mitenkään asioihin. On ollut hoitoalallakin sattuneita tapauksia, jossa vaan joku päättää alkaa surmaamaan vanhuksia esimerkiksi. Näitäkin tapauksia kiinnijääneitä tapauksia löytyy. Mitä jos olisi joku, joka tämän ajan takia haluaisi nopeuttaa ihmisten kuolemia. Tietää, että nämä mahdollisesti muutenkin menehtyisivät tämän koronapandemian edetessä maassamme. Tai joka todellakin haluaa hyödyntää aikaa tässä mielessä. Ottaa siitä kaiken irti. Hoitoalalla on työntekijöitä myös jotka liikkuvat paikasta toiseen. Eivät toimi saman alueen hoitajina koko ajan välttämättä. Vaan ovat ikään kuin liikkeessä liikkeellä koko ajan. Ja toisaalta jos naisen luultiin olevan itse alalla. Olisiko hänen lähelle oltu halukas täten näin pääsemään. Mistä oli kyse siis? Niin ja ei tämä viimeiseksi pandemiaksi jää, siitäkin on ollut jo keskustelua ja sen mahdollisuutta todella toteutuvaksi, siihen myös uskotaan tutkijapiireissä. Niin, nainen alkoi miettimään noita syöpäkuolemia. Paljon maassamme kuolee syöpään vuosittain ihmisiä. Naisen läheisissä ja tuttavapiirissä on niitä selviytyjiä kuin niitä kuolleitakin. Prosentuaalisesti naisella kuitenkin selviytyjien joukko on sankempi suurempi. Julkimoiden syöpiin sairastumisistahan uutisoidaan ja toki näille kuuluvista muistakin elämäntilanteista lööppien kautta kiitettävästi. Hyvä niin toisaalta. Tieto kerryttää tietoa, vaikkapa juuri sairauksien, vakavienkin kohdalla. Onkohan kukaan jäänyt miettimään sitä koskaan voisiko syöpädiagnoosien kohdalla sattua jotain? Tahallisuutta. Hui, nainen ajattelee. Tai vaikka virheitä. Eino-ukki aikoinaan kuoli kyllä lopulta syöpään vanhuudessa, imusolmuke syöpään, mutta oli aiemmin elämässään sodista selvittyään Haapamäellä jo asuessaan Kirstin eli Stiina -mummon ollessa jo kuollut, saanut tietää sairastuneensa leukemiaan ja sen johdosta meinasi päättää päivänsä oman käden kautta. Niin rankalta tästä tuomio oli tuntunut. Sitten olikin selvinnyt, että oli tapahtunut virhe, suuren luokan kohtalokkaaksi melkein koituva erhe. Lääkäri oli kertonut vahingossa syöpädiagnoosin väärälle ihmiselle. Että sellaista. Eino - ukki kun oli sodista selvinnyt oli päättänyt silti yrittää elää niin pitkään kuin mahdollista syövästä huolimatta. Ja onneksi pitkään tuon jälkeen monia vuosia  sai elääkin. Naisen äiti hoiti täällä Kouvolassa kotonaan Eino-ukkia ja vei tämän pyynnöstä vasta loppumetreillä ukin sairaalaan hoitoon, koska tämä ei halunnut sinne. Päivä jälkeen sen, sairaalassa, Eino - ukki nukkui pois. Hieno matka ja toivottu elämänpäätös. Kiitos naisen äidin. Veteraanin iltahuuto, Sotaveteraanit esittämänä kajahti ilmoille pienessä huoneistossa. Eino-ukin ja naisen äidin johdosta. Nainen muistaa eräät Linnan juhlatkin, jossa maamme presidentti oli liikuttunut kuunnellessaan paikalla olevien sotaveteraanien esitystä laulusta. Sinne korkeuksiin ja vielä täällä olijoille. Kiitos. Nainen on niin ylpeä myös veljenpojastaan, joka aikoinaan oli linnan juhlissa mukana, kadettina. Niin millaiset tulisivat olemaan tämän vuoden Linnan juhlat? Sitä koskien on jotain jo tietoa tihkunutkin. Mutta naiselle kuten kaikille läheisilleen tuo juhlapäivä on merkinnyt todella paljon. Ja tulee aina merkitsemään jäljellä olevien sukupolvienkin osalta. Toivottavasti emme menetä liikaa itsenäisyyttämme maailman tuuliin. Koskaan.