118.

  "Good Morning", Hyvää huomenta, vaikkei nyt mikään aamu olekaan vaan keskiyö. Oli näillä sanoin Joulunhenki Kakkonen kiekaissut ikään kuin hieman kujeillen ja korkea oktaavisesti keskiyöllä juuri tasan Joulunhenki Kolmosta esiin. Tämä oli pompahtanut kyykkyasentoon, säpsähtänyt hereille eräästä lumikinoksesta. Hiukset sojottivat, niin oliko tämä käyttänyt Joulunhengille nimenomaan tarkoitettua hiusgeeliä, volyymi ja pito, jota luvattiin oli satoja vuosia purkin kyljessä. Kyllä vain. Senhän se piti pitää tuo hiuslook - yllä ollakin. Vuosisatoja. Päähine oli karannut tyynyksi pään alle. Tosin ei nämä henget tyynyjä eikä peittoja kaipaile. Niin, nyt Kolmonen tokaisi heti aivan pirteänä: - No, mitäpä olette puuhastelleet. Alkoi samassa nauramaan veikeää kumpuilevaa naurua, joka kaikille oli niin tuttu. Tuota naurua tultaisiin kuulemaan ja paljon. Jotenkin se oli niin hauska, että joka kerta kun sitä muut Joulunhenget kuulee niin he alkavat myös nauramaan. Mikä siinä sitten oli. Oliko tältä Joulunhenki Kolmoselta jotain keppostelua, muita kohtaan. Siltä tuntui. Tuo nauru sen taika ylettyi ylitse oikeastaan valtakunnan. Ihmiset saattoivat jostain syystä päivässään alkaa hirnumaan nauramaan hihittämään. Ja sellaisissakin tilanteissa jossa se ei oikein sopisi. Joulunauru. - Hei. Minäpä tiedänkin millä kepposella aloitetaan tänään, Joulunhenki Kakkonen sanoi, tuijottaen ja nauraen vieläkin Joulunhenki Kolmosta. Sinä ja tuo sinun naurusi. Sinun pitää määritellä Joulunauru, kepponen. Mitä se on? Joulunhenki Kolmonen: - Hei. tuo aihe on hyvä. Ja taas alkoi nauramaan. Niin nämä kolme Joulunhenkeä nauroivat ja nauroivat. Nämä kaksi muuta Joulunhenkeä, he joutuivat nauramaan niin kauan aikaa kun Joulunhenki  Kolmonen nauroi. Tuo keppostelija. Aloitti kaiken heti. Tuon keppostelun. Joulunhenki Kolmonen rauhoitti itsensä väkisin. Oli ollut niin riemullista vaan astua taas esiin. Niin tämä, hieman sanoisiko jollain lailla aika freshiltä vaikuttava, vaikka olikin iältään se vuosisatoja vanha. Ikä on vaan numeroita. Päti tässäkin kohtaa. Niin, tämän olemuksessa oli sitä nuorta veijarimaista otetta. Päähineen alta pilkistävät hiukset oli toisaalta huolettomasti ja toisaalta huolellisesti, yritetty kukin suunnata sinne omaan suuntaansa. Nuo hiusulokkeet voisiko sanoa. Pitkulaiset pitkät kierteellä olevat ulokkeet niin niissä oli jotenkin osin sitä jääpuikonkin tuntoa. No, mutta pieni parta, ainoastaan lämmikkeeksi jätettyä osaa oli huoliteltu ja sudittu. Oliko se jopa osin värjätty. No, parta oli jaoteltu kuin osasiin, niin samankaltaisiin kuin hiuksetkin osin. Jos malli, joku pitää olla niin sitä noudatetaan. Jotain huoliteltua oli tässä Joulunhenki Kolmosessa. Ja räväkkyyttä. Muutoin vaikka asu mallasi sille miespuoliselle taruolennolle kuuluvaa, taruolennoilla tosin saattoi miehilläkin olla niitä naismaisia asuja, niin kuin oikeassakin elämässä ihmisillä. Kaikki oli vaan tarunomaisempaa, olihan kyseessä Joulunhenget, Herre gud. No, niin tällä oli pitkälle ulottuva aika tyköistuva päällystakki, joka kuin noudatti jotain vauhdikkuutta suuntaan asettelulinjaa edelleen. Takki koostui tiettyyn suuntaan alaviistoon suuntautuvana, näitä lisukkeita rykelmiä pällisiä, jotain kertymiä takissa oikealta vasemmalle suuntautuvana. Niin Joulunhenki Kolmonen oli hulluttelija. Kuin Pisan tornia toiseen suuntaan osoittavana melkein asullaan. Tuon italialaisen Pisan kaupungin tuomiokirkon kellotornia mukaellen. Tuon kellotornin valmistusvuosi on 1372. Tämä asia kun tuli tästä asusta taas Joulunhenki Ykköselle mieleen, niin tämä sanoikin: - Lähdetäänkö tänään jossain vaiheessa piipahtamaan Yhdysvalloissa, New Yorkissa katsomassa Rockefeller Centerin perinteinen joulukuusi valaistaan. Siellä viime kuun pystytys vaiheessa oli löytynyt salamatkustajana kuusen kätköistä pöllö, joka oli onnenkantamoisesti sitten pelastettu. Joulukuusi on aina vähintään 20 metriä korkea ja siinä on yli 50 000 tuhatta valoa. Molemmat muut Joulunhenget tuumasivat yhteiseen ääneen: - Toki. Joulunhenki Kolmonen näytti mietteliäältä. - Mutta mitähän me keksittäisiin nyt tämän Joulunauru- kepposen ympärille. Tämä raapi mietteliäänä partaansa tai sitä vähää. Tuota aika ajoin leikattua ja muutenkin huvin huollettua. 

