59.

  Kauppakeskus Veturi on saanut COVID-19 COM-PLIANT-sertifikaatin ansaitusti koronaturvallisesta ympäristöstä. Artikkelissa mainitaan, että turvallisuusasioiden kehittämiseen erikoistuneella kansainvälisellä SAFE Shopping Centers:llä teetetty auditointi tuotti tulokseksi tämän. Muuta ei olisi toisaalta voinut tulokseksi odottaakaan. Tuo paikka ja kaikki jotka tointaan, yrittäjyyttään tai mistä vaan syystä työskentelevät kauppakeskustiloissa varmasti samaan yhteishenki tyyliin mitä aiempinakin vuosina työskentelevät. Selkärankaista toimintaa kaikkinensa, sellaisen kuvan nainen sai itse siellä R-kioskilla toimiessaan. Yhteishenki oli hyvä. Kampaamo Hiustropiikki yrityksenä oli päässyt artikkeliin myös. Täällä keskustassa tapahtuneen ampumistapauksen 24.11.2017 jälkeenhän kävi niin että tämä keskustan Hiustropiikki lopetettiin ja toiminta siirrettiin keskitettiin ainoastaan kauppakeskus Veturissa toimivaan toimipisteeseen. Toki luonnollinen kulkusuunta olisi varmasti muutenkin ollut tuo. Keskusta-alueelta kun on monet yrittäjät siirtäneet toimintaansa vain kauppakeskuksessa toimivaksi toiminnaksi. On ollut ehkä osittain juurikin sitä pakkoa liiketoiminnan kannattamattomuuden takia. Nainen luulee, että ampumistapaus Hiustropiikin sisäänkäynnin yhteydessä oli eräs tällainen kuoliniskua vauhdittava tekijä tuolle katukuvasta kadonneelle toimipisteelle. Nainen jotenkin tuolloin jo uumoili niin käyvän, niin kuin monet. Ja kun miettii millaista se oli siellä työskenteleville kampaajille ja yrittäjälle, niin se kauhistutti todella. Kun talo tyhjeni, vanha talo, niin seutu kuin julisti kuolemaa, alueen kuolemaa. Keskustan aluetta yritetäänkin hartiavoimin elävöittää kaupungin taholta ja yrittäjien jäljellä olevien taholta. Nainen muistaa kuinka moni asiakas varta vasten tuli kioskilta kyselemään milloin mitäkin tarpeellista, mitä valitettavasti alueelta ei enää saa. Muistitikusta sinne kännyköiden latureihin / latausjohtoihin. No kuitenkin Kouvola tarvitsi kauppakeskuksensa, todellakin ja tänne virtaa sen ansioista muualta sitä rahaa myös keskustassa toimiville yrittäjille. Vetonaulana kuitenkin vaikka on hankaloittanut tiettyjen ihmisryhmien elämää, se tarpeellinen alueen kehittymisen kannalta.  Niin, kaikki yrittäjät niin kuin tuo Hiustropiikki pistekin, toimivat nyt ajan vaateen mukaisesti. Kontaktitiedot kerätään esimerkiksi asiakkailta, jotka vierailevat liikkeessä, jotta altistumisen mahdollisesti sattuessa kaikki sellaiset ihmiset tavoitetaan, jotka on tarpeellisia tavoittaa nopeasti. Niin nainen muisteli, että kyseessä oli ampumisessa itsemurhaksi luokiteltava tapaus tuolloin 2017. Sen kuvan hän sai. Mutta, jos oli liikuntarajoitteinen sähköpyörätuolilla liikkuneesta uhrista kyse, oliko, vai oliko se alueella jostain muusta syystä, oliko se varmasti sitä? Niin kaikkeahan tapahtuu. Toisaalta tutkinta on nykypäivinä jo sitä luokkaa, että varmasti ja pääsääntöisesti oikeaan loppulukemaan aina päästään. Rikollispiireissä toki muutkin murhaajat ovat harjoittaneet tätä, että pakottavat uhrin tekemään itsemurhan. Joten sehän luokitellaan itsemurhaksi tuolloin. Kauheita tekoja kiinni jäämättä. Täydellinen rikos siis.

