60.

  Vahteronmäessä oleva lähiravintola Bellizzi ja vuosi 2001. Nainen seisoo "stagella" ja laulaa Frederikin Viisikymppistä - laulua hieman toisin sanoin. Oli tehnyt siihen omaa tekstitystä joka osui 50 - vuotissyntymäpäiväänsä viettävän ihmisen harteille paremmin. Karaokemusiikin ja naisen laulun täyttäessä tilan ihmiset osa hiljenee esitystä kuuntelemaan. Naista jännittää suunnattomasti pohjienkin takia laulaminen. Oli maistellut jo kotona boolia tehdessään juhlaan, sen pitoisuutta maistikelpoisuutta tarkistaessa liiaksi "väkevää". Esitys saa kuitenkin kiitosta aplodien perusteella. No tulipahan tehtyä ja muistettua erästä syntymäpäiväsankaria kunnolla tuolloin. Naisen ex-aviomiestä. Pippaloihin kotiin oli tullut sukulaisia ja sitten tuttavapariskunnan myötä illan edetessä jatkoille lähdettyä nainen päätti rohkaistua laulamaan. Kirjoittelu oli noihin aikoihin vuotta paria ennen löytänyt tiensä harrasteena naiselle. Joten tuotakin piti siis kokeilla. Karaokebaareissa tosin ja selvänä laulamista nainen melkein toivoo, että olisi harrastanut enemmänkin. No toisaalta sitähän voi tehdä kaikki nykyään kotonakin sen pitemmälle lähtemättä. Karaokelaulantaakin tai mitä laulantaa nyt ihminen haluaakin suorittaa kotioloissaan itsekukin. Kunnon laitteet pitäisi saada niin kyllä vain sitten lähtisi tästä naisesta enemmänkin sitä "Iäntä". Tuttavapariskunta asui naisen tietojen mukaan tätä nykyä Kotkassa. Sinne oli muuttanut naisen tietämiä tuntemia ihmisiä aika paljon. Onko se se merellisyys, toimiiko se houkuttimena tiedä sitten. Tätä tällaista muuttoliikettä puolin ja toisin oli varmasti tapahtunut muulloinkin paljonkin. Ihmiset vaihtavat kyllästyttyään maisemaa, jonnekin toisaalle jonnekin lähipaikkakunnille, jotta yhteys entiseen paikkakuntaan ei jäisi pois matkasta. Tai sitten jopa muuttavat synnyinseuduilleen ikää tullessa mittariin lisää ja halu palata juurilleen tulee voimakkaana esiin. Niin niitä valintoja. Toiset iän kaiken muuttavat työnkin perässä, joka varmasti on toisaalta antavaa mutta toisaalta sitä pahintakin joskus. Kuvitella voi vaan. 

  Nainen oli eilen törmännyt valepoliisi uutiseen vanhaan sellaiseen. Kukapa ei olisi näihin törmännyt. Oliko se ammattikuntasaralla ensimmäinen valeammattilainen kuitenkin se lääkäri. Niin nainen muistelee. Naista naurattaa. Onneksi suvussa on kyllä oikea lääkäri, pappikin löytyy ja poliisi etuliitteellä. Joten on niitä aitojakin olemassa todistetusti. Ei. Tämä on sitä ikuista vitsailua aiheesta kun näitä valeilmiötä, hallusinaatioiksi niitä ei voi kutsua, koska oikeat ihmiset ovat tekoja oikeita ei valerikoksia tehneet. Niin Valkealassa oli valepoliisi yrittänyt Niinistössä tunkeutua pyörätuolissa olevan miehen kotiin. Olisi väen väkisin halunnut tulla tarkastamaan asekaapin sisällön. Jonkun on pitänyt olla tietoinen miehen harrastuksesta ampumalajeissa sekä tämän metsästämisestä. Oli sen verran epäuskottavasti jotain korttia vilauttamalla yrittänyt tunkeutua kotiin. Uudelleen kortin näyttöä pyytänyt mies sai niskaansa virkavallan vastustamislitanian tunkeutumista yrittäneen suusta. Mies oli onneksi harrastanut judoa, joten tämä otti valepoliisin rannelukkoon, jonka johdosta tämä joutui kumartumaan maahan kontilleen myös pyörätuolimiehen koiran mukaan tulo varmisti että valepoliisi miehen kehotuksesta varoituksesta alkoi hissukseen perääntymään. Se mikä uutisessa myös kiinnitti huomiota oli viininpunainen auto. Eräs viininpunainen auto oli kerran ollut piilotettuna tai sivuun vedettynä naisen miestuttavan luo menevän tien varrella metsässä, kun tämä oli hakenut naisen luokseen. Miestuttava ei varmaankaan huomannut edes koko asiaa. Niin kylläpä laukkasi taas vaikka ja mitä naisen mielessä. 