  - Otettaisiinko sellainen avuksi sellainen pieni ylimääräinen sääilmoitus, Joulunhenki Kolmonen tuumasi. Kaikki joutuisivat joko ensin kuulemaan radioista, mistä vaan tiedostusvälineistä tai sitten näkemään tämän hauskan näköisen pienehkön pilven taivaalla, joka liikkui aivan omaan rytmiinsä. Eteen taakse sivuille välillä kuin sen loppupään joutuessa kierteelle. Joulunhenki Kakkonen kysyi: - Siis minkä näköinen tuo pilvi olisi? - Joulupukin kasvoja ja hymyileviä muistuttava, Joulunhenki Kolmonen vastasi. Pilvi, joka kuin usvan lailla levittyisi sujahtaisi kaikkien ulottuville, jokaisiin huoneisiin asukkaille, ihmisille missä vaan nämä sillä hetkellä olevatkaan. Koskettaisi kutittaisi heitä kuin leuan alta tai jalkapohjasta. Sieltä juuri mistä juuri se kyseinen ihminen eniten kutiaa. - Aivan, juuri noin teemme, Joulunhenki Ykkönen sanoi virnuillen ja valmiiksi hiukan hihitellen. Tulee hauska päivä. Kaikille osapuolille. Suorastaan kaikki nauravat vedet silmissä jossain hetkessään. Eivätkä tiedä välttämättä mille tai miksi nauravat. Vaan nauravat. Ja nauravat. - Joulunauru- kepposen aika on lähteä matkaan nyt, sanoi Joulunhenki Kolmonen. Ja niin se lähti. Nyt nämä Joulunhenget vain seurailivat sen menoa. Ja arvatkaapa vaan niin, kun Joulunhenki Kolmonen alkaa nauramaan, niin ketkä kaksi muuta joutuvat nauramaan mukana. Kepposia kepposten perään eli ja oli päivässä. Eräs tyttönen käyskentelee etenee koulumatkallaan. Tiirailee taivaalle. Ja tajuaa. Joulupukin naaman näköinen pilvi. Ja tämä nauraa. Ja kohta se alkoi. Tyttö nauroi ja nauroi. Koko matkan pyrskähteli nauramaan. Muutkin koulussa olivat nähneet saman pilvin. - Mitä tämä on, kysyi luokan opettaja. Tyttö vastasi: - Joulunaurua. Ja taas nauroi. Voi tuota pilveä mitä saitkaan aikaiseksi. Joulunhenget hekottivat ja nauroivat. Vatsat jo naurusta kipeänä Joulunhenki Ykkönen ja Kakkonen pyysi Joulunhenki Kolmosta taas rauhoittumaan. - Nyt piipahdetaan sekunti jos toinenkin New Yorkissa suurta joulukuusta ihailemassa ja sitten äkkiä Korvatunturille keksiyön aikoihin. Joulunhenki Nelosta herättämään. Myöhästyä ei saa. Saa muuten enemmän unta kuin me toiset, Joulunhenki Ykkönen lisäsi. Joulunhenki Kolmonen, arvatkaapa vaan mitä teki. Alkoi nauramaan. Ja taas naurettiin. Joulunhenki Ykkönen  ja Kakkonen pystyivät vaivoin näyttämään Joulunhenki Kolmoselle että nyt lähdettäisiin, New York kutsuu hetkeksi.