  Kampamoista ja kampaajista naiselle nousee mieleen se hetki, kun tämä oli lehdessä olleen pienen ilmoituksen myötä törmännyt tuttuun nimeen. Olisiko ajanjaksollisesti sattunut tuokin viiden vuoden sisälle. Nimeen, joka kuului tälle Kotkassa ainakin aikoinaan asuneelle naiselle. Sille naiselle, jonka kanssa nainen lähti Helsingistä aikoinaan kohti Kotkan meripäiviä. Helsingistä Koskelan sairaalaan yhtaikaa sattuneesta työpaikan kautta näin tutustuneesta parista, tämän naisen houkuttelemana, idea oli tuntunut naisestakin todella hyvältä. Oli tainnut mainita nimeen törmäyksestä miestuttavalleen, koska se oli tuntunut naisesta, vaikka se jostain ihmisistä saattaa melko hullulta tuntuakin, niin ei naisesta joka eli kertaalleen välittömästi oman raiskauksensa kuin uudelleen, nimeen törmätessään. Niin järkyttävää. No, jos samasta naisesta oli kyse, mikä oli mahdollista, Kotka ja Kouvola sijaitsivat toisiinsa nähden kulkuyhteyden päässä toisistaan, myös sitä työelämää ajatellen, niin tämä teki sen tiedon mukaan töitä Hansakeskuksessa sijaitsevassa kampaamossa ja tällä oli oma näyttely siellä maalattujen teostensa myötä, muistikohan nainen oikein. Kyllä varmaan. Kuitenkin käsillä töitä tekevät ihmiset yleensä harrastavat myös käsillä tehtäviä harrasteita. Kampaamosta ja parturoinnista tuli nyt mieleen sekin, että omalta äidiltään pelkästään sivusta seuraamalla miten tämä parturoi perheen hiuksia nainen oppi parturoinnin taidon. Onkin parturoinut myös itse siksi aina oman perheen päät aikoinaan. Ja silloin tällöin toki tekee sitä edelleen. Käy visiitillä ja samalla saattaa parturoida hiukset pojaltakin. Tuo tekeminen kannattaa kaikkien opetella. Saksilla lyhentäminen ja toki koneet mukaan myös. On tainnut aika laaja-alaisesti levitäkin naisen äidin lasten myötä. Niin, nainen ei koskaan ole mennyt käymään kampaamossa. Tai muuallakaan olleista näyttelyistä. Ei halua tietää onko kyseessä juuri tämä nainen vai tämän kaima. Tähän "hautaan" sen aukaisua hän ei tee tieten tahtoen. Siihen kajoaminen on yksin omaan vain hänen oikeutensa. "Kipurahoina" eräällä tavalla, tämän naisen asunnolta linja-autolla Kotkasta lähtiessään, nainen oli saanut seurueelta tuolloin, siis matkarahat takasin Helsinkiin. Samoin kuin liian isot tälle naiselle kuuluneet naisten kengätkin. Porvoon kautta linja-auton ajaessa, kaikkien kiinnittäessä huomionsa naisen olemukseen, etenkin siellä Hesan päässä. Nainen muistaa ikuisesti koko sen kivuliaan matkan pahoinvoinnin vieläkin pyrkiessä ajoittain ulos rinnuksista, sitä kuitenkaan tapahtumatta. Toki parit viikot, pelkän kehon parantumista vaativat, sen jälkeenkin. Nämä olivat seurueena raahanneet naisen väkisin mukaan pizzeriaankin. Koko matkan sinne ja sieltä pois tullessa nainen oli voinut pahoin. Ja hiukan yritettyään asunnolla levätä oli sitten lopulta päässyt kotimatkalle Helsingin Käpylään. Niin se nuoruus ja hulluus. Ei senkään piikkiin nainen ei suostu asiaa laittamaan. Vastuu on aina rikoksen tekijöillä, jotka itse rikoksen tekee. Niin se aina on ollut ja tulee aina olemaan. Rikos ei vanhene koskaan. Tuttu lause alkoi pyöriä mielessä. Niin ne itse tekijät. Missä ovat? Maisemissako mahdollisesti? Hetkinen, niin ei, voisiko muisti toimia oikein. Kyllä nainen oli sillä hetkellä ennen kuin miehet olivat alkaneet nostamaan häntä aidan yli oli kuullut tämän naisen huutavan näille miehille, että tehkää sen kanssa mitä vaan. Oliko tämä kääntynyt kannoillaan seurassa olleen miehensä kanssa ja olleet jollain lailla naisesta huolissaan, mutta silti päätyneet moiseen tempaukseen. Olivat humalassa itsekin ja helpoitenhan toisesta pääsee kun jättää tämän jo toiseen kertaan illan aikana toisten hoteisiin. Niin nyt nainen muistaa, nämä olivat suuttuneet naiselle, kun tämä oli kertonut alueella kiertelevälle järjestysmiehelle vodkapullosta, joka oli ollut naisen seurassa olleella miehellä jemmassa. Naisen mielestä kun kenenkään ei olisi tarvinnut enää humaltua. No ei tuon viinapullon osalta sitä enää tapahtunutkaan. Järkkäri oli kaatanut viinan maahan. No, viinapullon takia nainen joutui siis raiskatuksi. Joskus nainen on lukenut tapauksesta, pyörätuolissa olleesta miehestä joka oli kaiketi tapettu sen takia koska tällä ei ollut tupakkaa. Niin pienestä kaikki oli täällä elämästä kiinni. Tunsiko nainen tekijät siis entuudestaan. Sekin voi olla mahdollista. Jos olivat paikkakuntalaisia. 