  Nainen muistaa oman ex-miehensä puhuneen kerran jostain Hotista. Siis tämä oli kai tämän miehen nimi, viittasiko sukunimeen.  Tämän matka joskus sieltä Eskolanmäen lähiöstä oli päätynyt avioeron kautta huonoon päätökseen eli alkoholin suurkuluttajaksi ja tie oli vienyt sellaisiin kadulla kesäaikaan näkyvään porukkaan etenkin. Keskusta alueella oli nainen kerran nähnyt tietyn miesporukan, juuri näiden tällaisten porukan ehdottelevan murrosikäisille tytöille vaikka ja mitä siitä hyvästä, että nämä hakisivat näille teräviä juomia vastapalvelukseksi. Niin oli ollut jotkut "torikemut" keskustan alueen juhlat illalla käynnissä. Onneksi alueella kierteli tuolloin järjestysmiehiä. Joten toimintaa seurattiin. Silti tuo hätkähdytti naista suuresti. Ennen hyvinä aikoina naisen murrosiän ajassa ei tuollaista nähty. Nykyaika on niin paljon enemmän vaaroja ja uhkia sisältävää. Toki sen on sitä ollut aina. Mutta ei tässä määrin mitä rikoksia kaikenlaisia tapahtuu yhteiskunnassamme päivittäin. Katupartiot mitkä tulivat toivat tulleessaan  ehkä pikemminkin sitä pelolla hallintaa katukuvaan. Kodinturvajoukot jossa valta oli siirtynyt osin poliisilta heille. Odinin soturit partioivat enää harvoin kaupungissa. 

Politikkaan taas naisen kanta hänelle itselleen ja aika monelle on ollut selvää. Nykyään ei jaksa ajatella politikkaa puolueita toisistaan erottavina tekijöinä. Vaan toivoo yhteneväisempää linjaa, jota se tämän koronakriisin puitteissa ja iskiessä maailmankattavasti kaikkialle on tosin osaltaan kiitettävästi ollutkin. Nyt maa ja maailma tarvitsee niitä oikeita tekoja ja päätöksiä. Jotta kasvavat sukupolvemme vanhojen sukupolvien, meidänkin ikäpolvien kadotessa maan päältä, pärjäisivät täällä. Niin toivoa vaan saa, että niin käy sitten. Toivo ja usko kuuluvat päivään jokaiselle aina. Toivotaan toivotaan - laulu jostain menneisyydestä täyttää naisen mielen. "Laulu on joskus Jose Felicianon laulamana noussut listoille ympäri maailmaa. " Que sera sekä Shake a hand nimisenä tunnettu laulu myös. 1970- luvulla pyöri myös sen niminen toivekonserttiohjelma, jonka teemalaulun lauloi Eero Raittinen. Algerialaissyntyinen lauluntekijä on Eddy Marnay. Tämän kappaleita on esittäneet monet ranskankieliset laulajat kuten Celine Dion ja Edith Piaf. Nainen rakastaa Edith Piafin musiikkia ja tämän esittämänä eritoten, vanhojen taltiointien kautta. Lovers of Paris nousi hitiksi tekijän kynästä lähteneenä ja Piafin esittämänä. Marney on  säveltänyt myös Charlie Chaplinin vuoden 1957 vuoden komediaelokuvan "Kuningas New Yorkissa" nimikappaleen. Elokuva oli viimeinen, jossa Charlie Chaplin itse näytteli pääroolia. Barbra Streisand ja Nana Mouskour olivat myös eräitä joiden kanssa 2003 vuonna kuollut Eddy Marnay työskenteli. Lähtemättömän jäljen jälkeensä jättäen. Smile- laulu, Nat king Cole, Charlie Chaplin Youtube- video nainen rakastaa sitä. Smile - hymyile vaikka läpi kyynelten aina elämässäsi. Smile.