 Keskikatu 2:den edessä vuosia sitten 2008 sattunut ampumistapaus oli järkyttänyt naista myös suuresti, koska se oli tapahtunut erään naisen veljistä, kotikerrostalon, rapun edessä. Tuolloin 20-vuotias mies oli ampunut 27-vuotiasta koska oli jäänyt alakynteen katutappelussa. Tekijällä oli paljon muitakin rikoksia taustallaan jo tuolloin. Mies sai taposta ja muista rikoksistaan 4 vuoden ja 6 kuukauden tuomion. Vuonna 1987 syntynyt mies oli ajautunut myös huumemaailmaan. Viimeisimmästä kiinnijäämisestä, moottoripyörällä kaahailusta ja huumeiden hallussapidosta, uutisoitiin viime vuonna. Eli todellakin aina täällä keskusta alueella on tapahtunut ja tulee tapahtumaan. Siitä nainen pääsi keskustelemaan kioskillakin. Tieto kulki ihmisiltä toisille jos jotain oli tapahtunut. Oli se sitten mitä vaan. Niin keskusta-alueella asumisessa on ne omat haittapuolensa vaikka on ne hyvät puolensakin. Täällä asuvien vanhusten osalta tietysti, hehän mielellään ihmisryhmänä haluavat asua palvelujen äärellä, olivat olleet naisen kioskillakin se enemmistö melkein asiakaskunnasta, niin he eivät todellakaan oikein tykkää ilmiöstä, mutta eivät ehkä kuitenkaan oman elämänrytminsä takia joudu vielä tämänhetkisen elämänmenon myötä näkemään sitä yöaikaan kärjistyneitä tilanteita. Yrittäjän näkökulmasta katsottuna naisellekin kyllä selväksi tuli, että rikos ei katso aikaa eikä paikkaa. Se tehdään silloin kun siihen tulee mahdollisuus. Harkitut ja harkitsemattomatkin. 

  Nainen muistaa, toki tietää, että kohteeksi joutunut asiakaspalvelija ei tilannetta kokenut mukavana todellakaan, eli naisen siskon poika, asiakastilanteessa ollessaan kioskilla. Eräs näistä päihdemaailmaan sukeltaneista huonompiosasista elämän uhreista, tuli siis päivänä, aivan oikein kun kioskille tilattu kylmiökaapin korjaaja oli saapunut kioskille. Ja tästä nuori mies, tiskin takana oleva olikin ilmoittanut naiselle, yrittäjälle kotiin. Nainen oli ohjastanut vaan, että antaa vapaat kädet työntekijälle, että ilmoittelee vielä tilanteesta jos tarvetta siihen löytyy. Tuon kylmiökaapin, ei ollut ensimmäinen korjauskerta sen kohdalla, mutta ehkä se kallein lasku oli huikea. Nyt se varmaan ei leviä enää, eikä ole riesaksi siltä osin R-kioski Oy ketjulle. Niin, eräs mies oli siis tullut tiskille ja halunnut ostaa vaalea Bonus-sätkätupakkaa kaksi kappaletta ja oli sitten ojentanut samalla tälle asiakaspalvelijalle, kun asiakaspalvelija oli laskenut tupakkaostokset tiskille käsistään jonkun veikkauksen täytetyn kupongin, jota tietenkin alkoi sitten jatkokäsittelemään eli luomaan veikkauskoneen kautta veikkauspelitositetta asiakkaalle. Tämä oli tyynesti vetäissyt tupakat taskuihinsa ja kävellyt ulos. Suu auki tuohtuneena oli jäänyt myyjä katsomaan miehen perään. Soitti sitten asiasta yrittäjälle. Yrittäjä neuvoi laittamaan näpistyspoistoihin asian ja ilmoitusta menemään. No, tarina ei päättynyt voron osalta vielä tähän. Ajatteli varmaan kun on tiskin takana vielä kokemattomalta vaikuttava ja häntä vielä tunnistamaton kaveri, niin jekutetaanpas tätä kunnolla. Otetaan tilanteesta kaikki irti mitä saadaan. Jannu palasi kioskille, korjaajan katsellessa tilannetta tämän tajuamatta sitä, oli laittanut niin sanotusti "juoksu sixpack - lonkeron pakkauksen puseronsa alle kaiketi, tai oliko se reppuun ja taas pinkaissut ulos ovesta. Sama toiminta myyjällä, mutta nyt poliisit tavoittivat kaverin ja tämä jäi kiinni.  Naiselta kysyttiin vaateita, naisella ei ollut. Käräjäoikeuden käsittelytuomioista, kaikista sellaisista kioskilla tapahtuneista, jotka etenivät sille tasolle, sai sitten tietoja juuri yrittäjyyden loppumetreillä. Olisiko ollut kuitenkin myös tämä siellä joukossa. Juuri tämä surullinen ilmiö seurauksena toisesta surullisesta ilmiöstä, päihteiden käytöstä. Toki siellä on niitä muuten huonompiosaisiakin vaan joukossa. Naisella riittää ymmärrystä kyllä ja ymmärrettävistä syistä. Tosin oma poika ei ole sortunut naisen tietojen mukaan enää moisiin tilanteisiin pitkiin aikoihin. Silti rehellisesti meidän kaikkien pitää täällä toimia. Nainen oli lapsena ollessaan kerran meinannut saada "koivuniemen herrasta" kyytiä, hänen omalta äidiltään vielä, mutta kun nainen oli tokaissut tyttösenä terävästi että: "- Äiti sinähän olet sanonut ettei saa valehdella. Minähän en valehdellut". Tyttö oli päästänyt suustaan väärällä hetkellä jotain sellaista mitä ei olisi saanut sanoa siinä tilanteessa. Lapsi ei ollut osannut olla tahdikas, niin kuin lapset ei yleensä osaa sitä olla vaan päästävät suustaan aina jotain ja juuri tilanteissa missä ei missään nimessä pitäisi sanoa mitään. Niin kävi sitten tässäkin. Nainen oli päästänyt äidin siskon Mirjan kuullen jotain suustaan, kuultua suustaan, mutta välttyi selkäsaunalta. Koska puhui totta. Naisen oma poika kanssa pienenä poikana kerran laukoi totuuksia suustaan ja missäpä muuallakaan kuin kaupan kassalla. Nainen muisti tuolloin tapahtuneen lapsuudesta. Ei voinut muuta kuin hymyillä vaikka hävetti samalla. Lopulta nauratti kunnolla tilanne. Historia toisti itseään. Niin tuossakin tapauksessa. Jostain syystä nainen ei tiedä, päivän aatokset saa naisen päässä Rokaten ja rollaten laulun alkamaan soimaan ja nainen laittaa sen soimaan Rauli Baddingin esittämänä. Niin elämä on rokkaamista ja rollaamista, vasta loppuu "kun sammuu kuu". Hetkinen eräs mielikuva pitkähiuksisesta karaoken laulajasta, joka tempoilee sinne tänne metrin päässä naista tuijottaen ja laulaen samalla Fiilaten ja höyläten biisiä. Chuck Berryn sävellys ja alkuperäinen sanoitus. Antero Jakoila sovitus, Jarkko Laine sanoitus. Tallennusvuosi 1973. Niin se elämä ja sille antautujat. Esiintyjä oli tehnyt vaikutuksen naiseen, toisin ei tiennyt että tämä tykkää juuri kyseistä musiikista. Sitä ravintolaelämän antia tuokin. Rokaten ja rollaten oli myös Chuck Berryltä tulleita kappaleita artistille, joka omalla omintakeisella tyylillään osasi kiemurrella ja esittää laulujaan kansalle, jotka olivat vaikuttuneita ujona miehenä tunnetun artistin kyvyistä. Baddingin kyvyistä. Ja vaikutuksenhan tämä eläessään tekikin. Moniinkin. Kuten varmasti joskus tuohon nimenomaiseen tähän kopiokaraokekiemurtelijaankin.